Hyggeilyä vai todellista hyvinvointia? Jatkuvan hyvinvoinnin ylläpitäminen

Me kaikki tiedämme jokanaisen ja -miehen hyvinvoinnin top nelosen:

1. Syö monipuolisesti ja terveellisesti.
2. Liiku.
3. Nuku riittävästi.
4. Ajattele positiivisesti.

Selvä, mutta entä jos hommat eivät kaikesta tiedosta huolimatta toimi? Entä jos palaset eivät loksahda kohdilleen omassa arjessa?

Minulle hyvinvoinnin perusasiat eivät ole aina olleet itsestään selviä. Olen krooninen aamuyöheräilijä, syön salaatin seurana croissantteja (joihin saatan muuten laittaa voita ja juustoa päälle), en sylje karkkikuppiin ja olen liikkunut pelkästään ulkonäkösyistä. Stressaantuneena nukun huonosti, olen tunnesyöppö, pyrin ylisuorittamaan, en tunne jaksamiseni rajoja, en aina venyttele treenin jälkeen, olen epätrendikkäästi sekasyöjä ja ärsyynnyn helposti. Miten minä pyrin tasapainottamaan hyvinvoinnin peruspalaset omassa arjessani?

Hyvinvointia pitää mitata pitkällä aikavälillä

Hyggeily on hetkittäistä, mutta todellinen hyvinvointi näkyy vasta pitkällä aikavälillä. Hyvinvointi on omassa elämässä ja omissa nahoissa viihtymistä, arjessa jaksamista, huonoista päivistä selviämistä ja yleistä tyytyväisyyttä.

Jotta hyvinvoinnista tulee pysyvä olotila, sitä täytyy ylläpitää jokapäiväisillä arkisilla valinnoilla. Hyvinvointiteot tuottavat tulosta pitkällä tähtäimellä. Kysymys ei ole siitä, valitsetko tänä iltana sohvan treenin sijaan, vaan siitä, kumpia valintoja kertyy enemmän viikon, kuukauden ja vuoden aikana.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani haukkasin välipalaksi maustamattomia pähkinöitä sekä rivillisen maitosuklaata. Toista riviä en ota, vaan säästän sen viikonlopulle.

Hyvinvointi syntyy tietoisuudesta

Aktiivinen hyvinvoinnin ylläpitäminen on tietoisia valintoja ja tekoja. Toiset teot ovat näkyvämpiä kuin toiset. Mene ajoissa nukkumaan, syö ravitseva aamupala, valitse välipalaksi hedelmä kahvipullan sijaan ja kulje rappusia.

Sitten on niitä tekoja, jotka eivät ole aivan niin itsestään selviä. Muistatko hengittää päivän aikana kunnolla ja antaa sillä tavalla aivoille niiden tarvitsemaan happea? Pidätkö verensokerin tasaisena? Annatko aivojen levätä katsomalla silloin tällöin kaukaisuuteen ajattelematta mitään? Pidätkö istumisesta taukoja, joiden aikana liikut ja palautat verenkierron tehokkaammaksi? Nautitko hiilihydraattipitoisen iltapalan unen saannin edistämiseksi? Ehkäisetkö yöllisen palautumisen nauttimalla särkylääkkeitä, alkoholia tai sokeripitoisia herkkuja illalla?

Useimmat todelliset hyvinvointia edistävät teot ovat hyvin pieniä ja piiloisia. Jotta niistä tulee osa jokapäiväistä elämää, niistä täytyy tulla tietoiseksi. Tätä tekstiä kirjoittaessani pysähdyin viisi kertaa katselemaan ikkunasta ulos ja hengittämään syvään, palleaan asti, jotta aivoni jaksavat työskennellä virkeinä.

Tasapaino tärkeää

Nykyiset keskeiset hyvinvointia horjuttavat asiat liittyvät liiallisuuden kulttuuriimme. Ympärillämme on enemmän virikkeitä, enemmän materiaa, enemmän ruokaa, enemmän mahdollisuuksia, enemmän odotuksia ja enemmän valinnan paikkoja. On luonnollista valita välillä se hyvinvoinnin kannalta ei-niin-ihanteellinen vaihtoehto. Sitä paitsi tietty valinta voi edistää toista hyvinvoinnin osa-aluetta toisen kustannuksella.

Ei ole järkevää yrittää optimoida kaikkia elämän osa-alueita ja kaikkia valintoja ihanteiden mukaisiksi. Ihanne-elämä voi tuntua ajatuksena houkuttelevalta, koska täydellisiin valintoihin ei liity epäonnistumisen riskiä.

"Entäpä Fitstar-sivuston ehdotus: paina torkkuhälytintä ja siirrä aamutreenisi iltapäivään. Miksei saman tien vaikkapa hakkaa itseäsi terävällä esineellä naamaan?" - Anna Perho Suplan kolumnissa 'Millä aikuinen voi palkita itsensä?'

Jos elämän olisi tarkoitus olla jatkuvaa onnea ja onnistumista, meillä ei olisi tunneskaalan synkempää ulottuvuutta. Uusien tutkimusten mukaan liiallisella positiivisella ajattelulla voi olla myös haittavaikutuksia, kun elämän kirjon negatiiviset hetket jätetään huomioimatta ja käsittelemättä. Olen kirjoittanut aiheesta teksteissä Positiivisuus voi tukahduttaa elämän, Elämä ei ole koko ajan ihanaa ja Välillä on pakko elää.

"Onnellisuus ei ole normaali olotila." - psykoterapeutti Russ Harris

Liikuntatieteiden tohtori, "Lihastohtori" Juha Hulmi on todennut, että urheilussa hifistelylle kannattaa uhrata maksimissaan 20 prosenttia ajasta. Tuon ajan ylittävällä ajalla ei ole enää merkitystä suoritusten kannalta - pahimmillaan se voi heikentää suorituksia viemällä huomion pois olennaisesta.

Mikä on sitten sopiva hifistelyn ja rentoilun suhde? Kokeilemalla oppii. Minä pyrin aina tarkastelemaan kokonaisuutta; tutkin valintojani kuluvan viikon osalta. Jos olen valtaosan viikkoa nukkunut riittävästi ja hyvin, voin venyttää nukkumaanmenoa perjantaina. Jos taas unimääräni on vähäisempi tai tiedän, ettei uneni ole ollut palauttavaa, pidän perjantainakin kiinni nukkumaanmenoajasta. Toisaalta jos perjantai-iltana on mukavaa tekemistä, joka saa minut hyvälle tuulelle, voin pihistää unesta ja nukkua viikonloppuna pidempään. Yritän ajatella sekä rationaalisesti että lempeästi.

Minun tämänhetkinen elämäntilanteeni edellyttää minulta erityisesti fyysisen kehoni huoltamista ja asioiden priorisointia. Opintojen ohessa teen työkseni sekä tietotyötä että fyysistä liikunnan ohjaamista. Jotta fyysinen kehoni, mieleni koti, pysyy kunnossa, minun täytyy nukkua riittävästi, syödä hyvin ja harjoittaa kehonhuoltoa, kuten venyttelyä ja syvien lihasten vahvistamista. Näiden ollessa kunnossa voin keskittyä myös opintoihin ja tietotyön tekemiseen. Ja kun tuntuu, etten jaksa, raivaan itselleni vapaan aamupäivän, jolloin en avaa elektronisia laitteita, enkä tee mitään velvollisuudesta. Yritän muistaa antaa itselleni aikaa levätä.

On tärkeää tehdä pieni tutkimusmatka itseen ja kartoittaa, mitä hyvinvointi itselle tarkoittaa. Millaisessa elämäntilanteessa elät? Millaisia hyvinvointitekoja ja -valintoja sinun on realistista tehdä tässä elämäntilanteessa? Mitä tekisit toisin toisessa elämäntilanteessa? Mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi tärkeimpiä? Millaisia hyvinvointivalintoja voit tehdä tukeaksesi tärkeimmiksi kokemiasi asioita? Onko sinulle tärkeää painottaa jotain hyvinvoinnin osa-aluetta (esimerkiksi istumatyöläiselle liikunta, tietotyöläiselle aivojen lepo tms.)? Mistä asioista voisit joustaa tai luopua kokonaan?

Tasapainoa toivottaen,

Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Verkkosivut osoitteessa https://onnittelutonnesta.wordpress.com/

Älä anna arjen hukuttaa yhteyttäsi itseesi

Välillä minusta tuntuu, että leijailen. Olen kuin ilmavirtojen aallokon riepottelema pikkulintu, joka tahtoisi laskeutua, mutta johon jokainen tuulenpuuska lennättää vielä hieman korkeammalle pilvien valtakuntaan. Tunnit, päivät ja viikot vilistvät allani, ulottumattomissani. Minulla on tunne siitä, etten pysty vaikuttamaan etenemiseeni, vaan leijailen arjen riepoteltavana.

Tuttu tunne?

Arjella on tapana tarrautua meihin kuin takiainen neulesormikkaisiin. Keskitymme niin suorittamaan velvollisuuksia, että unohdamme, miksi oikeastaan elämme.

Arjessa ei ole mitään pahaa. Suorittamisessakaan ei ole tiettyyn rajaan asti mitään pahaa - usein on välttämätöntä tehdä tiettyjä vähemmän mieluisia asioita, jolloin suorittamisfiilis on hyvä keino saada hommat tehtyä. Ongelma syntyy silloin, kun kaikista miellyttävistä ja epämiellyttävistä asioista tulee valtava tekemisten vyyhti, jonka selvittämisen välissä ei ole aikaa pysähtyä miettimään, miksi tekee mitäkin ja mitä iloa tekemisistä on. Oman arjen ja tekemisten merkitys hukkuu.

Kuuntele ja tiedosta

Silloin, kun on vähiten aikaa, pysähtymisen merkitys korostuu.

Minulla oli kamala viikko. Yritin parannella rajua flunssaa samalla, kun kalenterini oli täynnä jumppa- ja joogaohjauksia, palavereita, luentoja ja opiskelutehtäviä. Keskiviikkoiltana, kun minun olisi tehnyt mieli jäädä peiton alle itkemään väsymystäni, raahauduin yinjoogaharjoitukseen. Reilun tunnin ajan kuuntelin hengitystäni ja tunnustelin kehoani.

Palasin omaan keskukseeni ja muistin, kuka olen, miksi olen ja mitä merkitystä sillä, mitä olen ja teen, on. Olin helpottunut, oloni oli levännyt ja tulevat tekemiset tuntuivat mielessäni vähän vähemmän kuormittavilta.

Pysähdy

Kun arki meinaa napata mukaansa, on tärkeää pysähtyä. Se ei tarkoita, että parin viikon päästä tuleva vapaa viikonloppu riittäisi. On hyvä, että pimeydessä on majakka - on jotain mukavaa, jota odottaa - mutta tärkeintä olisi löytää palautumisen hetkiä arjen keskellä.

Pysähtymiselle voi olla monia erilaisia tapoja. Hyväksi todettuja ovat:

• Rauhallinen uloshengitys: yllättävän usein kehomme kuormitus kasvaa hapenpuutteen vuoksi. Lapsenkin pipiin puhalletaan, koska pitkä uloshengitys rauhoittaa, rentouttaa ja poistaa kipua.
• Tietoinen läsnäolo: tunne, miltä maa tuntuu jalkojen alla, miltä liike tuntuu hartioissa, mitä haistat, kuulet, maistat ja näet. Antaudu hetkeksi tutkimaan tätä hetkeä ilman kognitiivisia toimintoja. Tietoista läsnäoloa voi myös olla keskusteluun antautuminen, hyvän kirjan lukeminen tai jokin muu itselle mielekäs tekeminen.
• Pieni hetki itselle: tunnista ne hetket jokapäiväisestä arjestasi, jotka ovat juuri sinulle tärkeitä. Onko se esimerkiksi automatka kotiin, pieni yksin tehty kävelylenkki lounaalla, hyvän kirjan lukeminen kahvitauolla tai lämmin suihku? Anna arvoa näille elintärkeille hetkille.
• Varaa riittävästi aikaa hyville yöunille. Niiden merkitystä ei voi korostaa liikaa. Silloinkin, kun tuntuu, että nukkuminen on välttämätön paha, jotta pääsee suorittamaan seuraavan päivän asioita, riittävät yöunet ovat elintärkeät. Ne auttavat jaksamaan, ehkäisevät kuormittumisen kroonistumista ja parantavat mielialaa.

Millä tavalla sinä otat tänään yhteyden omaan keskukseesi?

Lämmöllä,
Merianna, merianna.rossi@gmail.com

Peilin edessä

Joogatunneillani sanon tarvittaessa oppilaille:

"Kuten huomaatte, tässä salissa on iso peili. Pyydän teitä kuitenkin kiinnittämään enemmän huomiota siihen, miltä liike tai asana teistä tuntuu kuin siihen, miltä se näyttää. Voitte tarvittaessa vilkaista linjauksia peilistä, mutta tärkeämpää on keskittyä siihen, että asana tuntuu hyvältä. Täällä kukaan ei ole arvioimassa teitä."

Niin joogasalissa kuin maton ulkopuolellakin elämämme on täynnä peilejä. Näämme oman heijastuksemme melkein missä tahansa liikummekin; vessan seinällä, näyteikkunoista, auton kyljestä tai vesilammikon pinnasta. Sillä hetkellä, kun vilkaisemme omaa heijastustamme, asetumme hetkeksi itsemme ulkopuolelle tarkastelemaan itseämme niin kuin ulkopuolinen tarkastelisi.

Erona on, että tarkastelemme itse itseämme kriittisemmin kuin kukaan meitä katsova.

Vietin muutaman päivän mökillä. Isovanhempieni mökki sijaitsee useiden kilometrien päästä isosta tiestä, metsän keskellä ja järven rannalla. Siellä joogatessani en nähnyt heijastustani. En oikeastaan katsellut itseäni peilistä muutenkaan, koska ainoat peilit mökillä ja saunatuvassa ovat pieniä ja sillä korkeudella, että niistä näkee pelkät kasvot.

Miltä peilitön elämä tuntui?

Vapauttavalta, rennolta ja helpottavalta. Armolliselta. Pystyin keskittymään enemmän siihen, miltä minusta tuntui kuin siihen, miltä näytin. Käännyin kuuntelemaan itseäni.

Lisäksi huomasin, että ylimääräisestä riisutussa ympäristössä rakkaiden ihmisten keskellä, myöskin eläviä peilejä oli vähemmän. Keskityin enemmän kuuntelemaan ja jakamaan kuin pohtimaan, mitä minun pitäisi tehdä tai sanoa.

Arjessa (ja kaupungissa eläessä) olemme usein koko ajan muiden ihmisten silmien alla. Töissä, koulussa, kaupungilla, harrastuksissa, kaupassa ja jopa kerrostalon yleisellä saunavuorolla olemme tahtomattammekin useiden elävien peilien edessä. Saatamme kuvitella, että muut jatkuvasti arvioivat ja vahtivat tekemisiämme ja sanomisiamme. Tai vaikka siihen ei kiinnittäisi tietoisesti huomiota, tiedostamatta tiedämme olevamme muiden seurassa.

Ylimääräisistä peileistä luopuminen tekee toisinaan hyvää. Silloin on enemmän aikaa kääntyä omaan itseen tutkimaan, miltä minusta todella tuntuu ja mitä oikeasti tarvitsen.

Heijastamatta,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Hyvä olo ei löydy ostamalla

Hyvä olo itsen kanssa on sellainen asia, joita ei voi ostaa. Se ei kasva uusista vaatteista, kellosta, puhelimesta tai laukun merkistä. Olo ei pidemmän päälle parane nautintoaineilla, eikä sitä voi huijata syömällä kerran viikossa salaattia. Hyvä olo itsen kanssa syntyy hyvästä elämästä.

Nyt seuraa tunnustus. Minulla on välillä ollut tapana tunneshoppailla. Kun tuntuu, että elämäni ei ole ihan sellaista kuin haluaisin tai kun haluaisin olla vähän parempi, suuntaan vaatekaupoille. Ehkä uudet aamutohvelit auttavat minua rentoutumaan kotona.

Mutta eihän se niin mene. Voin saada hetkeksi paremman olon, mutta pidemmän päälle taustalla ollut ongelma on jäänyt ratkaisematta. Uusi urheilutoppi ei tehnyt minusta parempaa urheilijaa, eikä uusi bleiseri hoitanut tekemättömiä työtehtäviä. Minä tai elämäni ei muutu yhtään paremmaksi, vaikka minulla olisi kokonainen uusi vaatekerta päällä.

Itsen hemmottelussa ei ole mitään vikaa. Mutta jos tunneshoppailu tai mikä tahansa muu vastaava on yritys haudata kurja olo, terapia jää hyvin lyhytkestoiseksi ja käy kaiken lisäksi kalliiksi. Sijaistoimintojen sijaan tehokkaampaa on suunnata kaupoilta kotiin ja kysyä itseltä, mikä minua vaivaa.

Olen kysynyt itseltäni, miksi haluan uusia vaatteita. Mitä haluan todella ostaa? Onko se jotain, minkä voi hankkia kaupasta vai jotain muuta? Voisiko tarpeeni ratketa sittenkin itseni hyväksymisellä, elämäntapamuutoksilla tai vaikkapa aktiivisella elämän suuntaan vaikuttamisella?

Esimerkiksi niitä aamutohveleita haikaillessani oivalsin, että minun on ollut viime aikoina vaikea rauhoittua iltaisin. Kun tunnistin tämän, ryhdyin pohtimaan, mistä rauhattomuuteni johtuu. Muistin, että työelämässäni on tapahtunut viime aikoina paljon muutoksia ja olen vähän epävarma uusissa rooleissa pärjäämisestäni. Tämän vuoksi minun on ollut vaikea kääntää aivojeni tehoja pienemmälle. Tämä tieto jo itsessään rauhoitti minua - onhan kyseessä ohimenevä tuntemus.

Edellä mainitsemieni kysymysten avulla olen välttänyt useamman heräteostoksen. Lisäksi olen saanut paremman mielen, kun olen ostosten sijaan tehnyt itselleni parasta, mitä itselle voi tehdä; olen kohdannut itseni ja kuunnellut, mitä todella haluan. Itseni kuuntelun avulla olen tiennyt, mitä tehdä ja saanut jotain, mitä en olisi koskaan voinut ostaa.

Pelkääjän paikalta kuskiksi - vinkkejä unelmien toteuttamiseen

Välillä tuntuu, että elämä jämähtää. Päivät tuntuvat toistavan itseään ja viikkoja ei erota toisistaan. Mihin se aika oikein menee? Miten saada elämä tuntumaan vähemmän kuolleelta?

On niin helppoa heittäytyä elämän vietäväksi. Aisoita vain tapahtuu. Koulut tulee käytyä, opiskelupaikkaan päädytään, tietylle työuralle ajaudutaan ja henkilökohtainen elämä liukuu omia aikojaan. Oletko sittenkin vain matkustaja elämäsi matkalla?

Kun elämä tuntuu junnaavan paikallaan ja kaipaisit pientä boostia, kokeile seuraavia vinkkejä!

 

Tunnista 

Tunnista, mitä haluat. Jos et oikein tiedä, mistä tykkäät, mihin haluat ja mitä toivot, ajaudut holtittomasti johonkin. Olet ikään kuin vastaanottaja, etkä aktiivinen toimija. Silloin asioita vain tapahtuu. Vain tietämällä, mitä oikeasti haluat elämältäsi, voit lähteä aktiivisesti suuntaamaan tekojasi ja ajatuksiasi niin, että haaveesi on mahdollista toteutua.Silloin asioita ei vain tapahdu, vaan rupeaa tapahtumaan!

 

Tunnusta 

Tunnusta, mitä haluat. Oletko kenties varovainen paljastamaan haaveitasi, koska ne kuulostavat typeriltä? Mitä muut ajattelevat, jos et koskaan saavutakaan sitä, mitä haluat?

Toiveista ja unelmista kannattaa rohkaistua puhumaan. Muut ihmiset eivät voi tietää ajatuksiasi, ellet puhu niistä. Jos kaipaat deittikumppanisi kanssa syvempää suhdetta, suhde voi edetä vain ottamalla toiveen puheeksi. Jos haluaisit harjoittelupaikasta vakituisen työn, työnantaja voi harkita palkkaamistasi vasta, kun kuulee toiveestasi. Verkostojen maailmassa suun avaaminen on avain. Kun tieto unelmistasi kantautuu oikean ihmisen korvaan, haaveesi voikin olla viittä vaille toteutunut!

 

Kuuntele 

Kuuntele, kun muut puhuvat siitä, mitä haluaisit. Voi olla ärsyttävää hymyillä ilahtuneesti, kun opiskelukaveri saa unelmalta kuulostavan työpaikan... Mutta sehän vain todistaa, että unelmien toteutuminen on mahdollista. Kysele, miten kaveri sai työn, mitä hän teki ja millä tavalla. Mitä haaveen toteutuminen vaati? Millä eri tavoilla muut ihmiset ovat saaneet sen, mitä sinä haluat?

Voit paitsi oppia, myös luoda suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka voivat olla myöhemmin ratkaisevassa asemassa sinun unelmasi toteuttamisessa. Lisäksi saatat kuulla jotain ratkaisevaa, jonka avulla juuri sinä voit toteuttaa oman unelmasi.

 

Avaudu 

Pidä itsesi avoimena sille, mitä haluat. Aina kehotetaan tarttumaan tilaisuuksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pidät unelmasi mielessäsi ja pohdit kohtaamiasi asioita siitä näkökulmasta, vievätkö ne sinua lähemmäs vai kauemmas haluamaasi. Yllättävältäkin tuntuvat tilanteet voivat ratkaista tulevaisuutesi, kun annat niille oikeanlaisen merkityksen. 

Anna itsellesi lupa myös vaihtaa tavoitettasi. Vaikka olisit koko elämäsi halunnut lääkäriksi, sinun ei tarvitse haluta sitä enää. Kasvamme ja kehitymme koko ajan, emmekä voi pysyä samanlaisina. Meillä on lupa muuttaa mieltämme. 

Ole armollinen itseäsi kohtaan myös siitä näkökulmasta, mitä muut odottavat sinulta. Vaikka koko lähipiirisi olisi ehdottomasti sitä mieltä, että sinusta tulee täydellinen opettaja, sinun ei tarvitse ryhtyä opettajaksi vain sen vuoksi. Kukaan ei tunne sinua niin kuin sinä itse. Voit sopia paljon paremmin johonkin toiseen ammattiin.

Minua huolestuttaa, mitä ajattelet blogistani

Minulla on huoli.

Kirjoitan blogissani paljon kehittymisestä ja jokaisen yksilöllisestä vastuusta omaan kasvuun liittyen. Ravistelen ja koetan avata silmiä katsomaan itseä. Tutustumaan omaan keskeneräiseen minään ja kohtaamaan itsessä olevia epäkohtia. Se ei ole aina kivaa.

Minua mietityttää, mitä ajattelet blogistani ja teksteistäni.

Tunnetko, että saat niistä inspiraatiota vai ajatteletko, että minä pidän sinua huonona?

Vai jotain muuta?

En halua saada sinua ajattelemaan, ettetkö olisi hyvä juuri tuollaisena. Sinähän olet parasta, mitä voi olla! Sinussa on useita ulottuvuuksia, vastakohtia, hyvää ja huonoa, ihanaa ja ärsyttävää. Olet kokonainen ihminen ihastuttavana itsenäsi.

Voisin kirjoitta blogiani pelkistä kivoista asioista ja elämän ihanuudesta. Voisin kirjoittaa itsestäni ja omasta elämästäni. Olen kuitenkin valinnut tietoisesti kertoa vähemmän itsestäni ja kysyä enemmän sinusta. Toivon blogini olevan työkalu, väline, joka auttaa sinua tutustumaan paremmin itseesi.

Minä haluan saada sinut miettimään, mitä voisit tehdä tai ajatella toisin, jotta tulisit onnellisemmaksi.

Mikä epäkohta sinussa tai elämässäsi kaipaa muutosta? Haluan auttaa sinua ymmärtämään, että sinussa on muutos. Onnellisuus ja hyvinvointi lähtevät itsestä. Sinussa on voimaa tarttua ongelmiin ja ratkoa ne. Sinussa on enemmän vahvuutta kuin ikinä arvaatkaan.

Luin joskus jonkun kirjottamana jotain tällaista: "Eteemme tulevien vastoinkäymisten on tarkoitus kaivaa meistä se potentiaali, mikä meissä piilee. Mitä isompi este, sitä enemmän sinusta löytyy voimaa."

Ja sitä paitsi minun oma elämäni ei ole koko ajan niin ihanaa, että haluaisin kirjoittaa siitä. Elämäni on sellaista tavallista, ylä- ja alamäkiä, tasapainon ja oman itseni etsimistä. Siksi toivon, että ajattelet meidän olevan vertaisia. Sinä ja minä olemme samalla viivalla ihmettelemässä elämää.

Mutta kyllä se siitä, elämä. Elämällä.

Älä varasta

Oletko koskaan varastanut? Oletko varastanut jotain muilta ihmisiltä?

Me taidamme kaikki olla pieniä näpistelijöitä. Ainakin sosiaalisen median avulla.

Mistäkö puhun?

Ajasta. Omasta ja muiden ajasta. Toisen ajan vaatiminen silloin, kun toinen ei olisi sitä halukas tai kykenevä antamaan, on varastamista.

Ihmissuhteisiin kuuluu suhteen laadusta riippuen jonkinasteinen valmius olla toista varten. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia - kun sinä kuuntelet minun asioitani, minunkin on hyvä kuunnella sinua. Meillä on velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan ja samalla tavalla muilla meitä kohtaan.

Välillä on kuitenkin hyvä kysyä itseltä ja toiselta, milloin olisi sopiva hetki yhteiselle ajalle. Tiedäthän sen tunteen, kun sinulla olisi sata asiaa hoidettavana ja sitten ystävä soittaa ja vuodattaa maratonpuhelussa työhuolensa. Olisi ihana olla ystävän tukena, mutta ei juuri tällä sekunnilla! Voisiko puhelun vaikka aloittaa kysymällä, olisiko nyt sopiva hetki jutella?

Bongaat esimiehesi työpaikan käytävällä ja päätät saman tien kysäistä hänen mielipidettään erääseen asiaan. Esimies vaikuttaa tympeältä ja vastaa kireästi ja molemmille teille jää huono fiilis kohtaamisesta. Olikohan esimiehellä kiire tai muita asioita mielessä? Olisitko voinut helpottaa esimiehesi hetkeä kysymällä, sopiiko sinun saada hetkeksi hänen huomionsa?

Kannattaa myös miettiä, mihin vuorokaudenaikaan toista lähestyy. Puhelimella on helppoa jättää viesti vaikkapa yhdentoista aikaan illalla. Vastatkoon, kun tahtoo! Mutta tiedäthän sinä, miten ärsyttävää on vilkaista nopeasti puhelinta ja huomata, että siellä on avaamattomia viestejä, sähköposteja tai Facebook-ilmoituksia. Pakkohan ne on vilkaista saman tien - huvittaa tai ei. Voisiko asiasi odottaa aamuun?

Myös toisella oleva tunneilmasto ja ajatuksellinen läsnäolo vaikuttavat siihen, miten lähestyttävä hän on. Esimerkiksi töistä palaavan vanhemman ajatukset voivat olla vielä vahvasti taakse jätetyssä päivässä. Jospa antaisit hänelle hetken aikaa asettua ennen kuin ryhdyt kiinnittämään hänen huomionsa omiin asioihisi?

Toiselle sopivan ajan kysyminen ei ole nöyristelyä, nuoleskelua tai omien asioiden aliarvioimista.

Se on toisen ihmisen huomioimista ja hänen kalliin aikansa kunnioittamista.

 

Monenlaista läsnäoloa ja vinkit läsnäolon lisäämiseen

Elämme monenlaisissa maailmoissa. Elämää on fyysisessä, aistittavassa maailmassa, nähtävässä ja kuultavassa virtuaalitodellisuudessa sekä abstraktissa ja henkilökohtaisessa mielensisäisessä maailmassamme.

Monien maailmojen risteyskohdissa esiin tulee usein läsnäolo.

Kuinka monessa maailmassa voimme olla läsnä yhtä aikaa?

On todettu, että pystymme suorittamaan useita asioita yhtä aikaa. Olemme -sukupuolesta riippumatta - multitaskingin mestareita. Tai ainakin meiltä edellytetään sitä. Meidän on kyettävä pitämään kaikki maailmamme sulavasti rinnakkain.

Emme kuitenkaan voi olla fyysisesti monessa paikassa samaan aikaan. Emmekä oikein psyykkisestikään. Kun kuvittelemme keskittyvämme useisiin asioihin ja aikaulottuvuuksiin samaan aikaan, jätämme todellisuudessa paljon huomioimatta, kokematta ja tuntematta. Aivomme hyppivät eri maailmojen välillä ja keskittyvät hetken enemmän toiseen kuin toiseen. Emme ole täydellisesti läsnä jokaisessa maailmassamme.

Läsnäololla onkin monta tasoa. Voimme olla paikalla fyysisesti tai psyykkisesti. Esimerkiksi vaikka olen tietokoneen äärellä, kuvittelen istuvani edessäsi kertomassa sinulle läsnäolosta. Olen fyysisesti täällä, psyykkisesti siellä ja sosiaalisesti mediassa. Olemme eri tavoin paikalla.

Voimme elää hetkessä syvällisemmin tai pinnallisemmin. Läsnäolomme on kuin kynttilän liekki; välillä se painuu ilmanpaineesta matalaksi, välillä se lepattaa sivuille ja joskus se kohoaa tavattoman korkeaksi. Voin kuunnella keskusteluamme tarkkaavaisesti, mutta kun minulle tulee jokin menneisyyden asia mieleen jostain sanomastasi, olenkin hetken psyykkisesti muualla. Tai kun kaivan puhelimen taskustani, ajatukseni ovatkin verkossa. Olemme enemmän tai vähemmän läsnä.

Aito, rehellinen ja täysipainoinen läsnäolo silloin tällöin tekee hyvää. Se parantaa keskittymiskykyä ja muistia, vähentää stressiä ja tasapainottaa mieltä.

Aito läsnäolo muistuttaa, että todellinen elämämme on se, jolle annamme eniten tilaa.

Jos haluat lisää läsnäoloa elämääsi, kokeile seuraavia:

• Jätä puhelin taskuun, laukkuun tai toiseen huoneeseen. Ole kaikkine ajatuksinesi tässä. Voit palata virtuaalielämään myöhemmin.
• Pysähdy hetkeksi tiedostamaan, missä ja miten olet. Mitä näet, tunnet, kuulet, haistat ja mahdollisesti maistat ympäristöstäsi? Millainen asento vartalollasi on? Tee olemisesi todeksi.
• Ole hetki tietämättä mitään. Istahda vaikkapa välipalalle ikkunan ääreen, laita päivän lehti ja mobiililaitteet syrjään ja sulje mielesi informaatiotulvalta.
• Kun pidät sometauon, irrottaudu kaikesta muusta. Laita vaikka kello hälyttämään tietyn ajan päästä, jolloin tiedät, että on aika siirtyä pois virtuaalimaailmasta.

Lisää läsnäoloa

Paljon puhutaan läsnäolosta. On tärkeää osata olla läsnä tässä hetkessä. Välillä pitää pysähtyä ja havahtua tiedostamaan, mitä juuri nyt tapahtuu ja miltä tuntuu. Läsnäolo vähentää stressiä, laskee verenpainetta ja lisää tilaa tekemisen täyteiseen elämään. Mutta mitä läsnäolo oikeastaan on? Ja miten olla läsnä, kun ympärillä on niin paljon virikkeitä, jotka kiskovat ajatuksia muualle?

Läsnäolo voisi tarkoittaa taitoa päästää irti siitä, mihin ei voi tällä hetkellä vaikuttaa. Osaa olla murehtimatta mennyttä tai ahdistumatta tulevasta. Ei jää haikailemaan jotain, mikä meni jo, eikä unohda elää nyt, vaikka odottaakin jotain tapahtuvaksi. Läsnäolo on tämän hetken tiedostamista, tässä hetkessä olemista ja mielen rauhoittamista muihin asioihin liittyvältä höpinältä. Läsnä ollessa ymmärtää, ettei minun kuulu olla tällä hetkellä niin fyysisesti kuin psyykkisestikään muualla.

Läsnäoloa vaikeuttavat kiire ja tunne siitä, että voisin käyttää tämän ajan hyödyllisemmin jossain muualla. Vaeltelevat ajatukset, mieltä painavat asiat ja tekemättömät hommat vievät väkisin huomion toiseen hetkeen. Myös jatkuva yhteys mobiililaitteisiin siirtää ajatukset pois siitä, mitä tässä hetkessä tapahtuu. Kun ympärillä on liikaa virikkeitä, on vaikea unohtaa ajallinen jatkumo ja pysähtyä tämän hetken äärelle.

Läsnäoloa voi lisätä pienillä teoilla. Listasin alle muutaman, jotka auttavat minua tiedostamaan paremmin tämän hetken.

1. Ensimmäinen askel on luopua tietoisesti tarpeesta hallita kaikkea kaikkialla. Se, mitä tapahtuu tämän hetken ulkopuolella, ei ole minun käsissäni. Kun päähäni hiipii ylimääräistä höpötystä, painostavaa ajatusten ruuhkaa, hengitän syvään ja ajattelen, ettei minun tarvitse ratkaista kaikkea nyt. Asioiden turhasta vatvomisesta ei ole hyötyä, vaan se poistaa aivokapasiteettia niiltä asioilta, mihin voin vaikuttaa tällä hetkellä. Palaan asiaan myöhemmin.
2. Yritän muistaa arvostaa sitä, mitä teen. Sillä tavalla en koko ajan ajattele, missä muualla minun pitäisi olla. Haluan ajatella, että kaikella on tarkoituksensa.
3. Koetan hyväksyä myös huonot hetket. Kaverini Ilona Parviainen toi osuvasti esiin Mielen jumppa -blogissaan tekstissä Mielen jumppaohjelma, että negatiiviset ajatukset voivat olla vain sen hetken, esimerkiksi tunnetilan, tuotoksia. Niillä ei ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Ikävät hetket ovat ja saavat olla osa elämää, eikä niitä tarvitse muuttaa. Aina ei täydy olla kivaa.
4. Pidän muistilapulla kirjaa tekemättömistä asioista, jolloin minun ei tarvitse stressata siitä, muistanko kaiken. Kirjaan ylös myös sellaiset mielenkiintoiset ajatukset, joita haluan pohtia tarkemmin sitten, kun sille on paremmin aikaa.
5. Aikataulutan tärkeimmät tekemiset, jolloin tiedän, että jokaiselle asialle on varattu oma aikansa. Näin voin keskittyä luvan kanssa siihen, mitä teen tällä hetkellä.
6. En pidä puhelinta näkyvillä, vaan jätän sen eteisen pöydälle tai laukkuun. Kuulen kyllä piippauksesta, jos jollain on minulle asiaa. En myöskään katso, mitä muut tekevät puhelimella tai muilla elektronisilla laitteilla, koska en halua imeä ylimääräisiä virikkeitä.
7. Läsnäoloa voi harjoittaa missä tahansa. Läsnäolo ei vaadi välttämättä meditaatiota tai joogaa, vaan sitä voi lisätä jokapäiväisiin askareisiin. Nyt voi olla sopiva aika antautua tälle hetkelle.

Läsnäololle on oma aikansa ja paikkansa. Maailma ei pysähdy, vaikka minä pysähtyisin.

 

Palkinnoksi hyvää oloa

"Nyt olen ansainnut suklaata." "Oli niin rankka viikko, että viikonloppuna nollaan muutamalla sidukalla." "Ehkäpä ärsytys katoaa, kun tilaan pizzan."

Miten sinä palkitset itsesi?

Itsensä palkitseminen on monelle meistä luontaista. Kun minä haluan palkita itseni, ostan Pandan Lakumixpussin, uusimman Fit-lehden tai jonkin uuden vaatteen. Kaikkihan me olemme ansainneet hemmottelua silloin tällöin.

Itsensä palkitseminen on haaste silloin, jos siihen liittyy valintoja, jotka kaduttavat myöhemmin. Herkuttelussa, shoppailussa tai vaikkapa juhlimisessa ei ole silloin tällöin mitään pahaa, mutta jos ne ovat keinoja hallita tunteita, niistä tulee helposti liian hallitseva osa elämää.

Itsensä palkitsemiseen liittyy usein hetkellinen mielihyvä. Nopeasti jotain, joka saa hyvälle mielelle. Mutta jos syöty Lakumix-pussi ahdistaa jälkikäteen tai uusi vaate jää käyttämättömänä kaappiin, kannattaa miettiä, mitä hyötyä palkinnosta on. Hetkellinen mielihyvä ei laita itsensä palkitsemisen tuomaa hyvää oloa pankkiin, vaan pahimmillaan kuluttaa olemassa olevaa hyvän olon pääomaa. Tyytymättömyys tehtyyn lisää huonoa käsitystä itsestä, mikä puolestaan lisää tarvetta palkita itsensä, joka taas... Ja niin edelleen.

Mitä jos opettelisit palkitsemaan itsesi asioilla, jotka lisäävät hyvää oloa pitkällä tähtäimellä? Rankan päivän päätteeksi nautitkin suklaan sijaan jostain kivasta tekemisestä. Tykkäätkö liikkua luonnossa? Haluaisitko käydä leffoissa tai teatterissa? Oletko haaveillut tatuoinnista tai uusista hiuksista? Oletko ajatellut hieronnassa käymistä? Mitä jos palkitsisit itsesi ravitsevalla iltapalalla ja tavallista pidemmillä yöunilla? Palkitse itsesi asioilla, jotka lisäävät hyvinvointiasi niin, ettei elämä tuntuisi aina niin rankalta. Hyvinvointia lisäävät teot kasvattavat paitsi hyvää oloa myös tyytyväisyyttä itseen.

Muista kuitenkin, että vanhat tavat ovat juurtuneet syvälle. Voi olla, ettet oikeastaan halua muutosta, mutta ajattelet, että sinun pitäisi tehdä se. Hyväksy, että kaipaat edelleen viikonlopputissutteluja, mutta päätä, että teet niiden sijaan jotain muuta. Pikkuhiljaa, valinta valinnalta voit muokata ajatuksiasi niin, ettet enää kaipaakaan vanhaa tapaasi palkita itsesi.

Jos elämää tarvitsee paeta, siinä on jotain vikaa

Mikä yhdistää alkoholia, tupakointia, sokeria ja telkkarin katsomista? Ne ovat oikoteitä onneen.

Meillä kaikilla on niitä hetkiä ja päiviä kun tuntuu, että pää on täynnä ylimääräistä höpötystä, väsyttää, ahdistaa ja arki kaatuu niskaan. Tällaisina hetkinä kaipaamme nollausta. Jotain virkistävää, joka saa meidät unohtamaan velvollisuudet, tyhjentämään pään ja tuntemaan olomme kevyeksi.

Jokaisella on omat tapansa piristää itseään. Osa kiertää kaupan karkkihyllyn kautta kotisohvalle, jotkut piiloutuvat peiton alle tai tupakkapaikalle ja toiset sopivat viikonlopuksi alkoholilla kuorrutettua menoa - esimerkiksi. Kun sinusta tuntuu, että olet ansainnut irtioton, mitä teet?

Sanotaan, että on tärkeää osata nauttia elämästä ja ottaa välillä ihan vaan rennosti. Helpommin sanottu kuin tehty. Arki nappaa yllättävän helposti tukasta kiinni ja riepottaa tiukalla otteella viikosta toiseen. Katsotaan sitten, kun tästä päivästä selviää, ja tästä viikosta ja tästä kuusta ja... Välissä ihmetellään, miten aika rientää. Jos arki tuntuu merkityksettömältä suorittamiselta, ei ole ihme, että tarvitsee kunnon breikkejä.

Kysymys kuuluu, miksi arki tuntuu suorittamiselta? Miksi kaipaat irtiottoja? Kun kerran elät arkea valtaosan elinajastasi, miksi et järjestäisi sitä sellaiseksi, että se tekee sinut onnelliseksi? Raha, koulutus, työ, velvollisuudet, lapset, lemmikki tai mikään muukaan ei ole syy, vaan tekosyy. Mitä jos lopettaisit tekosyiden miettimisen ja ryhtyisit pohtimaan ratkaisuja?

Alkoholi, tupakka, sokeri ja telkkari ovat hetkellisiä, tunnin tai pari kestäviä pakoteitä pois arjen keskeltä. Pahimmillaan ne jopa lisäävät ahdistusta myöhemmin. Kyse ei nyt ole siitä, mikä on oikea ja mikä väärä tapa viettää aikaa, vaan siitä, että jos arkesi ahdistaa sinua, sinulla on vaihtoehtoja. Miksi sitkuttelisit viikosta toiseen tyytymättömyyden ja hetkellisten valonpilkahdusten välillä, kun voisit järjestää elämäsi niin, että olet pääsääntöisesti koko ajan tyytyväinen?

Selvitä, mikä tekee sinut onnelliseksi ja lisää sitä elämääsi. Tarkista, mitkä asiat ahdistavat sinua ja saavat sinut voimaan huonosti ja kehitä niitä. Jos et saa työstäsi henkistä tyydytystä, mutta lopettaminen ei ole vaihtoehto, panosta laadukkaaseen vapaa-aikaan ja lisää sinne säännöllisesti kivoja juttuja. Jos olet jatkuvasti kateellinen muille, ryhdy tietoisesti selvittämään kateuden taustalla olevia asioita ja ryhdy näkemään ne hyvät jutut, joista muut voisivat olla sinulle kateellisia. Ei se helppoa ole, mutta taatusti vaivan arvoista.

Järjestä elämäsi sellaiseksi, ettei sinun tarvitse paeta sitä.

//Tekstin kirjoitusvirheitä ja lauseiden muotoilua muokattu tarkoituksenmukaisemmaksi 26.8.2016.

Elämä ei ole koko ajan ihanaa

Kiukuttaa, väsyttää, masentaa, tympäisee, kauhistuttaa tai pelottaa. Tunteet - myös negatiiviset - ovat erottamaton osa meitä. Et voi olla aina parhaimmillasi. Välillä ei jaksa, huvita tai pysty. Asenteella ja "pitää nähdä asioiden positiiviset puolet" -hehkutuksella voi vaikuttaa omiin tunnetiloihin, mutta on myös tärkeää antaa tunteiden tulla sellaisina kuin ne ovat. Pidemmän päälle tukahdutetut tunteet estävät meitä näkemästä, millaisia ajatuksia asiat herättävät. On myös lupa olla vähemmän hyvä.

Itsensä kuuntelulla tarkoitetaan itsestä sisältä tulevia tiedostamattomasti syntyneitä signaaleja, joista tunteet ovat erinomainen esimerkki. Kun kriittisin tunnetila on hellittänyt, koeta miettiä, mistä fiiliksesi johtui. Miksi et ollut parhaimmillasi? Mitkä asiat siihen vaikuttivat? Entä mitkä asiat saivat tunnetilan muuttuumaan? Onko elämässäsi jotain, mikä kaipaisi tarkempaa huomiotasi ja kenties muutosta?

On aivan hyväksyttävää, ettei elämä ole koko ajan ihanaa.

Ylisuorittajan tunnustus

Ajattelin mennä henkilökohtaisuuksiin. Minulla on monia paheita, mutta pahin niistä on ylisuorittaminen. Minusta tuntuu, että jos en ole vähän parempi versio itsestäni joka päivä, olen riittämätön. En osaa tunnistaa, missä menee hyvän ja täydellisen raja. En tiedä, mitä täydellisyys tarkoittaa, koska voisi aina olla vähän parempi.

Olen tehnyt taas virheen, josta en ikinä opi. Tällä kertaa olen mennyt pahemmin metsään kuin koskaan; olen haalinut itselleni liikaa tekemistä. Teen kahta työtä - täysipäiväistä ja osa-aikaista - ja lisäksi suoritan opintoja tasaiseen tahtiin. Epäsäännöllisesti siellä täällä on vapaapäivä, mutta todennäköisesti edellisenä iltana on mennyt myöhään töissä tai työt alkavat seuraavana aamuna aikaisin.

En osaa enkä halua sanoa ei, etten jäisi mistään paitsi.

Ajattelin aiemmin, että on siistiä, jos pystyy suoriutumaan kaikesta. Ihailin ihmisiä, jotka jaksavat painaa täysillä kaikilla elämän osa-alueilla. Nykyään säälin niitä, joille mikään ei riitä.

Ylisuorittaminen ei ole arvostettavaa. Mitä hienoa on siinä, että on niin paljon tekemistä, ettei ehdi nauttia mistään? Siistiä on pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta ja elää tasapainoista, tyytyväistä elämää.

Parasta on luvata itselle, että minä riitän vähempänäkin.

Välillä on kiireellisiä jaksoja, joihin ei voi itse vaikuttaa. Useimmiten olemme kuitenkin itse vastuussa siitä, miten paljon olemme haalineet tekemistä. Varsinkin ne, jotka eivät koe olevansa riittäviä, ajautuvat jatkuvasti tekemään itsestään liian tärkeitä.

Pitäisi ymmärtää, että jos jokin asia elämässä vie aikaa ja voimia,

muilla osa-alueilla on lupa höllätä.

Palautumisessa ei pidä takertua lillukan varsiin

Nykyään puhutaan paljon henkisestä kuormasta palautumisen merkityksestä. Ympärillämme oleva tietoyhteiskunta edellyttää meidän olevan jatkuvasti valppaana ja valmiina ottamaan vastaan ja antamaan tietoa. Tämä saattaa johtaa jatkuvaan standby-tilaan, joka kasaa pitkässä juoksussa melkoisen henkisen kuorman.

Aivot täytyisi asettaa välillä lentokone- ja älä häiritse -tilaan, jotta niillä olisi aikaa purkaa kuorma ja valmistautua uuteen lastiin. Hyvältä kuulostaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Jos on jatkuvasti sata lasissa, vauhtisokeus estää näkemästä, milloin mennään liian kovaa.

Mistä tietää, milloin tarvitsee aikaa palautua? Mikä sitä palauttavaa aikaa on?

Milloin palautuminen lähtee käyntiin ja milloin on palautunut riittävästi?

Etsivä löytää miljoonia ohjeita siitä, miten palautumista tulisi harjoittaa. Pitää harjoittaa mindfullnessia, joogata, kävellä luonnossa, sulkea some, pysähtyä omien ajatusten äärelle, hengittää, urheilla, nauttia läheisten ja ystävien seurasta, silittää koiraa, katsella Netflixiä, nukkua päiväunet ja niin edelleen. Huh, hengästyttää pelkkä ajatuskin siitä, mitä kaikkea pitäisi. Henkinen kuorma lähinnä kasvaa, kun yrittää mahduttaa kaikki pakolliset rentoutumiskeinot kalenteriin.

Väitän, että henkinen kuorma ei purkaudu yksittäisillä suorituksilla. Tunti joogaa päivässä ei riitä akkujen täyteen lataamiseen. Kaikki, mitä pitää tehdä, kasvattaa taakkaa entisestään.

Ratkaisu henkiseen palautumiseen on kokonaisuudessa. Kun tuntuu, että nyt päässä on liikaa tavaraa, on lupa hellittää. Lillukan varsien sijaan huomion voisi kiinnittää kokonaisuuteen. Mistä asioista nautin? Jos saisin nyt tehdä jotain, mitä huvittaa, mitä tekisin? Millaisia asioita haluaisin elämässäni olevan enemmän? Mistä voisi arjessani luopua säästääkseni itseäni? Unohda, mitä mieltä muut ovat ja kuuntele tärkeintä järjen ääntä - itseäsi.

"Jokaiseen tekoon ja tekemättä jättämiseen liittyy valinta siitä,

mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää."

- Brian Tracy

Aforismi: hyvejohtajuus.fi

Välillä on pakko elää

Vaikeat elämäntilanteet ovat siitä hankalia, että niitä on niin kurjaa elää läpi. Kaikki tuntuu vaikealta, ajatukset puuroutuvat, ei enää tiedä, mikä on aidosti huonosti ja mikä vain tuntuu kurjalta. Järjellä ei voi selittää, miksi tuntuu pahalta. Sekin ahdistaa, kun ei tiedä, milloin helpottaa.

Kuulostaa kliseiseltä, mutta totuus on, että kaikilla on joskus vaikeita aikoja. Toisilla vaikeampia kuin toisilla. Tai ei kai kukaan voi sanoa, kenellä on vaikeinta. Ihmiset eroavat siinä, että toiset suuntautuvat hankalissa elämäntilanteissa elämään ne pois päiväjärjestyksestä, kun toiset keskittyvät lopettamaan elämisen ja pysähtyvät vaikeuksien keskelle.

Kuka auttaa, kun on vaikeaa? Lähellä olevien ihmisten tulisi olla tukena, mutta kuinka paljon he voivat todellisuudessa jakaa? Taakka voi olla raskas useallekin varsinkin, kun koskaan ei voi tietää, miten paljon omia murheita itse kukin kantaa. Ammattiauttajat ovat sitä varten. Vaan mitä jos tuntuu, ettei heitäkään oikeastaan kiinnosta, vaan hekin jättävät oman onnen nojaan? Ketään ei voi rekrytoida hoitamaan raskasta elämäntilannetta omasta puolesta.

Huoli vaikeissa ajoissa räpiköivästä läheisestä voi olla valtava. Avuksi voi olla tai sitten voi ajatella, ettei omasta avusta ole mitään hyötyä. Mitä jos onkin enemmän haitaksi kuin hyödyksi, kun pelottaa, että surija huomaa, miten hyvin auttajalla menee? Sitten on niitä, jotka kokevat tarvetta olla avuksi, mutta eivät kuitenkaan saa aikaiseksi. "Ellei jaa vaikeassa asemassa olevien henkilöiden kokemusta asioiden vaikeudesta, on helppo ehdotella muille, mitä pitäisi tehdä" (Seikkula & Arnkil 2009, 39*). Ehkei kuitenkaan lopulta ymmärrä, miten vaikeaa toisella voi olla.

Sanotaan, että ajatus on tärkein. Mitä jos kaikki ajatukset ovat huonoja?

Mitä jos ei tiedä, mitä pitäisi ajatella?

Oli sitten vaikeita aikoja elävä tai sivusta seuraaja.

 * Seikkula, J. & Arnkil, T. 2009. Dialoginen verkostotyö.

Tavoitteista

Nykyaikana pitää olla tavoitteellinen. Pitää tavoitella hyvää opiskelupaikkaa, hyviä arvosanoja, työpaikkaa, nousujohteista uraa, parempaa kuntoa, rentoutuneempaa olemusta, hoikempaa vartaloa, kasvua, kehitystä, tuloksia...

Tavoitteet antavat suuntaa. Kun tietää, mitä tahtoo, on helpompaa ryhtyä hommiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteet antavat merkityksen ja tarkoituksen tulevaisuudelle. Ne luovat toivoa siitä, että joskus on jotain, mitä nyt puuttuu.

Tavoitteita asettaessa helposti unohtuu, että tavoite ei ole tie. Tavoite on suunta, mutta teot, päätökset ja asenne ovat reitti. Ilman pitkäjänteisiä ja johdonmukaisia tekoja ei ole tietä, mitä kulkea.

Entä jos tavoitteita onkin liikaa tai ne eivät ole saavutettavissa? Pitääkö tai tarvitseeko jokaisella elämän osa-alueella töistä vapaa-aikaan olla tavoitteita? Joillekin tavoitteet ovat motivaatio, toisille ahdistus. Eikö voisi tehdä pelkän tekemisen vuoksi ilman, että tavoittelee sillä jotain?

Entä sellaiset tavoitteet, joita pitäisi olla, mutta joita ei oikeastaan edes haluaisi tavoitella? Pitääkö olla bikinivartalo, vaikka ei oikeastaan edes nauti rannalla makoilusta? Täytyykö haluta edetä uralla, jos opiskelee korkeakoulussa?

Jospa oppisi tavoittelemaan sopivasti sellaisia asioita, jotka ovat aidosti itselle tärkeitä.

 

 

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin

Menneisyys on siitä pulmallinen, että vaikka tietää, mitä tapahtui, tapahtunutta ei voi muuttaa. Tulevaisuus on päinvastoin; siihen voi vaikuttaa, mutta silti ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan.

Nykyisyyskään ei ole helppo. Pitäisi olla nyt ja tässä, mutta mieli karkailee muualle. Missä sitten todella on ja miten aikaan tulisi suhtautua?

Aika on valintoja; voi päättää, mihin sen käyttää. Koska aika kuluu kumminkin, kannattaa valita tekemiset huolella. Aikaa ei ole tuhlattavaksi.

Ajan huomaa vasta kun sitä ei tahtoisi olla. Toisaalta on kuluttavaa elää koko ajan täysillä. Aika on tärkeää, vaikka sitä ei käyttäisi mihinkään.

On myös lupa vain olla ja nautiskella siitä, ettei ole mitään tekemistä. Kyllä ne kiireiset ajat tulevat. 

Kun vain muistaisi, että aika aikaansa kutakin.

Kun sen ymmärtäisi, olisi elämä helpompaa.

Elämämme tärkein suhde

Eipä tässä mitään ihmeempiä, koulua ja töitä ja vähän kiirettä. Sekunnit, minuutit, tunnit, päivät, viikot, kuukaudet, vuodet - kaikki tuntuvat olevan nykyään liian lyhyitä. Tärkein parisuhteemme on muodostunut kelloon ja kuten erotilastojen trendikäyrä ja lisääntyneet stressioireet osoittavat, suhteemme eivät voi hyvin.

Kuten suhteissa yleensäkin, suhteessa kellon kanssa on hyviä ja huonoja hetkiä. Välillä nautitaan yhdessä hitaista päivistä ja mukavasta tekemisestä, mutta toisinaan tapellaan, kiukutellaan ja ollaan tyytymättömiä. Tappelut muodostuvat yleensä siitä, kun suhteen jompi kumpi osapuoli on toista edellä, odottaa toiselta liikoja, ei ole tarpeeksi läsnä tai ei anna omaa aikaa.

Parisuhteessa olennaista ei kuitenkaan ole syyttää kumpaakaan osapuolta. On pohdittava, mitä voisi itse tehdä jatkossa toisin. Jos kello ei anna periksi, on katse käännettävä itseen. Hyväksynkö käytettävissä olevan ajan sellaisena kuin se on vai yritänkö muuttaa sitä? Varaanko riittävästi aikaa asioille, joita haluan tehdä? Pyydänkö oma-aloitteisesti omaa aikaa vai annanko kellon määritellä tekemiseni?

Suhteessa kellon kanssa on oltava kärsivällinen. Verkkaisina hetkinä on lupa pysähtyä nauttimaan. Toisaalta kun aika on tiukilla, täytyy keskittyä olennaiseen ja tiputtaa jotain pois. Se, mistä luovut nyt, ei ole lopullisesti poissa. Myöhemmin uudelleen.

Aikaa on niille asioille, joille sitä haluaa olevan.

Elämä ei muutu helpommaksi

Kun tuntuu, että asiat eivät suju niin kuin pitää, muista, että

elämä ei muutu helpommaksi,

mutta sinä kehityt.

Vaikka tilanne näyttäisi nyt kamalalta, usko pois, se ei kestä ikuisesti. Vähän kerrallaan opit hallitsemaan aikatauluja paremmin, osaat kieltäytyä liiasta tekemisestä, opit virheistäsi ja osaat varoa muiden erheitä. Ei kannata tukeutua siihen, että tulevaisuudessa elämä olisi parempaa. Sinä kuitenkin selviät siitä, koska olet joka päivä parempi.

Toisaalta, kun asiat tuntuvat sujuvan liiankin helposti ja arki tuntuu kevyeltä, on hyvä palauttaa mieleen, että

elämä ei muutu helpommaksi,

mutta sinä kehityt.

Me olemme itse hyvien asioiden aikaansaajia. Aina ei tarvitse tehdä täysillä, suorittaa, ylittää itseään, haastaa, potea aikapulaa ja ahdistua kiireestä. Välillä voi antautua sille fiilikselle, että kaikki on tosiaan hyvin.

Lämmin ja valoisa syksy

Ilma on aamuisin ja iltaisin kirpeä. Ulos ei enää passaa lähteä ilman takkia ja sukkia kengissä. Pimeä hiippailee viikko viikolta aiemmin ja kuiskailee kaivamaan heijastimet eteisen lipastosta. Päivänvalosta puuttuu se kesän lämpö.

Monia harmittaa, kun valoisa ja lämmin kesä luovuttaa paikkansa hämärälle, viileälle ja sateiselle syksylle. Huokailemme tulevaa kaamosmasennusta ja haukottelemme jo valmiiksi pimeitä aamuja. Syksy.

Syksyn ei tarvitse olla kylmä ja pimeä. Kun iltojen ylle laskeutuu tumma taivas ja höyryävä hengitys, meidän on aika etsiä valoa ja lämpöä muualta.

Sytytetään valot. Laitetaan kynttilöihin tulet, kaivetaan ledvalonauhat kaapista ja unohdetaan eteisen kattovalo palamaan. Vedetään verhot pois ikkunoiden edestä ja katsellaan katulamppuja. Välillä valomerta katsellessa tuntuu, kuin olisi ulkomailla.

Käperrytään lämpöön. Nostetaan kaapin perältä neuleet hyllyn etuosaan ja heitetään torkkupeitot sohvan käsinojalle. Vedetään villasukat jalkaan ja ehkä toiset siihen päälle. Hakeudutaan muiden ihmisten seuraan, lämmitellään kainalossa ja halataan. Ollaan ihmisiä ihmiselle, annetaan ja otetaan vastaan. Ja jos iholle ei ole asiaa, yksikin kiva sana saa oman sisäisen kaminan hehkumaan. Pitää vain ymmärtää kääntää lämpökatkaisija päälle vastaanottamalla se, mitä on tarjolla.

Kyllä syksylläkin on valoisaa ja lämmintä, kun ymmärtää itse etsiä.