Pikkujuttuja

Välillä todella pienet asiat pilaavat koko päivän. Esimerkiksi tänä aamuna lähdin käyttämään koiriani tavalliseen tapaan aamulenkillä. Lenkin alkumetreillä hipsuttelimme kerrostalomme leikkikentän ohitse ja juuri kentän kohdalla toinen koiristani ei pystynyt/halunnut enää hillitä itseään, vaan pissasi. Molemmat koirani tietävät, ettei leikkipuiston kohdalla pysähdytä saati pissata, joten toruin koiraani äkäisenä ja potkin pissaista lunta kauemmas puistosta.

Leikkipuiston läheisyydessä seisoi myös minulle entuudestaan tuntematon isä poikansa kanssa. Isä näki pissiepisodimme ja kommentoi minulle vihaisesti, miten kurjaa on, kun koiran antaa pissata leikkikentän viereen. Ymmärrän isää siinä mielessä, että ei ole kivaa antaa lasten könytä koirien ulosteiden seassa. Pahoittelin ja kerroin, ettei tekonen ole meillä tapana.

Nolostumiseni takia loppulenkkini ja koko aamuni oli pilalla.

Pienet asiat jäävät helposti kummittelemaan mieleen. Ne vaivaavat, koska sitä tietää, että ne olisi voinut välttää. Oli melkein sattumaa, että pikkuasia meni mönkään.

No onko se pikkujuttu ison murehtimisen arvoinen? Kannattaako sen antaa varjostaa loppupäivää? Mitä jos seuraavan pikkuvirheen takia ei murehdittaisi, vaan käytäisiin läpi, miten toimia jatkossa ja antaa asian sitten olla?

Pienet jutut ovat siitä ihania, että kun ne koskevat hyviä asioita, niistä kannattaa kasvattaa isoja, mutta kun ne koskevat tapahtuneita mokia, ne ovat tarpeeksi pieniä unohdettavaksi.

Kuva: iltasanomat.fi