Ihanaa pääsiäistä!

Pääsiäinen on siitä ihana juhla, ettei siihen liity enempää perinteitä. Ei ainakaan minun perheessäni. Pääsiäisenä saa keskittyä nauttimaan juuri siitä, mistä huvittaa, kun ei ole jäykkiä pakkonoudattaaperinteitä.

Minun pääsiäiseni alkoi Vuokatissa perheen ja isovanhempien seurassa. Ulkoilimme, hiihdimme (meikä uskaltautui mäkisille hiihtoladuille ensimmäistä kertaa muutaman vuoden takaisen hiihto-onnettomuuden jälkeen!), laskettelimme rinteiden ulkopuolisilla metsäreiteillä, paistattelimme aurinkoa terassilla, saunoimme, uimme ja paistoimme makkaraa nuotiolla. Hyvässä seurassa, hyvällä mielellä.

Nyt jaksaa taas vaihtaa vaihdetta isommalle tuleviin haasteisiin.

Elämme onnessa

Uudet farkut, raitapaita, napakampi vatsanseutu, kiinteämmät reidet, ulkomaanmatka... Kun yhden himotuksen täyttää, vuorossa on seuraava. Haluttavien lista ei lopu koskaan.

Entä jos haluaisitkin tietää, mitä sinulla jo on? Saavutettuja tarkastellessa huomaa, miten ihanaa elämä on jo nyt.

Päivä jäällä

Tänään ilmassa tuoksui jo kevät. On ihanaa, kun aamulla herätessä on valoisaa. Valoisa aamu pimeän talven jälkeen tuntuu samalta kuin vilpoisaan järveen pulahtaminen kesähelteellä.

Vietimme poikaystävän ja koirien kanssa päivää jäällä. Ja vähän muuallakin. Köpöttelimme Jyväsjärven jään poikki, kiersimme rannan jalkakäytävää, ohitimme siirtolapuutarhan sekä Kuokkalan kartanon.

Leppoisaa jutustelua, aurinkolasien siunaamista, koirien touhujen seuraamista, sulanutta lunta ja haaveita kesästä. Niistä oli päivä jäällä tehty.

Miten sinun sunnuntaisi sujui?

Ei vähätellä, emme ole sen arvoisia

Itsensä vähättely muiden ihmisten seurassa ei ole suomalaista kulttuuria. Se on huonoa käytöstä.

Tänään töissä ollessani eräs täti-ihminen kyseli tuolia, johon istua odottelemaan autokyydin saapumista. Kauppamme eteistilassa ainoa sopiva tila penkille oli roskasäiliön vieressä. Asetin penkin siihen ja kehotin rouvaa istuutumaan. Täti tiiraili roskasäiliön kyljessä lukevaa tekstiä ja totesi: "Vai kuivajätettä. No sitähän tässä kai ollaan." Okei, koomista, mutta oikeasti. Mitä tuollaisessa tilanteessa voi sanoa? Täti pahoitti oman mielensä ja sai minut vaikeaan tilanteeseen.

Vähätteletkö itseäsi muiden seurassa? Miksi vähättelet? Haluatko huomiota tai hyväksyntää? Odotatko, että joku rupeaa kehumaan sinua vähättelysi vuoksi?

Itsensä vähättely aiheuttaa kierteen: vähättelet itseäsi, koet muidenkin vähättelevän sinua ja tunnet itsesi entistä alempiarvoiseksi. Lisäksi itsensä vähättely ärsyttää muita ja saattaa heidät kiusalliseen tilanteeseen.

Vähättelyn sijasta suosittelen muiden positiivista huomioimista. Sillä tavalla saat itsekin huomiota, hyväksyntää ja kehuja ilman negatiivisia sivuvaikutuksia.

Satu kivistä ja elämästä

Kerron sinulle äskettäin kuulemani sadun.

Joukko esimiehiä ja johtajia kokoontui vuosittaiseen ylempien toimihenkilöiden seminaariin. Eräs professori lupautui pitämään luennon osallistujille, mutta luennolle oli varattu hyvin lyhyt aika. Professorilla oli laaja aihe ja hän pohti pitkään, miten saisi kerrottua kaiken haluamansa luennolla.

Professori aloitti luennon nostamalla suuren lasipurkin pöydälle yleisön eteen. Professori lisäsi purkin täyteen isoja kiviä ja kysyi yleisöltä: "Onko purkki täynnä?" Yleisö nyökkäili varmasti. Professori otti pöydän alta laatikollisen soraa ja ravisteli sen varovaisesti purkkiin isojen kivien rakosiin. Professori kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Joku yleisöstä sai juonesta kiinni ja vastasi, ettei se varmaankaan ole. Professori nyökkäsi ja kaivoi pöydän alta lasillisen hiekkaa. Hän kaatoi hiekan kivien ja soran jättämiin koloihin. Taas hän kysyi: "Onko purkki nyt täynnä?" Yleisö vastasi yhteen ääneen, ettei se ollut. Professori kaivoi jälleen pöydän alta astian ja kaatoi siitä vettä purkkiin niin, että purkin viimeisetkin kolot täyttyivät ääriään myöten.

Professori kysyi: "Mitä me opimme tästä purkkivertauksesta?" Yleisöstä joku nosti kätensä ja vastasi: "Opimme vertauksesta sen, että vaikka kalenteri olisi kuinka täynnä töitä, siihen mahtuu vielä yksi palaveri". Professori pudisti naurahtaen päätään ja sanoi: "Ei, sitä me emme suinkaan oppineet. Me opimme tästä vertauksesta sen, että elämä kannattaa täyttää ensin isoilla asioilla eli asioilla, joita pidämme arvokkaina. Niiden täytyy siis olla ensisijaisia ja vasta sen jälkeen tulevat hiekka ja sora - elämämme vähäpätöisemmät asiat. Jos korostamme elämämme pikkuasioita, isoille asioille ei jää tilaa."

Mitä ovat isoja kiviä sinun elämässäsi? Entä mitkä ovat soraa, hiekkaa ja vettä?

Ajatus opiskelusta

Oletko kyllästynyt opiskelemaan tenttejä ja kokeita varten? Tuntuuko, että koulussa korostetaan pelkkiä valmiita vastauksia ja omat ajatukset eivät liity niihin?

Minustakin tuntui peruskoulussa ja lukiossa siltä. Tai ainakin siltä se tuntuu näin jäkikäteen ajatellen, enkä usko olevani ainoa.

Eikä se ole ihmekään, että koulutusjärjestelmämme tuntuu välillä turhan ahtaalta; ovathan sen historialliset peruspilarit suunniteltu palvelemaan aivan erilaista yhteiskuntaa kuin missä me nykyään elämme. Koulujärjestelmäämme ei ole kaikilta osin päivitetty vastaamaan tämän päivän tarpeita.

Siksi olisikin tärkeää ymmärtää omien ajatusten merkitys opiskelussa. Sinulla on loistavia ajatuksia oppiaineissa opetettuihin asioihin liittyen ja juuri ne ajatukset tulet muistamaan myöhemmässä elämässäsi. Ei siis ole kliseistä jankuttaa, että opiskelet oikeasti itseäsi varten.

Tienari ja Meriläinen sanovatkin osuvasti kirjassaan Johtaminen ja organisointi globaalissa taloudessa (2010):  

"Monimutkaisessa maailmassa ymmärtämään oppiminen voi hyvinkin

olla tärkeämpää kuin valmiiden vastausten opettelu."

Tuleva tulee ilman sen pohtimistakin

Oletko törmännyt sellaisiin päiviin, jolloin luvassa on paljon kaikkea kivaa? Sellaisina päivinä sortuu herkästi sitkutteluun (sitten kun -ajatteluun). Kivoista jutuista tulee helposti suorittamista, kun seuraavaksi on luvassa jotain vielä kivempaa.

Minulla oli tänään sellainen päivä. Olin mukana Pörssi Ry:n Jyväskylän Rinneriehassa. Ensin bussi kuljetti meidät Laajavuoreen, jossa paistattelimme arskaa terassilla, keilasimme liukurilla pulkkamäessä sekä pelailimme ja kisailimme ulkona. Laajavuoresta meidät kyydittiin Aalto-salille syömään ja kuuntelemaan Teatteri Eurooppa Eurooppa Neljää ja ilta jatkuu myöhemmin vielä ravintola Brassa.

Päivän mittaan yllätin itseni useampaan otteeseen miettimästä, mitä seuraavaksi. Hetkinä, jolloin keskittyy miettimään tulevaa, menettää arvoikkaita kokemuksia kuluvasta hetkestä. Tilanteet tuntuvat tulevaisuudessa paljon tyhjemmiltä, jos ainoa muisto niistä on se, kun on ajatellut, mitä tulee seuraavaksi.

Minun - ja sinunkin, jos sinulla on sama ongelma - on aika opetella päästämään irti tulevasta. Tulevaisuudessa on mukavampi muistella sellaisia kokemuksia, jolloin on oikeasti keskittynyt elämään siinä hetkessä.

Kiireen poistamisen huoneentaulu

Tekemiset kasautuvat, deadlinet lähestyvät, on koeviikko, illalla kahvakuulatunti, aamulla aikainen herätys... Kuulostaako tutulta?

Usein kiire aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkoa siitä, ettei kerkeä tekemään kaikkea, mitä pitäisi. Kiireisenä aikana neuvotaan ottamaan rennosti, priorisoimaan ja muistamaan riittävä lepo. Hyvähän se on sanoa, kun toteuttamiseen ei oikeasti ole aikaa.

Kiireen taltuttaminen ei ole helppoa, eikä aina mahdollista, kun pakolliset tekemiset on hoidettava kellosta huolimatta. Jos kiire iskee, siitä täytyy vain kahlata läpi. Olennaista onkin estää kiire kokonaan. Kiireen estäminen onnistuu aikatauluttamisella ja hyvällä etukäteen suunnittelulla.

Tekemiset ja niihin vaadittava ajankäyttö selkeytyvät, kun ne kirjoittaa kalenteriin. Erilaiset projektit, kuten esseen kirjoittaminen, kannattaa aloittaa oikeasti hyvissä ajoin, eikä vasta sitten, kun palautuspäivä on 24 tunnin päästä. Tekemisten vastapainoksi kalenteriin on hyvä varata hetkiä rauhoittumiselle. Niihin hetkiin ei saa lisätä mitään muuta, vaikka tekemistä olisi kuinka paljon.

Toinen hyvä keino kiireen kokemisen estämiseksi on sen tosiasian hyväksyminen, että välillä aika on tiukilla. Välillä on poistuttava omalta mukavuusalueelta ja jätettävä kaksituntinen Facebook-aika muihin puuhiin. Toisina päivinä taas rentoutumiseen on suhteessa enemmän aikaa. Kun tämän faktan ymmärtää, kiire tuntuu paljon pienemmältä jutulta.

Resepti hyvään viikonloppuun

Vapaapäivät ovat kuin kevään ensimmäiset leskenlehdet: odotettuja, mutta aina niin piristäviä.

Minun ihana viikonloppuni sisältää seuraavia asioita:

Mikä on resepti sinun ihanaan viikonloppuusi? Mistä aineksista se koostuu?

Omaisuus, joka ei koskaan häviä

Elämme yhteiskunnassa, jossa korostetaan elinikäistä ja elämänlaajuista oppimista. Jatkuva tarve kehittyä ja omaksua uusia asioita herättää monissa - minussakin - tunteen riittämättömyydestä. Eikö ikinä ole tarpeeksi hyvä? Miksi koko ajan pitää oppia paremmaksi joka asiassa? Milloin olen oppinut tarpeeksi vai onko se edes mahdollista?

Elinikäisellä oppimisella on monia hyviä puolia; korkea koulutus antaa turvaa muuttuvassa työelämässä, tieto lisää taitoa kohdata eteen tulevat tilanteet, tiedon lisääntyminen maailmasta ja itsestä lisää mielekkyyden kokemista ja kyky oppia on elinehto kehittyvässä yhteiskunnassa.

Elinikäinen oppiminen täytyisikin nähdä vahvuutena, joka ei palvele välinearvona, vaan on itsessään tarkoitus. Ei kannata ajatella, että opettelen tämän asian uutta työpaikkaa varten tai että opiskelen saadakseni tutkinnon. Niin ajateltaessa oppimisesta tulee pakko ja se aiheuttaa turhautumista.

Oppiminen kannattaa kääntää voimaa ja iloa tuottavaksi asiaksi, josta on hyötyä ennen kaikkea itselle. Oppimisesta ei tarvitse edes koskaan luopua. Vaikka koko maailma muuttuisi, minä selviän siitä kyvylläni muuttua itsekin. Antiikin filosofi sanoikin, että ainoa pysyvä asia, joka ihmiselle annetaan elämän aikana, on henkinen pääoma (tieto).

Ihmiset blogiruudun molemmilla puolilla

Bloggaus on tämän päivän se juttu. Bloggaus on ilmiö, joka on ujuttautunut kaikkeen mediassa, elämäntavoissa ja harrastuksissa.

Bloggaajat ovat tosielämän idoleita ja real life -viihdettä. Bloggaajia seurataan, koska he ovat kiinnostavia jollain tavalla. He ovat mielenkiintoisia pukeutujia, heillä on jännittävä elämä, hyviä ajatuksia, samanlaisia harrastuksia kuin lukijoilla... Bloggaajia halutaan seurata, koska he ovat niin tavallisia ihmisiä. Bloggajien kautta lukijat voivat löytää helposti toteutettavissa olevaa inspiraatiota omaan elämäänsä.

Monet haluaisivat olla menestyviä bloggaajia. Yleisesti ajatellaan, että bloggajien elämä on helppoa ja nautinnollista ja työkseen bloggaavat ovat unelma-ammatissa. Blogien avulla voi tienata rahaa tai upeita sopimuksia sponsoreiden kanssa. Bloggaajat saavat ilmaisia vaatteita, kosmetiikkanäytteitä, asustelahjoja, blogimatkoja...

Tulevatko lukijat ajatelleeksi bloggaajaa ruudun takana? Sitä ihan oikeasti ihan tavallista ihmistä, jonka elämästä vain hyvin, hyvin pieni osa näkyy ruudulla lukijoille. Väittäisin, että bloggaajien tosielämään kuuluu paljon sellaisia asioita, kuten murheita, huolia ja pettymyksiä, joista ei koskaan kirjoiteta tai oteta kuvia. Monestihan bloggaajat kertovatkin bloginsa keskittyvän pinnallisiin asioihin, kuten muotiin ja kauneuteen, unelmiin ja haaveisiin sekä elämän ihaniin asioihin. Kenenkään elämä ei oikeasti koostu pelkästään niistä, vaikka blogeista saakin usein sellaisen kuvan.

Vaikka olenkin noviisi, asetan myös kyseenalaiseksi bloggaajien mahdollisuuden tienata blogillaan. Vain todella harvat bloggaajat hyötyvät oikeasti rahallaisesti blogistaan ja vielä harvemmat bloggaavat ammatikseen.

On myös huomioitava, että bloggaajat, joiden lukijamäärät ovat isot, kantavat harteillaan taakkaa pakosta blogata. Suositulla blogilla on vastuu julkaista sellaista materiaalia, joka a) kiinnostaa lukijoita ja b) soveltuu suurelle, eri-ikäisistä lukijoista koostuvalle yleisölle. Esimerkiksi muotibloggaajan on pakko kiinnittää pukeutumiseensa huomiota sellaisinakin päivinä, jolloin pukeutuminen kiinnostaa yhtä paljon kuin pörssikurssien päivittäinen vaihtelu.

Huippubloggaajan on myös pakko pysyä ajan hermolla. Bloggaajan on käytettävä rahaa tehokkaisiin ja naapurikateutta herättäviin teknisiin laitteisiin. Läppärin on kyettävä pyörittämään isoja kuvatiedostoja ja kameran on napsittava tarkkoja otoksia kaikissa olosuhteissa. Myös tietynlaiset elämäntyylit, kuten matkustelu ja ravintoloissa syöminen, kuluttavat rahaa - muotibloggaajan vaateostoksista puhumattakaan.

Edellä on vain muutamia varjopuolia menestyvän bloggaajan arjesta. Haluan kuitenkin nostaa esille, että monien bloggaajien blogissaan tuoma kuva elämän ihanuudesta ei ole aina harhaa. Monesti bloggaajat osaavat keskittyä elämän ihaniin asioihin, koska he joutuvat (sanan hyvässä ja huonossa merkityksessä) postaamaan aiheesta blogissaan!

Pohdinnoillani haluan lähinnä nostaa esiin bloggaamisen inhimillisen puolen. Sinun ei kannata tuntea alemmuuttaa bloggaajia kohtaan - loppujen lopuksi saatat murehtia ihan samoja asioita, mitä suosikkibloggaajasi murehtii ruudun toisella puolella. Jos haluat samanlaisen elämän kuin suosikkibloggaajasi, sinunkin kannattaa opetella kiinnittämään huomiota ihaniin asioihin elämässä. Eikä se aina tarkoita, että elämässä on ihania asiota vasta sitten, kun sinulla on samanlainen paita kuin sillä bloggaajalla tai samanlaiset kengät kuin yhdellä toisella. Sinun vanha paitasi näyttäisi oikeastaan ihan yhtä ihanalta kuin bloggaajan uusi paita blogikuvissa, jos panostaisit yhtä huolellisesti kuvan asetteluun, laatuu ja muokkaamiseen.

Kesä on jo ovella

"Upea auringonnousu. Aamukahvi parvekkeella. Pilvetön taivas.

Lounas isovanhempien kesäpaikassa. Iltapäivä rannalla.

Lämmin hiekka varpaiden väissä. Virkistävä pulahdus veteen.

Tunnelmalliset iltajuhlat puutarhassa.

Tyyni järvi. Henkeäsalpaava auringonlasku."

Olen ylpeä taidostani tunnistaa houkuttelevimmatkin mainosniksit ja niiden taustalla olevat syyt. Edellä oleva tekstikatkelma on osa Ikean ilmaisjakelulehden hyvänkesäntoivotuksia ja on ilmiselvää, että Ikea pyrkii tekstillään myymään kodinsisustuksen mukana tunnelmaa. Minähän en sorru mainosmanipulaatioon, mutta...

Kuvat Ikean verkkosivuilta.

...olisihan se kesä jo ihan tervetullut. Kun pelkkä ikkunasta ulos vilkaisu nostattaa niskakarvat pystyyn kylmästä, meikäläinen on ihan valmis suuntaamaan neuleineen ja toppatakkeineen Ikean tavaratalon kesätunnelmaan.

Itse asiassa piipahdin Kuopion Ikeassa muutama viikko sitten ja siellä sai jo kovasti löhötä esimerkkikodin parvekkeella. Aurinko muistutti harmikseni katosta riippuvaa keinovaloa, mutta onneksi pelkkä parvekekalusteiden puinen tuoksu riitti herättämään ihania kesämuistoja pahimpaan suvennälkään. (Kesä)muistoissa on hyvä elää näin talvikuukausina.

Kuopion Ikeassa rahapussiani kevensi useammalle kuvalle tarkoitettu taulunkehys. Kuvat minun ja poikaystävän rakkaista pääsivät olohuoneen seinälle sohvan yläpuolelle. Kehysten ylle liimailin Alemakasiinista ostamani irrotettavan (ja osittain itsestään irtoavan mur...) seinätarran.

Seinä on oikeasti valkoinen ja valokuvia epäselventää allekirjoittaneen heijastus kehysten lasista.

Inspiroivaa kesän odotusta ja hurjasti tsemppiä sinulle abi viimeisiin ylioppilaskirjoituksiin!

Kun keho huutaa, kannattaa vastata

Minulla on paha tapa: en sairasta kipeänä. Nokka tukossa ja kurkku käheänä pyyhällän kuin myrksytuuli aukiolla, koska "eihän tää pieni nuha nyt mitään meinaa". Lopulta sairastamaton sairaus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.

Tähän asti olen selvinnyt ilman vakavia jälkisairauksia, mutta on vain ajan kysymys, milloin minäkin joudun sydänleikkaukseen hoitamattoman nuhan vuoksi. Olisi korkea aika opetella, että kehon lepopyyntöjä tulisi kuunnella ennen kuin pyynnöt yltyvät huudoksi.

"Jos sinulla ei ole aikaa liikkua, syödä, ajatella ja levätä,

sinulla on oltava aikaa sairastaa myöhemmin."

- Maria Veitola kolumnissaan Aivan paniikissa (Trendi 3/2013)

Kasvotusten pettymyksen kanssa

Pettymys on yksi niistä tuntemuksista, jonka kohtaa välttämättä säännöllisesti, mutta siihen ei osaa ikinä varautua tai suhtautua oikein. Pettymys on masentava, ahdistava, surullinen, ärysttävä, raivostuttava, tuskastuttava, pelottava, hirvittävä, epäreilu... Rakkaalle lapselle on monta nimeä.

Jokainen kohtaa väistämättä pettymyksiä. Pettymykset voivat olla isoja tai pieniä ja ne voivat tapahtua ennakkoon tai jälkikäteen.

Pettymyksen joutuu aina kohtaamaan kasvotusten ja sitä on katsottava silmiin. Ilman pettymyksen tarkkaa läpikäyntiä pettymys jää helposti vaivaamaan.

Pettymyksen kohdatessasi sinun kannattaa pysähtyä ja esittää itsellesi muutama kysymys: Mistä pettymys aiheutui? Miksi tilanne johti pettymykseen? Olisitko voinut tehdä jotain estääksesi pettymyksen, vai oliko pettymys sinusta riippumaton (tämä on vaikea kysymys, jonka pohtimisessa kannattaa olla avoin ja rehellinen)? Olisiko toisin toimiminen pettymyksen estämiseksi ollut mahdollista (olisivatko esim. aikasi tai käytössäsi olleet resurssit riittäneet)? Mitä opit pettymyksestä? Miten voit jatkaa pettymyksen jälkeen?

Jos pettymys on niin suuri, että se jää vaivaamaan mieltäsi pitkäksi aikaa, siitä kannattaa puhua jonkun kanssa. Puhuminen voi auttaa sinua järjestelemään ajatuksia päässäsi ja samalla juttukumppani voi antaa oman arvionsa tilanteesta. Tarvittaessa puhuminen voi auttaa sinut ammattihenkilön juttusille.

Fitnessvillitys

Kauneusihanteet ovat muuttuneet. Enää ei ihailla selvästi laihoja malleja (isäni mukaan kuivan kesän oravia), vaan nykyään huomio kiinnitetään Stadiumin ja H&M:n sporttimalleihin. Niihin, joiden hiestä kostunut iho korostaa juuri sopivasti hyvin muotoutuneiden lihasten rajoja.

Kauneusihanteiden muutos on aiheuttanut ainakin Suomessa melkoisen fitnessvillityksen. Enää ei katsota aamuteeveen jumppia, vaan jokainen harrastaa kuntosalia, kahvakuulailua, bodya, pumppia, corea, fitintervalia tai jotain muita fitnesslajeja, joiden nimiä en osaa kirjoittaa.

Kauneusihanteiden muutoksen siivellä myös elintarviketeollisuus on tehnyt melkoisen ryntäyksen fitnesspuolelle. Lisäravinteita, kuten erilaisia proteiinijauheita ja kreatiinia, myydään kuin kahvia tarjouspäivinä. Lisäksi ainakin elintarviketuottajat Valio ja Fazer ovat oivaltaneet treenituotteiden menekin. Maitohyllyissä ei koskaan ole paria useampaa proteiinirahkapurkkia jäljellä ja leipähyllyssä voi paahtoleivän sijasta valita palauttavat melkeinruisviipaleet. Fitness taitaa olla enemmän markkinoilla kuin koskaan ennen.

En tuomitse fitnessvillitystä - olenhan osallistunut siihen itsekin aloittamalla kahvakuulakurssin ja tilaamalla proteiinijauhetta Fitnesstukusta. Sitä paitsi urheilullinen vartalo on kauneusihanteena huomattavasti terveempi kuin se kuivan kesän orava.

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin taas ihanteeseen ylireagoiminen. Kaikki eivät ymmärrä, että varsinkin naisena rasvattoman ja lihaksikkaan vartalon saavuttaminen on hyvin vaikeaa. Nyt olisi oiva hetki tajuta, että tavallisten ihmisten ei tarvitse näyttää sporttimalleilta ollakseen sopivia. Mallit tekevät täydellisen vartalon työkseen - meille muuta työtä tekeville vähän vähemmän täydellinen vartalo on ihan yhtä täydellinen.

Malli vaatteineen on H&M:n kevään kuvastosta.

Filosofiaa

Rohkea minä

Olen aina pitänyt itseäni rohkeana ihmisenä, mutta en siltikään ole uskaltanut ilmoittautua minua kiinnostaviin urheiluryhmiin. Olen perustellut valintaani sillä, että minulla ei ole aikaa jokaviikkoisille ryhmätunneille tai en pitäisi tunneista kuitenkaan. Oikeasti saamattomuuteni on kuitenkin johtunut siitä, etten ole uskaltanut. Entä jos muut ovat paljon parempia kuin minä? Mitä jos kuntoni ei riitäkään? Voiko käydä niin, ettei laji tunnu yhtään omalta?

Pari viikkoa sitten päätin kuitenkin kaivaa rohkean minäni ulkovaraston nurkasta ja ilmoittauduin yliopiston järjestämälle kahvakuulakurssille. Kahvakuulailu on kiinnostanut minua siitä asti, kun lajista ruvettiin enemmän pulisemaan fitnessmaailmassa. Kaveriporukalla tartuimmekin palleroihin lukiossa, mutta en saanut aikaiseksi viedä kiinnostustani satunnaista kuulan käyttöä pidemmälle.

Tänään minulla oli ensimmäinen kuulailutunti ja täytyy sanoa, että rohkea minä pärjäsi hyvin. Osoitin itselleni, että selviän minua jännittävästä asiasta. Kaiken kukkuraksi tunti oli tehokas ja minun liikuntatottumuksiini sopiva. Seuraavalla kerralla tunnille meno ei jännitä enää yhtään.

Rohkeutta päiviisi!

Lomamaista

Minulla on taas takana paras viikonloppu. Perjantaiaamuna huidoin hikikarpaloita ohimoilta tentissä, jonka jälkeen pakkasimme poikaystäväni kanssa valtavat matkalaukut ja itsemme autoon. Suunnistimme Tahkolle, josta äitini oli varannut lomamökin. Tahkolla laskettelimme, hiihdimme, lumikenkäilimme ja nautiskelimme aurinkoisista keleistä.

Milloin viikonlopuistani alkoi tulla näin ihania? Kun tajusin, että kivoja juttuja ei tarvitse säästää lomalle. Parin vapaapäivän vuoksi voi ihan hyvin ajella eri paikkakunnalle, varata liput elokuviin tai kaivaa vaikka luistimet varastosta. Kun viitsii pistää toimeksi, loma on aina, kun siltä tuntuu.

Ihanaa ja lomamaista viikkoa sinulle!

Pakkauskriisi

Lähtö talvilomalle Tahkolle + matkustus täyteen ahdetulla henkilöautolla = ONGELMA

Kuten tiedät, talvilomalle varustautuessa mukaan täytyy pakata kaikki. Toppavaatteet lasketteluun, kevyemmän toppavaatteet kävelyyn, tuuliasu juoksulenkeille ja hiihtoon, rentoiluasu saunailtoihin ja siistit vaatteet ravintolaan. Lisäksi suksiboksiin pitää mahtua edellä mainittuihin lajeihin sopivat välineet. Kun matkustajia on useampi kuin yksi per henkilöauto, omaan pakkaukseen täytyy kiinnittää huomiota. Vaatekaapilla täytyy valikoida.

Pienen asutestailun jälkeen totesin, että villapaita on paras kaveri, koska siitä on niin moneksi. Hyvä villapaita tai neule käy eri vaatteisiin yhdistettynä lähes kaikkiin aktiviteetteihin. Alla muutama räpsy esimerkkinä minulle mieleisistä vaateyhdistelmistä.

Perusvillapaita, jossa ei oikeasti ole haalistumaa toisessa hihassa.

Rinteeseen.

Iltamenoihin.

Löhöilyyn.

Okei, no nuo asut eivät oikeasti vähentäneet tavaramäärääni yhtään... Vinkkejä monikäyttöisistä talvilomavaatteista?