Herätä uinunut uneksijasi

Olen löytänyt itsestäni hihhulin. Sellaisen vallattoman veitikan, joka uppoutuu mielikuvituksen salaisiin maisemiin, kirjaviin syysruskan metsiin ja utuisiin järviin. Haaveilen ja kehrään mielessäni unelmistani verkkoa, johon kääriydyn illan hämärtyessä. Minussa herää uinunut uneksija.

Olin pienenä aika mielikuvituksekas runotyttö, mutta elämä teki minusta pikkuaikuisen. Sellaisen vastuullisen kansalaisen, joka miettii asioita rationaalisesti ja realistisesti. Jalat maassa ja niin edelleen.

Mutta olen huomannut, että välillä on kiva kokeilla hypätä - heittäytyä hervottomaksi ja antautua ajatuksille. Sukeltaa mielen pohjattomiin lampiin ja tutustua intuition ihmemaahan. Teemme sitä jatkuvasti tiedostamattamme, mutta kuvittelemme järkemme hallitsevan.

Me ihmiset emme kuitenkaan ole niin järkeviä kuin kuvittelemme. Olemme evoluution tuottamia vietti-, vaisto- ja tunnekimppuja, joiden tekemisten motivaatiot pohjautuvat enimmäkseen elimistön homeostaasin tasapainottamiseen (Damansio, 2003). Olemme luontomme armoilla. Toisinaan on mielenkiintoista tehdä luonto meissä tietoisesti näkyväksi.

Ja on se tarpeellistakin. Joogafilosofian mukaan jokaisessa ihmisessä kohtaa kaksi energiaa: Shiva ja Shakti. Shiva on järkeilevä tietoisuus, kun Shakti on liikkeelle paneva voima, energia ja luonto. Shiva ja Shakti ovat yhdessä täydellisiä tasapainon tuottajia, eikä tasapainoa voi olla ilman kummankin läsnäoloa. (https://www.chakras.net/yoga-principles/22-shiva-and-shakti, luettu 12.12.2016) Shivan ajatteleva ja tietoinen olemus korostuu tietoyhteiskunnassamme, mutta Shaktin luonnollinen toteuttaminen jää järkeillessä vähemmälle. Shaktin olemusta on mahdollista voimistaa niin, että välillä antaa vaan mennä. Antaa liikkeen liikkua ja ajatusten virrata ilman jatkuvaa kontrollia. Päästää irti järkeilystä.

Kyllä elämä kantaa, vaikka välillä laittaisi kädet niskan taakse ja jäisi virtaan kellumaan.

Aina ei tarvitse olla niin järkevä. Sitten jaksaa taas tarpoa jalat maassa.

Anna mennä.

Kirjallisuus: Damansio, A. 2003. Spinozaa etsimässä - ilo, suru ja tuntevat aivot. Terra Cognita: Helsinki. 

Mieli estää kuuntelemasta itseä

Tietoyhteiskunta on vanginnut meidät mieleemme. Meille opetetaan, että tärkeintä ja arvokkainta, mitä meillä on, tapahtuu pään sisällä. Parasta, mitä voimme itsellemme tehdä, on kehittää ajatteluamme. Esimerkiksi muistin harjoittaminen vähentää riskiä sairastua muistisairauksiin vanhemmalla iällä. Mielen toimintaan satsaaminen on kannattava investointi.

Mieltä vaaliessamme ajaudumme sen uhreiksi. Tietotulvan keskellä kroolaava mieli ei aina tunnista, milloin on aika tarttua pelastusliiveihin ja antautua virran vietäväksi. Mielemme hörppii ympärillä olevaa informaatiota, joka jää hölskymään kuin juuri ennen juoksulenkkiä imaistu vesilasillinen mahaan. Emme välttämättä osaa hiljentää päässämme tapahtuvaa alituista höpinää. Se kuormittaa ja pidemmällä tähtäimellä saattaa aiheuttaa pitkittyvää stressiä. Ajaudumme mielemme vietäviksi.

Tietotyön lisääntyminen on vieraannuttanut meidät vartalostamme. Vartalomme on enintään väline, jolla pyrimme toteuttamaan mielen vaatimuksia; tavoitteellisuutta treeneissä, täydellisyyttä ulkonäössä ja taitoja, joilla ylpeillä. Myös esimerkiksi herkkujen syöminen aiheuttaa fyysisesti huonoa oloa, mutta teemme sitä silti. Teemme kehomme kustannuksella asioita, joita mielemme vaatii. Kehomme on väline, ei itse tarkoitus.

Mieli ja keho eivät ole toisistaan erillisiä, vaikka puhumme niistä ikään kuin toinen olisi olemassa ilman toista. Mieli ja keho ovat tiukasti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Me vain kuuntelemme mieluummin mieltämme kuin kehoamme. Ongelma on, että mielemme on voimakkaammin ympäristön vaikutteille altis. Se tarkoittaa, että mielemme muovautuu helpommin ulkoisten paineiden mukaiseksi ja unohtaa, mitä se oikeasti tarvitsee.

Jos onnistumme tasapainottamaan mielen ja kehon keskustelua eli hiljentämään mielen meteliä edes hetkellisesti, voimme löytää tasapainoisemman tavan kuunnella itseämme. Taito kuunnella itseä lähtee siitä oivalluksesta, että minä olen tässä ja nyt, vaikka mieleni vetäisi minua toisaalle.

Elämä on tai ei ole - se vähän riippuu

Kuva: 9gag.com

Elämä on lopulta yskinkertaista. Tee, mitä haluat tehdä - elä, kuten haluat elää. Tiedosta arvosi ja anna niiden johdattaa.

Tee valintoja, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Tunnista vaihtoehdot ja puntaroi niitä. Miltä vaihtoehdot tuntuvat mielessäsi, entä kehossasi? Mitä sisimpäsi sanoo? Yleensä oikea ratkaisu on meissä valmiina, kunhan sitä osaa kuunnella. Oletko jonkun vaihtoehdon kannalla, vaikka se ei tuntuisi järkevältä? Annatko ulkoisten tekijöiden vaikuttaa valintoihisi vai teetkö valinnat siltä kannalta, mikä tuntuu sinusta oikealta?

Oikeat valinnat eivät ole aina niitä, jotka tekevät heti ja hetkellisesti onnelliseksi. Valinnat voivat olla vaikeita ja tuottaa tuskaa, mutta sisimmissäsi tiedät, että valinta on oikea. Pidemmällä tähtäimellä oikea valinta on aina parempi kuin lyhyitä seurauksia tuottava ratkaisu.

Ja kun olet tehnyt päätökseksi, päästä irti. Sinun ei ole pakko pysyä päätöksessäsi, jos vaihtaminen on mahdollista. Älä harmittele tehtyä, vaan suuntaa katse tulevaan. Mitä seurauksia valinnallasi on? Mitä merkityksiä annat seurauksille? Vaikka valinta osoittautuisi vääräksi, älä antaudu itsesääliin. Sinulle tulee uusi mahdollisuus.

Tärkeintä ei ole se, mitä tapahtuu, vaan se, millaisia merkityksiä tapahtuneelle antaa.

Vuorovaikutussuhteet voivat olla yksinkertaisia

Meillä on tapana nähdä vuorovaikutussuhteissa enemmänkin kuin viisikymmentä eri harmaan sävyä. Suhteita vertaillaan, vatvotaan, arvioidaan ja arvostellaan. Niitä tulkitaan erilaisista merkeistä ja niitä koetetaan ennustaa mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Miksi, voi miksi, niistä tehdään niin vaikeita?

Eräs tuttuni päätti ratkaista vuorovaikutussuhteiden ongelmat:

"Ihmissuhteet joko voivat hyvin tai eivät voi hyvin ja jos ne eivät voi hyvin,

sen kyllä huomaa. Ei ole olemassa mitään välitiloja."

Vuorovaikutussuhteet ovat asia, joka parhaimmillaan tuottaa sisältöä ja merkitystä elämään. Miksi pilaisimme tärkeät asiat tekemällä niistä monimutkaisia? Jos vuorovaikutussuhde tuntuu hyvältä, se on sitä. Silloin siitä kannattaa nauttia ja aika näyttää, mihin se johtaa. Jos taas suhde ei tunnu voivan hyvin, ongelmat on hyvä ottaa keskusteluun ja selvittää. Toisinaan kannattaa punnita, mihin vuorovaikutussuhteisiin haluaa panostaa ja mitkä voi jättää ajan kannateltaviksi.

Se on siinä. Joko tai, eikä mitään muuta. Eikä nyt kannata ruveta järkeilemään, ennustamaan, tulkitsemaan, arvioimaan, arvostelemaan tai vertailemaan. Vuorovaikutussuhteiden laatu on sydämen asia, josta saavat päättää tunteet ja intuitio.

Ollakko vai eikö olla?

Minulla on tapana paasata ihmissuhteiden kestävyydestä. Mielestäni täytyy olla valmis näkemään vaivaa ihmissuhteiden eteen, pitää pystyä tekemään kompromisseja, oppia hyväksymään asioita ja taistelemaan vaikeissa tilanteissa. (Lue lisää esimerkiksi teksteistä Harrastuksena kertakäyttösuhteet, Pakene, taistele tai keskity muihin asioihin ja Uusi kulutustrendi)

Kaikki ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole niitä ihania ja helppoja, eikä niihin kannata välttämättä tuhlata voimavaroja. Mistä sitten tietää, että milloin kannattaa jatkaa ihmissuhdetta ja milloin ei? Missä kulkee vaivannäön, kompromissien, hyväksymisen ja taistelemisen raja? Listasin alle pienen pohdintapolun hankalan ihmissuhteen ratkaisemiseksi.

1. Kun mietit ihmissuhdetta, miksi haluaisit tai et haluaisi jatkaa sitä? Millainen syy on? Onko syy niin voimakas, että olet valmis jatkamaan tai luopumaan?
2. Mitä menetät, jos jatkat tai luovutat ihmissuhteessa? Entä mitä saat? Punnitse menetyksiä ja saamisia ja mittaile, kummilla on enemmän merkitystä.
3. Jos toinen ei osaa arvostaa vaivannäköäsi ihmissuhteessa tai jos yrittäminen on jatkuvasti yksipuoleista, vastaus jatkaakko vai jättääkkö -pohdintaan on harvinaisen selvä.
4. Jos törmäät sietämisessä ja hyväksymisessä ristiriitaan omien arvojesi kanssa, sinun ei tarvitse enää jatkaa. Arvot ovat jotain, joista voi toki hetkellisesti joustaa, mutta lopulta niiden muuttaminen voi olla mahdotonta. Varsinkin vaikeissa elämäntilanteissa ihmisillä on taipumus palata vanhaan ja tuttuun ajattelumalliin (ellei kyseessä ole voimakas tai traumatisoiva tilanne).
5. Muista, että päädyit sitten jatkamaan ihmissuhdetta tai lopettamaan sen, sinulla on vastuu valinnastasi. Sinun on muutettava suhtautumistapaasi ja asennettasi, sillä et voi vaatia toista muuttumaan. Toinen ei voi tehdä sinua puolestasi onnelliseksi - valitsit minkä tien tahansa.

Rakastaa ei ole sama kuin katsoa toisiaan silmiin,

se on katsomista yhdessä samaan suuntaan.

— Antonie de Saint-Euxepéry

Et ole kokonaan mennyttä ihmissuhteissa

Minulta kysyttiin kerran, että vaikuttaako menneisyys mielestäni uusiin ihmissuhteisiin. Onko niin, että uusia ihmissuhteita vertaa aina vanhoihin ja se rajoittaa ihmissuhdetta?

Mielestäni menneisyys on aina osa meitä. Aiemmin elämässämme tapahtunut, kokemamme ja tuntemamme vievät meitä eteenpäin ja muokkaavat meitä. Ajattelen, että nykyiset ja tulevat kokemuksemme rakentuvat aina edellisten päälle. Mennyt on erottamaton  osa olemustamme.

On kuitenkin eri asia, miten paljon menneisyyden antaa vaikuttaa tässä hetkessä ja tulevassa. Varsinkin, jos menneisyydessä on jotain merkittävää, joka on aiheuttanut erityisen voimakkaita tuntemuksia, halu välttää tai kokea niitä uudelleen tulevaisuudessa vaikuttaa merkittävästi toimintaamme.

Toisaalta menneestä on hyvä osata päästää irti. Uuden ja paremman huomaaminen voi olla vaikeaa, jos menneen antaa vaikuttaa liikaa toimintaan ja ajatuksiin. Esimerkiksi hyvän parisuhteen päätyttyä uuden kumppanin löytäminen on mahdotonta, jos vertailee kaikkia ehdokkaita edelliseen. Toisaalta taas ikävät kokemuksen ihmissuhteessa voivat rajoittaa uusien muodostamista, jos toiseen ei voi esimerkiksi luottaa. Menneestä on hyvä oppia, mutta sen ei kannata antaa hallita.

Uusi ihmissuhde on aina riski. Kuten sanonta kuuluu - se, joka pelkää, ei pelaa, mutta jos ei pelaa, ei voi voittaa. Koetamme usein ennustaa tulevaa sen avulla, mitä muistamme menneisyydestä, mutta uusista ihmissuhteista ei voi koskaan varmuudella sanoa, tulevatko ne onnistumaan. Edes menneen avulla ei ole oikopolkua ottaa uusista suhteista etukäteen selvää.

Vastaan alun kysymykseen, että kyllä ihmissuhteita yrittää aina vertailla vanhoihin ja kyllä aiemmat kokemukset määrittelevät niitä. Tärkeämpää olisi kuitenkin luottaa nykyhetken fiilikseen. Jos toisen kanssa on vaikeaa olla huolimatta siitä, että hän voisi aiempien kokemuksien perusteella olla varmasti järkevä valinta, miksi ihmissuhdetta täytyisi jatkaa? Tai jos toisen kanssa on hyvä olla, miksi se täytyisi pilata muistelemalla menneitä?

Kriittisesti kritiikitön

Tänään eräällä johtamisen kehittämistä käsittelevällä luennolla luennoitsija erikoistutkija Anne Pässilä antoi meille opiskelijoille tehtävän. Meitä kehotettiin luopumaan luennon loppuun asti kriittisyydestämme, arvostelusta ja negatiivisista ajatuksista. Kyseisten ajatusten heräämisestä sai ja piti tulla tietoiseksi, mutta ne piti työntää syrjään luennon loppuun asti.

Kriittisyys sulkee helposti silmämme siltä, mitä haluaisimme nähdä.

Kokeilepa olla jonkun aikaa niin kuin aiemmin mainitsemassani tehtävässä. Tulet huomaamaan, että avoimuus uusille asioille ja ideoille antaa sinullekin luvan olla avoin ja innovatiivinen. Mieti, mitä kaikkea voitkaan kokea, kun unohdat hetkeksi arvostella itseäsi tai muita, ajatuksiasi tai muiden ajatuksia ja tekojasi tai muiden tekoja.

Olemalla avoin olet hetken vapaa kaikesta rajoittavasta.

 

 

Keskellä kesää

Sinulla on aikaa päästää irti. Sinä voit unohtaa, antaa olla ja keskittyä muihin juttuihin. Sinä saat nauttia olostasi ilman, että teet oikeastaan mitään järkevää. Sinulla on lupa vain olla. Tai voit tehdä mitä haluat.

Hyvää juhannusta!

Intuition otteessa

Tuntuuko sinusta välillä siltä, että jokin käsittämätön sisälläsi tietää, miten jossain tilanteessa käy, vaikka järki sanoisi muuta? Se käsittämätön on intuitio.

Intuitio on nykypäivänä aliarvostettu kyky. Intuitio nimittäin kertoo ilman loogista päättelyä, mitä meidän kannattaisi kulloisessakin tilanteessa tehdä tai jättää tekemättä. Intuitio on se vastaus, joka tulee mieleemme ensimmäisenä.

Intuition kuunteleminen on taito. Joissain tilanteissa intuitio toimii jopa paremmin kuin järjellä ajattelu, koska intuitio perustuu suoraan kehosi ja mielesi tarpeisiin. Siksi välillä kannattaa yrittää luottaa siihen, mikä tulee ensimmäisenä mieleen. Kun huomaat, että intuition kuuntelu kerran toimi, siihen luottaminen luonnistuu jatkossa paremmin.

Ihanaa ja intuition täyteistä viikkoa sinulle!