28.1.2014

Tuskallisen tärkeät oivallukset

Muistatko jonkin sellaisen hetken, jolloin tajuat jonkin kauan mielessäsi pyörineen negatiivisen asian? Asia, jota et voinut ylittää, alittaa tai kiertää, tuntuu yhtäkkiä siltä, että sen läpi voi sittenkin mennä.

Minulla oli aiemmin tapana murehtia jatkuvasti ulkonäöstäni. Tiesin, että murehtiminen oli tyhmää eikä se johtanut mihinkään, mutta en silti päässyt siitä eroon. Eräänä päivänä sitten tuli se hetki, kun tajusin, että voin lopettaa. Ymmärsin, että ulkonäkö ei ollut minulle onglema, vaan ulkonäöstä tuli negatiivisten tunteiden uhri, kun koin riittämättömyyttä muilla elämän osa-alueilla. Kun pitkään pääni yllä pyörinyt lamppu sitten syttyi, päätin, että en murehdi enää. Päätökseni on pitänyt joitakin huonoja päiviä lukuunottamatta.

Ongelmien oivaltaminen on tärkeää ja pidemmän päälle palkitsevaa, mutta toisinaan niin tuskallisen hidasta. Joskus asioita on märehdittävä kauankin, jotta ne voi sulattaa. Tärkeintä kuitenkin on osata nielaista silloin, kun palanen on kurkun päässä - kun oivallat ongelman, sinun kannattaa heti a) hymyillä itsellesi hyvästä ajatustyöstä ja b) tehdä siihen liittyen päätös, jonka haluat pitää.

Jos olet pohtinut pääsi puhki, miksi et menesty opinnoissa ja jonain päivänä huomaat, että vika on omassa laiskuudessasi, oivallusta ei kannata haudata puolustusten alle. Sinun on oltava ylpeä tunnustuksestasi, mutta myös päätettävä opiskella jatkossa tehokkaammin menestyksen eteen.

Toisaalta taas jos olet joutunut luopumaan sinulle tärkeästä ihmissuhteesta ja pyörittelet mielessäsi, miten voit jatkaa eteenpäin, voit luottaa oivalluksen hetken tulemiseen. Jonain päivänä ymmärrät, että selviät, voit olla onnellinen, eikä sinun tarvitse murehtia enää.

24.1.2014

On helppoa olla vähän parempi


Paljon on puhuttu siitä, että mediassa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Sitä ei vaan aina tahdo muistaa ja reaaliminää tulee helposti vertailtua mediassa esiintyviin kuviin. Hassuinta on, että muokkaamme omiakin kuviamme säännöllisesti, mutta siltikään emme tahdo muistaa, että muokattu kuva ei ole sama asia kuin minä peilissä.

Meidän on nykyään niin helppoa esittää olevamme jotain muuta kuin oikeasti olemme.

22.1.2014

Eläm(yksi)ä

"Teitkös mitään ihmeempiä joululomalla?" "No en oikeastaan. Olin vain kotona, kun ei nyt oikein ollut rahaa erikoisuuksiin." "No pitäähän sitä välillä kotonakin olla ja voihan sekin olla ihan hyvä tapa rentoutua."

Näyttikö äskeinen keskustelunpätkä tutulta? Huomasitko keskustelussa erään asian, mikä nyky-yhteiskunnassa on tärkeää?

Haluamme kokea elämyksiä. Jotkut sosiologit kuvaavatkin tätä aikaa elämysyhteiskunnaksi, jossa tärkeää on kokea suuria tunteita ja rikkoa rajoja. Elämyksiin, kuten matkailuun, viihde-elektroniikkaan ja erikoisiin urheilulajeihin käytetään yhä enemmän rahaa ja aikaa. Sitten kun ei olekaan mitään hienoja elämyksiä koettuna ja kerrottavana, täytyy kauheasti selitellä, miksi ei ole puuhastellut mitään jännittävää. Ihan kuin kotona olemisessa ja ihan tavallisten asioiden puuhailussa ei olisi mitään mieltä.

Sohvan säännöllisenä kuluttajana ja kotona viihtyvänä ihmisenä minua vähän närkästyttää kotona olemisen vähättely. En oikeastaan tiedä mitään parempaa kuin ruuan laittaminen omassa keittiössä ja siitä nautiskeleminen yhdessä perheen kanssa.

Ehkä kyse on siitä, mitä arvostaa. Toiset arvostavat huippukokemuksia ja ammentavat niistä voimaa arkeensa, toisille riittää vähempi. Mielenkiintoista on, että mitä elämyshakuisuus kertoo ihmisestä. Ahdistaakohan häntä arki? Eikö se, mitä hänellä jo on, tee häntä onnelliseksi? Haluaakohan hän elämysten kautta tuntea olevansa elossa, kun tavanomaiset asiat ovat niin tavallisia? Pakeneeko hän jotain elämysten kautta saatujen tunteiden kautta?

Miksi tavallisuus ei riitä? Miksi pitää kokea jotain huisimpaa?
Miksi sitä pitää vähätellä ja selitellä, jos onkin viettänyt vapaapäiviä ihan vaan kotosalla?

20.1.2014

Ikäviä tunteita ei tarvitse hävetä

Sosiaalisen median ympäröimänä henkilökohtainen elämä ei ole enää ollenkaan niin henkilökohtaista. Meistä kaikista on tullut julkisuuden henkilöitä niissä yhteisöissä, joihin kuulumme. Meitä seurataan, luetaan, merkitään, kommentoidaan ja tökitään ja elämämme on jatkuvasti muiden näytöillä. Muistatko vielä sitä aikaa, kun vanhemmat kielsivät lataamasta omaa kuvaa nettiin, koska "sitä ei saa sieltä ikinä pois ja kuka tahansa voi katsoa sitä"? Niin, se oli silloin.

Koska elämämme ovat jatkuvasti esillä, pidämme helposti yllä illuusiota oman elämän täydellisyydestä. Kaikki on hyvin ja ihanaa ja ollaan niin onnellisia ja tasapainoisia. Tätähän pohdimmekin jo tekstissä Onnellisuus ei tarvitse yleisöä.

Koska oman elämän pitää näyttää ulospäin niin onnelliselta, tulee helposti ajateltua, että huonot päivät, kurja fiilis ja epätoivoiset hetket ovat hävettäviä asioita. Koskaan ei saisi olla pahalla tuulella, kaikkea ihanaa pitäisi fiilistellä ja niitä hetkiä, jolloin tuntuu, että on ihan hukassa, ei pitäisi olla.

Eihän se niin voi mennä. Ikävät tunteet, kuten toivottomuus, pelko, suuttumus, viha ja kateus kuuluvat elämään, eikä niitä tarvitse tai saakaan hävetä. En tarkoita, että sinun täytyisi julistaa Facebookissa, kuinka kurjalta tänään tuntui, mutta sinun täytyy muistaa, että kukaan muukaan ei tee niin. Silti kaikilla on huonoja hetkiä ja aina täydelliseltä vaikuttava elämä on vain tekemällä tehty illuusio.

Voisiko onnellisuus syntyä myös siitä, että oppii hyväksymään
kurjat hetket ja elämään niiden kanssa?

Silloin ei tarvitsisi tehdä huonoista päivistä entistä pahempia potemalla huonoa omatuntoa niistä. Kurjat hetket eivät kuitenkaan kestä ikuisesti, jos niihin oppii suhtautumaan niin, että niistä pääsee yli sitten, kun on aika kohdata jotain kivempaa.

13.1.2014

Minä muiden ajatuksissa

Haluaisitko sinä tietää, mitä muut ajattelevat sinusta? Minusta ainakin olisi välillä mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä itsestäni.

Toisaalta muiden ajatukset vähän pelottavat. Entä jos ne eivät olekaan mukavia asioita? Kannattaa kuitenkin muistaa, että muiden ajatukset itsestä ovat tosiaankin ajatteljoiden omalla vastuulla. Jos jollakulla ei ole sinusta mitään hyvää sanottavaa, hän ei varmaankaan tunne sinua kunnolla. Ja hän tekee negatiivisilla ajatuksilla hallaa lähinnä itselleen, koska kaunan kantaminen on pidemmän päälle terveysriski.

On myös muistettava, että Suomessa ei ole yleisesti tapana sanoa hyviä ajatuksia muista ääneen. Ettei vaan ylpistytä, jos kehutaan. Puhumattomuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö hyviä ajatuksia olisi.

Sinun on oikeastaan aika helppoa selvittää, mitä mieltä muut - ainakin valtaosa sinut tuntevista ihmisistä - on sinusta. Selvittämiseen tarvitsen vähän ajatustyötä ja paljon rehellisyyttä. Olen listannut alle pienen harjoituksen, jonka avulla voit saada muiden ajatukset itsestäsi selville.


Kuten huomasit lähipiirisi ihmisiä kuvaillessasi, ajatukset muista ihmisistä muodostuvat aika yksinkertaisten asioiden ympärille. Joku on urheilullinen, toinen ystävällinen, kolmas rehellinen. Samalla tavalla muut ihmiset muodostavat käsityksensä sinusta ja yleensä muodostukseen käytetään ihmisen positiivisia ominaisuuksia.


Seuraavassa julkaisussani aion kirjoittaa siitä, miten muiden ajatuksia itsestä voi muuttaa.

10.1.2014

Kun kaikki on hyvin, on varaa valittaa

Tuntuuko sinusta, että elämäsi on ihan mukavaa, mutta löydät siitä silti jatkuvasti huonoja juttuja? Tuntuuko sinusta esimerkiksi, että läheiset ihmiset ovat ihania, mutta jokin heissä ärsyttää? Tai omat harrastukset ovat kivoja, mutta niistäkin tulee mieleen typeriä yksityiskohtia? Tai menestyt hyvin siinä, mitä teet, mutta kun epäonnistut jossain pikkujutussa, se tuntuu isolta asialta?

Siihen, että löydät elämästäsi vähän väliä kurjia juttuja, voi olla monta syytä. Ikävien asioiden esille nostaminen voi olla opittu tapa, elämänasenne tai huomautus siitä, että elämässäsi ei ole kaikki niin kuin pitäisi. Yksi syy voi myös olla, että sinulla on kaikki oikeastaan hyvin ja virheiden bongailu on ikään kuin ajanvietettä.

Silloin kun on onnellinen, on usein varaa valittaa.

Monelle meistä se, että asiat ovat hyvin, on automaatio. Silloin hyviin juttuihin ei tule kiinnitettyä niin paljon huomiota, eikä niistä muista olla kiitollinen. Kun asiat sitten eivät mene niin kuin itse haluaisi, voi olla helpompaa huomata elämässä ne hyvät asiat. Vähän oudon kuuloista, mutta voisiko se pitää paikkansa sinun kohdallasi?

Jos huomaat itse ajattelevasi näin, sinun kannattaisi kysyä itseltäsi, miksi kaivat kurjia juttuja esiin, kun sinulla on kaikki hyvin? Mitä jos opettelisit huomioimaan ensisijaisesti ne hyvät jutut? Ja ehkä niistä ikävistä asioista kannattaa poimia vain ne, joilla on oikeasti merkitystä ja joihin voi itse vaikuttaa.

9.1.2014

On ihanaa olla tarpeellinen


Kuntosalilla ollessani huomasin naisen, joka koetti kurkotella erään laitteen korkealla olevaan säätönuppiin. Huomattuaan, ettei oma pituus riittänyt, nainen kysäisi viereisessä laitteessa olevalta pitkältä mieheltä apua. Mies auttoi ja voi, olisitpa nähnyt miehen ilmeen, kun tämä palasi takaisin omalle laitteelleen! Miehen kasvoilta paistoi tyytyväisyys, koska hän tunsi olleensa tarpeellinen.

Tiedäthän sinäkin sen mukavan tunteen, mikä tulee, kun joku kiittää avustasi. Olit tarpeellinen. Se tuntuu hyvältä. Nykyään on hyve pärjätä yksin, mutta miksi sinä et soisi jollekin läheisellesi tunnetta siitä, että hänkin on ollut tarpeellinen? Pyydä apua esimerkiksi pullon korkin avaamisessa, kuvan ottamisessa tai taulun ripustamisessa ja muista kiittää, kun sinua autetaan.

Ja kas vain, taas joku ulkopuolinen huomaa yhden tarpeelliseksi itsensä kokeneen tyytyväisen ilmeen.


8.1.2014

Onnellisuus ei tarvitse yleisöä

Joululomallani oppimissani asioissa mainitsin onnellisuuden näkyvyyden. Onnellisuus on aina ollut asia, jota arvostetaan ja tavoitellaan. Onni ja tyytyväisyys ovat yleisiä mittareita, joilla jokainen voi arvoida toisen ihmisen elämää. Siksi onnellisuus on asia, jonka halutaan näkyvän.

Miten onnellisuutta sitten esitellään? Siitä kirjoitetaan, puhutaan ja sitä kuvataan. Todistusaineisto julkaistaan sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä ja blogeissa. Nykyisen hetkistä nauttimisen ja ainaisen viihtymisen maailmassa onnellisuuden on oltava aina kaikkien näkyvillä.

Mutta jos ihminen on aidosti ja oikeasti onnellinen ja tyytyväinen itseensä ja elämäänsä,
tarvitseeko hänen kertoa siitä kaikille? Eikös silloin oma tunne riitä?

Onnellisuus ja tyytyväisyys ovat asioita, jotka näkyvät ilman niiden esittelyäkin. Sinäkin olet varmasti tavannut ihmisen, joka vaikuttaa onnelliselta ilman, että hänen tarvitsee erikseen puhua siitä. Onnellisuus on aito hymy, varmuus, luonteva käytös, omana itsenä oleminen ja muiden ihmisten kohtaaminen tasavertaisena. Näitä asioita ei tarvitse eikä voikaan esittää.

7.1.2014

En halua arvostella muiden virheitä tai käytöstä

Olet varmasti huomannut, että julkaisen tekstejä hyvin epäsäännöllisesti. Tämän vuoksi - lukijoiden toiveestakin - aion ilmoittaa Facebookissa aina, kun julkaisen uuden tekstin. Sillä tavalla tiedät helposti, jos meillä on tiedossa yhteinen ajatustenvaihtotuokio.

Joululomani aikana olen oppinut kolme asiaa, jotka liittyvät ihmissuhteisiin sekä onnellisuuteen.

  1. Jos toinen tekee virheen, minun ei pidä olla se, joka muistuttaa häntä siitä jatkuvasti. Riittää, kun enintään mainitsen virheestä ja esitän toiveen, ettei virheen tekijä toimisi jatkossa vastaavalla tavalla. Sen jälkeen on reilua jättää asia sikseen. En minäkään haluaisi, että minun virheistäni tehdään hirveä numero ja siitä muistuteltaisiin jatkuvasti.
  2. Minulla ei ole oikeutta olettaa, että toinen ihminen toimii aina juuri niin kuin minä haluaisin. Jos kaipaan toiselta jotain, voin pyytää sitä häneltä, mutta on toisen oma päätös, millä tavalla hän loppujen lopuksi toimii. Ei ole oikein syyttää toista jatkuvasti siitä, ettei hän osannut lukea ajatuksiani ja käyttäytyä juuri niin kuin olisin halunnut.
  3. Onnellisuus ja tyytyväisyys ovat asioita, jotka näkyvät ilman niiden todisteluakin. Tästä aiheesta aion julkaista joitain ajatuksia seuraavassa julkaisussa.