Elämä on täynnä elämää

Elämä ei ole aina hyviä huomenia ja kauniita unia. Aina ei ehdi pysähtyä kauniiden asioiden äärelle fiilistelemään ja aistimaan, eikä jokainen hetki ole täynnä elämää ja ikimuistoinen. Elämä ei loiki kompastumatta onnistumisen kiveltä toiselle.

Elämä on kömpelö pikkulapsi leikkimässä ulkona. Se kompastuu jalkoihinsa ja kaatuu mahalleen, erehtyy astumaan liukkaalle mättäälle ja pyllähtää tai potkaisee varpaansa kipeästi.

Elämä ei aina pysähdy nauttimaan onnistumisen hetkistä, mutta toisaalta se jatkaa matkaa myös epäonnistumisten jälkeen. Toisinaan se seisoo paikoillaan liiankin kauan. On aikoja, jolloin mikään ei onnistu, olemme pahalla tuulella, masentuneita, alakuloisia, ikävystyneitä tai surullisia. Välillä elämä ottaa takapakkia juuri silloin, kun uskoo, että nyt mennään taas eteenpäin.

Elämä on sellaista. Kyllä se taas liikahtaa ja vie kohti parempia aikoja. Tai huonompia. Tärkeintä on, että eläjinä me päätämme lopulta itse, mitä teemme elämällämme. Pidämme elämän ohjaksista kiinni, joten on meidän päätettävissämme, mihin suuntaan ja millä vauhdilla pyydämme elämää kääntymään. Ja silloin, kun elämä heittäytyy hankalaksi, on parempi istua rennosti kyydissä ja olla valmiina ottamaan komento heti, kun pahin on ohi.

Elämä on täynnä elämää, kun hyväksyy sen monimuotoisuuden ja tietää, että aina voi vaikuttaa.