Hyggeilyä vai todellista hyvinvointia? Jatkuvan hyvinvoinnin ylläpitäminen

Me kaikki tiedämme jokanaisen ja -miehen hyvinvoinnin top nelosen:

1. Syö monipuolisesti ja terveellisesti.
2. Liiku.
3. Nuku riittävästi.
4. Ajattele positiivisesti.

Selvä, mutta entä jos hommat eivät kaikesta tiedosta huolimatta toimi? Entä jos palaset eivät loksahda kohdilleen omassa arjessa?

Minulle hyvinvoinnin perusasiat eivät ole aina olleet itsestään selviä. Olen krooninen aamuyöheräilijä, syön salaatin seurana croissantteja (joihin saatan muuten laittaa voita ja juustoa päälle), en sylje karkkikuppiin ja olen liikkunut pelkästään ulkonäkösyistä. Stressaantuneena nukun huonosti, olen tunnesyöppö, pyrin ylisuorittamaan, en tunne jaksamiseni rajoja, en aina venyttele treenin jälkeen, olen epätrendikkäästi sekasyöjä ja ärsyynnyn helposti. Miten minä pyrin tasapainottamaan hyvinvoinnin peruspalaset omassa arjessani?

Hyvinvointia pitää mitata pitkällä aikavälillä

Hyggeily on hetkittäistä, mutta todellinen hyvinvointi näkyy vasta pitkällä aikavälillä. Hyvinvointi on omassa elämässä ja omissa nahoissa viihtymistä, arjessa jaksamista, huonoista päivistä selviämistä ja yleistä tyytyväisyyttä.

Jotta hyvinvoinnista tulee pysyvä olotila, sitä täytyy ylläpitää jokapäiväisillä arkisilla valinnoilla. Hyvinvointiteot tuottavat tulosta pitkällä tähtäimellä. Kysymys ei ole siitä, valitsetko tänä iltana sohvan treenin sijaan, vaan siitä, kumpia valintoja kertyy enemmän viikon, kuukauden ja vuoden aikana.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani haukkasin välipalaksi maustamattomia pähkinöitä sekä rivillisen maitosuklaata. Toista riviä en ota, vaan säästän sen viikonlopulle.

Hyvinvointi syntyy tietoisuudesta

Aktiivinen hyvinvoinnin ylläpitäminen on tietoisia valintoja ja tekoja. Toiset teot ovat näkyvämpiä kuin toiset. Mene ajoissa nukkumaan, syö ravitseva aamupala, valitse välipalaksi hedelmä kahvipullan sijaan ja kulje rappusia.

Sitten on niitä tekoja, jotka eivät ole aivan niin itsestään selviä. Muistatko hengittää päivän aikana kunnolla ja antaa sillä tavalla aivoille niiden tarvitsemaan happea? Pidätkö verensokerin tasaisena? Annatko aivojen levätä katsomalla silloin tällöin kaukaisuuteen ajattelematta mitään? Pidätkö istumisesta taukoja, joiden aikana liikut ja palautat verenkierron tehokkaammaksi? Nautitko hiilihydraattipitoisen iltapalan unen saannin edistämiseksi? Ehkäisetkö yöllisen palautumisen nauttimalla särkylääkkeitä, alkoholia tai sokeripitoisia herkkuja illalla?

Useimmat todelliset hyvinvointia edistävät teot ovat hyvin pieniä ja piiloisia. Jotta niistä tulee osa jokapäiväistä elämää, niistä täytyy tulla tietoiseksi. Tätä tekstiä kirjoittaessani pysähdyin viisi kertaa katselemaan ikkunasta ulos ja hengittämään syvään, palleaan asti, jotta aivoni jaksavat työskennellä virkeinä.

Tasapaino tärkeää

Nykyiset keskeiset hyvinvointia horjuttavat asiat liittyvät liiallisuuden kulttuuriimme. Ympärillämme on enemmän virikkeitä, enemmän materiaa, enemmän ruokaa, enemmän mahdollisuuksia, enemmän odotuksia ja enemmän valinnan paikkoja. On luonnollista valita välillä se hyvinvoinnin kannalta ei-niin-ihanteellinen vaihtoehto. Sitä paitsi tietty valinta voi edistää toista hyvinvoinnin osa-aluetta toisen kustannuksella.

Ei ole järkevää yrittää optimoida kaikkia elämän osa-alueita ja kaikkia valintoja ihanteiden mukaisiksi. Ihanne-elämä voi tuntua ajatuksena houkuttelevalta, koska täydellisiin valintoihin ei liity epäonnistumisen riskiä.

"Entäpä Fitstar-sivuston ehdotus: paina torkkuhälytintä ja siirrä aamutreenisi iltapäivään. Miksei saman tien vaikkapa hakkaa itseäsi terävällä esineellä naamaan?" - Anna Perho Suplan kolumnissa 'Millä aikuinen voi palkita itsensä?'

Jos elämän olisi tarkoitus olla jatkuvaa onnea ja onnistumista, meillä ei olisi tunneskaalan synkempää ulottuvuutta. Uusien tutkimusten mukaan liiallisella positiivisella ajattelulla voi olla myös haittavaikutuksia, kun elämän kirjon negatiiviset hetket jätetään huomioimatta ja käsittelemättä. Olen kirjoittanut aiheesta teksteissä Positiivisuus voi tukahduttaa elämän, Elämä ei ole koko ajan ihanaa ja Välillä on pakko elää.

"Onnellisuus ei ole normaali olotila." - psykoterapeutti Russ Harris

Liikuntatieteiden tohtori, "Lihastohtori" Juha Hulmi on todennut, että urheilussa hifistelylle kannattaa uhrata maksimissaan 20 prosenttia ajasta. Tuon ajan ylittävällä ajalla ei ole enää merkitystä suoritusten kannalta - pahimmillaan se voi heikentää suorituksia viemällä huomion pois olennaisesta.

Mikä on sitten sopiva hifistelyn ja rentoilun suhde? Kokeilemalla oppii. Minä pyrin aina tarkastelemaan kokonaisuutta; tutkin valintojani kuluvan viikon osalta. Jos olen valtaosan viikkoa nukkunut riittävästi ja hyvin, voin venyttää nukkumaanmenoa perjantaina. Jos taas unimääräni on vähäisempi tai tiedän, ettei uneni ole ollut palauttavaa, pidän perjantainakin kiinni nukkumaanmenoajasta. Toisaalta jos perjantai-iltana on mukavaa tekemistä, joka saa minut hyvälle tuulelle, voin pihistää unesta ja nukkua viikonloppuna pidempään. Yritän ajatella sekä rationaalisesti että lempeästi.

Minun tämänhetkinen elämäntilanteeni edellyttää minulta erityisesti fyysisen kehoni huoltamista ja asioiden priorisointia. Opintojen ohessa teen työkseni sekä tietotyötä että fyysistä liikunnan ohjaamista. Jotta fyysinen kehoni, mieleni koti, pysyy kunnossa, minun täytyy nukkua riittävästi, syödä hyvin ja harjoittaa kehonhuoltoa, kuten venyttelyä ja syvien lihasten vahvistamista. Näiden ollessa kunnossa voin keskittyä myös opintoihin ja tietotyön tekemiseen. Ja kun tuntuu, etten jaksa, raivaan itselleni vapaan aamupäivän, jolloin en avaa elektronisia laitteita, enkä tee mitään velvollisuudesta. Yritän muistaa antaa itselleni aikaa levätä.

On tärkeää tehdä pieni tutkimusmatka itseen ja kartoittaa, mitä hyvinvointi itselle tarkoittaa. Millaisessa elämäntilanteessa elät? Millaisia hyvinvointitekoja ja -valintoja sinun on realistista tehdä tässä elämäntilanteessa? Mitä tekisit toisin toisessa elämäntilanteessa? Mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi tärkeimpiä? Millaisia hyvinvointivalintoja voit tehdä tukeaksesi tärkeimmiksi kokemiasi asioita? Onko sinulle tärkeää painottaa jotain hyvinvoinnin osa-aluetta (esimerkiksi istumatyöläiselle liikunta, tietotyöläiselle aivojen lepo tms.)? Mistä asioista voisit joustaa tai luopua kokonaan?

Tasapainoa toivottaen,

Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Verkkosivut osoitteessa https://onnittelutonnesta.wordpress.com/

Toiveena parempi huominen: 6 vinkkiä mielialan ja itsetunnon kohottamiseen

Välillä minusta tuntuu, että olen maailman huonoin ihminen. Niinä hetkinä koko maailma tuntuu kaatuvan päälle, enkä minä osaa mitään korjatakseni tilannetta. Itsetunto on nollissa ja kyyneleet kirvelevät silmissä.

Meillä kaikilla on huonoja hetkiä. Ne ovat ok. Muista kuitenkin, etteivät ne ole todellisuutta. Ne ovat ohi meneviä ja hetkellisiä muistutuksia siitä, että olemme ihmisinä elossa.

Näillä käytännössä kokemillani vinkeillä kohotat itsetuntoa ja mielialaa paremman huomisen toivossa:

Sure surut ja jatka sitten matkaa. Tunteita ei kannata tukahduttaa, vaan anna niille niiden vaatima tila. Muista kuitenkin, että et ole yhtä kuin tunteesi. Tunteet ovat pohjimmiltaan kehon synnyttämiä reaktioita sisäistä tai ulkoista uhkaa vastaan, mutta ne eivät vastaa totuutta. Sure, kun surettaa, mutta älä jää tunteesi vangiksi. Anna tunteen jatkaa matkaa ja luovu sen herättämistä ajatuksista.

Tee säännöllisesti asioita, jotka saavat sinut voimaan hyvin. Onko sinulla tärkeä harrastus? Saatko varmuutta tiettyjen ihmisten kanssa olemisesta? Onko joku teko sellainen, joka saa olosi paremmaksi? Onko sinulla voimabiisiä tai vaikka -esinettä? Tule tietoiseksi sinulle tärkeistä asioista ja järjestä niille tilaa arjessa - myös silloin, kun ei ensimmäisenä tuntuisi siltä. Minun voima-asiani on päivittäinen hetki joogamatolla joogaten tai meditoiden. Voima-asiasi palauttaa sinut tärkeiden asioiden ja tunteiden äärelle, mikä kohottaa itsetuntoa.

Vietä aikaa luonnossa. Tutkimusten mukaan luonnossa oleilu parantaa itsetuntoa ja kohottaa mielialaa.

Tasapainoinen ruokavalio on terveen mielen perusta. Harjoita sopivasti itsekuria ja päätä laittaa ruokavaliosi kuntoon. Riittävästi ravinteikasta ravintoa säännöllisesti syötynä parantaa kehon toimintaa ja tasapainoa, joka puolestaan tasoittaa hormonitoimintaa ja sitä kautta mielenterveyttä. Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi vääristä valinnoista, vaan hyväksy ne ja jatka kohti uutta parempaa valintaa.

Anna aikaa säännölliselle liikunnalle. Liikunta parantaa mielialaa, itsetuntemusta ja itsetuntoa. Luovu siitä ajatuksesta, että liikunnan pitäisi olla tietynlaista. Esimerkiksi kävely, jooga ja pyöräily ovat helppoja, taatusti hyödyllisiä matalan kynnyksen liikuntamuotoja, jotka sopivat stressaantuneellekin. Liikunnalle ei tarvitse asettaa tavoitteita - pelkkä hyvä olo on riittävä saavutus.

Arkisten asioiden tekeminen helpottaa. Pidä kiinni rutiineista ja pidä itsesi virkeänä puuhastellessa. Huomaa onnistumiset ja nauti siitä, että sinä saat olla ja tehdä.

Hyvää tätä päivää ja parempaa huomista!

Itsevarmana,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Onnittelut onnesta -verkkosivut osoitteessa http://onnittelutonnesta.wordpress.com !

Pakko ei ole kuin liikkua

Liikunta liikkumisen ilosta on kaunis ajatus, mutta ei välttämättä totta, kun takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että on pakko liikkua. Liikunta ei ole välttämättä nautinto, vaan pakollinen paha. Kerronpa, millainen minun suhteeni liikuntaan on ollut ja miten se on kehittynyt nykyiseen.

Minä olen vanhempien esimerkistä tottunut olemaan liikkeessä pienestä asti. Vanhempani istuttivat minut ja veljeni ensimmäisistä elinvuosista lähtien pyörän turvaistuimeen ja myöhemmin oman pyörän satulaan, raahasivat meidät Kuusijärvelle hiihtämään ja työnsivät koiran talutushihnan käteen. Myöhemmin liikuimme omien hevosten kanssa, juoksulenkkeilimme, kävimme uimassa ja pumppasimme kuntosalilla. Liikkuminen on ollut minulle aina elämäntapa.

Teini-ikä teki liikkumisesta terapiaa. Juoksulenkit ja kuntosalitreeni olivat keinoja hallita tunteita ja elämää. Liikunta toi elämään pysyvyyttä, rutiineja ja hyväksymisen tunnetta. Minkä nuorena oppii, se vanhana vainoaa; salakavalasti liikunnasta kehittyi minulle pakko. En enää liikkunut liikkumisen ilosta, vaan siksi, että päivän suoritus tulisi hoidettua. Liikunta oli kilometrejä, sykkeen vahtaamista ja palavia kaloreita. Ajattelin, että kunhan liikun, voin syödä mitä tahansa. Liikunta oli yhtäkkiä keino paitsi hallita tunteita myös välttämätön, jotta mahtuisin farkkuihin huomennakin. Liikkuminen ei ollut itseisarvo, vaan väline itsensä hyväksymiselle.

Valitsin tavan liikkua sen mukaan, mikä muokkaisi vartaloa mahdollisimman tehokkaasti. En käyttänyt aikaa sellaiseen liikkumiseen, joka ei polttanut tehokkaasti kaloreita tai kasvattanut lihaksia. Rasitin kehoani, mutten huoltanut sitä. En pysähtynyt edes niinä kertoina, kun mursin luita tai katkoin jänteitä. Liikuin voidakseni hyvin, mutta oikeasti liikuin hyvinvointini kustannuksella.

Suhtautumiseni liikuntaan muuttui, kun kyseenalaistin ajatukseni hyvinvoinnista yleensä. Tämä prosessi alkoi 2015 kesällä, kun poikaystäväni raahasi minut kuntosalilta pihalle kokeilemaan kehonpainotreeniä. Kuntosalilla kuvittelin olevani kovakin urheilija, mutta kun minun olisi pitänyt nostella ja hallita omaa vartaloani, en pystynytkään siihen. Järkytyin, koska jouduin yhtäkkiä kohtaamaan kehoni rajallisuuden. Aiemmin hyvinvointi ja sitä kautta liikunta olivat tarkoittaneet minulle ulkoista hyväksyntää. Halusin tehdä asioita, joissa sekä itse tiesin että muut tiesivät minun olevan hyvä. Nähdessäni, miten huonosti oikeasti tunsinkaan oman kehoni, kysyin itseltäni, miksi minun pitäisi rakentaa hyvinvointini muiden odotuksille. Loppujen lopuksi minä itse ole se, jonka täytyy elää kanssani.

Palasin hyvinvoinnin perusasioihin.

Ruoka, liikunta ja lepo.

Mitä ne tarkoittavat minun elämässäni?

Miten muodostan niistä sellaisen paletin, että ne tukevat

mahdollisimman paljon toisiaan ja henkistä hyvinvointiani.

Kehonpainotreenistä muodostui liikuntafilosofiani pohja; halusin oppia tekemään kehollani siistejä juttuja pelkän painojen nostelun sijaan. Tämä tarkoittaa kehonpainotreeniin panostamista täysillä. Viikkoni täyttyvät leuanvedoista, punnerruksista ja keskivartalon vahvistamisesta. Perusliikkeiden kehittyessä huomaan, että voidakseni tehdä vaikeampia liikkeitä, minun on lisättävä liikkuvuuttani ja kehonhallintaa.  Minulla ei yksinkertaisesti riitä enää aikaa rasvaa polttaville HIIT-treeneille tai juoksulenkeille. Oivalsin, että liikunta ei voi olla enää ainoa keino pitää farkkukoko samana.

Kehitystä tavoitellessani huomasin, että fyysinen kehitys edellyttää a) riittävästi rakentavaa ravintoa sekä b) tehokasta palautumista.

a) Minun piti ruveta syömään enemmän ja useammin. Se ei ollut mikään ongelma, koska syöminen on aina ollut minulle nautinnollinen keino rentoutua. Kauhistuin kuitenkin sitä, että enemmän syöminen kerryttää rasvavarastoja, jotka lisäävät entisestään vastusta eli painoa kehonpainoharjoitteluun. Jos meinaan syödä paljon, minun on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan. Ruuasta oli siis pakko tulla keino hallita painoa ja se tapahtuu syömällä terveellisemmin ravintorikkaita aineksia. Panostaminen ruuan terveellisyyteen taas tarkoittaa, että ruoka ja varsinkaan herkuttelu ei voi olla ainoa nautintoni arjessa, vaan minun on etsittävä hyvän olon lähteitä muualta. Kävi hassusti niin, että kun ryhdyin kiinnittämään huomiota syömisen merkitykseen painonhallinnassa, vapauduin liikkumisen pakosta ja liikunnasta tulikin nautinto.

b)Päätin pidentää yöunia pysyvästi, enkä aio tinkiä niistä arjessa. Samalla huomasin, että kun nukun riittävästi, en kaipaa yhtä paljon epäterveellisiä herkkuja lisäämään energiaa. Terveellisesti syömisestä tuli helpompaa.

Nykyään liikunta on minulle erottamaton osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Saan huimasti kiksejä, kun huomaan kehittyväni, vetäväni yhden leuan enemmän tai jaksavani kannatella vartaloani tangolla L-istunnassa. Liikunta on arjen henkireikä, osa tapaani nollata ja rentoutua. Minun ei ole pakko liikkua ollakseni tyytyväinen itseeni, mutta tulen tyytyväiseksi saadessani liikkua.

 

Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu

Minä vol 2.0. Nykyajan ihmiset luovat itsensä uudelleen kuin käärmeet nahkansa. Saa olla ennakkoluuloton muutoksissa ja erilainen kuin ennen. On hienoa olla uusi ja upeampi, parempi versio itsestä.

Muutoksessa koolla ei ole väliä. Tai tietysti mitä isompi muutos, sitä kivempaa se on julistaa koko kansalle, mutta todellisuudessa muutos on muutos riippumatta siitä, mikä muuttuu. Muutos voi olla esimerkiksi elämäntaparemontti, isommat painot puntilla, uusi tukka tai myönteisemmät ajatukset. Muutos on jotain, mitä teet tai ajattelet eri tavalla kuin eilen.

Muutoksen tekeminen ei ole aina helppoa. Vähemmän sokeria, enemmän liikuntaa, parempi ajanhallinta tai vaikka avoimempi sosiaalisissa tilanteissa ovat tavoitteita, joiden toteuttaminen ei välttämättä tapahdukaan ihan hetkessä. Opittuja tapoja voi olla vaikea lähteä muuttamaan.

Muutoksessa keskeisintä on miettiä, miksi haluaa jonkin muuttuvan. Onko muutoksen taustalla onnellisuuden tavoittelu vai kenties itsensä rankaiseminen? "Lopetan sokerin syönnin kokonaan, koska olen niin ällöttävän lihava."

Muutos lähtee aina itsensä hyväksymisestä juuri nyt.

Kuulostaa nurinkuriselta; eikö motivaatio synny juuri halusta muuttaa jotain, mikä nyt on huonosti? Jos haluaa jonkin muutoksen tapahtuvan, ei ole järkevää perustaa muutoksen motivaatiota negatiivisille ajatuksille itsestä. Itsensä rankaisemiseksi käytetty muutos saattaa kääntyä itseä vastaan heti, kun tulee vastoinkäyminen. Silloin kyseenalaistaa muutoksen ja tulee helposti ajateltua, että kun kerran olen kumminkin niin surkea, minun on turha yrittää muuttua: "Olen niin huono muutenkin, joten ihan sama, vaikka vetäisin karkkia". Tai toisaalta jos muutos on rankaisu, sehän on tilapäinen ja päättyy silloin, kun asiat ovat taas hyvin: "Voin syödä karkkia sitten, kun olen tarpeeksi hoikka". Tällöin palaa helposti takaisin vanhoihin tapoihin.

Todellinen ja kantava motivaatio muutokselle on sen oivaltaminen, miksi muutos on itselle hyväksi. "Olen riittävän hyvän näköinen jo nyt, mutta ymmärrän, että sokeri tekee haittaa elimistölleni ja saa minut väsyneeksi. Siksi minun on tärkeää opetella pikkuhiljaa vähentämään sokeria." Muutos on tie hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Silloin ainoa keino kulkea tie on rakastaa itseä ja hyväksyä se, että ei tarvitse olla täydellinen nyt, eikä myöhemminkään. Muutos on itsensä rakastamista ja hyvän tekemistä itselle.

Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu. - Shakespeare

Aforismi: hyvejohtajuus.fi

Kiehuntaa kuumista fitnesskuvista

Fitnessvillitys on herättänyt jo jonkin aikaa enemmän ja vähemmän kuhinaa. On pöhisty esimerkiksi fitneksen vallankumouksesta ja yleistymisestä, lajin terveellisyydestä sekä siitä mikä oikeastaan on fitnestä ja mikä ei. Tällä hetkellä puhistaan fitnessmisujen somekuvajulkaisuista.

Pääongelmana on, että vähemmän fitneksiä harmittaa, kun timmit kisut esittelevät hyveitään vähissä vaatteissa ja kuvia julkaisevia ärsyttää, kun heidän ei anneta toteuttaa itseään omalla tavallaan. Tyypillisiä argumentteja puolesta ja vastaan ovat: lasten silmät menevät pilalle kuvia katsellessa, nuoret tytöt tekevät itsestään lapsipornotähtiä matkimalla vähäpukeisia fitnesskuvia, miehetkin julkaisevat paidattomia kuvia, joten mikseivät naiset saisi, kateelliset panettelevat.

Katsoi asiaa kummasta näkökulmasta tahansa, jokaiselle on selvää, että vähillä vaatteilla verhoiltujen timmien vartalokuvien tarkoitus on provosoida. Kuvia julkaisevat fitnessharrastajat haluavat osoittaa, että työllä saa tuloksia. Vähemmän fitnekset taas reagoivat juuri kuvien julkaisijoiden haluamalla tavalla; provosoituen. Ja kun nuotioon heittää lisää puuta, tuli leimahtaa. Kohu nostaa kohun kynnystä, jolloin (tässä tapauksessa vaatteiden osalta) vähempi on parempi.

Kukin tyylillään, mutta jokaisen olisi hyvä pohtia omaa vastuutaan. Kuka katsoo julkaisuja, kenen ja miksi? Netti ei ole pullollaan puolialastonkuvia. Jokainen näpyttelee omat hakusanansa Googleen ja klikkailee omien kuvakanaviensa seurattavat. Sitä näkee, mitä haluaa. Jos muiden hyvännäköiset vartalot ärsyttävät tai tekevät oman olon riittämättömäksi, kannattaa miettiä, mistä oma reaktio johtuu.

Toisaalta toisin päin; kuka julkaisee, kenelle ja miksi? Jokainen voi itse vaikuttaa omilla julkaisuillaan siihen, millaista huomiota saa osakseen. Jos itseen kohdistuva palaute ei ole mieleistä, kannattaa kurkata omista profiileista, millaisia mielikuvia kuvillaan aiheuttaa. On eri asia julkaista kuvia mustikkaämpäristä kuin stringipepusta - se nyt vaan kertoo jotain ihmisestä. Mikä tahansa itseen liittyvän täydellisen ominaisuuden esitteleminen aiheuttaa helposti kateutta, epävarmuutta ja uhkan kokemuksia muissa ihmisissä, jolloin reaktio on negatiivinen.

Kuvat: fansshare.com & hdwallpapers.cat

Kysymys ei kuulu, onko vähissä vaatteissa esiintyminen oikein vai väärin.

Kyse on molemmin puolin siitä, että sitä saa, mitä tilaa.

Herkkuja ilman numeroa

Ihmisillä on evolutiivinen riippuvuus herkutteluun. Tahto saada sokeria on ohjelmoitu meihin yhtä konstikkaasti kuin tarve elää. Silloin, kun mäkkärin autokaistat ja melkein ympäri vuorokauden auki olevat marketit eivät olleet itsestäänselvyys, makean ruuan löytäminen oli elintärkeää lisäenergiaa tuova ihme.

Nykypäivänähän omasta ruuasta ei tarvitse taistella (paitsi suosikkimarketin tarjouspäivillä) ja makeaa on tarjolla mahan täydeltä. Ihmisillä tuntuu silti olevan tarve tehdä ravinnosta vaikea asia - ei ruuan hankkimisen kannalta, vaan sen syömisen puolesta. Katsos kun sitä, mitä on tarjolla, ei saa syödä.

On ihailtavaa pystyä elämään ilman sokeria ja sitä kykyä esitellään avoimesti muille. Sitten kadehditaan, kun joku on vältellyt herkkuja niin ja niin kauan.

Toisaalta herkuttelua pidetään ihanana juttuna. Sokerieväillä hekumoidaan, niistä kohistaan ja niitä kuvataan muidenkin ihailtavaksi. Tärkeintä on todistaan muille, miksi herkuttelu on ansaittu ja miten ihanaa se on.

Miksi herkuista tai ilman niitä elämisestä on tullut niin iso juttu? Mitä ihailtavaa siinä oikeastaan on, että ei syö makeuksia?

Minä en ainakaan aio taistella evolutiivista tarvettani vastaan. Herkuttelen, kun mieleni tekee ja kun tuntuu, että tekisi mieli, mutta ei pitäisi, en herkuttele. Vedän sokeriövereitä, possuttelen, mässyttelen ja maiskuttelen ja se on minusta ihan normaalia. Eikä siitä tarvitse tehdä sen isompaa juttua.

Minusta elämässä on hienompiakin asioita kuin irtokarkkipussi, mutta ei mitään niin tärkeää, etten voisi niitä namuja syödä.

Sinun on aika tehdä ratkaisu

Iloitsin, kun pajunvarren laihan kauneusihanteen tilalle tuli urheilullinen, sopusuhtainen ja normaali vartalo. No, enää en hypi riemista. Toisaalta eihän ihanne olisi ihanne, jos se olisi helposti saavutettavissa. Nyt ei riitä olla urheilullinen ja sopusuhtainen, vaan nyt huomiota herättääkseen täytyy olla lihaksikas ja rasvaton.

Haluaisitko sinä näyttää kauneusihanteelta?

Jos vastasit myöntävästi, sinulla on kolme vaihtoehtoa:

1. voit työskennellä tavoitteesi eteen ja olla sitä kautta tyytyväinen itseesi
2. voit haluta ulkonäköösi muutosta, mutta et tee asialle mitään
3. voit todeta kauneusihanteen olevan upea, mutta se ei ole kaiken vaivan arvoinen ja voit olla tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet.

 Jos valitset ensimmäisen vaihtoehdon, sinun on kaivettava itsekuri ja samalla todellisuudentaju itsestäsi. Tasapainoilu tavoitteen saavuttamisen ja siihen tyytymättömyyden välillä on valitettavan usein yhtä vaikeaa kuin mukulakivilla korkokengillä astelu. Riskinä on, että treenatessa kunto kasvaa ja syödessä nälkä häviää, etkä koskaan ole yhtään sen tyytyväisempi itseesi kuin nytkään. Toisaalta kova työ tuottaa kroppaan näyttävää tulosta.

Toinen vaihtoehto on se, jota emme halua valita, mutta jota toteutamme. Lupailemme itsellemme muutoksia, pyrähtelemme toiveajattelussa ja jopa elämäntapamuutosten yrityksissä, mutta väsymme helposti, emmekä koskaan saavuta ihannettamme. Elämme tyytymättöminä itseemme.

Miksi sitten valitsit kolmannen vaihtoehdon? Eihän vähemmän täydelliseen oikeastaan saisi olla tyytyväinen - pahimmassa tapauksessahan liika tyytyväisyys johtaa siihen, ettei itsestä enää huolehdita.

Voisin vaikka lyödä vetoa sen puolesta, että kakkosvaihtoehto on yleinen juuri siitä syystä, että mielemme haluaisi valita (ehkä tiedostamattamme) tyytyväisyyden siihen, millaisia jo olemme. Haluamme tulla hyväksytyiksi tällaisina ilman ehtoja.

Eikä siinä ole mitään pahaa.

Ja ei tyytyväisyys tuota epätoivottuja tuloksia, jos tyytyväisyys on realistista ja aitoa. Tyytyväinenkin voi kävellä irtokarkkiosaston ohi tai rynnätä aamuseiskalta lenkille. Oikeastaan aito tyytyväisyys johtaa itsen kuunteluun ja sen hyväksymiseen, mitä kroppa ja mieli tarvitsee.

Minkä suhtautumistavan kauneusihanteeseen sinä valitset?

Kuva: tampereenjumppatiimi.net

Ihanan ei tarvitse olla ihanne

Tämä hetken vallitseva elämäntapatrendi kannustaa kovaan urheiluun ja terveelliseen ruokavalioon. Ihanteena on hyvinvoiva, onnellinen, itsevarma sekä urheilullisen ja terveen näköinen ihminen.

Elämäntapa on monella tavalla erittäin suotava. Terveelliset elintavat edesauttavat pitkää ikää, hyvinvointia ja yleistä tyytyväisyyttä elämään. Samoin ulkonäköihanne on terveempi, kun tavoitteena on urheilullinen ja sopusuhtainen vartalo.

Nykyinen elämäntapatrendi on kuitenkin monella tavalla aika rankka. Esimerkiksi ihnteena urheilullinen vartalo on terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin edeltäjänsä langanlaiha versio, mutta ääripäihin mentäessä lihaksikkaan fitnessvartalon saavuttaminen on ihan yhtä työlästä kuin aiempienkin ulkonäköihanteiden. Myös kurinalainen ruokavalio ja runsas määrä urheilutreenejä aiheuttavat omat haasteensa. Edelleen riskinä on, että oma itsetunto rakentuu ulkoisten asioiden, kuten treenien, terveellisen ruokavalion ja ulkonäön, ympärille. Tällainenkin elämäntapatrendi ihanteena aiheuttaa helposti riittämättömyyden tunnetta.

 Kenties nyt olisi aika keskittyä hyvinvointiin omilla ehdoilla. Ihanteena on jotain äärimmäisen terveellistä ja lihaksikasta, mutta vähempääkin saa pitää ihanana. Nyt on hyvä aika aloittaa elämäntapamuutos terveellisempään elämään, mutta syitä sille, miksi elämäntapojaan muuttaa, kannattaa miettiä tarkkaan. Haluaisitko oikeasti treenata enemmän ja syödä terveellisemmin ulkonäön vai fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin vuoksi? Nämä kaksi sekoittuvat usein keskenään, mutta koska kauneus ei ole timantti eikä siksi ikuinen, kannattaako koko elämä rakentaa sen päälle? Mitäs sitten jää jäljelle, kun pohja sortuu?

Ääripäät, kuten fitnesselämä ovat mielenkiintoisia kokeiluja joillekin, mutta ne eivät sovi kaikille - eikä niiden tarvitsekaan sopia. Kun osaat ajatella terveellisen elämän olevan hyväksi mielellesi, kehollesi ja hyvinvoinnillesi, ymmärrät, että vähempikin riittää.

Padan pauloissa

 Välillä ruuan ulkonäkö on yliarvostettua. Yksinkertainenkin on hyvää, kun keskittyy ruuan makuun, eikä ulkonäön vaalimiseen. Tässäpä sinulle (tai poikaystävällesi/veljellesi vinkkinä) huippuhelppo ja taatusti maukas kanariisipadan ohje.

Tarvikkeet:

Tee näin:

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Voitele korkea, keraaminen uunivuoka voilla.

Kaada pataan raa'at ruoka-aineet: riisi, kanasuikaleet, pieneksi viipaloidut pekonit, ananaspalat, kookosmaito, vesi, liemikuutiot ja mausteet. Sekoita ainekset. Ja älä hätäänny - pata näyttää hyvin epäilyttävältä ja syömiskelvottomalta.

Pata ei ole kovin nirso raaka-aineistaan. Voit siis huoletta lisätä pataan mieleisiäsi aineksi. Esimerkiksi sienet, kasvikset, aurinkokuivattu tomaatti, tuorejuusto, sinihome- tai fetajuusto, herneet, maissi ja pavut sopivat pataan hyvin. Mausteita voi myös laittaa oman makunsa mukaan. Tulista pataa hakeva voi sekoitella joukkoon vaikkapa sweet chili -soossia tms.

Tökkää pata ritilän päälle uunin alatasolle. Paista noin 45 minuuttia, tai kunnes riisi on kypsää. Jos pata näyttää kuivalta, siihen voi lisätä hieman vettä tai ruokakermaa.

Herkuttele juustoraasteen ja salaatin kanssa.

Huom!  Yli jääneen padan voi hyvin pakastaa, mutta säilyyhän se hyvänä jääkaapissakin tosi pitkään.

Ratkaistaan syömispulmat

Nykyään jokaisella on sanottavaa syömisestä. Mitään ei voi syödä ilman kyseiseen ruoka-aineeseen liitettyjä mielipiteitä. Joko ruoka-ainetta pitäisi syödä enemmän tai vähemmän, tai sitä pitäisi syödä useammin tai harvemmin. Terveysohjeiden lisäksi ovat vielä ruokaan liittyvät eettiset ja uskonnolliset kannat.

Mistä sitä todella tietää, miten pitää syödä? Minusta ainakin tuntuu välillä, että hukun informaatiotulvaan. Ja kun tietää, miten pitää syödä, miten sitä voi oikeasti toteuttaa?

Minusta ruokatasapainon löytämisen ensimmäinen askel on pitämisen unohtaminen. Kun vapautuu siitä, että pitää syödä sitä ja tätä ja jättää syömättä tuo ja nuo, syöminen on huomattavasti helpompaa ja rennompaa.

Avainasemassa omassa syömisessä ovat itsen kuuntelu, säännöllinen ruokailurytmi ja monipuolinen ruokavalio. Kun sinulla on nälkä, sinun kannattaa syödä. Ja kun olet kylläinen, älä syö. Herkutella saa, kun muistaa kohtuuden. Suklaapala ruuan jälkeen tai pari kertaa viikossa mässyttely ei ole haitaksi, kun muistaa vastapainoksi liikkua itselle mieleisellä tavalla.

Toinen tärkeä asia syömisessä on, että syöminen on yksilöllistä. Kaverisi syömiset eivät vaikuta sinun syömisiisi. Toinen kaverisi syö vähemmän kuin kärpänen ja toinen mässyttelee joka ilta. Heillä on oikeus siihen. Sinulla on oikeus omaan syömistapaasi, kunhan se täyttää fyysiset tarpeesi ja tekee olosi kaikin puolin hyväksi.

Mikä olisi sinun ohjeesi ruokatasapainon löytämiseen? Miten itse syöt?

Cosmopeti herkuille

Sulata katkaravut ja valuta niistä nesteet. Pirskottele katkarapujen päälle sitruunamehua ja jätä ne maustumaan.

Irrota salaatista kokonainen lehti tai lehtiä ja asettele lautaselle. Viipaloi tomaatit ja kurkku ja halkaise viinirypäleet kahtia. Asettele kasvikset salaatin päälle ja ympärille lautaselle.

Lisää tonnikalaa haluamasi määrä salaatin päälle. Valuta katkaravuista ylimääräinen sitruunamehu ja asettele katkaravut tonnikalan päälle. Mausta haluamillasi mausteilla (itse käytin hieman aromisuolaa).

Lisää makua ateriaan voisi saada esim. tuorejuustolla tai guacamolella, jonka voi sekoittaa tonnikalan kanssa. Lisukkeeksi sopisi myös ranskankerma tai smetana sellaisenaan, tai maustettu kermaviilikastike. Myös erilaisia kasviksia voi lisätä. Oma suunnitelmani oli laittaa lisäksi avokadoa, mutta ostamani yksilö oli harmikseni pilalla.

Jos tonnikala ja katkarapu eivät kuulu suosikkiruokiesi joukkoon, niiden sijasta voi käyttää vaikkapa paistettua kanaa tai jauhelihasoossia.

Nautinnolliset aistit: maku

Makuaisti on aisti, josta tulee tietoisesti nautittua eniten. Ja jotta onni ei olisi liian helppoa, makuaisti on juuri se, josta tulisi nauttia rajoitetusti.

On muuten kumma, että kaikista muista aisteista voisi ottaa ilon irti juuri niin usein kun huvittaa, mutta se, jonka käyttöä tulisi rajoittaa, houkuttelee kaikkein eniten. Evoluutio taitaakin olla kieroilija.

Pidän kaikesta makeasta. Eniten salmiakista, suklaasta ja lakritsista. Ja juustokakuista. Myös Pirkan Sitruunaleivokset ovat ihania...

Mutta mitäpä jos makuaisti antaisi iloa muustakin kuin äärimmäisen makeista aistimuksista? Miltä maistuu salaatinlehti sellaisenaan? Tai tomaatti? Entä suolaamaton pähkinä?

Maistele ja maiskuttele. Kerro itsellesi, miltä maistuu. Kokeile omenaa suoraan puusta, punaherukkaa pensaasta tai ruohosipulia maasta. Maista ketunleipää. Kun makuaisti on saanut maistiaisia puhtaista mauista, se ei välttämättä tarvitse enää lisäaineita ja valkoista sokeria.

Onnen vaaka

Uskon, että olet samaa mieltä kanssani, jos sanon vaa'an vaikuttavan jonkun verran mielialaan. Oivalsin ilahduttaa joitakin päiviä hiukan. Mietihän tätä:

Loppukesän viimeisten lämpimien päivien kunniaksi herkuttelet yhdellä jäätelöllä. Rakas mummosi sattuu ilmaantumaan kylään iltapäivällä ja tuo tullessaan aamulla leipomiaan pikkuleipiä. Syöt - kohteliaisuudesta tietenkin - muutaman ja huuhtelet muruset omatekoisella herukkamehulla. Illalla lähdet tapaamaan kavereita Amarilloon ja juoruilun lomassa nautiskelet hamppari- tai tortilla-annoksen. Jälkkäriksi tietysti suklaakakkua.

Päivä oli aivan ihana. Myöhemmin illalla kylpyhuoneen nurkassa päivän herkutteluista muistuttelee vaaka, joka uhkaa pilata hyvän fiiliksesi. Nouset sille ja lievästi sanottuna järkytyt lukeman nähdessäsi. Noniin, hyväntuulisuus on hävinnyt.

Kuitenkin toisinaan, siis ihan vain silloin tällöin, on lupa leikkiä ajatuksella, että edellä kuvatussa tilanteessa vaaka mittaakin hyvää oloasi. Ihan samalla tavalla kuin silloin, kun astut vaa'alle pitkän juoksulenkin jälkeen.

Herkkuja

Hyvä ruoka, parempi mieli. Se nyt vaan sattuu olemaan absoluuttinen totuus, josta ei voi olla eri mieltä.

Kannattaa valmistaa kunnon ruokaa. Sellaista maukasta, jossa korostuvat juuri ne maut, josta pitää. Hyvä ruoka kun on terveellistä sielulle. Se auttaa irrottautumaan ikävistä asioista ja keskittymään hetkeen.

Harmi vaan, kun suosimani onnenresepti, eli karkit, jäätelöt, keksit, letut, vohvelit ja juustokakut, sattuvat olemaan niin pirun kaloripitoisia. Sitä suuremmalla syyllä niistä täytyy nauttia juuri niiden ansaitsemalla tarmolla.