Olen tutstunut ihmisiin, joilla on uskallusta elää juuri niin kuin he itse haluavat. He eivät pelkää tehdä sitä, mikä tekee heistä onnellisia. He eivät arastele muita ihmisiä, vaan kohtaavat heidät ja näyttävät, miten eletään täysillä. Pahanilmanlinnuille he laulelevat lentäessään.
Osa on kohdannut hetkiä, joita yhdenkään ihmisen ei pitäisi kohdata elämänsä aikana. On ollut oppia, joka kaataa ojaan, jalkojen alta vedettyjä mattoja ja soita, joista ei ihan niin vaan noustakkaan. Kuitenkin he ovat ponnistaneet leskenlehden tavoin tien syrjään lakaistun soran alta ja näyttäneet maailmalle, että heidät on tehty muustakin kuin tuskasta ja kyynelistä.
Toiset taas pärjäävät kaikessa, mihin he ryhtyvät. Tekivät he mitä tahansa, he onnistuvat. Olen seurannut, kuinka he uutterasti vipeltävät kivisiäkin polkuja pitkin kantaessaan havuja elämänsä kekoon. He ovat valmiita ahertamaan ja uhraamaan sen eteen, joka on heille tärkeää. Siksi ei ole mitään, missä he eivät loppujen lopuksi loistaisi.
Olen kohdannut hauskuuttajia, sosiaalisia taitajia, älykköjä, kunnianhimoisia, tyytyjiä, tyytyväisiä, moniosaajia, taiteilijoita, ammattilaisia, asiantuntijoita, kasvattajia ja kasvatettavia, auttajia, autettavia, uhrautujia, ottajia, monella tavalla rikkaita, viisaita, urheita, rohkeita, toisinaan arkoja, tavallisia ja tavattomia, hävyttömiä, sinisilmäisiä, mustasukkaisia, selviä ja epäselviä sekä lukuisia muilla adjektiiveilla kuvattavia ihmisiä. Heitä kaikkia yhdistää kuitenkin yksi asia: he ovat yhdessä inhimillisiä olentoja monella tavalla epäinhimillisessä maailmassa. Voima kohdata mahdoton maailma löytyy itsestä ja muista.
Ihmiset etsivät elämästä ihmeitä, mutta oikea ihme,
joka on kaikkein uskomattomin, on ihminen itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti