Ei liikaa onnellisuutta, kiitos!

Ilmoittaudun läsnäolevaksi!

Olen nyt piilotellut tarpeeksi kauan sosiaaliselta maailmalta. Olen tankannut ajatuksia ja voimia parin viikon lomallani mökillä sekä Bulgariassa. Äitini kuuntelevien korvien ja mahtavien neuvojen avulla selvitin riittämättömyysongelman itseni kanssa. Nyt on siis mieli muualla kuin maassa ja on aika palata tarkastelemaan optimistisemmin loppukesää, arkea ja onnea.

Opin, että liiallinen onnellisuuden tavoittelu ei tuo onnea, vaan aiheuttaa

riittämättömyyden tunnetta sekä tyytymättömyyttä siihen, mitä jo on.

Onni on asia, jonka eteen täytyy toki nähdä vaivaa. Täytyy opetella ottamaan elämä sellaisenaan vastaan ja suhtautua siihen sillä tavalla uteliaasti, ettei kaikkeen liity negatiivisia ajatuksia. Kuitenkaan kaikkeen ei voi eikä täydykään suhtautua liian optimistisesti. Teennäinen elämäonihanaa -hehkuttelu ei auta silloin, kun jokin ei ole hyvin. Kun jokin ei ole hyvin, siihen täytyy tarttua ja miettiä, miten sen saisi paremmaksi. Toisaalta jos jokin ei ole hyvin, ei kannata ajatella, että kaikki olisi huonosti.

Sitten kun kaikki tuntuukin olevan hyvin, siihen tunteeseen kannattaa heittäytyä. Siitä saa voimaa jaksaa huonoinakin hetkinä.

Seuraavissa julkaisuissa aion tutkailla kanssasi, mitä opin Bulgariassa.

Samalla saat piipahtaa reissuuni kuvien muodossa.

Lomaterveiset itsetuntoaatoksista

Minulla olikin vähän jaettavaa kanssasi. Tässä kuluvina lomapäivinäni olen oivaltanut, että

itsen hyväksyntä ei voi perustua muiden ihmisten hyväksyntään.

Olen pitkään pitänyt itseäni tärkeänä ja hyvänä silloin, kun olen voinut olla muille avuksi ja hyödyksi. Kun muut pitävät minusta, minäkin pidän itsestäni. Siinä on vain se paha puoli, että kun oman hyväksynnän hakee muiden kautta, tulee helposti poimittua muiden antamia negatiivisia signaaleja itsestä. Oma itsetunto on siis koetuksella heti, kun joku ei pidäkään minusta.

Toinen ongelma syntyy, kun kanssaihminen ei ole tyytyväinen omaan toimintaan, vaikka itse tietää toimineensa oikein tai tehneensä parhaansa. Itsetunnon on oltava niin hyvä, että kykenee luottamaan itseensä silloin, kun muut eivät luota. Niin ei voi olla, jos itsen arvostus perustuu muiden mielipiteisiin. Välillä pitää pystyä tekemään ratkaisuja, jotka ovat itselle hyväksi, vaikka ne eivät muille sitä olisi.

Minulla on taas työmaa, kun alan korjata itsetuntoni tukipilareita.

Voiko ihminen tulla ikinä valmiiksi?

Onko onni siinä, että voi jatkuvasti huomata kehittyvänsä lisää?

Ilmoitus olemassaolosta ja paluu hiljaisuuteen

Olen laiminlyönyt virtuaalielämää, mutta se on ollut tietoinen päätös. Viime aikoina olen intoillut lomani alkamista ja murehtinut stressiä, ulkonäköä ja niistä johtunutta pitkittynyttä elohiirtä silmän alla. Mökki auttoi stressiin ja elohiireen, mutta omaan ulkonäköön tyytyminen vaatii vielä työstämistä. Kun sillä, mitä muut sanovat, on hyvin vähän väliä, kun omat ajatukset supattavat muuta.

Aion nyt laiminlyödä virtuaalimaailmaa lisää. Palaan asiaan, kun minulla taas on asiaa - viimeistään yliopisto-opintojen alussa. Opinnot inspiroivat minua ja auttavat unohtamaan epäolennaisen, kuten ulkonäön murehtimisen.

Ihanaa loppukesää sinulle! Jatketaan yhdessä iltojen pimennyttyä vielä lisää!