Minulla oli huippuviikonloppu. Perjantaista lauantaihin vietin aikaa maalaiskodissa äidin, hänen miesystävänsä, toisen veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Söimme hyvin, keskustelimme tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista sekä katselimme Tartu mikkiin! -ohjelmaa ja Hannibalia telkkarista.
Lauantaina töiden jälkeen suuntasin veljen kanssa kuntosalille ja treenasin jalkojen lihakset viimeistä lihassolua myöten väsyneeksi. Puntilta suuntasimme isäni ja molempien veljieni kanssa luokseni kaupunkikotiin. Pelasimme Buzzia, herkuttelimme tortilloilla, kahvittelimme ja kävimme sunnuntaina uimassa.
Läheisten lähdettyä ihanat hetket uhkailivat kirvellä silmäkulmissa. Halusin kelata aikaa taaksepäin ja kokea viikonlopun uudestaan. Kuitenkin tuli maanantai, työt ja tentteihin luku.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan on kuitenkin potaskaa. Hyvät asiat elävät aina muistoissa ja kannamme niitä mukanamme minne ikinä menemmekin. Niihin asioihin voi palata aina, kun arki tuntuu ottavan niskapeppuotteen hyväntuulisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti