Varaslähtö ystävänpäivään

Olen aina ajatellut, ettei minulla ole kunnollista ystävää. Sellaista, tiedäthän, bestistä, jonka kanssa voisin jakaa kaikki salaisimmatkin asiani ja jonka kanssa voisin tehdä ihan mitä tahansa. Nyt olen kuitenkin joutunut - jälleen - myöntämään itselleni, että olen ollut väärässä. Ystäviä on niin monenlaisia.

Minulla on läheiseni; perheeni ja poikaystävä. Läheisteni kanssa voin jakaa kaiken, mitä minulla on. Teemme paljon asioita toistemme hyväksi, mutta emme ikinä ole palvelusta velkaa. Voimme olla juuri sellaisia kuin olemme ja arvostamme toisiamme juuri sen vuoksi.

 

Sitten ovat yliopistokaverini. En ole tuntenut heitä eivätkä he minua kovinkaan pitkään, mutta silti tunnen olevani heidän kanssaan samalla aaltopituudella. Pidämme samoista asioista ja ajattelemme pitkälti samalla tavalla - vaikka välillä täytyykin kysyä, mitä toisen sanoma murresana tarkoittaa. Puuhailemme yhdessä kaikkea sitä, mitä yliopistokavereiden kuuluukin. Kahvittelemme, syömme, bailaamme ja odottelemme luentojen alkua.

Tulen myös aina muistamaan lukioaikaiset ystäväni. Heidän kanssaan kävimme tyhjänpäiväisiä keskusteluja tyhjänpäiväisistä asioista ja jokainen keskustelu tuntui yhtä tärkeältä. Joinakin iltoina kokoonnuimme katselemaan elokuvia ja puhumaan miehistä samalla, kun ahdoimme masumme täyteen herkkuja. Nyyttäriperiaate oli sanomattakin selvää ja aina joku toi kotitekoisen juustokakun.

 Eräs ala-asteaikainen ystäväni muutti vuosia sitten toiselle paikkakunnalle, emmekä pitäneet yhteyttä ennen kuin joku aika sitten. Ystäväni laittoi minulle viestiä Facebookissa (thak God for social network) sillä perusteella, että hänellä oli minua ikävä. Oli todella ihanaa saada yhteydenotto ja vaihtaa kuulumisia. Vaikka vuodet ovat välissä, jotkut asiat ystävyydessä pysyvät aina.

Edellä mainittujen lisäksi minulla on liuta muita kavereita ja sukulaisia, joiden kanssa vietetty aika on parasta pääomaa. En tapaa kaikkia minulle tärkeitä ihmisiä kovinkaan usein, mutta Samae Koskisen laulun sanoin: "Vaikkei oltais vuosiin nähty, niin kun me tavataan, on kuin siitä ei ois parii tuntiikaan".

Yritän sanoa, että tärkeiden ihmisten verkosto voi olla hyvinkin monimuotoinen, eikä bestiksen puuttuminen tarkoita, ettei olisi ystäviä. Erilaiset ihmiset ja erilaiset tekemiset ovat juuri sitä tosiystävyyttä.

Nyt täytyy heittää ulkovaatteet niskaan ja suunnistaa erään yliopistoystävän kanssa ulkoiluttamaan koiria. Aikaisemmin tänään julkaisemani teksti löytyy alta!