Ajatuksia Tampereelta

Noniin, back in business. Ihana Tampereen reissu on takana päin. Kuvituksena onkin puhelinnapsaisuja reissusta, vaikka kuvasatoa kertyikin harvinaisen vähän. Kuten ennustinkin, herkuttelimme hyvällä ruualla, ulkoilimme, tapasimme tuttuja, keilailimme (minä erittäin huonoilla tuloksilla) ja nautiskelimme olostamme.

Kuitenkin eräs asia varjosti matkaani. Arvaatko, mikä se on? No ulkonäkö.

Minulle tuli hetkiä, jolloin tuntui, ettei mikään vaate näyttänyt hyvältä päällä, hiukset sojottivat sähköisinä minne sattuu ja allergialääkkeiden aiheuttama väsymys riippui pusseina silmien alla. Ajattelin, että näytän kauhealta, jolloin olostanikin tuli kauhea. Pilasin siis joitakin hetkiä ihan tietoisesti paitsi itseltäni, myös poikaystävältä, joka joutui kuuntelemaan masentunutta valitustani.

Kuitenkin olisin halunnut nauttia olostani. Minulla olikin hyvä olla aina, kun en miettinyt, miltä näytän. Ja niinäkin hetkinä, jolloin oma fiilikseni ulkonäöstäni oli surkea, tiedän, että muut eivät olleet kanssani samaa mieltä.

Mikä siis avuksi, kun ulkonäön pohtiminen meinaa pilata kivan päivän? Onko sinulla vinkkejä?

Tietysti muiden positiiviset kommentit ovat kivoja, mutta aina nekään eivät auta. Ratkaisu pulmaan olen siis minä itse. Minun on opittava unohtamaan itsekkäät ja masentavat ulkonäköajatukset silloin, kun haluan nauttia olostani.

Ihanina hetkinä suurin menetys ei ole sojottavat hiukset vaan se, ettei hetkestä muista mitään muuta.

Pyynikin kävelyseurana oli poikaystävän siskon otus. :)

 

Lisää asiaa ulkonäöstä silloin, kun se ei tunnu hyvältä:

Yksi resepti hyvää itsetuntoon

Unohda vertailu 

Ulkonäkö

Kaunis sinä