Ollakko vai eikö olla?

Minulla on tapana paasata ihmissuhteiden kestävyydestä. Mielestäni täytyy olla valmis näkemään vaivaa ihmissuhteiden eteen, pitää pystyä tekemään kompromisseja, oppia hyväksymään asioita ja taistelemaan vaikeissa tilanteissa. (Lue lisää esimerkiksi teksteistä Harrastuksena kertakäyttösuhteet, Pakene, taistele tai keskity muihin asioihin ja Uusi kulutustrendi)

Kaikki ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole niitä ihania ja helppoja, eikä niihin kannata välttämättä tuhlata voimavaroja. Mistä sitten tietää, että milloin kannattaa jatkaa ihmissuhdetta ja milloin ei? Missä kulkee vaivannäön, kompromissien, hyväksymisen ja taistelemisen raja? Listasin alle pienen pohdintapolun hankalan ihmissuhteen ratkaisemiseksi.

1. Kun mietit ihmissuhdetta, miksi haluaisit tai et haluaisi jatkaa sitä? Millainen syy on? Onko syy niin voimakas, että olet valmis jatkamaan tai luopumaan?
2. Mitä menetät, jos jatkat tai luovutat ihmissuhteessa? Entä mitä saat? Punnitse menetyksiä ja saamisia ja mittaile, kummilla on enemmän merkitystä.
3. Jos toinen ei osaa arvostaa vaivannäköäsi ihmissuhteessa tai jos yrittäminen on jatkuvasti yksipuoleista, vastaus jatkaakko vai jättääkkö -pohdintaan on harvinaisen selvä.
4. Jos törmäät sietämisessä ja hyväksymisessä ristiriitaan omien arvojesi kanssa, sinun ei tarvitse enää jatkaa. Arvot ovat jotain, joista voi toki hetkellisesti joustaa, mutta lopulta niiden muuttaminen voi olla mahdotonta. Varsinkin vaikeissa elämäntilanteissa ihmisillä on taipumus palata vanhaan ja tuttuun ajattelumalliin (ellei kyseessä ole voimakas tai traumatisoiva tilanne).
5. Muista, että päädyit sitten jatkamaan ihmissuhdetta tai lopettamaan sen, sinulla on vastuu valinnastasi. Sinun on muutettava suhtautumistapaasi ja asennettasi, sillä et voi vaatia toista muuttumaan. Toinen ei voi tehdä sinua puolestasi onnelliseksi - valitsit minkä tien tahansa.

Rakastaa ei ole sama kuin katsoa toisiaan silmiin,

se on katsomista yhdessä samaan suuntaan.

— Antonie de Saint-Euxepéry