Hyggeilyä vai todellista hyvinvointia? Jatkuvan hyvinvoinnin ylläpitäminen

Me kaikki tiedämme jokanaisen ja -miehen hyvinvoinnin top nelosen:

1. Syö monipuolisesti ja terveellisesti.
2. Liiku.
3. Nuku riittävästi.
4. Ajattele positiivisesti.

Selvä, mutta entä jos hommat eivät kaikesta tiedosta huolimatta toimi? Entä jos palaset eivät loksahda kohdilleen omassa arjessa?

Minulle hyvinvoinnin perusasiat eivät ole aina olleet itsestään selviä. Olen krooninen aamuyöheräilijä, syön salaatin seurana croissantteja (joihin saatan muuten laittaa voita ja juustoa päälle), en sylje karkkikuppiin ja olen liikkunut pelkästään ulkonäkösyistä. Stressaantuneena nukun huonosti, olen tunnesyöppö, pyrin ylisuorittamaan, en tunne jaksamiseni rajoja, en aina venyttele treenin jälkeen, olen epätrendikkäästi sekasyöjä ja ärsyynnyn helposti. Miten minä pyrin tasapainottamaan hyvinvoinnin peruspalaset omassa arjessani?

Hyvinvointia pitää mitata pitkällä aikavälillä

Hyggeily on hetkittäistä, mutta todellinen hyvinvointi näkyy vasta pitkällä aikavälillä. Hyvinvointi on omassa elämässä ja omissa nahoissa viihtymistä, arjessa jaksamista, huonoista päivistä selviämistä ja yleistä tyytyväisyyttä.

Jotta hyvinvoinnista tulee pysyvä olotila, sitä täytyy ylläpitää jokapäiväisillä arkisilla valinnoilla. Hyvinvointiteot tuottavat tulosta pitkällä tähtäimellä. Kysymys ei ole siitä, valitsetko tänä iltana sohvan treenin sijaan, vaan siitä, kumpia valintoja kertyy enemmän viikon, kuukauden ja vuoden aikana.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani haukkasin välipalaksi maustamattomia pähkinöitä sekä rivillisen maitosuklaata. Toista riviä en ota, vaan säästän sen viikonlopulle.

Hyvinvointi syntyy tietoisuudesta

Aktiivinen hyvinvoinnin ylläpitäminen on tietoisia valintoja ja tekoja. Toiset teot ovat näkyvämpiä kuin toiset. Mene ajoissa nukkumaan, syö ravitseva aamupala, valitse välipalaksi hedelmä kahvipullan sijaan ja kulje rappusia.

Sitten on niitä tekoja, jotka eivät ole aivan niin itsestään selviä. Muistatko hengittää päivän aikana kunnolla ja antaa sillä tavalla aivoille niiden tarvitsemaan happea? Pidätkö verensokerin tasaisena? Annatko aivojen levätä katsomalla silloin tällöin kaukaisuuteen ajattelematta mitään? Pidätkö istumisesta taukoja, joiden aikana liikut ja palautat verenkierron tehokkaammaksi? Nautitko hiilihydraattipitoisen iltapalan unen saannin edistämiseksi? Ehkäisetkö yöllisen palautumisen nauttimalla särkylääkkeitä, alkoholia tai sokeripitoisia herkkuja illalla?

Useimmat todelliset hyvinvointia edistävät teot ovat hyvin pieniä ja piiloisia. Jotta niistä tulee osa jokapäiväistä elämää, niistä täytyy tulla tietoiseksi. Tätä tekstiä kirjoittaessani pysähdyin viisi kertaa katselemaan ikkunasta ulos ja hengittämään syvään, palleaan asti, jotta aivoni jaksavat työskennellä virkeinä.

Tasapaino tärkeää

Nykyiset keskeiset hyvinvointia horjuttavat asiat liittyvät liiallisuuden kulttuuriimme. Ympärillämme on enemmän virikkeitä, enemmän materiaa, enemmän ruokaa, enemmän mahdollisuuksia, enemmän odotuksia ja enemmän valinnan paikkoja. On luonnollista valita välillä se hyvinvoinnin kannalta ei-niin-ihanteellinen vaihtoehto. Sitä paitsi tietty valinta voi edistää toista hyvinvoinnin osa-aluetta toisen kustannuksella.

Ei ole järkevää yrittää optimoida kaikkia elämän osa-alueita ja kaikkia valintoja ihanteiden mukaisiksi. Ihanne-elämä voi tuntua ajatuksena houkuttelevalta, koska täydellisiin valintoihin ei liity epäonnistumisen riskiä.

"Entäpä Fitstar-sivuston ehdotus: paina torkkuhälytintä ja siirrä aamutreenisi iltapäivään. Miksei saman tien vaikkapa hakkaa itseäsi terävällä esineellä naamaan?" - Anna Perho Suplan kolumnissa 'Millä aikuinen voi palkita itsensä?'

Jos elämän olisi tarkoitus olla jatkuvaa onnea ja onnistumista, meillä ei olisi tunneskaalan synkempää ulottuvuutta. Uusien tutkimusten mukaan liiallisella positiivisella ajattelulla voi olla myös haittavaikutuksia, kun elämän kirjon negatiiviset hetket jätetään huomioimatta ja käsittelemättä. Olen kirjoittanut aiheesta teksteissä Positiivisuus voi tukahduttaa elämän, Elämä ei ole koko ajan ihanaa ja Välillä on pakko elää.

"Onnellisuus ei ole normaali olotila." - psykoterapeutti Russ Harris

Liikuntatieteiden tohtori, "Lihastohtori" Juha Hulmi on todennut, että urheilussa hifistelylle kannattaa uhrata maksimissaan 20 prosenttia ajasta. Tuon ajan ylittävällä ajalla ei ole enää merkitystä suoritusten kannalta - pahimmillaan se voi heikentää suorituksia viemällä huomion pois olennaisesta.

Mikä on sitten sopiva hifistelyn ja rentoilun suhde? Kokeilemalla oppii. Minä pyrin aina tarkastelemaan kokonaisuutta; tutkin valintojani kuluvan viikon osalta. Jos olen valtaosan viikkoa nukkunut riittävästi ja hyvin, voin venyttää nukkumaanmenoa perjantaina. Jos taas unimääräni on vähäisempi tai tiedän, ettei uneni ole ollut palauttavaa, pidän perjantainakin kiinni nukkumaanmenoajasta. Toisaalta jos perjantai-iltana on mukavaa tekemistä, joka saa minut hyvälle tuulelle, voin pihistää unesta ja nukkua viikonloppuna pidempään. Yritän ajatella sekä rationaalisesti että lempeästi.

Minun tämänhetkinen elämäntilanteeni edellyttää minulta erityisesti fyysisen kehoni huoltamista ja asioiden priorisointia. Opintojen ohessa teen työkseni sekä tietotyötä että fyysistä liikunnan ohjaamista. Jotta fyysinen kehoni, mieleni koti, pysyy kunnossa, minun täytyy nukkua riittävästi, syödä hyvin ja harjoittaa kehonhuoltoa, kuten venyttelyä ja syvien lihasten vahvistamista. Näiden ollessa kunnossa voin keskittyä myös opintoihin ja tietotyön tekemiseen. Ja kun tuntuu, etten jaksa, raivaan itselleni vapaan aamupäivän, jolloin en avaa elektronisia laitteita, enkä tee mitään velvollisuudesta. Yritän muistaa antaa itselleni aikaa levätä.

On tärkeää tehdä pieni tutkimusmatka itseen ja kartoittaa, mitä hyvinvointi itselle tarkoittaa. Millaisessa elämäntilanteessa elät? Millaisia hyvinvointitekoja ja -valintoja sinun on realistista tehdä tässä elämäntilanteessa? Mitä tekisit toisin toisessa elämäntilanteessa? Mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi tärkeimpiä? Millaisia hyvinvointivalintoja voit tehdä tukeaksesi tärkeimmiksi kokemiasi asioita? Onko sinulle tärkeää painottaa jotain hyvinvoinnin osa-aluetta (esimerkiksi istumatyöläiselle liikunta, tietotyöläiselle aivojen lepo tms.)? Mistä asioista voisit joustaa tai luopua kokonaan?

Tasapainoa toivottaen,

Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Verkkosivut osoitteessa https://onnittelutonnesta.wordpress.com/

Tunteella, tunteetta vai yhteisellä matkalla? Ratkaisu siihen, kun tunteita on liikaa

Välillä tuntuu, että elämä on yhtä tunteiden rallia, jossa minä istun apukuskin paikalla ilman turvavöitä ja tunteet kaahaavat vauhtisokeus silmissä mutkaan. Liikaa tunteita!

Tunteella

Tunteet ovat osa inhimillistä elämää. Tunteet syntyvät kehon reagoidessa ulkoisiin tai sisäisiin ärsykkeisiin ja kulkeutuvat tiedostamattomasta mielestä tietoiseen. Tunne on siis olemassa, vaikka emme tiedostaisi sitä vielä. Tunteiden syntymistä ja ilmenemistä ei voi estää - ne ovat osa meitä.

Toiset ovat herkempiä kokemaan tunteita kuin toiset. Ilo, rakkaus ja nautinto ovat kokemisen arvoisia tunteita, mutta ei valoa ilman varjoa; voimakkaasti tunteville myös suru, ahdistus ja viha tuntuvat voimakkaina. Jatkuva tunneralli voi olla uuvuttavaa.

Tunne on - halusimme tai emme. Meidän päätettäväksemme jää, miten reagoimme tunteeseen ja miten annamme tunteen vaikuttaa olemiseemme, ajatuksiimme ja tekoihimme. Istummeko pelkääjän paikalla vai varaammeko itsellemme tilan olla ratissa?

Tunteetta?

Minä olen löytänyt vastauksen joogamatolta. Kipeä lihas tuntuu venytettäessä ikävältä, mutta kivun tiedostaminen, sen hyväksyminen ja rauhallinen hengitys auttavat pääsemään kivun yläpuolelle. Kun kivun näkee selkeästi, voi tietoisesti päättää, voiko sen kanssa elää vai ei. Sama pätee turhautumiseen, ärsyyntymiseen ja ahdistumiseen vaikeita jooga-asanoita harjoitellessa. Tunteen tiedostaminen mahdollistaa sen yläpuolelle asettumisen ja järkevän ajattelun. En ole huono ihminen, vaikka tänään en jaksakaan nostaa vartaloani päälläseisontaan. Olen pikemminkin tyytyväinen, että kuulin kehoni haluavan välttää sitä tässä hetkessä. Tunne tuli ja meni, enkä minä antanut sen jäädä asumaan.

Tunteiden kohtaamista helpottaa, kun ymmärtää niiden olevan väliaikaisia. Ne ovat kuin tuuli: jatkuvasti ohikulkumatkalla. Itse on tuulessa huojuva puu, joka antaa ilman keinuttaa oksia, mutta seisoo vankasti paikallaan, vaikka tuuli jatkaa matkaa. Meidän ei tarvitse olla yhtä kuin tunteemme.

"Kun tunteiden aalto laantuu, merkitystä on sillä, mitä jää jäljelle."
- Krzysztof, Karol Wojtyłan näytelmässä Korukauppiaan paja

Yhteisellä matkalla

Mikä sitten on sitä itseä, mihin voi kiinnittyä tunteiden myrskyssä? Puhdas tietoisuus, syvin sisin, kirkkain valo, Jumala tai mikä ikinä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minä ymmärrän ankkuroituvani syvään tietoisuuteen, joka näkee asiat sellaisina kuin ne ovat ilman arviointia, arvostelua tai egon (eli tunteiden, asenteiden, epätietoisuuden ja itsekkyyden) värittämää linssiä. Tämä tietoisuus nojautuu puhtaisiin havaintoihin ja vahvoihin arvoihin. Niiden pohjalta se tietää, mikä on oikein ja mikä väärin minun elämässäni. Kun tiedän toimineeni oikein, minun ei tarvitse tarrautua esim. epävarmuuden tai ahdistuksen tunteisiin.

"Ihmiset, jotka antavat tapahtumien ja olosuhteiden määrätä elämänsä kulun, elävät reaktiivisesti. He eivät ole elämänsä herroja, he vain reagoivat elämään."
- Stedman Graham

Sinua saattavat kiinnostaa myös seuraavat tunteisiin liittyvät julkaisut: "Positiivisuus voi tukahduttaa elämän", "Nyt, ei myöhemmin", "Tunteilua", "Onni onnettomuudessa", "Tunteella", "Tunteella #2" ja "Elossa".

Tunteella,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Verkkosivut: Onnittelut onnesta 

Jos ei omista, ei tarvitse luopua

Kun olin ulkoiluttamassa koiriani, kaksi nuorta tyttöä ohitti meidät. Kuulin, kuinka toinen sanoi toiselle hämmentyneellä äänellä: "Näitkö, noi koirat ei ollu hihnassa!"

Me olemme niin tottuneita pitämään omamme ominamme, että omistaminen on normaalimpaa kuin irti päästäminen. Säilömme tavaraa kaappeihin, jos joskus tarvitsemme sitä, vaikka hankimmekin uutta tilalle. Solmimme avioliittoja osoittaaksemme kuuluvamme toisillemme ja laitamme koirat hihnaan, etteivät ne karkaisi muualle. Minun, minun, minun.

Omistaminen on harha - kuvitelma siitä, että omassa elämässä on enemmän tai vähemmän pysyvästi jotain. Sitä varten, että joku lakkaakin olemasta omaa, on käsite luopumiselle.

Mutta luopumista ei tarvitsisi, jos ei omistaisi. Jos heräisi siihen totuuteen, ettei mikään ole pysyvää tai omaa, ei tarvitsisi surra menettävänsä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tarvitsisi surra ollenkaan. Jos jotain menettää, erityisesti jotain tärkeää, se sattuu ja saakin sattua. Aika parantaa. Mutta jos asennoituisi jo lähtökohtaisesti niin, ettei mikään ole pysyvästi omaa, osaisi käsitellä tulevaa mahdollista irti päästämistä normaalina asiana, joka tulee väistämättä vastaan. Ei tarvitsisi surra turhaan. Silloin havahtuisi myös nauttimaan enemmän siitä, mitä jo on.

Jos jätän takkini narikkaan ja joku varastaa sen, kenties tämä joku kaipaa takkia enemmän kuin minä.
Silloin takin ei oikeastaan tarvitse kuulua minulle, eikä minun tarvitse jäädä harmittelemaan sitä. Olisin todennäköisesti ostanut kuitenkin uuden tulevaksi syksyksi.

Omistautumatta,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Verkkosivut: Onnittelut onnesta

Ulos kuluttamisen noidankehästä

Me ihmiset olemme niin kovin innokkaita hamstraamaan. Olemme kiiltävälle persoja harakoita, jotka täyttävät pesänsä löytämillään aarteilla.

Yhteiskuntamme järjestelmät ja kulttuurimme ovat rakentuneet kuluttamisen ympärille. Elämme mielikuvien maailmassa, jossa valtaa käyttävät markkinat luovat todellisuutemme. Meidät on kasvatettu uskomaan kuluttamiseen. Hankimme koulutuksen, jotta saamme töitä, jotta meillä on varaa elää. Elämä muodostuu hankinnoista ja niiden tuottamasta lisäarvosta. Me uskomme aidosti lohtushoppailuun, ansaittuun luksukseen ja materian tuottamaan onneen.

Sisimmissämme kuitenkin tiedämme, ettei raha tuo onnea. Tutkimusten mukaan raha ei tee meitä enää onnellisemmaksi, kun saavutamme tietyn tulorajan.

Kun olemme tottuneet tyydyttämään mielikuvatarpeemme, olemme itse asiassa tehneet itsemme immuuneiksi kuluttamiselle. Minkään hankkiminen ei tunnu miltään, koska heti kohta pitäisi olla uudempaa, trendikkäämpää ja parempaa. Ja mikä ärsyttävintä: juuri, kun hankit jotain uutta, se tulee seuraavalla viikolla alennukseen ja menettää arvonsa. Kompensaatioksi pitäisi hankkia taas jotain uutta.

---

Mikä sitten tekee meidät aidosti onnelliseksi ja miten tämä autuus on mahdollista saavuttaa?

Kerronpa oman tarinani kautta, miten minä havahduin jääneeni kuluttamisen noidankehään:

Neljä opiskeluvuotta viidestä olen tehnyt töitä opintojen ohella. Viime vuosi oli hurja: tein opintojen ohella osa-aikaisesti töitä ruokakaupassa ja lisäksi tein alkuvuodesta kaksi täysipäiväistä työharjoittelua tutkimusavustajana. Kesällä kirjoitin pidempiaikaisen työsopimuksen harjoittelupaikkaani. Töiden ja opintojen ohella koetin varata aikaa liikunnalle sekä ystävien ja läheisten tapaamiselle.

Rahaa tuli, mutta ajan kustannuksella. Olin väsynyt ja tyytymätön täyteen kalenteriini. Ajauduin kompensoimaan tyytymättömyyttäni hankkimalla kaikkea "piristävää", kuten uusia vaatteita. Hankintojen tekeminen kuitenkin edellytti lisää rahaa, joka sai minut lisäämään työtuntejani.

Vuoden 2016 lopulla jokin minussa koetti herätä (lue esim. Hyvä olo ei löydy ostamalla). Mietin, mitä haluan todella ostaa: uudet aamutohvelit vai mielikuvan rauhallisesta ja rennosta aamupäivästä?

Vuoden vaihtuessa huomasin, että viime vuoden tuloni ylittivät opintotukirajan. Minun täytyy siis maksaa osa opintotuestani takaisin. Tämä herätti minut. Oivalsin, että olin ajanut itseni kuluttamisen noidankehään; voidakseni kuluttaa, minun oli tehtävä enemmän töitä, mutta tehdessäni enemmän töitä, minulle jäi vähemmän aikaa muille tärkeille asioille, joka sai minut purkamaan turhautumistani kuluttamiseen. Miksi minun piti kiusata itseäni sillä tavalla?

Minun ei ole pakko tienata enempää kuin todella tarvitsen. Pikku hiljaa olen koettanut vähentää työtuntejani. Yritän ajatella, etten tee töitä rahan vuoksi, vaan toteuttaakseni itseäni. Tämä näkyy tilisaldossani, mutta huomaan, että pärjään vähemmällä. Kun minulla on enemmän aikaa minulle tärkeille asioille ja joutenololle, en oikeastaan kaipaa materiaa laastariksi. Olen tyytyväisempi ja minun on helpompi hengittää.

---

Luopumalla voit saada.

Kun elämältä puuttu merkitys

Elämän merkityksettömyys johtuu arvottomuudesta.

Arvottomuus taas johtuu tietämättömyydestä.

Tietämällä löydät arvot ja merkityksen.

Jotta elämä olisi mielekästä, sillä on oltava tarkoitus. Päämäärätön elämä on pelkkää haahuilua ja jonkin tai jonkun odottelua. Jos ei tiedä, mikä oman elämän tarkoitus on, ei pysty tekemään pitkän tähtäimen suunnitelmia. Silloin ajautuu täyttämään senhetkisen tarpeen miettimättä, mihin ja miten tarpeen tyydyttäminen todella vaikuttaa. Nopea vastaus nopeaan tarpeeseen ei lopulta vie yhtään minnekään. Tai enintään seuraavan nopeasti heräävän tarpeen luo ja pahimmillaan kauemmas siitä, mitä todella tahtoisi.

Jotta elämästä tulisi merkityksellistä, pitää olla jotain, jota tavoitella ja toteuttaa. Jotain suurempaa kuin makeanhimo, piristyminen tai tylsyys. Pitää olla tehtävä, missio.

Mikä se sellainen tehtävä sitten voisi olla? Työ? Mitä jos ei tiedä, mitä haluaa tehdä isona? Parisuhde? Upea ulkonäkö? Kysynkin sinulta, onko joku noista tai joku vastaavanlainen tavoite todella se suurin, mitä haluat saavuttaa, elää ja hengittää? Elämän missio taitaa olla jotain vielä suurempaa, jotain vielä korkeammalla leijuvaa.

Elämän missio on se jälki, minkä haluat jättää maailmaan sitten, kun sinun energiasi on siirtynyt sinusta toisaalle. Millaista energiaa haluat jäävän sinun mentyä? Haluatko, että energiasi elää muissa ihmisissä, heidän elämässään ja toiminnassaan? Onko sinun energiasi toiselle suotu onni, hyvä elämä? Tällöin toimisit esikuvana esimerkiksi arvoinesi, asenteinesi tai elämäntapoinasi. Vai haluatko, että sinun energiasi kulminoituu johonkin keksintöön tai tieteelliseen läpimurtoon? Tällöin keskittyisit elämäntyösi lopputuloksen kokretisoimiseen. Missä muodossa energiasi on? Sanoina, tekstinä, tekoina, elämäntapana, materiana...

Löydä missiosi

Voit johdatella itsesi missiosi luokse kysymällä itseltäsi:

Kuka haluan olla?
Millainen ihanneminäni on?
Mitä haluan, että minusta jää mentyäni?

Tee missiosi todelliseksi elämäksi

 Kun tiedät, mitä haluat jättää jälkeesi, on aika ryhtyä miettimään tapoja toteuttaa sinun missiotasi. Voit nyt kysyä itseltäsi:

Millaista elämää haluan elää?
Miten elämäni vaikuttaa muuhun unversumiin ja miten haluan sen vaikuttavan siihen?
Millä konkreettisilla arjen valinnoilla, teoilla,

sanomisilla ja käyttäytymisellä voin toteuttaa missiotani?
Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka haittaavat missioni saavuttamista?

Voinko vähentää niiden osuutta elämässäni? Jos voin, miten, ja jos en, miksi?

 

 

Sinä elät. Sinä teet valintoja. Sinussa on kaikki maailman valta, merten vesi ja aavikon hiekka, auringon valo ja yön pimeys. Löydä ne ja voimaannu niistä.

Merkityksettömästä tuleekin merkityksellistä.

Minua huolestuttaa, mitä ajattelet blogistani

Minulla on huoli.

Kirjoitan blogissani paljon kehittymisestä ja jokaisen yksilöllisestä vastuusta omaan kasvuun liittyen. Ravistelen ja koetan avata silmiä katsomaan itseä. Tutustumaan omaan keskeneräiseen minään ja kohtaamaan itsessä olevia epäkohtia. Se ei ole aina kivaa.

Minua mietityttää, mitä ajattelet blogistani ja teksteistäni.

Tunnetko, että saat niistä inspiraatiota vai ajatteletko, että minä pidän sinua huonona?

Vai jotain muuta?

En halua saada sinua ajattelemaan, ettetkö olisi hyvä juuri tuollaisena. Sinähän olet parasta, mitä voi olla! Sinussa on useita ulottuvuuksia, vastakohtia, hyvää ja huonoa, ihanaa ja ärsyttävää. Olet kokonainen ihminen ihastuttavana itsenäsi.

Voisin kirjoitta blogiani pelkistä kivoista asioista ja elämän ihanuudesta. Voisin kirjoittaa itsestäni ja omasta elämästäni. Olen kuitenkin valinnut tietoisesti kertoa vähemmän itsestäni ja kysyä enemmän sinusta. Toivon blogini olevan työkalu, väline, joka auttaa sinua tutustumaan paremmin itseesi.

Minä haluan saada sinut miettimään, mitä voisit tehdä tai ajatella toisin, jotta tulisit onnellisemmaksi.

Mikä epäkohta sinussa tai elämässäsi kaipaa muutosta? Haluan auttaa sinua ymmärtämään, että sinussa on muutos. Onnellisuus ja hyvinvointi lähtevät itsestä. Sinussa on voimaa tarttua ongelmiin ja ratkoa ne. Sinussa on enemmän vahvuutta kuin ikinä arvaatkaan.

Luin joskus jonkun kirjottamana jotain tällaista: "Eteemme tulevien vastoinkäymisten on tarkoitus kaivaa meistä se potentiaali, mikä meissä piilee. Mitä isompi este, sitä enemmän sinusta löytyy voimaa."

Ja sitä paitsi minun oma elämäni ei ole koko ajan niin ihanaa, että haluaisin kirjoittaa siitä. Elämäni on sellaista tavallista, ylä- ja alamäkiä, tasapainon ja oman itseni etsimistä. Siksi toivon, että ajattelet meidän olevan vertaisia. Sinä ja minä olemme samalla viivalla ihmettelemässä elämää.

Mutta kyllä se siitä, elämä. Elämällä.

Läsnäolo ja hetkessä oleminen eivät ole samoja asioita

Olen aina paininut oman ajatteluni kanssa hetken tilasta. Annanko ajatuksilleni vallan ja sulkeudun ainakin osittain tästä hetkestä? Vai työnnänkö ajattelun sivuun ja annan itseni tälle hetkelle? Onko se edes mahdollista? Voiko omasta ajattelusta irtautua? Entä voinko sulkeutua omalta ajattelultani ja vain olla? Saako tietoyhteiskunnassa tehdä niin?

Läsnä ja hetkessä oleminen eivät ole välttämättä samoja asioita.

Läsnäolo on tietoisuuden siirtämistä haluttuun hetkeen. Läsnäoloon liittyy ajatusten keskittäminen ja kohdentaminen sillä hetkellä käsillä oleviin ihmisiin ja asioihin. Läsnäolo on aistittujen asioiden tulkintaa ja käsittelyä mielessä. Tavoitetta läsnäololla ei tarvitse olla, mutta itse tarkoitus on tulla tietoiseksi siitä, mitä nyt tapahtuu ja prosessoida niitä asioita ajattelemalla.

Hetkessä oleminen taas tarkoittaa kellumista siinä, missä juuri silloin on. Hetkessä oleminen on aistimusten ja ajattelun vastaanottamista, mutta niihin ei tarvitse tarttua. Ajatusten saa antaa tulla ja mennä - lipua mielen purona eteenpäin. Hetkessä olija on matkalainen, joka voi katsella maisemia, mutta ei juutu mihinkään tiettyyn asiaan sen pidemmäksi ajaksi. Hetkessä oleminen ei edellytä emotionaalisia tiloja, vaan pikemminkin niistä vapautumista. On vain tämä ainutlaatuinen hetki ja minä kehollisena ja mielellisenä kokonaisuutena.

On yhtä hetken kanssa.

Wellnesstieto.fi -sivustolle kirjoittamassani tekstissäni "Kolme vinkkiä ajatuksilta karkaamiseen" kerron,
miten hetkessä oloa voisi lisätä käytännössä jokapäiväisessä elämässä.
 

Ajattelun kehittäminen on avain

Ajattelu on kummallisinta maailmassa. Sitä on tutkittu paljon eri tieteenaloilla, mutta kukaan ei kuitenkaan tarkalleen ottaen tiedä, mitä se on ja missä se tapahtuu.

Ajattelu on moniulotteinen prosessi, jotain, joka on, mutta jota ei kuitenkaan ole. Se tapahtuu tuolla jossain aivojen sähkökemiallisessa verkostossa tai sen ympärillä. Tai sitten ajattelu on sidottu ympärillä olevaan, havaintoihin, kokemuksiin ja tuntemuksiin. Emme voi olla olematta ja aina, kun olemme, ajattelemme.

Ajattelu on henkilökohtaista. Sinä et tiedä, mitä minä ajattelen. Mutta toisaalta voit ajatella minun ajattelevan ja voit jopa tehdä arvauksia ajatuksistani. Voimme meta-ajatella. Samalla ajattelumme kietoutuu muiden ajatteluun, jota ilmaistaan sanoina, jatketaan keskusteluna ja muovataan elämänkokemuksissa.

Ajattelu on tärkein työkalu, jonka voimme elämänmatkallamme omistaa. Ajattelu on ilmaista ja se kulkee aina ja kaikkialla mukanamme. Toisaalta ajattelu voi tuottaa rahaa - tietotyöntekijät istuvat päivät pääksytysten toimistoissaan ajattelemassa. Ajattelu on täysin omaa, eikä kukaan voi ottaa sitä sinulta pois.

Tämän vuoksi ajattelua kannattaa vaalia. Sen kehittämiseen kannattaa uhrata tovi ja toinenkin. Ajattelun kehittäminen ei ole helppoa, mutta vaivan arvoista. Ajattelun kehittyessä tulee tehtyä parempia valintoja, jotka johtavat parempaan tulevaisuuteen.

Parempi tulevaisuus on lukko ja ajattelun kehittäminen voi olla avain.

Suomen kasvatustieteellisen seuran Kasvatustieteellisiä tutkimuksia -sarjassa on julkaistu ensimmäinen suomenkielinen aikuisten ajatteluun pureutuva kirja "Ajattelun kehitys aikuisuudessa - Kohti moninäkökulmaisuutta". Kirjan kirjoittamiseen osallistuneet tutkijat ovat porautuneet asian ytimeen; mitä aikuisten ajattelu on, mistä se muodostuu ja miten sitä voisi kehittää.

Tässäpä kirjan toimittajan dosentti Eeva Kallion vinkkejä oman ajattelun kehittämiseen:

1. Se kehittyy, mitä kehitetään. Harjoittelu näkyy parempina tuloksina. Jos haluat opetella monimutkaista ratkaisukykyä, sinun täytyy tietoisesti päättää sen kehittämisestä eri tavoin. Esimerkiksi kompromissien taidon opetteleminen on oleellinen taito, jota voi harjoitella.
2. Avaa ajattelusi jumeja. Jos sinulla on tapa ajatella tietyllä tavalla ja päätyä puolustamaan itsellesi tärkeitä asioita, tee esimerkiksi kirjoitusharjoituksia päivittäin. Yritä kirjoittaa sinulle rakkaasta asiasta vastakkainen näkemys tai kirjoita puolustavia seikkoja asiasta, josta et pidä. Asetu vastakkaisen ajattelutavan ”saappaisiin” ja yritä ymmärtää, miksi näin voidaan ajatella. Kokeile toisilleen ristiriitaisia ratkaisuja ja näkökulmia. Tällä tavoin kehität myös luovuuttasi.
3. Jätä ongelmat avoimiksi ja jousta. Hyväksy, että meillä kaikilla on rajalliset kyvyt asioiden ratkaisemiseen, ja että ihmisen ja ihmisyhteisön ymmärrys asioista muuttuu ajan myötä. Tunnista, että olemme kaikki rajallisia ja ymmärrys on muuttuvaa.
4. Vertaile, arvioi ja ole kriittinen.  Tutki eri näkökulmia, punnitse niitä ja pudota pois eettisesti arveluttavat ja heikosti puolustettavat käsitykset. Luo oma käsityksesi, mutta muista olla avoin uudelle.

Eeva Kallio, 2016. Ajattelun kehitys aikuisuudessa – Kohti moninäkökulmaisuutta. Teos on julkaistu Suomen kasvatustieteellisen seuran Kasvatusalan tutkimuksia -sarjassa numerolla 71. Jyväskylä.