10.12.2015

TODO: unohda elää täysillä

Modernin ihmisen pitää olla tietoinen ajankohtaisista asioista, sopeutua erilaisiin tilanteisiin, hallita eri elämän osa-alueita, tasapainotella erilaisten roolien välillä, valita valtavasta määrästä vaihtoehtoja, olla määrätietoinen, mutta kuitenkin joustava, kehittymiskykyinen, taitava, innovatiivinen, motivoitunut, terve, positiivinen, sosiaalinen, kiinnostunut... Ei ihme, että ollaan niin stressaantuneita.

Sitten pitää vastapainoksi muistaa rentoutua. Rentoutuminen tarkoittaa urheilua ja muita harrastuksia, rakkaiden ja ystävien kanssa ajan viettämistä, sarjojen katselua, lukemista, kehonhuoltoa, hengitysharjoituksia, ulkoilua, somettamista, shoppailua... Niistähän pitäisi saada energiaa ja voimaa!

Milloin saa vain olla?

Ihan ilman mitään tekemistä. Kivoista jutuista tulee liian helposti velvollisuuksia, kun ne on pakko mahduttaa kalenteriin. Välillä tuntuu, että mielitekemisestä tulee työtä, kun sitä pitää toteuttaa.

Joskus on aika tiukilla. Toisinaan taas on enemmän aikaa lekotella. Kai sitä voi itse valita, pitääkö vai saako. Pitääkö käyttää seuraavat 24 h johonkin? Ehkä ennemmin: minä saan kokonaisen vuorokauden käyttööni.

Välillä on hyvä herätä siitä pitää-putkesta ja vaihtaa saa-kanavalle. Aina ei tarvitse olla aktiivinen, vaan joskus on lupa heittäytyä sivuun katselemaan omaa elämää ja sitä, mitä ympärillä tapahtuu.

Unohda hetkeksi elää täysillä.


30.11.2015

Yksinäisyys ei ole lopullista

Yksinäisyys on alkusyksyn yö, joka laskeutuu usvana niitylle, piilottaa kauniit yksityiskohdat, estää valonsäteiden pääsyn elävien energiaksi, painaa vahvana seisovat varret kumaraan, peittää suunnan, mistä oli tulossa ja minne menossa ja jättää jälkeensä lehdiltä tippuvat kyyneleet.

Yksinäisyys vie elämältä tarkoituksen ja päiviltä merkityksen. Mihin mennä ja miksi, kun ketään ei kiinnosta? Onko aivan sama, olenko paikalla? Ei ole ketään, kenelle jakaa iloja, ei ketään, kuka ottaisi osan huolista kannettaviksi, ei vertaistukea, ei peiliä, ei ketään, keneen uppoutua, kun kaipaan eroon itsestä. Maailmanparannusta ei tapahdu.

Mitä merkitystä sillä, mitä teen on, kun kukaan ei ole jakamassa sitä kanssani?

Ainoa tie yksinäisyydestä on kulkea muita kohti. Yksinäinen voi olla olosuhteiden uhri, mutta avuttomaksi ei tarvitse jäädä. Kun avaa silmät, huomaa, että ympärillä on muita ihmisiä.

Jos ympärillä olevat ihmiset tuntuvat vääriltä tai eivät riitä, itseltä kysyy helposti, miksi en riitä. Kyse ei ole siitä, riittääkö itse, vaan siitä, riittävätkö muut. Voivatko muut ympärilläsi hyvin? Mitä voisit tehdä, että muilla olisi parempi olla kanssasi? Ihmisillä on taipumus löytää kaltaisensa ja viihtyä heidän kanssaan. Oletko ylipäänsä oikeassa seurassa, jossa juuri sinun vahvuutesi pääsevät esiin?

Matkalla muita kohti on syytä paneutua itseen. Itsetuntemus voi olla aivan uusi tie, josta löytyy helpotusta yksinäisyyteen. Kun tietää, millainen on, mistä tykkää ja mitä arvostaa, on helpompaa löytää rinnalle ihmisiä, jotka ajattelevat samoin. Toisaalta, jos oikeastaan viihtyy enimmäkseen omine ajatuksineen, itselleen voi antaa synninpäästön. Yksinäisyys saa olla myös valinta. Kannattaa myös muistaa, että jos matka itseen osoittautuu liian vaikeaksi, parasta, mitä itselle voi tehdä, on pyytää ammattilainen avuksi.

Yksinäisyys voi tuntua päätepysäkiltä,
mutta todellisuudessa se on vain välipysähdys matkalla sinne, minne haluat mennä.


26.11.2015

Enemmän ei ole välttämättä parempi

Me vertailemme itseämme paljon muihin ihmisiin. Usein keskitymme vertailemaan sitä, missä asioissa muut ovat meitä parempia tai mitä sellaista muilla on, mitä meillä ei ole. Se on ärsyttävää. Mutta arvaa, mikä on vielä ärsyttävämpää? Se, että vertailee itseään aiempaan itseensä.
Välillä tuntuu, että aiemmin kykenin kaikkeen paremmin. Jaksoin enemmän, pystyin enemmän, tein enemmän ja paremmin, kykenin, muistin... Nykyään olen heikompi versio aiemmasta itsestäni.

Saatan olla tulossa aikuiseksi. Tai vanhaksi.Vai olenko vain laiskempi? Huonommassa kunnossa? Miksi pystyin aiemmin sellaiseen, mihin en nyt kykene?

Aika aikaa kutakin.

Kuvittelen olleeni parempi versio itsestäni, kun minulla oli enemmän energiaa keskittyä sellaisiin asioihin, joihin tämänhetkiset voimavarat eivät riitä. Todellisuudessa en ole nyt yhtään sen kykenemättömämpi - suuntaan jaksamiseni eri asioihin. Olen nyt parempi toisissa asioissa. Kykenen sellaiseen, mitä en olisi pystynyt kuvittelemaankaan jokin aika sitten.

En ole menettänyt sitä, missä olin kenties parempi ennen. Olen aiemman version päälle kasvanut minä 2.0. Olen moniulotteisempi, kokeneempi, viisaampi, oppineempi ja todellisempi kuin se, mitä olin. Ei kannata takertua menneeseen minään, vaan tutustua nykyiseen. Itseään arvostavan ihmisen kehitys johtaa vääjäämättä parempaan.

"Tehtävää on aina enemmän kuin aikaa ja voimavaroja. Luota päätöstesi oikeellisuuteen."
- David Allen (aforismi: hyvejohtajuus.fi)

 

24.11.2015

Stressittömyys ei tarkoita, ettei tarvitsisi levätä

Minä päätin, että stressi on olotila, jonka voi valita. Päätin, että minun valintani on olla kokematta stressiä. En käyttäisi enää sanaa stressi kuvaamaan olotilaani. En selittäisi mitään stressillä, en tuntisi stressiä, enkä antaisi sille sijaa ajattelussani.

Stressi on keksitty olotila, kuvaamaan sitä, kun aivoissa on kaaos.

Vaikka minulla on ajoittain kiire ja paljon tekemistä, en ole ollut stressaantunut, enkä aio jatkossakaan stressaantua. Huomasin kuitenkin, että stressittömyys ei tarkoita sitä, että jaksaisi mitä vain. Vaikka en ole ollut stressaantunut, mieleni ja kroppani ovat olleet väsyneitä paljosta tekemisestä. Tuntuu, että kaipaan lepoa, vaikken ole ollut stressaantunut.

Stressittömyys ei ole merkki haalia lisää tekemistä.

Stressin poistaminen on päätös, joka tarkoittaa ajattelun siedättämistä epävarmuuteen ja kaaoksen hallitsemiseen. Stressittömyys tarkoittaa tämänhetkisen tilanteen hyväksymistä, ymmärtämistä ja suunniteltua toimintaa. Stressittömyys ei kuitenkaan poista automaattisesti liikoja tehtäviä todo-listalta. Stressiä tai ei, hommat on hoidettava.

Mielen hallinta ei itsessään riitä, koska myös kroppa reagoi fyysisellä tasolla kiireeseen. Jotta stressittömyydestä pääsisi hyvinvointiin, on osattava antaa itselle riittävästi aikaa palautua ja ihan vain olla tekemättä mitään.

Kaikkein tärkeintä on pysähtyä silloin, kun pysähtymiselle ei ole aikaa.

9.11.2015

Perfektionismi ei johdakkaan täydellisyyteen

Olen aina pitänyt itseäni perfektionistinä. Haluan tehdä asiat hyvin, ellen jopa paremmin ja uskon, että on olemassa täydellisyys. Uskon, että kovalla työllä täydellisyyden voi saavuttaa.

Todellisuudessa perfektionismi on tekosyy voida huonosti.

Perfektionismi johtaa helposti tyytymättömyyden, riittämättömyyden ja epävarmuuden tuntemuksiin. Aina, kun pääsee lähemmäksi täydellisyyttä, rima nousee. Perfektionismi on näännyttävä elämänmittainen takaa-ajo, jossa epämäärinen tavoite juoksee karkuun ja epätoivoinen hyväksyntää kaipaava ihmisraunio raahautuu perässä.

Perfektionismistä voi parantua.

Itsensä hyväksyminen, armollisuus, oikeasti tärkeiden asioiden tunnistaminen ja epäolennaisesta irti päästäminen ovat avainasioita. Täydellisyyden tavoittelun varaan rakennettua minuutta ei muuteta hetkessä, mutta vähän kerrallaan, päivä päivältä eteenpäin voi hidastaa takaa-ajoa. Tavoitteiden selkiyttäminen ja riittävän tason määritteleminen voivat auttaa.  Ehkä jossain vaiheessa oppii huomaamaan, milloin juoksee turhaan.

Täydellisyys ei ole elämän heittämistä hukkaan sellaisten asioiden puolesta, joilla ei oikeastaan ole merkitystä. Täydellisyys on tasapainoa eri elämän osa-aluiden välillä.


13.10.2015

Jos on silmät kiinni, ei näe

Me olemme niin kovin sokeita. Kuljemme laput silmillä ja kiellämme itseltämme totuuden. Elämme mieluummin harhakuvitelmissa kuin katsoisimme peiliin ja näkisimme avoimin mielin totuuden. Katsomme mieluummin muita nähdäksemme, mitä meiltä puuttuu.

Me olemme yllättävän usein kateellisia muille ihmisille niistä asioista, mitä meillä jo on.

Emme osaa tunnistaa omistavamme haluamiamme asioita, koska ne hautautuvat helposti sen alle, mitä muilla on. Esimerkiksi itsevarmuus toisella ei tunnu itsevarmuudelta itsellä, koska on elettävä myös epävarmojen hetkien läpi. Unohdamme, että itsevarmallakin ihmisellä on ihan samalla tavalla päiviä, jolloin pärjääminen epäilyttää. Me vain emme näe niitä päiviä ja kuvittelemme, ettei niitä olekkaan.

Kuvittelemme, että haluamamme asia on toisella parempi kuin itsellämme.

Emme voi nähdä itseämme muiden silmin, mutta voimme tulla tietoisemmaksi siitä, mitä haluamme ja mitä meillä jo on. Tietoiseksi voi tulla, kun pysähtyy silloin, kun huomaa havittelevansa jotain, mitä toisella on. Silloin itseltä kannattaa kysyä, mitä minulla jo on sen sijaan, että kysyisi, miten minä saan tuon, mitä toisella on.

Pysähtymällä voimme yllättäen huomata, että meillä on jo kaikki, mitä haluamme.


23.9.2015

Elämämme tärkein suhde

Eipä tässä mitään ihmeempiä, koulua ja töitä ja vähän kiirettä. Sekunnit, minuutit, tunnit, päivät, viikot, kuukaudet, vuodet - kaikki tuntuvat olevan nykyään liian lyhyitä. Tärkein parisuhteemme on muodostunut kelloon ja kuten erotilastojen trendikäyrä ja lisääntyneet stressioireet osoittavat, suhteemme eivät voi hyvin.

Kuten suhteissa yleensäkin, suhteessa kellon kanssa on hyviä ja huonoja hetkiä. Välillä nautitaan yhdessä hitaista päivistä ja mukavasta tekemisestä, mutta toisinaan tapellaan, kiukutellaan ja ollaan tyytymättömiä. Tappelut muodostuvat yleensä siitä, kun suhteen jompi kumpi osapuoli on toista edellä, odottaa toiselta liikoja, ei ole tarpeeksi läsnä tai ei anna omaa aikaa.

Parisuhteessa olennaista ei kuitenkaan ole syyttää kumpaakaan osapuolta. On pohdittava, mitä voisi itse tehdä jatkossa toisin. Jos kello ei anna periksi, on katse käännettävä itseen. Hyväksynkö käytettävissä olevan ajan sellaisena kuin se on vai yritänkö muuttaa sitä? Varaanko riittävästi aikaa asioille, joita haluan tehdä? Pyydänkö oma-aloitteisesti omaa aikaa vai annanko kellon määritellä tekemiseni?

Suhteessa kellon kanssa on oltava kärsivällinen. Verkkaisina hetkinä on lupa pysähtyä nauttimaan. Toisaalta kun aika on tiukilla, täytyy keskittyä olennaiseen ja tiputtaa jotain pois. Se, mistä luovut nyt, ei ole lopullisesti poissa. Myöhemmin uudelleen.

Aikaa on niille asioille, joille sitä haluaa olevan.


21.9.2015

Elämä ei muutu helpommaksi

Kun tuntuu, että asiat eivät suju niin kuin pitää, muista, että

elämä ei muutu helpommaksi,
mutta sinä kehityt.

Vaikka tilanne näyttäisi nyt kamalalta, usko pois, se ei kestä ikuisesti. Vähän kerrallaan opit hallitsemaan aikatauluja paremmin, osaat kieltäytyä liiasta tekemisestä, opit virheistäsi ja osaat varoa muiden erheitä. Ei kannata tukeutua siihen, että tulevaisuudessa elämä olisi parempaa. Sinä kuitenkin selviät siitä, koska olet joka päivä parempi.

Toisaalta, kun asiat tuntuvat sujuvan liiankin helposti ja arki tuntuu kevyeltä, on hyvä palauttaa mieleen, että

elämä ei muutu helpommaksi,
mutta sinä kehityt.

Me olemme itse hyvien asioiden aikaansaajia. Aina ei tarvitse tehdä täysillä, suorittaa, ylittää itseään, haastaa, potea aikapulaa ja ahdistua kiireestä. Välillä voi antautua sille fiilikselle, että kaikki on tosiaan hyvin.


15.9.2015

Pienet tähdet taivaalla

Vietin viikonlopun mummolassa. Meitä oli siellä isovanhempieni lisäksi perheeni melkein kokonaan. Herkuttelimme jokiravuilla paahtoleivän tuoksussa, poltimme kynttilöitä ennen pimeää, väsyimme pelkästä koirien taukoamattoman riehumisen katsomisesta, nuuskimme hakkuuaukean puuttuvia puita, keräsimme hirvikärpäsiä toistemme selistä, arvuuttelimme kesältä unohtuneiden perhosten lajia ja hämmästelimme, miten mummoni kykenee kasvattamaan jokaisesta uupuneesta taimesta valtavan kasvin. Alkuyöstä istuimme pihaportailla, ryystimme karpalolonkeroa ja tajusimme, kuinka pieniä palasia olemme mustan metsän ja vielä mustemman tähtitaivaan alla.

Kaupungissa ei koskaan näe tähtiä. Maalla näimme tähdenlennon.

Mummolassa muistan aina, mistä olen tullut ja mihin haluan päätyä. Olen siellä, minne kuulun ja minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Se riittää. Pitkän aikaa jaksan muistuttaa itselleni arjessa, että minä olen hyvä tällaisena. Sitten tarvitaan uusi annos mummolaa muistuttamaan pienuuteni maailmassa, mutta suuruuteni rakkaiden sydämissä.

Yksinkertaiset asiat ovat niitä, jotka kantavat. Arvot, arvostus, hyvät tavat, kuuntelu, kuulluksi tuleminen ja oman paikan löytäminen. Sen ymmärtäminen, että meistä jokainen on pieni pala isoa ihmisketjua, mutta ilman meitä paikallamme olisi aukko.

Pienet tähdet eivät yhdessä huku valtavaan taivaaseen.

Kuva: luonnonvalo.net

7.9.2015

Lämmin ja valoisa syksy

Ilma on aamuisin ja iltaisin kirpeä. Ulos ei enää passaa lähteä ilman takkia ja sukkia kengissä. Pimeä hiippailee viikko viikolta aiemmin ja kuiskailee kaivamaan heijastimet eteisen lipastosta. Päivänvalosta puuttuu se kesän lämpö.

Monia harmittaa, kun valoisa ja lämmin kesä luovuttaa paikkansa hämärälle, viileälle ja sateiselle syksylle. Huokailemme tulevaa kaamosmasennusta ja haukottelemme jo valmiiksi pimeitä aamuja. Syksy.

Syksyn ei tarvitse olla kylmä ja pimeä. Kun iltojen ylle laskeutuu tumma taivas ja höyryävä hengitys, meidän on aika etsiä valoa ja lämpöä muualta.

Sytytetään valot. Laitetaan kynttilöihin tulet, kaivetaan ledvalonauhat kaapista ja unohdetaan eteisen kattovalo palamaan. Vedetään verhot pois ikkunoiden edestä ja katsellaan katulamppuja. Välillä valomerta katsellessa tuntuu, kuin olisi ulkomailla.

Käperrytään lämpöön. Nostetaan kaapin perältä neuleet hyllyn etuosaan ja heitetään torkkupeitot sohvan käsinojalle. Vedetään villasukat jalkaan ja ehkä toiset siihen päälle. Hakeudutaan muiden ihmisten seuraan, lämmitellään kainalossa ja halataan. Ollaan ihmisiä ihmiselle, annetaan ja otetaan vastaan. Ja jos iholle ei ole asiaa, yksikin kiva sana saa oman sisäisen kaminan hehkumaan. Pitää vain ymmärtää kääntää lämpökatkaisija päälle vastaanottamalla se, mitä on tarjolla.

Kyllä syksylläkin on valoisaa ja lämmintä, kun ymmärtää itse etsiä.


26.8.2015

Kiusaaminen ei ole vain kiusatun asia

Kiusaaminen on ollut jo jonkin aikaa keskustelua herättänyt aihe mediassa. Kiusaamistarinat ovat nousseet esiin ja kiusaamisen estämisen keinoja on mietitty julkisessa keskustelussa.

Kiusaaminen on moniulotteinen aihe, johon liittyy paitsi kiusatun näkökulma, myös kiusaajan ajatukset ja toiminta, molempien osapuolten läheiset, kiusaamistilanteessa työskentelevät kuten kasvatuksen ammattilaiset, ympäröivä sosiaalinen konteksti ja vielä laajemmin kulttuuri, jossa eletään. Julkisessa keskustelussa esiin nousee kuitenkin useimmiten vain yksi näkökulma: kiusatun kokemus ja kokemusen vaikutukset kiusattuun.

On selvää, että kiusatun kokemus kiusaamisesta on aina henkilökohtainen ja aina totta. Jos kiusattu kokee itsensä kaltoin kohdelluksi, kokemus on todellinen ja aito kaikista vastaväitteistä huolimatta. Kiusaaminen on aina väärin, mutta se ei ole välttämättä niin yksinkertainen asia kuin mediassa julkisuuteen nousseissa kiusaamistarinoissa esitetään.

Entä kaikki muut kiusaamistapahtuman ympärillä? Kiusaamista tapahtuu erilaisissa konteksteissa ja kaikenikäisissä ryhmissä koulumaailmasta työelämään. On myös hyvin erityyppistä kiusaamista fyysisestä härkkimisestä sosiaaliseen vaikuttamiseen, kuten ryhmän ulkopuolelle jättäminen.

Tietääkö kiusaaja aina kiusaavansa? Mitä jos kyse ei olekkaan julmuudesta ja halusta alistaa toista, vaan puutteellisista vuorovaikutustaidoista, jolloin kiusaaja toimii tietämättään tavalla, joka tuntuu kiusatusta vahingoittavalta? Esimerkiksi peruskouluikäiset lapset eivät kykene välttämättä ymmärtämään aidosti toimintansa vaikutuksia muissa ihmisissä. Lapsethan vasta opettelevat sosiaalisia taitoja ja testailevat rajoja muiden ihmisten kanssa toimimisessa. Voi myös olla, että esimerkiksi esimiehen toiminta tuntuu alaisen mielestä kiusaamiselta, vaikka esimies toimisi pelkästään työtehtävänsä vaatimalla tavalla. Kiusaaminen on usein kiusatun kokemus, jolloin kiusattu voi tulkita tilanteen hyvin eri tavalla kuin kiusaaja.

Mitä jos kiusattu kiusaakin kiusaajaa? Lapset kiusaavat helposti ristiin; kun toinen ärsyttää, hänelle aiheutetaan pahaa mieltä, jolloin toinen kostaa ja oravanpyörä on valmis. Työelämässä taas esimies-alaissuhteessa tapahtuva kiusaaminen voi helposti tuntua esimiehestäkin siltä, että alainen kiusaa häntä. Tällaiset tarinat eivät kuitenkaan usein päädy julkisuuteen, koska työnantajaa sitoo vaitiolovelvollisuus ja työehtosopimukseen liittyvät lailliset säädökset alaista tiukemmin. On myös otettava huomioon, että pinnalle nostetut kiusaamistarinat voivat aiheuttaa vakavia seurauksia kiusaajan elämänlaadulle, kuten työuralle. Kiusattu ei ole aina voimaton uhri.

Kiusattu voi myös hakeutua tietämättään uhriksi. Kun kiusaamistilanteeseen puututaan kolmannen osapuolen toimesta (esimerkiksi koulussa opettaja tai työelämässä luottamusmies), kiusattu saa yleensä paljon huomiota. Huomio voi olla niin tärkeää kiusatulle, että hän hakeutuu jatkossakin, ehkä tiedostamattaan, helpommin uhrin asemaan. Kiusattu voi tahallaan (vahingossa tai tarkoituksella) toimia provosoivasti, esittää esimerkiksi kärkkäitä mielipiteitä, jättäytyä ryhmän ulkopuolelle, sulkea korvansa hänelle hyvää haluavilta tai tulkita muiden toiminnan itseä vahingoittavaksi.

Korostan, että mikään ei oikeuta kiusaamaan ketään. Kiusaaminen on ehdottomasti haitallista ja tuomittavaa toimintaa. Kiusaaminen ei kuitenkaan ole aina yksioikoisesti kiusaaja kiusaa uhria -tyylistä, vaan siihen voi liittyä useita ulottuvuuksia, erilaisia rooleja ja roolien vaihtelua. Kiusaaminen on yhteinen asia, joka on olemassa aina ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa - tiesivät kaikki osapuolet sen olemassaolosta tai eivät.

Kaikki tietävät, että kiusaaminen voi vaikuttaa kiusattuun voimakkaasti ja aiheuttaa vakaviakin psyykkisiä oireita. Kiusatun kokemusten vatvomiseen on nyt käytetty riittävästi aikaa julkisessa keskustelussa. Keskeistä on nyt keskittyä siihen, millaisia merkityksiä kiusaamiselle annetaan, miten siihen suhtaudutaan, miten siihen puututaan, keiden toimesta ja miten kiusaamistilanteen jälkihoito toteutetaan. Kiusaaminen ei ole ainoastaan uhrin kokemus, vaan ryhmän yhteinen ilmiö, jossa jokaisella jäsenellä on väliä ja vastuu omasta toiminnastaan.


15.8.2015

Itsensä kuunteleminen

Itsensä kuuntelemisen taito on nyt se juttu. Oli kyse töistä, opinnoista, vuorovaikutussuhteista, syömisestä, liikunnasta, levosta, harrastuksista tai mistä tahansa, neuvotaan kuuntelemaan itseä. Sinussa on ratkaisu.

Entä jos ei osaa kuunnella itseä?


Päässä käy usein kauhea meteli. Eniten äänessä ovat järki ja tunteet ja valitettavasti ne ovat juuri sellainen kaksikko, jotka eivät oikein osaa tehdä yhteistyötä. Kun molemmat huutavat kilpaa, on vaikeaa erottaa, mikä on se itse-ääni, jota täytyisi kuunnella.

Ikävystyneenä suklaa tuntuisi ihanalta piristeeltä, mutta järki panee vastaan. Tai treenatessa mieli sanoo, että nyt riittää, mutta järki piiskaa jatkamaan vielä hetken.

Itsensä kuunteleminen on matka, jossa ei oikeastaan ole päämäärää. Ei voi sanoa, että nyt kuuntelen itseäni täydellisesti, koska aina ei ole mahdollista kuunnella tai kuulla. On vastuita ja velvollisuuksia, jotka on suoritettava, vaikka joutuisi toimimaan vastoin sisäisiä viestejä. Itseä on myös mahdotonta kuulla, jos ei tiedä, mitä haluaa.

Itsensä kuuntelua ei sanota suotta taidoksi. Sitä täytyy harjoitella, jotta oppii huomioimaan oikeat signaalit. Harjoittelussa voisi käyttää kahta vinkkiä:
  1. Itsensä kuuntelu on omien halujen hyväksymistä ja armollisuutta väärille valinnoille.
  2. Kun huomaa saavansa iloa niistä asioista, joita tekee, on tehnyt oikeita asioita.
Itsensä kuuntelu on asenne, tapa suhtautua itseen ja ympäristöön yhtenäisenä kokonaisuutena. Olemme erottamaton ja riippuvainen osa ympäristöä, jossa elämme. Jotta voimme kuunnella itseämme, meidän on sovittava ympäristöömme. Itsensä kuuntelu alkaa siis elämän järjestelystä sellaiseksi, mikä tekee meidät onnelliseksi.


"Me alamme kuunnella itseämme hyväksymällä sisältämme nousevat viestit hyvinä ja todellisina."
- Pois tuskasta -teoksen (http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch3.html) Kuuntelu-kappaleesta

14.8.2015

Kiehuntaa kuumista fitnesskuvista

Fitnessvillitys on herättänyt jo jonkin aikaa enemmän ja vähemmän kuhinaa. On pöhisty esimerkiksi fitneksen vallankumouksesta ja yleistymisestä, lajin terveellisyydestä sekä siitä mikä oikeastaan on fitnestä ja mikä ei. Tällä hetkellä puhistaan fitnessmisujen somekuvajulkaisuista.

Pääongelmana on, että vähemmän fitneksiä harmittaa, kun timmit kisut esittelevät hyveitään vähissä vaatteissa ja kuvia julkaisevia ärsyttää, kun heidän ei anneta toteuttaa itseään omalla tavallaan. Tyypillisiä argumentteja puolesta ja vastaan ovat: lasten silmät menevät pilalle kuvia katsellessa, nuoret tytöt tekevät itsestään lapsipornotähtiä matkimalla vähäpukeisia fitnesskuvia, miehetkin julkaisevat paidattomia kuvia, joten mikseivät naiset saisi, kateelliset panettelevat.

Katsoi asiaa kummasta näkökulmasta tahansa, jokaiselle on selvää, että vähillä vaatteilla verhoiltujen timmien vartalokuvien tarkoitus on provosoida. Kuvia julkaisevat fitnessharrastajat haluavat osoittaa, että työllä saa tuloksia. Vähemmän fitnekset taas reagoivat juuri kuvien julkaisijoiden haluamalla tavalla; provosoituen. Ja kun nuotioon heittää lisää puuta, tuli leimahtaa. Kohu nostaa kohun kynnystä, jolloin (tässä tapauksessa vaatteiden osalta) vähempi on parempi.

Kukin tyylillään, mutta jokaisen olisi hyvä pohtia omaa vastuutaan. Kuka katsoo julkaisuja, kenen ja miksi? Netti ei ole pullollaan puolialastonkuvia. Jokainen näpyttelee omat hakusanansa Googleen ja klikkailee omien kuvakanaviensa seurattavat. Sitä näkee, mitä haluaa. Jos muiden hyvännäköiset vartalot ärsyttävät tai tekevät oman olon riittämättömäksi, kannattaa miettiä, mistä oma reaktio johtuu.

Toisaalta toisin päin; kuka julkaisee, kenelle ja miksi? Jokainen voi itse vaikuttaa omilla julkaisuillaan siihen, millaista huomiota saa osakseen. Jos itseen kohdistuva palaute ei ole mieleistä, kannattaa kurkata omista profiileista, millaisia mielikuvia kuvillaan aiheuttaa. On eri asia julkaista kuvia mustikkaämpäristä kuin stringipepusta - se nyt vaan kertoo jotain ihmisestä. Mikä tahansa itseen liittyvän täydellisen ominaisuuden esitteleminen aiheuttaa helposti kateutta, epävarmuutta ja uhkan kokemuksia muissa ihmisissä, jolloin reaktio on negatiivinen.

Kuvat: fansshare.com & hdwallpapers.cat
Kysymys ei kuulu, onko vähissä vaatteissa esiintyminen oikein vai väärin.
Kyse on molemmin puolin siitä, että sitä saa, mitä tilaa.

13.8.2015

Aika on rahaa on toinen vaihtoehto

Puut alkavat koota lehtivihreää runkoihin ja linnut kutsuvat toisiaan muuttomatkaa varten. Syksyn tulosta muistuttelevat myös koulujen välituntikellot, jotka kutsuvat opiskelijoita jättämään mato-ongen mökille ja palaamaan omenat kourassa pulpettien ääreen ja luentosaleihin.

Opintojen alkaessa tai jatkuessa opiskelijat häätävät kärpäset kukkarostaan ja haaveilevat rahapussinsa säännöllisestä ravitsemisesta. Valtion avokätisestä sponsoroinnista huolimatta moni miettii mahdollisuutta lisätienestien hankintaan. Olisiko mahdollista työskennellä opintojen ohessa?

Muutama työvuoro viikossa ei kuulosta ylitsepääsemättömältä. Moni muukin tekee niin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että kukaan meistä ei ole yli-ihminen. Vaikka kalenteri näyttäisi tyhjältä ja luentoja on vain muutama siellä täällä, tekemistä voi yllättäen kertyä. Opiskelu vaatii usein paljon itsenäistä työtä, jolle on yhtä tärkeää merkitä aikaa kuin luennoille tai työtunneille. Oppi ei valitettavasti tartu hutaisten sutaistusta esseestä tai tenttiä edeltävän illan paniikkilukemisesta. Oppiminen on rakenteellista muutosta aivoissa, joka ottaa aikaa toteutuakseen. Lisäksi eri alojen opiskelu eri kouluissa vaativat aikaa eri tavalla. On eri asia suunnitella itse joustavat opinnot työvuorojen ympärille kuin istua pulpetissa ysistä neljään viitenä päivänä viikossa ja juosta loppuviikko töissä.

Opiskeluaika on ainutlaatuinen kokemus, jollaista ei ole välttämättä mahdollista toteuttaa myöhemmin elämässä. Elämiseen löytyy useita rahoitusratkaisuja, joten itsensä loppuun ajamisen ei tarvitse olla vaihtoehto. Itseltä onkin hyvä kysyä, mihin haluaa käyttää aikaa ja millä hinnalla. Jos eläminen vaatii paksumman kukkaron, mistä on mahdollista joustaa: opiskeluista vai vapaa-ajasta? Vai voisiko elämää sopeuttaa rahapussin kokoa ajatellen?

Teet minkä ratkaisun tahansa, tee se itsesi vuoksi - älä todistellaksesi jollekkin jotain.


10.8.2015

Itseä täynnä

Olen paasannut siitä, että itsensä kunnioittaminen on avainasemassa tasapainoisissa vuorovaikutussuhteissa. Jotta voi tuottaa toiselle hyvää oloa vuorovaikutuksen kautta, on voitava itse hyvin. Samalla tavalla jotta voi arvostaa toista, on arvostettava itseä. Vaatimattomuutta korostavassa suomalaisuudessa on kuitenkin se ongelma, että itsearvostuksen ja itsekkyyden raja on vaikea hahmottaa.

Milloin itsearvostus muuttuu itsekkyydeksi?

Itsensä arvostaminen on edellytys hyvinvoinnille. On ymmärrettävä, mikä tekee itselle hyvää, jotta sille voi antaa tilaa omassa elämässä. Sitten, kun omaa hyvinvointia edesautetaan muiden kustannuksella, itsearvostuksesta tulee itsekästä.

Itsekäs ihminen käyttää muita ihmisiä pönkittääkseen omaa arvoaan. Hän mitätöi tai vähättelee muiden saavutuksia tai ei kuuntele muita aidosti, korostaa omia hyviä puoliaan ja onnistumisiaan ja kerää ympärilleen vain sellaisia ihmisiä, joista ei ole uhkaa. Itsekäs ihminen ei voi hyvin saadakseen ympärillä olevat voimaan hyvin, vaan hän imee oman hyvinvointinsa muiden heikkouksista.

Itsekäs ihminen vertailee, arvioi ja arvostelee muita ihmisiä suhteessa itseensä. Hän näkee muissa nimenomaan ne huonot puolet, jotka tuovat esiin itsekkään ihmisen omat hyvät asiat. Itsekkään hyvinvointi perustuu pahoinvoinnille, jolloin hyvinvointi ei voi olla aitoa. Itsekkään itsearvostus on ulkoa päin tulevaa, jatkuvasti pönkitystä vaativaa valhetta.

Itseään arvostavan ihmisen ei tarvitse verrata omaa arvoaan muihin. Hän tietää olevansa hyvä ja riittävä sellaisena kuin on, kun hän toimii omien arvojensa ja moraalinsa mukaisesti. Itseään aidosti arvostava löytää arvostuksensa siitä, mitä hän saa aikaan ympäristössä. Voimalla hyvin on mahdollista tehdä asioita, joilla tuottaa hyvää ympäristöön.

Itsearvostuksen ja itsekkyyden tärkein ero on, että itsearvostukseen ei liity paremmuuden kokemista suhteessa muihin, vaan muiden hyvinvoinnin parantaminen oman hyvinvoinnin kautta.

Kuva: leadliaison.com

6.8.2015

Ei niin kiva sairasloma

”Epäonni on viivytys, ei tappio.

Se on väliaikainen kiertotie, ei umpikuja.”


Minulta katkesi rannemurtuman jälkiseurauksena tapaturmaisesti peukalon ojentajajänne. Teoriassa seuraukset olivat pienet: peukalo ei enää ojentunut päästä asti. Käytännössä seurauksia on ollut vaikea uskoa: jänne täytyi operoida kirurgisesti, minkä seurauksena peukaloa tuli käsitellä seuraavat viisi viikkoa yhtä varovaisesti kuin ruukkusalaattia ostoskassissa. Se täytyy aina asetella niin, ettei se rutistu ja sitä täytyy kuljettaa varovasti, ettei se pääse taittumaan.

Peukalo aiheutti minulle usean viikon mittaisen sairasloman töistä. Ensimmäinen ajatukseni oli häpeä. Sain pitkän työnhaun kautta ja isolla onnenpotkulla työpaikan, johon en voisikaan mennä tekemään lupaamiani töitä. Olenkin kiittämätön ja laiska työntekijä.

Toinen ajatukseni sairaslomaan liittyen on ollut pelko työkavereideni suhtautumisesta. Minä vietän pitkää lomaa, kun muut ahertavat minunkin puolestani. Olenkin vastuuton ja epäreilu työkaveri.


Kaikki, jotka ovat joutuneet itsestään riippumattomista syistä sairaslomalle, ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että sairasloma on virheellinen käsite. Toki sairaslomalla on vapaa työpaikan luomista rajoitteista kuten aikatauluista, mutta tilalla on liuta muita juttuja, jotka on otettava huomioon. Kyseessä ei ole loma, vaan arkea, johon sisältyy rutiineista selviämistä sairauden rajoittamana.

Sairaus voi aiheuttaa kipuja, lääkityksen tuomaa väsymystä ja aivosumua, toipumiseen liittyvää määrättyä jumppaa, tarvittavien välineiden huoltoa, sairaalassa ravaamista, vakuutuksiin ja korvauksiin liittyvien asioiden hoitamista ja monia muita normaalista arjesta poikkeavia juttuja. Samalla se, mitä voi tehdä, on rajoittunutta. Harrastukset jäävät tauolle, eikä mielipuuhaan voi ryhtyä. Toisaalta käytettävissä oleva lisääntyntyt aika on hyvä käyttää johonkin hyödylliseen, kuten kotihommiin. Lisäksi pitkä sairasloma aiheuttaa ansionmenetystä, koska alasta riippuen palkallinen sairasloma on nollasta päivästä muutamaan viikkoon - palkka ei juokse koko sairasloman ajan.


Pahinta sairaslomalla on tunnustaa itselleen, että yhtäkkiä ei selviäkkään.
Minä en psyty hoitamaan sellaisia asioita, joita voisin terveenä hoitaa. Minä olenkin särkyvä.

Sairasloma ei ole pakotie ansiotyöstä, vaan tielle osunut este, jonka ohi pääseminen vaatii ponnisteluja. Toki sairasloma voi sisältää kivoja juttuja, kuten sellaisten ihmisten tapaamista, joita ei ehtisi nähdä töiden ohessa. Eikö tärkeämpää kuitenkin olisi järjestää arki sellaiseksi, että se sisältäisi riittävästi ihania asioita? Voisiko olla, että se, joka pitää sairaslomaa kivana keinona välttää tylsä arki ja työnteko, ei ole oikeassa työssä, eikä vietä itselleen sopivaa arkea?


//Kirjoitusasua muokattu 7.8.2015 klo 10:00.//

24.7.2015

Opas auvoiseen parisuhteeseen

Miehet väittävät, että naiset ovat monimutkaisia. Totta puhuen se ei pidä paikkaansa. Naiset antavat ymmärtää, että miehistä ei ole mihinkään. Sekään ei ole totta. Miehet ja naiset ovat ainutlaatuisia eroineen. Suhteesta onkin mahdollista tehdä auvoinen, kun muistaa muutaman asian.

Naisen käyttöopas miehelle


Naiset haluavat tuntea olonsa tärkeiksi, turvallisiksi ja rakastetuiksi.

Jokainen nainen haluaa olla miehen elämän tärkein ihminen, josta mies on aidosti kiinnostunut. Kysy, kuuntele ja kommentoi ovat kultainen kolmikko, kun vietät aikaa kumppanisi kanssa. Jöröstä tai ujosta luonteenpiirteestä huolimatta sinulla ei ole oikeutta jättää vuorovaikutuksen perusasioita naisen vastuulle. Osoita paitsi teoin myös sanoin, että olet kiinnostunut.

Naiset eivät ole enää suhteen heikompi lenkki, mutta tunne turvallisuudesta on silti tärkeää. Turvallisuus muodostuu luottamuksesta, molempien uskosta yhteiseen tulevaisuuteen ja mahdollisuudesta olla suhteessa kokonainen ihminen kaikkine heikkouksineen. Kun nainen tuntee olonsa tärkeäksi, turvallisuudentunne vahvistuu. Turvallisuuteen täytyy kuitenkin myös panostaa; suunnitelkaa tulevaa, tiedustele, voitko olla tukena tai apuna vaikeassa tilanteessa, pidä lupaukset ja salaisuudet, älä arvostele äläkä tuomitse.

Rakastaminen on ihanaa, mutta on myös välttämätöntä tuntea olevansa rakastettu. Rakastettuna olemisen tunne vaatii pohjalle tunteen tärkeänä olemisesta ja turvallisuudesta. Ne eivät kuitenkaan riitä. Naiselle täytyy näyttää, mitä häntä kohtaan tuntee. Tee naiselle ja suhteen eteen se, minkä haluaisit naisen tekevän sinulle. Hemmottele, kehu, arvosta ja pidä hyvänä. Pienet teot voivat tarkoittaa suurta.

Naisen käyttäytymisopas suhteessa


Elämä miesten kanssa on harvinaisen helppoa. Miehet arvostavat (pieniäkin) tekoja ja yksinkertaisia asioita. Hemmottelu, kehuminen, vaivautuminen ja hyvänä pitäminen saavat kaikki miehet hymisemään onnesta. Ongelmia miehen kanssa syntyy, kun sinä naisena unohdat elämäsi tärkeimmän asian: itsesi.

Nainen, sinä olet itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi.

Naisten hyvinvointi ei ole miesten vastuulla. Jokainen on itse vastuussa siitä, millä tavalla ajattelee itsestään ja ympäröivästä maailmasta ja millä tavalla toimii itseään ja muita kohtaan. Jos et ole sinut itsesi kanssa, et luota tai usko itseesi, et arvosta itseäsi, etkä tee hyvää itsellesi, et voi olettaa muiden tekevän niin puolestasi. Et voi edes aidosti nähdä muiden sinulle tekemiä hyviä asioita, ellet osaa tehdä hyvää itsellesi. Miehen on vaikea olla sinulle hyvä, jos et arvosta tai usko sitä, mitä hän tekee tai sanoo.

Jos vuorovaikutussuhteessa on ongelmia tai olet tyytymätön toiseen,
tarkista aina ensimmäisenä, olisiko vika sittenkin sinun tavassasi ajatella itsesäsi.


23.7.2015

Viisaat antavat olla

Olen paasannut siitä, että vuorovaikutussuhteiden onnistuminen on omalla vastuulla. Väitän, että kyse on omasta käytöksestä ja asenteesta. Joudun kuitenkin tunnustamaan, että aina se ei kuitenkaan mene niin.

Jotkut vuorovaikutussuhteet eivät yksinkertaisesti onnistu. Ehkä suhteen jompi kumpi osapuoli ei halua toiselle hyvää, ei koe saavansa suhteesta tarpeeksi, ei anna itsestään riittävästi, ei ole kiinnostunut toisesta tai pitää toista uhkana. Oli miten tahansa, suhde ei tyydytä kumpaakaan tai toista osapuolta.

On ihan ok tunnustaa itselleen ja toiselle,
että tähän vuorovaikutussuhteeseen ei kannata panostaa.

Voi olla oikeastaan aika helpottavaa todeta itselle, että hänen kanssaan minä en tule toimeen tai häneen minua ei huvita käyttää energiaa. Koska kuitenkin kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja niin edelleen, kannattaa muistuttaa itselle, että toisesta pahaa ajatteleminen tai kaunan kantaminen kuormittaa eniten itseä. Vaikka jostakusta ei ylintä ystävää saisikaan, ei se tarkoita, että pitäisi kaikin keinoin pyrkiä hävittämään hänet elämästä. Poissa mielestä voi olla, vaikka silloin tällöin näkisikin.

Jospa vain päästäisi irti ja antaisi olla?

Muilla ihmisillä on oikeus onneen ja auvoon, vaikka sinä et hänestä pitäisikään. Toisen voi olla ihan yhtä hyvä olla ilman sinua kuin sinun ilman häntä.


"Heikot ihmiset kostavat, vahvat antavat anteeksi ja viisaat antavat olla."
- tuntematon

17.7.2015

Tieto ei ole teon väärti

Kyllä sinä tiedät mitä onni on ja mistä se syntyy. Toteutatko sitä kuitenkaan? Elätkö niin, että teet itsesi onnelliseksi?


"Olet niin onnellinen kuin valitset olevasi. Onni on valinta. Voisin viedä sinut maailman surkeimpiin kolkkiin ja näyttää kaksi ihmistä. Toinen on surkea ja toinen onnellinen. Miksi? Onnellisuudella ei ole mitään tekemistä olosuhteiden kanssa. Se on asennetta. Jos et ole onnellinen nykyisessä elämässäsi, voin taata, ettet tule olemaan onnellinen vaikka saisit mitä lisää. Koska haluaisit aina vähän lisää."— Rick Warren
"Onni on syy. Ei seuraus."
— Professori Fred Luthans
"Tästä maailmasta tekee kauhean on se, että yritämme yhtä intohimoisesti olla onnellisia
ja estää muita olemasta sitä."
— Kirjailija Antoine de Rivarol (1753-1801)

"Olemme vastuussa omasta onnellisuudestamme.
Emme voi ottaa vastuusta kaikesta siitä, mitä meille tapahtuu,
mutta olemme vastuussa siitä, miten suhtaudumme tapahtumiin."
— Yritysjohdon valmentaja Isa Merikallio

"Ihminen tekee itse itsensä onnelliseksi jos vain tietää mitä siihen vaaditaan,
yksinkertaista makua, tietty määrä rohkeutta, tietty määrä uhrautuvaisuutta,
rakkautta työhön ja ennen kaikkea puhdas omatunto."
— Kirjailija George Sand (1804-1876)
Aforismit: hyvejohtajuus.fi

15.7.2015

Riskienhallinnan riskit

Oletko sinä riskienhallinnan ammattilainen? Minä tunnustan, että yritän kovasti olla. Yritän ennakoida tulevaa ja toteuttaa nykyhetkeä niin, että voisin tehdä tulevasta mahdollisimman riskitöntä.

Riskienhallinta tuo elämään turvallisuutta ja mahdollisuuden ennakoida tulevia ongelmia. Kun otan nyt huomioon tämän ja tuon, en todennäköisemmin joudu kohtaamaan sitä. Riskienhallinta voi koskea taloudellista tilannetta, työ- tai opiskelu-uraa, vuorovaikutussuhteita, terveyttä, kotia, harrastuksia tai ihan mitä tahansa. Riskienhallinnan avulla tuntuu todennäköisemmältä päästä sinne, minne haluaa mennä.


Isoin ongelma riskienhallinnassa on, että tulevasta ei tosiaankaan voi tietää. Kuulostaa simppeliltä, mutta välillä se voi olla vaikeaa hyväksyä. Emme voi toimia kaikissa asioissa niin, että pystyisimme välttämään tulevat ongelmat ja vastoinkäymiset. Vaikka kuinka säästäisimme rahaa, valitsisimme vuorovaikutussuhteet onnistumisen todennäköisyyslaskennan perusteella ja eläisimme terveellisesti, emme voi valita, hajoaako esimerkiksi tietokone ja joutuisimme ostamaan uuden, päättyykö vuorovaikutussuhde huonosti ja tulisimme surulliseksi tai joudummeko onnettomuuteen.

Joissain asioissa on mahdollista edistää hyviä asioita tulevaisuudessa ja ainakin pienentää mahdollisuutta ongelmiin. On kuitenkin hyväksyttävä, että huominen on huomenna, eikä kaikki ole omissa käsissä. Olennaista onkin osata kerätä vastoinkäymisistä voimaa ja muistaa, että murehtiminen ei tuo eilistä takaisin.


"Elämää ei voida kirjoittaa; se on elettävä."
- Oscar Wilde


Mitäpä jos keskittyisimme elämiseen nyt? Jospa luottaisimme siihen, että hyvät valinnat tuottavat hyvää tulevaisuudessa. Huonot valinnat taas... No, niitä tekee jokainen. Joskus tulee kiivettyä pylly edellä puuhun, mutta ei se tarkoita automaattisesti sitä, että jokin menisi pieleen. Katsotaan sitten puussa, mitä tapahtuu. Jos kohtaamme jotain ikävää, me selviämme siitä sitten, kun sen aika on.

Kumpi on isompi riski: ottaa varman päälle ja jättää elämättä, jolloin ei varmasti epäonnistu, muttei välttämättä onnistukkaan vai kokeilla elää ja ottaa vastaan se, mitä tulee?

Aforismi: hipit.fi

14.7.2015

Täydellinen epätäydellinen elämä

Paasaan usein siitä, mitä pitäisi tehdä. Pitäisi olla aktiivisempi, positiivisempi, avoimempi, nauttia elämästä, ymmärtää, mikä on tärkeää ja lisätä sitä elämään ja elää parasta elämää itselleen. Pitäisi ei kuitenkaan ole sama asia kuin haluaisi.

Sinun ei pidä muuttua. Sinun ei tarvitse olla tyytyväisempi, onnellisempi, iloisempi, sosiaalisempi, rohkeampi, ymmärtäväisempi tai innokkaampi. Kukaan tai mikään ei voi olettaa sinun muuttuvan tai muuttamaan mitään. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Muutos on ajankohtainen, jos sinä haluat sitä. Jos sinusta tuntuu, että ajattelemalla tai toimimalla toisin voit parantaa elämänlaatuasi, sinun kannattaa ryhtyä kehittämään itseäsi. Omaan ajatteluun tai toimintaan liittyvä muutos ei onnistu, ellet todella halua sitä ja ymmärrä, että muutos on vain sinua itseäsi varten. Toki muutos voi tuntua vaikealta, ahdistavalta ja ylitsepääsemättömältä, mutta juuri sen vuoksi sinun on ymmärrettävä, miksi haluat sen tapahtuvan.

Media muistuttaa vähän väliä siitä, millaista ihana elämä on tai millaista sen tulisi olla. Näin voit olla onnellisempi, tällä tavalla voit paremmin. Kuitenkin vastoinkäymiset, väsymys, kurja fiilis, tylsyys, kyyneleet, kipu ja heikkous kuuluvat elämään yhtä paljon kuin onnistumiset, onni, ilo, autuus, hyvyys, hymy, kauneus ja energisyyskin. Joka päivä ei ole elämän paras päivä, eikä pidäkkään olla.

Sinun ei tarvitse pyrkiä jatkuvasti parempaan elämään ollaksesi onnellisempi.
Elämäsi voi olla hyvää juuri nyt kaikkine ulottuvuuksineen ja jos se ei tunnu siltä, sinun on päätettävä, haluatko tehdä sille asialle jotain.


9.7.2015

Tavoitteena passiivisuuden aktivointi

Toimettomuus ruokkii toimettomuutta. On kovin helppoa opetella passiiviseksi ja vältellä asioihin tarttumista. Teen sen myöhemmin tänään, huomenna, ylihuomenna, ensiviikolla, kyllähän tässä vielä ehtii ja mitä näitä nyt on. Tekemättä jättämällä kasvattaa huomaamattaan kynnystä ryhtyä toimeen ja yllättävän pian saa itsensä kiinni siitä, että minkä tahansa asian hoitaminen venyy.

Passiivisessa elämäntavassa ei ole sinänsä mitään väärää. Toiset ovat luonnostaan taipuvaisempia pohdiskelemaan pidempään toimeen ryhtymistä kuin toiset. Aktiivisuus voi myös vaihdella aikojen mukaan - esimerkiksi arjessa on helpompaa hoitaa asia toisensa perään, kun taas lomalla on lupa ajatella, että myöhemminkin ehtii. Aina ei tarvitse riehua pää kolmantena jalkana. Toimettomuus on huolestuttavaa silloin, jos ei yksinkertaisesti tunnu saavan mitään aikaan tai aikaansaaminen vaatii kohtuuttomia ponnistuksia.

On tärkeää opetella elämään paitsi asioiden hoitamisen välillä myös asioita hoitaessa. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan, mutta toisaalta silloin tällöin nuotion lämpö varpaissa tuntuu hyvältä. On ihanaa tuntea saavansa aikaiseksi - se kasvattaa itsetuntoa ja minäpystyvyysuskomuksia.

Jos haluat olla aktiivisempi asioiden hoitaja, sinulla on yksi vaihtoehto: toimi. Älä keksi tekemisen siirtämiselle tekosyitä, vaan aikatauluta asiat, jotka haluat saada aikaiseksi. Merkitse deadline kalenteriin ja jaksota sen saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Päätä, milloin teet tarvittavan puhelinsoiton, milloin lähetät hakemuksen, milloin käyt asioilla, milloin hankit sen, milloin käytät sitä tai milloin menet sinne. Palauta mieleesi se tunne, kun homma on hoidettu ja pidä se tunne mielessäsi, jos meinaat hairahtua luovuttamaan.

Muista kuitenkin, että muutos toiminnassa vie aikaa. Ole armollinen itsellesi ja vastoinkäymisissä totea itsellesi, että ensi kerralla onnistut. Vähän kerrallaan, pienin askelin sinusta tulee vielä aktiivisempi.


6.7.2015

Itsekkyys voi olla parasta, mitä voi toiselle tehdä

Itsekkyys voi olla parasta vuorovaikutussuhteessa. Kun vuorovaikutussuhteen molemmat osapuolet tunnistavat, tunnustavat ja pitävät huolen omista tarpeistaan, suhteen ei tarvitse rasittua pitämään toista tai molempia kokonaisina.

Itsekkyys on hyväksi vuorovaikutussuhteelle, kun itsekkyys tarkoittaa vastuun ottamista itsestä ja omasta hyvinvoinnista. Terveesti itsekäs ihminen tietää, että tekemällä hyvää itselle ja ajattelemalla itsestä kauniisti ja arvostavasti, on myös mahdollista olla paras versio itsestä muille. Kun itsellä on hyvä olla, muitakin tekee mieli kohdella hyvin. Silloin myös tunnistaa herkemmin, mitä toinen tarvitsee ja on valmiimpi toteuttamaan sen.

Riippuvuus muista ihmisistä ja heidän mielipiteistään tai sysäämällä vastuun omasta hyvinvoinnista muille, vuorovaikutussuhteen pääpointti ei ole enää yhteinen vaan oma hyvä. Silloin toinen ihminen muuttuu välineeksi jonkun saavuttamiselle, ei saavuttamisen kohteeksi.

Parasta, mitä voi tehdä muille ihmisille, on huolehtia itsestä. Paras vuorovaikutussuhde syntyy sellaisten ihmisten välille, jotka pärjäävät yksin, mutta tietävät elämän olevan parempaa toisen kanssa.

30.6.2015

Elämä on täynnä elämää

Elämä ei ole aina hyviä huomenia ja kauniita unia. Aina ei ehdi pysähtyä kauniiden asioiden äärelle fiilistelemään ja aistimaan, eikä jokainen hetki ole täynnä elämää ja ikimuistoinen. Elämä ei loiki kompastumatta onnistumisen kiveltä toiselle.

Elämä on kömpelö pikkulapsi leikkimässä ulkona. Se kompastuu jalkoihinsa ja kaatuu mahalleen, erehtyy astumaan liukkaalle mättäälle ja pyllähtää tai potkaisee varpaansa kipeästi.

Elämä ei aina pysähdy nauttimaan onnistumisen hetkistä, mutta toisaalta se jatkaa matkaa myös epäonnistumisten jälkeen. Toisinaan se seisoo paikoillaan liiankin kauan. On aikoja, jolloin mikään ei onnistu, olemme pahalla tuulella, masentuneita, alakuloisia, ikävystyneitä tai surullisia. Välillä elämä ottaa takapakkia juuri silloin, kun uskoo, että nyt mennään taas eteenpäin.

Elämä on sellaista. Kyllä se taas liikahtaa ja vie kohti parempia aikoja. Tai huonompia. Tärkeintä on, että eläjinä me päätämme lopulta itse, mitä teemme elämällämme. Pidämme elämän ohjaksista kiinni, joten on meidän päätettävissämme, mihin suuntaan ja millä vauhdilla pyydämme elämää kääntymään. Ja silloin, kun elämä heittäytyy hankalaksi, on parempi istua rennosti kyydissä ja olla valmiina ottamaan komento heti, kun pahin on ohi.

Elämä on täynnä elämää, kun hyväksyy sen monimuotoisuuden ja tietää, että aina voi vaikuttaa.


19.6.2015

Kesä on nyt

On kylmä, pilvistä ja sataa. Get used to it - you're in Finland.

Kesä on nyt. Kesä ei ole sitten, kun paistaa aurinko, on lämmintä, on loma, ollaan mökillä, grillataan...

Kesä on aurinkoa ja sadetta, tuulitakkeja ja shortseja, itikanpistoja varpaanväleissä, sulavia jäätelöpalloja, iho kananlihalla, nuotion savua, lokin rääkäisyjä, kuiva tie, keltaisena hohtava rypsipelto, takapihan mäkäräisiä, kivi kengässä, hikipisara valumassa alaselkään, aurinkolasit, taivaan heijastumista puhelimen näytöltä niin, ettei näe näytöstä mitään, kiirettä ja kiireettömyyttä, ummehtunut ilma seisoneessa autossa, ötököiden tekemää vaahtoa tienvarren heinissä, metsämansikoita, kengänpohjan värjännyt mustikka, lasipulloon eksynyt mehiläinen, tyyni järvi, auringon valaisema makuuhuone aamulla ja tuuli paljailla säärillä.

Mitä sinun kesäsi on? Säästä murehtimista ja huomisen odottamista vai pysähtymistä nyt ja oivaltamista, että kesä voi olla ohi, ennen kuin sitä ehtii elää?
























Aistikasta ja nautinnollista keskikesän juhlaa!