30.4.2014

Ilmiönä tavallinen arki

Facebookin ja muun sosiaalisen median erilaiset haasteet ovat mielipiteitä jakava ilmiö. Toiset tykkäävät, toiset eivät.

Viime aikoina Facebookin arkihaaste on täyttänyt jokaisen uutissivun. Ihmiset nauttivat päästessään jakamaan luvallisesti oman arkensa yksityiskohtia muille. Kukapa ei haluaisi olla kiinnostava ja tulla kuulluksi?

Oli arkihaaste mielestäsi ärsyttävä tai ei, voit löytää ilmiöstä erittäin positiivisen huomion. Katsoppas, kaikkien muidenkin arki koostuu paikasta toiseen siirtymisistä, opiskelusta, töistä, siivoamisesta, pyykkäämisestä, ruuan laittamisesta ja telkkarin katsomisesta. Muiden elämä ei oikeastaan ole yhtään sen hohdokkaampaa kuin omasikaan, vaikka sosiaalinen media antaa yleensä aihetta luulla toisin.

Arki on velvollisuuksia, rutiineja ja tasapainottelua elämän eri osa-alueiden välillä, mutta se, miten siihen suhtautuu, vaikuttaa arjen mielekkyyteen kaikkein eniten.

24.4.2014

Uusi kulutustrendi

Oletko sinä ihmissuhteiden suurkuluttaja? 

Onko sinulla tapana valita ihmissuhteet sen mukaan, mikä palvelee sinua kulloisessakin tilanteessa? Perutko esimerkiksi satunnaisen säännöllisesti tapaamisia joidenkin ihmisten kanssa, kun eteen ilmaantuu jokin mielenkiintoisempi tilaisuus? Tai onko sinusta tapaamisten perumiseen riittävä syy se, ettei sinua huvita?

Oletko miettinyt, miltä käytöksesi tuntuu muiden ihmisten mielestä?

Nykyään omaan hyvinvointiin liittyen saa jatkuvasti kuulla vinkkejä siitä, että omaa elämää haittaavat ja rasittavat ihmissuhteet tulisi poistaa. Mutta voiko ihmissuhteita noin vain viskata pois samalla tavalla kuin tylsiksi käyneet vaatteet? Mitä jos rasittava ihmissuhde onkin johonkin läheiseen? Et vain millään jaksaisi vanhempiasi, luokkatoveriasi, työkaveriasi tai kumppanisi sisaruksia. Onko järkevää olla pitämättä ihmissuhteesta, joka muodostuu väkisin ja jota ei voi välttää?

Ovatko ihmissuhteet nykyään samanlaista kulutustavaraa kuin fyysinen materiakin?

L&T:n roska-auton kyljen sanoin:  
"Kaiken muun vanhan voi kierrättää, paitsi asenteet.
Vanhoja asenteita ei voi kierrättää, ne täytyy muuttaa."


23.4.2014

Varo, se polttaa!

Minun on ollut viime aikoina vaikea muotoilla asioita sellaisiksi, että voisin kirjoittaa niistä täällä sinulle. Ei sillä, ettei minulla olisi ollut asiaa, mutta kun tuntuu, että samoista asioista pölistään kaikkialla muuallakin.

Hyvinvointi, onnellisuus, terveys, positiivinen ajattelu, tyytyväisyys ja unelmat ovat, eivät enää kuumia perunoita, vaan modernisti kaupasta loppuvia pakasteruusukaaleja. Niistä puhutaan, ne ovat hyväksi ja kaikki haluavat niitä. Mikä parasta, kaikki tietävät niistä paremmin kuin joku toinen. Olemme kaikki hyvä elämän guruja.

Minulla on sellainen pieni epäilys koko hyväelämäkeitosta kohtaan. Kun kattilassa kuohuu ja elämänlaadusta puhutaan, on selvää, että jotain hyvää tapahtuu. Mutta mitä käy niille, jotka tippuvat kiehuvasta keitoksesta pois? Entä mitä kaikkia tärkeitä ainesosia haihtuu vesihöyryn mukana? Viekö hyvän elämän korostaminen huomion elämän ikävistä asioista? Tuleeko hyvästä elämästä tavoitteen sijaan pakko (lue lisää: Ikäviä tunteita ei tarvitse hävetä)?

Hyvinvointi on tärkeä juttu, mutta sitä ei pidä tavoitella hampaat irvessä. Itselle pitää muistaa
antaa aikaa surra, murehtia ja vihata. Välillä saa olla väsynyt.

Hyvinvointi, onnellisuus ja hyvä elämä koostuukin kaikkien elämän osa-alueiden tasapainosta - ei pelkästään terveellisyydestä, positiivisesta ajattelusta, tyytyväisyydestä ja unelmien saavuttamisesta. Edellä mainitut ovat tärkeitä, mutta jotta voi olla hyvää, on oltava pahaakin.

Kuten meille on lapsena opetettu: ei kannata polttaa sormia kuumalla levyllä,
vaan kattilaan eli hyvän elämän soppaan tulisi tarttua varovaisesti.

10.4.2014

Sydänkehut

Tapasimme eilen opiskelukaveriporukalla. Napostelimme poppareita ja jaoimme kuulumisia tavalliseen tapaan. Voihkimme tekemisen paljoutta ja kannustimme toisiamme selviämään kevään viimeisistä kursseista.

Tapaamisen pieneksi ohjelmanumeroksi olimme sopineet tekevämme kehumissydämmet toisillemme. Sellaiset sydämen muotoiset laput, joihin jokainen kirjoittaa jotain positiivista jokaiselle. Ohjelmanumeron lähestyessä monet kaverini ryhtyivät vastahakoisiksi. Kun ei jaksaisi sittenkään kirjoittaa, minä en halua sydäntä tai onko pakko kirjoittaa juuri jotain tiettyä positiivista. Toiset eivät osanneet keksiä mitään kivaa ja toiset taas pelkäsivät, että heidän kommenttinsa tunnistetaan muiden joukosta.

Miksi aiemmin niin myönteisen vastaanoton saanut sydämien kirjoittaminen
aiheutti yhtäkkiä niin paljon päänvaivaa?

Luulen, että ainakin seuraavat syyt aiheuttivat kavereissani epävarmuutta:
  1. Kaverit pelkäsivät, etteivät keksi mitään kivaa kirjoitettavaa. Tämän pelon suurin syy lienee se, että kaveriporukkamme viettää melko harvoin aikaa kaikki samassa paikassa. Jos olemme koko porukalla kasassa, olemme yleensä juhlimassa. Kaverini siis eivät oikeastaan tunne kaikkia porukastamme erityisen hyvin, jonka vuoksi he pelkäsivät pahoittavansa jonkun mielen liian tylsällä kommentilla.
  2. Kaverit eivät halunneet, että heidän tekstinsä tunnistetaan muiden joukosta itse kunkin sydämessä. Tämä liittyy juuri edelliseen pelkoon. Kaverini eivät uskoneet, että kaikki ilahtuisivat suuresti sydämien liian pinnallisista positiivisista huomioista ja miettisivät mielessään, miten epäkohtelias kirjoittaja on ollut.
  3. Kaverit pelkäsivät, mitä kommentteja heidän omiin sydämiinsä tulee. On yksilöllistä, millainen käsitys meillä on itsestämme kavereina ja ystävinä. Toiset kuvittelevat olevansa kavereita kaikkien kanssa, kun toiset epäilevät, ettei kukaan välitä heistä oikeasti. Kaverit siis pelkäsivät, että heidän sydämiinsä tulevat kommentit eivät vastaakaan heidän odotuksiaan omasta toiminnastaan sosiaalisissa tilanteissa. Toinen vaihtoehto on, että negatiivisia ajatuksia itsestään hautovat kaverit epäilivät, ettei kenelläkään ole heistä mitään hyvää sanottavaa.
Miten kaverini pääsisivät yli peloistaan?

Kavereideni suurin ongelma oli, että he heittäytyivät liian kriittisiksi itseään ja muita kohtaan. He eivät luottaneet omiin tai muiden kykyihin löytää muista tai itsestään hyviä asioita.

Kehuminen on yksi niistä asioista, joita täytyy oikeasti harjoitella, jotta siinä tulisi hyväksi.