”Epäonni on viivytys, ei tappio.
Se on väliaikainen kiertotie, ei umpikuja.”
Minulta katkesi rannemurtuman jälkiseurauksena tapaturmaisesti peukalon ojentajajänne. Teoriassa seuraukset olivat pienet: peukalo ei enää ojentunut päästä asti. Käytännössä seurauksia on ollut vaikea uskoa: jänne täytyi operoida kirurgisesti, minkä seurauksena peukaloa tuli käsitellä seuraavat viisi viikkoa yhtä varovaisesti kuin ruukkusalaattia ostoskassissa. Se täytyy aina asetella niin, ettei se rutistu ja sitä täytyy kuljettaa varovasti, ettei se pääse taittumaan.
Peukalo aiheutti minulle usean viikon mittaisen sairasloman töistä. Ensimmäinen ajatukseni oli häpeä. Sain pitkän työnhaun kautta ja isolla onnenpotkulla työpaikan, johon en voisikaan mennä tekemään lupaamiani töitä. Olenkin kiittämätön ja laiska työntekijä.
Toinen ajatukseni sairaslomaan liittyen on ollut pelko työkavereideni suhtautumisesta. Minä vietän pitkää lomaa, kun muut ahertavat minunkin puolestani. Olenkin vastuuton ja epäreilu työkaveri.
Kaikki, jotka ovat joutuneet itsestään riippumattomista syistä sairaslomalle, ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että sairasloma on virheellinen käsite. Toki sairaslomalla on vapaa työpaikan luomista rajoitteista kuten aikatauluista, mutta tilalla on liuta muita juttuja, jotka on otettava huomioon. Kyseessä ei ole loma, vaan arkea, johon sisältyy rutiineista selviämistä sairauden rajoittamana.
Sairaus voi aiheuttaa kipuja, lääkityksen tuomaa väsymystä ja aivosumua, toipumiseen liittyvää määrättyä jumppaa, tarvittavien välineiden huoltoa, sairaalassa ravaamista, vakuutuksiin ja korvauksiin liittyvien asioiden hoitamista ja monia muita normaalista arjesta poikkeavia juttuja. Samalla se, mitä voi tehdä, on rajoittunutta. Harrastukset jäävät tauolle, eikä mielipuuhaan voi ryhtyä. Toisaalta käytettävissä oleva lisääntyntyt aika on hyvä käyttää johonkin hyödylliseen, kuten kotihommiin. Lisäksi pitkä sairasloma aiheuttaa ansionmenetystä, koska alasta riippuen palkallinen sairasloma on nollasta päivästä muutamaan viikkoon - palkka ei juokse koko sairasloman ajan.
Pahinta sairaslomalla on tunnustaa itselleen, että yhtäkkiä ei selviäkkään.
Minä en psyty hoitamaan sellaisia asioita, joita voisin terveenä hoitaa. Minä olenkin särkyvä.
Sairasloma ei ole pakotie ansiotyöstä, vaan tielle osunut este, jonka ohi pääseminen vaatii ponnisteluja. Toki sairasloma voi sisältää kivoja juttuja, kuten sellaisten ihmisten tapaamista, joita ei ehtisi nähdä töiden ohessa. Eikö tärkeämpää kuitenkin olisi järjestää arki sellaiseksi, että se sisältäisi riittävästi ihania asioita? Voisiko olla, että se, joka pitää sairaslomaa kivana keinona välttää tylsä arki ja työnteko, ei ole oikeassa työssä, eikä vietä itselleen sopivaa arkea?
//Kirjoitusasua muokattu 7.8.2015 klo 10:00.//
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti