30.1.2017

Menettämisestä

Pahin pelkomme on menetys Terveys, läheinen, omaisuus, elämä... Emme tavoittele mitään niin paljon kuin olla menettämättä.

Kun menettää, mitä jää? Muisto, mutta ei se sillä hetkellä lohduta. Jos vain voisi jotenkin saada takaisin.

Mutta elämässä ei ole mitään niin varmaa kuin menettää. Vaikka tiedämme sen, miksi se on niin vaikeaa?

Koska sillä on merkitystä. Haluamme säilyttää sen, mitä pidämme arvokkaana. Tai sitten olemme liian heikkoja tunnustaaksemme, että meidän on aika päästää irti.

Minulla on iäkäs koira. Tiedän, että viimeinen päivä tulee. Näen sen, kun katson koiraa silmiin. Siellä jossain syvällä katseen takana on hiljainen varmuus siitä, että elämä on luonnon lahja. Ja kun lahja on erääntynyt, luonto ei sano ei luonnolle. Koira ei ajattele menettämistä, vaan sitä, mitä sillä on nyt. Meidän ihmistenkin pitäisi.

Usein mietimme vain sitä, mitä joudumme itse menettämään. Kun taivas on illalla kirkas, katsotko koskaan tähtiin ja kysyt, kuka menettää, kun sinä menet?

Ehkä jossain ikuisuudessa - siellä, mihin lääketieteen armo loppuu - on jatkumo. Me elämme ikuisesti niissä, joihin jäimme.

Toivon, että menetettyänikin törmään vielä tuttuun luonnon katseeseen. Lupaukseen siitä, että se, minkä muistaa, ei häviä koskaan.


25.1.2017

Täyty tyhjyydestä - sinulla on lupa olla olematta mitään

Välillä minusta tuntuu, että pursuan uusia ideoita ja ajatuksia. Toisinaan olen aivan tyhjä. Silloin minussa ei ole mitään, mistä ottaa tai antaa. Mistä silloin saa voimaa painaa eteenpäin? Mistä silloin ammentaa, kun jotain pitäisi saada aikaiseksi?

---

Tyhjyys on kaiken muun poissaoloa. Silloin on turvauduttava siihen, mitä ei ole. Eli ei mihinkään. Tyhjyydessä on se hyvä puoli, että se ei edellytä mitään. Ei ole mitään, mistä liikkuva lähtisi liikkeelle. Ei ole liikkuvaa.

Liikkuvassa maailmassa ei toisaalta olisi varaa olla liikkumatta. Näin ollen tyhjyys saa olla enintään väliaikainen tila. Tähän perustuu esimerkiksi meditaatio. Hiljennetään mielen taukoamaton hälinä ja annetaan sen hävitä tyhjyyden äärettömyyteen. Sen avulla oivallamme, mikä on aidosti tärkeää. Hetkellinen tyhjyys kirkastaa täyden ja kun kirkkaus on täyttänyt mielen, on aika jatkaa matkaa. Tyhjyys on välitila, toimiva työkalu.

Toisinaan tyhjyys iskee huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Juuri silloin, kun pitäisi olla menossa. Oireita ovat inspiraation puute, tyhjän paperin kammo, saamattomuus ja mielen sumeus. Tällöin on aika paikantaa, mistä tyhjyys syntyy. Onko se mielen puolustuskeino, koska menet liian kovaa? Jos vauhti on sokaissut sinut, on aika antaa itselle hengähdystauko. Vai onko tyhjyys käyttämättömänä olleen laiskottelevan mielen vastustusreaktio? Tässä tapauksessa hörppää lasi kylmää vettä ja puserra tyhjyyden tilalle sinnikkyys.

Pitkään jatkuva tyhjyys aiheuttaa merkityksettömyyttä. Mikään ei tunnu miltään. Tällöin voi olla aika pyytää apua tyhjyyden täyttämiseen.

Mutta hetkellinen tyhjyys on kuin autuas armopala nälkiintyneelle sielulle. Se muistuttaa, että lopulta liike lähtee pysähdyksestä.

---

Anna itsesi toisinaan tyhjentyä.
Sinulla on lupa olla olematta mitään.


9.1.2017

Aina ei kannata päästää irti

Usein neuvotaan päästämään irti. Päästä irti negatiivisista, tunteista, menneestä, virheistä, tulevaisuuden suunnittelusta, kaikesta muusta paitsi nykyhetkestä, epämukavista ihmissuhteista... On konmaria ja muita oppaita, joissa neuvotaan siivoamaan turha kuona ja elämään vapaammin. Irti päästäminen on ratkaisu jokaiseen asiaan. Turhasta luopuminen kuulostaa hyvältä! Mutta mitä se irti päästäminen oikeastaan tarkoittaa ja milloin se on tarkoituksenmukaista?

***

Elämä on nyt tässä hetkessä. Meille tolkutetaan, kuinka kaikki muu, kuten tulevaisuuden suunnittelu tai menneiden muistelu, on käytännössä ylimääräistä ja häiritsee juuri nyt elämistä. Mutta millainen nykyhetki on? Mitä jos kahvittelemme ystäväni kanssa ja muistelemme yhteisiä kouluaikoja - emmekö elä tässä hetkessä? Tai jos selaan Facebookia, mutten tee mitään muuta. Eikö digitodellisuutta lasketa tässä hetkessä elämiseksi?

Tässä hetkessä eläminen mielletään helposti fyysiseen ympärillä olevaan todellisuuteen keskittymisenä. Mutta koska me ihmiset olemme tiedostavia, muistavia ja ajattelevia kokonaisuuksia, meitä ei voi irrottaa siitä, mistä olemme tulleet tai siitä, mihin olemme menossa. Elämme ajan kaikissa ulottuvuuksissa. Lisäksi digitalisoituminen tarjoaa useita maailmoja ja todellisuuksia, joihin voimme uppoutua. Tässä ja nyt elämä koostuu erilaisista tilanteista ja maailmoista ja se seikkailee ajan useissa ulottuvuuksissa.

Mitä tässä hetkessä elämisellä sitten tarkoitetaan? Se voisi olla keskittymistä siihen, mitä teen juuri nyt. Mielen ja ajatusten rauhoittamista sen asian äärelle, mitä parhaillaan elän. Siinä maailmassa läsnäolemista, jossa vietät aikaasi sillä hetkellä. Se voi olla somehetki tai nuotin äärellä istuskelua, sukulaisten luona vierailua tai telkkari ääressä löhöämistä. Tässä hetkessä eläessäni päästän irti niistä asioista, jotka eivät palvele minua juuri nyt.

Me kaikki tarvitsemme sellaisia rauhoitettuja hetkiä, jolloin riittää, että olemme juuri siinä - juuri sellaisina kuin olemme. Ne hetket vähentävät stressiä ja lisäävät elämän mielekkyyden tunnetta. Sellaisina hetkinä on tärkeää osata päästää irti tarpeettomista ajatuksista ja turhista tunteista. Ne hetket ovat mielen puhdistamista.

***

Onko irti päästäminen sitten aina tärkeää ja edes järkevää? Kannattaako aina elää niin, että päästää kaikesta irti? Mielen tyhjentäminen turhasta on tärkeää mielenterveyden ja jaksamisen kannalta, mutta on myös asioita ja tilanteita, joista ei kannata luopua liian helposti. Pahimmillaan irti päästämisestä tulee väline lakaista epämiellyttäviä asioita maton alle ja jättää ne käsittelemättä. Tai lupa luovuttaa, kun homma tuntuu epämiellyttävältä. Tällainen toiminta on vastuutonta ja vaarallista; käsittelemättömät negatiiviset tunteet ja kokemukset saattavat olla haitaksi pitkällä tähtäimellä ja luovuttaessa saattaa menettää jotain, joka olisikin todella tärkeää (lue lisää tekstistä Positiivisuus voi tukahduttaa elämän).

  • Irti päästäminen ei tarkoita inhottavien asioiden unohtamista tai ongelmien ratkaisematta jättämistä. Negatiiviset tunteet, ongelmat ja vaikeat kokemukset on syytä käyttää ajattelumme tiedostetussa tilassa ja pohdiskella läpi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Miltä minusta tuntuu? Mitä on tapahtunut? Miksi minusta tuntuu siltä kuin tuntuu? Tarvitsenko keskustelukumppania tai ammattiapua? Onko jotain, josta voisin oppia?
  • Irti päästäminen ei tarkoita myöskään sieltä menemistä, mistä aita on matalin. Välillä elämä haastaa meitä, jotta meillä on mahdollisuus osoittaa itsellemme, miten kykeneviä olemmekaan. Tällaiset haasteet on tärkeää viedä loppuun, sillä niistä saa voimaa ja uskoa itseen.
Vasta, kun mieltä vaivaavat asiat on käsitelty ja luovuttamisen syitä punnittu, on irti päästämisen aika. Tällöin irti päästäminen tarkoittaa - ei unohtamista - vaan turhasta vatvomisesta ja itsensä tai muiden syyttelystä luopumista. Irti päästäminen on sen hyväksymistä, että on aika ottaa askel toiseen suuntaan. Tapahtunut on osa elämäntarinaani, mutta tästä eteenpäin minulla on mahdollisuus tarttua kynään ja päättää, miten jatkan tarinaa. En ole se, mitä tein tai tunsin, vaan se, mitä teen ja tunnen nyt.


Päästä irti, mutta älä unohda.
Päästä irti, mutta älä luovuta.
Päästä irti, mutta älä menetä.

5.1.2017

Mistä tietää, pitääkö toinen minusta? Kolme vinkkiä kiinnostuksen tunnistamiseen

Nykyään kuulee usein sanottavan, että ei kannata välittää siitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Puppua. Jokainen meistä välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Se on luonnollista ja osa ihmisenä selviytymistä - haluamme kuulua porukkaan, koska se tuo turvaa ja merkitystä.

Poimimme luontaisesti toisilta signaaleja siitä, mitä mieltä he ovat meistä. Minusta kuitenkin tuntuu välillä, että toisen ajatuksia on todella vaikeaa tulkita. Silloin oloni on sosiaalisessa tilanteessa epävarma ja vaivaantunut, enkä tiedä, miten minun pitäisi käyttäytyä. Saatan yrittää miellyttää superpaljon tai sitten puolustusrefleksini herää ja käyttäydyn ärsyttävästi. Kummassakaan tilanteessa en anna itsestäni parasta, jolloin lopputuloskaan ei ole välttämättä tarkoituksenmukainen.

Tällaisia hankalia tilanteita varten keräsin pienen listan niistä asioista,
mistä toisen ajatuksia voisi päätellä.

1. Peilaaminen
Kun olemme syventyneet toiseen ihmiseen, ryhdymme usein huomaamattamme peilaamaan hänen eleitään, puhetyyliään tai sanavalintojaan. Voit tehdä pienen testin esimerkiksi hipaisemalla kädelläsi kasvojasi ja tarkkailla, tekeekö noin puolen minuutin sisällä toinen osapuoli jotain vastaavaa. Toista pari kertaa varmistuaksesi lopputuloksesta. Jos huomaat toisen käyttäytymisessä peilaamista, voit päätellä, että juttunne luistaa.

2. Rintamasuunta
Millaisessa asennossa juttukumppanisi on? Onko hän avoimen oloisesti rintamasuunta ja jalat sinuun päin vai onko hän ikään kuin valmiustilassa siirtyä muualle? Usein sinuun keskittyvä ihminen on luonnollisesti vartalo sinun suuntaasi. Tilanteella voi toki olla osansa asiaan; esimerkiksi kiireinen voi olla kovasti lähtöä tekevän oloinen, vaikka kuinka pitäisi sinusta. Tarkastele toisen asentoa siis konteksti huomioiden.

3. Nieleskely
Usein kun ihminen jännittää, hänen suunsa kuivuu. Jos siis et ole ihan varma toisen osapuolen kiinnostuksesta, tutkaile, ilmeneekö nieleskelyä tai muita jännitystä ilmentäviä toimintoja. Jännitys on luonnollinen tunne, mikä ei suinkaan kerro siitä, ettei toinen viihtyisi seurassasi - usein päin vastoin. Tässä auttaa, kun pyrit itse rentoutumaan ja inhimillistämään tilanteen esimerkiksi kehulla tai huumorilla.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että usein paras lähtökohta on olettaa, että toinen pitää sinusta. Näin ajattelemalla suhtaudut toiseen ihmiseen myönteisemmin, mikä saa toisen ajattelemaan, että pidät hänestä. Tällä tavalla syntyy positiivinen kierre, jolloin lopputulos on usein miellyttävä. Muista siis sinäkin osoittaa toiselle, että viihdyt hänen kanssaan.


Osoita, että kiinnostut ja teet itsestäsi kiinnostavan.

4.1.2017

Positiivisuus voi tukahduttaa elämän

Stay positive! Mediassa, voima-aforismeissa ja naistenlehdissä neuvotaan säilyttämään positiivinen elämänasenne ja etsimään asioiden valoisan puolen. Positiivisuuden sanotaan luovan lisää positiivisuutta, parantavan elämänlaatua ja tekevän ihmisestä onnellisemman. Totta, mutta entäs silloin, kun elämä ei tunnukaan kivalta?

***

Positiivisuuden valistuksen aikana elämästä etsitään sen autuus ja ihanuus. Sillä sitähän elämä on - uskomaton lahja, joka meille on annettu, ja joka olisi kamalaa tuhlata. Miksi pilata elämää murehtimisella ja muilla negatiivisilla tunteilla?

Saako sitten enää olla pahalla tuulella?

Uskon, että jokainen meistä kantaa saman verran valoa ja varjoa mukanaan. Meihin on sisäänrakennettu tietty tunnejärjestelmä, joka sisältää koko kirjon autuudesta vihaan. Emme voi säädellä meissä syntyviä tunteita, mutta voimme päättää, miten annamme tunteiden vaikuttaa itseemme ja näkyä teoissamme. Negatiiviset tunteet ja ajatukset eivät kuitenkaan lakkaa olemasta, vaikka päättäisimme ajatella positiivisemmin.

Oman negatiivisuuden piilottaminen on kuin roinan tunkeminen kaappiin. Poissa näkyvistä, mutta jonkin ajan kuluttua sisään ei enää mahdu mitään, ovi ei pysy kiinni ja hyllyt pettävät. Piilotetut tunteet voivat ilmetä esimerkiksi käytöshäiriöinä tai ajatusten vääristymisenä, kuten täydellisyyden tavoitteluna, kriittisyytenä, suvaitsemattomuutena, narsistisuutena, uhriutumisena tai marttyrimaisuutena. Positiivinen ajattelu ei ratkaise negatiivisia asioita, vaan estää pahimmillaan niiden käsittelyn.

Jatkuva positiivisuus on raskas taakka kantaa,
eikä se anna tilaa olla kokonainen.

Negatiiviset tunteet ja ajatukset ovat osa meitä. Ne kuuluvat elämään, eikä niiden näennäinen positivistaminen ole tarkoituksenmukaista. Meidän tulisi pikemminkin opetella kohtaamaan varjomme ja käsittelemään niiden herättämiä ajatuksia. Se ei tarkoita, että meidän tarvitsee liittyä varjomme matkaan ja antautua pahuudelle. Oman negatiivisuuden kohtaaminen on pikemminkin risteys, jossa tehdään synnintunnustus ja sitten jatketaan matkaa sillä polulla, mitä nykyhetki ja tulevaisuus ehdottavat. Taakse ei tarvitse katsoa.

Olemme joka päivä uusia minuja. Uusia ihmisiä, uusine ajatuksineen ja tekoineen. Joka päivä päätämme uudelleen, mille annamme elämässämme vallan. Positiivisuus on hyvä työkalu, mutta sen ei pidä antaa hallita elämää. Muuten se ottaa ylivallan ja jyrää oikean elämän alleen.

Oikea elämä on valojen ja varjojen tanssia, kuun ja auringon vuorottelua, tasapainoa. Kahden ääripään välillä kiikkumista.


Anna itsesi olla kokonainen.

2.1.2017

Kehitys ei lopu tyytyväisyyteen, vaan alkaa siitä

Elämme hullussa maailmassa. Ensin meitä kehotetaan nauttimaan elämästä ja olemaan tyytyväisiä siihen, mitä meillä jo on. Seuraavassa hengenvedossa muistutetaan, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen ja näillä nikseillä olet parempi ihminen. Ai pitäisi olla tyytyväinen, muttei kuitenkaan?

Sehän on aivan mieletöntä! Kuka haluaa olla jatkuvasti parempi, muttei kuitenkaan koskaan tyytyväinen siihen? Silloin sillä, mitä tekee, ei ole oikeasti arvoa. Arvoton tekeminen on tyhjää suorittamista.

Jatkuva tyytymättömyys voi pahimmillaan viedä sinut kauemmaksi siitä, mikä tekee sinut onnelliseksi. On puppua, että tyytymättömyys olisi ainoa keino huomata epäkohdat ja kehittyä. Tyytyväisyys se vasta alku on kaikelle hyvälle, mitä voi tapahtua!

Jos olet aidosti tyytyväinen itseesi ja elämääsi, ohjaat sitä huomaamattasi jatkuvasti siihen suuntaan, mikä tekee sinulle hyvää. Tyytyväisyys ei tarkoita hetkellisten mielihalujen täyttämistä ja jokailtaista "koska olen ansainnut suklaata" -ähkyä. Tyytyväisyys on sen tunnistamista ja ymmärtämistä, mikä tekee itselle pitkällä tähtäimellä hyvää ja sen toteuttamista.

Tyytymättömyys on sitkeä tunne, joka kannattaa jalostaa tyytyväisyydeksi. Tyytymättömyys on välivaihe, herätyskello, joka on tarkoitus pistää merkille, käsitellä ja sitten sammuttaa. Jatkuva tyytymättömyys on huono työkalu saavuttaa hyvää, koska tyytymättömyys värjää kaiken huonommaksi, keskeneräiseksi ja saavuttamattomaksi. Tyytymättömyydellä saavuttaa vain lisää tyytymättömyyttä.

Sinulla on lupa olla tyytyväinen. Aito tyytyväisyys tekee sinut onnelliseksi ja elämäsi merkitykselliseksi. Tyytyväisenä näet asiat valoisampina, antoisampina ja merkityksellisempinä.