28.7.2016

Maailma ei ole reilu paikka

"Maailma ei oo reilu paikka. Sen takia ois lapsellista odottaa, että se ois reilu paikka. Ikäänkuin jotenkin tässä meni varmaan hyvinvointivaltion lottovoitto syntyä Suomeen pieleen, jos ihmiset kuvittelee, et maailma on reilu paikka ja sitten ne jotenkin hämmästyy ja pettyy, kun se ei ookkaan."
- Mikael Jungner (Anna Perhon Läpivalaisu-ohjelmassa Supplassa 12.10.2015 kohdassa 15:50)

En usko kohtaloon. Olisi ihanaa ajatella, että kaikella on tarkoitus ja kaikki tapahtuu jostain itsestä riippumattomasta syystä. Ainakin kaikki kurjat asiat. En kuitenkaan voi ajatella niin, koska silloinhan paitsi huonot asiat, myös hyvät olisivat sellaisia, ettei niihin ole itse vaikuttanut. Haluan ajatella, että minä voin vaikuttaa siihen, mitä elämässäni tapahtuu ja mihin päädyn.

Kaikki ei kuitenkaan ole omissa käsissä. Elämä on suuri sattuma. Se alkaa sattumalta, siinä tapahtuu asioita pitkälti sattumalta ja se päättyy sattumalta. Ei ole mitään ylhäältä tullutta koodia sille, millaisessa ympäristössä kasvat, keitä tapaat elämäsi aikana, mistä saat opiskelupaikan tai töitä tai milloin kohtaat onnettomuuden. En voi uskoa, että kaikki olisi ennalta määrätty, koska kaikkeen vaikuttaa niin voimakkaasti ympäristö ja ympärillämme olevat ihmiset. Ja heidän elämänsä on yhtä sattumaa kuin sinunkin.

Tärkeää ei olekaan, mitä elämässä tulee vastaan, vaan se, mille antaa minkäkinlaisia merkityksiä. On enemmän ja vähemmän suunniteltuja sattumia. Opiskelemalla voi edesauttaa itseä kiinnostavan työn saamista. Itseä kiinnostavien asioiden tekeminen voi viedä itsen kaltaisten ihmisten luokse. Itseä kiinnostavien ihmisten kanssa voi koettaa tutustua. Ja niin edelleen. Lopulta se, miten sattumaan suhtautuu ja miten sen antaa vaikuttaa itseen ja omaan elämään määrittää, millaista elämämme on. Oman tavan suhtautua voi valita.
 
"Kun maailma ei oo reilu paikka, mut ihmiset teoillaan voi tehdä siitä reilumman."
- Mikael Jungner

1 kommentti:

  1. Hieno teksti ja siistiä pohdintaa! Mä itse uskon pientenkin sattumien, niin positiivisten kuin negatiivisten merkityksellisyyteen ja tarkoitukseen. Tarkoitusta ei välttämättä ymmärrä heti tai ei koskaan mutta suurin osa tapahtuneista ja tapahtuvista asioista on sellaisia jotka ovat muokanneet minua siihen mitä olen nyt. Ja se merkityksellisyys luo kiitollisuutta. Asenne ratkaisee, kyllä. Mutta miten siihen sisäsyntyiseen asenteeseen pääsee? Se on kivinen tie, joka meidän on opittava, kaikkien hyvin eri tavalla. Se asenne on onni. -Ilari

    VastaaPoista