14.12.2016

Elämän missiosta - esimerkkinä minun elämäni tarkoitus

Kirjoitin edellisessä tekstissäni elämän merkityksen löytämisestä. Väitän, että elämästä tulee tuhat kertaa parempaa, kun on jotain, jota kohti mennä. Elämä, jolla ei ole tarkoitusta, on pelkkää haahuilua, odottamista ja lyhytkestoista mielihyvän tavoittelua. Kun elämällä on suunta ja suurempi tarkoitus, sitä voi suunnitella ja omille tekemisille muodostuu merkitys.

Puhun elämän missiosta. Onko missio sitten jotain pysyvää, joka sitoo koko loppuelämän ajaksi tavoittelemaan tiettyä asiaa? Miksi sen pitäisi olla? Elämä elää, muuttuu, muovautuu, vaihtaa suuntaa, kohtaa sattumia ja sopeutuu. Elämän missioon voikin suhtautua prosessina, joka kehittyy ja kasvaa itsen mukana. Mitään tiettyä ei tarvitse hakata kivitauluun ja noudattaa hampaat irvessä hamaan loppuun asti.

Elämän missio on ajatus siitä, miksi olemme saaneet mahdollisuuden maapallolla. Se on tieto siitä, että minulla ja tekemisilläni on merkitystä. Se on oman merkityksen toteuttamista niin, että voi olla ylpeä itsestä sitten, kun aika on täynnä.


Kuulostaako korkealentoiselta? Oikeastaan se on hyvin käytännöllinen asia. Se määrittelee, mitä teemme elämämme aikana, vuoden aikana, kuukaudessa, viikossa, päivässä. Se on arkisia valintoja, tekoja, sanoja, kohtaamisia ja kosketuksia. Liikettä ja paikallaan oloa, energian suuntaamista tai keräämistä.

Esimerkiksi minun missioni on elää arvojeni mukaisesti ja mahdollisesti esimerkilläni välittää arvojani niille, jotka niistä kokevat hyötyvänsä. Hyvinvointi, terveys, rakkaus, turvallisuus, hyvyys, moraalinen oikeus, omanarvontunto, onni ja itsensä toteuttaminen. Niistä muodostuu minun hyvä elämäni ja niiden annan ohjata elämääni. 

Pyrin tekemään valintoja niin, että ne tukevat arvojani pitkällä tähtäimellä. Vaalin elämässäni asioita, jotka tekevät minut hyvinvoivaksi ja onnelliseksi. Samalla yritän tunnistaa tilanteet, joissa välittömän mielihyvän tavoittelu voi aiheuttaa huonoa oloa pitkällä tähtäimellä.

Minun elämäni missio on minun asiani. Sinä voit päätyä juuri sellaiseen missioon, mikä sopii sinulle. Näin tärkeissä asioissa ei kannata kuunnella muiden valintoja.

Sinä teet oman missiosi. 


13.12.2016

Kun elämältä puuttu merkitys

Elämän merkityksettömyys johtuu arvottomuudesta.
Arvottomuus taas johtuu tietämättömyydestä.
Tietämällä löydät arvot ja merkityksen.

Jotta elämä olisi mielekästä, sillä on oltava tarkoitus. Päämäärätön elämä on pelkkää haahuilua ja jonkin tai jonkun odottelua. Jos ei tiedä, mikä oman elämän tarkoitus on, ei pysty tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia. Silloin ajautuu täyttämään senhetkisen tarpeen miettimättä, mihin ja miten tarpeen tyydyttäminen todella vaikuttaa. Nopea vastaus nopeaan tarpeeseen ei lopulta vie yhtään minnekään. Tai enintään seuraavan nopeasti heräävän tarpeen luo ja pahimmillaan kauemmas siitä, mitä todella tahtoisi.

Jotta elämästä tulisi merkityksellistä, pitää olla jotain, jota tavoitella ja toteuttaa. Jotain suurempaa kuin makeanhimo, piristyminen tai tylsyys. Pitää olla tehtävä, missio.

Mikä se sellainen tehtävä sitten voisi olla? Työ? Mitä jos ei tiedä, mitä haluaa tehdä isona? Parisuhde? Upea ulkonäkö? Kysynkin sinulta, onko joku noista tai joku vastaavanlainen tavoite todella se suurin, mitä haluat saavuttaa, elää ja hengittää? Elämän missio taitaa olla jotain vielä suurempaa, jotain vielä korkeammalla leijuvaa.

Elämän missio on se jälki, minkä haluat jättää maailmaan sitten, kun sinun energiasi on siirtynyt sinusta toisaalle. Millaista energiaa haluat jäävän sinun mentyä? Haluatko, että energiasi elää muissa ihmisissä, heidän elämässään ja toiminnassaan? Onko sinun energiasi toiselle suotu onni, hyvä elämä? Tällöin toimisit esikuvana esimerkiksi arvoinesi, asenteinesi tai elämäntapoinasi. Vai haluatko, että sinun energiasi kulminoituu johonkin keksintöön tai tieteelliseen läpimurtoon? Tällöin keskittyisit elämäntyösi lopputuloksen kokretisoimiseen. Missä muodossa energiasi on? Sanoina, tekstinä, tekoina, elämäntapana, materiana...

Löydä missiosi

Voit johdatella itsesi missiosi luokse kysymällä itseltäsi:
Kuka haluan olla?
Millainen ihanneminäni on?
Mitä haluan, että minusta jää mentyäni?

Tee missiosi todelliseksi elämäksi

 Kun tiedät, mitä haluat jättää jälkeesi, on aika ryhtyä miettimään tapoja toteuttaa sinun missiotasi. Voit nyt kysyä itseltäsi:
Millaista elämää haluan elää?
Miten elämäni vaikuttaa muuhun unversumiin ja miten haluan sen vaikuttavan siihen?
Millä konkreettisilla arjen valinnoilla, teoilla,
sanomisilla ja käyttäytymisellä voin toteuttaa missiotani?
Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka haittaavat missioni saavuttamista?
Voinko vähentää niiden osuutta elämässäni? Jos voin, miten, ja jos en, miksi?
 
 
Sinä elät. Sinä teet valintoja. Sinussa on kaikki maailman valta, merten vesi ja aavikon hiekka, auringon valo ja yön pimeys. Löydä ne ja voimaannu niistä.
Merkityksettömästä tuleekin merkityksellistä.

12.12.2016

Herätä uinunut uneksijasi

Olen löytänyt itsestäni hihhulin. Sellaisen vallattoman veitikan, joka uppoutuu mielikuvituksen salaisiin maisemiin, kirjaviin syysruskan metsiin ja utuisiin järviin. Haaveilen ja kehrään mielessäni unelmistani verkkoa, johon kääriydyn illan hämärtyessä. Minussa herää uinunut uneksija.

Olin pienenä aika mielikuvituksekas runotyttö, mutta elämä teki minusta pikkuaikuisen. Sellaisen vastuullisen kansalaisen, joka miettii asioita rationaalisesti ja realistisesti. Jalat maassa ja niin edelleen.


Mutta olen huomannut, että välillä on kiva kokeilla hypätä - heittäytyä hervottomaksi ja antautua ajatuksille. Sukeltaa mielen pohjattomiin lampiin ja tutustua intuition ihmemaahan. Teemme sitä jatkuvasti tiedostamattamme, mutta kuvittelemme järkemme hallitsevan.

Me ihmiset emme kuitenkaan ole niin järkeviä kuin kuvittelemme. Olemme evoluution tuottamia vietti-, vaisto- ja tunnekimppuja, joiden tekemisten motivaatiot pohjautuvat enimmäkseen elimistön homeostaasin tasapainottamiseen (Damansio, 2003). Olemme luontomme armoilla. Toisinaan on mielenkiintoista tehdä luonto meissä tietoisesti näkyväksi.

Ja on se tarpeellistakin. Joogafilosofian mukaan jokaisessa ihmisessä kohtaa kaksi energiaa: Shiva ja Shakti. Shiva on järkeilevä tietoisuus, kun Shakti on liikkeelle paneva voima, energia ja luonto. Shiva ja Shakti ovat yhdessä täydellisiä tasapainon tuottajia, eikä tasapainoa voi olla ilman kummankin läsnäoloa. (https://www.chakras.net/yoga-principles/22-shiva-and-shakti, luettu 12.12.2016) Shivan ajatteleva ja tietoinen olemus korostuu tietoyhteiskunnassamme, mutta Shaktin luonnollinen toteuttaminen jää järkeillessä vähemmälle. Shaktin olemusta on mahdollista voimistaa niin, että välillä antaa vaan mennä. Antaa liikkeen liikkua ja ajatusten virrata ilman jatkuvaa kontrollia. Päästää irti järkeilystä.

Kyllä elämä kantaa, vaikka välillä laittaisi kädet niskan taakse ja jäisi virtaan kellumaan.
Aina ei tarvitse olla niin järkevä. Sitten jaksaa taas tarpoa jalat maassa.


Anna mennä.

Kirjallisuus: Damansio, A. 2003. Spinozaa etsimässä - ilo, suru ja tuntevat aivot. Terra Cognita: Helsinki. 

2.12.2016

Hyvä olo ei löydy ostamalla

Hyvä olo itsen kanssa on sellainen asia, joita ei voi ostaa. Se ei kasva uusista vaatteista, kellosta, puhelimesta tai laukun merkistä. Olo ei pidemmän päälle parane nautintoaineilla, eikä sitä voi huijata syömällä kerran viikossa salaattia. Hyvä olo itsen kanssa syntyy hyvästä elämästä.

Nyt seuraa tunnustus. Minulla on välillä ollut tapana tunneshoppailla. Kun tuntuu, että elämäni ei ole ihan sellaista kuin haluaisin tai kun haluaisin olla vähän parempi, suuntaan vaatekaupoille. Ehkä uudet aamutohvelit auttavat minua rentoutumaan kotona.

Mutta eihän se niin mene. Voin saada hetkeksi paremman olon, mutta pidemmän päälle taustalla ollut ongelma on jäänyt ratkaisematta. Uusi urheilutoppi ei tehnyt minusta parempaa urheilijaa, eikä uusi bleiseri hoitanut tekemättömiä työtehtäviä. Minä tai elämäni ei muutu yhtään paremmaksi, vaikka minulla olisi kokonainen uusi vaatekerta päällä.


Itsen hemmottelussa ei ole mitään vikaa. Mutta jos tunneshoppailu tai mikä tahansa muu vastaava on yritys haudata kurja olo, terapia jää hyvin lyhytkestoiseksi ja käy kaiken lisäksi kalliiksi. Sijaistoimintojen sijaan tehokkaampaa on suunnata kaupoilta kotiin ja kysyä itseltä, mikä minua vaivaa.

Olen kysynyt itseltäni, miksi haluan uusia vaatteita. Mitä haluan todella ostaa? Onko se jotain, minkä voi hankkia kaupasta vai jotain muuta? Voisiko tarpeeni ratketa sittenkin itseni hyväksymisellä, elämäntapamuutoksilla tai vaikkapa aktiivisella elämän suuntaan vaikuttamisella?

Esimerkiksi niitä aamutohveleita haikaillessani oivalsin, että minun on ollut viime aikoina vaikea rauhoittua iltaisin. Kun tunnistin tämän, ryhdyin pohtimaan, mistä rauhattomuuteni johtuu. Muistin, että työelämässäni on tapahtunut viime aikoina paljon muutoksia ja olen vähän epävarma uusissa rooleissa pärjäämisestäni. Tämän vuoksi minun on ollut vaikea kääntää aivojeni tehoja pienemmälle. Tämä tieto jo itsessään rauhoitti minua - onhan kyseessä ohimenevä tuntemus.

Edellä mainitsemieni kysymysten avulla olen välttänyt useamman heräteostoksen. Lisäksi olen saanut paremman mielen, kun olen ostosten sijaan tehnyt itselleni parasta, mitä itselle voi tehdä; olen kohdannut itseni ja kuunnellut, mitä todella haluan. Itseni kuuntelun avulla olen tiennyt, mitä tehdä ja saanut jotain, mitä en olisi koskaan voinut ostaa.