On haluttava tulla onnenpekaksi

Karu totuus on, että itseä ei pääse pakoon. Itsensä kanssa on elettävä, vaikka tapahtuisi mitä. Muille voi aina esittää tietyn näkulman totuudesta, mutta itselle koko totuus on aina läsnä.

"On parempi huolehtia luonteesta kuin maineesta,
koska luonne on se mitä ihminen on oikeasti,
kun taas maine kertoo ainoastaan sen mitä
muut hänestä ajattelevat."-John R. Wooden

 

Jotta elo itsen kanssa olisi helpompaa, on yksikertaisesti elettävä itseä miellyttävällä tavalla. Sinä saat tehdä asioita, joista nautit ja karsia niitä, jotka eivät lisää onnellisuutta. Kun tuntuu, että jonkun eteen ei ole vaivan arvoista taistella, on lupa luovuttaa. Toisaalta taas silloin, kun jotain todella haluaa, on oltava valmis puskemaan jämäkästi eteenpäin siitäkin huolimatta, että joutuu pois omalta mukavuusalueelta. On haluttava tulla onnenpekaksi.

Paras tie omanlaisen elämän löytämiseen on kulkea omien arvojen kautta. Kannattaa kuulostella, mitkä ovat itselle niitä tärkeimpiä asioita. Hyvinvointi ja terveys, ihmissuhteet, materia, työ ja opiskelu, itsensä kehittäminen, onnellisuus ja mielihyvä, ulkoiset asiat, hyvyys, oikeudenmukaisuus vai kenties uskonto? Kun tietää, minkä päällä seisoo, on helpompaa muodostaa oma elämä sellaiseksi, että siitä voi olla ylpeä.

"Rohkeus on elää johdonmukaisesti
oman elämänkatsomuksensa mukaan."

- Hannu Nyman

Kun voi olla ylpeä itsestään ja elämästään, ei tarvitse hävetä. On todella vapauttavaa todeta aidosti, että toimin näin oman moraalini ja omien arvojeni vuoksi. Silloin ei tarvitse keksiä puolitotuuksia, piilotella, unohtaa tai yrittää olla jotain muuta kuin oikeasti on. Samalla tulee myös tehtyä useammin asioita, joista voi olla ylpeä ja voi välttää sellaisia valintoja, jotka eivät johtaisi hyvään. Syntyy positiivinen kehä.

"Todellista onnea ei saavuteta mielihyvän tavoittelulla,
vaan olemalla uskollinen arvokkaalle päämäärälle."

-Helen Keller

Kasvu tarvitsee sanoja

Olen tenhnyt pientä tutkimusta blogin lukijoiden käyttäytymisestä. Käyttäytymiseen liittyy muutama piirre, jotka kuvaavat mielestäni oivallisesti inhimillisyyttä.

Julkaisen uusimmat blogipäivitykset yleensä Facebookissa omassa profiilissani. Tämä aiheuttaa joka kerta kävijämääräpiikin, joista innokkaimmat jättävät jälkensä käynnistä - eivät blogin kommenttiboksiin, vaan Facebookissa tykkäyksellä.

Tykkäysmäärät eivät ole huimia, mutta niissä on selkeitä eroja blogitekstistä riippuen. Olen huomannut, että "kivat teemat", kuten hyvinvointi ja oman hyvinvoinnin parantaminen, yksilöllisyyden hyväksyminen ja kannustaminen inhimillisyyteen, keräävät enemmän tykkäyksiä kuin niin sanotut "haastavat teemat". Haastavia teemoja ovat esimerkiksi itsensä kehittäminen, kateus, asenteiden arvostelu ja vastuuttomuus. Kaikkia tekstejä luetaan suurin piirtein saman verran ("haastavia teemoja" jopa ehkä vähän enemmän), mutta vain kivat teemat keräävät kehuja.

Uskon, että ikävien asioiden sanominen ääneen on kiinnostavaa, mutta ärsyttävää. Tuntuu kurjalta lukea jotain ei-niin-kivaa, joka osuu ja uppoaa. On muistettava, että kehitys edellyttää hyppyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta on läpi käytynä ehdottomasti ikävien fiilisten arvoista. Omien virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole noloa. Nolompaa on, ettei koskaan näe niitä.

Tavoitteenani ei ole loukata ketään. En halua arvostella, enkä tuomita. Totuus on, että olemme kaikki virheellisiä ja puutteellisia ihmisiä. Ollaksemme vähän vähemmän virheellisiä tai puutteellisia, meidän on tultava tietoiseksi sekä hyvistä että huonoista puolistamme. Vain tietämällä voimme työstää niitä asioita, joiden haluamme muuttuvan. Jokainen saa sitten itse määritellä, mitä haluaa itsessään muuttaa. Toiset ovat tavoitteellisempia kuin toiset, mutta se ei tee kenestäkään huonompaa.

Minun tavoitteeni on herätellä ajattelemaan. Toivon, että tekstini inspiroivat, jäävät sinne takaraivon perukoille kutkuttamaan ja saavat uskomaan siihen, että jokainen on hyvä. Hyvyys voi tulla kasvusta tai paikallaan olosta. Minä annan sanoja kasvulle, mutta se ei tarkoita, etteikö paikallaan olo olisi tärkeää.

Parasta olisi löytää ne paikat, missä kasvua tarvitaan ja

huomata ne asiat, jotka ovat hyviä sellaisenaan.

Mukavuusalueella

Lisäisin vielä tärkeän asian teksteihini Mukavuusalue ja Mukavuusalueelta.

En suinkaan halunnut aiemmilla teksteilläni sanoa, että jatkuva omalta mukavuusalueelta poistuminen tekee sinulle vain hyvää. Ei se tee. Se aiheuttaa lähinnä huonoa oloa, epävarmuutta ja tyytymättömyyttä. Pelkoa siitä, että mikään ei ole hyvä. Tästäkin on kokemusta (aiheesta esimerkiksi Pakko olla onnellinen -tekstissä).

Mukavuusalueemme on kehittynyt sellaiseksi kuin se on, koska se on hyväksi meille. Tunnemme olomme turvalliseksi ja luottavaiseksi tutuissa kuvioissa. Se on oikein ja niin pitääkin olla. Onhan mukavuusalue määrittämässä sitä, keitä olemme.

Halusin tarkoittaa, että mukavuusalueelta poistuminen toisinaan tekee hyvää. Sehän voi laajentaa jo olemassa olevaa mukavuusaluetta.

Mukavuusalueelta

Palaisin vielä aiemmin esiin nostamaani aiheeseen: mukavuusalueeseen.

Kerroinkin jo, että mukavuusalueelta poikkeaminen voi johtaa oivalluksiin. Oivalluksiin siitä, että elämän ei tarvitse rajoittua johonkin. Sellaisen tekeminen, mikä ei heti tunnu hyvältä, osoittaa elämän elämisen. Vaikeat ratkaisut voivat osoittautua myöhemmin juuri oikeiksi.

Mukavuusalueen unohtaminen on myös oppimista. Emme voi ikinä kehittyä missään, jos emme astu mukavuuden ulkopuolelle. Esimerkiksi riitatilanteessa on opettavaista vetääkin henkeä ja ajatella asiaa toisen näkökulmasta. Näin saamme käsityksen siitä, miten itse toimimme siinä hetkessä.

Mukavuusalue

Mukavuusalue on elämäntapa, johon olemme tottuneet ja joka tuntuu turvallisen mukavalta. 

Mukavuusalueella teemme sellaisia valintoja ja ratkaisuja, jotka tuntuvat suhteellisen helpoilta ja sopivilta, eivätkä ne vaadi totutun muuttamista.

Joudumme pois mukavuusalueelta, kun esimerkiksi jotain ikävää tapahtuu. Läheiselle tai itsellemme käy jotain tai vaihdamme koulua tai työpaikkaa. Kuulemme juoruja itsestämme, teemme jotain, mitä emme normaalisti tee. Mukavuusalueen ulkopuolinen mielletään usein vaativaksi, haitalliseksi ja epämukavaksi.

Välttelemme epämukavaa. On ihan jees pysyä tutuissa kuvioissa ilman, että mikään horjuuttaa niitä. Onko kuitenkaan ihan jees riittävä? Tyydyttääkö se meidät? Entä jos kokeilisin jotain uutta? Voisinko saada elämääni lisää sisältöä, vai pettyisinkö?

Oma mukavuusalue on toisinaan tarpeellista kaivaa tietoisuuteen.

Miksi pysyn tutussa ja turvallisessa? Jos poikkeaisin mukavuusalueeltani, mitä tapahtuisi? Tulisinko tyytyväisemmäksi vai tekisinkö virheen?

Jos et koskaan kokeile epämukavuusaluettasi, et voi tietää, mitä menetät.

 

Ensilumet Jyväskylän alueella. :)