28.11.2014

Elä hetki irrallaan hetkestä

Lupasin palata aiheeseen itsetuntemus todellisuuden ongelman näkökulmasta. Väitän, että todellisuus voi olla esteenä itsensä tuntemisen opetteluun.

Korostetaan, että on tärkeää elää hetkessä ja olla oikeasti läsnä. Totta, mutta jos olemme jatkuvasti täysin todellisuudessa, emme voi kehittyä.

Itsetuntemuksessa tärkeää on tunnistaa, millainen ihminen on missäkin tilanteessa. On hyvä havainnoida, miten käyttäytyy milloinkin ja miksi mahdollisesti käyttäytyy tietyllä tavalla. Tällainen tietoisuus vaatii oman käyttäytymisen ja siihen liittyvien ajatusten ja tunteiden analysointia eri tilanteissa. On tarkasteltava itseä ulkopuolisena.

Omaa toimintaa analysoitaessa aivot tarvitsevat rauhaa välittömiltä ylimääräisiltä aistimuksilta. Pitää pysähtyä ja elää siinä, mikä oli eikä siinä, mikä on nyt.

Jos on tiukasti kiinni todellisuudessa, ei ole mahdollista tarkastella itseä ulkopuolisena,
eikä silloin voi tulla tietoiseksi siitä, miten on itse toiminut.
 
 

25.11.2014

Matka lehmänpolulta itsensä tuntijaksi

Totesimme yhdessä, että itsetuntemus on kaunista. Matka itsetuntijaksi ei kuitenkaan ole vasta uudelleen päällystetty pikitie, vaan pikemminkin kitsailla verorahoilla paikattu mutkainen ja mäkinen entinen lehmänpolku. Jos kuitenkin töppöjalkaiset maidontuottajamme kykenevät polun kulkemaan, se on mahdollista sinullekin.

Mitä olisi hyvä pakata rinkkaan patikkaretkeä aloitellessa? Tärkein apu itsensä tuntemiseksi on omien ajatusten tiedostaminen. Psykologiystäväni kutsuu tätä prosessia ajatusten tuomiseksi julkiseen tilaan. Julkinen tila on tietoisuuden alue, jossa ajatusten käsittely muuttuu tietoiseksi ja selkeäksi. Julkinen tila muodostuu sanallisesti, joten työkalut ajatusten julkistamiseen ovat keskustelu muiden ihmisten kanssa sekä kirjoittaminen.

Keskustelun avulla unenomainen, kuvin, äänin ja tuntein väritetty ajattelu muodostuu tarinaksi, joka on helpompaa purkaa osiin ja analysoida. Tällöin tietoisuus omasta ajattelumaailmasta, tunteista ja teoista lisääntyy. Antoisa keskustelu vaatii oikeanlaisen kuuntelijan, oikean hetken ja yhteisen ymmärryksen. Palaan aiheeseen hyvä keskustelukumppani myöhemmässä julkaisussa.

Kirjoittaminen on hyvä työkalu opetellessa tuntemaan itsensä. Kirjoittaminen on sanoitettua ajattelua, joten sen vaikutus on samankaltainen kuin keskustelu. Kirjoittaminen tuo ajatukset julkiseen tilaan käsiteltäviksi. Kirjoittamisen ongelma on, ettei siihen liity vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa, jolloin ajatukset jäävät helposti sellaisiksi kuin ovat, eivätkä kehity. Toisaalta kirjoittaminen irrottaa sinut todellisuudesta, jolloin oman toiminnan analysointi on helpompaa. Palaan aiheeseen todellisuuden ongelma itsensä tutkimisessa myöhemmin.

Mitä voisit kirjoittaa? Sääntöjä ei ole. Kirjoita, mitä sinua huvittaa. Kirjoita kouluesseitä, novelleja, kuvaelmia, päiväkirjamerkintöjä, kolumneja, sosiaalisen median julkaisuja... Tärkeintä on, että kirjoitat jotain ja ajattelet, että kirjoitat yleisön lisäksi myös itsellesi. Tässä syy, miksi minä kirjoitan blogia.

Nyt rinkkasi on jo puolillaan patikkaretkellä tarvittavia apuvälinetä. Jatketaan pakkaamista myöhemmin aiheilla hyvä keskustelukumppani ja todellisuuden ongelma itsensä tutkimisessa.

9.11.2014

On jotain itsevarmuutta kauniimpaa

Kuva: bulevardi.fi
Pitäisi olla itsevarma - sellainen vahva ja osata näyttää omat hyvät puolensa.

Minusta itsevarmuus kuulostaa noin esitettynä vaikealta ja jopa ahdistavalta. Siihen sisältyy taas ajatus siitä, että pitäisi olla jotain. Kenties jotain muuta, mitä luonnostaan on.

Sanotaan, että itsevarmuus on kaunista. Minusta itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen on kauniimpaa. Itsensä hyväksyjä ymmärtää omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta hänen ei tarvitse korostaa mitään. Hän osaa elää itsensä kanssa, mikä näkyy ulos päin. Kun tuntee itsensä ja on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse puolustautua tai yrittää olla mitään.

Ero itsevarmuudessa ja itsensä hyväksymisessä lieneekin siinä, että itsensä hyväksyjän
ei tarvitse olla itsevarma. Itsensä hyväksyjä ymmärtää, että epävarmuus on osa olemista.

Miten sitten on mahdollista hyväksyä itsensä? Matka itsensä hyväksymiseen alkaa tuntemisesta. On helpompaa käsitellä asioita, jotka tiedostaa. Kuka olet? Mikä on sinulle luontainen tapa toimia? Mitä pelkäät tai mistä ahdistut? Mistä pidät ja mikä tekee sinut onnelliseksi? Mitä sinä haluat ja mitä et halua?

Tutustu, kuuntele ja ymmärrä. Älä tuomitse mitään, äläkä ajattele, että sinun pitäisi ajatella toisin. Kokeile vain tiedostaa reagoimatta mitenkään. Kun opit tuntemaan itsesi, ymmärrät, että sinun ei tarvitse olla mitään muuta ja voit hyväksyä sen.

Kuva: dou.ua