14.6.2016

Ihminen ihmiselle

Mihin kadotimme ihmisyyden? Piiloudumme muovisten materiavuoriemme sisään ja koristelemme ne erilaisilla brändeillä ja statuksilla. Ymmärrämmekö, että olemme kaikki ihmisiä - pohjimmiltamme samaa verta ja hikeä?

Osaammeko arvostaa ja kunnioittaa? Rakastammeko todella toista, vai rakastammeko toisen kautta itseämme? Olemme niin kiinnostuneita itsestämme, että unohdamme muiden olevan kiinnostuneita itsestään. Minun ympärilläni olevat ihmiset ajattelevat minun olevan heidän ympärillään oleva ihminen. Maailman napa vaihtaa kuvakulmaa katsojan mukaan.

Teemmekö ihmisestä vähemmän ihmisen, kun näemme pelkän ulkopuolen, ominaisuuden tai piirteen? Määritämmekö tahallisesti tai vahingossa ihmisen epäinhimilliseksi? Ihmisyys ei tarkoita, että vain minä olen sellainen, vaan jokainen meistä on tunteva, aistiva ja kokeva kokonaisuus. Jokaisella meistä on oma, ihan yhtä todellinen kokemus maailmasta.

Kun unohdamme, että ihminen on ihminen, pystymme hurjiin tekoihin. Oikeutamme epäoikeudenmukaisia asioita, koemme omaavamme valtaa toisiin, haluamme olla parempia ja mitätöimme helpommin.

Jospa kohtaisimme toisemme ihmisinä, ilman ajatusta siitä,
millainen ihmisen pitäisi olla. Ollaan ihminen ihmiselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti