Toiveena parempi huominen: 6 vinkkiä mielialan ja itsetunnon kohottamiseen

Välillä minusta tuntuu, että olen maailman huonoin ihminen. Niinä hetkinä koko maailma tuntuu kaatuvan päälle, enkä minä osaa mitään korjatakseni tilannetta. Itsetunto on nollissa ja kyyneleet kirvelevät silmissä.

Meillä kaikilla on huonoja hetkiä. Ne ovat ok. Muista kuitenkin, etteivät ne ole todellisuutta. Ne ovat ohi meneviä ja hetkellisiä muistutuksia siitä, että olemme ihmisinä elossa.

Näillä käytännössä kokemillani vinkeillä kohotat itsetuntoa ja mielialaa paremman huomisen toivossa:

Sure surut ja jatka sitten matkaa. Tunteita ei kannata tukahduttaa, vaan anna niille niiden vaatima tila. Muista kuitenkin, että et ole yhtä kuin tunteesi. Tunteet ovat pohjimmiltaan kehon synnyttämiä reaktioita sisäistä tai ulkoista uhkaa vastaan, mutta ne eivät vastaa totuutta. Sure, kun surettaa, mutta älä jää tunteesi vangiksi. Anna tunteen jatkaa matkaa ja luovu sen herättämistä ajatuksista.

Tee säännöllisesti asioita, jotka saavat sinut voimaan hyvin. Onko sinulla tärkeä harrastus? Saatko varmuutta tiettyjen ihmisten kanssa olemisesta? Onko joku teko sellainen, joka saa olosi paremmaksi? Onko sinulla voimabiisiä tai vaikka -esinettä? Tule tietoiseksi sinulle tärkeistä asioista ja järjestä niille tilaa arjessa - myös silloin, kun ei ensimmäisenä tuntuisi siltä. Minun voima-asiani on päivittäinen hetki joogamatolla joogaten tai meditoiden. Voima-asiasi palauttaa sinut tärkeiden asioiden ja tunteiden äärelle, mikä kohottaa itsetuntoa.

Vietä aikaa luonnossa. Tutkimusten mukaan luonnossa oleilu parantaa itsetuntoa ja kohottaa mielialaa.

Tasapainoinen ruokavalio on terveen mielen perusta. Harjoita sopivasti itsekuria ja päätä laittaa ruokavaliosi kuntoon. Riittävästi ravinteikasta ravintoa säännöllisesti syötynä parantaa kehon toimintaa ja tasapainoa, joka puolestaan tasoittaa hormonitoimintaa ja sitä kautta mielenterveyttä. Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi vääristä valinnoista, vaan hyväksy ne ja jatka kohti uutta parempaa valintaa.

Anna aikaa säännölliselle liikunnalle. Liikunta parantaa mielialaa, itsetuntemusta ja itsetuntoa. Luovu siitä ajatuksesta, että liikunnan pitäisi olla tietynlaista. Esimerkiksi kävely, jooga ja pyöräily ovat helppoja, taatusti hyödyllisiä matalan kynnyksen liikuntamuotoja, jotka sopivat stressaantuneellekin. Liikunnalle ei tarvitse asettaa tavoitteita - pelkkä hyvä olo on riittävä saavutus.

Arkisten asioiden tekeminen helpottaa. Pidä kiinni rutiineista ja pidä itsesi virkeänä puuhastellessa. Huomaa onnistumiset ja nauti siitä, että sinä saat olla ja tehdä.

Hyvää tätä päivää ja parempaa huomista!

Itsevarmana,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Onnittelut onnesta -verkkosivut osoitteessa http://onnittelutonnesta.wordpress.com !

Jos ei omista, ei tarvitse luopua

Kun olin ulkoiluttamassa koiriani, kaksi nuorta tyttöä ohitti meidät. Kuulin, kuinka toinen sanoi toiselle hämmentyneellä äänellä: "Näitkö, noi koirat ei ollu hihnassa!"

Me olemme niin tottuneita pitämään omamme ominamme, että omistaminen on normaalimpaa kuin irti päästäminen. Säilömme tavaraa kaappeihin, jos joskus tarvitsemme sitä, vaikka hankimmekin uutta tilalle. Solmimme avioliittoja osoittaaksemme kuuluvamme toisillemme ja laitamme koirat hihnaan, etteivät ne karkaisi muualle. Minun, minun, minun.

Omistaminen on harha - kuvitelma siitä, että omassa elämässä on enemmän tai vähemmän pysyvästi jotain. Sitä varten, että joku lakkaakin olemasta omaa, on käsite luopumiselle.

Mutta luopumista ei tarvitsisi, jos ei omistaisi. Jos heräisi siihen totuuteen, ettei mikään ole pysyvää tai omaa, ei tarvitsisi surra menettävänsä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tarvitsisi surra ollenkaan. Jos jotain menettää, erityisesti jotain tärkeää, se sattuu ja saakin sattua. Aika parantaa. Mutta jos asennoituisi jo lähtökohtaisesti niin, ettei mikään ole pysyvästi omaa, osaisi käsitellä tulevaa mahdollista irti päästämistä normaalina asiana, joka tulee väistämättä vastaan. Ei tarvitsisi surra turhaan. Silloin havahtuisi myös nauttimaan enemmän siitä, mitä jo on.

Jos jätän takkini narikkaan ja joku varastaa sen, kenties tämä joku kaipaa takkia enemmän kuin minä.
Silloin takin ei oikeastaan tarvitse kuulua minulle, eikä minun tarvitse jäädä harmittelemaan sitä. Olisin todennäköisesti ostanut kuitenkin uuden tulevaksi syksyksi.

Omistautumatta,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Verkkosivut: Onnittelut onnesta

Menettämisestä

Pahin pelkomme on menetys Terveys, läheinen, omaisuus, elämä... Emme tavoittele mitään niin paljon kuin olla menettämättä.

Kun menettää, mitä jää? Muisto, mutta ei se sillä hetkellä lohduta. Jos vain voisi jotenkin saada takaisin.

Mutta elämässä ei ole mitään niin varmaa kuin menettää. Vaikka tiedämme sen, miksi se on niin vaikeaa?

Koska sillä on merkitystä. Haluamme säilyttää sen, mitä pidämme arvokkaana. Tai sitten olemme liian heikkoja tunnustaaksemme, että meidän on aika päästää irti.

Minulla on iäkäs koira. Tiedän, että viimeinen päivä tulee. Näen sen, kun katson koiraa silmiin. Siellä jossain syvällä katseen takana on hiljainen varmuus siitä, että elämä on luonnon lahja. Ja kun lahja on erääntynyt, luonto ei sano ei luonnolle. Koira ei ajattele menettämistä, vaan sitä, mitä sillä on nyt. Meidän ihmistenkin pitäisi.

Usein mietimme vain sitä, mitä joudumme itse menettämään. Kun taivas on illalla kirkas, katsotko koskaan tähtiin ja kysyt, kuka menettää, kun sinä menet?

Ehkä jossain ikuisuudessa - siellä, mihin lääketieteen armo loppuu - on jatkumo. Me elämme ikuisesti niissä, joihin jäimme.

Toivon, että menetettyänikin törmään vielä tuttuun luonnon katseeseen. Lupaukseen siitä, että se, minkä muistaa, ei häviä koskaan.

Positiivisuus voi tukahduttaa elämän

Stay positive! Mediassa, voima-aforismeissa ja naistenlehdissä neuvotaan säilyttämään positiivinen elämänasenne ja etsimään asioiden valoisan puolen. Positiivisuuden sanotaan luovan lisää positiivisuutta, parantavan elämänlaatua ja tekevän ihmisestä onnellisemman. Totta, mutta entäs silloin, kun elämä ei tunnukaan kivalta?

***

Positiivisuuden valistuksen aikana elämästä etsitään sen autuus ja ihanuus. Sillä sitähän elämä on - uskomaton lahja, joka meille on annettu, ja joka olisi kamalaa tuhlata. Miksi pilata elämää murehtimisella ja muilla negatiivisilla tunteilla?

Saako sitten enää olla pahalla tuulella?

Uskon, että jokainen meistä kantaa saman verran valoa ja varjoa mukanaan. Meihin on sisäänrakennettu tietty tunnejärjestelmä, joka sisältää koko kirjon autuudesta vihaan. Emme voi säädellä meissä syntyviä tunteita, mutta voimme päättää, miten annamme tunteiden vaikuttaa itseemme ja näkyä teoissamme. Negatiiviset tunteet ja ajatukset eivät kuitenkaan lakkaa olemasta, vaikka päättäisimme ajatella positiivisemmin.

Oman negatiivisuuden piilottaminen on kuin roinan tunkeminen kaappiin. Poissa näkyvistä, mutta jonkin ajan kuluttua sisään ei enää mahdu mitään, ovi ei pysy kiinni ja hyllyt pettävät. Piilotetut tunteet voivat ilmetä esimerkiksi käytöshäiriöinä tai ajatusten vääristymisenä, kuten täydellisyyden tavoitteluna, kriittisyytenä, suvaitsemattomuutena, narsistisuutena, uhriutumisena tai marttyrimaisuutena. Positiivinen ajattelu ei ratkaise negatiivisia asioita, vaan estää pahimmillaan niiden käsittelyn.

Jatkuva positiivisuus on raskas taakka kantaa,

eikä se anna tilaa olla kokonainen.

Negatiiviset tunteet ja ajatukset ovat osa meitä. Ne kuuluvat elämään, eikä niiden näennäinen positivistaminen ole tarkoituksenmukaista. Meidän tulisi pikemminkin opetella kohtaamaan varjomme ja käsittelemään niiden herättämiä ajatuksia. Se ei tarkoita, että meidän tarvitsee liittyä varjomme matkaan ja antautua pahuudelle. Oman negatiivisuuden kohtaaminen on pikemminkin risteys, jossa tehdään synnintunnustus ja sitten jatketaan matkaa sillä polulla, mitä nykyhetki ja tulevaisuus ehdottavat. Taakse ei tarvitse katsoa.

Olemme joka päivä uusia minuja. Uusia ihmisiä, uusine ajatuksineen ja tekoineen. Joka päivä päätämme uudelleen, mille annamme elämässämme vallan. Positiivisuus on hyvä työkalu, mutta sen ei pidä antaa hallita elämää. Muuten se ottaa ylivallan ja jyrää oikean elämän alleen.

Oikea elämä on valojen ja varjojen tanssia, kuun ja auringon vuorottelua, tasapainoa. Kahden ääripään välillä kiikkumista.

Anna itsesi olla kokonainen.

Hyvä olo ei löydy ostamalla

Hyvä olo itsen kanssa on sellainen asia, joita ei voi ostaa. Se ei kasva uusista vaatteista, kellosta, puhelimesta tai laukun merkistä. Olo ei pidemmän päälle parane nautintoaineilla, eikä sitä voi huijata syömällä kerran viikossa salaattia. Hyvä olo itsen kanssa syntyy hyvästä elämästä.

Nyt seuraa tunnustus. Minulla on välillä ollut tapana tunneshoppailla. Kun tuntuu, että elämäni ei ole ihan sellaista kuin haluaisin tai kun haluaisin olla vähän parempi, suuntaan vaatekaupoille. Ehkä uudet aamutohvelit auttavat minua rentoutumaan kotona.

Mutta eihän se niin mene. Voin saada hetkeksi paremman olon, mutta pidemmän päälle taustalla ollut ongelma on jäänyt ratkaisematta. Uusi urheilutoppi ei tehnyt minusta parempaa urheilijaa, eikä uusi bleiseri hoitanut tekemättömiä työtehtäviä. Minä tai elämäni ei muutu yhtään paremmaksi, vaikka minulla olisi kokonainen uusi vaatekerta päällä.

Itsen hemmottelussa ei ole mitään vikaa. Mutta jos tunneshoppailu tai mikä tahansa muu vastaava on yritys haudata kurja olo, terapia jää hyvin lyhytkestoiseksi ja käy kaiken lisäksi kalliiksi. Sijaistoimintojen sijaan tehokkaampaa on suunnata kaupoilta kotiin ja kysyä itseltä, mikä minua vaivaa.

Olen kysynyt itseltäni, miksi haluan uusia vaatteita. Mitä haluan todella ostaa? Onko se jotain, minkä voi hankkia kaupasta vai jotain muuta? Voisiko tarpeeni ratketa sittenkin itseni hyväksymisellä, elämäntapamuutoksilla tai vaikkapa aktiivisella elämän suuntaan vaikuttamisella?

Esimerkiksi niitä aamutohveleita haikaillessani oivalsin, että minun on ollut viime aikoina vaikea rauhoittua iltaisin. Kun tunnistin tämän, ryhdyin pohtimaan, mistä rauhattomuuteni johtuu. Muistin, että työelämässäni on tapahtunut viime aikoina paljon muutoksia ja olen vähän epävarma uusissa rooleissa pärjäämisestäni. Tämän vuoksi minun on ollut vaikea kääntää aivojeni tehoja pienemmälle. Tämä tieto jo itsessään rauhoitti minua - onhan kyseessä ohimenevä tuntemus.

Edellä mainitsemieni kysymysten avulla olen välttänyt useamman heräteostoksen. Lisäksi olen saanut paremman mielen, kun olen ostosten sijaan tehnyt itselleni parasta, mitä itselle voi tehdä; olen kohdannut itseni ja kuunnellut, mitä todella haluan. Itseni kuuntelun avulla olen tiennyt, mitä tehdä ja saanut jotain, mitä en olisi koskaan voinut ostaa.

Marraskuussa on lupa varjoille

"Marraskuun iltoina nähdä voi kummia,
hämärän hahmoja, varjoja tummia.
Lieneekö tonttu vai naapurin kissa,
vilahdus vain – se on kadoksissa."

On jotenkin lohdullista, että on niin pimeää ja märkää. Sääukkoa surettaa. Eihän kukaan ei ole täydellinen.

Tunne ja järki saavat kerrankin olla yhtä mieltä; on lupa haalia ympärille pehmeää, villaista ja höyryävää ja kaivautua omaan koloon. Saa murehtia, märehtiä, hykerrellä ja hihkua kaikki, mikä on tullakseen.

Vasta pimeässä näkee kunnolla. Valo rajaa kirkkauden ja koettaa kätkeä varjot. Mutta varjot kuuluvat elämään.

Väsyn valosta. Kesällä silmät ovat auringosta arat ja pää kaikesta tekemisestä täysi. Marraskuussa pimeäeläjäni herää ja antaa minulle uutta voimaa tarpoa talvikengillä sateessa.

Sitä paitsi enää on vain viisi viikkoa jouluun. Aion inspiroitua siitä.

 

Elämä ei ole koko ajan ihanaa

Kiukuttaa, väsyttää, masentaa, tympäisee, kauhistuttaa tai pelottaa. Tunteet - myös negatiiviset - ovat erottamaton osa meitä. Et voi olla aina parhaimmillasi. Välillä ei jaksa, huvita tai pysty. Asenteella ja "pitää nähdä asioiden positiiviset puolet" -hehkutuksella voi vaikuttaa omiin tunnetiloihin, mutta on myös tärkeää antaa tunteiden tulla sellaisina kuin ne ovat. Pidemmän päälle tukahdutetut tunteet estävät meitä näkemästä, millaisia ajatuksia asiat herättävät. On myös lupa olla vähemmän hyvä.

Itsensä kuuntelulla tarkoitetaan itsestä sisältä tulevia tiedostamattomasti syntyneitä signaaleja, joista tunteet ovat erinomainen esimerkki. Kun kriittisin tunnetila on hellittänyt, koeta miettiä, mistä fiiliksesi johtui. Miksi et ollut parhaimmillasi? Mitkä asiat siihen vaikuttivat? Entä mitkä asiat saivat tunnetilan muuttuumaan? Onko elämässäsi jotain, mikä kaipaisi tarkempaa huomiotasi ja kenties muutosta?

On aivan hyväksyttävää, ettei elämä ole koko ajan ihanaa.

Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu

Minä vol 2.0. Nykyajan ihmiset luovat itsensä uudelleen kuin käärmeet nahkansa. Saa olla ennakkoluuloton muutoksissa ja erilainen kuin ennen. On hienoa olla uusi ja upeampi, parempi versio itsestä.

Muutoksessa koolla ei ole väliä. Tai tietysti mitä isompi muutos, sitä kivempaa se on julistaa koko kansalle, mutta todellisuudessa muutos on muutos riippumatta siitä, mikä muuttuu. Muutos voi olla esimerkiksi elämäntaparemontti, isommat painot puntilla, uusi tukka tai myönteisemmät ajatukset. Muutos on jotain, mitä teet tai ajattelet eri tavalla kuin eilen.

Muutoksen tekeminen ei ole aina helppoa. Vähemmän sokeria, enemmän liikuntaa, parempi ajanhallinta tai vaikka avoimempi sosiaalisissa tilanteissa ovat tavoitteita, joiden toteuttaminen ei välttämättä tapahdukaan ihan hetkessä. Opittuja tapoja voi olla vaikea lähteä muuttamaan.

Muutoksessa keskeisintä on miettiä, miksi haluaa jonkin muuttuvan. Onko muutoksen taustalla onnellisuuden tavoittelu vai kenties itsensä rankaiseminen? "Lopetan sokerin syönnin kokonaan, koska olen niin ällöttävän lihava."

Muutos lähtee aina itsensä hyväksymisestä juuri nyt.

Kuulostaa nurinkuriselta; eikö motivaatio synny juuri halusta muuttaa jotain, mikä nyt on huonosti? Jos haluaa jonkin muutoksen tapahtuvan, ei ole järkevää perustaa muutoksen motivaatiota negatiivisille ajatuksille itsestä. Itsensä rankaisemiseksi käytetty muutos saattaa kääntyä itseä vastaan heti, kun tulee vastoinkäyminen. Silloin kyseenalaistaa muutoksen ja tulee helposti ajateltua, että kun kerran olen kumminkin niin surkea, minun on turha yrittää muuttua: "Olen niin huono muutenkin, joten ihan sama, vaikka vetäisin karkkia". Tai toisaalta jos muutos on rankaisu, sehän on tilapäinen ja päättyy silloin, kun asiat ovat taas hyvin: "Voin syödä karkkia sitten, kun olen tarpeeksi hoikka". Tällöin palaa helposti takaisin vanhoihin tapoihin.

Todellinen ja kantava motivaatio muutokselle on sen oivaltaminen, miksi muutos on itselle hyväksi. "Olen riittävän hyvän näköinen jo nyt, mutta ymmärrän, että sokeri tekee haittaa elimistölleni ja saa minut väsyneeksi. Siksi minun on tärkeää opetella pikkuhiljaa vähentämään sokeria." Muutos on tie hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Silloin ainoa keino kulkea tie on rakastaa itseä ja hyväksyä se, että ei tarvitse olla täydellinen nyt, eikä myöhemminkään. Muutos on itsensä rakastamista ja hyvän tekemistä itselle.

Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu. - Shakespeare

Aforismi: hyvejohtajuus.fi

Välillä on pakko elää

Vaikeat elämäntilanteet ovat siitä hankalia, että niitä on niin kurjaa elää läpi. Kaikki tuntuu vaikealta, ajatukset puuroutuvat, ei enää tiedä, mikä on aidosti huonosti ja mikä vain tuntuu kurjalta. Järjellä ei voi selittää, miksi tuntuu pahalta. Sekin ahdistaa, kun ei tiedä, milloin helpottaa.

Kuulostaa kliseiseltä, mutta totuus on, että kaikilla on joskus vaikeita aikoja. Toisilla vaikeampia kuin toisilla. Tai ei kai kukaan voi sanoa, kenellä on vaikeinta. Ihmiset eroavat siinä, että toiset suuntautuvat hankalissa elämäntilanteissa elämään ne pois päiväjärjestyksestä, kun toiset keskittyvät lopettamaan elämisen ja pysähtyvät vaikeuksien keskelle.

Kuka auttaa, kun on vaikeaa? Lähellä olevien ihmisten tulisi olla tukena, mutta kuinka paljon he voivat todellisuudessa jakaa? Taakka voi olla raskas useallekin varsinkin, kun koskaan ei voi tietää, miten paljon omia murheita itse kukin kantaa. Ammattiauttajat ovat sitä varten. Vaan mitä jos tuntuu, ettei heitäkään oikeastaan kiinnosta, vaan hekin jättävät oman onnen nojaan? Ketään ei voi rekrytoida hoitamaan raskasta elämäntilannetta omasta puolesta.

Huoli vaikeissa ajoissa räpiköivästä läheisestä voi olla valtava. Avuksi voi olla tai sitten voi ajatella, ettei omasta avusta ole mitään hyötyä. Mitä jos onkin enemmän haitaksi kuin hyödyksi, kun pelottaa, että surija huomaa, miten hyvin auttajalla menee? Sitten on niitä, jotka kokevat tarvetta olla avuksi, mutta eivät kuitenkaan saa aikaiseksi. "Ellei jaa vaikeassa asemassa olevien henkilöiden kokemusta asioiden vaikeudesta, on helppo ehdotella muille, mitä pitäisi tehdä" (Seikkula & Arnkil 2009, 39*). Ehkei kuitenkaan lopulta ymmärrä, miten vaikeaa toisella voi olla.

Sanotaan, että ajatus on tärkein. Mitä jos kaikki ajatukset ovat huonoja?

Mitä jos ei tiedä, mitä pitäisi ajatella?

Oli sitten vaikeita aikoja elävä tai sivusta seuraaja.

 * Seikkula, J. & Arnkil, T. 2009. Dialoginen verkostotyö.

Perfektionismi ei johdakkaan täydellisyyteen

Olen aina pitänyt itseäni perfektionistinä. Haluan tehdä asiat hyvin, ellen jopa paremmin ja uskon, että on olemassa täydellisyys. Uskon, että kovalla työllä täydellisyyden voi saavuttaa.

Todellisuudessa perfektionismi on tekosyy voida huonosti.

Perfektionismi johtaa helposti tyytymättömyyden, riittämättömyyden ja epävarmuuden tuntemuksiin. Aina, kun pääsee lähemmäksi täydellisyyttä, rima nousee. Perfektionismi on näännyttävä elämänmittainen takaa-ajo, jossa epämäärinen tavoite juoksee karkuun ja epätoivoinen hyväksyntää kaipaava ihmisraunio raahautuu perässä.

Perfektionismistä voi parantua.

Itsensä hyväksyminen, armollisuus, oikeasti tärkeiden asioiden tunnistaminen ja epäolennaisesta irti päästäminen ovat avainasioita. Täydellisyyden tavoittelun varaan rakennettua minuutta ei muuteta hetkessä, mutta vähän kerrallaan, päivä päivältä eteenpäin voi hidastaa takaa-ajoa. Tavoitteiden selkiyttäminen ja riittävän tason määritteleminen voivat auttaa.  Ehkä jossain vaiheessa oppii huomaamaan, milloin juoksee turhaan.

Täydellisyys ei ole elämän heittämistä hukkaan sellaisten asioiden puolesta, joilla ei oikeastaan ole merkitystä. Täydellisyys on tasapainoa eri elämän osa-aluiden välillä.

Elämä ei muutu helpommaksi

Kun tuntuu, että asiat eivät suju niin kuin pitää, muista, että

elämä ei muutu helpommaksi,

mutta sinä kehityt.

Vaikka tilanne näyttäisi nyt kamalalta, usko pois, se ei kestä ikuisesti. Vähän kerrallaan opit hallitsemaan aikatauluja paremmin, osaat kieltäytyä liiasta tekemisestä, opit virheistäsi ja osaat varoa muiden erheitä. Ei kannata tukeutua siihen, että tulevaisuudessa elämä olisi parempaa. Sinä kuitenkin selviät siitä, koska olet joka päivä parempi.

Toisaalta, kun asiat tuntuvat sujuvan liiankin helposti ja arki tuntuu kevyeltä, on hyvä palauttaa mieleen, että

elämä ei muutu helpommaksi,

mutta sinä kehityt.

Me olemme itse hyvien asioiden aikaansaajia. Aina ei tarvitse tehdä täysillä, suorittaa, ylittää itseään, haastaa, potea aikapulaa ja ahdistua kiireestä. Välillä voi antautua sille fiilikselle, että kaikki on tosiaan hyvin.

Lämmin ja valoisa syksy

Ilma on aamuisin ja iltaisin kirpeä. Ulos ei enää passaa lähteä ilman takkia ja sukkia kengissä. Pimeä hiippailee viikko viikolta aiemmin ja kuiskailee kaivamaan heijastimet eteisen lipastosta. Päivänvalosta puuttuu se kesän lämpö.

Monia harmittaa, kun valoisa ja lämmin kesä luovuttaa paikkansa hämärälle, viileälle ja sateiselle syksylle. Huokailemme tulevaa kaamosmasennusta ja haukottelemme jo valmiiksi pimeitä aamuja. Syksy.

Syksyn ei tarvitse olla kylmä ja pimeä. Kun iltojen ylle laskeutuu tumma taivas ja höyryävä hengitys, meidän on aika etsiä valoa ja lämpöä muualta.

Sytytetään valot. Laitetaan kynttilöihin tulet, kaivetaan ledvalonauhat kaapista ja unohdetaan eteisen kattovalo palamaan. Vedetään verhot pois ikkunoiden edestä ja katsellaan katulamppuja. Välillä valomerta katsellessa tuntuu, kuin olisi ulkomailla.

Käperrytään lämpöön. Nostetaan kaapin perältä neuleet hyllyn etuosaan ja heitetään torkkupeitot sohvan käsinojalle. Vedetään villasukat jalkaan ja ehkä toiset siihen päälle. Hakeudutaan muiden ihmisten seuraan, lämmitellään kainalossa ja halataan. Ollaan ihmisiä ihmiselle, annetaan ja otetaan vastaan. Ja jos iholle ei ole asiaa, yksikin kiva sana saa oman sisäisen kaminan hehkumaan. Pitää vain ymmärtää kääntää lämpökatkaisija päälle vastaanottamalla se, mitä on tarjolla.

Kyllä syksylläkin on valoisaa ja lämmintä, kun ymmärtää itse etsiä.

Ei niin kiva sairasloma

”Epäonni on viivytys, ei tappio.

Se on väliaikainen kiertotie, ei umpikuja.”

Minulta katkesi rannemurtuman jälkiseurauksena tapaturmaisesti peukalon ojentajajänne. Teoriassa seuraukset olivat pienet: peukalo ei enää ojentunut päästä asti. Käytännössä seurauksia on ollut vaikea uskoa: jänne täytyi operoida kirurgisesti, minkä seurauksena peukaloa tuli käsitellä seuraavat viisi viikkoa yhtä varovaisesti kuin ruukkusalaattia ostoskassissa. Se täytyy aina asetella niin, ettei se rutistu ja sitä täytyy kuljettaa varovasti, ettei se pääse taittumaan.

Peukalo aiheutti minulle usean viikon mittaisen sairasloman töistä. Ensimmäinen ajatukseni oli häpeä. Sain pitkän työnhaun kautta ja isolla onnenpotkulla työpaikan, johon en voisikaan mennä tekemään lupaamiani töitä. Olenkin kiittämätön ja laiska työntekijä.

Toinen ajatukseni sairaslomaan liittyen on ollut pelko työkavereideni suhtautumisesta. Minä vietän pitkää lomaa, kun muut ahertavat minunkin puolestani. Olenkin vastuuton ja epäreilu työkaveri.

Kaikki, jotka ovat joutuneet itsestään riippumattomista syistä sairaslomalle, ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että sairasloma on virheellinen käsite. Toki sairaslomalla on vapaa työpaikan luomista rajoitteista kuten aikatauluista, mutta tilalla on liuta muita juttuja, jotka on otettava huomioon. Kyseessä ei ole loma, vaan arkea, johon sisältyy rutiineista selviämistä sairauden rajoittamana.

Sairaus voi aiheuttaa kipuja, lääkityksen tuomaa väsymystä ja aivosumua, toipumiseen liittyvää määrättyä jumppaa, tarvittavien välineiden huoltoa, sairaalassa ravaamista, vakuutuksiin ja korvauksiin liittyvien asioiden hoitamista ja monia muita normaalista arjesta poikkeavia juttuja. Samalla se, mitä voi tehdä, on rajoittunutta. Harrastukset jäävät tauolle, eikä mielipuuhaan voi ryhtyä. Toisaalta käytettävissä oleva lisääntyntyt aika on hyvä käyttää johonkin hyödylliseen, kuten kotihommiin. Lisäksi pitkä sairasloma aiheuttaa ansionmenetystä, koska alasta riippuen palkallinen sairasloma on nollasta päivästä muutamaan viikkoon - palkka ei juokse koko sairasloman ajan.

Pahinta sairaslomalla on tunnustaa itselleen, että yhtäkkiä ei selviäkkään.

Minä en psyty hoitamaan sellaisia asioita, joita voisin terveenä hoitaa. Minä olenkin särkyvä.

Sairasloma ei ole pakotie ansiotyöstä, vaan tielle osunut este, jonka ohi pääseminen vaatii ponnisteluja. Toki sairasloma voi sisältää kivoja juttuja, kuten sellaisten ihmisten tapaamista, joita ei ehtisi nähdä töiden ohessa. Eikö tärkeämpää kuitenkin olisi järjestää arki sellaiseksi, että se sisältäisi riittävästi ihania asioita? Voisiko olla, että se, joka pitää sairaslomaa kivana keinona välttää tylsä arki ja työnteko, ei ole oikeassa työssä, eikä vietä itselleen sopivaa arkea?

//Kirjoitusasua muokattu 7.8.2015 klo 10:00.//

Elämä on täynnä elämää

Elämä ei ole aina hyviä huomenia ja kauniita unia. Aina ei ehdi pysähtyä kauniiden asioiden äärelle fiilistelemään ja aistimaan, eikä jokainen hetki ole täynnä elämää ja ikimuistoinen. Elämä ei loiki kompastumatta onnistumisen kiveltä toiselle.

Elämä on kömpelö pikkulapsi leikkimässä ulkona. Se kompastuu jalkoihinsa ja kaatuu mahalleen, erehtyy astumaan liukkaalle mättäälle ja pyllähtää tai potkaisee varpaansa kipeästi.

Elämä ei aina pysähdy nauttimaan onnistumisen hetkistä, mutta toisaalta se jatkaa matkaa myös epäonnistumisten jälkeen. Toisinaan se seisoo paikoillaan liiankin kauan. On aikoja, jolloin mikään ei onnistu, olemme pahalla tuulella, masentuneita, alakuloisia, ikävystyneitä tai surullisia. Välillä elämä ottaa takapakkia juuri silloin, kun uskoo, että nyt mennään taas eteenpäin.

Elämä on sellaista. Kyllä se taas liikahtaa ja vie kohti parempia aikoja. Tai huonompia. Tärkeintä on, että eläjinä me päätämme lopulta itse, mitä teemme elämällämme. Pidämme elämän ohjaksista kiinni, joten on meidän päätettävissämme, mihin suuntaan ja millä vauhdilla pyydämme elämää kääntymään. Ja silloin, kun elämä heittäytyy hankalaksi, on parempi istua rennosti kyydissä ja olla valmiina ottamaan komento heti, kun pahin on ohi.

Elämä on täynnä elämää, kun hyväksyy sen monimuotoisuuden ja tietää, että aina voi vaikuttaa.

Vahvuus mitataan heikkoudessa

Me suomalaiset olemme itsenäisiä, ahkeria ja sisukkaita. Me selviämme lähes missä olosuhteissa tahansa. Entäpä sitten, kun tulee se heti, se päivä tai se aika elämässä, kun tuntuu, ettei selviäkkään? Miten kannattaa toimia, kun olo onkin epävarma, uhattu, epäileväinen, surullinen tai väsynyt ja jokin tuntuu liian haasteelliselta?

Loppujen lopuksi meidän on selvittävä itse. Siis siinä mielessä, että itsehän meidän on noustava sängystä ja tartuttava toimeen - kukaan muu ei voi tulla päämme sisään ja muuttaa niitä ajatuksia, jotka estävät meitä toimimasta. Muutoksen on tapahduttava meissä itsessä ja se tapahtuu, kun annamme itsellemme mahdollisuuden olla avoimia erilaisille ratkaisuille.

Aina ei kuitenkaan tarvitse selvitä yksin. Aiemmassa julkaisussani kehotin miettimään ihmisiä, joista saa inspiraatiota elämään, kun asiat tuntuvat junnaavan paikallaan (Inspiraationa ihmiset -teksti). Toisinaan voi kuitenkin olla parempi pyytää apua kuin yrittää selvitä yksin omien ajatusten kanssa.

Ongelmana on, että oman heikkouden tunnustaminen on ihan hemmetin vaikeaa. Mitähän toinen ajattelee, kun en selviäkkään tästä? Kyllähän minun pitäisi pärjätä yksin. Oman epävarmuuden, heikkouden tai epäuskon tunnustaminen takertuu epäilyihin muiden halveksivista ajatuksista.

Toisaalta, kun uskallat avautua, apua pyytämällä osoitat toiselle, miten tärkeä hän on sinulle ja että luotat häneen. Samalla tarjoat toiselle mahdollisuuden auttaa, mikä tuottaa tasapainoisessa ihmissuhteessa merkityksellisyyden kokemuksia teille molemmille. On kuitenkin hyvä muistaa, että kun mato on vedessä, vastuu nappaamisesta on kalalla - jos toinen ei vastaa avunpyyntöösi tai suhtautuu siihen väheksyvästi, kyseessä on sinua heikompi ihminen.

Mitäpä jos itsenäisyys, ahkeruus ja sisukkuus eivät tarkoittaisikaan kykyä selvitä kaikesta ja kaikissa olosuhteissa yksin, vaan rohkeutta turvautua muihin, kun omat resurssit eivät riitä? Ei ole mitään vahvempaa kuin uskaltaa olla heikko.

"Vahvan minuuden omaava ihminen uskaltaa olla heikko, 

sillä hän on varma hyväksytyksi tulemisesta.

Tällaisen ihmisen lähellä on hyvä olla,

sillä hän ei ole olevinaan mitään sellaista, mitä ei ole.

Hänen ei tarvitse miellyttää eikä varoa ketään, 

sillä hän miellyttää jo itseään."

- Tommy Hellsten 

Lisää itsenäisyys-teemasta tekstistä Itsenäisyys mitataan muissa. Aforismi: tanssiajaterapiaa.com.

Aforismeja epäonnistumisesta

On kaksi ihmistyyppiä:

1. Ne, jotka taistelevat joka päivä pärjätäkseen, menestyäkseen ja viihtyäkseen elämässä.
2. Ne, joiden elämä on upeiden sattumusten sarja, jossa pahimmat vastoinkäymiset liittyvät kahden hyvän asian väliltä valitsemiseen.

Meille ykköstyypin edustajille, tavallisille tallustelijoille, joita veljeni sanoin "elämä potkii kumpparilla päähän", lohtua tuo muutaman viisaan ihmisen ajatus epäonnistumisesta.

"Parempi epäonnistua siinä, missä haluaa onnistua,

kuin onnistua yhdentekevässä."

— Torsti Lehtinen

"Viisastumme useammin epäonnistumisista kuin menestyksestä.

Kun ymmärrämme, mitä emme halua tehdä, opimme, mitä haluamme tehdä."

— Kirjailija Samuel Smiles (1812-1904)

"Jos pelaat elämässäsi aina varman päälle,

päätät samalla, ettet enää halua kasvaa."

— Shirley Hufstedler

"Ihminen epäonnistuu vasta sitten,

kun lakkaa yrittämästä."

— Aristoteles Onassis

"Epäonnistuja ei ole luuseri.

Luuseri on se, joka kaaduttuaan ei enää nouse."

— Santi Martínez

"Menestys on kykyä olla menettämättä innostustaan

toistuvista epäonnistumisista huolimatta."

— Winston Churchill

"Eivät suuret ongelmat luonnetta vaadi. Kuka tahansa kykenee voittamaan

valtavan kriisin ja kohtaamaan musertavan tragedian rohkeudella.

Vasta mitättömien päivittäisten ikävyyksien

kuittaaminen naurulla vaatii mielestäni jotain."

— Jean Webster

"Epäonnistumisen tulisi olla opettajamme, ei hautaajamme.

Epäonnistuminen on viive, ei tappio.

Se on kiertotie, ei umpikuja."

— Denis Waitley

Aforismit: hyvejohtajuus.fi

Vuorovaikutussuhteet voivat olla yksinkertaisia

Meillä on tapana nähdä vuorovaikutussuhteissa enemmänkin kuin viisikymmentä eri harmaan sävyä. Suhteita vertaillaan, vatvotaan, arvioidaan ja arvostellaan. Niitä tulkitaan erilaisista merkeistä ja niitä koetetaan ennustaa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Miksi, voi miksi, niistä tehdään niin vaikeita?

Eräs tuttuni päätti ratkaista vuorovaikutussuhteiden ongelmat:

"Ihmissuhteet joko voivat hyvin tai eivät voi hyvin ja jos ne eivät voi hyvin,

sen kyllä huomaa. Ei ole olemassa mitään välitiloja."

Vuorovaikutussuhteet ovat asia, joka parhaimmillaan tuottaa sisältöä ja merkitystä elämään. Miksi pilaisimme tärkeät asiat tekemällä niistä monimutkaisia? Jos vuorovaikutussuhde tuntuu hyvältä, se on sitä. Silloin siitä kannattaa nauttia ja aika näyttää, mihin se johtaa. Jos taas suhde ei tunnu voivan hyvin, ongelmat on hyvä ottaa keskusteluun ja selvittää. Toisinaan kannattaa punnita, mihin vuorovaikutussuhteisiin haluaa panostaa ja mitkä voi jättää ajan kannateltaviksi.

Se on siinä. Joko tai, eikä mitään muuta. Eikä nyt kannata ruveta järkeilemään, ennustamaan, tulkitsemaan, arvioimaan, arvostelemaan tai vertailemaan. Vuorovaikutussuhteiden laatu on sydämen asia, josta saavat päättää tunteet ja intuitio.

Sinä selviät mistä tahansa

Oletko valmistautumassa pääsykokeisiin? Ovatko kesätyöpaikkasi ensimmäiset työvuorot ajankohtaisia? Vai puuhailetko kenties tutuissa hommissa?

Työntäyteinen arki on parasta arkea, koska muutenhan olisimme koko ajan lomalla. Eihän vapaa-aika tuntuisi silloin miltään. Työskentelet sitten opiskelupaikan hankkimiseksi, palkan saamiseksi tai tulevaa työpaikkaa varten, muistuta itsellesi, mitä teet ja miksi.

Miksi teet töitä ja mitä saat siitä? Merkityksen tiedostaminen auttaa jaksamaan vaikeampina hetkinä.

Ihminen on töissä elämänsä parhaat tunnit. Työelämän mielekkääksi tai mielipuoliseksi kokeminen vaikuttaa ratkaisevasti koko elämän tarkoituksellisuuteen.— Pekka Himanen

Toisaalta, sinun on hyvä muistaa, että jos teet parhaasi, kukaan ei voi vaatia sinulta enempää. Ystäväni sanoin; ihminen ei ole kone, joka voisi työskennellä tauotta kellon ympäri. Muista antaa aikaa palautumiselle ja kun on hetki irrottautua työstä, sinulla on lupa olla myös ajattelematta sitä. Sinun ei tarvitse miettiä, mitä kaikkea sinulla on vielä tekemättä.

"En ole koskaan tavannut ketään, joka kuolinvuoteellaan olisi toivonut,

että olisi viettänyt enemmän aikaa töissä."

— Kirjoitus vessan seinällä

Oli työsi tavoitteena mikä hyvänsä, älä lannistu. Sinä selviät. Ja jos tavoitteesi ei täyttyisikään, sinä selviät silti.

"Ennakko-odotukset asioista vähentävät onnellisuutta riippumatta siitä, täyttyvätkö odotukset vai eivät. Jos odotat palkankorotusta, etkä saa sitä, motivaatiosi laskee reilusti. Jos taas saat sen mitä odotit, et ylläty positiivisesti. Jos olet keskittynyt tekemään työsi juuri tänään mahdollisimman hyvin, tunnet itsesi tyytyväiseksi miettimättä sen enempää mahdollista palkankorotusta."

— Isa Merikallio

Aforismit: hyvejohtajuus.fi

Vaikeiden asioiden puheeksiottaminen

Vaikeiden asioiden puheeksiottaminen on juuri sitä itseään: vaikeaa. Miten sanoa toiselle ihmiselle jotain, mitä hän ei haluaisi kuulla?

Mitenköhän toinen reagoi, kun aloitan vaikeasta asiasta puhumisen? Loukkaantuuko hän? Mitä jos olenkin itse väärässä? Jos ikävät asiat on vaikeaa tuoda julkiseksi, kannattaa miettiä, miksi niistä puhuminen olisi hyödyllistä. Miksi haluaisin sanoa jostain toiselle? Onko sanominen oikeasti sen arvoista vai voisinko itse opetella suhtautumaan hankalaan asiaan toisin? Kun päätös puheeksiottamisesta on tehty, se kannattaa kääntää omassa ja toisen mielessä voimavaraksi.

Haluan puhua tästä asiasta, koska uskon, että se parantaa suhdettamme entisestään. Arvostan toista niin paljon, että olen valmis keskustelun avulla näkemään vaivaa suhteemme eteen.

Suraavaksi voisi olla syytä tarkistaa, millä tavalla itsellä on tapana nostaa vaikeat asiat esiin. Huudanko? Raivoanko? Piikittelenkö? Huomauttelenko? Nalkutanko? Millä tavalla aloitan lauseen? Onko se "sä et ikinä" -tyyppinen vai "kuule, oon miettinyt yhtä asiaa" -alkuinen? Millaista äänensävyä käytän? Kuulostanko ja näytänkö hyökkäävältä vai ystävälliseltä?

Vaikeiden asioiden puheeksiottamisessa vähiten tarkoituksenmukaista on aiheuttaa toisessa osapuolessa puolustusreaktio; jos toinen kokee tulleensa uhatuksi, hän ei varmasti kuuntele tai ymmärrä sinua.

Lopulta vastuu vaikeasta asiasta puhumiseen on aina itsellä - oli sitten puheeksiottaja tai puheeksiottajan kohde. Kannattaa miettiä, millä tavalla itsellä on tapana reagoida, kun joku nostaa vaikean asian keskusteltavaksi. Suutunko? Loukkaannunko? Puolustaudunko? Annanko toiselle mahdollisuuden kertoa oman mielipiteensä? Kerronko reilusti oman näkemykseni vai vaikenenko?

Puheeksiottajan arvostaminen ja vaikean tilanteen ymmärtäminen auttaa suhtautumaan keskusteluun asiallisesti. On hyvä muistaa, että vaikeasta asiasta keskustellessa molempien osapuolten tavoite on sama: hankala asia halutaan saada käsiteltyä, jotta ihmissuhteesta tulisi entistä parempi.

Totuus sinusta

Sinä olet mahtava ihminen. Mieti, mitä kaikkea olet saanut aikaan ja mitä kaikkea olet saavuttanut. Mistä asioista voit olla tekemisissäsi ylpeä? Mikään ei ole liian mitätöntä ollakseen välinpitämätöntä. Kaikki hyvä, mitä teet, on arvokasta ja johtaa lopulta johonkin vielä parempaan. Vaikka joutuisit tekemään ikäviä asioita, sinä selviät niistä ja pystyt mihin tahansa.

Sinä olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla parempi, koska riität tuollaisena. Sinussa on paljon hyvää ja tasapainona jotain ärsyttävää, mutta se tekee sinusta ihmisen. Sinussa on paljon ihmistä, jota rakastaa. Olet rakastettava.

Sinä olet hyvännäköinen. Sinussa on paljon kaunista, jota on ilo katsella. Sinä näytät ihanalta auringon paisteessa ja halattavalta lumisateessa. Sinun silmissäsi on elämää ja hymysi lämmittää mieltäni.

Sinä voit olla ylpeä itsestäsi.

 

 

Huomaatko? Ei se itsensä arvostaminen tämän vaikeampaa ole.