Pahin pelkomme on menetys Terveys, läheinen, omaisuus, elämä... Emme tavoittele mitään niin paljon kuin olla menettämättä.
Kun menettää, mitä jää? Muisto, mutta ei se sillä hetkellä lohduta. Jos vain voisi jotenkin saada takaisin.
Mutta elämässä ei ole mitään niin varmaa kuin menettää. Vaikka tiedämme sen, miksi se on niin vaikeaa?
Koska sillä on merkitystä. Haluamme säilyttää sen, mitä pidämme arvokkaana. Tai sitten olemme liian heikkoja tunnustaaksemme, että meidän on aika päästää irti.
Minulla on iäkäs koira. Tiedän, että viimeinen päivä tulee. Näen sen, kun katson koiraa silmiin. Siellä jossain syvällä katseen takana on hiljainen varmuus siitä, että elämä on luonnon lahja. Ja kun lahja on erääntynyt, luonto ei sano ei luonnolle. Koira ei ajattele menettämistä, vaan sitä, mitä sillä on nyt. Meidän ihmistenkin pitäisi.
Usein mietimme vain sitä, mitä joudumme itse menettämään. Kun taivas on illalla kirkas, katsotko koskaan tähtiin ja kysyt, kuka menettää, kun sinä menet?
Ehkä jossain ikuisuudessa - siellä, mihin lääketieteen armo loppuu - on jatkumo. Me elämme ikuisesti niissä, joihin jäimme.
Toivon, että menetettyänikin törmään vielä tuttuun luonnon katseeseen. Lupaukseen siitä, että se, minkä muistaa, ei häviä koskaan.
30.1.2017
25.1.2017
Täyty tyhjyydestä - sinulla on lupa olla olematta mitään
Välillä minusta tuntuu, että pursuan uusia ideoita ja ajatuksia. Toisinaan olen aivan tyhjä. Silloin minussa ei ole mitään, mistä ottaa tai antaa. Mistä silloin saa voimaa painaa eteenpäin? Mistä silloin ammentaa, kun jotain pitäisi saada aikaiseksi?
---
Tyhjyys on kaiken muun poissaoloa. Silloin on turvauduttava siihen, mitä ei ole. Eli ei mihinkään. Tyhjyydessä on se hyvä puoli, että se ei edellytä mitään. Ei ole mitään, mistä liikkuva lähtisi liikkeelle. Ei ole liikkuvaa.
Liikkuvassa maailmassa ei toisaalta olisi varaa olla liikkumatta. Näin ollen tyhjyys saa olla enintään väliaikainen tila. Tähän perustuu esimerkiksi meditaatio. Hiljennetään mielen taukoamaton hälinä ja annetaan sen hävitä tyhjyyden äärettömyyteen. Sen avulla oivallamme, mikä on aidosti tärkeää. Hetkellinen tyhjyys kirkastaa täyden ja kun kirkkaus on täyttänyt mielen, on aika jatkaa matkaa. Tyhjyys on välitila, toimiva työkalu.
Toisinaan tyhjyys iskee huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Juuri silloin, kun pitäisi olla menossa. Oireita ovat inspiraation puute, tyhjän paperin kammo, saamattomuus ja mielen sumeus. Tällöin on aika paikantaa, mistä tyhjyys syntyy. Onko se mielen puolustuskeino, koska menet liian kovaa? Jos vauhti on sokaissut sinut, on aika antaa itselle hengähdystauko. Vai onko tyhjyys käyttämättömänä olleen laiskottelevan mielen vastustusreaktio? Tässä tapauksessa hörppää lasi kylmää vettä ja puserra tyhjyyden tilalle sinnikkyys.
Pitkään jatkuva tyhjyys aiheuttaa merkityksettömyyttä. Mikään ei tunnu miltään. Tällöin voi olla aika pyytää apua tyhjyyden täyttämiseen.
Mutta hetkellinen tyhjyys on kuin autuas armopala nälkiintyneelle sielulle. Se muistuttaa, että lopulta liike lähtee pysähdyksestä.
---
Anna itsesi toisinaan tyhjentyä.
Sinulla on lupa olla olematta mitään.
9.1.2017
Aina ei kannata päästää irti
Usein neuvotaan päästämään irti. Päästä irti negatiivisista, tunteista, menneestä, virheistä, tulevaisuuden suunnittelusta, kaikesta muusta paitsi nykyhetkestä, epämukavista ihmissuhteista... On konmaria ja muita oppaita, joissa neuvotaan siivoamaan turha kuona ja elämään vapaammin. Irti päästäminen on ratkaisu jokaiseen asiaan. Turhasta luopuminen kuulostaa hyvältä! Mutta mitä se irti päästäminen oikeastaan tarkoittaa ja milloin se on tarkoituksenmukaista?
***
Elämä on nyt tässä hetkessä. Meille tolkutetaan, kuinka kaikki muu, kuten tulevaisuuden suunnittelu tai menneiden muistelu, on käytännössä ylimääräistä ja häiritsee juuri nyt elämistä. Mutta millainen nykyhetki on? Mitä jos kahvittelemme ystäväni kanssa ja muistelemme yhteisiä kouluaikoja - emmekö elä tässä hetkessä? Tai jos selaan Facebookia, mutten tee mitään muuta. Eikö digitodellisuutta lasketa tässä hetkessä elämiseksi?
Tässä hetkessä eläminen mielletään helposti fyysiseen ympärillä olevaan todellisuuteen keskittymisenä. Mutta koska me ihmiset olemme tiedostavia, muistavia ja ajattelevia kokonaisuuksia, meitä ei voi irrottaa siitä, mistä olemme tulleet tai siitä, mihin olemme menossa. Elämme ajan kaikissa ulottuvuuksissa. Lisäksi digitalisoituminen tarjoaa useita maailmoja ja todellisuuksia, joihin voimme uppoutua. Tässä ja nyt elämä koostuu erilaisista tilanteista ja maailmoista ja se seikkailee ajan useissa ulottuvuuksissa.
Mitä tässä hetkessä elämisellä sitten tarkoitetaan? Se voisi olla keskittymistä siihen, mitä teen juuri nyt. Mielen ja ajatusten rauhoittamista sen asian äärelle, mitä parhaillaan elän. Siinä maailmassa läsnäolemista, jossa vietät aikaasi sillä hetkellä. Se voi olla somehetki tai nuotin äärellä istuskelua, sukulaisten luona vierailua tai telkkari ääressä löhöämistä. Tässä hetkessä eläessäni päästän irti niistä asioista, jotka eivät palvele minua juuri nyt.
***
Onko irti päästäminen sitten aina tärkeää ja edes järkevää? Kannattaako aina elää niin, että päästää kaikesta irti? Mielen tyhjentäminen turhasta on tärkeää mielenterveyden ja jaksamisen kannalta, mutta on myös asioita ja tilanteita, joista ei kannata luopua liian helposti. Pahimmillaan irti päästämisestä tulee väline lakaista epämiellyttäviä asioita maton alle ja jättää ne käsittelemättä. Tai lupa luovuttaa, kun homma tuntuu epämiellyttävältä. Tällainen toiminta on vastuutonta ja vaarallista; käsittelemättömät negatiiviset tunteet ja kokemukset saattavat olla haitaksi pitkällä tähtäimellä ja luovuttaessa saattaa menettää jotain, joka olisikin todella tärkeää (lue lisää tekstistä Positiivisuus voi tukahduttaa elämän).
***
Elämä on nyt tässä hetkessä. Meille tolkutetaan, kuinka kaikki muu, kuten tulevaisuuden suunnittelu tai menneiden muistelu, on käytännössä ylimääräistä ja häiritsee juuri nyt elämistä. Mutta millainen nykyhetki on? Mitä jos kahvittelemme ystäväni kanssa ja muistelemme yhteisiä kouluaikoja - emmekö elä tässä hetkessä? Tai jos selaan Facebookia, mutten tee mitään muuta. Eikö digitodellisuutta lasketa tässä hetkessä elämiseksi?
Tässä hetkessä eläminen mielletään helposti fyysiseen ympärillä olevaan todellisuuteen keskittymisenä. Mutta koska me ihmiset olemme tiedostavia, muistavia ja ajattelevia kokonaisuuksia, meitä ei voi irrottaa siitä, mistä olemme tulleet tai siitä, mihin olemme menossa. Elämme ajan kaikissa ulottuvuuksissa. Lisäksi digitalisoituminen tarjoaa useita maailmoja ja todellisuuksia, joihin voimme uppoutua. Tässä ja nyt elämä koostuu erilaisista tilanteista ja maailmoista ja se seikkailee ajan useissa ulottuvuuksissa.
Mitä tässä hetkessä elämisellä sitten tarkoitetaan? Se voisi olla keskittymistä siihen, mitä teen juuri nyt. Mielen ja ajatusten rauhoittamista sen asian äärelle, mitä parhaillaan elän. Siinä maailmassa läsnäolemista, jossa vietät aikaasi sillä hetkellä. Se voi olla somehetki tai nuotin äärellä istuskelua, sukulaisten luona vierailua tai telkkari ääressä löhöämistä. Tässä hetkessä eläessäni päästän irti niistä asioista, jotka eivät palvele minua juuri nyt.
Me kaikki tarvitsemme sellaisia rauhoitettuja hetkiä, jolloin riittää, että olemme juuri siinä - juuri sellaisina kuin olemme. Ne hetket vähentävät stressiä ja lisäävät elämän mielekkyyden tunnetta. Sellaisina hetkinä on tärkeää osata päästää irti tarpeettomista ajatuksista ja turhista tunteista. Ne hetket ovat mielen puhdistamista.
***
Onko irti päästäminen sitten aina tärkeää ja edes järkevää? Kannattaako aina elää niin, että päästää kaikesta irti? Mielen tyhjentäminen turhasta on tärkeää mielenterveyden ja jaksamisen kannalta, mutta on myös asioita ja tilanteita, joista ei kannata luopua liian helposti. Pahimmillaan irti päästämisestä tulee väline lakaista epämiellyttäviä asioita maton alle ja jättää ne käsittelemättä. Tai lupa luovuttaa, kun homma tuntuu epämiellyttävältä. Tällainen toiminta on vastuutonta ja vaarallista; käsittelemättömät negatiiviset tunteet ja kokemukset saattavat olla haitaksi pitkällä tähtäimellä ja luovuttaessa saattaa menettää jotain, joka olisikin todella tärkeää (lue lisää tekstistä Positiivisuus voi tukahduttaa elämän).
- Irti päästäminen ei tarkoita inhottavien asioiden unohtamista tai ongelmien ratkaisematta jättämistä. Negatiiviset tunteet, ongelmat ja vaikeat kokemukset on syytä käyttää ajattelumme tiedostetussa tilassa ja pohdiskella läpi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla: Miltä minusta tuntuu? Mitä on tapahtunut? Miksi minusta tuntuu siltä kuin tuntuu? Tarvitsenko keskustelukumppania tai ammattiapua? Onko jotain, josta voisin oppia?
- Irti päästäminen ei tarkoita myöskään sieltä menemistä, mistä aita on matalin. Välillä elämä haastaa meitä, jotta meillä on mahdollisuus osoittaa itsellemme, miten kykeneviä olemmekaan. Tällaiset haasteet on tärkeää viedä loppuun, sillä niistä saa voimaa ja uskoa itseen.
Päästä irti, mutta älä unohda.
Päästä irti, mutta älä luovuta.
Päästä irti, mutta älä menetä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)