Itsekurin mielekkyys ja mielettömyys - Mitä itsekurista pitäisi ajatella hyvinvoinnissa?

Itsekuri on hyvinvoinnin kannalta kaksipiippuinen käsite. Itsekuria pitää olla parempien hyvinvointia edistävien valintojen tekemiseen. Toisaalta se ei saa hallita elämäämme ja estää meitä nauttimasta elämästä. Mitä itsekuri tarkoittaa hyvinvoinnin kannalta ja miten siihen tulisi suhtautua?

---

Itsekuri on muodostunut terveellisiä elintapoja ihainnoivassa ja hyvinvointia edistävässä kulttuurissa hyveeksi. Ajatellaan, että heikko mielemme tuottaa meille erilaisia mielihaluja, joiden hallitsemiseen tarvitsemme itsekuria. Epätoivottuja mielihaluja voivat olla esimerkiksi makeanhimo, laiskuus ja haluttomuus kehittyä. Itsekuriin liittyvät esimerkiksi säännöllisyys, toistuvuus, pitkäjänteisyys, kieltäytyminen ja tavoitteellisuus.

Kuri. Siinä on suomen kielessä jotenkin ikävästi kalskahtava mielleyhtymä. Kuri on mielen hallitsemista tilanteissa, joissa se on usein vaikeaa. Kuri viittaa valintoihin ja päätöksiin, jotka on jollain tavalla ennalta sovittu palvelemaan tiettyä päämäärää.

Toisaalta itsekuri nähdään uhkana. Liika kurinalaisuus vie elämästä kaiken spontaanin nautinnon ja ilon. Ihminen ei ole hyvinvointia suorittava kone, vaan ajatteleva, tunteva ja liikkeessä oleva sielu. Ennalta asetettu tavoite ei aina tuota hyvinvointia pitkällä tähtäimellä, vaan voi jopa tappaa elämänilon. Itsekuri törmää usein "minä olen ansainnut hemmottelua" -ajatteluun. Hyvinvointiin kuuluvat myös rentous ja armollisuus itseä kohtaan.

Mitä jos rentous, armollisuus ja itsekuri eivät olisikaan tukkanuottasilla keskenään? Mitä jos laitettaisiin riita poikki ja keskityttäisiin toteuttamaan elämää, jossa itsekurilla olisi positiivisempi merkitys?

Itsekurin mielekkyyden tai mielettömyyden avain on niissä tavoitteissa, joita itsekuri palvelee. On eri asia jättää perjantain suklaalevy väliin siksi, että peilistä katsoo jenkkakahvaläski, kuin siksi, että suklaasta tulee paha olo. Jos itsekuri on sisäinen piiskuri, joka kylvää sisäämme negatiivisia ajatuksia ja paheksuu kaikkea, mistä pidämme, vahvinkin uupuu. Itsekuri olisikin syytä taivuttaa ymmärtäväiseksi ja lempeäksi ohjastajaksi, joka auttaa tekemään parempia valintoja. Silloin itsekuri osaa heltyä oikeissa paikoissa ja väärissä johdatella takaisin polulle.

Itsekuri on oman elämän merkityksen kunnioittamista. Se on negatiivisten tuntemusten hyväksymistä, taitoa nauraa itselle ja kykyä ryhdistäytyä valintoja tehdessä. Itsekuri on vapautus niistä asioista, jotka tuottavat pidemmällä tähtäimellä haittaa hyvinvoinnillemme.

Tutustu itsekuriisi ja käy sen kanssa kehityskeskustelu.

Millä tavalla sinä olet ansainnut tulla johdatelluksi?

Marraskuussa on lupa varjoille

"Marraskuun iltoina nähdä voi kummia,
hämärän hahmoja, varjoja tummia.
Lieneekö tonttu vai naapurin kissa,
vilahdus vain – se on kadoksissa."

On jotenkin lohdullista, että on niin pimeää ja märkää. Sääukkoa surettaa. Eihän kukaan ei ole täydellinen.

Tunne ja järki saavat kerrankin olla yhtä mieltä; on lupa haalia ympärille pehmeää, villaista ja höyryävää ja kaivautua omaan koloon. Saa murehtia, märehtiä, hykerrellä ja hihkua kaikki, mikä on tullakseen.

Vasta pimeässä näkee kunnolla. Valo rajaa kirkkauden ja koettaa kätkeä varjot. Mutta varjot kuuluvat elämään.

Väsyn valosta. Kesällä silmät ovat auringosta arat ja pää kaikesta tekemisestä täysi. Marraskuussa pimeäeläjäni herää ja antaa minulle uutta voimaa tarpoa talvikengillä sateessa.

Sitä paitsi enää on vain viisi viikkoa jouluun. Aion inspiroitua siitä.

 

Elä nyt ja luota tulevaan

Saarnaan mielelläni siitä, miten jokaisen meistä olisi syytä katsoa peiliin säännöllisesti ja miettiä, miten voisimme tehdä itsestämme parempia ihmisiä. Haastan pohtimaan heikkouksia ja suuntaamaan ajatukset niiden kehittämiseen. Kehotan tarttumaan epäkohtiin omassa elämässä ja tekemään niille jotain. Minun on kuitenkin tunnustettava, että olen innokas kehittämään ja kehittymään, mutta unohdan välillä pysähtyä kuulostelemaan, millaista nyt on.

Aina ei tarvitse olla parempi. Elämässämme on hetkiä ja ajanjaksoja, jolloin pelkkä päivästä toiseen selviäminen vaatii kaiken huomiomme. Energiamme ei riitä kaikkeen, eikä sen tarvitsekaan riittää. Toisinaan on ihan sallittua unohtaa tulla paremmaksi.

Välillä on myös tärkeää muistuttaa itselle, että olemme aika mahtavia tällaisina. Katso, mitä kaikkea olet jo saanut aikaan! Muistuta itsellesi, millaisen matkan olet kulkenut tähän asti ja taputa itseäsi olalle. Vedä polvet lähelle rintakehää, halaa jalkojasi ja tunne kehosi lämpö. Sinä olet hyvä juuri nyt.

Olemme matkalla paremmiksi ihmisiksi. Mutta koska emme tule ikinä valmiiksi, voimme aivan hyvin elää nyt ja luottaa siihen, että tulevaisuus järjestyy lopulta juuri sellaiseksi kuin itse haluamme.

Palkinnoksi hyvää oloa

"Nyt olen ansainnut suklaata." "Oli niin rankka viikko, että viikonloppuna nollaan muutamalla sidukalla." "Ehkäpä ärsytys katoaa, kun tilaan pizzan."

Miten sinä palkitset itsesi?

Itsensä palkitseminen on monelle meistä luontaista. Kun minä haluan palkita itseni, ostan Pandan Lakumixpussin, uusimman Fit-lehden tai jonkin uuden vaatteen. Kaikkihan me olemme ansainneet hemmottelua silloin tällöin.

Itsensä palkitseminen on haaste silloin, jos siihen liittyy valintoja, jotka kaduttavat myöhemmin. Herkuttelussa, shoppailussa tai vaikkapa juhlimisessa ei ole silloin tällöin mitään pahaa, mutta jos ne ovat keinoja hallita tunteita, niistä tulee helposti liian hallitseva osa elämää.

Itsensä palkitsemiseen liittyy usein hetkellinen mielihyvä. Nopeasti jotain, joka saa hyvälle mielelle. Mutta jos syöty Lakumix-pussi ahdistaa jälkikäteen tai uusi vaate jää käyttämättömänä kaappiin, kannattaa miettiä, mitä hyötyä palkinnosta on. Hetkellinen mielihyvä ei laita itsensä palkitsemisen tuomaa hyvää oloa pankkiin, vaan pahimmillaan kuluttaa olemassa olevaa hyvän olon pääomaa. Tyytymättömyys tehtyyn lisää huonoa käsitystä itsestä, mikä puolestaan lisää tarvetta palkita itsensä, joka taas... Ja niin edelleen.

Mitä jos opettelisit palkitsemaan itsesi asioilla, jotka lisäävät hyvää oloa pitkällä tähtäimellä? Rankan päivän päätteeksi nautitkin suklaan sijaan jostain kivasta tekemisestä. Tykkäätkö liikkua luonnossa? Haluaisitko käydä leffoissa tai teatterissa? Oletko haaveillut tatuoinnista tai uusista hiuksista? Oletko ajatellut hieronnassa käymistä? Mitä jos palkitsisit itsesi ravitsevalla iltapalalla ja tavallista pidemmillä yöunilla? Palkitse itsesi asioilla, jotka lisäävät hyvinvointiasi niin, ettei elämä tuntuisi aina niin rankalta. Hyvinvointia lisäävät teot kasvattavat paitsi hyvää oloa myös tyytyväisyyttä itseen.

Muista kuitenkin, että vanhat tavat ovat juurtuneet syvälle. Voi olla, ettet oikeastaan halua muutosta, mutta ajattelet, että sinun pitäisi tehdä se. Hyväksy, että kaipaat edelleen viikonlopputissutteluja, mutta päätä, että teet niiden sijaan jotain muuta. Pikkuhiljaa, valinta valinnalta voit muokata ajatuksiasi niin, ettet enää kaipaakaan vanhaa tapaasi palkita itsesi.

Jos elämää tarvitsee paeta, siinä on jotain vikaa

Mikä yhdistää alkoholia, tupakointia, sokeria ja telkkarin katsomista? Ne ovat oikoteitä onneen.

Meillä kaikilla on niitä hetkiä ja päiviä kun tuntuu, että pää on täynnä ylimääräistä höpötystä, väsyttää, ahdistaa ja arki kaatuu niskaan. Tällaisina hetkinä kaipaamme nollausta. Jotain virkistävää, joka saa meidät unohtamaan velvollisuudet, tyhjentämään pään ja tuntemaan olomme kevyeksi.

Jokaisella on omat tapansa piristää itseään. Osa kiertää kaupan karkkihyllyn kautta kotisohvalle, jotkut piiloutuvat peiton alle tai tupakkapaikalle ja toiset sopivat viikonlopuksi alkoholilla kuorrutettua menoa - esimerkiksi. Kun sinusta tuntuu, että olet ansainnut irtioton, mitä teet?

Sanotaan, että on tärkeää osata nauttia elämästä ja ottaa välillä ihan vaan rennosti. Helpommin sanottu kuin tehty. Arki nappaa yllättävän helposti tukasta kiinni ja riepottaa tiukalla otteella viikosta toiseen. Katsotaan sitten, kun tästä päivästä selviää, ja tästä viikosta ja tästä kuusta ja... Välissä ihmetellään, miten aika rientää. Jos arki tuntuu merkityksettömältä suorittamiselta, ei ole ihme, että tarvitsee kunnon breikkejä.

Kysymys kuuluu, miksi arki tuntuu suorittamiselta? Miksi kaipaat irtiottoja? Kun kerran elät arkea valtaosan elinajastasi, miksi et järjestäisi sitä sellaiseksi, että se tekee sinut onnelliseksi? Raha, koulutus, työ, velvollisuudet, lapset, lemmikki tai mikään muukaan ei ole syy, vaan tekosyy. Mitä jos lopettaisit tekosyiden miettimisen ja ryhtyisit pohtimaan ratkaisuja?

Alkoholi, tupakka, sokeri ja telkkari ovat hetkellisiä, tunnin tai pari kestäviä pakoteitä pois arjen keskeltä. Pahimmillaan ne jopa lisäävät ahdistusta myöhemmin. Kyse ei nyt ole siitä, mikä on oikea ja mikä väärä tapa viettää aikaa, vaan siitä, että jos arkesi ahdistaa sinua, sinulla on vaihtoehtoja. Miksi sitkuttelisit viikosta toiseen tyytymättömyyden ja hetkellisten valonpilkahdusten välillä, kun voisit järjestää elämäsi niin, että olet pääsääntöisesti koko ajan tyytyväinen?

Selvitä, mikä tekee sinut onnelliseksi ja lisää sitä elämääsi. Tarkista, mitkä asiat ahdistavat sinua ja saavat sinut voimaan huonosti ja kehitä niitä. Jos et saa työstäsi henkistä tyydytystä, mutta lopettaminen ei ole vaihtoehto, panosta laadukkaaseen vapaa-aikaan ja lisää sinne säännöllisesti kivoja juttuja. Jos olet jatkuvasti kateellinen muille, ryhdy tietoisesti selvittämään kateuden taustalla olevia asioita ja ryhdy näkemään ne hyvät jutut, joista muut voisivat olla sinulle kateellisia. Ei se helppoa ole, mutta taatusti vaivan arvoista.

Järjestä elämäsi sellaiseksi, ettei sinun tarvitse paeta sitä.

//Tekstin kirjoitusvirheitä ja lauseiden muotoilua muokattu tarkoituksenmukaisemmaksi 26.8.2016.

Kehitys alkaa tyytyväisyydestä

Sanotaan, että kehitys loppuu siihen, mistä tyytyväisyys alkaa.Väitetään, että tyytyväisyys tarkoittaisi staattista tilaa, joka estää muutoksen. Tyytyväisenä ei muka ole tarvetta tai halua muuttaa asioita, jotka tekevät tyytyväiseksi. Eihän asia kuitenkaan niin ole.

Tyytyväisyys ei tarkoita, etteikö haluaisi asioiden menevän eteenpäin. Tyytyväisyys on pikemminkin sen tunnistamista, että asiat ovat hyvin. Usein silloin, kun huomaa onnelliseksi tekevät asiat, niitä haluaa vahvistaa entisestään. Itse olen esimerkiksi huomannut, että riittävän usein syöminen auttaa minua jaksamaan rankempinakin päivinä. Kun oivalsin tämän, ryhdyin kiinnittämään entistä enemmän huomiota ateriarytmiini. Samalla ymmärsin, että jos syön usein, en voi syödä mitä sattuu. Opin tekemään terveellisempiä ruokavalintoja, joiden tuottama hyvä olo lisäsi tyytyväisyyttäni entisestään. Tyytyväisyys muuttuu positiivisen kehityksen kehäksi, jossa saa, mutta ei ole pakko kehittyä.

Välillä tuntuu, ettei itseen ja elämään saisi olla tyytyväinen, ettei vaan unohda tulla vielä paremmaksi ja tehdä elämästä vielä ihanampaa. Tuntuu hankalalta tasapainotella näiden välissä. Olisikin helpottavaa ymmärtää, että tyytyväisyys ei tarkoita, etteikö voisi olla matkalla kohti jotain vielä parempaa. Tyytyväisyys on asenne, ei lopputulos. Kun tämän muistaa, kehityksen toteuttaa itselle sopivalla tavalla. Kehityksen ei tarvitse olla pakollinen paha, vaan se voi olla ihana matka.

Nyt, ei myöhemmin

Kesä on jollain tavalla taianomaista aikaa. Päivät ovat pitkiä ja yöt kuumia ja ilma on toiveista ja tuoksuista sakea. Kesä on ääripäitä; hurjia myrskyjä ja seisovaa tuulta, auringon pistelyä iholla ja kylmästä töröttäviä käsikarvoja. Kesällä mitä tahansa voi tapahtua.

Kesällä on huimat mahdollisuudet elää täysillä tai toisaalta kesällä on aikaa pysähtyä miettimään itseä ja ympärillä olevia asioita. Miltä minusta tuntuu juuri nyt? Olenko onnellinen? Mikä tekee minut onnelliseksi? Entä mikä estää onnellisuuttani? Mitä kaipaan ja minkä voisin jättää taakseni? Välillä on hyvä pysähtyä kuuntelemaan, mitä sanottavaa itsellä on.

Jos olet tyytyväinen, anna sen tunteen vallata itsesi. Anna hymyn tulla, rutista itseäsi ja tunne oma lämpösi. Olet ihana! Jos taas kaipaat muutosta, päätä tehdä se. Nyt, ei myöhemmin. Olet sen arvoinen.

Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin

Menneisyys on siitä pulmallinen, että vaikka tietää, mitä tapahtui, tapahtunutta ei voi muuttaa. Tulevaisuus on päinvastoin; siihen voi vaikuttaa, mutta silti ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan.

Nykyisyyskään ei ole helppo. Pitäisi olla nyt ja tässä, mutta mieli karkailee muualle. Missä sitten todella on ja miten aikaan tulisi suhtautua?

Aika on valintoja; voi päättää, mihin sen käyttää. Koska aika kuluu kumminkin, kannattaa valita tekemiset huolella. Aikaa ei ole tuhlattavaksi.

Ajan huomaa vasta kun sitä ei tahtoisi olla. Toisaalta on kuluttavaa elää koko ajan täysillä. Aika on tärkeää, vaikka sitä ei käyttäisi mihinkään.

On myös lupa vain olla ja nautiskella siitä, ettei ole mitään tekemistä. Kyllä ne kiireiset ajat tulevat. 

Kun vain muistaisi, että aika aikaansa kutakin.

Kun sen ymmärtäisi, olisi elämä helpompaa.

Pienet tähdet taivaalla

Vietin viikonlopun mummolassa. Meitä oli siellä isovanhempieni lisäksi perheeni melkein kokonaan. Herkuttelimme jokiravuilla paahtoleivän tuoksussa, poltimme kynttilöitä ennen pimeää, väsyimme pelkästä koirien taukoamattoman riehumisen katsomisesta, nuuskimme hakkuuaukean puuttuvia puita, keräsimme hirvikärpäsiä toistemme selistä, arvuuttelimme kesältä unohtuneiden perhosten lajia ja hämmästelimme, miten mummoni kykenee kasvattamaan jokaisesta uupuneesta taimesta valtavan kasvin. Alkuyöstä istuimme pihaportailla, ryystimme karpalolonkeroa ja tajusimme, kuinka pieniä palasia olemme mustan metsän ja vielä mustemman tähtitaivaan alla.

Kaupungissa ei koskaan näe tähtiä. Maalla näimme tähdenlennon.

Mummolassa muistan aina, mistä olen tullut ja mihin haluan päätyä. Olen siellä, minne kuulun ja minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Se riittää. Pitkän aikaa jaksan muistuttaa itselleni arjessa, että minä olen hyvä tällaisena. Sitten tarvitaan uusi annos mummolaa muistuttamaan pienuuteni maailmassa, mutta suuruuteni rakkaiden sydämissä.

Yksinkertaiset asiat ovat niitä, jotka kantavat. Arvot, arvostus, hyvät tavat, kuuntelu, kuulluksi tuleminen ja oman paikan löytäminen. Sen ymmärtäminen, että meistä jokainen on pieni pala isoa ihmisketjua, mutta ilman meitä paikallamme olisi aukko.

Pienet tähdet eivät yhdessä huku valtavaan taivaaseen.

Kuva: luonnonvalo.net

Lämmin ja valoisa syksy

Ilma on aamuisin ja iltaisin kirpeä. Ulos ei enää passaa lähteä ilman takkia ja sukkia kengissä. Pimeä hiippailee viikko viikolta aiemmin ja kuiskailee kaivamaan heijastimet eteisen lipastosta. Päivänvalosta puuttuu se kesän lämpö.

Monia harmittaa, kun valoisa ja lämmin kesä luovuttaa paikkansa hämärälle, viileälle ja sateiselle syksylle. Huokailemme tulevaa kaamosmasennusta ja haukottelemme jo valmiiksi pimeitä aamuja. Syksy.

Syksyn ei tarvitse olla kylmä ja pimeä. Kun iltojen ylle laskeutuu tumma taivas ja höyryävä hengitys, meidän on aika etsiä valoa ja lämpöä muualta.

Sytytetään valot. Laitetaan kynttilöihin tulet, kaivetaan ledvalonauhat kaapista ja unohdetaan eteisen kattovalo palamaan. Vedetään verhot pois ikkunoiden edestä ja katsellaan katulamppuja. Välillä valomerta katsellessa tuntuu, kuin olisi ulkomailla.

Käperrytään lämpöön. Nostetaan kaapin perältä neuleet hyllyn etuosaan ja heitetään torkkupeitot sohvan käsinojalle. Vedetään villasukat jalkaan ja ehkä toiset siihen päälle. Hakeudutaan muiden ihmisten seuraan, lämmitellään kainalossa ja halataan. Ollaan ihmisiä ihmiselle, annetaan ja otetaan vastaan. Ja jos iholle ei ole asiaa, yksikin kiva sana saa oman sisäisen kaminan hehkumaan. Pitää vain ymmärtää kääntää lämpökatkaisija päälle vastaanottamalla se, mitä on tarjolla.

Kyllä syksylläkin on valoisaa ja lämmintä, kun ymmärtää itse etsiä.

Itsenäisyyspäivä

Juhlassa ihaninta on se hetki, jolloin pysähtyy katselemaan ajattelematta mitään. Läheiset juttelevat tyhjänpäiväisiä ja nauravat herkästi. Koira järsii leikkimielisesti kaverinsa jalkaa, piparit tuoksuvat uunissa ja ulkona on leppoisa talvi. Omassa mielessä on lähinnä piparitaikinan varastaminen, joululaulut ja tietoisuus siitä, ettei tarvitse ajatella mitään järkevää.

Juhlapäivänä uskaltaa päästää irti, arvostaa ja tulla arvostetuksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kauniit asiat

Kauniit tavarat on luotu ilahduttamaan, ihastuttamaan, sulostuttamaan ja piristämään. Ehkä kauniit tavarat eivät voi luoda onnea, mutta ne tekevät hieman onnellisemmaksi. Ne asiat, jotka eivät ole mieleen, kannattaa hävittää tai kierrättää. Sama pätee vaatteissa, ajatuksissa ja ihmissuhteissa.

Luonnonlääke

Vapaapäivän kunniaksi päätin lähteä pitkälle kävelylenkille. Seurakseni valitsin vaeltelevat ajatukseni sekä elävän esimerkin elämänilosta. Tavoitteeksi asetin virkistymisen, ajatusten rauhoittelun sekä liikunnan tuoman hyvän olon. Talvisista lenkkitodisteista voitte päätellä, saavutinko tavoitteeni.

Suosittelen loppusyksyn luonnonlääkettä jokaiseen vaivaan.

Mitäänsanomatonta

Parhaita ovat ne kokemukset, joista emme osaa sanoa mitään.

Niitä kokemuksia ei tule pilattua sanoin tai ajattelulla.

Sellaisen hetken elää juuri sellaisena kuin se on.

Sielu ratsastaa lepoon

Ratsastaessa sielu lepää. Vieressä velloo tumma järvi, toisella puolella huojuu syksyinen pelto. Alla laukkaa monta sataa kiloa lihasta valmiina tekemään sen, mitä pyydetään. Vähemmästäkin mieli rauhoittuu. On pakko unohtaa arki.

Mitä jos lähtisit syksyiselle retkelle hevosia katselemaan? Jos (ja kun) innostut, voit varata ratsastustunnin lähimmästä rastastuskoulusta.

Ja niille, jotka pelkäävät hevosia: hevosissa on sellaista viisautta, josta on tiukassa paikassa hyötyä.

Nautinnolliset aistit: tasapaino

Tiesithän sinä, että tasapaino on yksi aisti. Tasapainoaisti sijaitsee korvassa. Yksinkertaistettuna tasapainomme toimii näin: korvan käytävissä on nestettä, joka lähettää aivoille singaaleja asennostamme liikkeessä.

Sanoisin, että meillä on myös sellainen salainen tasapainoaisti. Sellainen, joka kertoo, kun jokin asia vaikuttaa hyvältä, mutta onkin väärää tai päinvastoin. Tämä aisti tunnistaa asioita rivien välistä ja aiheuttaa välillä tuntemuksia tulevasta. Aistin ansiosta voimme ohjata asioita niin, että elämämme pysyisi tasapainossa. Sitä kutsutaan myös naisen vaistoksi.

Nautinnolliset aistit: näkö

Jos aisteja voi laittaa paremmuusjärjestykseen niiden tuottaman nautinnon mukaan, minun ykköseni olisi näkö. Rakastan asioiden katselua. Istun mielelläni huoneen nurkkaan katselemaan tilaa uusin silmin. Asetun usein lattialle makaamaan ja tarkastelen, miten iso maailma on koirieni korkeudelta. Lenkillä tuijottelen maata, luontoa ja taivasta. Lintujen lento, syksyn ruska, pilvien muodot ja märkä maa näyttävät lumoavilta.

Pidän myös kasvojen katselusta. Tarkastelen mielelläni erilaisia ilmeitä ja niiden vaihtumista kasvoilla. Siinä mielessä olen kuin vauva*. Kaikkein ihmeellisintä toisten katselussa on oman katseen vaikutus vastapuolessa. Se vaihtelee yllättävän paljon.

*Psykologiaa tuntematon: vauvoilla on luontainen taipumus suunnata katseensa kasvoihin.

Nautinnolliset aistit: kuulo

Ikinä ei ole aivan hiljaista. Aina kuuluu puhetta, kärpäsen surinaa, autojen hurinaa, tuulen kulkua, musiikkia, naapurin lasten kiljahduksia, koiran haukkumista, lehtien havinaa, paperin suhinaa tai askelten tömähdyksiä.

Kuulemme ja tulemme kuulluiksi. En osaa kuvitella, miltä absoluuttinen hiljaisuus kuulostaisi. Enkä edes haluaisi tietää. Jos en kuulisi yhtään mitään, hiljaisuus pauhaisi korvaan. En tuntisi olevani elossa. Äänet ovat nimittäin todiste elämästä ja siitä, ettemme ole yksin. Seuranamme on aina sydämen syke, hengityksen puhina ja vaatteidemme kahina.

Minusta kaikkein tärkein ääni tulee itsestämme.

Nautinnolliset aistit: maku

Makuaisti on aisti, josta tulee tietoisesti nautittua eniten. Ja jotta onni ei olisi liian helppoa, makuaisti on juuri se, josta tulisi nauttia rajoitetusti.

On muuten kumma, että kaikista muista aisteista voisi ottaa ilon irti juuri niin usein kun huvittaa, mutta se, jonka käyttöä tulisi rajoittaa, houkuttelee kaikkein eniten. Evoluutio taitaakin olla kieroilija.

Pidän kaikesta makeasta. Eniten salmiakista, suklaasta ja lakritsista. Ja juustokakuista. Myös Pirkan Sitruunaleivokset ovat ihania...

Mutta mitäpä jos makuaisti antaisi iloa muustakin kuin äärimmäisen makeista aistimuksista? Miltä maistuu salaatinlehti sellaisenaan? Tai tomaatti? Entä suolaamaton pähkinä?

Maistele ja maiskuttele. Kerro itsellesi, miltä maistuu. Kokeile omenaa suoraan puusta, punaherukkaa pensaasta tai ruohosipulia maasta. Maista ketunleipää. Kun makuaisti on saanut maistiaisia puhtaista mauista, se ei välttämättä tarvitse enää lisäaineita ja valkoista sokeria.

Nautinnolliset aistit: tunto

Mikään ei voi tyhjentää mieltä paremmin kuin pelkästään tuntoon keskittyminen. Esimerkiksi jooga ja monet muut ajatuksenpuhdistajatavat perustuvat nimenomaan tuntoon: oman kehon kuunteluun sekä muiden aistien unohtamiseen.

Tunnossa parasta on sen muita aisteja voimakkaampi vaikutus fyysisyyteen. Tunteminen on tietyllä tavalla todellisempaa kuin minkään muun aistin aiheuttama aistimus. Samalla tunto tarjoaa aivan erilaisen aistikokemuksen. Se voi antaa parasta nautintoa tai vastaavasti vanhigoittaa tuskallisella kivulla.

Minä tunnustelen mieluiten vähän karheita lakanoita koko keholla, koirien kuonoa huulilla, sydämen sykettä poskella, hiekkarantaa varpailla, kylmiä vesipisaroita sekä vapaina liehuvia hiuksia selällä ja auringon lämpöä kasvoilla.

Minkä tuntemisesta sinä nautit eniten?