13.10.2015

Jos on silmät kiinni, ei näe

Me olemme niin kovin sokeita. Kuljemme laput silmillä ja kiellämme itseltämme totuuden. Elämme mieluummin harhakuvitelmissa kuin katsoisimme peiliin ja näkisimme avoimin mielin totuuden. Katsomme mieluummin muita nähdäksemme, mitä meiltä puuttuu.

Me olemme yllättävän usein kateellisia muille ihmisille niistä asioista, mitä meillä jo on.

Emme osaa tunnistaa omistavamme haluamiamme asioita, koska ne hautautuvat helposti sen alle, mitä muilla on. Esimerkiksi itsevarmuus toisella ei tunnu itsevarmuudelta itsellä, koska on elettävä myös epävarmojen hetkien läpi. Unohdamme, että itsevarmallakin ihmisellä on ihan samalla tavalla päiviä, jolloin pärjääminen epäilyttää. Me vain emme näe niitä päiviä ja kuvittelemme, ettei niitä olekkaan.

Kuvittelemme, että haluamamme asia on toisella parempi kuin itsellämme.

Emme voi nähdä itseämme muiden silmin, mutta voimme tulla tietoisemmaksi siitä, mitä haluamme ja mitä meillä jo on. Tietoiseksi voi tulla, kun pysähtyy silloin, kun huomaa havittelevansa jotain, mitä toisella on. Silloin itseltä kannattaa kysyä, mitä minulla jo on sen sijaan, että kysyisi, miten minä saan tuon, mitä toisella on.

Pysähtymällä voimme yllättäen huomata, että meillä on jo kaikki, mitä haluamme.