On tärkeää tulla kuulluksi

Tänään käyttäessäni koiria lenkillä, kohdalleni osui kaksi nuorta miestä. Miehet pysähtyivät ja tervehtivät minua lempeästi hymyillen. Tervehdin takaisin ja olin jo jatkamassa matkaa, kun toinen miehistä kysyi:

"Mitä sinulle kuuluu? Miten sinun päiväsi on mennyt?"

Kysymykset hämmensivät. Miksi nuo miehet haluavat tietää päivästäni? Mitä se heille kuuluu? Miksi heitä kiinnostaa? Mumisin jotain kohteliaisuudesta ja olin taas jatkamassa matkaa, mutta yhtäkkiä minulle tuli sellainen hyvä fiilis. Molemmat miehet kuuntelivat muminaani, nyökyttelivät ja esittivät lisäkysymyksiä.

Oli uskomatonta tuntea tulleensa kuulluksi.

Pieni keskustelumme kääntyi hetkeksi uskon asioihin, koska miehet olivat Myöhempien aikojen Jeesuksen Kristuksen kirkon lähetystyöntekijöitä, mutta tapa, jolla miehet ottivat uskonnon esiin, oli kevyt ja kiinnostunut.

He halusivat aidosti kuulla, mitä sanottavaa minulla oli ja he jakoivat kokemukseni tekemällä siihen omia lisäyksiä omasta elämästään.

Tuli mieleen, että tästähän kahden ihmisen kohtaamisessa on kysymys: kuuntelemisesta ja kuulluksi tulemisesta. Millä on oikeasti väliä, jos ei sillä? Aito kohtaaminen, pysähtyminen ihan hetkeksi yhdessä toisen  ja omien asioiden äärelle. Me kaikki olemme kuulluksi tulemisen arvoisia ja tärkeitä kuuntelijoita. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Sinä olet hyvä tyyppi

Hyvä tyyppi on sellainen, jonka kanssa on helppoa olla. Hyvä tyyppi rentouttaa ilmapiirin ja levittää ympärilleen hyväntuulisuutta.

Mikä tekee hyvästä tyypistä niin hyvän?

Hyvän tyypin salaisuus on uskaltaa mokailla. Hän tekee avoimesti virheitä ja suhtautuu niihin huumorilla.

Hyvän tyypin seurassa on helppoa olla, koska hyvä tyyppi ei pelkää tulla nolatuksi, jolloin hänen seurassaan ei tarvitse pelätä omia virheitä. Hän ymmärtää, että inhimillisinä olentoina me kaikki mokailemme joskus. Hyvän tyypin mielestä virheet ovat voimavara, joka tekee meistä helpommin lähestyttäviä ja meidän kanssamme on rennompaa olla.

Avoimuus mokille antaa tilaa hengittää.

Virheiden tekeminen ja niihin sallivasti suhtautuminen tekee meistä kaikista hyviä tyyppejä, koska vähemmän täydellisinä muut eivät koe meitä uhkana (tiedät, mitä tarkoitan uhkalla, kun luet tekstin Pakene, taistele tai keskity muihin asioihin). Pikemminkin mokailun salliminen on kuin kuistilamppu yöperhosille - sen ympärillä viihtyy.

Vähemmän täydellisinä olemme täydellisimpiä.

 

Et ole kokonaan mennyttä ihmissuhteissa

Minulta kysyttiin kerran, että vaikuttaako menneisyys mielestäni uusiin ihmissuhteisiin. Onko niin, että uusia ihmissuhteita vertaa aina vanhoihin ja se rajoittaa ihmissuhdetta?

Mielestäni menneisyys on aina osa meitä. Aiemmin elämässämme tapahtunut, kokemamme ja tuntemamme vievät meitä eteenpäin ja muokkaavat meitä. Ajattelen, että nykyiset ja tulevat kokemuksemme rakentuvat aina edellisten päälle. Mennyt on erottamaton  osa olemustamme.

On kuitenkin eri asia, miten paljon menneisyyden antaa vaikuttaa tässä hetkessä ja tulevassa. Varsinkin, jos menneisyydessä on jotain merkittävää, joka on aiheuttanut erityisen voimakkaita tuntemuksia, halu välttää tai kokea niitä uudelleen tulevaisuudessa vaikuttaa merkittävästi toimintaamme.

Toisaalta menneestä on hyvä osata päästää irti. Uuden ja paremman huomaaminen voi olla vaikeaa, jos menneen antaa vaikuttaa liikaa toimintaan ja ajatuksiin. Esimerkiksi hyvän parisuhteen päätyttyä uuden kumppanin löytäminen on mahdotonta, jos vertailee kaikkia ehdokkaita edelliseen. Toisaalta taas ikävät kokemuksen ihmissuhteessa voivat rajoittaa uusien muodostamista, jos toiseen ei voi esimerkiksi luottaa. Menneestä on hyvä oppia, mutta sen ei kannata antaa hallita.

Uusi ihmissuhde on aina riski. Kuten sanonta kuuluu - se, joka pelkää, ei pelaa, mutta jos ei pelaa, ei voi voittaa. Koetamme usein ennustaa tulevaa sen avulla, mitä muistamme menneisyydestä, mutta uusista ihmissuhteista ei voi koskaan varmuudella sanoa, tulevatko ne onnistumaan. Edes menneen avulla ei ole oikopolkua ottaa uusista suhteista etukäteen selvää.

Vastaan alun kysymykseen, että kyllä ihmissuhteita yrittää aina vertailla vanhoihin ja kyllä aiemmat kokemukset määrittelevät niitä. Tärkeämpää olisi kuitenkin luottaa nykyhetken fiilikseen. Jos toisen kanssa on vaikeaa olla huolimatta siitä, että hän voisi aiempien kokemuksien perusteella olla varmasti järkevä valinta, miksi ihmissuhdetta täytyisi jatkaa? Tai jos toisen kanssa on hyvä olla, miksi se täytyisi pilata muistelemalla menneitä?