29.11.2012

Pysähdy

Näin joulun alla minun tekee mieli aina fiilistellä. Vietän rauhassa aikaa kirjastolla ja selailen hyllyrivejä löytääkseni jonkin mukavan kovakantisen, jonka kanssa voisin jakaa leppoisan illan. Kynttilöiden ja lednauhojen kajo, lämmin viltti, herkulliset pikkueväät ja vieressä kuorsaava koira ovat mitä parhainta matkaseuraa kirjan maailmaan.

Viimeisin fiilistelylöydökseni on Tommy Hellstenin kirja Pysähdy - olet jo perillä. Kirjailija johdattaa lukijan persoonallisella ja kielikuvarikkaalla tyylillään 12 oivalluksen polulle. Oivallukset ovat pieniä, mutta tärkeitä otoksia elämästä ja sen kiperistä kohdista. Kirjan rikkaat maisemat ja hyväksyvä asenne ovat loistava johdattelu jouluisiin elämän pohdintoihin.

Suosittelen nautittavaksi glögin ja pipareiden kanssa.



27.11.2012

Onni onnettomuudessa

Puhun jatkuvasti onnellisuuden tavoittelusta ja hyvän olon saavuttamisesta. Nyt on kuitenkin varoituksen sanan paikka.

Jotta voimme kokea olevamme onnellisia, meidän on koettava myös negatiivisia tuntemuksia. Ilman niitä emme voi tietää, milloin olemme tyytyväisiä.

En kannata heittäytymistä sellaisen onnellisuuskuplan sisään, jossa kaikki paha muuttuu hyväksi. On ehdottoman tärkeää välillä suuttua, ärsyyntyä, pettyä, itkeä, raivota ja manata. Negatiiviset tunteet inhimillistävät ja helpottavat monia tilanteita. Siksi meillä ne tunteet ovat!

Minusta onkin tärkeää huomata oikea tarve negistelylle. Turha maailman mustaaminen ei helpota oloa, mutta tarpeen tullen on onni heittäytyä onnettomuuteen.

26.11.2012

Paljon tekemistä

Kiire on olotila. Luot sen siis itse.

Minusta tuntuu, että viimeisimmät pari viikkoa ovat olleet kiireisimpiä pitkään aikaan. Opiskelujuttujen palautuspäivät ovat viimeistään tällä viikolla ja valtaosana päivistä minulla on ollut töitä. Sellainen vapaapäivä, jolloin ei ole ollut mitään ihmeempää tekemistä, minulla oli viimeksi toissaviikolla.

Kiireisimpänä hetkenä päätin olla kiireetön. Eräs kaverini sanoikin hyvin, että meillä ei ole ikinä kiire, on vain paljon tekemistä. Ja siitä päästäänkin asian ytimeen: onko paljon tekemistä yhtä kuin paha asia?

Näin kovasti vaivaa, että pääsisin opiskelemaan alaa, jota nyt opiskelen. Tiedän, että ala on juuri minulle sopiva ja pidän opiskelusta. Halusin myös kovasti sinne työpaikkaan, jossa nyt työskentelen. Pidin suurena onnenpotkuna paikan saamista. Miksi siis antaisin itseäni kiinnostavien asioiden stressata itseäni ja aiheuttaa minussa negatiivisia tuntemuksia? Miksi en voisi nauttia siitä, mitä kulloinkin teen?

Nämä ovat taas niitä itsestäänselvyyksiä, joita pitää toista, jotta ne muuttuvat todeksi.

23.11.2012

Paluu

Nyt on aika taas verkostoitua. Verkkoyhteyteni pelaa vihdoin ja olen saanut kuvatiedostot kaivettua muuttolaatikoista.

Uusi kotini on kirjoituspöydän laatikoiden siivousta vaille valmis. Valmis asuttavaksi, muttei valmis kodiksi. Kotiutuminen vaatii aikaa ja panostamista ja ennen kaikkea vanhasta irroittamista.

En puhu tällä kertaa muuttamisesta vaan muuttumattomuudesta. Elämässä on jatkuvasti muutosta, mutta elämä on pysyvää.

Palasin entiseen kotiini viikon uudessa kodissa asumisen jälkeen. Mikään ei ollut muuttunut. Tavarat olivat juuri siellä, missä ennenkin, äiti ja veljet olivat juuri sellaisia kuin ennenkin ja tunsin oloni edelleen kotoisaksi ja turvalliseksi. Palasin muutoksesta pysyvään.

Vaikka elämässä tapahtuu muutoksia, joidekin asioiden ei ikinä tarvitse muuttua. Niitä ovat rakkauden antaminen ja saaminen, turvallisuuden tunne sekä onnellisuus nyt.

11.11.2012

Muuttolintu


Muutos on ahdistavaa aikaa. Se, mihin on tottunut, tuntuu erityisen hyvältä silloin, kun sitä pitäisi muuttaa.

Olen muuttamassa. Muutan äitini valtavasta omakotitalosta pieneen kerrostalokaksioon. Muuton yhteydessä lapsuuteni, vastuuttomuuteni ja turvallisuudentunteeni jäävät äitini ja veljieni kotiin.

Minusta tuntuu, että olen käymässä läpi suurta muutosta, jonka johdosta päässäni sotii armeijallinen ajatuksia. Riitävätkö rahani? Pärjäänkö? Tunnenko oloni yksinäiseksi? Viihtyvätkö koirani? Viihdynkö itse? Tasitelutantereen toisella puolella miekkojaan kilisyttelevät innostus, iloisuus, avoimuus ja uutuuden viehätys. Ota niistä sitten selkoa.

Muutoksen keskellä on tärkeää löytää jotain pysyvää. Minun pysyvyyteni on tulevasta uudesta osoitteestani huolimatta, ei perheeni kotona, mutta heidän sydämessään. Heille olen aina sama pikkutyttö tai isopahasisko. Tiedän, että vaikeina hetkinä he kuuntelevat ja tukevat minua. He auttavat pyynnöstäni, antavat minun tulla luokseen ja tulevat minun luokseni. Pelkästään perheen kantaminen sydämessä tuo turvallisuuden tunteen sinne, minne satunkin päätymään. En tule olemaan ikinä yksin.

Koska seuraavina päivänä taidan viettää vähän enemmän tavaroiden pakkausaikaa ja vähän vähemmän ruutuaikaa, lataan iloksesi muistokuvia toisellekin jalalle.



6.11.2012

Lapsellinen ilo

Kerron esimerkin edelliseen tekstiini toisen ilahduttamisesta.

Järjestin kymmenvuotiaalle pikkuveljelleni kaverisynttärit, jotka pidettiin eilen. Suunnittelin synttäreille perinteeksi muodostunutta kauhuohjelmaa: lavastetun rikoksen selvittämistä. Tällä kertaa pojat olivat niin isoja, että saivat selvitettäväkseen murhan. Murhan selvittämisen lisäksi pojat saivat syödä synttäreillä makaronilaatikkoa, kääretorttukakkua ja muita herkkuja.

Synttäreiden lopuksi pidimme pienen keskustelun, jossa lapset saivat kysyä, miten olin suunnitellut kuvitteellisen murhan ja miten poikien suorittamat tehtävärastit toteutettiin. Samassa yhteydessä pojat innostuivat kertomaan omia ajatuksiaan synttäreistä. "Nää oli parhaat synttärit ikinä!" "Paremmat synttärit kun viime vuonna ja sillonkin oli tosi huiput!" "Oli ihan megasuperkivaa!"

Itselle tuli iloinen ja onnistunut fiilis. Sain ilahdutettua veljeäni ja kymmentä hänen kaveriaan ja kaupanpäällisiksi hankin itselleni onnistumisen kokemuksen. Tämä tunne auttaa monina vaikeina hetkinä.

4.11.2012

Ilahduta, ilahdut

Toisten ilahduttaminen on yksi niistä asioista, joita jokaisen tulisi kehittää itsessään. En tarkoita ilahduttamisella mielistelyä ja toisen edun asettamista itsensä edelle. Vaikka kyllähän niinkin täytyy toisinaan tehdä. Mutta tarkoitan tässä yhteydessä sellaista toisen ilahduttamista pienillä teoilla.

Toisen ilahduttaminen silloin tällöin ilahduttaa myös itseä. Sanon kokemuksella. Kun pesee lattiat äidin puolesta, laittaa ruokaa veljille tai ostaa pienen lahjan rakkaalle, itselle tulee todella hyvä mieli. Pelkkä ilahduttamisen suunnittelu tekee jo hyvää, mutta itse toteutus palkitsee jo ilahdutettavan reaktiota ajatellessa.

Aina toinen ei huomaa, mitä mukavaa hänelle on tehty. Se on molemmille ikävää, mutta loppujen lopuksi hänen ongelmansa. Ilahduttaja menettää ansaitsemansa kiitokset, mikä tietysti latistaa osan ilosta. Tärkeintä ja palkitsevinta on kuitenkin oma tieto siitä, että on toiminut ilahduttaakseen toista.


Jatka listaa omilla ideoillasi. :)

2.11.2012

Stressikausi

Taas on sellainen stressikausi. Minulla siis. On niin kiire, ettei mitään viisasta ehdi tekemään. Tekemiset kasautuvat ja pitää hoitaa -lista kasvaa. Kuitenkin tuntuu, että kyllähän minä tuonkin ehdin huomenna tekemään. Huomista eläessä tajuaa, että ei ehdikään.

Päivät kuluvat tehtäviä organisoidessa ja kalenteria tuijotellessa. Jos senkin ajan käyttäisi itse asioiden hoitamiseen... Niin ei kuitenkaan huvita tehdä, sillä mielessä on sekasorto tekemättömistä asioista. Jotta sekasortoon saisi selkeyttä, pitää tuijotella kalenteria ja organisoida tekemisiä. Syntyy noidankehä.

Kuulostaako tutulta?

Minusta tuntuu, että oikeasti ne tekemättömät asiat eivät johda sekasortoon. Pyörremyrskyn päässä aiheuttaa jokin muu. Tämä sitten johtaa stressiin ja noidankehään.

Minun pyörremyrskyni aiheuttaa lähestyvä muutto omaan vuokra-asuntoon. Elämäni ja elämäntapani ovat muutoksessa. Se jännittää, ahdistaa, pelottaa, helpottaa, ilostuttaa ja vihastuttaa.

Stressikauden katkaisuksi on tärkeää miettiä, mikä aiheuttaa mielen sekasorron. Asiassa ei kuitenkaan auta normaalisti hokemani keino voin itse vaikuttaa tilanteeseeni. Stressikauden katkaisussa auttaa vain aika, joka näyttää, minkä polun elämä valitsee sekä usko siihen, että elämän valitsema polku on oikea.