Taito tehdä sitä mitä huvittaa

Onko sinulla välillä sellainen olo, että et saisi tehdä sitä, mitä sinua huvittaa? Et saisi esimerkiksi viettää päivää telkkaria katsellen, koska sinun pitäisi tehdä jotain järkevää. Tai sinun ei kannattaisi lähteä kavereiden kanssa kahville, koska sinun täytyisi opiskella.

MeNaiset Sport -lehdessä haastateltu Tiia Wilman sanoo: "Teen vain asioita, joista tulen hyvälle mielelle. Se ei aina ole järkevää ja saattaa näkyä reisissä läskinä, mutta mitä sitten? Kerranhan täällä eletään."

Elämänhallinnan tunteen ja sitä kautta hyvinvoinnin säilyttämiseksi minä itse en aio jättää tekemättä kaikkea, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Mutta välillä olisi hyvä osata hellittää. Meillä on oikeus tehdä asioita, joista pidämme. Niitäkin asioita, joiden tilalla voisi tehdä jotain järkevämpää. Ei ole huonoa itsekuria jättää esimerkiksi tylsältä tuntuvaa lenkkiä väliin väsymyksen vuoksi - kyseessä on pikemminkin taito kuunnella itseä.

Vierailimme Bulgarian kesäpääkaupungiksi kutsutussa Varnassa ihailemassa mm. Neitsyt Marian taivaaseen nousemisen katedraalia, joka on siitä erikoinen rakennus, että se on rakennettu kokonaan kansalaisten lahjoittamilla rahoilla.

Katedraalissa sai sytyttää kynttilän kuolleen tai elävän rakkaan muistoksi.

Aina ei kannata valita matalinta aitaa

Tänä päivänä meillä länsimaalaisilla on hyvä mahdollisuus valita elämämme suunnista. Ainakin me suomalaiset voimme valita esimerkikisi siitä, mitä opiskelemme ja milloin, mihin ammattiin haluamme työllistyä, milloin perustamme oman perheen - jos perustamme - sekä mitä teemme vapaa-ajallamme.

Monet elämämme ulottuvuudet näkyvät monina eri rooleina, kuten opiskelijaminänä, tytärminänä, tyttöystäväminänä tai kaveriminänä. Roolit ovat kaikki osa minua, mutta ne ovat erilaisia eri tilanteissa.

Mahdollisuutemme valita elämämme ja elintapamme vaativat meitä pohtimaan, millaisia rooleja meillä pitäisi olla, millaisia meillä jo on ja millaisia me haluaisimme itsellämme olevan. Ja jotta voimme päättää rooleistamme, meidän pitää tuntea itsemme - mikä ei ole alkuunkaan itsestäänselvää.

Juuri edellä kuvatuista minän ongelmista ja valinnan vaikeudesta johtuen on paljon helpompaa keskittyä omaan ulkokuoreen ja sen pohtimiseen. Onhan syömisen ja liikunnan kontrollointi selkeämpää kuin miettiä, mitä ulkokuoren alta oikeasti löytyy.

Onko tässä yksi niistä tärkeistä asioista, missä ei kannata päästää itseään liian helpolla?

Osallistuin Bulgarian-matkallani Mustanmeren risteilylle, jossa pääsimme näkemään Bulgarian rannikkoa, kokeilemaan kalastusta paikallisilla kalastusvälineillä sekä nauttimaan laivan kapteenin taikatempputaidoista. Merellä tuuli oli uskomattoman kova, mikä ei ihme kyllä näy juurikaan kuvasta. Mutta naama oli ihan turta tuulen läpsinnästä ja hiukset olivat uskomattoman selvittämättömässä takussa.

Ajatuksissa on liikaa minua

On ollut lämmin päivä. Töiden jälkeen tepastelin koirien kanssa rantapuistoon lueskelemaan kirjaa ja nautiskelemaan eväistä. Huomasin, miten hyvä minun oli olla siinä nurmella rakkaiden otusten kanssa.

Minun oli hyvä olla tänään, kun keskityin kävelemiseen, koirilleni höpöttelemiseen ja kirjan lueskeluun. Minun oli myös hyvä olla Bulgariassa lomalla, koska keskityin katselemaan muita lomalaisia ja kuuntelemaan hotellin allasalueen hyvää musiikkia. Keskityin kiukustumaan ja turhautumaan tiukoissa ristinollakisailuissa ja lätkimää pelikortteja kyllästymiseen asti.

Miksi minun oli hyvä olla?

Koska en keskittynyt ajattelemaan itseäni.

Miksi me länsimaalaisen kulttuurin kasvatit käytämme niin paljon aikaa itsemme ajatteluun? Tietysti elämme loppujen lopuksi itsemme kanssa ja siksi meidän kannattaa olla tietoisia itsestämme, mahdollisuuksistamme, heikkouksistamme ja haluistamme. Kuitenkin jos käytämme valtaosan ajastamme itsemme ajatteluun, meille ei jää aikaa huomata asioita, jotka ovat ympärillämme.

Ovatko sinun lyhyet ja vaaleat ripsesi niin tärkeät, ettet oikeasti voi nähdä, miltä muut ihmiset näyttävät? Entä ovatko sinun leveät reitesi niin merkitykselliset, ettet voi oikeasti tuntea, miltä aurinko tuntuu pelkät uikkarit päällä? Onko sinun onnesi niin ensisijainen, ettet voi iloita muiden onnistumisista?

Maailmalla ja muilla ihmisillä on meille niin paljon annettavaa, ettei meidän

kannata ummistaa niiltä silmiämme ja käpertyä vain itsemme ympärille.

Jos minä on aina mielessä, muuta ei ehdikään huomata.

Lomaamme kuului mm. aurinkoa, limpsaa ja uintia hotellin allasalueella.

Ei liikaa onnellisuutta, kiitos!

Ilmoittaudun läsnäolevaksi!

Olen nyt piilotellut tarpeeksi kauan sosiaaliselta maailmalta. Olen tankannut ajatuksia ja voimia parin viikon lomallani mökillä sekä Bulgariassa. Äitini kuuntelevien korvien ja mahtavien neuvojen avulla selvitin riittämättömyysongelman itseni kanssa. Nyt on siis mieli muualla kuin maassa ja on aika palata tarkastelemaan optimistisemmin loppukesää, arkea ja onnea.

Opin, että liiallinen onnellisuuden tavoittelu ei tuo onnea, vaan aiheuttaa

riittämättömyyden tunnetta sekä tyytymättömyyttä siihen, mitä jo on.

Onni on asia, jonka eteen täytyy toki nähdä vaivaa. Täytyy opetella ottamaan elämä sellaisenaan vastaan ja suhtautua siihen sillä tavalla uteliaasti, ettei kaikkeen liity negatiivisia ajatuksia. Kuitenkaan kaikkeen ei voi eikä täydykään suhtautua liian optimistisesti. Teennäinen elämäonihanaa -hehkuttelu ei auta silloin, kun jokin ei ole hyvin. Kun jokin ei ole hyvin, siihen täytyy tarttua ja miettiä, miten sen saisi paremmaksi. Toisaalta jos jokin ei ole hyvin, ei kannata ajatella, että kaikki olisi huonosti.

Sitten kun kaikki tuntuukin olevan hyvin, siihen tunteeseen kannattaa heittäytyä. Siitä saa voimaa jaksaa huonoinakin hetkinä.

Seuraavissa julkaisuissa aion tutkailla kanssasi, mitä opin Bulgariassa.

Samalla saat piipahtaa reissuuni kuvien muodossa.

Lomaterveiset itsetuntoaatoksista

Minulla olikin vähän jaettavaa kanssasi. Tässä kuluvina lomapäivinäni olen oivaltanut, että

itsen hyväksyntä ei voi perustua muiden ihmisten hyväksyntään.

Olen pitkään pitänyt itseäni tärkeänä ja hyvänä silloin, kun olen voinut olla muille avuksi ja hyödyksi. Kun muut pitävät minusta, minäkin pidän itsestäni. Siinä on vain se paha puoli, että kun oman hyväksynnän hakee muiden kautta, tulee helposti poimittua muiden antamia negatiivisia signaaleja itsestä. Oma itsetunto on siis koetuksella heti, kun joku ei pidäkään minusta.

Toinen ongelma syntyy, kun kanssaihminen ei ole tyytyväinen omaan toimintaan, vaikka itse tietää toimineensa oikein tai tehneensä parhaansa. Itsetunnon on oltava niin hyvä, että kykenee luottamaan itseensä silloin, kun muut eivät luota. Niin ei voi olla, jos itsen arvostus perustuu muiden mielipiteisiin. Välillä pitää pystyä tekemään ratkaisuja, jotka ovat itselle hyväksi, vaikka ne eivät muille sitä olisi.

Minulla on taas työmaa, kun alan korjata itsetuntoni tukipilareita.

Voiko ihminen tulla ikinä valmiiksi?

Onko onni siinä, että voi jatkuvasti huomata kehittyvänsä lisää?

Ilmoitus olemassaolosta ja paluu hiljaisuuteen

Olen laiminlyönyt virtuaalielämää, mutta se on ollut tietoinen päätös. Viime aikoina olen intoillut lomani alkamista ja murehtinut stressiä, ulkonäköä ja niistä johtunutta pitkittynyttä elohiirtä silmän alla. Mökki auttoi stressiin ja elohiireen, mutta omaan ulkonäköön tyytyminen vaatii vielä työstämistä. Kun sillä, mitä muut sanovat, on hyvin vähän väliä, kun omat ajatukset supattavat muuta.

Aion nyt laiminlyödä virtuaalimaailmaa lisää. Palaan asiaan, kun minulla taas on asiaa - viimeistään yliopisto-opintojen alussa. Opinnot inspiroivat minua ja auttavat unohtamaan epäolennaisen, kuten ulkonäön murehtimisen.

Ihanaa loppukesää sinulle! Jatketaan yhdessä iltojen pimennyttyä vielä lisää!