Parhaat ystävät

Ystävyys on siitä hassu juttu, että siinä kaksi sielua on ikään kuin yksi.

Minä olen kahdeksan vuoden ajan katsonut vierestä kahden sielun välistä ehdotonta, puhdasta ja aitoa ystävyyttä. Nämä ystävykset ovat kasvaneet yhdessä ja jakaneet arjen. He elävät rinnakkain, kaksi itsenäistä ja itsessään täydellistä sielua. He eivät tarvitse toisiaan, mutta he ovat yhdessä, koska niin on hyvä.

Nämä kaksi ystävystä jakavat kaiken, mutta lopulta eivät mitään. He eivät ajattele, että toisen täytyisi luopua jostain, jotta toinen saisi jotain. He pitävät yhdessä yhteisymmärryksessä kiinni omastaan.

Molemmat tietävät, mitä tarvitsevat ja pitävät huolen siitä, että saavat sen. Jos toinen kaipaa hellyyttä, hän käy hakemassa pari pusua ja on siihen tyytyväinen. Kumpikaan ei osaa lukea toistensa ajatuksia, jonka vuoksi molemmat kantavat vastuun omista tarpeistaan.

Ystävät eivät kuitenkaan käytä toisiaan hyväksi. He eivät ota sitä, mikä ei heille kuulu. Tai jos ottavat, kostaa ei tarvitse. Kenties toinen tarvitsi enemmän sitä, mitä toisella oli. Ei kannata katkeroitua, kun yhdessä ollaan kuitenkin. Kaikki on omaa, mutta samalla yhteistä. Toinen ei ole itseä varten.

Kumpikaan ei edellytä toisen olevan mitään. Kummallakin on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Molemmat hyväksyvät toisensa ehdoitta; kun toinen on, toinenkin on ja se tekee heistä yhden kahden sijaan. He tietävät, että niin on molemmille parempi. Toiselle ei tarvitse todistaa omaa arvoa ollakseen arvokas.

He tukevat toisiaan. Kun toinen väsyy tekemään hommia, toinen jatkaa. Kun toinen tarvitsee unta, toinen valvoo. Heidän ei tarvitse vertailla vastuitaan tai tekemiään töitä, koska eroilla ei ole väliä. He luottavat toisiinsa. He tietävät, että molemmat kantavat vastuunsa ja tekevät oman osansa ilman vahtimistakin.

He tekevät kaiken yhdessä, mutta eivät puutu siihen, mitä toinen tekee. He keskittyvät ensisijaisesti omaan tekemiseensä. Toinen saa hölmöillä - omapa on valintansa. He tietävät, ettei kumpikaan ole kuitenkaan toista parempi.

He kommunikoivat ja hiljenevät, tulevat luokse ja kääntyvät pois. He hyväksyvät eron, mutta iloitsevat kohtaamisesta. He ovat yhtä kuin juuret ja maa, mutta kuitenkin erillisiä kuin aurinko ja kuu. He uskovat, luottavat, tietävät, rakastavat, antavat, ottavat, hyväksyvät, pyytävät, luopuvat ja jakavat.

He ovat rehellisiä, pyyteettömiä ja läsnäolevia ystäviä.

Parhaat pörröiset ystävät - ystäviä jo kahdeksan vuotta.

Millaisia ystäviä me ihmiset olemme?

Minä olen sinä ja muita oivalluksia ihmisyydestä

Minä olen.

Jäikö lause kesken? Minä olen mitä?

Määrittämme itsemme usein sen avulla, mitä toteutamme elämässämme. Minä olen opiskelija, tytär, sisko, puoliso ja jumppaohjaaja. Minä olen myös joogi, kirjoittaja, koiranomistaja ja autoilija. Meidän on helppo määritellä itsemme instituutioiden, toimintamme ja omistustemme kautta. Voimme helposti kuvata itseämme myös tiettyjen tunnetilojen avulla; olen innostunut, stressaantunut tai väsynyt. Ajattelemme, että meidän on pakko olla jotain.

Elämme yhteiskunnassa, jossa meidät opetetaan määrittämään itsemme tekojen kautta. Jo pienenä meitä ohjataan ajattelemaan, mitä meistä tulee täyttääksemme yhteiskunnallisen velvollisuutemme.

Minä olen.

Mitä jos lause onkin täydellinen ja sisältää kaiken olennaisen ihmisyydestä? Minä olen. Siinä on kaikki, mikä määrittää minut. Se, että olen, tekee minut olevaksi.

Joogafilosofiassa (ja esim. kristinuskossa) ajatellaan, että oleminen, elämä itsessään on arvokasta. Pelkästään olemalla olen merkityksellinen. Riittää, että olen. Siinä on kaikki, minkä tarvitsee määrittää minua.

Jos minä olen arvokas pelkällä olemisellani, sama pätee sinuunkin. Sinä olet ja se on kaikessa yksinkertaisuudessaan riittävä määritelmä sinusta.

Jos yhdistän totuuden sinun ja minun ihmisyydestä, muodostuu väite:

Minä olen sinä.

Saivartelua?

Ajattelen, että jos me molemmat olemme yhtä arvokkaita pelkästään olemalla, meissä ei ole lopulta mitään eroa. Pelkkää olemistamme ei määrittele mikään, eikä meidän siksi tarvitse miettiä, miten olemme. Elämä meissä tekee meidät arvokkaiksi. Ja jos meillä molemmilla on elämä, olemme lopulta samanlaisia. Tässä ajattelussa sillä ei ole väliä, miten ja mihin käytämme elämämme.

Miten tämä ajatusleikki vaikuttaa siihen, mitä ajattelet itsestäsi? Entä toisista?

Minuun se vaikuttaa niin, että ymmärrän paremmin, miten samanlaisia ihmiset lopulta ovat. Erilaisuutemme on pelkkä ulkoinen havaintomme. Olemme lopulta kaikki samalla viivalla ja samanarvoisia. Olemme ihmisiä. Kun nyt oivalsin tämän, haluan olla enemmän ihminen ihmiselle.

Toiseksi ymmärsin, että minun ei tarvitse yrittää olla mitään ollakseni arvokas. Minä olen tärkeä silloinkin, kun minulta viedään kaikki. Nautin siitä, mitä olen, mutta on lohduttavaa tietää, että kun en enää jaksa toteuttaa mitään olemista, olen silti. Minun ei tarvitse enää yrittää niin paljon ollakseni jotain tai tullakseni joksikin.

Tai toisaalta minkään ei tarvitse määrittää minua. Ei sen, mitä olen ollut, eikä sen, mitä minun pitäisi olla. Ei senkään, mitä sinä ajattelet, että olen. Myös sinulla on lupa olla jotain muuta. Miksi rajoittaisimme määrittelyllä sitä, mitä voimme olla?

Määrittelemättömyys ei tarkoita pysähtymistä. Tämä oikeastaan vain lisää mielenkiintoa jatkaa matkaa, koska tieto tekee kulkemisesta turvallisempaa. En menetä lopulta mitään, vaikka epäonnistuisin. Olen silti.

Muista, että sinä olet.

Mistä tietää, pitääkö toinen minusta? Kolme vinkkiä kiinnostuksen tunnistamiseen

Nykyään kuulee usein sanottavan, että ei kannata välittää siitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Puppua. Jokainen meistä välittää siitä, mitä muut ajattelevat. Se on luonnollista ja osa ihmisenä selviytymistä - haluamme kuulua porukkaan, koska se tuo turvaa ja merkitystä.

Poimimme luontaisesti toisilta signaaleja siitä, mitä mieltä he ovat meistä. Minusta kuitenkin tuntuu välillä, että toisen ajatuksia on todella vaikeaa tulkita. Silloin oloni on sosiaalisessa tilanteessa epävarma ja vaivaantunut, enkä tiedä, miten minun pitäisi käyttäytyä. Saatan yrittää miellyttää superpaljon tai sitten puolustusrefleksini herää ja käyttäydyn ärsyttävästi. Kummassakaan tilanteessa en anna itsestäni parasta, jolloin lopputuloskaan ei ole välttämättä tarkoituksenmukainen.

Tällaisia hankalia tilanteita varten keräsin pienen listan niistä asioista,

mistä toisen ajatuksia voisi päätellä.

1. Peilaaminen
Kun olemme syventyneet toiseen ihmiseen, ryhdymme usein huomaamattamme peilaamaan hänen eleitään, puhetyyliään tai sanavalintojaan. Voit tehdä pienen testin esimerkiksi hipaisemalla kädelläsi kasvojasi ja tarkkailla, tekeekö noin puolen minuutin sisällä toinen osapuoli jotain vastaavaa. Toista pari kertaa varmistuaksesi lopputuloksesta. Jos huomaat toisen käyttäytymisessä peilaamista, voit päätellä, että juttunne luistaa.

2. Rintamasuunta
Millaisessa asennossa juttukumppanisi on? Onko hän avoimen oloisesti rintamasuunta ja jalat sinuun päin vai onko hän ikään kuin valmiustilassa siirtyä muualle? Usein sinuun keskittyvä ihminen on luonnollisesti vartalo sinun suuntaasi. Tilanteella voi toki olla osansa asiaan; esimerkiksi kiireinen voi olla kovasti lähtöä tekevän oloinen, vaikka kuinka pitäisi sinusta. Tarkastele toisen asentoa siis konteksti huomioiden.

3. Nieleskely
Usein kun ihminen jännittää, hänen suunsa kuivuu. Jos siis et ole ihan varma toisen osapuolen kiinnostuksesta, tutkaile, ilmeneekö nieleskelyä tai muita jännitystä ilmentäviä toimintoja. Jännitys on luonnollinen tunne, mikä ei suinkaan kerro siitä, ettei toinen viihtyisi seurassasi - usein päin vastoin. Tässä auttaa, kun pyrit itse rentoutumaan ja inhimillistämään tilanteen esimerkiksi kehulla tai huumorilla.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että usein paras lähtökohta on olettaa, että toinen pitää sinusta. Näin ajattelemalla suhtaudut toiseen ihmiseen myönteisemmin, mikä saa toisen ajattelemaan, että pidät hänestä. Tällä tavalla syntyy positiivinen kierre, jolloin lopputulos on usein miellyttävä. Muista siis sinäkin osoittaa toiselle, että viihdyt hänen kanssaan.

Osoita, että kiinnostut ja teet itsestäsi kiinnostavan.

Voimaudu itsestäsi

Jokainen ajatus, sana tai teko,

joka esää itseä kehittymästä ja elämästä vapaasti,

on vahingollinen.

Opettele tunnistamaan sellaiset ajatukset, sanat ja teot, joista on sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällaisia ovat usein esimerkiksi riittämättömyyden tunne, pelot, itsen hakkuminen, jatkuva valittaminen ja asioiden/ihmisten negatiivisten puolien huomioiminen, tulevaisuuden jatkuva miettiminen ja hyvinvoinnin laiminlyöminen. Pane merkille asiat, jotka oikeastaan pahentavat oloasi enemmän kuin parantavat sitä.

Opettele luopumaan siitä, mitä et tarvitse. Hyväksy mennyt ja luovu siitä ajatuksesta, että sinun pitäisi koko ajan valmistautua tulevaan. Puhalla itseäsi rikkovat ajatukset huuruavan hengityksen mukana ulos itsestäsi ja täyty omasta riittävyydestäsi. Sinä olet ihana. Luopumalla sinua hajottavasta annat itsellesi tilaa tehdä asioita, joista nautit. Kun lisäät hyväksyntää elämääsi, voit unohtaa muista pahan ajattelemisen ja huomata, että muut painivat ihan samojen ongelmien kanssa kuin sinäkin. Ympärilläsi on ihania ihmisiä. Lisäksi näkemällä enemmän hyvää sinulla on voimaa rohkaistua ja ylittää pelkosi. Luopumalla voit vain saada.

Jokainen ajatus, sana tai teko,

jolla teet itsellesi hyvää,

on askel kohti parempaa maailmaa.

 

Ketä varten sinä elät?

Kun kohtaamme uusia ihmisiä tai puolituttuja, jaksamme usein tsempata. Muistamme hymyillä ja olla kohteliaita, pidämme lupauksista kiinni, perustelemme mielipiteemme ja kuuntelemme toista. Mutta mites läheisten ihmisten kanssa?

Kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa lähdemme liikkeelle siitä olettamuksesta, että meidät hyväksytään sellaisena kuin olemme. Läheiset ymmärtävät. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän tarvitsisi kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelemme lähimmäisiä. Meitä kehotetaan pitämään kiinni niistä, jotka ovat tukenamme vaikeina hetkinä ja luopumaan niistä ihmissuhdetaakoista, joista emme saa mitään. Ajaudumme helposti ajattelemaan, että muiden ihmisten tulisi olla meitä varten. Välillä voisi olla paikallaan kysyä itseltä, ketä varten minä olen.

Käännä katseesi hetkeksi lähimmäisiisi. Miten kohtelet heitä? Laadin lähteisten ihmissuhteiden tarkastuslistan. Lukaise lista läpi ja palaa kysymyksiin aina silloin tällöin.

1. Järjestänkö läheisilleni aikaa?
2. Pidänkö lupaukseni esimerkiksi tapaamisajoista vai onko minulla tapana laittaa kaikki muut asiat etusijalle?
3. Muistanko kysyä, mitä toiselle kuuluu?
4. Kuuntelenko, mitä toinen sanoo?
5. Reagoinko toisen sanomisiin sopivalla tavalla? Osoitanko empatiaa, iloitsenko mukana, tarjoanko apua tai rohkaisenko kertomaan lisää?
6. Pyydänkö apua vai oletanko, että toisen pitäisi tietää, milloin olen avun tarpeessa?
7. Osoitanko kiitollisuutta, kun toinen on tehnyt jotain hyväkseni?
8. Kerronko, mitä arvostan toisessa ja miksi pidän hänestä?

Läheisimmät ihmiset ovat ansainneet sinulta parasta.

 

Nyt on hyvä, mutta tähän ei jäädä

Olen miettinyt paljon terveen itsekeskeisyyden sekä röyhkeän itsekkyyden rajaa. Olen pohtinut, milloin on hyvä olla kiinnostunut itsestä ja milloin on niin kiinnostunut itsestä, ettei elämään mahdu muuta.

Olen tähänastisissa päätelmissäni tullut siihen tulokseen, että terve itsekeskeisyys muuttuu röyhkeäksi itsekkyydeksi siinä, missä itsekeskeiset teot muuttuvat pitkällä tähtäimellä jollain tavalla itseä tai muita vahingoittaviksi. Itsestä on tullut niin tärkeä, ettei enää näe, mitä negatiivista omat teot aiheuttavat. Esimerkiksi "Nyt pannaan elämä kuntoon ja tehdään sitä ja tätä" -projektit päättyvät jatkuvasti epäonnistumiseen ja sen tuottamaan pahaan oloon, mikä johtaa uuteen projektiin ja sen myötä noidankehään. Samalla ympärillä olevat ihmiset, kuten perhe, ystävät ja kollegat, saattavat kärsiä ailahtelevista sivuvaikutuksista.

Ihanteellisinta olisi löytää se tila, missä rakastaa niin paljon olla itsensä kanssa, että on valmis näkemään itsen ja muiden eteen vaivaa. Sitä tilaa on vaikea selittää. Tosiaalta on tyytyväinen itseen, eikä haluaisi olla kukaan muu. Toisaalta taas arvostaa itseä niin paljon, että on valmis oppimaan uutta, kehittymään ja kohtelemaan itseä ja muita jatkuvasti paremmin. Nyt on hyvä, mutta jäämällä tähän ei voi saavuttaa mitään muuta.

Ihminen ihmiselle

Mihin kadotimme ihmisyyden? Piiloudumme muovisten materiavuoriemme sisään ja koristelemme ne erilaisilla brändeillä ja statuksilla. Ymmärrämmekö, että olemme kaikki ihmisiä - pohjimmiltamme samaa verta ja hikeä?

Osaammeko arvostaa ja kunnioittaa? Rakastammeko todella toista, vai rakastammeko toisen kautta itseämme? Olemme niin kiinnostuneita itsestämme, että unohdamme muiden olevan kiinnostuneita itsestään. Minun ympärilläni olevat ihmiset ajattelevat minun olevan heidän ympärillään oleva ihminen. Maailman napa vaihtaa kuvakulmaa katsojan mukaan.

Teemmekö ihmisestä vähemmän ihmisen, kun näemme pelkän ulkopuolen, ominaisuuden tai piirteen? Määritämmekö tahallisesti tai vahingossa ihmisen epäinhimilliseksi? Ihmisyys ei tarkoita, että vain minä olen sellainen, vaan jokainen meistä on tunteva, aistiva ja kokeva kokonaisuus. Jokaisella meistä on oma, ihan yhtä todellinen kokemus maailmasta.

Kun unohdamme, että ihminen on ihminen, pystymme hurjiin tekoihin. Oikeutamme epäoikeudenmukaisia asioita, koemme omaavamme valtaa toisiin, haluamme olla parempia ja mitätöimme helpommin.

Jospa kohtaisimme toisemme ihmisinä, ilman ajatusta siitä,

millainen ihmisen pitäisi olla. Ollaan ihminen ihmiselle.

Pienet tähdet taivaalla

Vietin viikonlopun mummolassa. Meitä oli siellä isovanhempieni lisäksi perheeni melkein kokonaan. Herkuttelimme jokiravuilla paahtoleivän tuoksussa, poltimme kynttilöitä ennen pimeää, väsyimme pelkästä koirien taukoamattoman riehumisen katsomisesta, nuuskimme hakkuuaukean puuttuvia puita, keräsimme hirvikärpäsiä toistemme selistä, arvuuttelimme kesältä unohtuneiden perhosten lajia ja hämmästelimme, miten mummoni kykenee kasvattamaan jokaisesta uupuneesta taimesta valtavan kasvin. Alkuyöstä istuimme pihaportailla, ryystimme karpalolonkeroa ja tajusimme, kuinka pieniä palasia olemme mustan metsän ja vielä mustemman tähtitaivaan alla.

Kaupungissa ei koskaan näe tähtiä. Maalla näimme tähdenlennon.

Mummolassa muistan aina, mistä olen tullut ja mihin haluan päätyä. Olen siellä, minne kuulun ja minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Se riittää. Pitkän aikaa jaksan muistuttaa itselleni arjessa, että minä olen hyvä tällaisena. Sitten tarvitaan uusi annos mummolaa muistuttamaan pienuuteni maailmassa, mutta suuruuteni rakkaiden sydämissä.

Yksinkertaiset asiat ovat niitä, jotka kantavat. Arvot, arvostus, hyvät tavat, kuuntelu, kuulluksi tuleminen ja oman paikan löytäminen. Sen ymmärtäminen, että meistä jokainen on pieni pala isoa ihmisketjua, mutta ilman meitä paikallamme olisi aukko.

Pienet tähdet eivät yhdessä huku valtavaan taivaaseen.

Kuva: luonnonvalo.net

Opas auvoiseen parisuhteeseen

Miehet väittävät, että naiset ovat monimutkaisia. Totta puhuen se ei pidä paikkaansa. Naiset antavat ymmärtää, että miehistä ei ole mihinkään. Sekään ei ole totta. Miehet ja naiset ovat ainutlaatuisia eroineen. Suhteesta onkin mahdollista tehdä auvoinen, kun muistaa muutaman asian.

Naisen käyttöopas miehelle

Naiset haluavat tuntea olonsa tärkeiksi, turvallisiksi ja rakastetuiksi.

Jokainen nainen haluaa olla miehen elämän tärkein ihminen, josta mies on aidosti kiinnostunut. Kysy, kuuntele ja kommentoi ovat kultainen kolmikko, kun vietät aikaa kumppanisi kanssa. Jöröstä tai ujosta luonteenpiirteestä huolimatta sinulla ei ole oikeutta jättää vuorovaikutuksen perusasioita naisen vastuulle. Osoita paitsi teoin myös sanoin, että olet kiinnostunut.

Naiset eivät ole enää suhteen heikompi lenkki, mutta tunne turvallisuudesta on silti tärkeää. Turvallisuus muodostuu luottamuksesta, molempien uskosta yhteiseen tulevaisuuteen ja mahdollisuudesta olla suhteessa kokonainen ihminen kaikkine heikkouksineen. Kun nainen tuntee olonsa tärkeäksi, turvallisuudentunne vahvistuu. Turvallisuuteen täytyy kuitenkin myös panostaa; suunnitelkaa tulevaa, tiedustele, voitko olla tukena tai apuna vaikeassa tilanteessa, pidä lupaukset ja salaisuudet, älä arvostele äläkä tuomitse.

Rakastaminen on ihanaa, mutta on myös välttämätöntä tuntea olevansa rakastettu. Rakastettuna olemisen tunne vaatii pohjalle tunteen tärkeänä olemisesta ja turvallisuudesta. Ne eivät kuitenkaan riitä. Naiselle täytyy näyttää, mitä häntä kohtaan tuntee. Tee naiselle ja suhteen eteen se, minkä haluaisit naisen tekevän sinulle. Hemmottele, kehu, arvosta ja pidä hyvänä. Pienet teot voivat tarkoittaa suurta.

Naisen käyttäytymisopas suhteessa

Elämä miesten kanssa on harvinaisen helppoa. Miehet arvostavat (pieniäkin) tekoja ja yksinkertaisia asioita. Hemmottelu, kehuminen, vaivautuminen ja hyvänä pitäminen saavat kaikki miehet hymisemään onnesta. Ongelmia miehen kanssa syntyy, kun sinä naisena unohdat elämäsi tärkeimmän asian: itsesi.

Nainen, sinä olet itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi.

Naisten hyvinvointi ei ole miesten vastuulla. Jokainen on itse vastuussa siitä, millä tavalla ajattelee itsestään ja ympäröivästä maailmasta ja millä tavalla toimii itseään ja muita kohtaan. Jos et ole sinut itsesi kanssa, et luota tai usko itseesi, et arvosta itseäsi, etkä tee hyvää itsellesi, et voi olettaa muiden tekevän niin puolestasi. Et voi edes aidosti nähdä muiden sinulle tekemiä hyviä asioita, ellet osaa tehdä hyvää itsellesi. Miehen on vaikea olla sinulle hyvä, jos et arvosta tai usko sitä, mitä hän tekee tai sanoo.

Jos vuorovaikutussuhteessa on ongelmia tai olet tyytymätön toiseen,

tarkista aina ensimmäisenä, olisiko vika sittenkin sinun tavassasi ajatella itsesäsi.

Paluu

Nyt on aika taas verkostoitua. Verkkoyhteyteni pelaa vihdoin ja olen saanut kuvatiedostot kaivettua muuttolaatikoista.

Uusi kotini on kirjoituspöydän laatikoiden siivousta vaille valmis. Valmis asuttavaksi, muttei valmis kodiksi. Kotiutuminen vaatii aikaa ja panostamista ja ennen kaikkea vanhasta irroittamista.

En puhu tällä kertaa muuttamisesta vaan muuttumattomuudesta. Elämässä on jatkuvasti muutosta, mutta elämä on pysyvää.

Palasin entiseen kotiini viikon uudessa kodissa asumisen jälkeen. Mikään ei ollut muuttunut. Tavarat olivat juuri siellä, missä ennenkin, äiti ja veljet olivat juuri sellaisia kuin ennenkin ja tunsin oloni edelleen kotoisaksi ja turvalliseksi. Palasin muutoksesta pysyvään.

Vaikka elämässä tapahtuu muutoksia, joidekin asioiden ei ikinä tarvitse muuttua. Niitä ovat rakkauden antaminen ja saaminen, turvallisuuden tunne sekä onnellisuus nyt.

Muuttolintu

 

Muutos on ahdistavaa aikaa. Se, mihin on tottunut, tuntuu erityisen hyvältä silloin, kun sitä pitäisi muuttaa.

Olen muuttamassa. Muutan äitini valtavasta omakotitalosta pieneen kerrostalokaksioon. Muuton yhteydessä lapsuuteni, vastuuttomuuteni ja turvallisuudentunteeni jäävät äitini ja veljieni kotiin.

Minusta tuntuu, että olen käymässä läpi suurta muutosta, jonka johdosta päässäni sotii armeijallinen ajatuksia. Riitävätkö rahani? Pärjäänkö? Tunnenko oloni yksinäiseksi? Viihtyvätkö koirani? Viihdynkö itse? Tasitelutantereen toisella puolella miekkojaan kilisyttelevät innostus, iloisuus, avoimuus ja uutuuden viehätys. Ota niistä sitten selkoa.

Muutoksen keskellä on tärkeää löytää jotain pysyvää. Minun pysyvyyteni on tulevasta uudesta osoitteestani huolimatta, ei perheeni kotona, mutta heidän sydämessään. Heille olen aina sama pikkutyttö tai isopahasisko. Tiedän, että vaikeina hetkinä he kuuntelevat ja tukevat minua. He auttavat pyynnöstäni, antavat minun tulla luokseen ja tulevat minun luokseni. Pelkästään perheen kantaminen sydämessä tuo turvallisuuden tunteen sinne, minne satunkin päätymään. En tule olemaan ikinä yksin.

Koska seuraavina päivänä taidan viettää vähän enemmän tavaroiden pakkausaikaa ja vähän vähemmän ruutuaikaa, lataan iloksesi muistokuvia toisellekin jalalle.

Avoimempi sydän

Avoin sydän on parempi kuin varjeltu sydän. Avoin sydän tuntee, kokee ja näkee enemmän. Avoin sydän huomaa aidon hymyn, yksilöllisen kauneuden, välittävät sanat, vastarakkauden ja hyvää tarkoittavat teot. Niiden huomaaminen kasvattaa huomiota niihin. Lopputuloksena on itselleen ja muille rehellinen, hyvinvoiva ja huomioon ottava ihminen.

Toki avoin sydän haavoittuu helpommin. Se joutuu alttiiksi ja kohtaa välillä ruman maailman. Se rikkoutuukin. Mutta avoimella sydämellä on enemmän, mistä korjata, koska se osaa ottaa vastaan hyvää huonoinakin aikoina.

Varjeltu sydän ei kohtaa sellaista, mistä sille olisi hyötyä vaikeina hetkinä. Tämä johtaa siihen, että varjeltu sydän sulkeutuu entistä enemmän. Tulee noidankehä. Ja sitten kun varjeltukin sydän välttämättä joskus haavoittuu, se ei koskaan parane.

Rakkaudesta

Raukkautta on monenlaista. On kuitenkin olemassa vain yhdenlaatuista rakkautta. Sellaista, jossa vilpittömästi, pyyteettömästi, aidosti ja perusteettomasti välittää ja pitää jostakin.

Rakastua voi useammin kuin kerran. Kuitenkin jokaisella kerralla, kun rakastumme, meidän tulisi pyrkiä rakastumaan kuin ensimmäisen kerran.

Rakastua voi aina ensimmäisen kerran, kun tunnustaa ja hyväksyy entiset rakkaudet ja niiden mahdollisen voimassaolon. Pitää tehdä itselle selväksi, että ensirakkaus ei kuulu enää elämään samalla tavalla kuin nykyinen rakkaus. Tällöin antaa itselleen mahdollisuuden uuteen ensimmäiseen rakkauteen, jossa entinen ensirakkaus ei vaikuta.

Rakastetaan

Rakkaus ei ole tunne. Rakkaus on tekemistä, joka vaatii ylläpitoa. Rakkaus on verbi.

Usein odotamme rakkauden olevan. Se on itsestäänselvyys. Rakkaus ei kuitenkaan ole olemassa, jos sitä ei tee. Minun arjessani rakkaus on kaverin kohtelias sana, tärkeän ihmisen hellä kosketus, ventovieraan katse, koiran hännänheilutus, ihana vaate, turvallinen tuoksu, hyvä sää ja luonnossa liikkuminen. Eikä mikään näistä ole rakkautta, jos en itse tee siitä sellaista.

Miten sinä teet ja saat rakkautta omassa arjessasi?