Elämän missiosta - esimerkkinä minun elämäni tarkoitus

Kirjoitin edellisessä tekstissäni elämän merkityksen löytämisestä. Väitän, että elämästä tulee tuhat kertaa parempaa, kun on jotain, jota kohti mennä. Elämä, jolla ei ole tarkoitusta, on pelkkää haahuilua, odottamista ja lyhytkestoista mielihyvän tavoittelua. Kun elämällä on suunta ja suurempi tarkoitus, sitä voi suunnitella ja omille tekemisille muodostuu merkitys.

Puhun elämän missiosta. Onko missio sitten jotain pysyvää, joka sitoo koko loppuelämän ajaksi tavoittelemaan tiettyä asiaa? Miksi sen pitäisi olla? Elämä elää, muuttuu, muovautuu, vaihtaa suuntaa, kohtaa sattumia ja sopeutuu. Elämän missioon voikin suhtautua prosessina, joka kehittyy ja kasvaa itsen mukana. Mitään tiettyä ei tarvitse hakata kivitauluun ja noudattaa hampaat irvessä hamaan loppuun asti.

Elämän missio on ajatus siitä, miksi olemme saaneet mahdollisuuden maapallolla. Se on tieto siitä, että minulla ja tekemisilläni on merkitystä. Se on oman merkityksen toteuttamista niin, että voi olla ylpeä itsestä sitten, kun aika on täynnä.

Kuulostaako korkealentoiselta? Oikeastaan se on hyvin käytännöllinen asia. Se määrittelee, mitä teemme elämämme aikana, vuoden aikana, kuukaudessa, viikossa, päivässä. Se on arkisia valintoja, tekoja, sanoja, kohtaamisia ja kosketuksia. Liikettä ja paikallaan oloa, energian suuntaamista tai keräämistä.

Esimerkiksi minun missioni on elää arvojeni mukaisesti ja mahdollisesti esimerkilläni välittää arvojani niille, jotka niistä kokevat hyötyvänsä. Hyvinvointi, terveys, rakkaus, turvallisuus, hyvyys, moraalinen oikeus, omanarvontunto, onni ja itsensä toteuttaminen. Niistä muodostuu minun hyvä elämäni ja niiden annan ohjata elämääni. 

Pyrin tekemään valintoja niin, että ne tukevat arvojani pitkällä tähtäimellä. Vaalin elämässäni asioita, jotka tekevät minut hyvinvoivaksi ja onnelliseksi. Samalla yritän tunnistaa tilanteet, joissa välittömän mielihyvän tavoittelu voi aiheuttaa huonoa oloa pitkällä tähtäimellä.

Minun elämäni missio on minun asiani. Sinä voit päätyä juuri sellaiseen missioon, mikä sopii sinulle. Näin tärkeissä asioissa ei kannata kuunnella muiden valintoja.

Sinä teet oman missiosi. 

On haluttava tulla onnenpekaksi

Karu totuus on, että itseä ei pääse pakoon. Itsensä kanssa on elettävä, vaikka tapahtuisi mitä. Muille voi aina esittää tietyn näkulman totuudesta, mutta itselle koko totuus on aina läsnä.

"On parempi huolehtia luonteesta kuin maineesta,
koska luonne on se mitä ihminen on oikeasti,
kun taas maine kertoo ainoastaan sen mitä
muut hänestä ajattelevat."-John R. Wooden

 

Jotta elo itsen kanssa olisi helpompaa, on yksikertaisesti elettävä itseä miellyttävällä tavalla. Sinä saat tehdä asioita, joista nautit ja karsia niitä, jotka eivät lisää onnellisuutta. Kun tuntuu, että jonkun eteen ei ole vaivan arvoista taistella, on lupa luovuttaa. Toisaalta taas silloin, kun jotain todella haluaa, on oltava valmis puskemaan jämäkästi eteenpäin siitäkin huolimatta, että joutuu pois omalta mukavuusalueelta. On haluttava tulla onnenpekaksi.

Paras tie omanlaisen elämän löytämiseen on kulkea omien arvojen kautta. Kannattaa kuulostella, mitkä ovat itselle niitä tärkeimpiä asioita. Hyvinvointi ja terveys, ihmissuhteet, materia, työ ja opiskelu, itsensä kehittäminen, onnellisuus ja mielihyvä, ulkoiset asiat, hyvyys, oikeudenmukaisuus vai kenties uskonto? Kun tietää, minkä päällä seisoo, on helpompaa muodostaa oma elämä sellaiseksi, että siitä voi olla ylpeä.

"Rohkeus on elää johdonmukaisesti
oman elämänkatsomuksensa mukaan."

- Hannu Nyman

Kun voi olla ylpeä itsestään ja elämästään, ei tarvitse hävetä. On todella vapauttavaa todeta aidosti, että toimin näin oman moraalini ja omien arvojeni vuoksi. Silloin ei tarvitse keksiä puolitotuuksia, piilotella, unohtaa tai yrittää olla jotain muuta kuin oikeasti on. Samalla tulee myös tehtyä useammin asioita, joista voi olla ylpeä ja voi välttää sellaisia valintoja, jotka eivät johtaisi hyvään. Syntyy positiivinen kehä.

"Todellista onnea ei saavuteta mielihyvän tavoittelulla,
vaan olemalla uskollinen arvokkaalle päämäärälle."

-Helen Keller

Elämä on tai ei ole - se vähän riippuu

Kuva: 9gag.com

Elämä on lopulta yskinkertaista. Tee, mitä haluat tehdä - elä, kuten haluat elää. Tiedosta arvosi ja anna niiden johdattaa.

Tee valintoja, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Tunnista vaihtoehdot ja puntaroi niitä. Miltä vaihtoehdot tuntuvat mielessäsi, entä kehossasi? Mitä sisimpäsi sanoo? Yleensä oikea ratkaisu on meissä valmiina, kunhan sitä osaa kuunnella. Oletko jonkun vaihtoehdon kannalla, vaikka se ei tuntuisi järkevältä? Annatko ulkoisten tekijöiden vaikuttaa valintoihisi vai teetkö valinnat siltä kannalta, mikä tuntuu sinusta oikealta?

Oikeat valinnat eivät ole aina niitä, jotka tekevät heti ja hetkellisesti onnelliseksi. Valinnat voivat olla vaikeita ja tuottaa tuskaa, mutta sisimmissäsi tiedät, että valinta on oikea. Pidemmällä tähtäimellä oikea valinta on aina parempi kuin lyhyitä seurauksia tuottava ratkaisu.

Ja kun olet tehnyt päätökseksi, päästä irti. Sinun ei ole pakko pysyä päätöksessäsi, jos vaihtaminen on mahdollista. Älä harmittele tehtyä, vaan suuntaa katse tulevaan. Mitä seurauksia valinnallasi on? Mitä merkityksiä annat seurauksille? Vaikka valinta osoittautuisi vääräksi, älä antaudu itsesääliin. Sinulle tulee uusi mahdollisuus.

Tärkeintä ei ole se, mitä tapahtuu, vaan se, millaisia merkityksiä tapahtuneelle antaa.

Tavoitteena passiivisuuden aktivointi

Toimettomuus ruokkii toimettomuutta. On kovin helppoa opetella passiiviseksi ja vältellä asioihin tarttumista. Teen sen myöhemmin tänään, huomenna, ylihuomenna, ensiviikolla, kyllähän tässä vielä ehtii ja mitä näitä nyt on. Tekemättä jättämällä kasvattaa huomaamattaan kynnystä ryhtyä toimeen ja yllättävän pian saa itsensä kiinni siitä, että minkä tahansa asian hoitaminen venyy.

Passiivisessa elämäntavassa ei ole sinänsä mitään väärää. Toiset ovat luonnostaan taipuvaisempia pohdiskelemaan pidempään toimeen ryhtymistä kuin toiset. Aktiivisuus voi myös vaihdella aikojen mukaan - esimerkiksi arjessa on helpompaa hoitaa asia toisensa perään, kun taas lomalla on lupa ajatella, että myöhemminkin ehtii. Aina ei tarvitse riehua pää kolmantena jalkana. Toimettomuus on huolestuttavaa silloin, jos ei yksinkertaisesti tunnu saavan mitään aikaan tai aikaansaaminen vaatii kohtuuttomia ponnistuksia.

On tärkeää opetella elämään paitsi asioiden hoitamisen välillä myös asioita hoitaessa. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan, mutta toisaalta silloin tällöin nuotion lämpö varpaissa tuntuu hyvältä. On ihanaa tuntea saavansa aikaiseksi - se kasvattaa itsetuntoa ja minäpystyvyysuskomuksia.

Jos haluat olla aktiivisempi asioiden hoitaja, sinulla on yksi vaihtoehto: toimi. Älä keksi tekemisen siirtämiselle tekosyitä, vaan aikatauluta asiat, jotka haluat saada aikaiseksi. Merkitse deadline kalenteriin ja jaksota sen saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Päätä, milloin teet tarvittavan puhelinsoiton, milloin lähetät hakemuksen, milloin käyt asioilla, milloin hankit sen, milloin käytät sitä tai milloin menet sinne. Palauta mieleesi se tunne, kun homma on hoidettu ja pidä se tunne mielessäsi, jos meinaat hairahtua luovuttamaan.

Muista kuitenkin, että muutos toiminnassa vie aikaa. Ole armollinen itsellesi ja vastoinkäymisissä totea itsellesi, että ensi kerralla onnistut. Vähän kerrallaan, pienin askelin sinusta tulee vielä aktiivisempi.

Ei x-, y- tai z-, vaan haahuilijasukupolvi

Varoitus: tässä tekstissä voi esiintyä ajattelun yksipuolisuutta haittaavia näkökulmia.

Me nykyihmiset olemme tottuneet valinnanvaraan oman elämän suunnittelussa ja toteuttamisessa. Melkein kaikille meistä on itsestään selvää, että saamme itse valita opiskelupaikkamme ja sen myötä elinkeinomme. Tarvittaessa voimme vaihtaa alaa, jonne suuntaudumme.

Mahdollisuus tehdä elämästä omannäköistä ja mielekästä edistää mielenterveyttä monella tavalla. On upeaa saada toteuttaa itseään.

Mahdollisuus voi kuitenkin olla myös pakko. Jokaisen täytyy löytää elämälleen suunta esimerkiksi sosiaalisen paineen tai taloudellisten pakotteiden vuoksi. Kun kivaan liittyy täytyy, se ei enää kuulostakaan täydelliseltä, jolloin se saattaa aiheuttaa ahdistusta, epämukavuutta ja epävarmuutta. Mikä on mun juttu? Mistä voi tietää, että jokin on oma ala ennen kuin on kokeillut sitä?

Mitäpä jos vapaus onkin sittenkin ajanut meidät haahuilijoiksi? Olemmeko lettipäisiä pikkutyttöjä pellolla: vaeltelemme haaveissamme ja kuvittelemme tulevaisuutta, keräilemme päivänkakkaroita ja väistelemme nokkosia? Tekeekö mahdollisuus valita ja vaihtaa meistä luovuttajia? Kun tarjolla on pellollinen päivänkakkaroita, jätämmekö polttavat nokkoset liian helposti poimimatta, vaikka juuri ne voisivat olla meille hyödyllisempiä esimerkiksi herkullisten nokkoslettujen valmistusta varten?

Yhteiskunnalla ei ole pidemmän päälle varaa rahoittaa miljoonien suomalaisten opiskelupaikkavalintakokeiluja, jotka usein päättyvät "ei tää ollutkaan mun ala" -päätelmään ja huolettomaan kädenheilautukseen. Päättämättömyys, sinnittömyys ja luovuttaminen ovat kalliita valintoja, jotka voisi välttää perinteisemmällä suomalaisella suhtautumisella. Päätöksillä, niitä tukevalla asenteella ja sisulla se yksikin tutkinto riittää alkuun pääsemisessä. Myöhemmin voi sitten jatkaa omilla eväillä, jos ja kun tarmoa riittää.

Kuva: forums.thebump.com

Ollakko vai eikö olla?

Minulla on tapana paasata ihmissuhteiden kestävyydestä. Mielestäni täytyy olla valmis näkemään vaivaa ihmissuhteiden eteen, pitää pystyä tekemään kompromisseja, oppia hyväksymään asioita ja taistelemaan vaikeissa tilanteissa. (Lue lisää esimerkiksi teksteistä Harrastuksena kertakäyttösuhteet, Pakene, taistele tai keskity muihin asioihin ja Uusi kulutustrendi)

Kaikki ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole niitä ihania ja helppoja, eikä niihin kannata välttämättä tuhlata voimavaroja. Mistä sitten tietää, että milloin kannattaa jatkaa ihmissuhdetta ja milloin ei? Missä kulkee vaivannäön, kompromissien, hyväksymisen ja taistelemisen raja? Listasin alle pienen pohdintapolun hankalan ihmissuhteen ratkaisemiseksi.

1. Kun mietit ihmissuhdetta, miksi haluaisit tai et haluaisi jatkaa sitä? Millainen syy on? Onko syy niin voimakas, että olet valmis jatkamaan tai luopumaan?
2. Mitä menetät, jos jatkat tai luovutat ihmissuhteessa? Entä mitä saat? Punnitse menetyksiä ja saamisia ja mittaile, kummilla on enemmän merkitystä.
3. Jos toinen ei osaa arvostaa vaivannäköäsi ihmissuhteessa tai jos yrittäminen on jatkuvasti yksipuoleista, vastaus jatkaakko vai jättääkkö -pohdintaan on harvinaisen selvä.
4. Jos törmäät sietämisessä ja hyväksymisessä ristiriitaan omien arvojesi kanssa, sinun ei tarvitse enää jatkaa. Arvot ovat jotain, joista voi toki hetkellisesti joustaa, mutta lopulta niiden muuttaminen voi olla mahdotonta. Varsinkin vaikeissa elämäntilanteissa ihmisillä on taipumus palata vanhaan ja tuttuun ajattelumalliin (ellei kyseessä ole voimakas tai traumatisoiva tilanne).
5. Muista, että päädyit sitten jatkamaan ihmissuhdetta tai lopettamaan sen, sinulla on vastuu valinnastasi. Sinun on muutettava suhtautumistapaasi ja asennettasi, sillä et voi vaatia toista muuttumaan. Toinen ei voi tehdä sinua puolestasi onnelliseksi - valitsit minkä tien tahansa.

Rakastaa ei ole sama kuin katsoa toisiaan silmiin,

se on katsomista yhdessä samaan suuntaan.

— Antonie de Saint-Euxepéry

Sinä pystyt pitämään lupauksesi

Vuotta 2015 ollaan menty jo viikon verran. Ajatteles, näin se uusi vuosi käynnistyi.

Aloititko elämäsi puhtaalta pöydältä? Aukeniko sinulle mahdollisuus keskittyä tulevaan? Ehditkö käydä läpi viime vuoden hyviä ja huonoja hetkiä?

Niin, onhan se oikeastaan aika absurdi ajatus, että yksi yö muuttaisi kaiken. Vuorokausi vaihtuu vuosiluvusta riippumatta.  Yksi päivä vuodessa on melko lyhyt aika unohtaa taakse jäänyt ja tehdä elämänlaajuisia muutoksia.

Mites ne uudenvuodenlupaukset? Keksitkö sellaisen hyvä lupauksen, joka täyttää aiemman julkaisuni kriteerit? Oliko lupauksille edes tarvetta?

Jos muotoilit itsellesi lupauksen, sinun pitäisi vielä pitää se. Miten se onnistuu? Oletko päässyt jo alkuun tavoitteessasi vai odotteletko oikeaa hetkeä? Listasin muutaman vinkin, joiden avulla lupauksesi on helpompaa toteuttaa:

• Jos et ole jo päässyt lupauksen toteuttamisen alkuun, aloita nyt. Elämä on pitkä aika odotella jotain tapahtuvaksi, jos mikään hetki ei tunnu oikealta aloittaa.

"Muutos ei tule, jos odotamme jotain muuta ihmistä tai jotain muuta aikaa.

Me olemme niitä, joita olemme odottaneet. Me olemme muutos, jota etsimme."

- Barack Obama

• Kun epäröit lupauksesi pitämistä, muistele, miksi teit lupauksen. Mitä tarkoittaa paluu vanhaan? Entinen ja totuttu saattaa kuulostaa yllättäen houkuttelevalta, mutta tarpeesi muuttaa sitä kertoo, että entisessä oli jotain vikaa. Siinäkin tapauksessa, että lupauksesi ei johtaisi haluamaasi lopputulokseen, sinun olisi hyvä miettiä, onko paluu menneeseen hyvä ratkaisu. Voi toki olla niinkin, että uuden kokeilu herättää ymmärtämään, mitä hyvää entisessä oli. Tällöin voisi olla viisasta poimia hyviä elementtejä ja rakentaa niiden avulla uutta.

"Älä anna menneisyyden varastaa nykyhetkeäsi."

- Charralea Morgen

 

"Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä."

- Tommy Tabermann

• Ole armollinen itsellesi ja muille. Muutos vaati aikaa, kärsivällisyyttä ja rohkeutta. Jos ja kun teet virheitä tai kohtaat esteitä, anna anteeksi. Virheet eivät estä sinua pääsemästä maaliin, jos päätät päästä niistä yli ja oppia tulevan varalle. Kuulostaa vaikealta, mutta ei se oikeastaan ole sitä. Mieti, mitä saat, kun pidät lupauksesi - siinä on palkintoa kerrakseen.

"Sellaista ihmistä ei olekaan, jolta puuttuisi kokonaan rohkeus muuttua."

- Rollo May

 

"Paras tie ulos on aina läpi."

- Helen Keller

• Lupauksesi on arvokas - oli se kuinka pieni tahansa. Yhtä tärkeää kuin sen pitäminen, on siinä onnistuminen. Nauti lupauksesi pitämisestä ja siinä onnistumisesta. Iloitse, onnittele itseäsi, äläkä koskaan unohda, että sinä teit sen.

"Hän on köyhä, joka ei tunne tyydytystä mistään."

- Japanilainen sananlasku

 

"Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi: eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä,

vaan siksi, etteivät he pysähdy nauttimaan siitä."

- William Feather

 

"Kun kaikki päivät alkavat tuntua samanlaisilta, ihmiset eivät enää huomaa,

mitä hyvää heidän elämässään tapahtuu."

- Paulo Coelho

 

 

Hyvä lupaus

Uuden vuoden lupaukset ovat täynnä toivoa. Nyt muutetaan jotain, johon ei olla tyytyväisiä. Lupaus on helppo tehdä, mutta toteuttaminen on eri juttu. Sitten ärsyttää, kun samat vanhat jutut vaivaavat edelleen.

Viittasin aiemmassa julkaisussani (Katse uuteen vuoteen) siihen, että uuteen vuoteen ei kannata sukeltaa palaamatta ensin menneeseen. Menneen tarkastelu on tärkeää, jotta huomaa, mitkä asiat eivät toimi ja mitkä puolestaan ovat hyvin omassa elämässä. Tämänhetkisen tilanteen kartoittaminen auttaa ymmärtämään, miksi tilanteessa ollaan ja miten siihen on jouduttu. Vasta silloin on mahdollista todeta, mihin asioihin kannattaa puuttua ja mihin itsellä on mahdollisuus vaikuttaa.

Mitä sinulle on jäänyt mieleen kuluvasta vuodesta? Mitä muistelet vihalla tai raivolla? Mitkä ikävät asiat vaikuttavat elämääsi edelleen? Voitko sinä vaikuttaa niihin? Valitse pari tärkeintä.

Mitkä asiat ovat jääneet mieleen lämmöllä ja kaiholla? Tarkastele tarkemmin paria muistoa. Mistä ihanat asiat koostuvat? Mitä niihin liittyy? Millä tavalla olet itse vaikuttanut asioihin?

Miten voisit hyödyntää ihanien kokemuksien toimintaa tai niihin johtaneita tilanteita muuttaaksesi elämässäsi vaikuttavia ikäviä asioita?

 

Hyvä uuden vuoden päätös liittyy sellaisiin elämääsi vaikuttaviin asioihin,

joita voit muuttaa omalla toiminnallasi.

 

Seuraavassa julkaisussa mietimme, miten hyvä uuden vuoden lupaus on mahdollista pitää.

 

 

Onnellista vuodenvaihdetta!

 

Katse uuteen vuoteen

Uuden vuoden kynnyksellä katse suuntautuu tulevaan. Millainen vuosi minulla on edessäni? Millaisia asioita haluaisin vuoteni sisältävän? Mitä mielelläni jättäisin taakseni tai kokonaan pois?

Uuden vuoden lupausten tekeminen on ärsyttävän helppoa. Lopetan tupakoinnin. Laihdutan. Parannan kouluarvosanojani. Etenen urallani. Olen onnellinen. Lupausten toteuttaminen on kokonaan toinen juttu. Miten lopettaa tupakointi, kun joka solu huutaa tarvitsevansa nikotiinia? Miten laihduttaa, kun itsekuri ei riitä vähempään syömiseen tai ei tiedä, miten pitäisi syödä? Mitä pitäisi tehdä toisin, että arvosanat nousisivat? Onko minun mahdollista edetä urallani, jos työpaikallani ei edes ole korkeampia virkoja tai haastavampia tehtäviä tarjolla? Mikä tekee minut onnelliseksi?

Toiset ratkaisevat uuden vuoden lupauksiin liittyvät ongelmat päättämällä, etteivät lupaa mitään. Onko sekään järkevää? Tietenkään ilman lupauksia ei tarvitse pettyä epäonnistumisista, mutta toisaalta onko kehittyminen mahdollista ilman tavoitteita tai päätöksiä?

Mitä voisit luvata uudelle vuodelle? Millainen olisi hyvä lupaus?

Uuteen vuoteen ei kannata hypätä katsomatta menneeseen, koska ilman mennyttä on vaikea suhtautua tulevaan. Mitä jos muotoilisit uuden vuoden lupauksesi menneen avulla? Palataan tähän aiheeseen seuraavassa julkaisussa.

Sympatiaa ja empatiaa tulevaisuuden tuskasteluun

Alkuvuosi on monelle opiskelijalle kummallista aikaa. Varsinkin opintonsa päättävät, niitä vaihtavat tai uutta opiskelupaikkaa hakevat voivat olla hyvin hämillään meneillään olevasta ajasta.

Oletko abi? Ovatko kirjoitukset kovassa vauhdissa, mutta etkö tiedä, mitä niiden jälkeen? Et ole ainoa. Monelle abille lukioajan loppurutistus päättyy hämmentävän nopeasti ja yhtäkkiä kalenterissa on pelkkää tyhjää. Monet miettivät, mitä tekisivät tulevien opintojen ja (kesä)töiden suhteen, jolloin tulevaisuus on oikeasti avoinna. Epävarma tilanne jatkuu mahdollisesti syksyyn ja jatko-opiskelupaikkojen julkaisemiseen asti.

Oletko välivuotta lopetteleva tai oletko opiskellut jotain alaa jo jonkun aikaa, mutta se ei oikeastaan tunnu omalta? Ovatko jatkosuunnitelmat edelleen kysymysmerkki? Yksi välivuosi tai yhden opiskelupaikan kokeileminen eivät monesti riitä tulevaisuuden päätösten tekemiseen. Miten mitään päätöksiä voi edes tehdä, jos jatko-opiskelumahdollisuuksista ei tiedä yhtään sen enempää kuin toisen asteen koulutuksen jälkeenkään? Tai jos alan vaihtaminen tuntuu kuitenkin niin monimutkaiselta? Voit myös kokea tuleviin pääsykokeisiin lukemisen yllättävän rankkana.

Olit missä edellä mainituista tilanteista tahansa, muista, että teet mitä tahansa valintoja nyt, ne eivät urauta sinua loppuelämäksi jollekin reitille. Jos oikea opiskelupaikka ei osu kohdallesi tai se ei tunnukaan oikealta, voit aina yrittää hakea seuraavalla hakukerralla uudelleen (syksyn hauissa on muuten yleensä parempi sisäänpääsemisprosentti, koska hakijoita on vähemmän).

(Kesä)työpaikan osalta taas sinun on ylitettävä mukavuusalueesi - muu ei auta. Suomessa varsinkin lukiopohjaisilla työnhakijoilla työpaikat ovat kortilla, joten joudut todennäköisesti näkemään vaivaa työpaikan saamiseksi. Mutta älä säikähdä! Ei ole välttämättä sinun vikasi, jos et saa töitä. Lähiaikoina aion julkaista muutaman ajatuksen työn hakuun liittyen...

Tärkeintä uudessa elämäntilanteessasi on, ettet jää yksin. Kaikki päivät yksin kotona tuntuvat todella juuri siltä: yksinäiseltä. Ihmissuhteet sattuvat myös olemaan sellaisia asioita, etteivät ne elä ilman tekohengitystä, joten niidenkin eteen on nähtävä hieman vaivaa. Vaivannäkö kumminkin palkitaan, kun huomaat, kuinka moni on juuri samassa tilanteessa kuin sinäkin.

Sitten vielä yksi asia. Mieti, miten paljon sinulla on nyt aikaa tehdä juuri niitä asioita, joista pidät! Olet todella ainakin jonkin aikaa vapaa - siitä kannattaa ottaa ilo irti.

Valintojen vangit

Joudumme jatkuvasti vastatusten valintojen kanssa. Teemme valintoja arkipäiväisistä asioista koko elämää koskeviin päätöksiin. Hurjinta on, että omien valintojen kanssa pitäisi pystyä elämään.

Nykyään puhutaan paljon valinnan vapaudesta. Haluamme valinnanvaraa, mutta valitamme, jos vaihtoehtoja on liian paljon. Valinnat tekevät elämästä itsen näköisen ja usein valinnoilla pyritään parantamaan elämää.

Valinnoissa on myös vastuu. Mitä jos joudun valitsemaan sellaisista vaihtoehdoista, joista mikään ei ole minulle mieluisa? Mitä kaikkea valinnassa on otettava huomioon? Mitä valinnasta seuraa? Ja ehkä se kaikkein pelottavin asia: jos valitsen nyt väärin, voinko koskaan vaihtaa?

Monissa vaikeissa valinnoissa saa turvautua siihen ajatukseen, että myöhemmin voi muuttaa aiemmin tekemäänsä väärältä tuntuvaa valintaa. Vaihtoehto on tärkeä valinnantekohetken ja oman mielenterveyden kannalta. Esimerkiksi opiskelupaikan valinta ei ole lopullinen tai seurustelukumppanista voi myöhemmin erota, jos yhteinen elämä ei luonnistukaan.

Mutta onko tällaisen ajattelun ongelma juuri se, että mikään valinta ei tunnu oikealta? Olisin kuitenkin voinut valita toisin ja voin edelleenkin muuttaa jo tekemääni valintaa. Luovutammeko liian helposti? Onko aiemmin tehdyn valinnan vaihtaminen helppoa? Entä jos valinta tuntuu hetkellisesti väärältä, mutta osoittautuukin myöhemmin oikeaksi?

Emme kuitenkaan voi elää niin, että pohtisimme kaikkia valintoja kaikista näkökulmista. Emme voi tietää, miten valintamme vaikuttaa tulevaisuudessa, emmekä voi aina valita niin, että voisimme elää valinnan kanssa loppuelämän.

Vaikealta tuntuvaa valintaa kannattaakin lähestyä kahdesta eri näkökulmasta: tunteella ja tiedolla. Miltä eri vaihtoehdot tuntuvat? Mikä tuntuu parhaalta ja omimmalta? Mikä tekisi onnelliseksi? Mitä tiedän jo valmiiksi eri vaihtoehdoista? Mikä voisi olla mahdollista? Mistä on minulle/muille (riippuu valinnan luonteesta) eniten hyötyä? Mikä olisi järkevin valinta ja miksi? Miten valinta voisi vaikuttaa tulevaisuudessa elämääni tai muiden elämään?

Valinnan pysyvyyttä voi pohtia samoista näkökulmista. Lisäksi kannattaa miettiä, miksi valintaa pitäisi vaihtaa ja onko vaihtaminen oikeasti tarpeellista. Jos opiskelupaikka ei tunnu hyvältä, voisiko syynä ollakin se, että peljästyit opiskelun edellyttämää ahkeraa työtä? Tai jos seurustelukumppani ei vastaakaan odotuksiasi, voisitko sittenkin miettiä, miten voisit parantaa omaa toimintaasi ja ajattelutapaasi suhteessa?

Vaikka olemme vapaita valitsemaan ja vaihtamaan, meillä on myös vastuu ja velvollisuus valita oikein.

Tuskallisen tärkeät oivallukset

Muistatko jonkin sellaisen hetken, jolloin tajuat jonkin kauan mielessäsi pyörineen negatiivisen asian? Asia, jota et voinut ylittää, alittaa tai kiertää, tuntuu yhtäkkiä siltä, että sen läpi voi sittenkin mennä.

Minulla oli aiemmin tapana murehtia jatkuvasti ulkonäöstäni. Tiesin, että murehtiminen oli tyhmää eikä se johtanut mihinkään, mutta en silti päässyt siitä eroon. Eräänä päivänä sitten tuli se hetki, kun tajusin, että voin lopettaa. Ymmärsin, että ulkonäkö ei ollut minulle onglema, vaan ulkonäöstä tuli negatiivisten tunteiden uhri, kun koin riittämättömyyttä muilla elämän osa-alueilla. Kun pitkään pääni yllä pyörinyt lamppu sitten syttyi, päätin, että en murehdi enää. Päätökseni on pitänyt joitakin huonoja päiviä lukuunottamatta.

Ongelmien oivaltaminen on tärkeää ja pidemmän päälle palkitsevaa, mutta toisinaan niin tuskallisen hidasta. Joskus asioita on märehdittävä kauankin, jotta ne voi sulattaa. Tärkeintä kuitenkin on osata nielaista silloin, kun palanen on kurkun päässä - kun oivallat ongelman, sinun kannattaa heti a) hymyillä itsellesi hyvästä ajatustyöstä ja b) tehdä siihen liittyen päätös, jonka haluat pitää.

Jos olet pohtinut pääsi puhki, miksi et menesty opinnoissa ja jonain päivänä huomaat, että vika on omassa laiskuudessasi, oivallusta ei kannata haudata puolustusten alle. Sinun on oltava ylpeä tunnustuksestasi, mutta myös päätettävä opiskella jatkossa tehokkaammin menestyksen eteen.

Toisaalta taas jos olet joutunut luopumaan sinulle tärkeästä ihmissuhteesta ja pyörittelet mielessäsi, miten voit jatkaa eteenpäin, voit luottaa oivalluksen hetken tulemiseen. Jonain päivänä ymmärrät, että selviät, voit olla onnellinen, eikä sinun tarvitse murehtia enää.

Ettei stressi leimahda

Minulla on ensimmäinen opiskelupäivä takana ja stressi uhkaa jo tulla. Huomaan oireiden paluun, koska olen taas tavallista huonommalla tuulella, oma uskoni haasteista selviytymiseen laskee ja en saa nukuttua kunnolla. Takana on siis todellakin vasta ensimmäinen opiskelupäivä...

Tällä kertaa aion opetella puolustautumaan. En halua antaa stressille valtaa. Kuten tuli, stressi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Jos päästän stressin leimahtamaan, se valtaa koko arkeni.

Nyt aion opetella luopumaan niistä asioista, jotka eivät ole niin tärkeitä. Jos olen hamstrannut itselleni liikaa kursseja samalla ajalle, aion luopua niistä, mitkä voin käydä myöhemminkin.

Ainoa asia, mistä en aio tinkiä, on oma hyvinvointini. Haluan urheilla säännöllisesti, nukkua riittävästi, nähdä läheisiä ja kavereita, katsella Gossip Girliä telkkarista ja harjoitella uudestisyntynyttä harrastustani ompelua. Kun teen niitä asioita, joista saan voimaa, jaksan innostua rankemmistakin jaksoista.

Mitkä asiat sinun arjessasi ovat niitä, mistä voit luopua, jos stressi uhkaa

sytyttää palohälyttimet? Entä mistä et haluaisi luopua?

Välillä päätökset ovat kipeitä, sillä voimme joutua luopumaan sellaisestakin, mitä todella haluaisimme. Esimerkiksi minulle ajatus siitä, että luopuisin töistä opiskelun ohella, on todella ikävä. Mutta jos aikani uhkaa loppua kesken, minun on pakko valita, pidennänkö opiskeluaikaani vai lopetanko työni. Kannattaa kuitenkin muistaa, että päätös ei ole lopullinen. Se, mistä olet kerran luopunut, voi olla sinua vastassa tulevaisuudessa - oli se hyvä asia tai ei.

Puuttuuko jotain?

Onko sinullakin välillä sellainen tunne, että jotain puuttuu? Tuleeko sinulle välillä esimerkiksi kavereiden kanssa ollessasi sellainen olo, että kaikki on hyvin, mutta jotain olennaista uupuu?

Minä väittäisin, että useimmiten se jokin puuttuva on henkistä poissaoloasi. Et ehkä ole täysin läsnä tilanteessa tai odotat hetkeltä jotain enemmän. Sen vuoksi tilanne tuntuu vajavaiselta.

Kun seuraavan kerran havahdut ajattelemaan, että jotain puuttuu, kiinnitä ensimmäisenä huomiota asenteeseesi ja länsäoloosi. Mitään ei puutu, kun päätät niin.

Minä aion kiinnittää huomiota länsäolooni ja asenteeseeni, kun lähdemme ensiviikolla poikaystävän kanssa parin yön visiitille Tampereelle. Yövymme yhden yön hotellissa ja toisen majoitumme kavereiden luokse. Luvassa on hetkessä elämistä, mielijohteiden toteuttamista, keilausta ja päämäärätöntä juttelua.

Hyvää viikonloppua sinulle!

Tahdon voimaa

Podetko silloin tällöin huonoa omaatuntoa herkkujen syömisestä? Niin minäkin. Miksi jonkun niin hyvän täytyy olla niin pahaksi?

Jos syöt herkkuja vain silloin tällöin, sinulla ei ole ongelmaa. Mutta jos herkkujen syöminen on jokapäiväistä, se alkaa jo haitata. Enkä tarkoita vain lihomista, sillä makeisethan nostavat verenpainetta - verensokerista puhumattakaan.

Meille jokapäiväisille herkuttelijoille on vain yksi tie terveellisempään elämään: herkuttelua täytyy rajoittaa.

Makeuksien rajoittaminen perustuu tahdonvoimaan. Kuvittele tahdonvoima lihaksena, jota voit treenata. Jokainen turhan makeuden väliin jättäminen kasvattaa tahdonvoimaasi ja kohta sinun ei edes tee mieli napostella jatkuvasti.

Onnea ja voimia yrittämiseen!

Vaikeat valinnat

Me olemme jatkuvalla törmäyskurssilla tulevaisuuden kanssa. Jokainen kohtaa jatkuvasti tulevaisuutta koskevia valintoja ja päätöksiä. Näiden valintojen ja päätösten pohjana ovat vain tähänastiset kokemuksemme ja arvelumme siitä, mikä voisi olla hyvä ratkaisu. Välillä valintoja ja päätöksiä höystää tuuri, joka johdattelee tulevaisuutta yhtä härnäten kuin ryhmy Huispauksessa.

Minulla oli tänään oikeus olla kuulemassa Jukka-Pekka Annalaa (oli mukana perustamassa Sihti Oy -yritystä). Annala puhui kasvuyrittäjyydestä oman yrityskokemuksensa pohjalta. Tarina oli mielenkiintoinen, sillä se osoitti, miten tavallinen ihminen omilla inhimillisillä valinnoillaan ja päätöksillään voi luoda itselleen juuri itsensä näköisen tulevaisuuden - mutkienkin kautta.

Oli sinulla mikä tahansa tulevaisuuttasi koskeva päätös tai valinta työn alla, muista muutama asia:

1. Et oikeasti ole tekemässä mitään niin suurta valintaa, jonka kanssa sinun tulisi elää koko loppuelämäsi. Voit myöhemmin korjata tai vaihtaa valintaasi tai luopua siitä kokonaan. Tietysti silloin, jos päätöksesi koskee toisia ihmisiä (esim. lapsen hankkiminen tai avioliitto), sinun täytyy harkita sitä todella tarkoin.

2. Opit erheistäsi; jos valitset nyt väärin, seuraavalla kerralla valitset paljon paremmin.

3. Kuuntele päätöstä tehdessäsi, mitä mieltä läheisesi ovat. He eivät tiedä, mikä on sinulle paras, mutta he ajattelevat parastasi. Etenkin enemmän elämänkokemusta omaavilla läheisilläsi on varmasti arvokkaita ajatuksia, joita sinun kannattaa ottaa huomioon.

4. Anna intuitiollesi (aiheesta lisää täällä) mahdollisuus. Mikä ratkaisu tuli mieleesi ensimmäisenä? Ensimmäisellä ajatuksella on perustelunsa, joita et välttämättä tietoisesti ymmärrä.

Sinulla on lupa hengittää. Mieti päätöstäsi rauhassa ja anna itsellesi aikaa. Nuku yön tai muutaman yli, keskustele, mieti ja visioi. Kirjaa muistiinpanoja, vertaile, arvioi. Kyllä se päätös syntyy. Ja jos ei synny, sen ei ole tarkoituskaan tapahtua vielä.

Vastuu

"Ehkä ois helpompaa olla, jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja"

(Pariisin Kevät - Saari)

Vastuu on sellainen asia, jota ei pääse pakoon, mutta siltä on helppo piiloutua.

Vastuu omasta elämästä on kaikkein vaativin lahja, joka meille on annettu. Toisaalta se antaa vapauden, toisaalta se rajoittaa.

Vastuu on vaativuutensa vuoksi parasta ottaa sellaisena kuin se on. Lahjana. Vastuu pitää huolta siitä, ettemme tee asioita, joita katuisimme myöhemmin. Toisaalta vastuu ajaa meidät tekemään sellaista, mitä emme tekisi ilman vastuuta.

Omista vastuista on parasta ottaa selvää ja niitä on syytä varjella. Emmehän kuitenkaan loppujen lopuksi elä mitään muuta varten kuin itseämme. Itseämme saamme siis syyttää, jos emme ole ottaneet asioitamme, kuten vaikka Pariisin Kevään laulussa mainittua ajatusten positiivisuutta, omiin käsiimme. Sinä voit vaikuttaa.

Elämäsoppa

Jos valitsemme ja teemme asioita, jotka kiinnostavat meitä, päädymme vääjäämättä tilanteeseen, jossa olemme onnellisia.

On tosin yksi mutta. Emme voi lisätä samaan keittoon kaikkea, kuten karkkia, valkosipulia, palsternakkaa ja täytekeksejä. Keitosta tulisi kammottavaa. Meidän onkin valittava meitä kiinostavia asioita sopivassa suhteessa. Ja kuten keittoonkin on lisättävä lihaliemikuutio, joka pelkästään maistuu kamalalta, elämään on valittava sellaistakin, mikä ei juuri sillä hetkellä tunnu hyvältä. Näin saadaan tasapainoinen ja maukas lopputulos.

Me järjestäjät

Pidän sanonnasta asioilla on tapana järjestyä. Tunnustan, että välillä tuntuu siltä, ettei siinä ole mitään perää. Minusta tuntui niin alkukesästä ja keskikesästä. Nyt loppukesästä alan taas uskoa sanontaan.

Elän hankalaa, stressaavaa ja epätietoista elämänvaihetta. Lukio on loppu ja syksyllä edessä ovat täysin uudet kuviot. Luulin, etten päässyt yliopistoon, vaikka halusin sitä. Totuin ajatukseen välivuoden viettämisestä ammattikorkeakoulussa. Sain kovan hakemisen jälkeen opiskelun oheen työpaikan kaupasta.

Tänään sain kuitenkin kirjeen, joka muovasi syksyni kuvioita uusiksi. Pääsin kuin pääsinkin yliopistoon varasijalta, mikä tarkoittaa uutta "ajatukseen totuttelun" -vaihetta.

Ehkäpä kaikki asiat eivät järjesty niin iloisesti kuin minulla. Pitää kuitenkin paikkansa, että asiat järjestyvät jollakin tavalla. Syy järjestymiseen olemme me itse.

Minulla oli sittenkin riittävän hyvät pisteet yliopistoon, mikä johtui ahkerasta pääsykokeisiin valmistautumisestani. Vaikka kättemme jälki ei suoraan näy asioiden järjestymisessä, se on siellä jossain taustalla, muutokseen johtavana voimana.

Me pystymme itse vaikuttamaan meihin liittyviin asioihin.