Ulos kuluttamisen noidankehästä

Me ihmiset olemme niin kovin innokkaita hamstraamaan. Olemme kiiltävälle persoja harakoita, jotka täyttävät pesänsä löytämillään aarteilla.

Yhteiskuntamme järjestelmät ja kulttuurimme ovat rakentuneet kuluttamisen ympärille. Elämme mielikuvien maailmassa, jossa valtaa käyttävät markkinat luovat todellisuutemme. Meidät on kasvatettu uskomaan kuluttamiseen. Hankimme koulutuksen, jotta saamme töitä, jotta meillä on varaa elää. Elämä muodostuu hankinnoista ja niiden tuottamasta lisäarvosta. Me uskomme aidosti lohtushoppailuun, ansaittuun luksukseen ja materian tuottamaan onneen.

Sisimmissämme kuitenkin tiedämme, ettei raha tuo onnea. Tutkimusten mukaan raha ei tee meitä enää onnellisemmaksi, kun saavutamme tietyn tulorajan.

Kun olemme tottuneet tyydyttämään mielikuvatarpeemme, olemme itse asiassa tehneet itsemme immuuneiksi kuluttamiselle. Minkään hankkiminen ei tunnu miltään, koska heti kohta pitäisi olla uudempaa, trendikkäämpää ja parempaa. Ja mikä ärsyttävintä: juuri, kun hankit jotain uutta, se tulee seuraavalla viikolla alennukseen ja menettää arvonsa. Kompensaatioksi pitäisi hankkia taas jotain uutta.

---

Mikä sitten tekee meidät aidosti onnelliseksi ja miten tämä autuus on mahdollista saavuttaa?

Kerronpa oman tarinani kautta, miten minä havahduin jääneeni kuluttamisen noidankehään:

Neljä opiskeluvuotta viidestä olen tehnyt töitä opintojen ohella. Viime vuosi oli hurja: tein opintojen ohella osa-aikaisesti töitä ruokakaupassa ja lisäksi tein alkuvuodesta kaksi täysipäiväistä työharjoittelua tutkimusavustajana. Kesällä kirjoitin pidempiaikaisen työsopimuksen harjoittelupaikkaani. Töiden ja opintojen ohella koetin varata aikaa liikunnalle sekä ystävien ja läheisten tapaamiselle.

Rahaa tuli, mutta ajan kustannuksella. Olin väsynyt ja tyytymätön täyteen kalenteriini. Ajauduin kompensoimaan tyytymättömyyttäni hankkimalla kaikkea "piristävää", kuten uusia vaatteita. Hankintojen tekeminen kuitenkin edellytti lisää rahaa, joka sai minut lisäämään työtuntejani.

Vuoden 2016 lopulla jokin minussa koetti herätä (lue esim. Hyvä olo ei löydy ostamalla). Mietin, mitä haluan todella ostaa: uudet aamutohvelit vai mielikuvan rauhallisesta ja rennosta aamupäivästä?

Vuoden vaihtuessa huomasin, että viime vuoden tuloni ylittivät opintotukirajan. Minun täytyy siis maksaa osa opintotuestani takaisin. Tämä herätti minut. Oivalsin, että olin ajanut itseni kuluttamisen noidankehään; voidakseni kuluttaa, minun oli tehtävä enemmän töitä, mutta tehdessäni enemmän töitä, minulle jäi vähemmän aikaa muille tärkeille asioille, joka sai minut purkamaan turhautumistani kuluttamiseen. Miksi minun piti kiusata itseäni sillä tavalla?

Minun ei ole pakko tienata enempää kuin todella tarvitsen. Pikku hiljaa olen koettanut vähentää työtuntejani. Yritän ajatella, etten tee töitä rahan vuoksi, vaan toteuttaakseni itseäni. Tämä näkyy tilisaldossani, mutta huomaan, että pärjään vähemmällä. Kun minulla on enemmän aikaa minulle tärkeille asioille ja joutenololle, en oikeastaan kaipaa materiaa laastariksi. Olen tyytyväisempi ja minun on helpompi hengittää.

---

Luopumalla voit saada.

Hyvä olo ei löydy ostamalla

Hyvä olo itsen kanssa on sellainen asia, joita ei voi ostaa. Se ei kasva uusista vaatteista, kellosta, puhelimesta tai laukun merkistä. Olo ei pidemmän päälle parane nautintoaineilla, eikä sitä voi huijata syömällä kerran viikossa salaattia. Hyvä olo itsen kanssa syntyy hyvästä elämästä.

Nyt seuraa tunnustus. Minulla on välillä ollut tapana tunneshoppailla. Kun tuntuu, että elämäni ei ole ihan sellaista kuin haluaisin tai kun haluaisin olla vähän parempi, suuntaan vaatekaupoille. Ehkä uudet aamutohvelit auttavat minua rentoutumaan kotona.

Mutta eihän se niin mene. Voin saada hetkeksi paremman olon, mutta pidemmän päälle taustalla ollut ongelma on jäänyt ratkaisematta. Uusi urheilutoppi ei tehnyt minusta parempaa urheilijaa, eikä uusi bleiseri hoitanut tekemättömiä työtehtäviä. Minä tai elämäni ei muutu yhtään paremmaksi, vaikka minulla olisi kokonainen uusi vaatekerta päällä.

Itsen hemmottelussa ei ole mitään vikaa. Mutta jos tunneshoppailu tai mikä tahansa muu vastaava on yritys haudata kurja olo, terapia jää hyvin lyhytkestoiseksi ja käy kaiken lisäksi kalliiksi. Sijaistoimintojen sijaan tehokkaampaa on suunnata kaupoilta kotiin ja kysyä itseltä, mikä minua vaivaa.

Olen kysynyt itseltäni, miksi haluan uusia vaatteita. Mitä haluan todella ostaa? Onko se jotain, minkä voi hankkia kaupasta vai jotain muuta? Voisiko tarpeeni ratketa sittenkin itseni hyväksymisellä, elämäntapamuutoksilla tai vaikkapa aktiivisella elämän suuntaan vaikuttamisella?

Esimerkiksi niitä aamutohveleita haikaillessani oivalsin, että minun on ollut viime aikoina vaikea rauhoittua iltaisin. Kun tunnistin tämän, ryhdyin pohtimaan, mistä rauhattomuuteni johtuu. Muistin, että työelämässäni on tapahtunut viime aikoina paljon muutoksia ja olen vähän epävarma uusissa rooleissa pärjäämisestäni. Tämän vuoksi minun on ollut vaikea kääntää aivojeni tehoja pienemmälle. Tämä tieto jo itsessään rauhoitti minua - onhan kyseessä ohimenevä tuntemus.

Edellä mainitsemieni kysymysten avulla olen välttänyt useamman heräteostoksen. Lisäksi olen saanut paremman mielen, kun olen ostosten sijaan tehnyt itselleni parasta, mitä itselle voi tehdä; olen kohdannut itseni ja kuunnellut, mitä todella haluan. Itseni kuuntelun avulla olen tiennyt, mitä tehdä ja saanut jotain, mitä en olisi koskaan voinut ostaa.

Pelkääjän paikalta kuskiksi - vinkkejä unelmien toteuttamiseen

Välillä tuntuu, että elämä jämähtää. Päivät tuntuvat toistavan itseään ja viikkoja ei erota toisistaan. Mihin se aika oikein menee? Miten saada elämä tuntumaan vähemmän kuolleelta?

On niin helppoa heittäytyä elämän vietäväksi. Aisoita vain tapahtuu. Koulut tulee käytyä, opiskelupaikkaan päädytään, tietylle työuralle ajaudutaan ja henkilökohtainen elämä liukuu omia aikojaan. Oletko sittenkin vain matkustaja elämäsi matkalla?

Kun elämä tuntuu junnaavan paikallaan ja kaipaisit pientä boostia, kokeile seuraavia vinkkejä!

 

Tunnista 

Tunnista, mitä haluat. Jos et oikein tiedä, mistä tykkäät, mihin haluat ja mitä toivot, ajaudut holtittomasti johonkin. Olet ikään kuin vastaanottaja, etkä aktiivinen toimija. Silloin asioita vain tapahtuu. Vain tietämällä, mitä oikeasti haluat elämältäsi, voit lähteä aktiivisesti suuntaamaan tekojasi ja ajatuksiasi niin, että haaveesi on mahdollista toteutua.Silloin asioita ei vain tapahdu, vaan rupeaa tapahtumaan!

 

Tunnusta 

Tunnusta, mitä haluat. Oletko kenties varovainen paljastamaan haaveitasi, koska ne kuulostavat typeriltä? Mitä muut ajattelevat, jos et koskaan saavutakaan sitä, mitä haluat?

Toiveista ja unelmista kannattaa rohkaistua puhumaan. Muut ihmiset eivät voi tietää ajatuksiasi, ellet puhu niistä. Jos kaipaat deittikumppanisi kanssa syvempää suhdetta, suhde voi edetä vain ottamalla toiveen puheeksi. Jos haluaisit harjoittelupaikasta vakituisen työn, työnantaja voi harkita palkkaamistasi vasta, kun kuulee toiveestasi. Verkostojen maailmassa suun avaaminen on avain. Kun tieto unelmistasi kantautuu oikean ihmisen korvaan, haaveesi voikin olla viittä vaille toteutunut!

 

Kuuntele 

Kuuntele, kun muut puhuvat siitä, mitä haluaisit. Voi olla ärsyttävää hymyillä ilahtuneesti, kun opiskelukaveri saa unelmalta kuulostavan työpaikan... Mutta sehän vain todistaa, että unelmien toteutuminen on mahdollista. Kysele, miten kaveri sai työn, mitä hän teki ja millä tavalla. Mitä haaveen toteutuminen vaati? Millä eri tavoilla muut ihmiset ovat saaneet sen, mitä sinä haluat?

Voit paitsi oppia, myös luoda suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka voivat olla myöhemmin ratkaisevassa asemassa sinun unelmasi toteuttamisessa. Lisäksi saatat kuulla jotain ratkaisevaa, jonka avulla juuri sinä voit toteuttaa oman unelmasi.

 

Avaudu 

Pidä itsesi avoimena sille, mitä haluat. Aina kehotetaan tarttumaan tilaisuuksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pidät unelmasi mielessäsi ja pohdit kohtaamiasi asioita siitä näkökulmasta, vievätkö ne sinua lähemmäs vai kauemmas haluamaasi. Yllättävältäkin tuntuvat tilanteet voivat ratkaista tulevaisuutesi, kun annat niille oikeanlaisen merkityksen. 

Anna itsellesi lupa myös vaihtaa tavoitettasi. Vaikka olisit koko elämäsi halunnut lääkäriksi, sinun ei tarvitse haluta sitä enää. Kasvamme ja kehitymme koko ajan, emmekä voi pysyä samanlaisina. Meillä on lupa muuttaa mieltämme. 

Ole armollinen itseäsi kohtaan myös siitä näkökulmasta, mitä muut odottavat sinulta. Vaikka koko lähipiirisi olisi ehdottomasti sitä mieltä, että sinusta tulee täydellinen opettaja, sinun ei tarvitse ryhtyä opettajaksi vain sen vuoksi. Kukaan ei tunne sinua niin kuin sinä itse. Voit sopia paljon paremmin johonkin toiseen ammattiin.

Elämä muuttaa meitä

Me olemme elämänmittaisella matkalla. Elämme jatkuvaa kasvua, prosessista toiseen. Opimme ja kehitymme, kohtaamme uusia tilanteita ja elämme niiden yli. Emme pysy samoina.

Meillä on lupa tulla erilaisiksi. Vaikka olet aina ollut jotain, sinun ei tarvitse olla sitä enää. Voit luoda itsesi uudelleen ihmisenä.

Samalla, kun elämme dynaamisen, muuttuvan itsemme kanssa, ihmiset ympärillämme muuttuvat. Heissä heijastuu oma muutoksemme ja lisäksi he käyvät omaa muutosprosessiaan. Muutkaan eivät pysy samoina.

Anna läheisillesi lupa vastata elämän tarpeisiin. Älä oleta, että he säilyvät sellaisina kuin sinä haluat. Ymmärrä ja tue - niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Olkaa matkalla yhdessä.

Meistä voi tulla mitä tahansa

Kirjoittaminen on minun juttuni. Rakastan kirjoittamista, koska sanojen ja lauseiden tuottaminen ja niistä järkevän kokonaisuuden muodostaminen pakottaa ajattelemaan. Kirjoittaessa minun on pakko kaivella ajatukseni tietoiseen käsittelyyn, jäsennellä ja luokitella niitä, miettiä niitä eri näkökulmista ja yhdistellä niihin muita ajatuksia. Kirjoittaminen on minun tapani ilmaista itseäni.

Eräänä kauniina päivänä treenailimme yhdessä Mielen jumppa -blogia pitävän kaverini Ilonan kanssa. Ilona pitää blogia Wellnesstieto-hyvinvointisivustolla. Wellnesstieto on inspiroiva hyvinvointisivusto, joka suhtautuu hyvinvointiin kokonaisvaltaisella ja pohdiskelevalla otteella. Sivusto laittaa pohtimaan, mitä hyvinvointi tarkoittaa ja mikä sen rooli on omassa elämässä. Totesimme Ilonan kanssa, että Wellnesstieto on juuri sitä, mistä minä kirjoitan.

Minusta tuli kirjoittaja Wellnesstietoon. Kirjoitan sivustolle samoista teemoista kuin tänne omaan blogiini: hyvinvoinnin roolista ja sen kehittämisestä. Pohdin, mitä hyvinvointi on, mistä se koostuu ja miten sitä voisi lisätä omassa elämässä niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Wellnesstiedon teksteissäni pyrin pureutumaan teoriaa syvemmälle ihan konkreettisiin asioihin. Kirjoitan asioista ilmiön sisällä.

Minusta on hassua, miten kätevästi kaikki kävi. Yhtäkkiä haaveesta kirjoittaa jonkun hyvinvointisivuston kautta tulikin totta. Ymmärsin, että unelmoinnin voi muuttaa teoiksi, kun unelmiin suhtautuu tavoitteina. Opin, että a) kannattaa sanoa itselle ja muille ääneen, mitä haluaa ja b) verkostojen avulla voi tapahtua mitä tahansa. Kun unelmista puhuu, joku voi kuulla ja kertoa, mitä kannattaa konkreettisesti tehdä, että unelma muuttuisi teoiksi.

Kannattaa varoa - jos uskaltaa puhua unelmista, niistä saattaakin tulla totta.

Wellnesstiedossa julkaisemani tekstit löytyvät kirjoittajaprofiilini kautta osoitteesta http://www.wellnesstieto.fi/author/merianna-rossi/.

Pakko ei ole kuin liikkua

Liikunta liikkumisen ilosta on kaunis ajatus, mutta ei välttämättä totta, kun takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että on pakko liikkua. Liikunta ei ole välttämättä nautinto, vaan pakollinen paha. Kerronpa, millainen minun suhteeni liikuntaan on ollut ja miten se on kehittynyt nykyiseen.

Minä olen vanhempien esimerkistä tottunut olemaan liikkeessä pienestä asti. Vanhempani istuttivat minut ja veljeni ensimmäisistä elinvuosista lähtien pyörän turvaistuimeen ja myöhemmin oman pyörän satulaan, raahasivat meidät Kuusijärvelle hiihtämään ja työnsivät koiran talutushihnan käteen. Myöhemmin liikuimme omien hevosten kanssa, juoksulenkkeilimme, kävimme uimassa ja pumppasimme kuntosalilla. Liikkuminen on ollut minulle aina elämäntapa.

Teini-ikä teki liikkumisesta terapiaa. Juoksulenkit ja kuntosalitreeni olivat keinoja hallita tunteita ja elämää. Liikunta toi elämään pysyvyyttä, rutiineja ja hyväksymisen tunnetta. Minkä nuorena oppii, se vanhana vainoaa; salakavalasti liikunnasta kehittyi minulle pakko. En enää liikkunut liikkumisen ilosta, vaan siksi, että päivän suoritus tulisi hoidettua. Liikunta oli kilometrejä, sykkeen vahtaamista ja palavia kaloreita. Ajattelin, että kunhan liikun, voin syödä mitä tahansa. Liikunta oli yhtäkkiä keino paitsi hallita tunteita myös välttämätön, jotta mahtuisin farkkuihin huomennakin. Liikkuminen ei ollut itseisarvo, vaan väline itsensä hyväksymiselle.

Valitsin tavan liikkua sen mukaan, mikä muokkaisi vartaloa mahdollisimman tehokkaasti. En käyttänyt aikaa sellaiseen liikkumiseen, joka ei polttanut tehokkaasti kaloreita tai kasvattanut lihaksia. Rasitin kehoani, mutten huoltanut sitä. En pysähtynyt edes niinä kertoina, kun mursin luita tai katkoin jänteitä. Liikuin voidakseni hyvin, mutta oikeasti liikuin hyvinvointini kustannuksella.

Suhtautumiseni liikuntaan muuttui, kun kyseenalaistin ajatukseni hyvinvoinnista yleensä. Tämä prosessi alkoi 2015 kesällä, kun poikaystäväni raahasi minut kuntosalilta pihalle kokeilemaan kehonpainotreeniä. Kuntosalilla kuvittelin olevani kovakin urheilija, mutta kun minun olisi pitänyt nostella ja hallita omaa vartaloani, en pystynytkään siihen. Järkytyin, koska jouduin yhtäkkiä kohtaamaan kehoni rajallisuuden. Aiemmin hyvinvointi ja sitä kautta liikunta olivat tarkoittaneet minulle ulkoista hyväksyntää. Halusin tehdä asioita, joissa sekä itse tiesin että muut tiesivät minun olevan hyvä. Nähdessäni, miten huonosti oikeasti tunsinkaan oman kehoni, kysyin itseltäni, miksi minun pitäisi rakentaa hyvinvointini muiden odotuksille. Loppujen lopuksi minä itse ole se, jonka täytyy elää kanssani.

Palasin hyvinvoinnin perusasioihin.

Ruoka, liikunta ja lepo.

Mitä ne tarkoittavat minun elämässäni?

Miten muodostan niistä sellaisen paletin, että ne tukevat

mahdollisimman paljon toisiaan ja henkistä hyvinvointiani.

Kehonpainotreenistä muodostui liikuntafilosofiani pohja; halusin oppia tekemään kehollani siistejä juttuja pelkän painojen nostelun sijaan. Tämä tarkoittaa kehonpainotreeniin panostamista täysillä. Viikkoni täyttyvät leuanvedoista, punnerruksista ja keskivartalon vahvistamisesta. Perusliikkeiden kehittyessä huomaan, että voidakseni tehdä vaikeampia liikkeitä, minun on lisättävä liikkuvuuttani ja kehonhallintaa.  Minulla ei yksinkertaisesti riitä enää aikaa rasvaa polttaville HIIT-treeneille tai juoksulenkeille. Oivalsin, että liikunta ei voi olla enää ainoa keino pitää farkkukoko samana.

Kehitystä tavoitellessani huomasin, että fyysinen kehitys edellyttää a) riittävästi rakentavaa ravintoa sekä b) tehokasta palautumista.

a) Minun piti ruveta syömään enemmän ja useammin. Se ei ollut mikään ongelma, koska syöminen on aina ollut minulle nautinnollinen keino rentoutua. Kauhistuin kuitenkin sitä, että enemmän syöminen kerryttää rasvavarastoja, jotka lisäävät entisestään vastusta eli painoa kehonpainoharjoitteluun. Jos meinaan syödä paljon, minun on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan. Ruuasta oli siis pakko tulla keino hallita painoa ja se tapahtuu syömällä terveellisemmin ravintorikkaita aineksia. Panostaminen ruuan terveellisyyteen taas tarkoittaa, että ruoka ja varsinkaan herkuttelu ei voi olla ainoa nautintoni arjessa, vaan minun on etsittävä hyvän olon lähteitä muualta. Kävi hassusti niin, että kun ryhdyin kiinnittämään huomiota syömisen merkitykseen painonhallinnassa, vapauduin liikkumisen pakosta ja liikunnasta tulikin nautinto.

b)Päätin pidentää yöunia pysyvästi, enkä aio tinkiä niistä arjessa. Samalla huomasin, että kun nukun riittävästi, en kaipaa yhtä paljon epäterveellisiä herkkuja lisäämään energiaa. Terveellisesti syömisestä tuli helpompaa.

Nykyään liikunta on minulle erottamaton osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Saan huimasti kiksejä, kun huomaan kehittyväni, vetäväni yhden leuan enemmän tai jaksavani kannatella vartaloani tangolla L-istunnassa. Liikunta on arjen henkireikä, osa tapaani nollata ja rentoutua. Minun ei ole pakko liikkua ollakseni tyytyväinen itseeni, mutta tulen tyytyväiseksi saadessani liikkua.

 

Palkinnoksi hyvää oloa

"Nyt olen ansainnut suklaata." "Oli niin rankka viikko, että viikonloppuna nollaan muutamalla sidukalla." "Ehkäpä ärsytys katoaa, kun tilaan pizzan."

Miten sinä palkitset itsesi?

Itsensä palkitseminen on monelle meistä luontaista. Kun minä haluan palkita itseni, ostan Pandan Lakumixpussin, uusimman Fit-lehden tai jonkin uuden vaatteen. Kaikkihan me olemme ansainneet hemmottelua silloin tällöin.

Itsensä palkitseminen on haaste silloin, jos siihen liittyy valintoja, jotka kaduttavat myöhemmin. Herkuttelussa, shoppailussa tai vaikkapa juhlimisessa ei ole silloin tällöin mitään pahaa, mutta jos ne ovat keinoja hallita tunteita, niistä tulee helposti liian hallitseva osa elämää.

Itsensä palkitsemiseen liittyy usein hetkellinen mielihyvä. Nopeasti jotain, joka saa hyvälle mielelle. Mutta jos syöty Lakumix-pussi ahdistaa jälkikäteen tai uusi vaate jää käyttämättömänä kaappiin, kannattaa miettiä, mitä hyötyä palkinnosta on. Hetkellinen mielihyvä ei laita itsensä palkitsemisen tuomaa hyvää oloa pankkiin, vaan pahimmillaan kuluttaa olemassa olevaa hyvän olon pääomaa. Tyytymättömyys tehtyyn lisää huonoa käsitystä itsestä, mikä puolestaan lisää tarvetta palkita itsensä, joka taas... Ja niin edelleen.

Mitä jos opettelisit palkitsemaan itsesi asioilla, jotka lisäävät hyvää oloa pitkällä tähtäimellä? Rankan päivän päätteeksi nautitkin suklaan sijaan jostain kivasta tekemisestä. Tykkäätkö liikkua luonnossa? Haluaisitko käydä leffoissa tai teatterissa? Oletko haaveillut tatuoinnista tai uusista hiuksista? Oletko ajatellut hieronnassa käymistä? Mitä jos palkitsisit itsesi ravitsevalla iltapalalla ja tavallista pidemmillä yöunilla? Palkitse itsesi asioilla, jotka lisäävät hyvinvointiasi niin, ettei elämä tuntuisi aina niin rankalta. Hyvinvointia lisäävät teot kasvattavat paitsi hyvää oloa myös tyytyväisyyttä itseen.

Muista kuitenkin, että vanhat tavat ovat juurtuneet syvälle. Voi olla, ettet oikeastaan halua muutosta, mutta ajattelet, että sinun pitäisi tehdä se. Hyväksy, että kaipaat edelleen viikonlopputissutteluja, mutta päätä, että teet niiden sijaan jotain muuta. Pikkuhiljaa, valinta valinnalta voit muokata ajatuksiasi niin, ettet enää kaipaakaan vanhaa tapaasi palkita itsesi.

Jos elämää tarvitsee paeta, siinä on jotain vikaa

Mikä yhdistää alkoholia, tupakointia, sokeria ja telkkarin katsomista? Ne ovat oikoteitä onneen.

Meillä kaikilla on niitä hetkiä ja päiviä kun tuntuu, että pää on täynnä ylimääräistä höpötystä, väsyttää, ahdistaa ja arki kaatuu niskaan. Tällaisina hetkinä kaipaamme nollausta. Jotain virkistävää, joka saa meidät unohtamaan velvollisuudet, tyhjentämään pään ja tuntemaan olomme kevyeksi.

Jokaisella on omat tapansa piristää itseään. Osa kiertää kaupan karkkihyllyn kautta kotisohvalle, jotkut piiloutuvat peiton alle tai tupakkapaikalle ja toiset sopivat viikonlopuksi alkoholilla kuorrutettua menoa - esimerkiksi. Kun sinusta tuntuu, että olet ansainnut irtioton, mitä teet?

Sanotaan, että on tärkeää osata nauttia elämästä ja ottaa välillä ihan vaan rennosti. Helpommin sanottu kuin tehty. Arki nappaa yllättävän helposti tukasta kiinni ja riepottaa tiukalla otteella viikosta toiseen. Katsotaan sitten, kun tästä päivästä selviää, ja tästä viikosta ja tästä kuusta ja... Välissä ihmetellään, miten aika rientää. Jos arki tuntuu merkityksettömältä suorittamiselta, ei ole ihme, että tarvitsee kunnon breikkejä.

Kysymys kuuluu, miksi arki tuntuu suorittamiselta? Miksi kaipaat irtiottoja? Kun kerran elät arkea valtaosan elinajastasi, miksi et järjestäisi sitä sellaiseksi, että se tekee sinut onnelliseksi? Raha, koulutus, työ, velvollisuudet, lapset, lemmikki tai mikään muukaan ei ole syy, vaan tekosyy. Mitä jos lopettaisit tekosyiden miettimisen ja ryhtyisit pohtimaan ratkaisuja?

Alkoholi, tupakka, sokeri ja telkkari ovat hetkellisiä, tunnin tai pari kestäviä pakoteitä pois arjen keskeltä. Pahimmillaan ne jopa lisäävät ahdistusta myöhemmin. Kyse ei nyt ole siitä, mikä on oikea ja mikä väärä tapa viettää aikaa, vaan siitä, että jos arkesi ahdistaa sinua, sinulla on vaihtoehtoja. Miksi sitkuttelisit viikosta toiseen tyytymättömyyden ja hetkellisten valonpilkahdusten välillä, kun voisit järjestää elämäsi niin, että olet pääsääntöisesti koko ajan tyytyväinen?

Selvitä, mikä tekee sinut onnelliseksi ja lisää sitä elämääsi. Tarkista, mitkä asiat ahdistavat sinua ja saavat sinut voimaan huonosti ja kehitä niitä. Jos et saa työstäsi henkistä tyydytystä, mutta lopettaminen ei ole vaihtoehto, panosta laadukkaaseen vapaa-aikaan ja lisää sinne säännöllisesti kivoja juttuja. Jos olet jatkuvasti kateellinen muille, ryhdy tietoisesti selvittämään kateuden taustalla olevia asioita ja ryhdy näkemään ne hyvät jutut, joista muut voisivat olla sinulle kateellisia. Ei se helppoa ole, mutta taatusti vaivan arvoista.

Järjestä elämäsi sellaiseksi, ettei sinun tarvitse paeta sitä.

//Tekstin kirjoitusvirheitä ja lauseiden muotoilua muokattu tarkoituksenmukaisemmaksi 26.8.2016.

Kehitys alkaa tyytyväisyydestä

Sanotaan, että kehitys loppuu siihen, mistä tyytyväisyys alkaa.Väitetään, että tyytyväisyys tarkoittaisi staattista tilaa, joka estää muutoksen. Tyytyväisenä ei muka ole tarvetta tai halua muuttaa asioita, jotka tekevät tyytyväiseksi. Eihän asia kuitenkaan niin ole.

Tyytyväisyys ei tarkoita, etteikö haluaisi asioiden menevän eteenpäin. Tyytyväisyys on pikemminkin sen tunnistamista, että asiat ovat hyvin. Usein silloin, kun huomaa onnelliseksi tekevät asiat, niitä haluaa vahvistaa entisestään. Itse olen esimerkiksi huomannut, että riittävän usein syöminen auttaa minua jaksamaan rankempinakin päivinä. Kun oivalsin tämän, ryhdyin kiinnittämään entistä enemmän huomiota ateriarytmiini. Samalla ymmärsin, että jos syön usein, en voi syödä mitä sattuu. Opin tekemään terveellisempiä ruokavalintoja, joiden tuottama hyvä olo lisäsi tyytyväisyyttäni entisestään. Tyytyväisyys muuttuu positiivisen kehityksen kehäksi, jossa saa, mutta ei ole pakko kehittyä.

Välillä tuntuu, ettei itseen ja elämään saisi olla tyytyväinen, ettei vaan unohda tulla vielä paremmaksi ja tehdä elämästä vielä ihanampaa. Tuntuu hankalalta tasapainotella näiden välissä. Olisikin helpottavaa ymmärtää, että tyytyväisyys ei tarkoita, etteikö voisi olla matkalla kohti jotain vielä parempaa. Tyytyväisyys on asenne, ei lopputulos. Kun tämän muistaa, kehityksen toteuttaa itselle sopivalla tavalla. Kehityksen ei tarvitse olla pakollinen paha, vaan se voi olla ihana matka.

Vahvaksi ihmiseksi ei synnytä, vaan tullaan

Tiedäthän ne ihmiset, jotka ovat hyviä kaikessa, pärjäävät joka asiassa, menestyvät missä tahansa ja selviävät joka tilanteesta. Niistä ihmisistä ei löydä mitään, mikä olisi huonosti. He ovat täydellisiä, vahvoja ihmisiä.

Vahvat ihmiset herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta vahvoja ihmisiä ihaillaan, koska he pärjäävät kaikessa vähän paremmin ja saavuttavat kaiken, mitä haluavat. Toisaalta mikään ei ole niin raastavaa kuin koettaa räpiköidä omaa elämää eteenpäin ja katsoa samalla vierestä, kuinka jollain menee aina hyvin.

Vahvoja ihmisiä pidetään usein esikuvina tai vihollisina, mutta vertaisia he eivät voi olla. Kukaan ei halua olla ihmisen kanssa, jota kadehtii tai jonka kokee uhkana omalle onnelle. Usein unohdetaan, että vahvat ihmiset ovat inhimillisiä ja tuntevat samalla tavalla pelkoa, ahdistusta, kateutta, alemmuudentunnetta, surua ja epäonnistumisia kuin kaikki muutkin. Vahvat ihmiset erottuvat edukseen, koska he eivät jää negatiivisiin tunteisiin kiinni, vaan käyvät ne läpi ja jatkavat niistä eteenpäin.

Vahvat ihmiset ovat opetelleet itselleen sopivia keinoja selvitä ikävistä kokemuksista. He pystyvät selittämään ikävät kokemukset järjellä ja erottamaan sen, mitä itse tekivät tai jättivät tekemättä ja mikä puolestaan oli muiden aiheuttamaa. Vahvat ihmiset eivät keskity syyttelemään, vaan he panostavat ratkaisuun. Tulevaisuuteen suuntautuminen auttaa hyväksymään ikävät kokemukset osaksi omaa elämänhistoriaa ilman, että niiden tarvitsee jäädä vaivaamaan ja haittaamaan elämistä.

Jokainen meistä voi tulla vahvaksi ihmiseksi.

1. Vastuu itsestä, omista ajatuksista ja teoista on avainasemassa vahvaksi tulemisessa. On avattava silmät ja nähtävä realistisesti, mitä ympärillä tapahtuu.
2. On turha keskittyä siihen, mitä itsellä ei ole. Energia kannattaa käyttää sen pohtimiseen, mitä haluaa ja mitä voisi tehdä sen eteen.
3. Kannattaa opetella hyväksymään myös väärät valinnat. "Aloita elämä heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi" (Seneca). Virheet eivät määritä sitä, mitä meistä tulee, mutta se määrittää, mitä teemme seuraavaksi.
4. Voi olla, että matkalla vahvaksi tarvitsee apua. Se on sallittua ja suotavaakin - vahvat ihmiset osaavat myös tunnustaa muiden merkityksen ja arvon.
5. Tekosyiden keksiminen on vain itsensä harhaan johtamista. Ei kannata selitellä muille ja vielä vähemmän itselle, koska selittely ei vie elämässä eteenpäin. Teot vievät. Keksi siis itsellesi sopivia keinoja, älä tekosyitä.
6. Muiden matkiminen ei johdata sinua omalle polullesi. Inspiroidu, innostu ja ota mallia, mutta uskalla löytää oma tapasi tehdä asioita. Joku saattaa ispiroitua juuri siitä, mitä sinä teet.

"Tulessa kulta koetellaan, vastoinkäymisissä vahva ihminen."

-Seneca

"Ihminen, joka on tottunut voittamaan surunsa,

kantaa onnettomuuksiaan kuin seppeleitä otsallaan."

-Seneca

Aforismit: http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

On haluttava tulla onnenpekaksi

Karu totuus on, että itseä ei pääse pakoon. Itsensä kanssa on elettävä, vaikka tapahtuisi mitä. Muille voi aina esittää tietyn näkulman totuudesta, mutta itselle koko totuus on aina läsnä.

"On parempi huolehtia luonteesta kuin maineesta,
koska luonne on se mitä ihminen on oikeasti,
kun taas maine kertoo ainoastaan sen mitä
muut hänestä ajattelevat."-John R. Wooden

 

Jotta elo itsen kanssa olisi helpompaa, on yksikertaisesti elettävä itseä miellyttävällä tavalla. Sinä saat tehdä asioita, joista nautit ja karsia niitä, jotka eivät lisää onnellisuutta. Kun tuntuu, että jonkun eteen ei ole vaivan arvoista taistella, on lupa luovuttaa. Toisaalta taas silloin, kun jotain todella haluaa, on oltava valmis puskemaan jämäkästi eteenpäin siitäkin huolimatta, että joutuu pois omalta mukavuusalueelta. On haluttava tulla onnenpekaksi.

Paras tie omanlaisen elämän löytämiseen on kulkea omien arvojen kautta. Kannattaa kuulostella, mitkä ovat itselle niitä tärkeimpiä asioita. Hyvinvointi ja terveys, ihmissuhteet, materia, työ ja opiskelu, itsensä kehittäminen, onnellisuus ja mielihyvä, ulkoiset asiat, hyvyys, oikeudenmukaisuus vai kenties uskonto? Kun tietää, minkä päällä seisoo, on helpompaa muodostaa oma elämä sellaiseksi, että siitä voi olla ylpeä.

"Rohkeus on elää johdonmukaisesti
oman elämänkatsomuksensa mukaan."

- Hannu Nyman

Kun voi olla ylpeä itsestään ja elämästään, ei tarvitse hävetä. On todella vapauttavaa todeta aidosti, että toimin näin oman moraalini ja omien arvojeni vuoksi. Silloin ei tarvitse keksiä puolitotuuksia, piilotella, unohtaa tai yrittää olla jotain muuta kuin oikeasti on. Samalla tulee myös tehtyä useammin asioita, joista voi olla ylpeä ja voi välttää sellaisia valintoja, jotka eivät johtaisi hyvään. Syntyy positiivinen kehä.

"Todellista onnea ei saavuteta mielihyvän tavoittelulla,
vaan olemalla uskollinen arvokkaalle päämäärälle."

-Helen Keller

Nyt, ei myöhemmin

Kesä on jollain tavalla taianomaista aikaa. Päivät ovat pitkiä ja yöt kuumia ja ilma on toiveista ja tuoksuista sakea. Kesä on ääripäitä; hurjia myrskyjä ja seisovaa tuulta, auringon pistelyä iholla ja kylmästä töröttäviä käsikarvoja. Kesällä mitä tahansa voi tapahtua.

Kesällä on huimat mahdollisuudet elää täysillä tai toisaalta kesällä on aikaa pysähtyä miettimään itseä ja ympärillä olevia asioita. Miltä minusta tuntuu juuri nyt? Olenko onnellinen? Mikä tekee minut onnelliseksi? Entä mikä estää onnellisuuttani? Mitä kaipaan ja minkä voisin jättää taakseni? Välillä on hyvä pysähtyä kuuntelemaan, mitä sanottavaa itsellä on.

Jos olet tyytyväinen, anna sen tunteen vallata itsesi. Anna hymyn tulla, rutista itseäsi ja tunne oma lämpösi. Olet ihana! Jos taas kaipaat muutosta, päätä tehdä se. Nyt, ei myöhemmin. Olet sen arvoinen.

Muutoksesta

Tämän päivän trendisanoja ovat uudistumiskyky, ketteryys, joustavuus, kehitys ja muutos. Sanoja viljellään niin työelämässä kuin henkilökohtaisessa arjessa; koko ajan pitää olla valmis olemaan ajan hermolla ja parempi kuin eilen.

Kehitys ja muutos ovat ainoita teitä, jotka vievät eteenpäin. Vain niiden kautta voi tulla jotain parempaa. Välillä polku parempaan käy suvantojen kautta, mutta kulkua voi helpottaa olemalla joustava, vastaamalla haasteisiin ketterästi ja kykenemällä oppimaan koetusta.

Sanat ovat kauniita kirjoitettuna, mutta niiden merkitys tosielämässä on kovin vaihteleva. Muutos edellyttää pysyvästä luopumista, mutta juuri pysyvä luo turvallisuuden ja luottamuksen tunteita. Tarve jatkuvaan kehitykseen, oppimiseen ja itsen uudelleen luomiseen voi olla henkisesti raskasta. Hyvä lakkaa olemasta hyvää, kun suuntana on vielä parempi. Olennaista olisi tunnistaa se, mikä kaipaa muutosta ja se, mistä ei kannata luopua. Muutos ei ole itse tarkoitus.

Hyvin perusteltu, yhteisesti ymmärretty ja tarpeeseen vastaava muutos voi kuitenkin tuoda elämään jotain sellaista hyvää ja rikastuttavaa, jota ei muuten olisi. Muutosta ei kannata tuomita, vaikka asiat olisivat ihan hyvin näinkin. Ehkäpä joku itseä(kin) koskeva muutos on tärkeä jollekin toiselle.Toisten takia ei tarvitse muuttua, mutta yhdessä muiden kanssa muutos voi palvella kaikkia osapuolia.

"Suurin voitettava henkinen muutos

muutosprosesseissa on usein siinä, että olemassa oleva perinne,

olkoon se kuinka typerä tahansa, saa jatkaa olemassaoloaan ilman perusteluja,

mutta uuden kokeilu on perusteltava jokaista nurkkaa myöten."

(Silander, Rautiainen & Kostiainen 2014, 166)

Lähde:

Silander, T., Rautiainen, M., & Kostiainen, E. 2014. Kuka muu muka muuttaa? Opettajankoulutuslaitoksen johtajat muutostyön arkkitehteinä. Teoksessa P. Hökkä, S. Paloniemi,  K.Vähäsantanen, S. Herranen, M. Manninen & A. Eteläpelto (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen - Luovia voimavaroja työhön! (s. 151-168).  Jyväskylä University Printing House, Jyväskylä.

Elämä on tai ei ole - se vähän riippuu

Kuva: 9gag.com

Elämä on lopulta yskinkertaista. Tee, mitä haluat tehdä - elä, kuten haluat elää. Tiedosta arvosi ja anna niiden johdattaa.

Tee valintoja, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Tunnista vaihtoehdot ja puntaroi niitä. Miltä vaihtoehdot tuntuvat mielessäsi, entä kehossasi? Mitä sisimpäsi sanoo? Yleensä oikea ratkaisu on meissä valmiina, kunhan sitä osaa kuunnella. Oletko jonkun vaihtoehdon kannalla, vaikka se ei tuntuisi järkevältä? Annatko ulkoisten tekijöiden vaikuttaa valintoihisi vai teetkö valinnat siltä kannalta, mikä tuntuu sinusta oikealta?

Oikeat valinnat eivät ole aina niitä, jotka tekevät heti ja hetkellisesti onnelliseksi. Valinnat voivat olla vaikeita ja tuottaa tuskaa, mutta sisimmissäsi tiedät, että valinta on oikea. Pidemmällä tähtäimellä oikea valinta on aina parempi kuin lyhyitä seurauksia tuottava ratkaisu.

Ja kun olet tehnyt päätökseksi, päästä irti. Sinun ei ole pakko pysyä päätöksessäsi, jos vaihtaminen on mahdollista. Älä harmittele tehtyä, vaan suuntaa katse tulevaan. Mitä seurauksia valinnallasi on? Mitä merkityksiä annat seurauksille? Vaikka valinta osoittautuisi vääräksi, älä antaudu itsesääliin. Sinulle tulee uusi mahdollisuus.

Tärkeintä ei ole se, mitä tapahtuu, vaan se, millaisia merkityksiä tapahtuneelle antaa.

Kasvu tarvitsee tilaa

Sanonta kuuluu, että ne, joilla on vähiten sanottavaa, ovat eniten äänessä. Sanonta on siitä hyvä, että se laittaa luun kurkkuun. Tai herneen nenään. Kummin vain, ongelmana on, että sanonta toteuttaa itse itseään. Ne, joilla olisi jotain sanottavaa, eivät uskalla olla äänessä etteivät vaikuttaisi hölösuilta.

Välillä tuntuu, että kaikilla mielipiteillä pitää olla perusteita. Varsinkin silloin, jos haluaa olla uskottava, omien mielipiteiden takana tulee olla kovaa faktaa, useita eri näkökulmia, huomioon ottamista ja viimeisteltyjä ajatuksia. Ettei vaan tee itsestään tyhjänjauhajaa ja trollaajaa.

Perustellut mielipiteet ovat tärkeitä, mutta usein unohtuu, että ihmiset rakentavat yhteistä ja jaettua todellisuuttaan vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutustilanteet ovat usein spontaaneja; ne tulevat yllättäen vastaan, eikä niihin ei ole voinut varauta opettelemalla argumentteja ulkoa. Vuorovaikutuksessa mielipidettä vaativat aiheet elävät, eikä omia mielipiteitä voi jäädä miettimään kovin pitkäksi aikaa, jos aikoo pysyä tilanteessa mukana.

Vuorovaikutuksessa tulisi olla tilaa keskeneräisille ajatuksille. Pitää ymmärtää, että ensimmäisenä mieleen tuleva kommentti ei kerro koko totuutta sanojan ajatuksista. Ajatusten tulisi saada lentää, niitä pitäisi kuunnella - muttei liian vakavasti - ja niiden tulisi antaa kehittyä ja muotoutua keskustelun edetessä. Tai vaikka seuraavalla kerralla. Mielipiteet muodostuvat siinä hetkessä niiden ihmisten kanssa, jotka jakavat sosiaalisen tilanteen.

Eihän se sitä tarkoita, että jos joskus olemme jotain mieltä, ettemme voisi toisella kerralla olla toista mieltä. Välillä oikein hävettää, mitä silloin joskus on tullut sanottua. "Mutta sähän silloin sanoit että..." -kommentit ovat turhauttavia, kun omat ajatukset ovat menneet eteenpäin. Niin sanoin, mutta... Niissä tilanteissa olisi tärkeää oivaltaa, että me olemme kaikki keskeneräisiä, kasvavia ja kehittyviä.

Pitää antaa tilaa kasvaa ja tulla erilaiseksi.

Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu

Minä vol 2.0. Nykyajan ihmiset luovat itsensä uudelleen kuin käärmeet nahkansa. Saa olla ennakkoluuloton muutoksissa ja erilainen kuin ennen. On hienoa olla uusi ja upeampi, parempi versio itsestä.

Muutoksessa koolla ei ole väliä. Tai tietysti mitä isompi muutos, sitä kivempaa se on julistaa koko kansalle, mutta todellisuudessa muutos on muutos riippumatta siitä, mikä muuttuu. Muutos voi olla esimerkiksi elämäntaparemontti, isommat painot puntilla, uusi tukka tai myönteisemmät ajatukset. Muutos on jotain, mitä teet tai ajattelet eri tavalla kuin eilen.

Muutoksen tekeminen ei ole aina helppoa. Vähemmän sokeria, enemmän liikuntaa, parempi ajanhallinta tai vaikka avoimempi sosiaalisissa tilanteissa ovat tavoitteita, joiden toteuttaminen ei välttämättä tapahdukaan ihan hetkessä. Opittuja tapoja voi olla vaikea lähteä muuttamaan.

Muutoksessa keskeisintä on miettiä, miksi haluaa jonkin muuttuvan. Onko muutoksen taustalla onnellisuuden tavoittelu vai kenties itsensä rankaiseminen? "Lopetan sokerin syönnin kokonaan, koska olen niin ällöttävän lihava."

Muutos lähtee aina itsensä hyväksymisestä juuri nyt.

Kuulostaa nurinkuriselta; eikö motivaatio synny juuri halusta muuttaa jotain, mikä nyt on huonosti? Jos haluaa jonkin muutoksen tapahtuvan, ei ole järkevää perustaa muutoksen motivaatiota negatiivisille ajatuksille itsestä. Itsensä rankaisemiseksi käytetty muutos saattaa kääntyä itseä vastaan heti, kun tulee vastoinkäyminen. Silloin kyseenalaistaa muutoksen ja tulee helposti ajateltua, että kun kerran olen kumminkin niin surkea, minun on turha yrittää muuttua: "Olen niin huono muutenkin, joten ihan sama, vaikka vetäisin karkkia". Tai toisaalta jos muutos on rankaisu, sehän on tilapäinen ja päättyy silloin, kun asiat ovat taas hyvin: "Voin syödä karkkia sitten, kun olen tarpeeksi hoikka". Tällöin palaa helposti takaisin vanhoihin tapoihin.

Todellinen ja kantava motivaatio muutokselle on sen oivaltaminen, miksi muutos on itselle hyväksi. "Olen riittävän hyvän näköinen jo nyt, mutta ymmärrän, että sokeri tekee haittaa elimistölleni ja saa minut väsyneeksi. Siksi minun on tärkeää opetella pikkuhiljaa vähentämään sokeria." Muutos on tie hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Silloin ainoa keino kulkea tie on rakastaa itseä ja hyväksyä se, että ei tarvitse olla täydellinen nyt, eikä myöhemminkään. Muutos on itsensä rakastamista ja hyvän tekemistä itselle.

Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu. - Shakespeare

Aforismi: hyvejohtajuus.fi

Perfektionismi ei johdakkaan täydellisyyteen

Olen aina pitänyt itseäni perfektionistinä. Haluan tehdä asiat hyvin, ellen jopa paremmin ja uskon, että on olemassa täydellisyys. Uskon, että kovalla työllä täydellisyyden voi saavuttaa.

Todellisuudessa perfektionismi on tekosyy voida huonosti.

Perfektionismi johtaa helposti tyytymättömyyden, riittämättömyyden ja epävarmuuden tuntemuksiin. Aina, kun pääsee lähemmäksi täydellisyyttä, rima nousee. Perfektionismi on näännyttävä elämänmittainen takaa-ajo, jossa epämäärinen tavoite juoksee karkuun ja epätoivoinen hyväksyntää kaipaava ihmisraunio raahautuu perässä.

Perfektionismistä voi parantua.

Itsensä hyväksyminen, armollisuus, oikeasti tärkeiden asioiden tunnistaminen ja epäolennaisesta irti päästäminen ovat avainasioita. Täydellisyyden tavoittelun varaan rakennettua minuutta ei muuteta hetkessä, mutta vähän kerrallaan, päivä päivältä eteenpäin voi hidastaa takaa-ajoa. Tavoitteiden selkiyttäminen ja riittävän tason määritteleminen voivat auttaa.  Ehkä jossain vaiheessa oppii huomaamaan, milloin juoksee turhaan.

Täydellisyys ei ole elämän heittämistä hukkaan sellaisten asioiden puolesta, joilla ei oikeastaan ole merkitystä. Täydellisyys on tasapainoa eri elämän osa-aluiden välillä.

Täydellinen epätäydellinen elämä

Paasaan usein siitä, mitä pitäisi tehdä. Pitäisi olla aktiivisempi, positiivisempi, avoimempi, nauttia elämästä, ymmärtää, mikä on tärkeää ja lisätä sitä elämään ja elää parasta elämää itselleen. Pitäisi ei kuitenkaan ole sama asia kuin haluaisi.

Sinun ei pidä muuttua. Sinun ei tarvitse olla tyytyväisempi, onnellisempi, iloisempi, sosiaalisempi, rohkeampi, ymmärtäväisempi tai innokkaampi. Kukaan tai mikään ei voi olettaa sinun muuttuvan tai muuttamaan mitään. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Muutos on ajankohtainen, jos sinä haluat sitä. Jos sinusta tuntuu, että ajattelemalla tai toimimalla toisin voit parantaa elämänlaatuasi, sinun kannattaa ryhtyä kehittämään itseäsi. Omaan ajatteluun tai toimintaan liittyvä muutos ei onnistu, ellet todella halua sitä ja ymmärrä, että muutos on vain sinua itseäsi varten. Toki muutos voi tuntua vaikealta, ahdistavalta ja ylitsepääsemättömältä, mutta juuri sen vuoksi sinun on ymmärrettävä, miksi haluat sen tapahtuvan.

Media muistuttaa vähän väliä siitä, millaista ihana elämä on tai millaista sen tulisi olla. Näin voit olla onnellisempi, tällä tavalla voit paremmin. Kuitenkin vastoinkäymiset, väsymys, kurja fiilis, tylsyys, kyyneleet, kipu ja heikkous kuuluvat elämään yhtä paljon kuin onnistumiset, onni, ilo, autuus, hyvyys, hymy, kauneus ja energisyyskin. Joka päivä ei ole elämän paras päivä, eikä pidäkkään olla.

Sinun ei tarvitse pyrkiä jatkuvasti parempaan elämään ollaksesi onnellisempi.

Elämäsi voi olla hyvää juuri nyt kaikkine ulottuvuuksineen ja jos se ei tunnu siltä, sinun on päätettävä, haluatko tehdä sille asialle jotain.

Tavoitteena passiivisuuden aktivointi

Toimettomuus ruokkii toimettomuutta. On kovin helppoa opetella passiiviseksi ja vältellä asioihin tarttumista. Teen sen myöhemmin tänään, huomenna, ylihuomenna, ensiviikolla, kyllähän tässä vielä ehtii ja mitä näitä nyt on. Tekemättä jättämällä kasvattaa huomaamattaan kynnystä ryhtyä toimeen ja yllättävän pian saa itsensä kiinni siitä, että minkä tahansa asian hoitaminen venyy.

Passiivisessa elämäntavassa ei ole sinänsä mitään väärää. Toiset ovat luonnostaan taipuvaisempia pohdiskelemaan pidempään toimeen ryhtymistä kuin toiset. Aktiivisuus voi myös vaihdella aikojen mukaan - esimerkiksi arjessa on helpompaa hoitaa asia toisensa perään, kun taas lomalla on lupa ajatella, että myöhemminkin ehtii. Aina ei tarvitse riehua pää kolmantena jalkana. Toimettomuus on huolestuttavaa silloin, jos ei yksinkertaisesti tunnu saavan mitään aikaan tai aikaansaaminen vaatii kohtuuttomia ponnistuksia.

On tärkeää opetella elämään paitsi asioiden hoitamisen välillä myös asioita hoitaessa. Ei kannata jäädä tuleen makaamaan, mutta toisaalta silloin tällöin nuotion lämpö varpaissa tuntuu hyvältä. On ihanaa tuntea saavansa aikaiseksi - se kasvattaa itsetuntoa ja minäpystyvyysuskomuksia.

Jos haluat olla aktiivisempi asioiden hoitaja, sinulla on yksi vaihtoehto: toimi. Älä keksi tekemisen siirtämiselle tekosyitä, vaan aikatauluta asiat, jotka haluat saada aikaiseksi. Merkitse deadline kalenteriin ja jaksota sen saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Päätä, milloin teet tarvittavan puhelinsoiton, milloin lähetät hakemuksen, milloin käyt asioilla, milloin hankit sen, milloin käytät sitä tai milloin menet sinne. Palauta mieleesi se tunne, kun homma on hoidettu ja pidä se tunne mielessäsi, jos meinaat hairahtua luovuttamaan.

Muista kuitenkin, että muutos toiminnassa vie aikaa. Ole armollinen itsellesi ja vastoinkäymisissä totea itsellesi, että ensi kerralla onnistut. Vähän kerrallaan, pienin askelin sinusta tulee vielä aktiivisempi.

Muutos vaatii aikaa

Onko elämässäsi tapahtumassa muutos? Millainen muutos? Mihin se liittyy?

Liittyi muutos mihin tahansa omassa elämässä, oli se iso tai pieni, sillä on tapana aiheuttaa jonkinlainen stressireaktio. Stressireaktiolla tarkoitan kropan ja mielen reagoimista ja valmistautumista tulevaan; reaktio voi olla positiivinen tai negatiivinen. Siihen voi liittyä esimerkiksi odotusta, kärsivällisyyttä tai kärsimättömyyttä, jännitystä, epäilyksiä, pelkoa, ahdistusta, innostusta tai vaikka väsymystä. Iso osa tietoisesta ja tiedostamattomasta aivokapasiteetista kuluu muutoksen pohdintaan ja siihen voi liittyä esimerkiksi sekavia tai ristiriitaisia ajatuksia.

Tärkeintä muutoksen kohtaamisessa on muistaa antaa aikaa itselle. Eräs ystäväni muistutti, että mikään muutos, varsinkaan itseen liittyvä tai erityisen iso, ei tapahdu hetkessä. Omille reaktioille ja ajatuksille on tärkeää antaa aikaa kehittyä ja muotoutua. Oma suhtautuminen muutokseen vaatii totuttelua ja asian pyörittelemistä mielessä ja keskustelussa useita kertoja, eikä mitään järkevää synny välttämättä hetkessä. Mitä epävarmempi olet muutoksen suhteen, sitä kärsivällisempi sinun on oltava itseäsi kohtaan.

Ole armollinen itsellesi, koska lopulta olet ainoa ihminen, joka voi viedä sinut muutoksen läpi.