Arjessa pitäisi pysähtyä, mutta entä jos pysähtyminen pelottaa?
Minusta välillä on helpompaa viilettää, koska pysähtyessä ikävät asiat ovat vahvemmin läsnä. Hetkessä eläessä ja omiin ajatuksiin keskittyessä epämukavia asioita ei pääse pakoon. Ahdistus, stressi, pelko ja jännitys eivät paikallaan ollessa huku menemisen taustameluun.
Tuleva voi ahdistaa, samoin menneisyys. Arjessa on monia pelottavia asioita, kuten ihmissuhteiden onnistuminen tai valintojen hetket. Tekemättömät asiat ja tulevat haasteet stressaavat. Uusia tilanteita tai muiden tekemiä päätöksiä jännitetään. Esimerkiksi. Ja yhtäkkiä kaikille sellaisille tuntemuksille pitää olla vastaanottavainen.
Toisaalta tietoisuus ikävistä asioista auttaa hyväksymään ne. Hyväksynnän kautta voi oppia tekemään itselle sopivia valintoja ja löytää sen avulla mielenrauhan. Minä jännitän esiintymistilanteita, joten en tarkoituksella hankkiudu sellaisiin. Sen vuoksi voin olla rauhassa ja elää jännittämättä jatkuvasti.
Pysähtyminen kannattaa silloinkin, kun se pelottaa. Ethän kumminkaan voi paeta ikuisesti.
Mutta pysähtymisestä ei pidä tehdä pakkoa, koska pakolla pysähtyminen ei hyödytä mitään. Silloinhan olet paikallasi kumminkin menossa.
Lisää pysähtymisestä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti