Tavoitteet antavat suuntaa. Kun tietää, mitä tahtoo, on helpompaa ryhtyä hommiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteet antavat merkityksen ja tarkoituksen tulevaisuudelle. Ne luovat toivoa siitä, että joskus on jotain, mitä nyt puuttuu.
Tavoitteita asettaessa helposti unohtuu, että tavoite ei ole tie. Tavoite on suunta, mutta teot, päätökset ja asenne ovat reitti. Ilman pitkäjänteisiä ja johdonmukaisia tekoja ei ole tietä, mitä kulkea.
Entä jos tavoitteita onkin liikaa tai ne eivät ole saavutettavissa? Pitääkö tai tarvitseeko jokaisella elämän osa-alueella töistä vapaa-aikaan olla tavoitteita? Joillekin tavoitteet ovat motivaatio, toisille ahdistus. Eikö voisi tehdä pelkän tekemisen vuoksi ilman, että tavoittelee sillä jotain?
Entä sellaiset tavoitteet, joita pitäisi olla, mutta joita ei oikeastaan edes haluaisi tavoitella? Pitääkö olla bikinivartalo, vaikka ei oikeastaan edes nauti rannalla makoilusta? Täytyykö haluta edetä uralla, jos opiskelee korkeakoulussa?
Jospa oppisi tavoittelemaan sopivasti sellaisia asioita, jotka ovat aidosti itselle tärkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti