Ei ole tarkoituksenmukaista laittaa jänistä ja kilpikonnaa kilpailemaan nopeudesta

Olen aina mieltänyt vertailun negatiiviseksi asiaksi. Ajattelen, että vertailu tarkoittaa asian hyvien ja huonojen puolien arviointia suhteessa vertailukohteeksi asetettua asiaa. Tällöin normina on vertailukohde, joka tekee vertailtavasta asiasta jo lähtökohtaisesti vähemmän paremman. Vertailu on usein asiasta riippuen epätasa-arvoista, epäeettistä ja tarkoituksetonta.

Pahinta, mitä voi omalle itsetunnolle tehdä, on harrastaa jatkuvaa itsen vertailua muihin. Ihmisten erilaisia elämiä ei voi verrata keskenään, koska ne ovat jo lähtökohtaisesti rakentuneet eri tavalla. Taustalla on erilaisia kokemuksia, joita on tulkittu eri tavoilla henkilön subjektiivisista kokemuksista lähtien. Ei ole olemassa elämänormia, yleistystä tai suositusta, johon omia kokemuksia voisi verrata.

Sinun ei pitäisi olla kokenut mitään.

Sinun ei tarvitse suorittaa tiettyja asioita tietyssä iässä,

eikä ole mitään, mikä olisi pakko tehdä, nähd tai kokea.

Sinun ei siis tarvitse - eikä sinulla ole yhtään järjellistä syytä - vertailla itseäsi muihin.

Sitä paitsi itseään muihin vertaavan kanssa on hankalaa olla. Vertailija hakemalla hakee itsestään niitä asioita, joissa on toista huonompi, jolloin toinen saattaa pahimmillaan potea huonoa omatuntoa siitä, mihin vertailu kohdistuu. Toisaalta vertailijalla on tarve kaivaa muista myös niitä asioita, joissa muut ovat vertailijaa huonompia. Tämä voi aiheuttaa alemmuuden tunnetta. Vertailemalla pakotat jäniksen ja kilpikonnan juoksukilpailuun: survot lähtökohtaisesti erilaiset kokemukset samalle viivalle, vaikka ne eivät ole mitenkään vertailukelpoisia keskenään.

Kukaan ei jaksa olla ihmisen kanssa, joka pyrkii löytämään itsestään ja muista virheitä.

"Suuri tie valaistumiseen on helppo löytää. Vältä vain kaikkea vertailua ja valikoimista."

- Joshu (aforismi: hipit.fi)