Resepti masennuksen ehkäisyyn

1. Mene lounasaikaan istumaan autoosi ja osoittele ohi ajavia tukankuivaajalla.
2. Anna yhteysosoitteeksesi joko xena-goddess-of-fire@yritys.com tai elvis-lives@yritys.com.
3. Aina, kun joku pyytää sinua tekemään jotain, kysy 'saako olla ranskalaiset myös'.
4. Järjestä työpaikallasi improvisoitu laulu- ja leikkituokio joka iltapäivä.
5. Laita kahviautomaattiin kofeiinitonta kahvia kolmen viikon ajan. Kun kaikki vapisevat rauniot ovat päässet irti addiktioistaan, täytä automaatti tupla espressolla.
6. Kirjoita aina pankkisiirron selityssarakkeeseen 'seksuaalisista palveluista'.
7. Vastaa aina pomollesi 'niinhän sinä luulet'.
8. Lopeta lauseesi aina sanoihin 'näin on ennustuksessa kirjoitettu'.
9. Säädä näyttösi kirkkaus äärimmilleen niin, että se valaisee koko työpisteesi ja sano ihmettelijöille, että pidät siitä juuri tuollaisena.
10. Hyppele aina kun voit.
11. Kysy ihmisiltä mitä sukupuolta he edustavat.
12. Laula aina oopperassa mukana.
13. Sano pomollesi, että kuulet ääniä sisälläsi, mutta eivät ne pahemmin häiritse.
14. Sano pomollesi, että sinua häiritsevät äänet joita kuulet hänen päästään.
15. Mene runoiltaan ja kysy 'oletko koskaan kuullut loppusoinnuista'.
16. Ota selville pomosi käyttämä vaatekauppa tai räätäli ja osta täsmälleen samanlainen asu. Aina parempi jos olette eri sukupuolta.
17. Lähetä aina sisäinen sähköposti kun menet vessaan: 'olen vessassa, jos joku kysyy'.
18. Levitä hyttysverkko työpisteesi ylle.
19. Kun sinua pyydetään juhliin, jotka ovat ensi viikolla, sano ettei sinua juuri silloin huvita.
20. Soita selvänäkijälle ja sano 'arvaa'.
21. Jos pankkiautomaatilla takanasi on jonoa, huuda aina 'mä voitin! Mä voitin taas! Kolmas kerta tällä viikolla!'
22. Kun tulet Korkeasaaresta kohti pysäköintialuetta, pinkaise juoksuun ja huuda 'Juoskaa henkenne edestä! Ne pääsivät vapaaksi!'
23. Ilmoita lapsillesi ruokapöydässä että taloudellisen tilanteesi takia yksi heistä joutuu lähtemään.
24. Aina nähdessäsi luudan sano 'rakas, äitisi on taas täällä'.
25. Ja kaiken huipennukseksi: lähetä tämä kaikille ihmisille joiden osoite sinulla on, huolimatta siitä että he ovat kieltäneet lähettämästä roskapostia.

Löydetty Facebookista.

Tehtävä: monta minää, mutta kaikki yhtä ihania

On niin monta minää. On opiskelija-, tytär-, sisko-, tyttöystävä-, kaveri-, myyjä-, koiranomistaja-, urheilija-, kirjoittaja-, sukulainen- ja ystäväminä. Mistä noista tietää, kuka minä oikeasti olen?

Mitä minun pitäisi olla milloinkin? On se minä, millainen olen, se, millainen minun pitäisi olla ja se, jollainen haluaisin olla.

Minä olen myös ajassa muuttuva. Minä ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Toivon, etten olisi ollut jotain ja että olisin ollut jotain. Toivon, etten olisi nyt tietynlainen, mutta en halua luopua joistain minuista. Tiedän, millaiseksi en halua tulla, mutta en tiedä, miten voin olla sellainen, jollainen haluaisin.

Mistä sitä tietää, mikä on hyvä minä ja mikä ei? Mitä minun pitäisi

oppia, jotta tulisin ihanneminäksi? Mistä taas luopuisin?

Meillä saa olla monta minää. Niitä täytyykin olla, jotta voimme selviytyä erilaisissa tilanteissa. Tärkeintä kuitenkin on, ettei yksikään minä ole sellainen, jollainen itse ei halua olla. Mikään minä ei saa tuottaa pahaa oloa, ylimääräistä stressiä ja liiallisia suorituspaineita.

Onko sinunkin aika käydä minäsi läpi? Miten voisit kehittää eri puolia itsessäsi, jotta

kaikki minäsi olisivat tasapainossa keskenään ja voisit olla kaikkiin niihin tyytyväinen?

Päivän novelli: Kesän tytär

Kirjoitettu 13.4.2009

Taivas maalasi meren pinnan siniseksi ja koristeli sitä neitonsa auringon säteillä, joita tytär heitteli tuulen riepottelemille pienille laineille. Kimallusta katsovat tarvitsivat aurinkolasit. Toisaalta – kaikki ihmiset, jotka meren koristelua katselivat, pitivät aurinkolasinsa päässään ilman maisemansa häikäisyä. Rannalla oli tapana pitää laseja päässä, satoi tai paistoi. Kuka tosin halusi olla rannalla, jos pilvet viskelivät pikkuisiaan kastelemaan kivillä päällystettyjä teitä?

Minä halusin. Halusin olla rannalla aina. Aina, kun se vain oli mahdollista.

Sukelsin suolaveteen ja tavoittelin käsilläni pehmeää kultaista hiekkaa, joka oli veljeänsä viisaampana hakeutunut meren syliin, eikä yrittänyt kipristellä rannalla nipistellen auringonpalvojien jalkapohjia kuumuudessa. Hiekka oli pehmeää, saman tuntuista kuin huivi, jonka kadun vieressä olevasta käsityökojusta saattoi ostaa muutamalla kolikolla. Vilkaisin pinnalle päin, jossa taivaan tytär levitteli hymyään lomailijoiden iloksi vain oman suopeutensa takia. Meren katto vääristeli taivaan sineä piirtelemällä omien laineidensa kuvioita auringon säteiden sekaan. Puhalsin muutaman kuplan, jotka pieninä kristalleina karkasivat tavoittelemaan taivaan ruhtinasta. Hiukseni leijailivat pehmeänä verkkona näkökenttäni peitoksi huomauttaakseen, että kauneuden katselua tärkeämpää oli saada happea ennen kuin se loppuisi ja katselemani jäisi viimeiseksi muistokseni maan päällisestä. Potkaisin hiekasta vauhtia ja haukkasin puhdasta, suolalta ja aurinkorasvalta tuoksuvaa ilmaa keuhkoihini.

Herätyskello ilmoitti todellisuudesta rääkymällä iänikuista piippaustaan ja riistäen minulta ainaisen uneni, unelmani, joka toteutui vain auringon painuessa metsän taakse ja ihmisten sytyttäessä yövalonsa. Silloin alkoi tuo suloinen tarina, joka toisti aina itseään kristallisine ilmakuplineen ja vääristyneine taivaankansineen. Löin unesta voimattomalla nyrkilläni tyynyä ja raahasin ruumini ylös lämpöisestä vuoteesta kohti tämänkin päivän tappavaa arkea. Laahustin silmät kiinni vessaan laittamaan hiuksia, jotka voisivat vapaana viittana kellua vedessä ja meikkaamaan silmiäni, jotka voisivat puhtaina katsella mereen piirtynyttä tarinaa rauhasta, rakkaudesta ja elämästä.

Nostin kaulahuiviani paremmin puuteroidun nenäni suojaksi, kun pakkasen purema ilma hyökkäsi säälimättä kimppuuni astuttuani kotiovesta pihalle. Kohotin repun selkääni ja siirtelin jalkojani tavalla, jota kai kutsutaan kävelemiseksi kohti koulun vääjäämättömän kylmää todellisuutta. Tämä kävelyni olisi ollut huomattavasti sujuvampaa, jos sen päämäärä olisi ollut aivan toisenlainen.

Muistelin kaihoten ruskeita bikinejäni, jotka pölyä keräten nyhjäsivät vaatekaappini pohjalla. Siellä ruskettunutta ihoa kaivaten ne nyyhkyttivät paremmista ajoista. Katsahdin taivaalle, joka auringon säteiden sijaan heitteli pieniä pehmeitä lumihiutaleita talven kunniaksi värjäten niillä puut valkoisiksi. Kuura levitteli jäseniään lumen alta työntyville kuihtuneille kukille, jotka katulampun loisteessa näyttivät kauniilta kuin merestä karkaavat kristallikuplat. Se ei kuitenkaan ollut sama asia. Mikään ei korvannut merta, jonka syliin pystyin laskemaan koko ruumiini, jonka korviin uskalsin kuiskata salaisuuteni ja jonka käsille levitin hiukseni. Lumihiutaleet eivät kannatelleet ruumistani, valkoiset puut eivät pidelleet hiuksiani, eivätkä kuurakukat kuunnelleet salaisuuksiani. Ne olivat talven lapsia, jotka oli luotu muille.

Nyrpistin nenääni, joka kuvitteli liittyvänsä pakkasen jengiin jäätymällä tunnottomaksi. Käännyin rivakasti ympäri ja kiihdytin askeleitani. Pois koululta, pois pakkasesta, pois talvesta. Halusin pois. Juoksin kotiin ja syöksyin sisään kahvin sekä paahtoleivän tuoksun keskelle. Riisuin ulkovaatteeni karistaakseni talven kosketuksen yltäni. Kello uhkaili lähenevänsä koulun alkua ja minä vetäisin t-paitani pois. Puin rintaliivien tilalle kaapin pohjalta tonkimani bikinien yläosan. Ne sulautuivat päälleni kuin suola mereen, aurinko laineisiin ja sinertävyys taivaaseen. Kiskaisin t-paitani takaisin ylleni ja naureskellen piilotin sen toppatakin alle. Nakkasin repun taas selkääni ja uhmaten kohtasin pakkasen kierot kuviot. Huusin kovaan ääneen naapurin kissan säikähdykseksi ja koiranulkoiluttajan kummastukseksi, että kohta olisi kesä.

Taas tapellaan

Minulla on tapana tapella poikaystäväni kanssa paljon. Oikeastaan tappelen aika usein

kaikkien läheisteni kanssa. Taidan olla melkoinen riitapukari.

Miksi riitelystä ei juuri puhuta? Koska ajattelemme, etteivät muut tappele. Hyvissä ihmissuhteissa kaikki menee kivasti, eikä riitelyä tarvita. Tappelu kertoo siitä, että jotain on vialla, jonka vuoksi siitä vaietaan. Eihän minun ihmissuhteissani ole mitään vikaa.

Tappelu on suotta tabu. Kaikki riitelevät joissain ihmissuhteissaan ja silti suhteet ovat usein hyviä. Minä ainakin olen huomannut, että nimenomaan parhaissa ihmissuhteissani tappelen eniten. Ei niiden hyvänpäiväntuttujen kanssa tapella, muttei myöskään koeta elämän parhaita hetkiä.

Riitely on minulle tapa tuulettaa fiiliksiä. Sen avulla taas huomaa, mitkä kaikki asiat ovat hyvin. Ja kun riitelen läheisteni kanssa, en ikinä - riidankaan aikana - haluaisi heistä eroon. Sisimmissäni tiedän, että tuo on kaikkein tärkein.

Älä pelkää riidellä. Tappele avoimesti ja rehellisesti, mutta muista muutama asia. Vika voi olla myös sinussa. Kiitä, kun toinen ymmärtää ja kuuntelee sinua. Kuuntele sinä puolestasi toista avoimesti ja aidosti. Älä provosoi tai sano sellaista, mitä kadut myöhemmin. Tule toista vastaan ja pyydä anteeksi, kun olet tehnyt väärin. Sinun ei tarvitse huutaa.

Ja vielä yksi asia. Jos koet riiteleväsi liikaa, mieti, tarvitseeko joka asiasta nostaa meteliä.

Lue lisää tappelusta:

Tapana tappelu

Hyvä yhdessä

Ylpeyden yli

Onko arjessasi tarve muutokseen?

Mitä sinulle kuuluu?

Välillä on tärkeää kysyä itseltä, miten minulla menee. Emme voi saada hyvää arkea, ellemme mieti, mistä sellainen koostuu. Olenko tyytyväinen elämääni vai tuntuuko minusta, että jotain uupuu? Vai voisiko jokin olla toisin? Mitä odotan elämältä ja kuinka toimin nyt, jotta odotukseni toteutuisivat?

Jos olet kohtuullisen tyytyväinen elämääsi, voit miettiä, mistä se johtuu. Mikä saa minut tyytyväiseksi? Onko minulla kenties sopivassa suhteessa opintoja/töitä vapaa-aikaan nähden? Kuuluuko elämääni jotain, mitä olen odottanut kauan ja vihdoin saanut? Olenko muuttanut suhtautumistapaani asioihin positiivisemmaksi? Olenko oppinut kenties tuntemaan itseni paremmin?

Hyvän olon syitä on hyvä pohtia, jotta niihin voi palata, kun kaikki ei tunnu menevän hyvin.

Jos huomasit, että elämäsi ei ole sellaista kuin haluaisit sen olevan, on syytä miettiä, missä menee vikaan. Etkö ole saanut sitä, mitä halusit? Miksi? Mitkä asiat haittaavat onnellisuuttasi? Mitä voisit tehdä niille asioille? Tarvitseeko sinun hankkiutua niistä kokonaan eroon, vai riittäisikö asenteen muutos? Entä onko kyse siitä, että vielä ei ole jonkin asian aika elämässäsi? Miksi et voisi odottaa oikeaa aikaa rauhassa ja keksiä jotain muuta mukavaa?

Monesti vaikeassa elämäntilanteessa tarvitaan muutosta, eikä se tunnu aina hyvältä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että monesti muutoksen hetket ovat niitä hetkiä, joissa opimme parhaiten. Muutos on myös ainoa keino löytää parempaa.

Kuva Facebookista, tekijää ei tiedossa

Välillä elämä saa olla ikävää

Välillä arki vaan on tylsää. Pakollisia tekemisiä on hirveästi, päivät muistuttavat toisiaan, mikään ei tunnu sujuvan ja kaikki tuntuu ankealta. Tuntuisi, että pitäisi pitää hauskaa, nauttia pienistä asioista ja innostua milloin mistäkin, ettei vaan elämä valuisi hukkaan. Silti mikään ei oikein huvita ja kaikki johonkin ryhtyminen on uuvuttavaa jo pelkkänä ajatuksena.

Se on ihan ok.

Ajoittaiset kyllästymistympääntymiset arkeen ovat ihan normaaleja. Pienistä asioista ja hetkessä elämisestä ehtii nauttia muinakin päivinä.

Onnistu(jat) ja pärjää(jät)

Onko ympärilläsi onnistujia? Tuntuuko, että lähipiirissäsi on (liikaakin) niitä,

jotka pärjäävät vähällä vaivalla kaikessa, mihin ryhtyvät?

Onnistujat ja pärjääjät voidaan jakaa kahteen luokkaan. On niitä, jotka onnistuvat ja pärjäävät vahingossa tekemättä asian eteen juuri mitään, ja niitä jotka onnistuvat ja pärjäävät, koska näkevät sen eteen hirveästi vaivaa.

Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa. Toki olisi kivaa onnistua ja pärjätä tekemättä asian eteen mitään. Mutta tuntuisivatko saavutukset silloin miltään? Osaisiko menestyksestä iloita, jos kaikki tulee yhtä helposti eteen kuin matkalaukku lentokoneen ruumasta?

Jatkuva puurtaminen ja asioiden eteen vaivan näkeminen taas nielee mehut. Kaikki energia menee menestymiseen, onnistumiseen ja pärjäämiseen. Osaako silloinkaan nauttia saavutuksista, kun huomio on jo seuraavassa tavoitteessa?

Kun seuraavan kerran tapaat onnistujaystäväsi tai pärjääjäsisaruksesi, mietihän, kannattaako sinun kadehtia heitä. Olisitko sinä parempi ihminen, jos puurtaisit otsa hiessä jokaisen asian vuoksi pärjätäksesi? Tai olisiko elämäsi mielekkäämpää, jos elämä kuljettaisi onnistumiset liukuhihnalla eteesi ilman, että sinun tarvitsee paljon hihnan ohjaustappiin koskea?

Eikö se riittäisi, että pärjäät niissä asioissa, joiden eteen näet vaivaa ja onnistut hyvällä tuurilla silloin tällöin ilman, että teet juuri mitään? Kaikessa ei tarvitse pärjätä tai onnistua.

Selviämispuhe minulle

Sodassa pidetään kannustuspuheita sotilaille ja koska niistä on jollakin tavalla hyötyä, tässä on sinulle yksi stressin välttämiseen liittyvä puhe. Lue se itsellesi ääneen ja jos se tuntui tehokkaalta, kirjoita itse itsellesi puhe oman hyvinvointisi ylläpitämiseen. Muista kannustaa puheessa itseäsi ja muista palkita itsesi. Älä kuitenkaan unohda työntää itseäsi tehokkaasti oikeisiin tekoihin.

Jos puhe tuntuu tehokkaalta, voit kirjoittaa siitä itsellesi muistilapun seinälle tai jääkaapin oveen, jotta se on joka päivä muistuttamassa sinua siitä, miten sinun täytyy stressiin suhtautua.

"Tärkeintä stressin hallinnassa on säilyttää tunne siitä, että minä selviän.

En aio panikoitua tekemättömistä asioista. Minä saan kaiken tehtyä, kun vain aikataulutan tekemiseni tehokkaasti, enkä lykkää velvollisuuksia myöhemmäksi. Kun olen tehnyt suunnittelemani asiat, saan keskittyä hyvällä omatunnolla niihin juttuihin, jotka saavat minut hyvälle tuulelle.

Ja tekemiset, jotka on pakko hoitaa, voivat olla todella mielenkiintoisia ja innostavia. En siis suhtaudu niihin jo lähtökohtaisesti inhoten, peläten tai ärsyyntyen. Annan itselleni ja velvollisuuksille mahdollisuuden ja jo pelkästään siitä hyvästä voin kiittää itseäni."

Ettei stressi leimahda

Minulla on ensimmäinen opiskelupäivä takana ja stressi uhkaa jo tulla. Huomaan oireiden paluun, koska olen taas tavallista huonommalla tuulella, oma uskoni haasteista selviytymiseen laskee ja en saa nukuttua kunnolla. Takana on siis todellakin vasta ensimmäinen opiskelupäivä...

Tällä kertaa aion opetella puolustautumaan. En halua antaa stressille valtaa. Kuten tuli, stressi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Jos päästän stressin leimahtamaan, se valtaa koko arkeni.

Nyt aion opetella luopumaan niistä asioista, jotka eivät ole niin tärkeitä. Jos olen hamstrannut itselleni liikaa kursseja samalla ajalle, aion luopua niistä, mitkä voin käydä myöhemminkin.

Ainoa asia, mistä en aio tinkiä, on oma hyvinvointini. Haluan urheilla säännöllisesti, nukkua riittävästi, nähdä läheisiä ja kavereita, katsella Gossip Girliä telkkarista ja harjoitella uudestisyntynyttä harrastustani ompelua. Kun teen niitä asioita, joista saan voimaa, jaksan innostua rankemmistakin jaksoista.

Mitkä asiat sinun arjessasi ovat niitä, mistä voit luopua, jos stressi uhkaa

sytyttää palohälyttimet? Entä mistä et haluaisi luopua?

Välillä päätökset ovat kipeitä, sillä voimme joutua luopumaan sellaisestakin, mitä todella haluaisimme. Esimerkiksi minulle ajatus siitä, että luopuisin töistä opiskelun ohella, on todella ikävä. Mutta jos aikani uhkaa loppua kesken, minun on pakko valita, pidennänkö opiskeluaikaani vai lopetanko työni. Kannattaa kuitenkin muistaa, että päätös ei ole lopullinen. Se, mistä olet kerran luopunut, voi olla sinua vastassa tulevaisuudessa - oli se hyvä asia tai ei.

Pysähdy tuntemaan elämä

Musiikkia, jonka aikana todella tulee suljettua silmät ja elettyä nyt. Miten voimakkaana elämä tuntuu silloin, kun sitä pysähtyy ajattelemaan! Kun on hetken vain tässä, huomaa, miten voimakkaat tunteet ja herkistyneet aistit itsellä onkaan.

Kun sitten on aika jatkaa matkaa, tuleva tuntuu ainakin vähän enemmän elämältä, eikä tasapaksulta puurtamiselta.

Päivän novelli: Höperö nuori

Yllätyin, kun lueskelin muutama vuosi sitten kirjoittamiani novelleja. Niitä oli niin paljon! Ajattelin, että sinäkin voisit lukea niistä joitain. Aiheet nimittäin sivuavat niitä, mitä pohdimme täälläkin.

Höperö nuori

Kirjoitettu 7.11.2010

Maailma on kovasti muuttunut lapsuudestani. Silloin olin nähnyt elämää. Tunsin kotikyläni ja sen ihmiset. Oli mukavia päiviä ja päiviä, joista tuli mukavia. Äiti herätti minut ja veljeni hyvään huomeneen ja illalla yhteisen television äärestä meidät lähetettiin kauniisiin uniin. Mitä välissä tapahtui, ei yltänyt tietoisuuteeni tai ei kiinnostanut minua. Aikuisten asioita. Tänään minun täytyy itse herätä ja kauniit unet saan vain, jos ajattelen illalla mukavia asioita. Tapahtumat aamujen ja iltojen välissä kulkevat suodattamatta sisääni, myös aikuisten asiat. Elämästä en enää tiedä mitään muuta kuin se on liian lyhyt elämättä, mutta vielä lyhyempi elää. En tunne edes naapurustoani - se on kasvanut liiaksi.

Ehkä lapsuuteni päivät olivat mukavampia. Ehkä ulkona oli lämpimämpää ja aurinko paistoi useammin. Kaiken pilasi silmien meikkaaminen suuremmiksi, jolloin niillä näki paremmin. Ainakin tänään näen suuremmilla silmilläni auringon kirkkaammin. Ja pilvet. Jotkut kutsuvat sitä nuoruudeksi, minä varhaiseksi vanhuudeksi. Kypsyn ymmärtämään sen, mikä on väistämätöntä. Ja kuollakin voin. Erona vanhuuteen on, etten kyseenalaista mitään entisen vuoksi, vaan kyseenalaistan kaiken tulevan kannalta. Kukaan ei ole oikeassa, mikään ei ole oikeaa. Miten voin olla oikea?

Elän villejä aikoja. Johtuu varmaan vanhuuden höperyydestä. Minussa on elämä ja minussa on kuolema. Ymmärrän sen nyt ja ymmärrän myös, että elämättä kuolen, mutta elämällä kuolema ei ole tärkeä.

Koiramaista

Yllä olevat ajatukset löysin Facebookista.

Lue lisää: Koirien filosofiaa

Tuntematon tuleva

Mitä sinun viikkoosi kuuluu? Mitä suunnitelmia olet tehnyt? Joko opintosi ovat alkaneet tai oletko työelämässä? Vai onko arkesi vielä vähän hukassa?

Etkö oikein tiedä, mitä tulevaisuus on kaavaillut sinua varten? Onko sinulle epäselvää, mitä teet kuukauden päästä saati vuoden kuluttua?

Ei se haittaa. Sinun ei välttämättä tarvitse tietää. Vaikka ympärilläsi olevilla ihmisillä olisi selvät suunnitelmat elämänsä varalle, se ei tarkoita, että sinulla pitäisi olla.

Sinä saat olla epätietoinen ja epävarma. Kun joku kysyy, miksi aiot tulla isona, sinulla ei tarvitse olla vastausta. Voit kysyä kysyjältä, tiesikö hän vastaavassa elämäntilanteessaan, mikä hänestä tulee. Tai oliko tieto tarpeellinen.

Sinä saat kokeilla erilaisia asioita, kunhan et luovuta liian helpolla tai kunhan et lopeta tiesi etsimistä. Sinulla on aikaa kokeilla. Ole sitkeä, mutta älä takerru sellaiseen, mikä ei tunnu hyvältä. Anna ajatuksillesi aikaa ja opettele sietämään epävarmuutta.

Luota siihen, että jonain päivänä sinäkin tiedät.