Joogaa nakuna ja muita itsen kuuntelun harjoituksia

Yhtenä iltana olin yksin kotona ja podin turvotusta. Tiedäthän sen tunteen, kun maha ei meinaa mahtua nahkoihin ja olo on tukala?

Suihkusta tultuani kurottelin vaatekaapin ylähyllyltä yöpaitaa. Havahduin kehoni lähettämään viestiin: venytys tuntui hyvältä. Jatkoin kurkotuksia, taivuttelin kylkiä, venytin selkää. Liikkeiden vastapainoksi kaipasin selän pyöristystä, joten laskeudun eteentaivutukseen ja sieltä kyykkyyn. Yhtäkkiä havahduin joogaavani alasti.

Alasti oleminen ei tuntunut kovinkaan kummalliselta, mutta ihmettelin, miten minun ei ollut kylmä.

Joogasession jälkeen turvotus oli tiessään ja oloni helpottunut. Kokemus on jäänyt mieleeni oivallisena osoituksena siitä, että keho kertoo kyllä, mitä se kaipaa. Sitä pitää vain oppia kuuntelemaan.

 

Mitä minulle kuuluu? 

 

Kuinka usein pysähdymme kuuntelemaan sitä, mitä meille aidosti kuuluu? Pieni kysymys, mutta yllättävän vaikea; ainakin kysyä. 

Tasapaino mielen ja kehon välillä on onnellisuuden avain. Usein kuitenkin hukumme arjen aallokossa mielen mölyyn, joka pauhaa pitäisi, täytyy, tulisi, jos, mutta, sitku alkuisia ajatuksia. Ei jää aikaa, tilaa tai edes tilaisuutta pysähtyä syvimmän minän äärelle kysymään, mitä todella tarvitsen.

Nytku vahvistuu harjoittelemalla

 

Itsen äärelle pysähtyminen ja kehon viestien kuunteleminen edellyttävät hiljaisia hetkiä. Sellaisia, kun et oikeastaan ole menossa mihinkään tai tekemässä mitään. Hetkiä, jolloin et edes juurikaan ajattele. Silloin syvimmällä sinulla on tilaisuus saada äänensä kuuluviin.

Aluksi mielen hiljentymiseen sopivia tilanteita pitää järjestää. Ne voivat olla esimerkiksi harrastuksia, kuten lenkkeilyä, uintia, joogaa, meditaatiota, puutarhan hoitoa tai käsitöiden tekemistä. Näiden puuhien yhteydessä voi harjoitella mielen hiljentämistä.

Vähitellen mieli oppii hiljentymään itsestään. Tällöin opimme tulemaan vastaanottavaisemmiksi syvältä tuleville tärkeille viesteille. Ja miksi pitäisi? Koska syvällä meissä on vastaus.

Ja jos hetki on sopiva, saattaa vaikka päätyä helpottamaan turvotusta joogaamalla alasti.

~~~
Mielen pysähtymistä voi harjoitella esimerkiksi tarjoamillani kesäjoogatunneilla Jyväskylässä. Lue lisää verkkosivuilta!
~~~

Itsekurin mielekkyys ja mielettömyys - Mitä itsekurista pitäisi ajatella hyvinvoinnissa?

Itsekuri on hyvinvoinnin kannalta kaksipiippuinen käsite. Itsekuria pitää olla parempien hyvinvointia edistävien valintojen tekemiseen. Toisaalta se ei saa hallita elämäämme ja estää meitä nauttimasta elämästä. Mitä itsekuri tarkoittaa hyvinvoinnin kannalta ja miten siihen tulisi suhtautua?

---

Itsekuri on muodostunut terveellisiä elintapoja ihainnoivassa ja hyvinvointia edistävässä kulttuurissa hyveeksi. Ajatellaan, että heikko mielemme tuottaa meille erilaisia mielihaluja, joiden hallitsemiseen tarvitsemme itsekuria. Epätoivottuja mielihaluja voivat olla esimerkiksi makeanhimo, laiskuus ja haluttomuus kehittyä. Itsekuriin liittyvät esimerkiksi säännöllisyys, toistuvuus, pitkäjänteisyys, kieltäytyminen ja tavoitteellisuus.

Kuri. Siinä on suomen kielessä jotenkin ikävästi kalskahtava mielleyhtymä. Kuri on mielen hallitsemista tilanteissa, joissa se on usein vaikeaa. Kuri viittaa valintoihin ja päätöksiin, jotka on jollain tavalla ennalta sovittu palvelemaan tiettyä päämäärää.

Toisaalta itsekuri nähdään uhkana. Liika kurinalaisuus vie elämästä kaiken spontaanin nautinnon ja ilon. Ihminen ei ole hyvinvointia suorittava kone, vaan ajatteleva, tunteva ja liikkeessä oleva sielu. Ennalta asetettu tavoite ei aina tuota hyvinvointia pitkällä tähtäimellä, vaan voi jopa tappaa elämänilon. Itsekuri törmää usein "minä olen ansainnut hemmottelua" -ajatteluun. Hyvinvointiin kuuluvat myös rentous ja armollisuus itseä kohtaan.

Mitä jos rentous, armollisuus ja itsekuri eivät olisikaan tukkanuottasilla keskenään? Mitä jos laitettaisiin riita poikki ja keskityttäisiin toteuttamaan elämää, jossa itsekurilla olisi positiivisempi merkitys?

Itsekurin mielekkyyden tai mielettömyyden avain on niissä tavoitteissa, joita itsekuri palvelee. On eri asia jättää perjantain suklaalevy väliin siksi, että peilistä katsoo jenkkakahvaläski, kuin siksi, että suklaasta tulee paha olo. Jos itsekuri on sisäinen piiskuri, joka kylvää sisäämme negatiivisia ajatuksia ja paheksuu kaikkea, mistä pidämme, vahvinkin uupuu. Itsekuri olisikin syytä taivuttaa ymmärtäväiseksi ja lempeäksi ohjastajaksi, joka auttaa tekemään parempia valintoja. Silloin itsekuri osaa heltyä oikeissa paikoissa ja väärissä johdatella takaisin polulle.

Itsekuri on oman elämän merkityksen kunnioittamista. Se on negatiivisten tuntemusten hyväksymistä, taitoa nauraa itselle ja kykyä ryhdistäytyä valintoja tehdessä. Itsekuri on vapautus niistä asioista, jotka tuottavat pidemmällä tähtäimellä haittaa hyvinvoinnillemme.

Tutustu itsekuriisi ja käy sen kanssa kehityskeskustelu.

Millä tavalla sinä olet ansainnut tulla johdatelluksi?

Parhaat ystävät

Ystävyys on siitä hassu juttu, että siinä kaksi sielua on ikään kuin yksi.

Minä olen kahdeksan vuoden ajan katsonut vierestä kahden sielun välistä ehdotonta, puhdasta ja aitoa ystävyyttä. Nämä ystävykset ovat kasvaneet yhdessä ja jakaneet arjen. He elävät rinnakkain, kaksi itsenäistä ja itsessään täydellistä sielua. He eivät tarvitse toisiaan, mutta he ovat yhdessä, koska niin on hyvä.

Nämä kaksi ystävystä jakavat kaiken, mutta lopulta eivät mitään. He eivät ajattele, että toisen täytyisi luopua jostain, jotta toinen saisi jotain. He pitävät yhdessä yhteisymmärryksessä kiinni omastaan.

Molemmat tietävät, mitä tarvitsevat ja pitävät huolen siitä, että saavat sen. Jos toinen kaipaa hellyyttä, hän käy hakemassa pari pusua ja on siihen tyytyväinen. Kumpikaan ei osaa lukea toistensa ajatuksia, jonka vuoksi molemmat kantavat vastuun omista tarpeistaan.

Ystävät eivät kuitenkaan käytä toisiaan hyväksi. He eivät ota sitä, mikä ei heille kuulu. Tai jos ottavat, kostaa ei tarvitse. Kenties toinen tarvitsi enemmän sitä, mitä toisella oli. Ei kannata katkeroitua, kun yhdessä ollaan kuitenkin. Kaikki on omaa, mutta samalla yhteistä. Toinen ei ole itseä varten.

Kumpikaan ei edellytä toisen olevan mitään. Kummallakin on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Molemmat hyväksyvät toisensa ehdoitta; kun toinen on, toinenkin on ja se tekee heistä yhden kahden sijaan. He tietävät, että niin on molemmille parempi. Toiselle ei tarvitse todistaa omaa arvoa ollakseen arvokas.

He tukevat toisiaan. Kun toinen väsyy tekemään hommia, toinen jatkaa. Kun toinen tarvitsee unta, toinen valvoo. Heidän ei tarvitse vertailla vastuitaan tai tekemiään töitä, koska eroilla ei ole väliä. He luottavat toisiinsa. He tietävät, että molemmat kantavat vastuunsa ja tekevät oman osansa ilman vahtimistakin.

He tekevät kaiken yhdessä, mutta eivät puutu siihen, mitä toinen tekee. He keskittyvät ensisijaisesti omaan tekemiseensä. Toinen saa hölmöillä - omapa on valintansa. He tietävät, ettei kumpikaan ole kuitenkaan toista parempi.

He kommunikoivat ja hiljenevät, tulevat luokse ja kääntyvät pois. He hyväksyvät eron, mutta iloitsevat kohtaamisesta. He ovat yhtä kuin juuret ja maa, mutta kuitenkin erillisiä kuin aurinko ja kuu. He uskovat, luottavat, tietävät, rakastavat, antavat, ottavat, hyväksyvät, pyytävät, luopuvat ja jakavat.

He ovat rehellisiä, pyyteettömiä ja läsnäolevia ystäviä.

Parhaat pörröiset ystävät - ystäviä jo kahdeksan vuotta.

Millaisia ystäviä me ihmiset olemme?