31.12.2014

Hyvä lupaus

Uuden vuoden lupaukset ovat täynnä toivoa. Nyt muutetaan jotain, johon ei olla tyytyväisiä. Lupaus on helppo tehdä, mutta toteuttaminen on eri juttu. Sitten ärsyttää, kun samat vanhat jutut vaivaavat edelleen.

Viittasin aiemmassa julkaisussani (Katse uuteen vuoteen) siihen, että uuteen vuoteen ei kannata sukeltaa palaamatta ensin menneeseen. Menneen tarkastelu on tärkeää, jotta huomaa, mitkä asiat eivät toimi ja mitkä puolestaan ovat hyvin omassa elämässä. Tämänhetkisen tilanteen kartoittaminen auttaa ymmärtämään, miksi tilanteessa ollaan ja miten siihen on jouduttu. Vasta silloin on mahdollista todeta, mihin asioihin kannattaa puuttua ja mihin itsellä on mahdollisuus vaikuttaa.

Mitä sinulle on jäänyt mieleen kuluvasta vuodesta? Mitä muistelet vihalla tai raivolla? Mitkä ikävät asiat vaikuttavat elämääsi edelleen? Voitko sinä vaikuttaa niihin? Valitse pari tärkeintä.

Mitkä asiat ovat jääneet mieleen lämmöllä ja kaiholla? Tarkastele tarkemmin paria muistoa. Mistä ihanat asiat koostuvat? Mitä niihin liittyy? Millä tavalla olet itse vaikuttanut asioihin?

Miten voisit hyödyntää ihanien kokemuksien toimintaa tai niihin johtaneita tilanteita muuttaaksesi elämässäsi vaikuttavia ikäviä asioita?
 
Hyvä uuden vuoden päätös liittyy sellaisiin elämääsi vaikuttaviin asioihin,
joita voit muuttaa omalla toiminnallasi.
 
Seuraavassa julkaisussa mietimme, miten hyvä uuden vuoden lupaus on mahdollista pitää.
 
 
Onnellista vuodenvaihdetta!
 

30.12.2014

Katse uuteen vuoteen

Uuden vuoden kynnyksellä katse suuntautuu tulevaan. Millainen vuosi minulla on edessäni? Millaisia asioita haluaisin vuoteni sisältävän? Mitä mielelläni jättäisin taakseni tai kokonaan pois?

Uuden vuoden lupausten tekeminen on ärsyttävän helppoa. Lopetan tupakoinnin. Laihdutan. Parannan kouluarvosanojani. Etenen urallani. Olen onnellinen. Lupausten toteuttaminen on kokonaan toinen juttu. Miten lopettaa tupakointi, kun joka solu huutaa tarvitsevansa nikotiinia? Miten laihduttaa, kun itsekuri ei riitä vähempään syömiseen tai ei tiedä, miten pitäisi syödä? Mitä pitäisi tehdä toisin, että arvosanat nousisivat? Onko minun mahdollista edetä urallani, jos työpaikallani ei edes ole korkeampia virkoja tai haastavampia tehtäviä tarjolla? Mikä tekee minut onnelliseksi?

Toiset ratkaisevat uuden vuoden lupauksiin liittyvät ongelmat päättämällä, etteivät lupaa mitään. Onko sekään järkevää? Tietenkään ilman lupauksia ei tarvitse pettyä epäonnistumisista, mutta toisaalta onko kehittyminen mahdollista ilman tavoitteita tai päätöksiä?

Mitä voisit luvata uudelle vuodelle? Millainen olisi hyvä lupaus?

Uuteen vuoteen ei kannata hypätä katsomatta menneeseen, koska ilman mennyttä on vaikea suhtautua tulevaan. Mitä jos muotoilisit uuden vuoden lupauksesi menneen avulla? Palataan tähän aiheeseen seuraavassa julkaisussa.

23.12.2014

Ahdistavat ihanat ihmissuhteet

Vaikeimmat ihmissuhteet ovat ne kaikkein läheisimmät. Läheisissä ihmissuhteissa olemme alastomia. Olemme paljaita osia ja kokonaisuuksia toisen arvostelulle. Joko toinen voi arvostella enemmän tai vähemmän täydellisiä palasia tai sitten hän voi nähdä meidät ihanana osiensa summana.

Siksi läheisimmät ihmissuhteet ovat ahdistavia. Niissä pitää uskaltaa olla oma itsensä ja antaa itsestään kaikki. Lisäksi pitää vielä luottaa siihen, ettei toinen satuta. Vastineeksi saa parhaassa tapauksessa arvostusta, kunnioitusta ja lämpimiä tunteita, mutta niistä ei voi kuitenkaan mennä takuuseen.

Läheiset ihmissuhteet ovat kykyä heittäytyä ja luottaa. Pitää kuitenkin muistaa, että itse ei voi olla vastuussa toisen käytöksestä. Jos heittäydyt täysillä tuntemattomaan, ei ole sinun käsissäsi, mitä vastaasi tulee. Jos tulet satutetuksi, syy ei ole sinun, vaan toisen. Sinä selviät iskuista, mutta mietipä, miten toinen voi elää itsensä kanssa, kun tietää loukanneensa jotain niin ihanaa ihmistä kuin sinä.

14.12.2014

Itsenäisyys mitataan muissa

Okei, itsenäisyyspäivä meni jo, mutta haluaisin vaihtaa muutaman ajatuksen itsenäisyyteen liittyen. Itsenäisyys on meille henkilökohtaisena asiana itsestään selvä. Meillä on tapana itsenäistyä hyvissä ajoin - vastuu itsestä ja kyky itsenäiseen elämään on aikuisuuden määritelmä. Meille itsenäisyys on kunnia-asia.

Mitä itsenäisyys oikeastaan on? Itsenäisyyteen liittyy meillä suomalaisilla usein ajatus siitä, että pitäisi pärjätä ja tulla toimeen ilman muiden apua. Toisaalta, kun mietitään itsenäistä valtiota, voidaan huomata, ettei sen ole mahdollista tulla sellaisenaan toimeen ilman yhteistyötä muiden valtioiden kanssa. Muut valtiot tuottavat itsenäiselle valtiolle sellaista, mitä valtio ei voi itse tuottaa. Itsenäiset valtiot ovat verkosto, joka muodostaa kaikinpuolisen riippuvuussuhteen. Ilman jotain ei voi olla muita.

Vainion (2010, luettu 14.12.2014) sanoin: "Todellinen itsenäisyys on oikeanlaista riippuvuutta muista".

Minulle itsenäisyys tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita:
  • Taitoa viihtyä itsensä kanssa ja tehdä asioita, joista nauttii niin, ettei siitä ole haittaa muille.
  • Oman ja muiden yksilöllisyyden kunnioittamista ja huomioimista omassa toiminnassa.
  • Kykyä ottaa muut ihmiset huomioon valintoja ja päätöksiä tehdessä.
  • Sen hyväksymistä, että välillä on tärkeää pyytää apua.
 
Lähteenä ja aiheesta kiinnostuneille lukusuosituksena: Vainio, O. 2010. Itsenäinen johtaja. Hyvejohtajuus.fi http://www.hyvejohtajuus.fi/2965/itsenaisyydesta/

10.12.2014

Totuus sinusta

Sinä olet mahtava ihminen. Mieti, mitä kaikkea olet saanut aikaan ja mitä kaikkea olet saavuttanut. Mistä asioista voit olla tekemisissäsi ylpeä? Mikään ei ole liian mitätöntä ollakseen välinpitämätöntä. Kaikki hyvä, mitä teet, on arvokasta ja johtaa lopulta johonkin vielä parempaan. Vaikka joutuisit tekemään ikäviä asioita, sinä selviät niistä ja pystyt mihin tahansa.

Sinä olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla parempi, koska riität tuollaisena. Sinussa on paljon hyvää ja tasapainona jotain ärsyttävää, mutta se tekee sinusta ihmisen. Sinussa on paljon ihmistä, jota rakastaa. Olet rakastettava.

Sinä olet hyvännäköinen. Sinussa on paljon kaunista, jota on ilo katsella. Sinä näytät ihanalta auringon paisteessa ja halattavalta lumisateessa. Sinun silmissäsi on elämää ja hymysi lämmittää mieltäni.

Sinä voit olla ylpeä itsestäsi.
 
 
Huomaatko? Ei se itsensä arvostaminen tämän vaikeampaa ole.
 

9.12.2014

Matka itseen käy toisen kautta

Lupasin palata teemaan hyvä keskustelukumppani. Matkalla itseen auttaa pysähtyminen toisissa; on helpompaa tulla tietoiseksi omista ajatuksista, tunteista ja kokemuksista, kun on joku, jolle niitä voi sanallistaa.

Ei kuitenkaan ole ihan sama, kuka tämä joku on. Oikeanlainen keskustelukumppani mahdollistaa totuudenmukaisen itsensä tutkiskelun ja ymmärtämisen, kun vääränlainen juttukaveri ei anna siihen mahdollisuutta.

Paras keskustelukumppani:
  1. ...ei tuomitse, arvio, arvostele, loukkaa tai pilkkaa sanomisiasi.
  2. ...on luottamuksesi arvoinen.
  3. ...haluaa aidosti kuulla ja kuunnella, mitä sanottavaa sinulla on.
  4. ...keskittyy juttutuokionne ajan vain sinuun.
  5. ...kyselee lisätietoa sanomisistasi ja pyrkii todella ymmärtämään sinua.
  6. ...ymmärtää, että sinulla on oikeus omiin tulkintoihisi, vaikka hänen tulkintansa olisi erilainen.
  7. ...ei vähättele tai mitätöi mitään, mitä sanot.
Minusta hyvän juttukaverin lista on aika vaativa. Pystyisitkö olemaan itse paras keskustelutoveri jollekulle? Olisi epäreilua vaatia muilta sellaista, mitä ei edellytä itseltäänkään.

Parhaat keskustelukumppanit saavat aikaan parhaan keskustelun,
jossa molemmat voivat olla antavana ja saavana osapuolena.
 
 

28.11.2014

Elä hetki irrallaan hetkestä

Lupasin palata aiheeseen itsetuntemus todellisuuden ongelman näkökulmasta. Väitän, että todellisuus voi olla esteenä itsensä tuntemisen opetteluun.

Korostetaan, että on tärkeää elää hetkessä ja olla oikeasti läsnä. Totta, mutta jos olemme jatkuvasti täysin todellisuudessa, emme voi kehittyä.

Itsetuntemuksessa tärkeää on tunnistaa, millainen ihminen on missäkin tilanteessa. On hyvä havainnoida, miten käyttäytyy milloinkin ja miksi mahdollisesti käyttäytyy tietyllä tavalla. Tällainen tietoisuus vaatii oman käyttäytymisen ja siihen liittyvien ajatusten ja tunteiden analysointia eri tilanteissa. On tarkasteltava itseä ulkopuolisena.

Omaa toimintaa analysoitaessa aivot tarvitsevat rauhaa välittömiltä ylimääräisiltä aistimuksilta. Pitää pysähtyä ja elää siinä, mikä oli eikä siinä, mikä on nyt.

Jos on tiukasti kiinni todellisuudessa, ei ole mahdollista tarkastella itseä ulkopuolisena,
eikä silloin voi tulla tietoiseksi siitä, miten on itse toiminut.
 
 

25.11.2014

Matka lehmänpolulta itsensä tuntijaksi

Totesimme yhdessä, että itsetuntemus on kaunista. Matka itsetuntijaksi ei kuitenkaan ole vasta uudelleen päällystetty pikitie, vaan pikemminkin kitsailla verorahoilla paikattu mutkainen ja mäkinen entinen lehmänpolku. Jos kuitenkin töppöjalkaiset maidontuottajamme kykenevät polun kulkemaan, se on mahdollista sinullekin.

Mitä olisi hyvä pakata rinkkaan patikkaretkeä aloitellessa? Tärkein apu itsensä tuntemiseksi on omien ajatusten tiedostaminen. Psykologiystäväni kutsuu tätä prosessia ajatusten tuomiseksi julkiseen tilaan. Julkinen tila on tietoisuuden alue, jossa ajatusten käsittely muuttuu tietoiseksi ja selkeäksi. Julkinen tila muodostuu sanallisesti, joten työkalut ajatusten julkistamiseen ovat keskustelu muiden ihmisten kanssa sekä kirjoittaminen.

Keskustelun avulla unenomainen, kuvin, äänin ja tuntein väritetty ajattelu muodostuu tarinaksi, joka on helpompaa purkaa osiin ja analysoida. Tällöin tietoisuus omasta ajattelumaailmasta, tunteista ja teoista lisääntyy. Antoisa keskustelu vaatii oikeanlaisen kuuntelijan, oikean hetken ja yhteisen ymmärryksen. Palaan aiheeseen hyvä keskustelukumppani myöhemmässä julkaisussa.

Kirjoittaminen on hyvä työkalu opetellessa tuntemaan itsensä. Kirjoittaminen on sanoitettua ajattelua, joten sen vaikutus on samankaltainen kuin keskustelu. Kirjoittaminen tuo ajatukset julkiseen tilaan käsiteltäviksi. Kirjoittamisen ongelma on, ettei siihen liity vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa, jolloin ajatukset jäävät helposti sellaisiksi kuin ovat, eivätkä kehity. Toisaalta kirjoittaminen irrottaa sinut todellisuudesta, jolloin oman toiminnan analysointi on helpompaa. Palaan aiheeseen todellisuuden ongelma itsensä tutkimisessa myöhemmin.

Mitä voisit kirjoittaa? Sääntöjä ei ole. Kirjoita, mitä sinua huvittaa. Kirjoita kouluesseitä, novelleja, kuvaelmia, päiväkirjamerkintöjä, kolumneja, sosiaalisen median julkaisuja... Tärkeintä on, että kirjoitat jotain ja ajattelet, että kirjoitat yleisön lisäksi myös itsellesi. Tässä syy, miksi minä kirjoitan blogia.

Nyt rinkkasi on jo puolillaan patikkaretkellä tarvittavia apuvälinetä. Jatketaan pakkaamista myöhemmin aiheilla hyvä keskustelukumppani ja todellisuuden ongelma itsensä tutkimisessa.

9.11.2014

On jotain itsevarmuutta kauniimpaa

Kuva: bulevardi.fi
Pitäisi olla itsevarma - sellainen vahva ja osata näyttää omat hyvät puolensa.

Minusta itsevarmuus kuulostaa noin esitettynä vaikealta ja jopa ahdistavalta. Siihen sisältyy taas ajatus siitä, että pitäisi olla jotain. Kenties jotain muuta, mitä luonnostaan on.

Sanotaan, että itsevarmuus on kaunista. Minusta itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen on kauniimpaa. Itsensä hyväksyjä ymmärtää omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta hänen ei tarvitse korostaa mitään. Hän osaa elää itsensä kanssa, mikä näkyy ulos päin. Kun tuntee itsensä ja on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse puolustautua tai yrittää olla mitään.

Ero itsevarmuudessa ja itsensä hyväksymisessä lieneekin siinä, että itsensä hyväksyjän
ei tarvitse olla itsevarma. Itsensä hyväksyjä ymmärtää, että epävarmuus on osa olemista.

Miten sitten on mahdollista hyväksyä itsensä? Matka itsensä hyväksymiseen alkaa tuntemisesta. On helpompaa käsitellä asioita, jotka tiedostaa. Kuka olet? Mikä on sinulle luontainen tapa toimia? Mitä pelkäät tai mistä ahdistut? Mistä pidät ja mikä tekee sinut onnelliseksi? Mitä sinä haluat ja mitä et halua?

Tutustu, kuuntele ja ymmärrä. Älä tuomitse mitään, äläkä ajattele, että sinun pitäisi ajatella toisin. Kokeile vain tiedostaa reagoimatta mitenkään. Kun opit tuntemaan itsesi, ymmärrät, että sinun ei tarvitse olla mitään muuta ja voit hyväksyä sen.

Kuva: dou.ua

23.10.2014

Sallittu kaikenikäisille

Muistatko vielä sen ajan, kun äiti ja isä muistuttivat, että kaikki nettiin ladattu materiaali jää nettiin ja kuka tahansa voi nähdä materiaalin?

Kauas on menty niistä ajoista. Montako sosiaalisen median kanavaa olet selannut tänään läpi? Montako kuvaa tai videota olet tänään nähnyt, joista ihmettelit, miksi kuva on ladattu kyseiseen sovellukseen?

Sosiaalisessa mediassa julkaisemisen kynnys on madaltunut. Julkaiseminen on helppoa, nopeaa, kätevää ja hauskaa. Siitä saa myös yleistä hyväksyntää muilta, kun muut tykkäilevät ja kommentoivat. Julkaiseminen on hieno juttu.

Kynnys julkaisemiseen on kuitenkin jo niin matala, että esimerkiksi pelkissä alusvaatteissa kameran edessä kiemurtelu on yleisesti hyväksyttävää. Kaunista kroppaa on ihanaa esitellä. On myös tosi hassua tehdä koostevideo ihmisten kännitoilailuista ja niin edelleen.

Entä jos kaikki eivät haluakaan nähdä, lukea ja kuulla? Sosiaalinen media on avoin kaikenikäisille ja ymmäryksen tasoiltaan erilaisille ihmisille. Esimerkiksi alusvaatekuvan tarkoituksena ollut itsensä kunnioittaminen ja inspiroiva lihasten esittely ei välity kaikille. Joillekin kuvan viesti on aivan jotain muuta. Mitä mahtaa tyttö 7 vee ajatella? Tai poika 15 vee?

Emme voi miellyttää kaikkia emmekä voi elää miettimällä jokaisen julkaisumme seurauksia. Sosiaalisen median sisältö on kuitenkin kokonaan meidän tuottamamme.

Mitä haluamme viestittää, kenelle ja miksi?
 

Me naapurin tytöt ja pojat

Nykyään ihanteena on olla rohkea ja olla milloin tahansa valmiina hyppäämään tuntemattomaan. Elämä eletään vain kerran, joten se täytyy elää täysillä ja mieluummin tehdä kuin katua tekemättä jättämistä. Ihanan vapauttavaa... vai onko sittenkään?

Mitä pahaa on tykätä rutiineista? Miksi kaikkea täytyisi itse kokeilla?
Eikö riitä, että on tyytyväinen ihan tavalliseen arkeen?

Rohkeus ja avoimuus uusia asioita kohtaan helpottavat elämää siinä mielessä, että useimpiin asioihin tulee luonnostaan suhtauduttua positiivisesti. Toisaalta on ahdistavaa, kun koko ajan pitäisi olla kokeilemassa uutta, testaamassa omia rajoja ja keräilemässä hienoja kokemuksia.

Sinun ei ole pakko haluta, pystyä ja kyetä. Sinä voit haaveilla ihan tavallisista asioista vuorten valloittamisen sijaan. Saat pitää päivän kohokohtanasi kirjastolla käymistä ja voit olla tyytyväinen, kun otatkin lounaalla mehua maidon sijaan.

Voit olla välillä ihan vaan tavallinen naapurin tyttö tai poika.
 

17.10.2014

Jotta huomaisimme olevamme ihanien asioiden aikaansaajia

Voi miten vapauttavaa välillä on laittaa asioita kohtalon piikkiin! Silloin, kun asiat eivät mene niin kuin niiden olisi halunnut menevän tai silloin, kun kohtaa jotain odottamatonta, on helpottavaa ajatella, että näin pitikin tapahtua. Eihän kukaan voi elää niin, että miettii jatkuvasti, miten asioiden olisi pitänyt mennä tai miten niihin olisi voinut kuitenkin itse vaikuttaa. Kaikki ei ole omissa käsissämme ja monet tapahtumat ovat puhtaita sattumia. Silloin on ihanaa ajatella, että näin pitikin mennä - hyvää tästä seuraa.

Tietysti silloin, kun jotain oikein hyvää ja ihanaa tapahtuu, kaikki on sinun ansiotasi.

6.10.2014

Kriittisesti kritiikitön

Tänään eräällä johtamisen kehittämistä käsittelevällä luennolla luennoitsija erikoistutkija Anne Pässilä antoi meille opiskelijoille tehtävän. Meitä kehotettiin luopumaan luennon loppuun asti kriittisyydestämme, arvostelusta ja negatiivisista ajatuksista. Kyseisten ajatusten heräämisestä sai ja piti tulla tietoiseksi, mutta ne piti työntää syrjään luennon loppuun asti.

Kriittisyys sulkee helposti silmämme siltä, mitä haluaisimme nähdä.

Kokeilepa olla jonkun aikaa niin kuin aiemmin mainitsemassani tehtävässä. Tulet huomaamaan, että avoimuus uusille asioille ja ideoille antaa sinullekin luvan olla avoin ja innovatiivinen. Mieti, mitä kaikkea voitkaan kokea, kun unohdat hetkeksi arvostella itseäsi tai muita, ajatuksiasi tai muiden ajatuksia ja tekojasi tai muiden tekoja.

Olemalla avoin olet hetken vapaa kaikesta rajoittavasta.
 
 

3.10.2014

Pakene, taistele tai keskity muihin asioihin

Meillä evoluutiobiologisesti kehittyneillä yksilöillä on synnynnäinen valmius kokea uhkia. Uhkien tunnistaminen ja kokeminen tulee niin luonnostaan, ettemme ehdi tietoisesti muodostaa käsitystä kohteesta, kun jo tuomitsemme sen.

Pakene tai taistele.
 
"Uhalla tarkoitetaan vaaraa tai riskiä, joka uhkaa ihmistä tai hänen omaisuuttaan." (Lähde: Wikipedia) Mitkä ovat sinun elämäsi uhkia? Millaisia uhkia kohtaat päivittäin? Nykypäivän uhkat ovat melko erilaisia kuin ne, joita historialliset esi-isämme kohtasivat.

Hassua, että uhkiin reagoiminen ei ole juurikaan muuttunut. Meidän ei tarvitse täällä Suomessa kovin usein pelätä henkemme puolesta, mutta silti olemme valmiita pakenemaan tai taistelemaan. Olemme valmiita puolustamaan itseämme ja omaisuuttamme esimerkiksi loukkauksilla, halveksunnalla, hylkäämällä, syrjimällä, suvaitsemattomuudella ja estämällä monin tavoin uhkan toimimista elämässämme.
 
Tulemmeko ajatelleeksi, että uhkamme voi joissain tapauksissa olla omaa onneaan tavoitteleva, hyvin itsemme kaltainen ihminen? Taistelemalla uhkaamme vastaan saamme aikaiseksi vielä isomman uhkan.
 
Mitä jos kehittelisimme kokonaan uuden tavan suhtautua uhkaan? Mitä jos tiedostaisimme uhkan, myöntäisimme sen olemassa olon ja antaisimmekin sen vain olla? Emme voi koskaan päästä elämäämme uhkaavista asioista kokonaan eroon, jolloin jotkin uhkat voisi olla helpompaa vain jättää oman onnensa nojaan.
 
Sitä paitsi usein pahin uhkamme on oma epäonnistumisen pelkomme,
joka estää meitä havainnoimasta elämämme sellaisia asioita,
jotka pelkällä olemassaolollaan voivat tehdä uhkasta vaarattoman.
 
Mitä sellaisia asioita sinun elämässäsi on, joita mikään uhka ei voi horjuttaa?
 

25.9.2014

Se, jonka täytyi pissata paimenpoikaan

Sinä teit virheen.
Voitko antaa sitä ikinä itsellesi anteeksi tai voivatko muut antaa sitä sinulle anteeksi?
 
 
Me emme ole virheettömiä. Teemme jatkuvasti jotain, mitä ei pitäisi tehdä. Päätämme jotain, mitä ei olisi pitänyt. Sanomme jotain, mikä olisi pitänyt jättää sanomatta. Huomaatko, mikä edellisten lauseiden ongelma oli?
 
Ne ovat mennyttä. Jotain on jo tapahtunut.
 
 
On aika suunnata katse tulevaan. Miten voin korjata virheeni? Mitä opin virheestäni? Miten minun tulisi toimia tulevaisuudessa?
 
 
On aika antaa anteeksi itselle ja muille.
 
Kukaan ei voi elää jatkuvasti huonossa omatunnossa, joten kun virheet on korjattu ja niistä on otettu opiksi, niistä pitää päästää irti. Vanhoja mokia on ihan turhaa kaivaa esiin myöhemminkään - olivat ne omia tai muiden.
 
Sinä elät nyt.

 
 
"Jotkut oppivat lukemalla, toiset oppivat muiden virheistä,
mutta muutamien täytyy itse päästä pissaamaan sähköpaimenen lankaan."
Tom Lundberg

16.9.2014

Vastuutonta vallakäyttöä

Olethan sinäkin lukenut sosiaalisesta mediasta erinäisiä kauheita juttuja, joita yksityishenkilöt paljastavat tapahtuneen. Taannoin kauhisteltiin poliisin piittaamattomuutta auton alle jäänyttä lemmikkieläintä kohtaan ja vähän aikaa sitten ihmeteltiin törkeää kunnianloukkausepisodia kahvilassa. Kumma, miten vastuuttomasti ihmiset tai yritykset käyttäytyvät.

Sosiaalinen media on kansan ääni. Sosiaalinen media on ennennäkemättömän jakamisen väline, jonka avulla tieto leviää metsäpalon nopeudella. On hyvä, että sosiaalista mediaa käytetään välineenä yhteiskunnan epäkohtien esiin nostamisessa.

Toisaalta, missä menee sosiaalisessa mediassa sallitun julkaisemisen raja?
Milloin ja millaiset julkaisut ovat liikaa?
Mitä kaikkea sosiaalisessa mediassa saa jakaa ja onko jotain, mistä kannattaisi vaieta?

Sosiaalinen media ja media ylipäänsä ovat mahtivallan välineitä. Julkaistu tieto on kaikkien näkyvissä, arvosteltavissa ja tulkittavissa. Oletko tullut ajatelleeksi, mitä kaikkea pahaa omasta mielestä harmittomalta tuntuva julkaisu voi saada aikaan, kun miljoonat yksityishenkilöt tekevät julkaisusta omat päätelmänsä?

Usein kriittisissä ja epäkohtia esiin nostavassa julkaisussa on kyse yksityishenkilön kokemasta vääryydestä. Henkilön, joka on ollut tilanteessa omien tunteidensa ja tulkintojensa kanssa. Monesti julkaisu on vielä kirjoitettu hieman liioitellen tai provosoivaksi.
 
Onko rehellisissä julkaisuissa aina totuus sellaisenaan?
Mitä mieltä tilanteen toinen osapuoli/osapuolet olisivat?
Onko heillä mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä?

Taannoin törmäsin julkaisuun, jossa paljastettiin kuvan ja nimen kanssa henkilö, joka on tehnyt eläinsuojelurikkomuksia. Julkaisussa kehotettiin olemaan myymättä lemmikkejä henkilölle. Julkaisun tarkoitus oli todennäköisesti tarkoitettu hyväksi, mutta tulivatko julkaisijat ajatelleeksi, mitä julkaisu voi tarkoittaa paljastetulle henkilölle loppuelämän ajan?

Sosiaalisessa mediassa julkaiseminen on aina eettinen kysymys. Onko oikein aiheuttaa esimerkiksi potkut ja ammatinharjoittamiskielto sairaanhoitajalle, joka on yhden henkilön mielestä tehnyt hoitovirheen? Tai onko oikein, että yritys, josta joku on saanut huonoa palvelua, menettää kaikki asiakkaansa? Mitä jos kyse onkin ollut yksittäisestä virheestä, jota ei oltaisi toistettu?

Entä onko oikein tukea tykkäämällä, kommentoimalla ja jakamalla väitettä,
jonka ei voi edes tietää olevan totta?

Kuka on loppujen lopuksi vastuussa, kun sosiaalisessa mediassa julkaistu tieto
aiheuttaa vahinkoa jollekulle tai jollekin?
 
 

3.9.2014

#kutsunitseäni

Sosiaalisessa mediassa leviää kiusaamisen vastainen kampanja, jossa tarkoituksena on kumota kiusaajien ilkeät kommentit ja korvata ne myönteisillä sanoilla. Ilmiö on laaja ja jopa yllättävän moni on kokenut joutuneensa kiusaamisen uhriksi. Jos uhreja on paljon, silloin kiusaajiakin on.

Olen miettinyt, keitä kiusaajat oikein ovat. Kuka haluaa tieten tahtoen tuhota toisen ihmisen?

On eräs kiusaajatyyppi, jonka epäilen olevan kuitenkin se pahin. Tämä kiusaaja haukkuu sinua, levittää sinusta ilkeitä juoruja, jättää sinut porukan ulkopuolelle, lannistaa, alistaa, satuttaa ja tekee elämästäsi välillä mahdotonta elää. Kiusaaja estää sinulta onnen.

Pahin kiusaajasi olet sinä itse.

Kokeile #kutsumua-haastetta kumoamalla ne ilkeät kommentit, joita ajattelet itsestäsi. Palauta mieleesi, mitä hyvää sinussa on.

Tee haaste joka päivä.


25.8.2014

Muistoissa on hyvä elää tai olla elämättä

Kesä taisi jo mennä. Yhtä nopeasti pitää haudata kesävaatteet häkkivaraston ylähyllylle kuin mitä ne sieltä kaivettiin. Minulle kesästä tulee päällimmäisenä mieleen ikävä lapsuudenkotiani, raikkaat salaatit, huono omatunto puhelimen hajottamisesta, hikiset pyöräilyreissut ja sen oivaltaminen, että olemalla katkera satutan eniten itseäni.


Mitä sinulle tulee mieleen tuoreista kesämuistoista?
 
 
Muistot ovat siitä lohdullisia, että ne ovat todella menneitä. Jos ne ovat ikäviä, niihin ei ole pakko palata - aika ei kultaa kaikkea. Jotkin asiat ovat niin kipeitä, ettei niihin ole muuta lääkettä kuin työntää ne mielestä jonnekin, missä aivojen automaattinen sisäisen mielenrauhan suojelu vangitsee ne. Kun pahat muistot ovat poissa mielestä, meillä on taas voimaa olla vastaanottavaisia.
 
 
Toisaalta muistot ovat niitä, jotka pysyvät. Ihaniin hetkiin voi palata aina uudelleen ja hyvistä kokemuksista saa voimaa. Minä esimerkiksi muistelen Kaija Koon upeaa ja voimaannuttavaa keikkaa, kun tuntuu, etten enää jaksaisi. Kun taas ikävöin perhettäni, elän uudelleen hetket ihanissa lähisuvun rapujuhlissa.
 
Kun menneet kulkevat mukanamme sellaisina kuin haluamme, nykyinen on jotain, joka meidän täytyy kopata sellaisena kuin se on. Emme voi välttämättä vaikuttaa siihen, mitä syliimme kaadetaan, mutta voimme valita, millä mielin tartumme meille annettuun. Mistä teemme muistoja ja millaisia muistoja haluamme saada? Minkä annamme valua sylistämme tarttumatta siihen lainkaan - onko elämämme jotain ohi menevää vai jotain, jota aktiivisesti elämme ja työstämme joka päivä?
 
 
Alkavan (kirjoittelultaan aktiivisemman) syksyn teemoja ovat muun muassa itsetunnon kehittäminen, itsensä unohtaminen, armollisuus, suvaitsevuus ja hyväksyntä.
 
Muistorikasta ja avointa alkavaa syksyä sinulle!

 

29.6.2014

Herkkuja ilman numeroa

Ihmisillä on evolutiivinen riippuvuus herkutteluun. Tahto saada sokeria on ohjelmoitu meihin yhtä konstikkaasti kuin tarve elää. Silloin, kun mäkkärin autokaistat ja melkein ympäri vuorokauden auki olevat marketit eivät olleet itsestäänselvyys, makean ruuan löytäminen oli elintärkeää lisäenergiaa tuova ihme.

Nykypäivänähän omasta ruuasta ei tarvitse taistella (paitsi suosikkimarketin tarjouspäivillä) ja makeaa on tarjolla mahan täydeltä. Ihmisillä tuntuu silti olevan tarve tehdä ravinnosta vaikea asia - ei ruuan hankkimisen kannalta, vaan sen syömisen puolesta. Katsos kun sitä, mitä on tarjolla, ei saa syödä.

On ihailtavaa pystyä elämään ilman sokeria ja sitä kykyä esitellään avoimesti muille. Sitten kadehditaan, kun joku on vältellyt herkkuja niin ja niin kauan.

Toisaalta herkuttelua pidetään ihanana juttuna. Sokerieväillä hekumoidaan, niistä kohistaan ja niitä kuvataan muidenkin ihailtavaksi. Tärkeintä on todistaan muille, miksi herkuttelu on ansaittu ja miten ihanaa se on.

Miksi herkuista tai ilman niitä elämisestä on tullut niin iso juttu? Mitä ihailtavaa siinä oikeastaan on, että ei syö makeuksia?

Minä en ainakaan aio taistella evolutiivista tarvettani vastaan. Herkuttelen, kun mieleni tekee ja kun tuntuu, että tekisi mieli, mutta ei pitäisi, en herkuttele. Vedän sokeriövereitä, possuttelen, mässyttelen ja maiskuttelen ja se on minusta ihan normaalia. Eikä siitä tarvitse tehdä sen isompaa juttua.

Minusta elämässä on hienompiakin asioita kuin irtokarkkipussi, mutta ei mitään niin tärkeää, etten voisi niitä namuja syödä.



21.6.2014

Keskellä kesää

Sinulla on aikaa päästää irti. Sinä voit unohtaa, antaa olla ja keskittyä muihin juttuihin. Sinä saat nauttia olostasi ilman, että teet oikeastaan mitään järkevää. Sinulla on lupa vain olla. Tai voit tehdä mitä haluat.

Hyvää juhannusta!





17.6.2014

Mistä sinä haluat olla ylpeä?

Olet varmasti huomannut, että viime aikoina ulkonäöstä ja vartalosta on kohistu yhä kovempaa ja enemmän. Enää ei ole ihanteena hoikistua ja pysyä hoikkana, vaan muokata ja kehittää jatkuvasti. Valtaosalla tuntuu olevan päällä project me.

Ulkonäön kehittäminen on yleisesti hyväksyttävää. Projectminuja arvostetaan ja ihaillaan. Ulkonäön kehittäminen antaa monille tunteen elämänhallinnasta, mielekkyydestä ja omasta pystyvyydestä. Onnistuneet projectminät hehkuttavatkin usein hyvää oloa, onnellisuutta ja tunnetta siitä, että on saavuttanut jotain upeaa.

Elämänhallinnan tunne on ehdottomasti hyvä ja elintärkeä juttu, mutta mitä tapahtuu, jos oma oleminen ja saavutukset liittyvät esteettisiin (kauneus, ulkonäkö) arvoihin? Jos elämä pyörii ulkonäön, kehon muokkaamisen ja oman hyvän olon ympärillä, mitä tapahtuu, kun ne eivät enää riitäkään tai niitä ei enää ole?

Kai ymmärrät, että kehonmuokkausilmiö on vain tämän hetken villitys? Jonkun ajan päästä salilla käyminen, selfiet ja belfiet ja käsilihakset ja bikinifitnesschalenget ovat yhtä unohtuneita kuin 90-luvun vesisängyt. Jos nyt perustat elämäsi tälle kehonmuokkausilmiölle, mitä aiot tehdä kymmenen vuoden päästä? Entä oletko tullut ajatelleeksi vanhenemista ja sen vaikutusta ulkonäköön?

Jos saavutuksesi liittyvät ulkonäköösi, mitä sinulle jää jäljelle,
kun ulkonäkösi ei enää vastaakaan ihanteita?

9.6.2014

Kaikki irti kesätyöstä

Ärsyttääkö sinua kesätyösi? Eivätkö työtehtäväsi vastaa odotuksiasi tai kärvisteletkö inhokkiammatissasi pelkän rahan vuoksi? Vai onko vika sittenkin työkavereissasi ja/tai esimiehissäsi? Ovatko he epäreiluja ja ärsyttäviä?

Näin perunasadon kypsyessä aika moni on enemmänkin kuin pottuuntunut omaan palkkatyöhönsä. Ruoho olisi vihreämpää toisessa työpaikassa ja työ on pääskysen vastakohta; pääskysestä kesän viettoon ei perinteisesti ole päivääkään, mutta työ edustaa sitä, mikä estää ihanan kesän tulon.

Olepas nyt rehellinen itsellesi. Miksi hait kesätöitä? Koska oli pakko vaiko sittenkin siksi, että kesätyöt antavat sinulle jotain, jota ilman olisit aika köyhä. Raha on toki aina työn teon hyvä puoli, mutta välillä on hyvä pohtia, voisiko työstä saatava rikkaus olla jotain muuta.

Minä olen työskennellyt tähän mennessä viitenä tai kuutena kesänä, enkä ole kertaakaan ollut oman tulevaisuuteni alan hommissa. Olen ollut ainakin konttoriapulaisena, hotelliapulaisena, siivoojana, lastenohjaajana ja myyjänä. Sellaisia perusduuneja. Mutta voi ihmettä, mitä kaikkea olen töistäni saanut!

Konttoriapulaisena oivalsin, miten tärkeitä pieniltä tuntuvat asiat voivat olla ja hotelliapulaisena opin tuntemaan thaimaalaista ruokakulttuuria sekä tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Siivoojana ymmärsin, että minkä taakseen jättää, sen joutuu joku toinen hoitamaan. Lastenohjaajana opin arvostamaan pieniä ihmeitä ja sain paljon sellaisia kokemuksia, jotka olisivat muuten jääneet kokematta. Myyjänä olen oppinut olemaan aito ja katsomaan toisia silmiin.

Mitä sinun kesätyösi sinulle antaa?


27.5.2014

Sinun on aika tehdä ratkaisu

Iloitsin, kun pajunvarren laihan kauneusihanteen tilalle tuli urheilullinen, sopusuhtainen ja normaali vartalo. No, enää en hypi riemista. Toisaalta eihän ihanne olisi ihanne, jos se olisi helposti saavutettavissa. Nyt ei riitä olla urheilullinen ja sopusuhtainen, vaan nyt huomiota herättääkseen täytyy olla lihaksikas ja rasvaton.

Haluaisitko sinä näyttää kauneusihanteelta?

Jos vastasit myöntävästi, sinulla on kolme vaihtoehtoa:
  1. voit työskennellä tavoitteesi eteen ja olla sitä kautta tyytyväinen itseesi
  2. voit haluta ulkonäköösi muutosta, mutta et tee asialle mitään
  3. voit todeta kauneusihanteen olevan upea, mutta se ei ole kaiken vaivan arvoinen ja voit olla tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet.
 Jos valitset ensimmäisen vaihtoehdon, sinun on kaivettava itsekuri ja samalla todellisuudentaju itsestäsi. Tasapainoilu tavoitteen saavuttamisen ja siihen tyytymättömyyden välillä on valitettavan usein yhtä vaikeaa kuin mukulakivilla korkokengillä astelu. Riskinä on, että treenatessa kunto kasvaa ja syödessä nälkä häviää, etkä koskaan ole yhtään sen tyytyväisempi itseesi kuin nytkään. Toisaalta kova työ tuottaa kroppaan näyttävää tulosta.

Toinen vaihtoehto on se, jota emme halua valita, mutta jota toteutamme. Lupailemme itsellemme muutoksia, pyrähtelemme toiveajattelussa ja jopa elämäntapamuutosten yrityksissä, mutta väsymme helposti, emmekä koskaan saavuta ihannettamme. Elämme tyytymättöminä itseemme.

Miksi sitten valitsit kolmannen vaihtoehdon? Eihän vähemmän täydelliseen oikeastaan saisi olla tyytyväinen - pahimmassa tapauksessahan liika tyytyväisyys johtaa siihen, ettei itsestä enää huolehdita.

Voisin vaikka lyödä vetoa sen puolesta, että kakkosvaihtoehto on yleinen juuri siitä syystä, että mielemme haluaisi valita (ehkä tiedostamattamme) tyytyväisyyden siihen, millaisia jo olemme. Haluamme tulla hyväksytyiksi tällaisina ilman ehtoja.

Eikä siinä ole mitään pahaa.

Ja ei tyytyväisyys tuota epätoivottuja tuloksia, jos tyytyväisyys on realistista ja aitoa. Tyytyväinenkin voi kävellä irtokarkkiosaston ohi tai rynnätä aamuseiskalta lenkille. Oikeastaan aito tyytyväisyys johtaa itsen kuunteluun ja sen hyväksymiseen, mitä kroppa ja mieli tarvitsee.

Minkä suhtautumistavan kauneusihanteeseen sinä valitset?

Kuva: tampereenjumppatiimi.net

14.5.2014

Kenen hyväksyntä tekee sinut onnelliseksi?

Me suomalaiset olemme sellaisia vaatimattomia, emmekä pidä turhaa meteliä itsestämme. Vai olemmeko?

Käsitys vaatimattomuudesta hyveenä on muuttumassa. Yhä useammin mielipiteissä ja mediassa eteen ponkaisee ajatus siitä, että saavutuksista, onnistumisista ja kyvyistä saa ja pitääkin puhua.

Mitä pahaa on vaatimattomuudessa ja siinä, ettei jatkuvasti korosta itseään?

Metelin pitämistä itsestä perustellaan sillä, että ääneen puhumalla omia hyviä puolia, onnistuneita tekoja ja tavoitettuja saavutuksia oppii arvostamaan.

Mutta eihän puhumattomuus tarkoita automaattisesti sitä, että ei iloitsisi onnistumisistaan.

Mitä itsensä korostamisella sitten oikeasti haetaan? Välillä tuntuu, että tarve julistaa oman elämän kohokohtia kertoo epävarmuudesta, eikä niinkään halusta opetella arvostamaan hyviä hetkiä.

Miksi jollekin, jota jo itse pitää hyvänä, tarvitsee jatkuvasti saada muiden hyväksyntä?

Koska me suomalaisetkin olemme epäilyistä huolimatta sosiaalista väkeä, haluamme ilman muuta jakaa ilomme muiden kanssa. Haluamme olla samaa mieltä, tulla hyväksytyiksi ja kokea toimineemme oikein. Eikä siinä ole mitään väärää.

Epäilykset heräävät, kun iloa pitää pauhata aina ja kaikkialla. Ehkäpä välillä kannattaa pysähtyä ja vaihtaa muutama sana itsen kanssa. Olenko itse onnellinen saavutuksistani? Olenko ylpeä itsestäni? Tiedänkö, miten hyvä ihminen olen pelkästään omana itsenäni? Kelpaanko itselleni? Miksi minun täytyy toistuvasti muistuttaa muille, miten hyvä olen?

Muiden hyväksynnällä ei ole mitään merkitystä onnellisuudellesi, jos et ensin itse hyväksy itseäsi.

 
"Jos et löydä onnea siitä missä olet,
mistä muualta kuvittelet sen löytyvän?"
- Tuntematon

"Onnellinen on se, joka herätessään palaa mielihyvin tajuntaan
ja tuntee olevansa juuri se, joka haluaakin olla."
- Paul Valéry

8.5.2014

Pyytämällä saa enemmän

Voi miten romanttista olisi, kun toinen tietäisi, mitä haluan jo ennen, kuin ehdin pyytää sitä! Niinhän kaikissa suloisissa elokuvissakin tapahtuu; rakastavaiset osaavat lohduttaa juuri oikealla hetkellä ja kehua silloin, kun toinen tarvitsee kehuja ilman, että toiselta tarvitsee edes pyytää.

Usein oletamme, että muiden ihmisten täytyisi ilman muuta ymmärtää, milloin tarvitsemme läheisyyttä, hellyyttä, lohdutusta ja kehuja. Varsinkin oman rakkaan täytyisi tuntea meidät niin hyvin.

Tunnetko sinä seurustelukumppanisi niin hyvin, että osaat reagoida hänen
toiveisiinsa ilman, että hänen täytyisi pyytää niitä sinulta?

Niin, ei se oikeastaan olekaan kovin helppoa tietää, mitä toinen haluaa. Usein tulkitsemme toisen käytöksen omista lähtökohdistamme käsin, jonka vuoksi emme aina ymmärrä, miksi toinen käyttäytyy tietyllä tavalla.

 Esimerkiksi poikaystäväni tuli pahantuulisena koulusta kotiin ja äksyili minulle erinäisistä asioista. Suutuin, koska en mielestäni ollut ansainnut pahantuulisuutta. Saimme molemmat pahan mielen, koska en ymmärtänyt, että oikeasti poikaystävälläni oli ollut rankka päivä ja hän kaipasi minulta hellyyttä ja tukea.

Jos haluamme jotain toisilta ihmisiltä, meidän täytyy osata pyytää sitä. Emme voi tuomita toista siitä, ettei hän osaa lukea ajatuksiamme. Romanttiset teot ovat ihan yhtä romanttisia, vaikka niitä olisikin itse pyytänyt. Lohdutuksella on yhtä suuri voima, vaikka olisimme sanoneet ääneen tarvitsevamme sitä.

Pyytäminen ei tee teosta vähemmän arvokasta, vaan osoittaa, että pyytäjä osaa
kunnioittaa omia tarpeitaan ja samalla toista ihmistä.


Turhaan ei sanota, että onnellisuus on omissa käsissä.

5.5.2014

Turha tavoitella sitä, mikä ahdistaa

Oletko tyytymätön itseesi? Pitäisikö sinun olla mielestäsi jotain muuta kuin olet? Pitäisikö sinun olla esimerkiksi ahkerampi, innostuneempi, ystävällisempi, kiinnostuneempi, iloisempi, positiivisempi, rohkeampi tai liikunnallisempi? Vai liittyvätkö tyytymättömyyden tunteesi ulkonäköösi?

Maailmassa, jossa kaikki on mahdollista ja itsellä on täysi vastuu omasta elämästä, ei ole helppoa tyytyä siihen, mitä jo on. Aina voisi kumminkin olla parempi - kaikkihan on itsestä ja omista päätöksistä kiinni.

Mietipä, että olisiko elämäsi parempaa, jos olisit sellainen kuin haluaisit itsesi olevan? Millä tavalla elämäsi paranisi? Miksi tavoittelemasi asia on niin tärkeä, että olet tyytymätön nykyiseen olemukseesi? Ja kaikkein tärkein kysymys: sopisiko tavoittelemasi asia sellaisiin elämän arvoihin ja unelmiin, joita sinulla on? Saavuttaisitko tavoitteesi avulla jotain, mistä oikeasti unelmoit ja haaveilet, vai onko tavoitteesi sittenkin vain pieni yksityiskohta, jolla ei ole oikeasti merkitystä?

Usein murehdimme itsessämme sellaisia asioita, jotka eivät oikeastaan edes ole merkityksellisiä elämässämme pitkällä aikavälillä.

Kannattaako sinun siis olla itseesi tyytymätön sellaisen asian takia, joka ei oikeasti olekaan niin tärkeä? Mieti, miten elämänlaatusi muuttuisi, jos unohtaisit tavoittelemasi asian murehtimisen ja keskittyisit siihen, mikä sinussa on jo hyvää. Keksitkö itsessäsi jotain sellaista parannettavaa, joka innostaisi sinua masentamisen sijaan?

Tyytymättömyys itseen on kuluttava, ahdistava ja usein turha tunne. Tarve kehittää itseä on sitten asia aivan erikseen - halu olla parempi ihminen tai parempi jossain asiassa on tärkeä oman mielekkyyden kokemisen kannalta. On hyvä tavoitella jotain, mikä tekee itsen onnelliseksi, mutta sellaisen tavoitteleminen, mikä ahdistaa, ei usein loppujen lopuksi tuota onnea, vaan johtaa uuden ahdistavan tavoitteen keksimiseen.


"Ilo tulee itsensä hyväksymisestä.
Etsi täydellistä hyväksyntää,
älä täydellistä elämää"
- Tuntematon

30.4.2014

Ilmiönä tavallinen arki

Facebookin ja muun sosiaalisen median erilaiset haasteet ovat mielipiteitä jakava ilmiö. Toiset tykkäävät, toiset eivät.

Viime aikoina Facebookin arkihaaste on täyttänyt jokaisen uutissivun. Ihmiset nauttivat päästessään jakamaan luvallisesti oman arkensa yksityiskohtia muille. Kukapa ei haluaisi olla kiinnostava ja tulla kuulluksi?

Oli arkihaaste mielestäsi ärsyttävä tai ei, voit löytää ilmiöstä erittäin positiivisen huomion. Katsoppas, kaikkien muidenkin arki koostuu paikasta toiseen siirtymisistä, opiskelusta, töistä, siivoamisesta, pyykkäämisestä, ruuan laittamisesta ja telkkarin katsomisesta. Muiden elämä ei oikeastaan ole yhtään sen hohdokkaampaa kuin omasikaan, vaikka sosiaalinen media antaa yleensä aihetta luulla toisin.

Arki on velvollisuuksia, rutiineja ja tasapainottelua elämän eri osa-alueiden välillä, mutta se, miten siihen suhtautuu, vaikuttaa arjen mielekkyyteen kaikkein eniten.

24.4.2014

Uusi kulutustrendi

Oletko sinä ihmissuhteiden suurkuluttaja? 

Onko sinulla tapana valita ihmissuhteet sen mukaan, mikä palvelee sinua kulloisessakin tilanteessa? Perutko esimerkiksi satunnaisen säännöllisesti tapaamisia joidenkin ihmisten kanssa, kun eteen ilmaantuu jokin mielenkiintoisempi tilaisuus? Tai onko sinusta tapaamisten perumiseen riittävä syy se, ettei sinua huvita?

Oletko miettinyt, miltä käytöksesi tuntuu muiden ihmisten mielestä?

Nykyään omaan hyvinvointiin liittyen saa jatkuvasti kuulla vinkkejä siitä, että omaa elämää haittaavat ja rasittavat ihmissuhteet tulisi poistaa. Mutta voiko ihmissuhteita noin vain viskata pois samalla tavalla kuin tylsiksi käyneet vaatteet? Mitä jos rasittava ihmissuhde onkin johonkin läheiseen? Et vain millään jaksaisi vanhempiasi, luokkatoveriasi, työkaveriasi tai kumppanisi sisaruksia. Onko järkevää olla pitämättä ihmissuhteesta, joka muodostuu väkisin ja jota ei voi välttää?

Ovatko ihmissuhteet nykyään samanlaista kulutustavaraa kuin fyysinen materiakin?

L&T:n roska-auton kyljen sanoin:  
"Kaiken muun vanhan voi kierrättää, paitsi asenteet.
Vanhoja asenteita ei voi kierrättää, ne täytyy muuttaa."


23.4.2014

Varo, se polttaa!

Minun on ollut viime aikoina vaikea muotoilla asioita sellaisiksi, että voisin kirjoittaa niistä täällä sinulle. Ei sillä, ettei minulla olisi ollut asiaa, mutta kun tuntuu, että samoista asioista pölistään kaikkialla muuallakin.

Hyvinvointi, onnellisuus, terveys, positiivinen ajattelu, tyytyväisyys ja unelmat ovat, eivät enää kuumia perunoita, vaan modernisti kaupasta loppuvia pakasteruusukaaleja. Niistä puhutaan, ne ovat hyväksi ja kaikki haluavat niitä. Mikä parasta, kaikki tietävät niistä paremmin kuin joku toinen. Olemme kaikki hyvä elämän guruja.

Minulla on sellainen pieni epäilys koko hyväelämäkeitosta kohtaan. Kun kattilassa kuohuu ja elämänlaadusta puhutaan, on selvää, että jotain hyvää tapahtuu. Mutta mitä käy niille, jotka tippuvat kiehuvasta keitoksesta pois? Entä mitä kaikkia tärkeitä ainesosia haihtuu vesihöyryn mukana? Viekö hyvän elämän korostaminen huomion elämän ikävistä asioista? Tuleeko hyvästä elämästä tavoitteen sijaan pakko (lue lisää: Ikäviä tunteita ei tarvitse hävetä)?

Hyvinvointi on tärkeä juttu, mutta sitä ei pidä tavoitella hampaat irvessä. Itselle pitää muistaa
antaa aikaa surra, murehtia ja vihata. Välillä saa olla väsynyt.

Hyvinvointi, onnellisuus ja hyvä elämä koostuukin kaikkien elämän osa-alueiden tasapainosta - ei pelkästään terveellisyydestä, positiivisesta ajattelusta, tyytyväisyydestä ja unelmien saavuttamisesta. Edellä mainitut ovat tärkeitä, mutta jotta voi olla hyvää, on oltava pahaakin.

Kuten meille on lapsena opetettu: ei kannata polttaa sormia kuumalla levyllä,
vaan kattilaan eli hyvän elämän soppaan tulisi tarttua varovaisesti.

10.4.2014

Sydänkehut

Tapasimme eilen opiskelukaveriporukalla. Napostelimme poppareita ja jaoimme kuulumisia tavalliseen tapaan. Voihkimme tekemisen paljoutta ja kannustimme toisiamme selviämään kevään viimeisistä kursseista.

Tapaamisen pieneksi ohjelmanumeroksi olimme sopineet tekevämme kehumissydämmet toisillemme. Sellaiset sydämen muotoiset laput, joihin jokainen kirjoittaa jotain positiivista jokaiselle. Ohjelmanumeron lähestyessä monet kaverini ryhtyivät vastahakoisiksi. Kun ei jaksaisi sittenkään kirjoittaa, minä en halua sydäntä tai onko pakko kirjoittaa juuri jotain tiettyä positiivista. Toiset eivät osanneet keksiä mitään kivaa ja toiset taas pelkäsivät, että heidän kommenttinsa tunnistetaan muiden joukosta.

Miksi aiemmin niin myönteisen vastaanoton saanut sydämien kirjoittaminen
aiheutti yhtäkkiä niin paljon päänvaivaa?

Luulen, että ainakin seuraavat syyt aiheuttivat kavereissani epävarmuutta:
  1. Kaverit pelkäsivät, etteivät keksi mitään kivaa kirjoitettavaa. Tämän pelon suurin syy lienee se, että kaveriporukkamme viettää melko harvoin aikaa kaikki samassa paikassa. Jos olemme koko porukalla kasassa, olemme yleensä juhlimassa. Kaverini siis eivät oikeastaan tunne kaikkia porukastamme erityisen hyvin, jonka vuoksi he pelkäsivät pahoittavansa jonkun mielen liian tylsällä kommentilla.
  2. Kaverit eivät halunneet, että heidän tekstinsä tunnistetaan muiden joukosta itse kunkin sydämessä. Tämä liittyy juuri edelliseen pelkoon. Kaverini eivät uskoneet, että kaikki ilahtuisivat suuresti sydämien liian pinnallisista positiivisista huomioista ja miettisivät mielessään, miten epäkohtelias kirjoittaja on ollut.
  3. Kaverit pelkäsivät, mitä kommentteja heidän omiin sydämiinsä tulee. On yksilöllistä, millainen käsitys meillä on itsestämme kavereina ja ystävinä. Toiset kuvittelevat olevansa kavereita kaikkien kanssa, kun toiset epäilevät, ettei kukaan välitä heistä oikeasti. Kaverit siis pelkäsivät, että heidän sydämiinsä tulevat kommentit eivät vastaakaan heidän odotuksiaan omasta toiminnastaan sosiaalisissa tilanteissa. Toinen vaihtoehto on, että negatiivisia ajatuksia itsestään hautovat kaverit epäilivät, ettei kenelläkään ole heistä mitään hyvää sanottavaa.
Miten kaverini pääsisivät yli peloistaan?

Kavereideni suurin ongelma oli, että he heittäytyivät liian kriittisiksi itseään ja muita kohtaan. He eivät luottaneet omiin tai muiden kykyihin löytää muista tai itsestään hyviä asioita.

Kehuminen on yksi niistä asioista, joita täytyy oikeasti harjoitella, jotta siinä tulisi hyväksi.

26.3.2014

Lupa olla tylsä nuori

Millainen on hyvä nuoruus?

Eräs kilpaurheiluun aikansa käyttänyt ystäväni sanoi: "Minulta kysyttiin aiemmin usein, että tuntuuko minusta, että olisin hukannut nuoruuteni, kun käytin kaiken aikani urheiluun." Niin, millainenkohan kysyjän nuoruus oli?

Yleinen käsitys hyvästä nuoruudesta on aika rajoittunut median ja sosiaalisen paineen vuoksi. Nuorena pitää hölmöillä, kokeilla ja uhmata. Pitää rikkoa rajoja, saada mahtavia elämyksiä, tehdä ennemmin kuin katua, ettei tehnyt.

Minun nuoruuteni on ollut ja tulee olemaankin tosi tylsä. Aikani on kulunut perheen ja ystävien kanssa, kouluhommissa, töissä, urheillessa, hevosilla ratsastaessa, ulkoillessa, koirien kanssa lässytellessä ja silloin tällöin juhliessa. Minulla ei ole lapsenlapsille jännittävää kerrottavaa, enkä ole tehnyt mitään, mitä katuisin. En ole ylipäänsä tehnyt juuri mitään, mitä hyvään nuoruuteen tuntuu kuuluvan.

Mitään en vaihtaisi.

Minun nuoruuteni on ollut täydellinen ja aion jatkaa samaa rataa. Aion elää juuri niin tylsää elämää, että sydämeni pakahtuu onnesta.

Nuoruuden ei täydy olla mitään, vaan se on juuri sitä, minkä itse kukin kokee hyväksi.


18.3.2014

Ei se miettimällä parane

Parisuhde on paljon odotuksia ja ajatuksia herättävä aihe. Parisuhdetta harkitaan usein tarkkaan ja sitä analysoidaan jo ennen kuin se alkaa ja varsinkin sitä eläessä.

Onko kumppanini oikeanlainen minulle? Miksi toinen käyttäytyy jollain tavalla tai miksei meillä mene yhtä hyvin kuin muilla? Muut eivät riitele yhtä paljon tai muut tekevät enemmän asioita yhdessä. Mikä meidän parisuhteessamme on vikana? Usein parisuhde päättyy siihen, että ajatellaan nykyisen olevan vääränlainen ja jossain on vielä jotain parempaa. Miten voin tietää, onko hän se oikea, kun tarjontaa on niin paljon?

"Jokainen onnellinen avioliitto edellyttää kuutta asiaa:
ensimmäinen on usko ja ne viisi muuta ovat luottamus."
-Elbert Hubbard

Parisuhde on sinulle oikea, jos tunnet olosi hyväksi siinä. Parisuhde siis antaa sinulle enemmän kuin ottaa, mutta olet kuitenkin valmis näkemään vaivaa suhteen eteen. Tunnistat myös hyvän parisuhteen siitä, että arvostat kumppaniasi ja koet olevasi tasavertainen hänen kanssaan. Haluat tehdä asioita yhdessä, mutta kykenet myös antamaan tilaa itsellesi ja toiselle.

"Maailman parhaita ja kauneimpia asioita ei voi nähdä,
eikä koskettaa. Ne täytyy tuntea sydämellä."

Lakkaa miettimästä liikaa. Rakkaus on suurin niistä asioista, jotka eivät parane murehtimalla. Jos kaipaat muutosta, muista, että muutoksen on lähdettävä sinusta itsestäsi. Toinen ihminen, edes rakkaasi, ei ole vastuussa sinun onnellisuudestasi.
 
"Aina on jotain rakastamisen arvoista.
Jos et ole oppinut sitä, et ole oppinut mitään."
 
 
"Onni ei tule etsien, vaan eläen."

11.3.2014

Tietoiseksi tunteista -harjoitus

Haluaisitko tulla vähän enemmän tietoiseksi tunteistasi? Haluaisitko ymmärtää, mistä tunteesi johtuvat? Olen koonnut sinulle pienen ja vain vähän aikaa vievän harjoituksen, jonka avulla voit tutustua paremmin tunteisiisi ja asioihin, jotka niitä herättävät.

Harjoituksessa sinun tulisi lukea ensin pieni tekstipätkä. Sen jälkeen voit muutaman kysymyksen avulla syventyä hetkeksi tunteisiisi. Harjoitus on lyhyt, mutta on erittäin tärkeää, että teet sen tietoisesti, avoimesti, rehellisesti ja keskittyneesti. Muuten harjoituksesta ei ole hyötyä.

Voit nyt aloittaa harjoituksen ja lukea kuvan alla olevan tekstikappaleen.


Minä olen niin onnellinen! Minulla on ollut viime aikoina helpompaa opiskelujen suhteen, joten olen kerennyt tekemään sellaisia asioita, mistä nautin. Olen treenannut kovaa ja nostanut rautaa kuntosalilla sellaisella tarmolla, että hämmästyin itsekin omista kyvyistäni. Olen myös lenkkeillyt ihanan keväisissä säissä ja nauttinut lisääntyneestä valosta. Ihmissuhteeni voivat hyvin ja tiedän, että ympärilläni on upeita ja rakastavia ihmisiä. Kaiken ihanan kruunaa vielä myöhemmin keväällä tuleva Espanjan matka. Lämmintä, aurinkoa, Välimeren tunnelmaa, upeita näköaloja ja kivaa tekemistä! Tunnen oloni upeaksi, vahvaksi ja onnelliseksi.


Nyt voit siirtyä pohtimaan tunteitasi alla olevien kysymyksien avulla. Siirry kysymyksestä toiseen vasta, kun olet miettinyt rauhassa ja loppuun asti edellisen kysymyksen.
  1. Mitä tunteita tekstinpätkä herätti sinussa? Nimeä tunteet mielessäsi, mutta älä arvioi niitä. Pane ne vain merkille.
  2. Millaisissa tilanteissa sinulle herää samanlaisia tunteita kuin tekstiä lukiessasi? Nimeä muutama tilanne.
  3. Miksi teksinpätkä herätti sinussa sellaisia tunteita, joita nimesit sinussa heränneen? Jos sinussa heräsi positiivisia tunteita, voit miettiä esimerkiksi, että saitko tekstistä voimaa, inspiraatiota tai positiivista energiaa? Jos taas teksti aiheutti sinussa negatiivisia tuntemuksia, voit miettiä, saiko teksti sinut esimerkiksi huomaamaan jotain negatiivista omassa elämässäsi tai itsessäsi? Mieti syvällisemmin, mistä tunteesi voivat johtua. Voit käyttää apunasi miettimiäsi muita tilanteita, joissa herää samanlaisia tunteita.
  4. Miltä sinusta tuntuu harjoituksen jälkeen? Opitko jotain uutta tunteistasi ja sitä kautta itsestäsi? Jos harjoitus herätti sinussa kielteisiä tunteita, voit miettiä, miten voisit muuttaa ajattelutapaasi, että tunteet vaihtuisivat positiivisiksi.

6.3.2014

Ihanan ei tarvitse olla ihanne

Tämä hetken vallitseva elämäntapatrendi kannustaa kovaan urheiluun ja terveelliseen ruokavalioon. Ihanteena on hyvinvoiva, onnellinen, itsevarma sekä urheilullisen ja terveen näköinen ihminen.

Elämäntapa on monella tavalla erittäin suotava. Terveelliset elintavat edesauttavat pitkää ikää, hyvinvointia ja yleistä tyytyväisyyttä elämään. Samoin ulkonäköihanne on terveempi, kun tavoitteena on urheilullinen ja sopusuhtainen vartalo.

Nykyinen elämäntapatrendi on kuitenkin monella tavalla aika rankka. Esimerkiksi ihnteena urheilullinen vartalo on terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin edeltäjänsä langanlaiha versio, mutta ääripäihin mentäessä lihaksikkaan fitnessvartalon saavuttaminen on ihan yhtä työlästä kuin aiempienkin ulkonäköihanteiden. Myös kurinalainen ruokavalio ja runsas määrä urheilutreenejä aiheuttavat omat haasteensa. Edelleen riskinä on, että oma itsetunto rakentuu ulkoisten asioiden, kuten treenien, terveellisen ruokavalion ja ulkonäön, ympärille. Tällainenkin elämäntapatrendi ihanteena aiheuttaa helposti riittämättömyyden tunnetta.


 Kenties nyt olisi aika keskittyä hyvinvointiin omilla ehdoilla. Ihanteena on jotain äärimmäisen terveellistä ja lihaksikasta, mutta vähempääkin saa pitää ihanana. Nyt on hyvä aika aloittaa elämäntapamuutos terveellisempään elämään, mutta syitä sille, miksi elämäntapojaan muuttaa, kannattaa miettiä tarkkaan. Haluaisitko oikeasti treenata enemmän ja syödä terveellisemmin ulkonäön vai fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin vuoksi? Nämä kaksi sekoittuvat usein keskenään, mutta koska kauneus ei ole timantti eikä siksi ikuinen, kannattaako koko elämä rakentaa sen päälle? Mitäs sitten jää jäljelle, kun pohja sortuu?


Ääripäät, kuten fitnesselämä ovat mielenkiintoisia kokeiluja joillekin, mutta ne eivät sovi kaikille - eikä niiden tarvitsekaan sopia. Kun osaat ajatella terveellisen elämän olevan hyväksi mielellesi, kehollesi ja hyvinvoinnillesi, ymmärrät, että vähempikin riittää.

4.3.2014

Onnistu työnhaussa

Kesätöiden haku on kovasti käynnissä. Nyt on aika katsastaa
työtarjonta ja lähetellä hakemuksia.

Innostuitko?

En minäkään.

Varsinkin lukiopohjalta kesätöiden etsiminen on yhtä tuskaista kuin maitolasiin tipahtaneen salaatinpalan onginta, kun kaikkiin työpaikkoihin pitäisi olla alan koulutus. Jos tehtävään ei vaadita alan koulutusta, ainakin aiempi työkokemus on välttämätön. Ja jos sitäkään ei tarvita, on kyse jostain niinkin innostavasta työstä kuin puhelinmyynnistä tai ilmaislehtien jakelusta.

Kuva: m.akuankka.fi
 Äläpä vielä masennu. Työnhaku on vaativa ja stressaava urakka, mutta ei suinkaan mahdoton. Nyt sinun on aika napa itseäsi paidan niskalenkistä kiinni ja päivittää tietosi ja motivaatiosi työn hakuun liittyen.

 
  1. Älä väheksy mitään työtä. Jos asenteesi on jo valmiiksi se, ettet suostu mihinkään hanttihommiin, voit valmistautua siihen, että töitä ei tipu. Työnantajat arvostavat ennakkoluulotonta ja motivoitunutta työnhakijaa ja varsinkin, jos et opiskele kyseistä alaa tai sinulla ei ole siitä aiempaa työkokemusta, asenteesi on ainoa myyntivalttisi. Kaikki työkokemus on eduksi ja pari kuukautta tekee melkein mitä hommaa tahansa - varsinkin kun työviihtyvyys riippuu melkein kokonaan omasta asenteestasi.
  2. Panosta työnhakuun, tai voit olla varma siitä, että hakemuksesi lentää paperinkeräykseen ensimmäisten joukossa. Nykyään moniin työtehtäviin voi hakea netissä täytettävän lomakkeen kautta, mutta jos hakemuksesi näyttää samalta kuin viisikymmentä muutakin, et takuulla tule valituksi. Aina, kun mahdollista, lähetä erikseen vapaamuotoinen hakemus ja ansioluettelo, vaikka ne eivät olisi pakollisia. Jos todella haluat töitä, olet valmis satsaamaan.
  3. Ja panosta vielä vähän enemmän. Käy työpaikalla viemässä hakemus henkilökohtaisesti tai ainakin soita työnantajaehdokkaalle ja esitä kiinnostuksesi työtä kohtaan. Muista aina tavoitella suoraan työnantajaa, yrityksen muut työntekijät eivät kuitenkaan muista mainita käynnistäsi/soitostasi. Paikan päällä käyminen tai soittaminen kuulostavat itsensä tuputtamiselta, mutta henkilökohtainen yhteydenotto voi olla ainoa keino erottautua sadasta muusta hakijasta. Sitä paitsi et menetä mitään muuta kuin vähän aikaa, jos vaivaudut tekemään enemmän kuin pakollisen.
  4. Ole sekä hakemuksessa että työhaastattelussa avoin, johdonmukainen, uskottava ja myönteinen. Vältä imeliä oonpositiivinenjatuunkaikkienkaatoimeen-argumentteja äläkä vastaa ikinä mihinkään kysymykseen, ettet ole varma tai et tiedä. Koita keksiä itsestäsi jotain vähän henkilökohtaisempaa ja persoonallisempaa kerrottavaa ja mieti todella tarkkaan, miksi tahdot juuri kyseisen työn. Kaikki hyvät ominaisuudet ovat eduksi. Muista myös miettiä muutama kehitettävä asia itsessäsi, mutta muista ehdottomasti korostaa, että panostat jatkuvasti itsesi kehittämiseen.
  5. Ehkäpä kaikkein tärkein oppimani vinkki työnhakuun on, että ajattele kaikkea myös työnantajan näkökulmasta. Millaisia asioita työnantaja voisi arvostaa? Mitä hän ei ehdottomasti halua kuulla työnhakijalta? Millainen ihminen työtehtävään oikeasti sopisi?

Työn hakeminen on nykyään käytännössä erottautumista ja markkinointia. Pitää tehdä vaikutus ja olla vähän kiinnostavampi kuin muut. Ei siis ihme, että työn hakeminen tuntuu haastavalta ja ahdistavalta hommalta. Älä siis lannistu, jos et onnistu. Harjoittelemalla ja iän tuomalla kokemuksella oppii.

Kuva: mummo.sarjakuvablogit.com

Onnea ja tsemppiä työnhakuun! Kun sinä olet tehnyt parhaasi, loppu on osittain kiinni tuurista.

27.2.2014

Sympatiaa ja empatiaa tulevaisuuden tuskasteluun

Alkuvuosi on monelle opiskelijalle kummallista aikaa. Varsinkin opintonsa päättävät, niitä vaihtavat tai uutta opiskelupaikkaa hakevat voivat olla hyvin hämillään meneillään olevasta ajasta.


Oletko abi? Ovatko kirjoitukset kovassa vauhdissa, mutta etkö tiedä, mitä niiden jälkeen? Et ole ainoa. Monelle abille lukioajan loppurutistus päättyy hämmentävän nopeasti ja yhtäkkiä kalenterissa on pelkkää tyhjää. Monet miettivät, mitä tekisivät tulevien opintojen ja (kesä)töiden suhteen, jolloin tulevaisuus on oikeasti avoinna. Epävarma tilanne jatkuu mahdollisesti syksyyn ja jatko-opiskelupaikkojen julkaisemiseen asti.

Oletko välivuotta lopetteleva tai oletko opiskellut jotain alaa jo jonkun aikaa, mutta se ei oikeastaan tunnu omalta? Ovatko jatkosuunnitelmat edelleen kysymysmerkki? Yksi välivuosi tai yhden opiskelupaikan kokeileminen eivät monesti riitä tulevaisuuden päätösten tekemiseen. Miten mitään päätöksiä voi edes tehdä, jos jatko-opiskelumahdollisuuksista ei tiedä yhtään sen enempää kuin toisen asteen koulutuksen jälkeenkään? Tai jos alan vaihtaminen tuntuu kuitenkin niin monimutkaiselta? Voit myös kokea tuleviin pääsykokeisiin lukemisen yllättävän rankkana.


Olit missä edellä mainituista tilanteista tahansa, muista, että teet mitä tahansa valintoja nyt, ne eivät urauta sinua loppuelämäksi jollekin reitille. Jos oikea opiskelupaikka ei osu kohdallesi tai se ei tunnukaan oikealta, voit aina yrittää hakea seuraavalla hakukerralla uudelleen (syksyn hauissa on muuten yleensä parempi sisäänpääsemisprosentti, koska hakijoita on vähemmän).

(Kesä)työpaikan osalta taas sinun on ylitettävä mukavuusalueesi - muu ei auta. Suomessa varsinkin lukiopohjaisilla työnhakijoilla työpaikat ovat kortilla, joten joudut todennäköisesti näkemään vaivaa työpaikan saamiseksi. Mutta älä säikähdä! Ei ole välttämättä sinun vikasi, jos et saa töitä. Lähiaikoina aion julkaista muutaman ajatuksen työn hakuun liittyen...

Tärkeintä uudessa elämäntilanteessasi on, ettet jää yksin. Kaikki päivät yksin kotona tuntuvat todella juuri siltä: yksinäiseltä. Ihmissuhteet sattuvat myös olemaan sellaisia asioita, etteivät ne elä ilman tekohengitystä, joten niidenkin eteen on nähtävä hieman vaivaa. Vaivannäkö kumminkin palkitaan, kun huomaat, kuinka moni on juuri samassa tilanteessa kuin sinäkin.


Sitten vielä yksi asia. Mieti, miten paljon sinulla on nyt aikaa tehdä juuri niitä asioita, joista pidät! Olet todella ainakin jonkin aikaa vapaa - siitä kannattaa ottaa ilo irti.

20.2.2014

Kyllä kiitos kiitosta

Nipottavana kukkahattutätinä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kiittäminen uhkaa olla häviävä luonnonvara. Kiitosta ei osata sanoa, eikä ottaa vastaan.

Opettele kiittämään. Kun tuntematon pitelee sinulle ovea auki, naapuri odottelee sinua hissiin tai perheenjäsen laittaa puolestasi lakanat sänkyyn, on aika kiittää.

Kiittäminen on pieni ele itseltä, mutta tärkeä asia toiselle.

Kiittämällä osoitat, että arvostat toisen apua ja olet kohtelias. Samalla tulet myös vahvistaneeksi toisen myönteistä käytöstä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu (ainakaan näin kasvatustieteen opiskelijan näkökulmasta).

Samanlaisia vaikutuksia on sillä, että opettelet ottamaan kiitoksen vastaan. Minulla oli aiemmin tapana vastata kiitokseen, että eihän noin pienestä jutusta tarvitse kiittää. Ymmärsin kuitenkin, että vastauksellani aliarvioin toisen tarvitseman ja itseni antaman avun. Nykyään yritän vastata kiitokseen kiitoksella.

Kuva: simppa.sarjakuvablogit.com

12.2.2014

Ihana tavallinen ihminen

Kuva: yle.fi

Moderni nykyajan ihminen on pitkään nähty kaikkivoipana ja täydellisenä. Pitää olla hyvä työura ja perhettä - tai ainakin puoliso ja toppatakkiin puettu koira - tai vauhdikkaan sosiaalisen elämän omaava sinkku. Modernin ihmisen pitää kyetä omistautumaan, muttei tarrautumaan, tuntemaan, muttei kuohahtelemaan ja herkistymään, muttei särkymään.

Pikku hiljaa täydellisen ihmisen rinnalle on noussut vähän tavallisempi ihanne. On sittenkin ihanaa olla aika tavallinen; juoruilla ystävien kanssa, vaihtaa henkkamaukan pitsipöksyt kollareihin, kuljeskella villasukat jalassa ja neuloa julkisilla paikoilla kaulaliinaa. Ja on ihan ok olla oikeus omiin tunteisiin ja romahtaa.

Tervetuloa me ihanat tavalliset ihmiset!

11.2.2014

Kielitaito

Kielitaito on loistava asia. Kaikkialla korostetaan hyvän kielitaidon merkitystä. Hyvän kielitaidon ansiosta voi matkustella ja työskennellä ulkomailla tai kansainvälisessä yrityksessä. Nykyään kielitaito onkin useiden työpaikkojen edellytys tai ainakin kaikilla työpaikoilla arvostetaan hyvää kielitaitoa.

Mutta mitä jos kielitaito onkin huono?

Minä olen aina ollut keskitasoa huonompi englannissa. Pärjään kyllä matkoilla ja pystyn juttelemaan ulkomaalaisten kanssa englanniksi, mutta tämänhetkinen kielitaitoni ei riittäisi kansainvälisessä yrityksessä työskentelemiseen.

Voisinhan aina panostaa kielen opiskeluun, jotta tulisin paremmaksi. En kuitenkaan usko, että oppisin - on nimittäin kohtuullisen masentavaa olla aina se opiskelijaryhmän huonoin. Pahinta oli, kun lukion englannin puhekurssilla pidin pienen puheen lukemastani artikkelista ja kuulin, kuinka puheeni lopuksi pari kurssilaista supatti keskenään, etteivät ymmärtäneet mitään. Minua pelottaa puhua suomalaisille englantia, koska varsinkin nykypäivän suomalaisilla opiskelijoilla on valtaosalla todella hyvä kielitaito. Usein kun yritän puhua pelostani ilmaista itseäni englanniksi, opiskelukaverini vähättelevätkin huomaamattaan pelkoani. Hyvinhän se menee, ei se ole niin vaikeaa. Kyllä, kyllä se on joillekin juuri niin vaikeaa.

Kielitaito on loistava, mutta ei itsestään selvä asia.
Voisivatko nekin, joilla on hyvä kielitaito, muistaa sen?

3.2.2014

Valintojen vangit

Joudumme jatkuvasti vastatusten valintojen kanssa. Teemme valintoja arkipäiväisistä asioista koko elämää koskeviin päätöksiin. Hurjinta on, että omien valintojen kanssa pitäisi pystyä elämään.

Nykyään puhutaan paljon valinnan vapaudesta. Haluamme valinnanvaraa, mutta valitamme, jos vaihtoehtoja on liian paljon. Valinnat tekevät elämästä itsen näköisen ja usein valinnoilla pyritään parantamaan elämää.

Valinnoissa on myös vastuu. Mitä jos joudun valitsemaan sellaisista vaihtoehdoista, joista mikään ei ole minulle mieluisa? Mitä kaikkea valinnassa on otettava huomioon? Mitä valinnasta seuraa? Ja ehkä se kaikkein pelottavin asia: jos valitsen nyt väärin, voinko koskaan vaihtaa?

Monissa vaikeissa valinnoissa saa turvautua siihen ajatukseen, että myöhemmin voi muuttaa aiemmin tekemäänsä väärältä tuntuvaa valintaa. Vaihtoehto on tärkeä valinnantekohetken ja oman mielenterveyden kannalta. Esimerkiksi opiskelupaikan valinta ei ole lopullinen tai seurustelukumppanista voi myöhemmin erota, jos yhteinen elämä ei luonnistukaan.

Mutta onko tällaisen ajattelun ongelma juuri se, että mikään valinta ei tunnu oikealta? Olisin kuitenkin voinut valita toisin ja voin edelleenkin muuttaa jo tekemääni valintaa. Luovutammeko liian helposti? Onko aiemmin tehdyn valinnan vaihtaminen helppoa? Entä jos valinta tuntuu hetkellisesti väärältä, mutta osoittautuukin myöhemmin oikeaksi?

Emme kuitenkaan voi elää niin, että pohtisimme kaikkia valintoja kaikista näkökulmista. Emme voi tietää, miten valintamme vaikuttaa tulevaisuudessa, emmekä voi aina valita niin, että voisimme elää valinnan kanssa loppuelämän.

Vaikealta tuntuvaa valintaa kannattaakin lähestyä kahdesta eri näkökulmasta: tunteella ja tiedolla. Miltä eri vaihtoehdot tuntuvat? Mikä tuntuu parhaalta ja omimmalta? Mikä tekisi onnelliseksi? Mitä tiedän jo valmiiksi eri vaihtoehdoista? Mikä voisi olla mahdollista? Mistä on minulle/muille (riippuu valinnan luonteesta) eniten hyötyä? Mikä olisi järkevin valinta ja miksi? Miten valinta voisi vaikuttaa tulevaisuudessa elämääni tai muiden elämään?

Valinnan pysyvyyttä voi pohtia samoista näkökulmista. Lisäksi kannattaa miettiä, miksi valintaa pitäisi vaihtaa ja onko vaihtaminen oikeasti tarpeellista. Jos opiskelupaikka ei tunnu hyvältä, voisiko syynä ollakin se, että peljästyit opiskelun edellyttämää ahkeraa työtä? Tai jos seurustelukumppani ei vastaakaan odotuksiasi, voisitko sittenkin miettiä, miten voisit parantaa omaa toimintaasi ja ajattelutapaasi suhteessa?

Vaikka olemme vapaita valitsemaan ja vaihtamaan, meillä on myös vastuu ja velvollisuus valita oikein.

28.1.2014

Tuskallisen tärkeät oivallukset

Muistatko jonkin sellaisen hetken, jolloin tajuat jonkin kauan mielessäsi pyörineen negatiivisen asian? Asia, jota et voinut ylittää, alittaa tai kiertää, tuntuu yhtäkkiä siltä, että sen läpi voi sittenkin mennä.

Minulla oli aiemmin tapana murehtia jatkuvasti ulkonäöstäni. Tiesin, että murehtiminen oli tyhmää eikä se johtanut mihinkään, mutta en silti päässyt siitä eroon. Eräänä päivänä sitten tuli se hetki, kun tajusin, että voin lopettaa. Ymmärsin, että ulkonäkö ei ollut minulle onglema, vaan ulkonäöstä tuli negatiivisten tunteiden uhri, kun koin riittämättömyyttä muilla elämän osa-alueilla. Kun pitkään pääni yllä pyörinyt lamppu sitten syttyi, päätin, että en murehdi enää. Päätökseni on pitänyt joitakin huonoja päiviä lukuunottamatta.

Ongelmien oivaltaminen on tärkeää ja pidemmän päälle palkitsevaa, mutta toisinaan niin tuskallisen hidasta. Joskus asioita on märehdittävä kauankin, jotta ne voi sulattaa. Tärkeintä kuitenkin on osata nielaista silloin, kun palanen on kurkun päässä - kun oivallat ongelman, sinun kannattaa heti a) hymyillä itsellesi hyvästä ajatustyöstä ja b) tehdä siihen liittyen päätös, jonka haluat pitää.

Jos olet pohtinut pääsi puhki, miksi et menesty opinnoissa ja jonain päivänä huomaat, että vika on omassa laiskuudessasi, oivallusta ei kannata haudata puolustusten alle. Sinun on oltava ylpeä tunnustuksestasi, mutta myös päätettävä opiskella jatkossa tehokkaammin menestyksen eteen.

Toisaalta taas jos olet joutunut luopumaan sinulle tärkeästä ihmissuhteesta ja pyörittelet mielessäsi, miten voit jatkaa eteenpäin, voit luottaa oivalluksen hetken tulemiseen. Jonain päivänä ymmärrät, että selviät, voit olla onnellinen, eikä sinun tarvitse murehtia enää.