Tunteella, tunteetta vai yhteisellä matkalla? Ratkaisu siihen, kun tunteita on liikaa

Välillä tuntuu, että elämä on yhtä tunteiden rallia, jossa minä istun apukuskin paikalla ilman turvavöitä ja tunteet kaahaavat vauhtisokeus silmissä mutkaan. Liikaa tunteita!

Tunteella

Tunteet ovat osa inhimillistä elämää. Tunteet syntyvät kehon reagoidessa ulkoisiin tai sisäisiin ärsykkeisiin ja kulkeutuvat tiedostamattomasta mielestä tietoiseen. Tunne on siis olemassa, vaikka emme tiedostaisi sitä vielä. Tunteiden syntymistä ja ilmenemistä ei voi estää - ne ovat osa meitä.

Toiset ovat herkempiä kokemaan tunteita kuin toiset. Ilo, rakkaus ja nautinto ovat kokemisen arvoisia tunteita, mutta ei valoa ilman varjoa; voimakkaasti tunteville myös suru, ahdistus ja viha tuntuvat voimakkaina. Jatkuva tunneralli voi olla uuvuttavaa.

Tunne on - halusimme tai emme. Meidän päätettäväksemme jää, miten reagoimme tunteeseen ja miten annamme tunteen vaikuttaa olemiseemme, ajatuksiimme ja tekoihimme. Istummeko pelkääjän paikalla vai varaammeko itsellemme tilan olla ratissa?

Tunteetta?

Minä olen löytänyt vastauksen joogamatolta. Kipeä lihas tuntuu venytettäessä ikävältä, mutta kivun tiedostaminen, sen hyväksyminen ja rauhallinen hengitys auttavat pääsemään kivun yläpuolelle. Kun kivun näkee selkeästi, voi tietoisesti päättää, voiko sen kanssa elää vai ei. Sama pätee turhautumiseen, ärsyyntymiseen ja ahdistumiseen vaikeita jooga-asanoita harjoitellessa. Tunteen tiedostaminen mahdollistaa sen yläpuolelle asettumisen ja järkevän ajattelun. En ole huono ihminen, vaikka tänään en jaksakaan nostaa vartaloani päälläseisontaan. Olen pikemminkin tyytyväinen, että kuulin kehoni haluavan välttää sitä tässä hetkessä. Tunne tuli ja meni, enkä minä antanut sen jäädä asumaan.

Tunteiden kohtaamista helpottaa, kun ymmärtää niiden olevan väliaikaisia. Ne ovat kuin tuuli: jatkuvasti ohikulkumatkalla. Itse on tuulessa huojuva puu, joka antaa ilman keinuttaa oksia, mutta seisoo vankasti paikallaan, vaikka tuuli jatkaa matkaa. Meidän ei tarvitse olla yhtä kuin tunteemme.

"Kun tunteiden aalto laantuu, merkitystä on sillä, mitä jää jäljelle."
- Krzysztof, Karol Wojtyłan näytelmässä Korukauppiaan paja

Yhteisellä matkalla

Mikä sitten on sitä itseä, mihin voi kiinnittyä tunteiden myrskyssä? Puhdas tietoisuus, syvin sisin, kirkkain valo, Jumala tai mikä ikinä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minä ymmärrän ankkuroituvani syvään tietoisuuteen, joka näkee asiat sellaisina kuin ne ovat ilman arviointia, arvostelua tai egon (eli tunteiden, asenteiden, epätietoisuuden ja itsekkyyden) värittämää linssiä. Tämä tietoisuus nojautuu puhtaisiin havaintoihin ja vahvoihin arvoihin. Niiden pohjalta se tietää, mikä on oikein ja mikä väärin minun elämässäni. Kun tiedän toimineeni oikein, minun ei tarvitse tarrautua esim. epävarmuuden tai ahdistuksen tunteisiin.

"Ihmiset, jotka antavat tapahtumien ja olosuhteiden määrätä elämänsä kulun, elävät reaktiivisesti. He eivät ole elämänsä herroja, he vain reagoivat elämään."
- Stedman Graham

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tunteisiin liittyvät julkaisut: "Positiivisuus voi tukahduttaa elämän", "Nyt, ei myöhemmin", "Tunteilua", "Onni onnettomuudessa", "Tunteella", "Tunteella #2" ja "Elossa".

Tunteella,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Verkkosivut: Onnittelut onnesta 

Päänkin pitää levätä

On vaikeaa elää sellaisen pään kanssa, joka on aina täynnä. Pitää tehdä sitä ja tätä, ehdinkö, pystynkö, osaanko, teenkö parhaani, riitänkö sittenkään. Pään on samaan aikaan täynnä tunteita, ajatuksia, ideoita, reflektointia, muistoja, suunnitelmia ja velvollisuuksia. Välillä tuntuu, ettei vaan enää jaksa yhtään uutta ajatusta. Kunpa pää olisi edes hetken hiljaa.

Mutta uskallanko olla niinkään? Mitä voi tapahtua sillä välin, kun pääni lepäilee? Meneekö minulta ohi jotain tärkeää? Mitä, jos unohdan jotain, mitä en saisi unohtaa? Entä jos en ehdi sitä, mitä minun pitäisi, jos vain lepäilen tyhjyydessä?

Sanotaan, että silloin, kun olisi vähiten aikaa pysähtyä, sille olisi eniten tarvetta. Miksi? Koska silloin, kun  pää on täynnä, se ei pysty prosessoimaan mitään kunnolla, jolloin se hutiloi ja unohtelee. Se taas lisää ahdistusta ja itsesyytöksiä, jotka puolestaa heikentävät minäpystyvyysuskomuksia ja itsetuntoa. Ylikuormittuneilla aivoilla on vaikea saada itsestä parasta irti. Kunpa sen vain muistaisi.

Entä jos ei ole aikaa lepuutella aivoja?

 

Mitä kaikkea sillä välin, kun aivot lepäävät, voi tapahtua? Useimmiten ei mitään ihmeellistä. Tai jos tapahtuu, siihen ehtii kyllä tutustua sitten, kun pää on valmis vastaanottamaan. Olemme luoneet harhan, jonka mukaan olemme korvaamattomia ja meidän on oltava jatkuvassa valmiudessa reagoimaan. Todellisuudessa ihmiset tottuvat siihen, miten muut ovat tavoitettavissa. Sillä välin, kun annamme aivojen levätä, ne keräävät energiaa ja tilaa vastaanottaa enemmän tulevaisuudessa.

Pysähtyminen pelottaa

 

Kun aivoille antaa tilaa pysähtyä, ne alkavat prosessoimaan niitä asioita, joita ne eivät muuten ehtisi käsitellä. Tukahdutettuja tunteita, haudattuja tai kesken jääneitä ajatuksia ja pelkoja nousee tietoisuuden tilaan.

Aivot toimivat niin. Ne on luotu ylläpitämään mahdollisimman otollisia olosuhteita solujen elämälle. Nykymaailmassa solujen elämän ei ole enää kiinni pelkistä fyysisistä olosuhteista, vaan uhkana ovat muut aiheet. Näitä ovat esimerkiksi sosiaalinen paine, epäonnistumisen pelko, suorittaminen, pitkään jatkuva stressi sekä aikataulut. Aivojen tehtävä on tunnistaa elämää haittaavia uhkia ja prosessoida niitä ehkäistäkseen niiden haittavaikutukset. Kun tekemiseen tottuneilla aivoilla ei ole muuta puuhaa, ne alkavat työstää mielen perukoille piilotettuja uhkia.

Tällaista luonnollista reaktiota ei tarvitse pelätä. Vähän kerrallaan aivot tottuvat tekemättömyyteen ja hiljaisuuteen. Ne oppivat rauhoittumaan ja luopumaan ylimääräisten uhkien pyörittelystä. Aivoja pitää kouluttaa laiskottelemaan, jolloin niiden ei tarvitse keksiä pakonomaisesti tekemistä joutohetkinä.

Aivojen lepohetkiä ovat esimerkiksi:

• tauot
• hiljaisuus
• oleminen ilman tekemistä
• vain yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan
• nukkuminen
• meditaatio

Lepohetkemme ovat usein sellaisia, jotka on suunnattu vartalolle; esimerkiksi sohva ja Netflix, digipelaaminen tai illanistujaiset ystävien kanssa. Niissä ei ole mitään väärää, mutta on hyvä muistaa, etteivät ne anna aivojen levätä. Aivojen pitää olla koko ajan käynnissä ja aktiivisina. Aivot tarvitsevatkin lepoa levosta.

Yliaktiiviset aivot kaipaavat rauhaa. Aluksi lepoon tottumattomat aivot voivat säikähtää ja pistää tehovaihteen päälle. Mutta vähän kerrallaan, jos lepohetkiä on riittäväsi ja ne ovat riittävän pitkiä, aivot oppivat rentoutumaan. Ne oppivat päästämään irti ja käyttämään lepohetkiä itsensä korjaamiseen, eheyttämiseen ja tehostamiseen. Ja kun niiden on taas aika pärähtää käyntiin, levänneenä ne toimivat selkeämmin, avoimemmin, luovemmin ja onnellisemmin.

Kiinnostaako lukea lisää? Voisit tykätä näistä aiemmin julkaisemistani artikkeleista: Loma-ajatuksia, Lupa hellittää ja Anna itsesi nauttia arjesta.

Kaipaatko lepohetkiä kesän aikana? Oli sinulla lomaa tai ei, IWELLOn Lepo lomalla! -kesänettivalmennus tarjoaa hyvinvoinnin huippuvalmentajien asiantuntijuuden käyttöösi. Myös minä olen mukana valmennuksessa koordinaattorina ja valmentajana. Valmennuksessa opetellaan palautumista edistäviä asioita ja mietitään, miten juuri sinä voisit istuttaa enemmän lepoa päiviisi. Tutustu valmennukseen tästä linkistä!

Lisäksi tarjoan lepoa aivoille liikunnan parissa. Lue lisää Jyväskylässä järjestettävistä, kaikillle avioimista ulkoliikuntatunneista ja joogasta Onnittelut onnesta -verkkosivuilta http://onnittelutonnesta.wordpress.com.

Sydämellä,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Joogaa nakuna ja muita itsen kuuntelun harjoituksia

Yhtenä iltana olin yksin kotona ja podin turvotusta. Tiedäthän sen tunteen, kun maha ei meinaa mahtua nahkoihin ja olo on tukala?

Suihkusta tultuani kurottelin vaatekaapin ylähyllyltä yöpaitaa. Havahduin kehoni lähettämään viestiin: venytys tuntui hyvältä. Jatkoin kurkotuksia, taivuttelin kylkiä, venytin selkää. Liikkeiden vastapainoksi kaipasin selän pyöristystä, joten laskeudun eteentaivutukseen ja sieltä kyykkyyn. Yhtäkkiä havahduin joogaavani alasti.

Alasti oleminen ei tuntunut kovinkaan kummalliselta, mutta ihmettelin, miten minun ei ollut kylmä.

Joogasession jälkeen turvotus oli tiessään ja oloni helpottunut. Kokemus on jäänyt mieleeni oivallisena osoituksena siitä, että keho kertoo kyllä, mitä se kaipaa. Sitä pitää vain oppia kuuntelemaan.

 

Mitä minulle kuuluu? 

 

Kuinka usein pysähdymme kuuntelemaan sitä, mitä meille aidosti kuuluu? Pieni kysymys, mutta yllättävän vaikea; ainakin kysyä. 

Tasapaino mielen ja kehon välillä on onnellisuuden avain. Usein kuitenkin hukumme arjen aallokossa mielen mölyyn, joka pauhaa pitäisi, täytyy, tulisi, jos, mutta, sitku alkuisia ajatuksia. Ei jää aikaa, tilaa tai edes tilaisuutta pysähtyä syvimmän minän äärelle kysymään, mitä todella tarvitsen.

Nytku vahvistuu harjoittelemalla

 

Itsen äärelle pysähtyminen ja kehon viestien kuunteleminen edellyttävät hiljaisia hetkiä. Sellaisia, kun et oikeastaan ole menossa mihinkään tai tekemässä mitään. Hetkiä, jolloin et edes juurikaan ajattele. Silloin syvimmällä sinulla on tilaisuus saada äänensä kuuluviin.

Aluksi mielen hiljentymiseen sopivia tilanteita pitää järjestää. Ne voivat olla esimerkiksi harrastuksia, kuten lenkkeilyä, uintia, joogaa, meditaatiota, puutarhan hoitoa tai käsitöiden tekemistä. Näiden puuhien yhteydessä voi harjoitella mielen hiljentämistä.

Vähitellen mieli oppii hiljentymään itsestään. Tällöin opimme tulemaan vastaanottavaisemmiksi syvältä tuleville tärkeille viesteille. Ja miksi pitäisi? Koska syvällä meissä on vastaus.

Ja jos hetki on sopiva, saattaa vaikka päätyä helpottamaan turvotusta joogaamalla alasti.

~~~
Mielen pysähtymistä voi harjoitella esimerkiksi tarjoamillani kesäjoogatunneilla Jyväskylässä. Lue lisää verkkosivuilta!
~~~

Itsekurin mielekkyys ja mielettömyys - Mitä itsekurista pitäisi ajatella hyvinvoinnissa?

Itsekuri on hyvinvoinnin kannalta kaksipiippuinen käsite. Itsekuria pitää olla parempien hyvinvointia edistävien valintojen tekemiseen. Toisaalta se ei saa hallita elämäämme ja estää meitä nauttimasta elämästä. Mitä itsekuri tarkoittaa hyvinvoinnin kannalta ja miten siihen tulisi suhtautua?

---

Itsekuri on muodostunut terveellisiä elintapoja ihainnoivassa ja hyvinvointia edistävässä kulttuurissa hyveeksi. Ajatellaan, että heikko mielemme tuottaa meille erilaisia mielihaluja, joiden hallitsemiseen tarvitsemme itsekuria. Epätoivottuja mielihaluja voivat olla esimerkiksi makeanhimo, laiskuus ja haluttomuus kehittyä. Itsekuriin liittyvät esimerkiksi säännöllisyys, toistuvuus, pitkäjänteisyys, kieltäytyminen ja tavoitteellisuus.

Kuri. Siinä on suomen kielessä jotenkin ikävästi kalskahtava mielleyhtymä. Kuri on mielen hallitsemista tilanteissa, joissa se on usein vaikeaa. Kuri viittaa valintoihin ja päätöksiin, jotka on jollain tavalla ennalta sovittu palvelemaan tiettyä päämäärää.

Toisaalta itsekuri nähdään uhkana. Liika kurinalaisuus vie elämästä kaiken spontaanin nautinnon ja ilon. Ihminen ei ole hyvinvointia suorittava kone, vaan ajatteleva, tunteva ja liikkeessä oleva sielu. Ennalta asetettu tavoite ei aina tuota hyvinvointia pitkällä tähtäimellä, vaan voi jopa tappaa elämänilon. Itsekuri törmää usein "minä olen ansainnut hemmottelua" -ajatteluun. Hyvinvointiin kuuluvat myös rentous ja armollisuus itseä kohtaan.

Mitä jos rentous, armollisuus ja itsekuri eivät olisikaan tukkanuottasilla keskenään? Mitä jos laitettaisiin riita poikki ja keskityttäisiin toteuttamaan elämää, jossa itsekurilla olisi positiivisempi merkitys?

Itsekurin mielekkyyden tai mielettömyyden avain on niissä tavoitteissa, joita itsekuri palvelee. On eri asia jättää perjantain suklaalevy väliin siksi, että peilistä katsoo jenkkakahvaläski, kuin siksi, että suklaasta tulee paha olo. Jos itsekuri on sisäinen piiskuri, joka kylvää sisäämme negatiivisia ajatuksia ja paheksuu kaikkea, mistä pidämme, vahvinkin uupuu. Itsekuri olisikin syytä taivuttaa ymmärtäväiseksi ja lempeäksi ohjastajaksi, joka auttaa tekemään parempia valintoja. Silloin itsekuri osaa heltyä oikeissa paikoissa ja väärissä johdatella takaisin polulle.

Itsekuri on oman elämän merkityksen kunnioittamista. Se on negatiivisten tuntemusten hyväksymistä, taitoa nauraa itselle ja kykyä ryhdistäytyä valintoja tehdessä. Itsekuri on vapautus niistä asioista, jotka tuottavat pidemmällä tähtäimellä haittaa hyvinvoinnillemme.

Tutustu itsekuriisi ja käy sen kanssa kehityskeskustelu.

Millä tavalla sinä olet ansainnut tulla johdatelluksi?

Arvojen mukainen elämä: Mitkä ovat minun arvojani?

Edellisessä tekstissäni pohdin, että elämän merkitys syntyy arvojen mukaisesta elämästä. Meille on annettu arvokas elämän lahja ja sillä on väliä, miten käytämme sen. Se ei tarkoita, että meidän tulisi elää tietyllä tavalla; saavuttaa paljon ja hankkia arvokkuutemme. Elämä itsessään tekee meistä riittävän arvokkaita. Voimme siis keskittyä maineen ja mammonan metsätyksen sijaan elämän merkityksellisyyden tekemiseen. Tämä merkitys syntyy arvojen mukaisista valinnoista ja teoista.

---

Mitä jos ei tiedä omia arvojaan? Miten omat arvot voi tunnistaa? Mistä tietää, mitkä ovat niitä arvoja, joita kannattaa seurata? Miten voi tunnistaa elävänsä arvojen mukaisesti? Jos kaipaat vastauksia näihin kysymyksiin, on aika lähteä matkalle sisäiseen itseen.

Arvot ovat perustavanlaatuisia ajatuksia ja käsityksiä elämästä ja siitä, miten pitäisi elää. Opimme arvoja yhteiskunnan, kasvatuksen, koulutuksen, elämänkokemuksen ja kohtaamiemme ihmisten kautta. Osa arvoista on tietoisesti omaksuttuja, kuten eettinen elämäntyyli, mutta valtaosan arvoista opimme piiloisesti. Silloin niiden tunnistaminen ja sanoittaminen voi olla vaikeaa.

Jos sinusta tuntuu vaikealta luetella omia arvojasi, pysähdy seuraavien kysymysten äärelle:

1. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?
2. Millaisia asioita haluat pitää elämässäsi?
3. Mitkä asiat tuovat sinulle onnea ja tyytyväisyyttä?
4. Mitä ilman et voisi elää?
5. Mitä asioita tai ominaisuuksia arvostat?

Kun olet listannut elämäsi tärkeimmät asiat, voit työstää niitä eri tavoin. Voit esimerkiksi jaotella niitä yleisimpien arvoluokitusten mukaan (kts. esim. Wikipedia: Arvo) tai etsiä aforismeja, jotka kuvaavat arvojasi parhaiten. Jos olet kiinnostunut filosofiasta tai elämänkatsomuksellisista teemoista, voit jopa tutustua erilaisiin filosofisiin ja elämänkatsomuksellisiin suuntauksiin ja hakea niistä apua elämänlinjojesi rakentamiseen.

Muodosta arvoistasi selkeitä ja mahdollisimman yksinkertaisia elämänohjeita: oma huoneentaulusi. Kun teet valintoja ja päätöksiä, pyri noudattamaan näitä ohjeita. Silloin elät arvojesi mukaan.

Tunnista, tunnusta ja elä.

Ulos kuluttamisen noidankehästä

Me ihmiset olemme niin kovin innokkaita hamstraamaan. Olemme kiiltävälle persoja harakoita, jotka täyttävät pesänsä löytämillään aarteilla.

Yhteiskuntamme järjestelmät ja kulttuurimme ovat rakentuneet kuluttamisen ympärille. Elämme mielikuvien maailmassa, jossa valtaa käyttävät markkinat luovat todellisuutemme. Meidät on kasvatettu uskomaan kuluttamiseen. Hankimme koulutuksen, jotta saamme töitä, jotta meillä on varaa elää. Elämä muodostuu hankinnoista ja niiden tuottamasta lisäarvosta. Me uskomme aidosti lohtushoppailuun, ansaittuun luksukseen ja materian tuottamaan onneen.

Sisimmissämme kuitenkin tiedämme, ettei raha tuo onnea. Tutkimusten mukaan raha ei tee meitä enää onnellisemmaksi, kun saavutamme tietyn tulorajan.

Kun olemme tottuneet tyydyttämään mielikuvatarpeemme, olemme itse asiassa tehneet itsemme immuuneiksi kuluttamiselle. Minkään hankkiminen ei tunnu miltään, koska heti kohta pitäisi olla uudempaa, trendikkäämpää ja parempaa. Ja mikä ärsyttävintä: juuri, kun hankit jotain uutta, se tulee seuraavalla viikolla alennukseen ja menettää arvonsa. Kompensaatioksi pitäisi hankkia taas jotain uutta.

---

Mikä sitten tekee meidät aidosti onnelliseksi ja miten tämä autuus on mahdollista saavuttaa?

Kerronpa oman tarinani kautta, miten minä havahduin jääneeni kuluttamisen noidankehään:

Neljä opiskeluvuotta viidestä olen tehnyt töitä opintojen ohella. Viime vuosi oli hurja: tein opintojen ohella osa-aikaisesti töitä ruokakaupassa ja lisäksi tein alkuvuodesta kaksi täysipäiväistä työharjoittelua tutkimusavustajana. Kesällä kirjoitin pidempiaikaisen työsopimuksen harjoittelupaikkaani. Töiden ja opintojen ohella koetin varata aikaa liikunnalle sekä ystävien ja läheisten tapaamiselle.

Rahaa tuli, mutta ajan kustannuksella. Olin väsynyt ja tyytymätön täyteen kalenteriini. Ajauduin kompensoimaan tyytymättömyyttäni hankkimalla kaikkea "piristävää", kuten uusia vaatteita. Hankintojen tekeminen kuitenkin edellytti lisää rahaa, joka sai minut lisäämään työtuntejani.

Vuoden 2016 lopulla jokin minussa koetti herätä (lue esim. Hyvä olo ei löydy ostamalla). Mietin, mitä haluan todella ostaa: uudet aamutohvelit vai mielikuvan rauhallisesta ja rennosta aamupäivästä?

Vuoden vaihtuessa huomasin, että viime vuoden tuloni ylittivät opintotukirajan. Minun täytyy siis maksaa osa opintotuestani takaisin. Tämä herätti minut. Oivalsin, että olin ajanut itseni kuluttamisen noidankehään; voidakseni kuluttaa, minun oli tehtävä enemmän töitä, mutta tehdessäni enemmän töitä, minulle jäi vähemmän aikaa muille tärkeille asioille, joka sai minut purkamaan turhautumistani kuluttamiseen. Miksi minun piti kiusata itseäni sillä tavalla?

Minun ei ole pakko tienata enempää kuin todella tarvitsen. Pikku hiljaa olen koettanut vähentää työtuntejani. Yritän ajatella, etten tee töitä rahan vuoksi, vaan toteuttaakseni itseäni. Tämä näkyy tilisaldossani, mutta huomaan, että pärjään vähemmällä. Kun minulla on enemmän aikaa minulle tärkeille asioille ja joutenololle, en oikeastaan kaipaa materiaa laastariksi. Olen tyytyväisempi ja minun on helpompi hengittää.

---

Luopumalla voit saada.

Elämän missiosta - esimerkkinä minun elämäni tarkoitus

Kirjoitin edellisessä tekstissäni elämän merkityksen löytämisestä. Väitän, että elämästä tulee tuhat kertaa parempaa, kun on jotain, jota kohti mennä. Elämä, jolla ei ole tarkoitusta, on pelkkää haahuilua, odottamista ja lyhytkestoista mielihyvän tavoittelua. Kun elämällä on suunta ja suurempi tarkoitus, sitä voi suunnitella ja omille tekemisille muodostuu merkitys.

Puhun elämän missiosta. Onko missio sitten jotain pysyvää, joka sitoo koko loppuelämän ajaksi tavoittelemaan tiettyä asiaa? Miksi sen pitäisi olla? Elämä elää, muuttuu, muovautuu, vaihtaa suuntaa, kohtaa sattumia ja sopeutuu. Elämän missioon voikin suhtautua prosessina, joka kehittyy ja kasvaa itsen mukana. Mitään tiettyä ei tarvitse hakata kivitauluun ja noudattaa hampaat irvessä hamaan loppuun asti.

Elämän missio on ajatus siitä, miksi olemme saaneet mahdollisuuden maapallolla. Se on tieto siitä, että minulla ja tekemisilläni on merkitystä. Se on oman merkityksen toteuttamista niin, että voi olla ylpeä itsestä sitten, kun aika on täynnä.

Kuulostaako korkealentoiselta? Oikeastaan se on hyvin käytännöllinen asia. Se määrittelee, mitä teemme elämämme aikana, vuoden aikana, kuukaudessa, viikossa, päivässä. Se on arkisia valintoja, tekoja, sanoja, kohtaamisia ja kosketuksia. Liikettä ja paikallaan oloa, energian suuntaamista tai keräämistä.

Esimerkiksi minun missioni on elää arvojeni mukaisesti ja mahdollisesti esimerkilläni välittää arvojani niille, jotka niistä kokevat hyötyvänsä. Hyvinvointi, terveys, rakkaus, turvallisuus, hyvyys, moraalinen oikeus, omanarvontunto, onni ja itsensä toteuttaminen. Niistä muodostuu minun hyvä elämäni ja niiden annan ohjata elämääni. 

Pyrin tekemään valintoja niin, että ne tukevat arvojani pitkällä tähtäimellä. Vaalin elämässäni asioita, jotka tekevät minut hyvinvoivaksi ja onnelliseksi. Samalla yritän tunnistaa tilanteet, joissa välittömän mielihyvän tavoittelu voi aiheuttaa huonoa oloa pitkällä tähtäimellä.

Minun elämäni missio on minun asiani. Sinä voit päätyä juuri sellaiseen missioon, mikä sopii sinulle. Näin tärkeissä asioissa ei kannata kuunnella muiden valintoja.

Sinä teet oman missiosi. 

Kun elämältä puuttu merkitys

Elämän merkityksettömyys johtuu arvottomuudesta.

Arvottomuus taas johtuu tietämättömyydestä.

Tietämällä löydät arvot ja merkityksen.

Jotta elämä olisi mielekästä, sillä on oltava tarkoitus. Päämäärätön elämä on pelkkää haahuilua ja jonkin tai jonkun odottelua. Jos ei tiedä, mikä oman elämän tarkoitus on, ei pysty tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia. Silloin ajautuu täyttämään senhetkisen tarpeen miettimättä, mihin ja miten tarpeen tyydyttäminen todella vaikuttaa. Nopea vastaus nopeaan tarpeeseen ei lopulta vie yhtään minnekään. Tai enintään seuraavan nopeasti heräävän tarpeen luo ja pahimmillaan kauemmas siitä, mitä todella tahtoisi.

Jotta elämästä tulisi merkityksellistä, pitää olla jotain, jota tavoitella ja toteuttaa. Jotain suurempaa kuin makeanhimo, piristyminen tai tylsyys. Pitää olla tehtävä, missio.

Mikä se sellainen tehtävä sitten voisi olla? Työ? Mitä jos ei tiedä, mitä haluaa tehdä isona? Parisuhde? Upea ulkonäkö? Kysynkin sinulta, onko joku noista tai joku vastaavanlainen tavoite todella se suurin, mitä haluat saavuttaa, elää ja hengittää? Elämän missio taitaa olla jotain vielä suurempaa, jotain vielä korkeammalla leijuvaa.

Elämän missio on se jälki, minkä haluat jättää maailmaan sitten, kun sinun energiasi on siirtynyt sinusta toisaalle. Millaista energiaa haluat jäävän sinun mentyä? Haluatko, että energiasi elää muissa ihmisissä, heidän elämässään ja toiminnassaan? Onko sinun energiasi toiselle suotu onni, hyvä elämä? Tällöin toimisit esikuvana esimerkiksi arvoinesi, asenteinesi tai elämäntapoinasi. Vai haluatko, että sinun energiasi kulminoituu johonkin keksintöön tai tieteelliseen läpimurtoon? Tällöin keskittyisit elämäntyösi lopputuloksen kokretisoimiseen. Missä muodossa energiasi on? Sanoina, tekstinä, tekoina, elämäntapana, materiana...

Löydä missiosi

Voit johdatella itsesi missiosi luokse kysymällä itseltäsi:

Kuka haluan olla?
Millainen ihanneminäni on?
Mitä haluan, että minusta jää mentyäni?

Tee missiosi todelliseksi elämäksi

 Kun tiedät, mitä haluat jättää jälkeesi, on aika ryhtyä miettimään tapoja toteuttaa sinun missiotasi. Voit nyt kysyä itseltäsi:

Millaista elämää haluan elää?
Miten elämäni vaikuttaa muuhun unversumiin ja miten haluan sen vaikuttavan siihen?
Millä konkreettisilla arjen valinnoilla, teoilla,

sanomisilla ja käyttäytymisellä voin toteuttaa missiotani?
Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka haittaavat missioni saavuttamista?

Voinko vähentää niiden osuutta elämässäni? Jos voin, miten, ja jos en, miksi?

 

 

Sinä elät. Sinä teet valintoja. Sinussa on kaikki maailman valta, merten vesi ja aavikon hiekka, auringon valo ja yön pimeys. Löydä ne ja voimaannu niistä.

Merkityksettömästä tuleekin merkityksellistä.

Hyvä olo ei löydy ostamalla

Hyvä olo itsen kanssa on sellainen asia, joita ei voi ostaa. Se ei kasva uusista vaatteista, kellosta, puhelimesta tai laukun merkistä. Olo ei pidemmän päälle parane nautintoaineilla, eikä sitä voi huijata syömällä kerran viikossa salaattia. Hyvä olo itsen kanssa syntyy hyvästä elämästä.

Nyt seuraa tunnustus. Minulla on välillä ollut tapana tunneshoppailla. Kun tuntuu, että elämäni ei ole ihan sellaista kuin haluaisin tai kun haluaisin olla vähän parempi, suuntaan vaatekaupoille. Ehkä uudet aamutohvelit auttavat minua rentoutumaan kotona.

Mutta eihän se niin mene. Voin saada hetkeksi paremman olon, mutta pidemmän päälle taustalla ollut ongelma on jäänyt ratkaisematta. Uusi urheilutoppi ei tehnyt minusta parempaa urheilijaa, eikä uusi bleiseri hoitanut tekemättömiä työtehtäviä. Minä tai elämäni ei muutu yhtään paremmaksi, vaikka minulla olisi kokonainen uusi vaatekerta päällä.

Itsen hemmottelussa ei ole mitään vikaa. Mutta jos tunneshoppailu tai mikä tahansa muu vastaava on yritys haudata kurja olo, terapia jää hyvin lyhytkestoiseksi ja käy kaiken lisäksi kalliiksi. Sijaistoimintojen sijaan tehokkaampaa on suunnata kaupoilta kotiin ja kysyä itseltä, mikä minua vaivaa.

Olen kysynyt itseltäni, miksi haluan uusia vaatteita. Mitä haluan todella ostaa? Onko se jotain, minkä voi hankkia kaupasta vai jotain muuta? Voisiko tarpeeni ratketa sittenkin itseni hyväksymisellä, elämäntapamuutoksilla tai vaikkapa aktiivisella elämän suuntaan vaikuttamisella?

Esimerkiksi niitä aamutohveleita haikaillessani oivalsin, että minun on ollut viime aikoina vaikea rauhoittua iltaisin. Kun tunnistin tämän, ryhdyin pohtimaan, mistä rauhattomuuteni johtuu. Muistin, että työelämässäni on tapahtunut viime aikoina paljon muutoksia ja olen vähän epävarma uusissa rooleissa pärjäämisestäni. Tämän vuoksi minun on ollut vaikea kääntää aivojeni tehoja pienemmälle. Tämä tieto jo itsessään rauhoitti minua - onhan kyseessä ohimenevä tuntemus.

Edellä mainitsemieni kysymysten avulla olen välttänyt useamman heräteostoksen. Lisäksi olen saanut paremman mielen, kun olen ostosten sijaan tehnyt itselleni parasta, mitä itselle voi tehdä; olen kohdannut itseni ja kuunnellut, mitä todella haluan. Itseni kuuntelun avulla olen tiennyt, mitä tehdä ja saanut jotain, mitä en olisi koskaan voinut ostaa.

Kun tuntuu, että hukkuu itseensä

Minussa on varasuunnitelma. Sen nimi on todellinen minä.

On monta minää. Opiskelija, tyttöystävä, työntekijä, koiranomistaja, ulkoilija, urheilija, sisko, tytär, ystävä, bloggaaja, kirjoittaja, lukija, virkkaaja... Toiset välillä voimakkaampia kuin toiset, mutta kaikki yhtä paljon osa minua. Olen osieni summa.

Välillä minusta tuntuu, että minussa on liikaa. Hukun siihen, mitä kaikkea olen. Pää on täynnä meteliä, eikä se tahdo hiljetä millään. En aina tiedä, mitä tekisin, kun en ehdi tehdä mitään. Olen ylikuormitettu itselläni.

Silloin minussa on backup plan. Voin hiljentyä hetkeksi todellisimman minän ääreen. Sen minän, joka ei ole mitään muuta kuin minä. Korkein minä. Korkein minä on, vaikka kaikki muut minät otettaisiin pois. Se, joka on aina olemassa riippumatta mistään. Kun tarvitsen tilaa ja aikaa, kaivaudun sen minän syliin tarkkailemaan tilannetta. Kun olen katsellut itseäni tarpeeksi, tiedän, mitä tehdä.

Sinussakin on kaikesta riippumaton sinä, joka on olemassa,

vaikka sinulta vietäisiin kaikki muu.

Tutustu siihen tyyppiin.

 

Voimaudu itsestäsi

Jokainen ajatus, sana tai teko,

joka esää itseä kehittymästä ja elämästä vapaasti,

on vahingollinen.

Opettele tunnistamaan sellaiset ajatukset, sanat ja teot, joista on sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällaisia ovat usein esimerkiksi riittämättömyyden tunne, pelot, itsen hakkuminen, jatkuva valittaminen ja asioiden/ihmisten negatiivisten puolien huomioiminen, tulevaisuuden jatkuva miettiminen ja hyvinvoinnin laiminlyöminen. Pane merkille asiat, jotka oikeastaan pahentavat oloasi enemmän kuin parantavat sitä.

Opettele luopumaan siitä, mitä et tarvitse. Hyväksy mennyt ja luovu siitä ajatuksesta, että sinun pitäisi koko ajan valmistautua tulevaan. Puhalla itseäsi rikkovat ajatukset huuruavan hengityksen mukana ulos itsestäsi ja täyty omasta riittävyydestäsi. Sinä olet ihana. Luopumalla sinua hajottavasta annat itsellesi tilaa tehdä asioita, joista nautit. Kun lisäät hyväksyntää elämääsi, voit unohtaa muista pahan ajattelemisen ja huomata, että muut painivat ihan samojen ongelmien kanssa kuin sinäkin. Ympärilläsi on ihania ihmisiä. Lisäksi näkemällä enemmän hyvää sinulla on voimaa rohkaistua ja ylittää pelkosi. Luopumalla voit vain saada.

Jokainen ajatus, sana tai teko,

jolla teet itsellesi hyvää,

on askel kohti parempaa maailmaa.

 

Pelkääjän paikalta kuskiksi - vinkkejä unelmien toteuttamiseen

Välillä tuntuu, että elämä jämähtää. Päivät tuntuvat toistavan itseään ja viikkoja ei erota toisistaan. Mihin se aika oikein menee? Miten saada elämä tuntumaan vähemmän kuolleelta?

On niin helppoa heittäytyä elämän vietäväksi. Aisoita vain tapahtuu. Koulut tulee käytyä, opiskelupaikkaan päädytään, tietylle työuralle ajaudutaan ja henkilökohtainen elämä liukuu omia aikojaan. Oletko sittenkin vain matkustaja elämäsi matkalla?

Kun elämä tuntuu junnaavan paikallaan ja kaipaisit pientä boostia, kokeile seuraavia vinkkejä!

 

Tunnista 

Tunnista, mitä haluat. Jos et oikein tiedä, mistä tykkäät, mihin haluat ja mitä toivot, ajaudut holtittomasti johonkin. Olet ikään kuin vastaanottaja, etkä aktiivinen toimija. Silloin asioita vain tapahtuu. Vain tietämällä, mitä oikeasti haluat elämältäsi, voit lähteä aktiivisesti suuntaamaan tekojasi ja ajatuksiasi niin, että haaveesi on mahdollista toteutua.Silloin asioita ei vain tapahdu, vaan rupeaa tapahtumaan!

 

Tunnusta 

Tunnusta, mitä haluat. Oletko kenties varovainen paljastamaan haaveitasi, koska ne kuulostavat typeriltä? Mitä muut ajattelevat, jos et koskaan saavutakaan sitä, mitä haluat?

Toiveista ja unelmista kannattaa rohkaistua puhumaan. Muut ihmiset eivät voi tietää ajatuksiasi, ellet puhu niistä. Jos kaipaat deittikumppanisi kanssa syvempää suhdetta, suhde voi edetä vain ottamalla toiveen puheeksi. Jos haluaisit harjoittelupaikasta vakituisen työn, työnantaja voi harkita palkkaamistasi vasta, kun kuulee toiveestasi. Verkostojen maailmassa suun avaaminen on avain. Kun tieto unelmistasi kantautuu oikean ihmisen korvaan, haaveesi voikin olla viittä vaille toteutunut!

 

Kuuntele 

Kuuntele, kun muut puhuvat siitä, mitä haluaisit. Voi olla ärsyttävää hymyillä ilahtuneesti, kun opiskelukaveri saa unelmalta kuulostavan työpaikan... Mutta sehän vain todistaa, että unelmien toteutuminen on mahdollista. Kysele, miten kaveri sai työn, mitä hän teki ja millä tavalla. Mitä haaveen toteutuminen vaati? Millä eri tavoilla muut ihmiset ovat saaneet sen, mitä sinä haluat?

Voit paitsi oppia, myös luoda suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka voivat olla myöhemmin ratkaisevassa asemassa sinun unelmasi toteuttamisessa. Lisäksi saatat kuulla jotain ratkaisevaa, jonka avulla juuri sinä voit toteuttaa oman unelmasi.

 

Avaudu 

Pidä itsesi avoimena sille, mitä haluat. Aina kehotetaan tarttumaan tilaisuuksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pidät unelmasi mielessäsi ja pohdit kohtaamiasi asioita siitä näkökulmasta, vievätkö ne sinua lähemmäs vai kauemmas haluamaasi. Yllättävältäkin tuntuvat tilanteet voivat ratkaista tulevaisuutesi, kun annat niille oikeanlaisen merkityksen. 

Anna itsellesi lupa myös vaihtaa tavoitettasi. Vaikka olisit koko elämäsi halunnut lääkäriksi, sinun ei tarvitse haluta sitä enää. Kasvamme ja kehitymme koko ajan, emmekä voi pysyä samanlaisina. Meillä on lupa muuttaa mieltämme. 

Ole armollinen itseäsi kohtaan myös siitä näkökulmasta, mitä muut odottavat sinulta. Vaikka koko lähipiirisi olisi ehdottomasti sitä mieltä, että sinusta tulee täydellinen opettaja, sinun ei tarvitse ryhtyä opettajaksi vain sen vuoksi. Kukaan ei tunne sinua niin kuin sinä itse. Voit sopia paljon paremmin johonkin toiseen ammattiin.

Minua huolestuttaa, mitä ajattelet blogistani

Minulla on huoli.

Kirjoitan blogissani paljon kehittymisestä ja jokaisen yksilöllisestä vastuusta omaan kasvuun liittyen. Ravistelen ja koetan avata silmiä katsomaan itseä. Tutustumaan omaan keskeneräiseen minään ja kohtaamaan itsessä olevia epäkohtia. Se ei ole aina kivaa.

Minua mietityttää, mitä ajattelet blogistani ja teksteistäni.

Tunnetko, että saat niistä inspiraatiota vai ajatteletko, että minä pidän sinua huonona?

Vai jotain muuta?

En halua saada sinua ajattelemaan, ettetkö olisi hyvä juuri tuollaisena. Sinähän olet parasta, mitä voi olla! Sinussa on useita ulottuvuuksia, vastakohtia, hyvää ja huonoa, ihanaa ja ärsyttävää. Olet kokonainen ihminen ihastuttavana itsenäsi.

Voisin kirjoitta blogiani pelkistä kivoista asioista ja elämän ihanuudesta. Voisin kirjoittaa itsestäni ja omasta elämästäni. Olen kuitenkin valinnut tietoisesti kertoa vähemmän itsestäni ja kysyä enemmän sinusta. Toivon blogini olevan työkalu, väline, joka auttaa sinua tutustumaan paremmin itseesi.

Minä haluan saada sinut miettimään, mitä voisit tehdä tai ajatella toisin, jotta tulisit onnellisemmaksi.

Mikä epäkohta sinussa tai elämässäsi kaipaa muutosta? Haluan auttaa sinua ymmärtämään, että sinussa on muutos. Onnellisuus ja hyvinvointi lähtevät itsestä. Sinussa on voimaa tarttua ongelmiin ja ratkoa ne. Sinussa on enemmän vahvuutta kuin ikinä arvaatkaan.

Luin joskus jonkun kirjottamana jotain tällaista: "Eteemme tulevien vastoinkäymisten on tarkoitus kaivaa meistä se potentiaali, mikä meissä piilee. Mitä isompi este, sitä enemmän sinusta löytyy voimaa."

Ja sitä paitsi minun oma elämäni ei ole koko ajan niin ihanaa, että haluaisin kirjoittaa siitä. Elämäni on sellaista tavallista, ylä- ja alamäkiä, tasapainon ja oman itseni etsimistä. Siksi toivon, että ajattelet meidän olevan vertaisia. Sinä ja minä olemme samalla viivalla ihmettelemässä elämää.

Mutta kyllä se siitä, elämä. Elämällä.

Meillä on lupa olla kesken

Meillä jokaisella on joskus mielensisäisiä prosesseja, joissa palaamme elämän peruskysymysten äärelle. Kuka minä olen tässä elämänvaiheessa? Mitä muut minulta odottavat? Entä mitä itse haluan?

Tuntuu, ettei sellaisia kysymyksiä saisi esittää. Tai ei ainakaan ääneen. Järkevät ja jalat maassa kulkevat ihmiset eivät kysele. He tietävät ja ryhtyvät hommiin.

On noloa tunnustaa olevansa kesken.

Keskeneräisyys tekee ihmisestä haavoittuvan. Itsensä tutkiminen edellyttää avautumista oman itsen, ajatusten ja unelmien äärelle. Paljaat pinnat ovat kuitenkin herkkiä naarmuuntumaan ikävistä kommenteista tai väheksymisestä. Epävarmuus on kuin siilin pehmeä maha, jolla ei ole piikkejä ulkomaailmalta puolustautumiseen.


Elämä on pitkä matka. Se tarkoittaa, ettemme tule koskaan valmiiksi. Meillä on lupa pysähtyä katsomaan taaksemme sinne, mistä tulemme. Voimme istahtaa tienhaaraan pohtimaan sopivaa suuntaa. Eksyessä ei saa hötkyillä.

Meillä on lupa olla vaiheessa.

Ota hetki itsellesi

Jospa ottaisit hetken itsellesi. Hengitä pari kertaa syvään ja kuulostele ilman virtausta sisälläsi.

Kun olet lukenut tämän, sulje silmät ja tunnustele, miltä kehosi tuntuu. Onko jossain kireyksiä tai kiputiloja? Miltä jaloissa tuntuu? Entä selässä ja niskassa? Jännitätkö jotain kohtaa kehossasi?

Kun ole tunnustellut riittävästi fyysistä oloasi, tutustu mielenmaisemaasi. Millaisia ajatuksia sinulla on päällimmäisenä mielessä? Millaisia tunteita tai tunnetiloja? Älä yritä ohjailla ajatuksia, vaan anna niiden tulla sellaisina kuin ne ovat. Kaikki ajatukset ja tunteet ovat sallittuja, eikä niitä tarvitse yrittää muuttaa.

Omista ajatuksista ja tuntemuksista tietoiseksi tuleminen auttaa meitä hyväksymään itsemme sellaisena kuin olemme kussakin hetkessä.

Keskity seuraavaksi miettimään, mitä hyvää sinussa on. Missä olet onnistunut? Mitä hyvää olet tehnyt? Mitä asioita arvostat vartalossasi? Mikä sinussa on kaunista? Entä mikä kehossasi on toimivaa? Mihin vartalosi kykenee? Missä sinä olet hyvä? Mikä tekee sinusta juuri sinut? Milloin olet parhaimmillasi?

Päätä hetki itsesi kanssa kiitollisuuteen. Kiitä itseäsi siitä, että olet ottanut hetken itsellesi. Kiitä itseäsi siitä, kuka olet ja mitä teet.

Sinä olet hyvä ja tärkeä.

Minä olen osa sinun todellisuuttasi

Viestintä - sekä suullinen että kirjallinen - ovat ainoita keinoja lähestyä toista ihmistä. Viestimällä avaamme yhteyden toiseen, poistamme ventovierauden, teemme itsemme näkyväksi ja tuntevaksi ja tulemme tietoiseksi toisen minuuden olemassaolosta. Viestinä on oman ja toisen ihmisen todellisuuden luomista ja siihen vaikuttamista.

Koska viestintä on todellisuuden rakentamista, sillä on väliä, mitä ja miten viestimme toiselle ihmiselle. Se, miten ja mihin tarkoitukseen käytämme yhteyttä toiseen, on osa toisen totuutta olemassaolosta. Pienestä sanasta voi tulla suuri - oli tarkoituksena sitten kehua tai loukata. Miten toisen ihmisen hyväksikäyttö voi vaikuttaa ihmisen käsitykseen itsestä? Entä miten valehtelu muuttaa toisen ihmisen käsitystä totuudesta? Emme välttämättä aina ymmärrä, miten suuri vaikutus meillä voi olla toisiin ihmisiin. Hurjinta on, että iso osa viestinnästämme on tiedostamatonta, spontaania ja harkitsematonta.

Sanotaan, että meidän tulisi saada olla juuri sellaisia kuin olemme. Ne, jotka ovat aitoja ystäviä, ymmärtävät ja pysyvät matkassa mukana. Mitä jos jokainen ajattelisi niin? Jos jokainen ajattelisi, että tuon toisen täytyy ymmärtää minua ja hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Silloinhan kaikki odottaisivat, että toiset ihmiset ovat itseä varten ja ihmissuhteiden onnistuminen on heidän vastuullaan. Mutta kun kaikki ajattelevat niin, kukaan ei ota vastuuta omasta toiminnastaan ja tavastaan olla ihmissuhteessa.

Meillä on vastuu omasta viestinnästämme niin tosielämässä kuin sosiaalisessa mediassa. Vastuu korostuu erityisesti silloin, kun olemme tekemisissä sellaisten ihmisten tai ihmisryhmien (esimerkiksi lapset ja nuoret) kanssa, jotka ovat erityisen herkkiä viestinnälle ja sen vaikutuksille. Tulemmeko esimerkiksi ajatelleeksi, että valehtelu on vallankäyttöä? Kertomatta jättäminen on tietoista toiseen ihmiseen ja hänen todellisuuteensa vaikuttamista. Millaisia seurauksia viestinnällämme on toisen ihmisen elämässä?

En väitä, että nyt kaikkien pitää haudata itsensä ja oma tahtonsa, olla kaikille mieliksi ja miettiä joka hetki tarkkaan, mitä ja miten viestii. Eihän kukaan pysty sellaiseen. Mutta aina silloin tällöin voisi olla viisasta pysähtyä pohtimaan, miten minulla on tapana viestiä muille ihmisille. Voisitko tulla tietoiseksi itsestäsi viestijänä? Tietoisuuden kautta meillä on mahdollisuus tunnistaa, millaisia olemme. Sen avulla taas voimme hakeutua sellaiseen seuraan, jossa saamme olla enemmän omia itsejämme sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät meitä luonnostaan. Silloin ei tarvitse olla koko ajan stressaamassa, mitä suustaan päästää.

Omaa tapaa viestiä voi arvioida seuraamalla, miten muut ihmiset käyttäytyvät ja viestivät omassa seurassa. Ovatko ihmiset ympärilläsi pääsääntöisesti iloisia ja avoimia vai muuttuvatko muut yhtäkkiä hiljaisiksi tai vaivaantuneiksi? Millainen olo toiselle kenties tulee, kun hän on minun kanssani tekemisissä? Miten avaan yhteyden toiseen ihmiseen vai onko minulla jopa tapana ohittaa tervehdykset ja mennä suoraan asiaan? Miten otan asioita esille ja miten ilmaisen mielipiteeni? Vai jäänkö mieluummin kuuntelemaan muita? Mitä asioita kerron ja millaisissa tilanteissa? Entä mitä jätän kertomatta ja miksi?

Viestintä on totistinta todellisuutta, sen luomista ja muokkaamista, rakentamista ja epätodeksi muuttamista. Minun viestinnästäni tulee osa sinun olemassaoloasi. Ja koska minä voin vaikuttaa sinuun, minulla on vastuu siitä, miten olen kanssasi tekemisissä.

Ihmistä pitkin voi itseensä matkustaa

Sanotaan, että pitäisi elää omaa elämää, eikä keskittyä muiden asioihin. "Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa" (Apulanta - Valot pimeyksien reunoilla). Ei kannata kadehtia muita, vaan panostaa omien vahvuuksien löytämiseen. Mutta silloin, kun on hukannut itsensä, etsimisen aloittaminen ilman muita on kovin vaikeaa.

Kirjoitan paljon itsensä tuntemisen merkityksestä. Itsensä tunteminen on lähtökohta ja edellytys onnellisuudelle ja hyvinvoinnille, koska vain tietämällä, kuka on ja mitä haluaa, voi aktiivisesti muodostaa elämästään itselle sopivaa. Ihmiset, jotka eivät oikeastaan tiedä, mitä haluavat, eivätkä ota oman elämänsä ohjia käsiinsä, syyttävät aina muita elämänsä epäkohdista. Tällöin ei koskaan ota vastuuta omasta onnellisuudesta, eikä koskaan saa sitä, mitä haluaa.

Kun tuntuu epävarmalta olla minä, voi olla hyödyllistä suunnata huomio hetkeksi muihin. Kenestä pidän? Kuka saa otsasuoneni tykyttämään ärsytyksestä? Millaisia ihmisiä arvostan ja millaisia taas en? Millaisia ominaisuuksia minulla itselläni on suhteessa muihin? Millainen en ainakaan ole tai en halua olla? Millaisia ominaisuuksia arvostamissani ihmisissä on? Mitä sellaista haluaisin omaan elämääni, mitä toisella on? Mikä saa minut ärsyynytymään toisen ihmisen seurassa? Mitä voin oppia muilta ihmisiltä tullakseni sellaiseksi kuin haluan?

Tietoinen toisten ihmisten havainnointi auttaa meitä tunnistamaan ne asiat, mitä haluaisimme enemmän itsellemme ja omaan elämäämme. Jos haluaisimme esimerkiksi olla itsevarmempia, voimme oppia itsevarmalta ihmiseltä, miten hän suhtautuu vastoinkäymisiin. Jos taas toivoisimme olevamme ystävällisempiä toisille ihmisille, voimme opetella lisäämään päivittäiseen vuorovaikutukseemme muutaman kehun. Ja niin edelleen. Kun tiedämme, mitä haluamme, voimme ryhtyä lisäämään niitä asioita elämäämme.

Elämä ei ole koko ajan ihanaa

Kiukuttaa, väsyttää, masentaa, tympäisee, kauhistuttaa tai pelottaa. Tunteet - myös negatiiviset - ovat erottamaton osa meitä. Et voi olla aina parhaimmillasi. Välillä ei jaksa, huvita tai pysty. Asenteella ja "pitää nähdä asioiden positiiviset puolet" -hehkutuksella voi vaikuttaa omiin tunnetiloihin, mutta on myös tärkeää antaa tunteiden tulla sellaisina kuin ne ovat. Pidemmän päälle tukahdutetut tunteet estävät meitä näkemästä, millaisia ajatuksia asiat herättävät. On myös lupa olla vähemmän hyvä.

Itsensä kuuntelulla tarkoitetaan itsestä sisältä tulevia tiedostamattomasti syntyneitä signaaleja, joista tunteet ovat erinomainen esimerkki. Kun kriittisin tunnetila on hellittänyt, koeta miettiä, mistä fiiliksesi johtui. Miksi et ollut parhaimmillasi? Mitkä asiat siihen vaikuttivat? Entä mitkä asiat saivat tunnetilan muuttuumaan? Onko elämässäsi jotain, mikä kaipaisi tarkempaa huomiotasi ja kenties muutosta?

On aivan hyväksyttävää, ettei elämä ole koko ajan ihanaa.

Minä olen suhteessa sinuun

Me kaikki haluamme olla osa jotain. Emme ole mitään ilman muita ihmisiä, jotka jakavat kokemuksemme, onnistumiset ja epäonnistumisen kanssamme. Haluamme olla osa jotain, mikä tekee meistä ja elämästämme merkityksellistä.

Joskus voi olla hankala löytää se jokin, johon kuuluu. Se oma porukka, yhteisö, ne omat ihmiset, jotka antavat merkityksen olemassaololle. Emme välttämättä tiedä, keitä olemme ja mitä haluamme, jolloin emme oikein osaa hakea sitä omaa paikkaamme. Välillä tuntuu, ettei kuulu mihinkään ja silloin tuntee helposti ahdistusta ja merkityksettömyyden tunteita. Silloin voisi olla paikallaan pysähtyä ja lopettaa itsen etsiminen muista. Yksinäisyys voi olla hyvä keino tutustua itseen ja sen avulla selvittää, mihin haluaa kuulua.

Olemme jatkuvasti uudistuvia ja muttuvia yksilöitä. Emme pysy aina samana. Sen vuoksi joudumme silloin tällöin pohtimaan uudelleen, olemmeko oikeassa paikassa oikeiden ihmisten kanssa. Kyseenalaistamme ympäristömme silloin, kun haluamme itse ottaa askeleita uuteen suuntaan. Se ei tarkoita, etteikö sillä, mitä jätämme taaksemme, olisi ollut merkitystä. Aiempi lähipiirimme on tehnyt meistä niitä, joita olemme, mutta olemme itse kasvaneet eri suuntaan. Ei ole aina muiden vika, ettei heidän kanssaan tunne oloaan hyväksi.

Elämä on yhteinen matka muiden ihmisten kanssa. Jotkut kulkevat kanssamme vain pienen hetken, kun toisten kanssa jaamme kaiken alusta loppuun. Vaikka minä on kaikkein tärkein, ei pitäisi unohtaa antaa tunnustusta toisille. 

Minä on suhteessa sinuun.

Ilman muita ei olisi minuja.

Loma-ajatuksia

Olin melkein kolme viikkoa lomalla. Loma teki hyvää - niin kuin aina. Matkustin, tein, näin, autoin ja olin. Enne kaikkea minulla oli aikaa palauttaa mieleeni ne asiat, jotka painuvat arjen vauhdissa taka-alalle, mutta jotka lopulta ovat niitä, jotka määrittävät meidät ihmisenä.

Arvot. Arvot antavat elämälle merkityksen ja muodostavat ihmisyyden perustan. Arvot erottavat ihmisen muista elollisista, koska arvot antavat toiminnalle muitakin vaihtoehtoja kuin evolutiivisbiologiset tarpeet jäädä eloon ja lisääntyä. Arvot määrittelevät, keitä me olemme ja mitä meistä tulee. Siksi on hyvä muistuttaa itselleen, millainen oma arvoperusta on ja elääkö sellaista elämää, joka on sopusoinnussa arvojen kanssa.

Itsekeskeisyys. Ihmiset ovat lopulta olemassa itseään varten. En usko puhtaaseen altruismiin - minä on aina oman elämän keskipiste. Itsekeskeisyyden taustalla voi kuitenkin olla useita päämääriä. Pitäisi muistaa, että itsekkyys on vain yksi itsekeskeisyyden lopputulos. Parhaimmillaan itsekeskeisyys johtaa itsetuntemukseen ja itsestä huolehtimiseen, joka mahdollistaa tasapainoisen elämän yhdessä muiden kanssa.

Ihmissuhteet. Muut ihmiset eivät ole olemassa ketään varten, vaan yhteisellä matkalla toistensa kanssa. On lähtökohtaisesti eri asia ylläpitää ihmissuhteita sen vuoksi, että niistä saa jotain kuin sen vuoksi, että me jaamme sattumalta tai tahallisesti osan elämästämme toistemme kanssa. Jos ihmissuhteiden ajattelee olevan "minun oikeuteni tai velvollisuuteni", toisesta ihmisestä muodostuu väline oman edun tavoittelulle. Se tekee ihmissuhteista halpoja ja kertakäyttöisiä. Ihmisarvo katoaa. Muut ihmiset ovat luonnollinen osa elämää ja lopulta on hyvin sattumanvaraista, keitä omassa elämässä sattuu kohtaamaan ja keihin muodostuu jonkinlainen ihmissuhde. Ihmissuhde on aina vastavuoroinen: pitää saada ottaa ja antaa, sopivassa suhteessa ja vastuullisesti toista kunnioittaen. Ja vaikkei näin kävisikään, toinen voi silti olla osa elämää - halusi tai ei. Asenteella voi vaikuttaa, tuleeko yhteisestä matkasta tuskallinen tai vaikka neutraali.

Hyvinvointi. Jos täällä kulkee vain kerran, miksi ei tekisi matkasta mahdollisimman hyvää? Uskon, että hyvinvointi lähtee hyvin voivasta fyysisestä vartalosta, jossa eri osat voivat toimia ja toteuttaa omaa tehtäväänsä. Sisäelimet saavat oikeanlaista ravintoa solujen käytettäväksi, vahva sydän rakastaa rytmivaihteluita, keuhkot saavat raitista ilmaa täytteekseen ja lihakset pääsevät töihin osoittamaan, että niistä on muuhunkin kuin istuskeluun. Kun keho voi hyvin, voi mieli keskittyä aistimaan, tuntemaan, työskentelemään ja rentoutumaan. Kun näitä osaa vielä toteuttaa tavalla, josta nauttii, hyvinvointi on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen asia.

Me olemme ihmisiä, melkoisen monimutkaisia evoluution taidonnäytteitä. Meillä on taivas yllämme ja maa jalkojen alla, upeita lajitovereita rinnallamme ja mahdollisuus tulla miksi tahansa. Elämää päin!