(Naisten)lehdet, blogit ja sosiaalinen media muistuttavat jatkuvasti siitä, kuinka tulisi nauttia tässä ja nyt. Kuten kolmiosaisissa elokuvissakin, viimeinen elokuva alkaa mennä yli. Olen jo täynnä hetkessä elämistä.
Hetkessä elämisen taito -tekstissäni pohdinkin, että aina juuri nyt eläminen ei ole hyväksi. Koetin kääntää hetkessä elämisen taidon kyvyksi suunnitella ja toteuttaa oma toiminta niin, että toimiessa voi keskittyä juuri kyseessä olevaan asiaan. Nyt tahtoisin nostaa esiin toisenlaisen näkökulman:
Tuoko tieto siitä, että pitäisi nauttia tässä ja nyt paineita? Meneekö hyvä hetki hätääntyneeseen väkisin nauttimiseen? Ja aiheuttaako hetkessä elämisen paine sellaisen harhan, että elämän täytyisi olla jatkuvasti ihanaa, ikinä ei tarvitsisi "kärsiä" tai mitään ikävää ei saisi tapahtua?
Väkisin joka hetkestä nauttimisen sijaan kannattaa kohdistaa voimavarat siihen, että oppii ohjailemaan omaa elämää niin, että se tuntuu kokonaisuutena mielekkäältä. Pyri opiskelemaan/tekemään työksesi sellaisia asioita, joista pidät. Jos et jostain syystä pääse heti unelmatyöpaikkaasi/-opiskelupaikkaasi, tee varasuunnitelma, johon voit väliaikaisesti olla tyytyväinen. Tee vapaa-ajallasi asioita, joista nautit. Koeta sujauttaa velvollisuudet mukavien asioiden lomaan, tai yllätä itsesi pienellä asenteenmuutoksella (lue lisää täältä). Järjestä itsellesi joka päiväksi jotain kivaa.
Ja kun voit sanoa olevasi tyytyväinen elämääsi, ymmärrät, mitä hetkessä elämisen taito ilman siitä stressaantumista tarkoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti