Ravintolaan mennään syömään viikonloppuna, koska silloin on lupa rentoutua. Iltaa ei viitsi lähteä viettämään kavereiden kanssa, koska pitää mennä ajoissa nukkumaan. Lenkkikin jää väliin, koska äsken tuli syötyä ja täydellä mahalla ei kannata urheilla. Myöhemminkään ei voi mennä suosikkisarjan tulon takia. Olo on ankea, tunkkainen ja täynnä arkea.
Arjen ei tarvitse olla pelkkää arkea. "Voihan arki!" -manaus saa muuttua "Ihana päivä!" -iloksi. Mukavasta tekemisestä ei kannata kieltäytyä arjen vuoksi. Tämä edellyttää kuitenkin ymmärrystä antautua hetkelle. Jos kivoista hetkistä arkena ei malta nauttia, arki on juuri niin puuduttavaa kuin ennenkin.
Miksi tähän samaan aiheeseen pitää palata kerta toisensa jälkeen? Koska säännöllisin väliajoin tylsä arki sieppaa mukaansa, jos siitä ei tietoisesti pyristele irti ja pyri kohti mukavaa arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti