Kuvittele aurinkoinen kesäpäivä järvellä. Laineet väreilevät auringossa, varpaat jäähtyvät viileässä vedessä. Kun vettä potkaisee jalalla, pisarat kimaltavat ja putoavat takaisin. Pian pinta on entisellään, koskematon.
Eikö ollutkin puhdistava ja rauhoittava kuvitelma? Talvi ja jäät eivät anna meille samanlaista mahdollisuutta kuin kesällä rauhoittua elävän veden äärellä. Siksi kannattaa hakeutua silloin tällöin lenkillä avantouintipaikalle, koskelle tai muulle paikalle, missä saattaa nähdä ja kuulla virtaavaa vettä.
Sellaisella paikalla minulla on yleensä tapana pysähtyä. Jään miettimään, mitä minulle kuuluu. Käyn läpi kaikki ikävät asiat ja kuvittelen ne yhdeksi kasaksi. Muotoilen kasan suuhuni syljeksi ja sylkäisen ne veteen. Sitten katselen, kun virta huuhtoo murheeni pois. Miten pieniä murheeni olivatkaan kaiken muun veden keskellä!
Alla on äitini kesälomamatkallaan kuvaama video vedestä. Koeta tyhjentää mielesi videota katsellessasi. Anna veden virrata ja kuvittele, miten se puhdistaa mielesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti