22.1.2014

Eläm(yksi)ä

"Teitkös mitään ihmeempiä joululomalla?" "No en oikeastaan. Olin vain kotona, kun ei nyt oikein ollut rahaa erikoisuuksiin." "No pitäähän sitä välillä kotonakin olla ja voihan sekin olla ihan hyvä tapa rentoutua."

Näyttikö äskeinen keskustelunpätkä tutulta? Huomasitko keskustelussa erään asian, mikä nyky-yhteiskunnassa on tärkeää?

Haluamme kokea elämyksiä. Jotkut sosiologit kuvaavatkin tätä aikaa elämysyhteiskunnaksi, jossa tärkeää on kokea suuria tunteita ja rikkoa rajoja. Elämyksiin, kuten matkailuun, viihde-elektroniikkaan ja erikoisiin urheilulajeihin käytetään yhä enemmän rahaa ja aikaa. Sitten kun ei olekaan mitään hienoja elämyksiä koettuna ja kerrottavana, täytyy kauheasti selitellä, miksi ei ole puuhastellut mitään jännittävää. Ihan kuin kotona olemisessa ja ihan tavallisten asioiden puuhailussa ei olisi mitään mieltä.

Sohvan säännöllisenä kuluttajana ja kotona viihtyvänä ihmisenä minua vähän närkästyttää kotona olemisen vähättely. En oikeastaan tiedä mitään parempaa kuin ruuan laittaminen omassa keittiössä ja siitä nautiskeleminen yhdessä perheen kanssa.

Ehkä kyse on siitä, mitä arvostaa. Toiset arvostavat huippukokemuksia ja ammentavat niistä voimaa arkeensa, toisille riittää vähempi. Mielenkiintoista on, että mitä elämyshakuisuus kertoo ihmisestä. Ahdistaakohan häntä arki? Eikö se, mitä hänellä jo on, tee häntä onnelliseksi? Haluaakohan hän elämysten kautta tuntea olevansa elossa, kun tavanomaiset asiat ovat niin tavallisia? Pakeneeko hän jotain elämysten kautta saatujen tunteiden kautta?

Miksi tavallisuus ei riitä? Miksi pitää kokea jotain huisimpaa?
Miksi sitä pitää vähätellä ja selitellä, jos onkin viettänyt vapaapäiviä ihan vaan kotosalla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti