Hyggeilyä vai todellista hyvinvointia? Jatkuvan hyvinvoinnin ylläpitäminen

Me kaikki tiedämme jokanaisen ja -miehen hyvinvoinnin top nelosen:

1. Syö monipuolisesti ja terveellisesti.
2. Liiku.
3. Nuku riittävästi.
4. Ajattele positiivisesti.

Selvä, mutta entä jos hommat eivät kaikesta tiedosta huolimatta toimi? Entä jos palaset eivät loksahda kohdilleen omassa arjessa?

Minulle hyvinvoinnin perusasiat eivät ole aina olleet itsestään selviä. Olen krooninen aamuyöheräilijä, syön salaatin seurana croissantteja (joihin saatan muuten laittaa voita ja juustoa päälle), en sylje karkkikuppiin ja olen liikkunut pelkästään ulkonäkösyistä. Stressaantuneena nukun huonosti, olen tunnesyöppö, pyrin ylisuorittamaan, en tunne jaksamiseni rajoja, en aina venyttele treenin jälkeen, olen epätrendikkäästi sekasyöjä ja ärsyynnyn helposti. Miten minä pyrin tasapainottamaan hyvinvoinnin peruspalaset omassa arjessani?

Hyvinvointia pitää mitata pitkällä aikavälillä

Hyggeily on hetkittäistä, mutta todellinen hyvinvointi näkyy vasta pitkällä aikavälillä. Hyvinvointi on omassa elämässä ja omissa nahoissa viihtymistä, arjessa jaksamista, huonoista päivistä selviämistä ja yleistä tyytyväisyyttä.

Jotta hyvinvoinnista tulee pysyvä olotila, sitä täytyy ylläpitää jokapäiväisillä arkisilla valinnoilla. Hyvinvointiteot tuottavat tulosta pitkällä tähtäimellä. Kysymys ei ole siitä, valitsetko tänä iltana sohvan treenin sijaan, vaan siitä, kumpia valintoja kertyy enemmän viikon, kuukauden ja vuoden aikana.

Tätä blogitekstiä kirjoittaessani haukkasin välipalaksi maustamattomia pähkinöitä sekä rivillisen maitosuklaata. Toista riviä en ota, vaan säästän sen viikonlopulle.

Hyvinvointi syntyy tietoisuudesta

Aktiivinen hyvinvoinnin ylläpitäminen on tietoisia valintoja ja tekoja. Toiset teot ovat näkyvämpiä kuin toiset. Mene ajoissa nukkumaan, syö ravitseva aamupala, valitse välipalaksi hedelmä kahvipullan sijaan ja kulje rappusia.

Sitten on niitä tekoja, jotka eivät ole aivan niin itsestään selviä. Muistatko hengittää päivän aikana kunnolla ja antaa sillä tavalla aivoille niiden tarvitsemaan happea? Pidätkö verensokerin tasaisena? Annatko aivojen levätä katsomalla silloin tällöin kaukaisuuteen ajattelematta mitään? Pidätkö istumisesta taukoja, joiden aikana liikut ja palautat verenkierron tehokkaammaksi? Nautitko hiilihydraattipitoisen iltapalan unen saannin edistämiseksi? Ehkäisetkö yöllisen palautumisen nauttimalla särkylääkkeitä, alkoholia tai sokeripitoisia herkkuja illalla?

Useimmat todelliset hyvinvointia edistävät teot ovat hyvin pieniä ja piiloisia. Jotta niistä tulee osa jokapäiväistä elämää, niistä täytyy tulla tietoiseksi. Tätä tekstiä kirjoittaessani pysähdyin viisi kertaa katselemaan ikkunasta ulos ja hengittämään syvään, palleaan asti, jotta aivoni jaksavat työskennellä virkeinä.

Tasapaino tärkeää

Nykyiset keskeiset hyvinvointia horjuttavat asiat liittyvät liiallisuuden kulttuuriimme. Ympärillämme on enemmän virikkeitä, enemmän materiaa, enemmän ruokaa, enemmän mahdollisuuksia, enemmän odotuksia ja enemmän valinnan paikkoja. On luonnollista valita välillä se hyvinvoinnin kannalta ei-niin-ihanteellinen vaihtoehto. Sitä paitsi tietty valinta voi edistää toista hyvinvoinnin osa-aluetta toisen kustannuksella.

Ei ole järkevää yrittää optimoida kaikkia elämän osa-alueita ja kaikkia valintoja ihanteiden mukaisiksi. Ihanne-elämä voi tuntua ajatuksena houkuttelevalta, koska täydellisiin valintoihin ei liity epäonnistumisen riskiä.

"Entäpä Fitstar-sivuston ehdotus: paina torkkuhälytintä ja siirrä aamutreenisi iltapäivään. Miksei saman tien vaikkapa hakkaa itseäsi terävällä esineellä naamaan?" - Anna Perho Suplan kolumnissa 'Millä aikuinen voi palkita itsensä?'

Jos elämän olisi tarkoitus olla jatkuvaa onnea ja onnistumista, meillä ei olisi tunneskaalan synkempää ulottuvuutta. Uusien tutkimusten mukaan liiallisella positiivisella ajattelulla voi olla myös haittavaikutuksia, kun elämän kirjon negatiiviset hetket jätetään huomioimatta ja käsittelemättä. Olen kirjoittanut aiheesta teksteissä Positiivisuus voi tukahduttaa elämän, Elämä ei ole koko ajan ihanaa ja Välillä on pakko elää.

"Onnellisuus ei ole normaali olotila." - psykoterapeutti Russ Harris

Liikuntatieteiden tohtori, "Lihastohtori" Juha Hulmi on todennut, että urheilussa hifistelylle kannattaa uhrata maksimissaan 20 prosenttia ajasta. Tuon ajan ylittävällä ajalla ei ole enää merkitystä suoritusten kannalta - pahimmillaan se voi heikentää suorituksia viemällä huomion pois olennaisesta.

Mikä on sitten sopiva hifistelyn ja rentoilun suhde? Kokeilemalla oppii. Minä pyrin aina tarkastelemaan kokonaisuutta; tutkin valintojani kuluvan viikon osalta. Jos olen valtaosan viikkoa nukkunut riittävästi ja hyvin, voin venyttää nukkumaanmenoa perjantaina. Jos taas unimääräni on vähäisempi tai tiedän, ettei uneni ole ollut palauttavaa, pidän perjantainakin kiinni nukkumaanmenoajasta. Toisaalta jos perjantai-iltana on mukavaa tekemistä, joka saa minut hyvälle tuulelle, voin pihistää unesta ja nukkua viikonloppuna pidempään. Yritän ajatella sekä rationaalisesti että lempeästi.

Minun tämänhetkinen elämäntilanteeni edellyttää minulta erityisesti fyysisen kehoni huoltamista ja asioiden priorisointia. Opintojen ohessa teen työkseni sekä tietotyötä että fyysistä liikunnan ohjaamista. Jotta fyysinen kehoni, mieleni koti, pysyy kunnossa, minun täytyy nukkua riittävästi, syödä hyvin ja harjoittaa kehonhuoltoa, kuten venyttelyä ja syvien lihasten vahvistamista. Näiden ollessa kunnossa voin keskittyä myös opintoihin ja tietotyön tekemiseen. Ja kun tuntuu, etten jaksa, raivaan itselleni vapaan aamupäivän, jolloin en avaa elektronisia laitteita, enkä tee mitään velvollisuudesta. Yritän muistaa antaa itselleni aikaa levätä.

On tärkeää tehdä pieni tutkimusmatka itseen ja kartoittaa, mitä hyvinvointi itselle tarkoittaa. Millaisessa elämäntilanteessa elät? Millaisia hyvinvointitekoja ja -valintoja sinun on realistista tehdä tässä elämäntilanteessa? Mitä tekisit toisin toisessa elämäntilanteessa? Mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi tärkeimpiä? Millaisia hyvinvointivalintoja voit tehdä tukeaksesi tärkeimmiksi kokemiasi asioita? Onko sinulle tärkeää painottaa jotain hyvinvoinnin osa-aluetta (esimerkiksi istumatyöläiselle liikunta, tietotyöläiselle aivojen lepo tms.)? Mistä asioista voisit joustaa tai luopua kokonaan?

Tasapainoa toivottaen,

Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Verkkosivut osoitteessa https://onnittelutonnesta.wordpress.com/

Toiveena parempi huominen: 6 vinkkiä mielialan ja itsetunnon kohottamiseen

Välillä minusta tuntuu, että olen maailman huonoin ihminen. Niinä hetkinä koko maailma tuntuu kaatuvan päälle, enkä minä osaa mitään korjatakseni tilannetta. Itsetunto on nollissa ja kyyneleet kirvelevät silmissä.

Meillä kaikilla on huonoja hetkiä. Ne ovat ok. Muista kuitenkin, etteivät ne ole todellisuutta. Ne ovat ohi meneviä ja hetkellisiä muistutuksia siitä, että olemme ihmisinä elossa.

Näillä käytännössä kokemillani vinkeillä kohotat itsetuntoa ja mielialaa paremman huomisen toivossa:

Sure surut ja jatka sitten matkaa. Tunteita ei kannata tukahduttaa, vaan anna niille niiden vaatima tila. Muista kuitenkin, että et ole yhtä kuin tunteesi. Tunteet ovat pohjimmiltaan kehon synnyttämiä reaktioita sisäistä tai ulkoista uhkaa vastaan, mutta ne eivät vastaa totuutta. Sure, kun surettaa, mutta älä jää tunteesi vangiksi. Anna tunteen jatkaa matkaa ja luovu sen herättämistä ajatuksista.

Tee säännöllisesti asioita, jotka saavat sinut voimaan hyvin. Onko sinulla tärkeä harrastus? Saatko varmuutta tiettyjen ihmisten kanssa olemisesta? Onko joku teko sellainen, joka saa olosi paremmaksi? Onko sinulla voimabiisiä tai vaikka -esinettä? Tule tietoiseksi sinulle tärkeistä asioista ja järjestä niille tilaa arjessa - myös silloin, kun ei ensimmäisenä tuntuisi siltä. Minun voima-asiani on päivittäinen hetki joogamatolla joogaten tai meditoiden. Voima-asiasi palauttaa sinut tärkeiden asioiden ja tunteiden äärelle, mikä kohottaa itsetuntoa.

Vietä aikaa luonnossa. Tutkimusten mukaan luonnossa oleilu parantaa itsetuntoa ja kohottaa mielialaa.

Tasapainoinen ruokavalio on terveen mielen perusta. Harjoita sopivasti itsekuria ja päätä laittaa ruokavaliosi kuntoon. Riittävästi ravinteikasta ravintoa säännöllisesti syötynä parantaa kehon toimintaa ja tasapainoa, joka puolestaan tasoittaa hormonitoimintaa ja sitä kautta mielenterveyttä. Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi vääristä valinnoista, vaan hyväksy ne ja jatka kohti uutta parempaa valintaa.

Anna aikaa säännölliselle liikunnalle. Liikunta parantaa mielialaa, itsetuntemusta ja itsetuntoa. Luovu siitä ajatuksesta, että liikunnan pitäisi olla tietynlaista. Esimerkiksi kävely, jooga ja pyöräily ovat helppoja, taatusti hyödyllisiä matalan kynnyksen liikuntamuotoja, jotka sopivat stressaantuneellekin. Liikunnalle ei tarvitse asettaa tavoitteita - pelkkä hyvä olo on riittävä saavutus.

Arkisten asioiden tekeminen helpottaa. Pidä kiinni rutiineista ja pidä itsesi virkeänä puuhastellessa. Huomaa onnistumiset ja nauti siitä, että sinä saat olla ja tehdä.

Hyvää tätä päivää ja parempaa huomista!

Itsevarmana,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Onnittelut onnesta -verkkosivut osoitteessa http://onnittelutonnesta.wordpress.com !

Älä anna arjen hukuttaa yhteyttäsi itseesi

Välillä minusta tuntuu, että leijailen. Olen kuin ilmavirtojen aallokon riepottelema pikkulintu, joka tahtoisi laskeutua, mutta johon jokainen tuulenpuuska lennättää vielä hieman korkeammalle pilvien valtakuntaan. Tunnit, päivät ja viikot vilistvät allani, ulottumattomissani. Minulla on tunne siitä, etten pysty vaikuttamaan etenemiseeni, vaan leijailen arjen riepoteltavana.

Tuttu tunne?

Arjella on tapana tarrautua meihin kuin takiainen neulesormikkaisiin. Keskitymme niin suorittamaan velvollisuuksia, että unohdamme, miksi oikeastaan elämme.

Arjessa ei ole mitään pahaa. Suorittamisessakaan ei ole tiettyyn rajaan asti mitään pahaa - usein on välttämätöntä tehdä tiettyjä vähemmän mieluisia asioita, jolloin suorittamisfiilis on hyvä keino saada hommat tehtyä. Ongelma syntyy silloin, kun kaikista miellyttävistä ja epämiellyttävistä asioista tulee valtava tekemisten vyyhti, jonka selvittämisen välissä ei ole aikaa pysähtyä miettimään, miksi tekee mitäkin ja mitä iloa tekemisistä on. Oman arjen ja tekemisten merkitys hukkuu.

Kuuntele ja tiedosta

Silloin, kun on vähiten aikaa, pysähtymisen merkitys korostuu.

Minulla oli kamala viikko. Yritin parannella rajua flunssaa samalla, kun kalenterini oli täynnä jumppa- ja joogaohjauksia, palavereita, luentoja ja opiskelutehtäviä. Keskiviikkoiltana, kun minun olisi tehnyt mieli jäädä peiton alle itkemään väsymystäni, raahauduin yinjoogaharjoitukseen. Reilun tunnin ajan kuuntelin hengitystäni ja tunnustelin kehoani.

Palasin omaan keskukseeni ja muistin, kuka olen, miksi olen ja mitä merkitystä sillä, mitä olen ja teen, on. Olin helpottunut, oloni oli levännyt ja tulevat tekemiset tuntuivat mielessäni vähän vähemmän kuormittavilta.

Pysähdy

Kun arki meinaa napata mukaansa, on tärkeää pysähtyä. Se ei tarkoita, että parin viikon päästä tuleva vapaa viikonloppu riittäisi. On hyvä, että pimeydessä on majakka - on jotain mukavaa, jota odottaa - mutta tärkeintä olisi löytää palautumisen hetkiä arjen keskellä.

Pysähtymiselle voi olla monia erilaisia tapoja. Hyväksi todettuja ovat:

• Rauhallinen uloshengitys: yllättävän usein kehomme kuormitus kasvaa hapenpuutteen vuoksi. Lapsenkin pipiin puhalletaan, koska pitkä uloshengitys rauhoittaa, rentouttaa ja poistaa kipua.
• Tietoinen läsnäolo: tunne, miltä maa tuntuu jalkojen alla, miltä liike tuntuu hartioissa, mitä haistat, kuulet, maistat ja näet. Antaudu hetkeksi tutkimaan tätä hetkeä ilman kognitiivisia toimintoja. Tietoista läsnäoloa voi myös olla keskusteluun antautuminen, hyvän kirjan lukeminen tai jokin muu itselle mielekäs tekeminen.
• Pieni hetki itselle: tunnista ne hetket jokapäiväisestä arjestasi, jotka ovat juuri sinulle tärkeitä. Onko se esimerkiksi automatka kotiin, pieni yksin tehty kävelylenkki lounaalla, hyvän kirjan lukeminen kahvitauolla tai lämmin suihku? Anna arvoa näille elintärkeille hetkille.
• Varaa riittävästi aikaa hyville yöunille. Niiden merkitystä ei voi korostaa liikaa. Silloinkin, kun tuntuu, että nukkuminen on välttämätön paha, jotta pääsee suorittamaan seuraavan päivän asioita, riittävät yöunet ovat elintärkeät. Ne auttavat jaksamaan, ehkäisevät kuormittumisen kroonistumista ja parantavat mielialaa.

Millä tavalla sinä otat tänään yhteyden omaan keskukseesi?

Lämmöllä,
Merianna, merianna.rossi@gmail.com

Peilin edessä

Joogatunneillani sanon tarvittaessa oppilaille:

"Kuten huomaatte, tässä salissa on iso peili. Pyydän teitä kuitenkin kiinnittämään enemmän huomiota siihen, miltä liike tai asana teistä tuntuu kuin siihen, miltä se näyttää. Voitte tarvittaessa vilkaista linjauksia peilistä, mutta tärkeämpää on keskittyä siihen, että asana tuntuu hyvältä. Täällä kukaan ei ole arvioimassa teitä."

Niin joogasalissa kuin maton ulkopuolellakin elämämme on täynnä peilejä. Näämme oman heijastuksemme melkein missä tahansa liikummekin; vessan seinällä, näyteikkunoista, auton kyljestä tai vesilammikon pinnasta. Sillä hetkellä, kun vilkaisemme omaa heijastustamme, asetumme hetkeksi itsemme ulkopuolelle tarkastelemaan itseämme niin kuin ulkopuolinen tarkastelisi.

Erona on, että tarkastelemme itse itseämme kriittisemmin kuin kukaan meitä katsova.

Vietin muutaman päivän mökillä. Isovanhempieni mökki sijaitsee useiden kilometrien päästä isosta tiestä, metsän keskellä ja järven rannalla. Siellä joogatessani en nähnyt heijastustani. En oikeastaan katsellut itseäni peilistä muutenkaan, koska ainoat peilit mökillä ja saunatuvassa ovat pieniä ja sillä korkeudella, että niistä näkee pelkät kasvot.

Miltä peilitön elämä tuntui?

Vapauttavalta, rennolta ja helpottavalta. Armolliselta. Pystyin keskittymään enemmän siihen, miltä minusta tuntui kuin siihen, miltä näytin. Käännyin kuuntelemaan itseäni.

Lisäksi huomasin, että ylimääräisestä riisutussa ympäristössä rakkaiden ihmisten keskellä, myöskin eläviä peilejä oli vähemmän. Keskityin enemmän kuuntelemaan ja jakamaan kuin pohtimaan, mitä minun pitäisi tehdä tai sanoa.

Arjessa (ja kaupungissa eläessä) olemme usein koko ajan muiden ihmisten silmien alla. Töissä, koulussa, kaupungilla, harrastuksissa, kaupassa ja jopa kerrostalon yleisellä saunavuorolla olemme tahtomattammekin useiden elävien peilien edessä. Saatamme kuvitella, että muut jatkuvasti arvioivat ja vahtivat tekemisiämme ja sanomisiamme. Tai vaikka siihen ei kiinnittäisi tietoisesti huomiota, tiedostamatta tiedämme olevamme muiden seurassa.

Ylimääräisistä peileistä luopuminen tekee toisinaan hyvää. Silloin on enemmän aikaa kääntyä omaan itseen tutkimaan, miltä minusta todella tuntuu ja mitä oikeasti tarvitsen.

Heijastamatta,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Mielen hiljaisuus: Mitä se on ja mistä sitä saa?

Olen pohtinut viime aikoina paljon palautumista ja etenkin rauhaa mielessä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Entä miltä se tuntuu? Miksi se on tärkeää? Millä tavalla se ilmenee minussa? Mitä eroa on kuormittuneella ja palautuneella mielellä?

Mitä on meteli mielessä?

 

Se on yrityksiä tehdä asioita samaan aikaan, keskeneräisiä ja jumiin jääneitä ajatuksia, menneisyyden kelaamista, tulevaisuuden suunnittelua, käsittelemättä jääneitä tunteita, unohtuneita hymyjä, huomaamatta jääneitä asioita, epävarmuutta omasta riittävyydestä, kykenemättömyyttä priorisoida asioita, kiiretä ja sumussa elämistä.

Mieli kaipaa tyhjentämistä. Sen pitää aina silloin tällöin saada resetoida itsensä ja laskeutua lepoon. Levossa aivot järjestelevät hermoja ja uusivat hermoratoja, korjaavat itseään ja poistavat ylimääräistä kuonaa. Aivot uusiutuvat ja siihen ne tarvitsevat hiljaisuutta.

Mitä on mielen hiljaisuus?

Se on hitaita ja selkeitä ajatuksia, leppoisaa läsnäoloa, hyvällä täyttynyttä tyhjyyttä, olennaiseen ankkuroitunutta merkityksellisyyttä, onnellisuutta, luovuutta ja selkeyttä.

En tarkoita, että koko ajan pitäisi elää OM-nappi pohjassa. Mielen hiljaisuus voi olla yksittäisiä hetkiä, kuten tuleen unohtunutta katsetta, hiljainen hetki tyynellä järvellä, laskevan auringon puna pilvien reunasa, muutama minutti pidempään sängyssä aamulla tai silmien sulkemista ja rauhallista hengitystä kesken työpäivän. Minulla mieli hiljeni viikonloppuna, kun maalasin seinää ja sade rummutti tasaisesti ikkunaan.

Mistä mielen hiljaisuutta saa?

Meillä kaikilla on omat tapamme hiljentyä. Toiset tarvitsevat esimerkiksi kynttilöitä, äänimaljoja ja rukousnauhoja, kun toisten hiljaisuus syntyy kirjoittamalla, kitkemällä tai vaikka tiskatessa. Mieli hiljenee, kun sillä on riittävästi tilaa olla ratkomatta ongelmia, suunnittelematta tai tekemättä muuta kognitiivisesti vaativaa. 

Hektisessä aistiärsykkeiden tulvassa voi olla vaikeaa antaa aivojen levätä. Tutkimusten mukaan pelkästään keinovalon aiheuttama lisääntynyt valon määrä vaikuttaa aivoihin ja esimerkiksi hormonitoimintaan. Ympäristössämme on paljon sellaista, mikä pitää aivot väkisin virittyneinä. Sen vuoksi on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota tietoiseen hiljentymiseen.

Tietoinen hiljentyminen voi vaatia opettelua. Hiljentyvä mieli voi yllättää pintaan puskevine tunteineen ja muistoineen. Mutta kyllä mieli tottuu myös lepäämään, kun sille antaa mahdollisuuden. Yksi askel hiljaisuudessa onkin huomata, milloin ja millaisissa tilanteissa itse siirtyy tekijästä tarkkailijaksi. Milloin mielesi ei takerru mihinkään, vaan antaa ajatusten virrata tai tyhjenee kokonaan?

Jos mielen hiljaisuutta harjoittelee tietoisesti, siitä muodostuu jatkuvasti läsnä olevaa rauhaa erottaa tarpeellinen turhasta ja tärkeä ylimääräisestä. Rauha itää sydämessä ja kasvaa osaksi tapaa katsella maailmaa. Se on oivallinen maaperä hyvinvoinnille ja onnelliselle elämälle. Silloin oivaltaa, että tässä - juuri nyt - kaikki on hyvin.

Kiinnostaako sinua mielen hiljentymisen teema? Voisit olla kiinnostunut myös aiemmin julkaisemastani tekstistä Päänkin pitää levätä.

~~~
Mielen pysähtymistä voi harjoitella esimerkiksi tarjoamillani kesäjoogatunneilla Jyväskylässä. Lue lisää Onnittelut onnesta -verkkosivuilta!
~~~  

Rauhaa, rauhaa, rauhaa,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Päänkin pitää levätä

On vaikeaa elää sellaisen pään kanssa, joka on aina täynnä. Pitää tehdä sitä ja tätä, ehdinkö, pystynkö, osaanko, teenkö parhaani, riitänkö sittenkään. Pään on samaan aikaan täynnä tunteita, ajatuksia, ideoita, reflektointia, muistoja, suunnitelmia ja velvollisuuksia. Välillä tuntuu, ettei vaan enää jaksa yhtään uutta ajatusta. Kunpa pää olisi edes hetken hiljaa.

Mutta uskallanko olla niinkään? Mitä voi tapahtua sillä välin, kun pääni lepäilee? Meneekö minulta ohi jotain tärkeää? Mitä, jos unohdan jotain, mitä en saisi unohtaa? Entä jos en ehdi sitä, mitä minun pitäisi, jos vain lepäilen tyhjyydessä?

Sanotaan, että silloin, kun olisi vähiten aikaa pysähtyä, sille olisi eniten tarvetta. Miksi? Koska silloin, kun  pää on täynnä, se ei pysty prosessoimaan mitään kunnolla, jolloin se hutiloi ja unohtelee. Se taas lisää ahdistusta ja itsesyytöksiä, jotka puolestaa heikentävät minäpystyvyysuskomuksia ja itsetuntoa. Ylikuormittuneilla aivoilla on vaikea saada itsestä parasta irti. Kunpa sen vain muistaisi.

Entä jos ei ole aikaa lepuutella aivoja?

 

Mitä kaikkea sillä välin, kun aivot lepäävät, voi tapahtua? Useimmiten ei mitään ihmeellistä. Tai jos tapahtuu, siihen ehtii kyllä tutustua sitten, kun pää on valmis vastaanottamaan. Olemme luoneet harhan, jonka mukaan olemme korvaamattomia ja meidän on oltava jatkuvassa valmiudessa reagoimaan. Todellisuudessa ihmiset tottuvat siihen, miten muut ovat tavoitettavissa. Sillä välin, kun annamme aivojen levätä, ne keräävät energiaa ja tilaa vastaanottaa enemmän tulevaisuudessa.

Pysähtyminen pelottaa

 

Kun aivoille antaa tilaa pysähtyä, ne alkavat prosessoimaan niitä asioita, joita ne eivät muuten ehtisi käsitellä. Tukahdutettuja tunteita, haudattuja tai kesken jääneitä ajatuksia ja pelkoja nousee tietoisuuden tilaan.

Aivot toimivat niin. Ne on luotu ylläpitämään mahdollisimman otollisia olosuhteita solujen elämälle. Nykymaailmassa solujen elämän ei ole enää kiinni pelkistä fyysisistä olosuhteista, vaan uhkana ovat muut aiheet. Näitä ovat esimerkiksi sosiaalinen paine, epäonnistumisen pelko, suorittaminen, pitkään jatkuva stressi sekä aikataulut. Aivojen tehtävä on tunnistaa elämää haittaavia uhkia ja prosessoida niitä ehkäistäkseen niiden haittavaikutukset. Kun tekemiseen tottuneilla aivoilla ei ole muuta puuhaa, ne alkavat työstää mielen perukoille piilotettuja uhkia.

Tällaista luonnollista reaktiota ei tarvitse pelätä. Vähän kerrallaan aivot tottuvat tekemättömyyteen ja hiljaisuuteen. Ne oppivat rauhoittumaan ja luopumaan ylimääräisten uhkien pyörittelystä. Aivoja pitää kouluttaa laiskottelemaan, jolloin niiden ei tarvitse keksiä pakonomaisesti tekemistä joutohetkinä.

Aivojen lepohetkiä ovat esimerkiksi:

• tauot
• hiljaisuus
• oleminen ilman tekemistä
• vain yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan
• nukkuminen
• meditaatio

Lepohetkemme ovat usein sellaisia, jotka on suunnattu vartalolle; esimerkiksi sohva ja Netflix, digipelaaminen tai illanistujaiset ystävien kanssa. Niissä ei ole mitään väärää, mutta on hyvä muistaa, etteivät ne anna aivojen levätä. Aivojen pitää olla koko ajan käynnissä ja aktiivisina. Aivot tarvitsevatkin lepoa levosta.

Yliaktiiviset aivot kaipaavat rauhaa. Aluksi lepoon tottumattomat aivot voivat säikähtää ja pistää tehovaihteen päälle. Mutta vähän kerrallaan, jos lepohetkiä on riittäväsi ja ne ovat riittävän pitkiä, aivot oppivat rentoutumaan. Ne oppivat päästämään irti ja käyttämään lepohetkiä itsensä korjaamiseen, eheyttämiseen ja tehostamiseen. Ja kun niiden on taas aika pärähtää käyntiin, levänneenä ne toimivat selkeämmin, avoimemmin, luovemmin ja onnellisemmin.

Kiinnostaako lukea lisää? Voisit tykätä näistä aiemmin julkaisemistani artikkeleista: Loma-ajatuksia, Lupa hellittää ja Anna itsesi nauttia arjesta.

Kaipaatko lepohetkiä kesän aikana? Oli sinulla lomaa tai ei, IWELLOn Lepo lomalla! -kesänettivalmennus tarjoaa hyvinvoinnin huippuvalmentajien asiantuntijuuden käyttöösi. Myös minä olen mukana valmennuksessa koordinaattorina ja valmentajana. Valmennuksessa opetellaan palautumista edistäviä asioita ja mietitään, miten juuri sinä voisit istuttaa enemmän lepoa päiviisi. Tutustu valmennukseen tästä linkistä!

Lisäksi tarjoan lepoa aivoille liikunnan parissa. Lue lisää Jyväskylässä järjestettävistä, kaikillle avioimista ulkoliikuntatunneista ja joogasta Onnittelut onnesta -verkkosivuilta http://onnittelutonnesta.wordpress.com.

Sydämellä,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Joogaa nakuna ja muita itsen kuuntelun harjoituksia

Yhtenä iltana olin yksin kotona ja podin turvotusta. Tiedäthän sen tunteen, kun maha ei meinaa mahtua nahkoihin ja olo on tukala?

Suihkusta tultuani kurottelin vaatekaapin ylähyllyltä yöpaitaa. Havahduin kehoni lähettämään viestiin: venytys tuntui hyvältä. Jatkoin kurkotuksia, taivuttelin kylkiä, venytin selkää. Liikkeiden vastapainoksi kaipasin selän pyöristystä, joten laskeudun eteentaivutukseen ja sieltä kyykkyyn. Yhtäkkiä havahduin joogaavani alasti.

Alasti oleminen ei tuntunut kovinkaan kummalliselta, mutta ihmettelin, miten minun ei ollut kylmä.

Joogasession jälkeen turvotus oli tiessään ja oloni helpottunut. Kokemus on jäänyt mieleeni oivallisena osoituksena siitä, että keho kertoo kyllä, mitä se kaipaa. Sitä pitää vain oppia kuuntelemaan.

 

Mitä minulle kuuluu? 

 

Kuinka usein pysähdymme kuuntelemaan sitä, mitä meille aidosti kuuluu? Pieni kysymys, mutta yllättävän vaikea; ainakin kysyä. 

Tasapaino mielen ja kehon välillä on onnellisuuden avain. Usein kuitenkin hukumme arjen aallokossa mielen mölyyn, joka pauhaa pitäisi, täytyy, tulisi, jos, mutta, sitku alkuisia ajatuksia. Ei jää aikaa, tilaa tai edes tilaisuutta pysähtyä syvimmän minän äärelle kysymään, mitä todella tarvitsen.

Nytku vahvistuu harjoittelemalla

 

Itsen äärelle pysähtyminen ja kehon viestien kuunteleminen edellyttävät hiljaisia hetkiä. Sellaisia, kun et oikeastaan ole menossa mihinkään tai tekemässä mitään. Hetkiä, jolloin et edes juurikaan ajattele. Silloin syvimmällä sinulla on tilaisuus saada äänensä kuuluviin.

Aluksi mielen hiljentymiseen sopivia tilanteita pitää järjestää. Ne voivat olla esimerkiksi harrastuksia, kuten lenkkeilyä, uintia, joogaa, meditaatiota, puutarhan hoitoa tai käsitöiden tekemistä. Näiden puuhien yhteydessä voi harjoitella mielen hiljentämistä.

Vähitellen mieli oppii hiljentymään itsestään. Tällöin opimme tulemaan vastaanottavaisemmiksi syvältä tuleville tärkeille viesteille. Ja miksi pitäisi? Koska syvällä meissä on vastaus.

Ja jos hetki on sopiva, saattaa vaikka päätyä helpottamaan turvotusta joogaamalla alasti.

~~~
Mielen pysähtymistä voi harjoitella esimerkiksi tarjoamillani kesäjoogatunneilla Jyväskylässä. Lue lisää verkkosivuilta!
~~~

Itsekurin mielekkyys ja mielettömyys - Mitä itsekurista pitäisi ajatella hyvinvoinnissa?

Itsekuri on hyvinvoinnin kannalta kaksipiippuinen käsite. Itsekuria pitää olla parempien hyvinvointia edistävien valintojen tekemiseen. Toisaalta se ei saa hallita elämäämme ja estää meitä nauttimasta elämästä. Mitä itsekuri tarkoittaa hyvinvoinnin kannalta ja miten siihen tulisi suhtautua?

---

Itsekuri on muodostunut terveellisiä elintapoja ihainnoivassa ja hyvinvointia edistävässä kulttuurissa hyveeksi. Ajatellaan, että heikko mielemme tuottaa meille erilaisia mielihaluja, joiden hallitsemiseen tarvitsemme itsekuria. Epätoivottuja mielihaluja voivat olla esimerkiksi makeanhimo, laiskuus ja haluttomuus kehittyä. Itsekuriin liittyvät esimerkiksi säännöllisyys, toistuvuus, pitkäjänteisyys, kieltäytyminen ja tavoitteellisuus.

Kuri. Siinä on suomen kielessä jotenkin ikävästi kalskahtava mielleyhtymä. Kuri on mielen hallitsemista tilanteissa, joissa se on usein vaikeaa. Kuri viittaa valintoihin ja päätöksiin, jotka on jollain tavalla ennalta sovittu palvelemaan tiettyä päämäärää.

Toisaalta itsekuri nähdään uhkana. Liika kurinalaisuus vie elämästä kaiken spontaanin nautinnon ja ilon. Ihminen ei ole hyvinvointia suorittava kone, vaan ajatteleva, tunteva ja liikkeessä oleva sielu. Ennalta asetettu tavoite ei aina tuota hyvinvointia pitkällä tähtäimellä, vaan voi jopa tappaa elämänilon. Itsekuri törmää usein "minä olen ansainnut hemmottelua" -ajatteluun. Hyvinvointiin kuuluvat myös rentous ja armollisuus itseä kohtaan.

Mitä jos rentous, armollisuus ja itsekuri eivät olisikaan tukkanuottasilla keskenään? Mitä jos laitettaisiin riita poikki ja keskityttäisiin toteuttamaan elämää, jossa itsekurilla olisi positiivisempi merkitys?

Itsekurin mielekkyyden tai mielettömyyden avain on niissä tavoitteissa, joita itsekuri palvelee. On eri asia jättää perjantain suklaalevy väliin siksi, että peilistä katsoo jenkkakahvaläski, kuin siksi, että suklaasta tulee paha olo. Jos itsekuri on sisäinen piiskuri, joka kylvää sisäämme negatiivisia ajatuksia ja paheksuu kaikkea, mistä pidämme, vahvinkin uupuu. Itsekuri olisikin syytä taivuttaa ymmärtäväiseksi ja lempeäksi ohjastajaksi, joka auttaa tekemään parempia valintoja. Silloin itsekuri osaa heltyä oikeissa paikoissa ja väärissä johdatella takaisin polulle.

Itsekuri on oman elämän merkityksen kunnioittamista. Se on negatiivisten tuntemusten hyväksymistä, taitoa nauraa itselle ja kykyä ryhdistäytyä valintoja tehdessä. Itsekuri on vapautus niistä asioista, jotka tuottavat pidemmällä tähtäimellä haittaa hyvinvoinnillemme.

Tutustu itsekuriisi ja käy sen kanssa kehityskeskustelu.

Millä tavalla sinä olet ansainnut tulla johdatelluksi?

Ulos kuluttamisen noidankehästä

Me ihmiset olemme niin kovin innokkaita hamstraamaan. Olemme kiiltävälle persoja harakoita, jotka täyttävät pesänsä löytämillään aarteilla.

Yhteiskuntamme järjestelmät ja kulttuurimme ovat rakentuneet kuluttamisen ympärille. Elämme mielikuvien maailmassa, jossa valtaa käyttävät markkinat luovat todellisuutemme. Meidät on kasvatettu uskomaan kuluttamiseen. Hankimme koulutuksen, jotta saamme töitä, jotta meillä on varaa elää. Elämä muodostuu hankinnoista ja niiden tuottamasta lisäarvosta. Me uskomme aidosti lohtushoppailuun, ansaittuun luksukseen ja materian tuottamaan onneen.

Sisimmissämme kuitenkin tiedämme, ettei raha tuo onnea. Tutkimusten mukaan raha ei tee meitä enää onnellisemmaksi, kun saavutamme tietyn tulorajan.

Kun olemme tottuneet tyydyttämään mielikuvatarpeemme, olemme itse asiassa tehneet itsemme immuuneiksi kuluttamiselle. Minkään hankkiminen ei tunnu miltään, koska heti kohta pitäisi olla uudempaa, trendikkäämpää ja parempaa. Ja mikä ärsyttävintä: juuri, kun hankit jotain uutta, se tulee seuraavalla viikolla alennukseen ja menettää arvonsa. Kompensaatioksi pitäisi hankkia taas jotain uutta.

---

Mikä sitten tekee meidät aidosti onnelliseksi ja miten tämä autuus on mahdollista saavuttaa?

Kerronpa oman tarinani kautta, miten minä havahduin jääneeni kuluttamisen noidankehään:

Neljä opiskeluvuotta viidestä olen tehnyt töitä opintojen ohella. Viime vuosi oli hurja: tein opintojen ohella osa-aikaisesti töitä ruokakaupassa ja lisäksi tein alkuvuodesta kaksi täysipäiväistä työharjoittelua tutkimusavustajana. Kesällä kirjoitin pidempiaikaisen työsopimuksen harjoittelupaikkaani. Töiden ja opintojen ohella koetin varata aikaa liikunnalle sekä ystävien ja läheisten tapaamiselle.

Rahaa tuli, mutta ajan kustannuksella. Olin väsynyt ja tyytymätön täyteen kalenteriini. Ajauduin kompensoimaan tyytymättömyyttäni hankkimalla kaikkea "piristävää", kuten uusia vaatteita. Hankintojen tekeminen kuitenkin edellytti lisää rahaa, joka sai minut lisäämään työtuntejani.

Vuoden 2016 lopulla jokin minussa koetti herätä (lue esim. Hyvä olo ei löydy ostamalla). Mietin, mitä haluan todella ostaa: uudet aamutohvelit vai mielikuvan rauhallisesta ja rennosta aamupäivästä?

Vuoden vaihtuessa huomasin, että viime vuoden tuloni ylittivät opintotukirajan. Minun täytyy siis maksaa osa opintotuestani takaisin. Tämä herätti minut. Oivalsin, että olin ajanut itseni kuluttamisen noidankehään; voidakseni kuluttaa, minun oli tehtävä enemmän töitä, mutta tehdessäni enemmän töitä, minulle jäi vähemmän aikaa muille tärkeille asioille, joka sai minut purkamaan turhautumistani kuluttamiseen. Miksi minun piti kiusata itseäni sillä tavalla?

Minun ei ole pakko tienata enempää kuin todella tarvitsen. Pikku hiljaa olen koettanut vähentää työtuntejani. Yritän ajatella, etten tee töitä rahan vuoksi, vaan toteuttaakseni itseäni. Tämä näkyy tilisaldossani, mutta huomaan, että pärjään vähemmällä. Kun minulla on enemmän aikaa minulle tärkeille asioille ja joutenololle, en oikeastaan kaipaa materiaa laastariksi. Olen tyytyväisempi ja minun on helpompi hengittää.

---

Luopumalla voit saada.

Elämän missiosta - esimerkkinä minun elämäni tarkoitus

Kirjoitin edellisessä tekstissäni elämän merkityksen löytämisestä. Väitän, että elämästä tulee tuhat kertaa parempaa, kun on jotain, jota kohti mennä. Elämä, jolla ei ole tarkoitusta, on pelkkää haahuilua, odottamista ja lyhytkestoista mielihyvän tavoittelua. Kun elämällä on suunta ja suurempi tarkoitus, sitä voi suunnitella ja omille tekemisille muodostuu merkitys.

Puhun elämän missiosta. Onko missio sitten jotain pysyvää, joka sitoo koko loppuelämän ajaksi tavoittelemaan tiettyä asiaa? Miksi sen pitäisi olla? Elämä elää, muuttuu, muovautuu, vaihtaa suuntaa, kohtaa sattumia ja sopeutuu. Elämän missioon voikin suhtautua prosessina, joka kehittyy ja kasvaa itsen mukana. Mitään tiettyä ei tarvitse hakata kivitauluun ja noudattaa hampaat irvessä hamaan loppuun asti.

Elämän missio on ajatus siitä, miksi olemme saaneet mahdollisuuden maapallolla. Se on tieto siitä, että minulla ja tekemisilläni on merkitystä. Se on oman merkityksen toteuttamista niin, että voi olla ylpeä itsestä sitten, kun aika on täynnä.

Kuulostaako korkealentoiselta? Oikeastaan se on hyvin käytännöllinen asia. Se määrittelee, mitä teemme elämämme aikana, vuoden aikana, kuukaudessa, viikossa, päivässä. Se on arkisia valintoja, tekoja, sanoja, kohtaamisia ja kosketuksia. Liikettä ja paikallaan oloa, energian suuntaamista tai keräämistä.

Esimerkiksi minun missioni on elää arvojeni mukaisesti ja mahdollisesti esimerkilläni välittää arvojani niille, jotka niistä kokevat hyötyvänsä. Hyvinvointi, terveys, rakkaus, turvallisuus, hyvyys, moraalinen oikeus, omanarvontunto, onni ja itsensä toteuttaminen. Niistä muodostuu minun hyvä elämäni ja niiden annan ohjata elämääni. 

Pyrin tekemään valintoja niin, että ne tukevat arvojani pitkällä tähtäimellä. Vaalin elämässäni asioita, jotka tekevät minut hyvinvoivaksi ja onnelliseksi. Samalla yritän tunnistaa tilanteet, joissa välittömän mielihyvän tavoittelu voi aiheuttaa huonoa oloa pitkällä tähtäimellä.

Minun elämäni missio on minun asiani. Sinä voit päätyä juuri sellaiseen missioon, mikä sopii sinulle. Näin tärkeissä asioissa ei kannata kuunnella muiden valintoja.

Sinä teet oman missiosi. 

Voimaudu itsestäsi

Jokainen ajatus, sana tai teko,

joka esää itseä kehittymästä ja elämästä vapaasti,

on vahingollinen.

Opettele tunnistamaan sellaiset ajatukset, sanat ja teot, joista on sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällaisia ovat usein esimerkiksi riittämättömyyden tunne, pelot, itsen hakkuminen, jatkuva valittaminen ja asioiden/ihmisten negatiivisten puolien huomioiminen, tulevaisuuden jatkuva miettiminen ja hyvinvoinnin laiminlyöminen. Pane merkille asiat, jotka oikeastaan pahentavat oloasi enemmän kuin parantavat sitä.

Opettele luopumaan siitä, mitä et tarvitse. Hyväksy mennyt ja luovu siitä ajatuksesta, että sinun pitäisi koko ajan valmistautua tulevaan. Puhalla itseäsi rikkovat ajatukset huuruavan hengityksen mukana ulos itsestäsi ja täyty omasta riittävyydestäsi. Sinä olet ihana. Luopumalla sinua hajottavasta annat itsellesi tilaa tehdä asioita, joista nautit. Kun lisäät hyväksyntää elämääsi, voit unohtaa muista pahan ajattelemisen ja huomata, että muut painivat ihan samojen ongelmien kanssa kuin sinäkin. Ympärilläsi on ihania ihmisiä. Lisäksi näkemällä enemmän hyvää sinulla on voimaa rohkaistua ja ylittää pelkosi. Luopumalla voit vain saada.

Jokainen ajatus, sana tai teko,

jolla teet itsellesi hyvää,

on askel kohti parempaa maailmaa.

 

Pelkääjän paikalta kuskiksi - vinkkejä unelmien toteuttamiseen

Välillä tuntuu, että elämä jämähtää. Päivät tuntuvat toistavan itseään ja viikkoja ei erota toisistaan. Mihin se aika oikein menee? Miten saada elämä tuntumaan vähemmän kuolleelta?

On niin helppoa heittäytyä elämän vietäväksi. Aisoita vain tapahtuu. Koulut tulee käytyä, opiskelupaikkaan päädytään, tietylle työuralle ajaudutaan ja henkilökohtainen elämä liukuu omia aikojaan. Oletko sittenkin vain matkustaja elämäsi matkalla?

Kun elämä tuntuu junnaavan paikallaan ja kaipaisit pientä boostia, kokeile seuraavia vinkkejä!

 

Tunnista 

Tunnista, mitä haluat. Jos et oikein tiedä, mistä tykkäät, mihin haluat ja mitä toivot, ajaudut holtittomasti johonkin. Olet ikään kuin vastaanottaja, etkä aktiivinen toimija. Silloin asioita vain tapahtuu. Vain tietämällä, mitä oikeasti haluat elämältäsi, voit lähteä aktiivisesti suuntaamaan tekojasi ja ajatuksiasi niin, että haaveesi on mahdollista toteutua.Silloin asioita ei vain tapahdu, vaan rupeaa tapahtumaan!

 

Tunnusta 

Tunnusta, mitä haluat. Oletko kenties varovainen paljastamaan haaveitasi, koska ne kuulostavat typeriltä? Mitä muut ajattelevat, jos et koskaan saavutakaan sitä, mitä haluat?

Toiveista ja unelmista kannattaa rohkaistua puhumaan. Muut ihmiset eivät voi tietää ajatuksiasi, ellet puhu niistä. Jos kaipaat deittikumppanisi kanssa syvempää suhdetta, suhde voi edetä vain ottamalla toiveen puheeksi. Jos haluaisit harjoittelupaikasta vakituisen työn, työnantaja voi harkita palkkaamistasi vasta, kun kuulee toiveestasi. Verkostojen maailmassa suun avaaminen on avain. Kun tieto unelmistasi kantautuu oikean ihmisen korvaan, haaveesi voikin olla viittä vaille toteutunut!

 

Kuuntele 

Kuuntele, kun muut puhuvat siitä, mitä haluaisit. Voi olla ärsyttävää hymyillä ilahtuneesti, kun opiskelukaveri saa unelmalta kuulostavan työpaikan... Mutta sehän vain todistaa, että unelmien toteutuminen on mahdollista. Kysele, miten kaveri sai työn, mitä hän teki ja millä tavalla. Mitä haaveen toteutuminen vaati? Millä eri tavoilla muut ihmiset ovat saaneet sen, mitä sinä haluat?

Voit paitsi oppia, myös luoda suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka voivat olla myöhemmin ratkaisevassa asemassa sinun unelmasi toteuttamisessa. Lisäksi saatat kuulla jotain ratkaisevaa, jonka avulla juuri sinä voit toteuttaa oman unelmasi.

 

Avaudu 

Pidä itsesi avoimena sille, mitä haluat. Aina kehotetaan tarttumaan tilaisuuksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pidät unelmasi mielessäsi ja pohdit kohtaamiasi asioita siitä näkökulmasta, vievätkö ne sinua lähemmäs vai kauemmas haluamaasi. Yllättävältäkin tuntuvat tilanteet voivat ratkaista tulevaisuutesi, kun annat niille oikeanlaisen merkityksen. 

Anna itsellesi lupa myös vaihtaa tavoitettasi. Vaikka olisit koko elämäsi halunnut lääkäriksi, sinun ei tarvitse haluta sitä enää. Kasvamme ja kehitymme koko ajan, emmekä voi pysyä samanlaisina. Meillä on lupa muuttaa mieltämme. 

Ole armollinen itseäsi kohtaan myös siitä näkökulmasta, mitä muut odottavat sinulta. Vaikka koko lähipiirisi olisi ehdottomasti sitä mieltä, että sinusta tulee täydellinen opettaja, sinun ei tarvitse ryhtyä opettajaksi vain sen vuoksi. Kukaan ei tunne sinua niin kuin sinä itse. Voit sopia paljon paremmin johonkin toiseen ammattiin.

Monenlaista läsnäoloa ja vinkit läsnäolon lisäämiseen

Elämme monenlaisissa maailmoissa. Elämää on fyysisessä, aistittavassa maailmassa, nähtävässä ja kuultavassa virtuaalitodellisuudessa sekä abstraktissa ja henkilökohtaisessa mielensisäisessä maailmassamme.

Monien maailmojen risteyskohdissa esiin tulee usein läsnäolo.

Kuinka monessa maailmassa voimme olla läsnä yhtä aikaa?

On todettu, että pystymme suorittamaan useita asioita yhtä aikaa. Olemme -sukupuolesta riippumatta - multitaskingin mestareita. Tai ainakin meiltä edellytetään sitä. Meidän on kyettävä pitämään kaikki maailmamme sulavasti rinnakkain.

Emme kuitenkaan voi olla fyysisesti monessa paikassa samaan aikaan. Emmekä oikein psyykkisestikään. Kun kuvittelemme keskittyvämme useisiin asioihin ja aikaulottuvuuksiin samaan aikaan, jätämme todellisuudessa paljon huomioimatta, kokematta ja tuntematta. Aivomme hyppivät eri maailmojen välillä ja keskittyvät hetken enemmän toiseen kuin toiseen. Emme ole täydellisesti läsnä jokaisessa maailmassamme.

Läsnäololla onkin monta tasoa. Voimme olla paikalla fyysisesti tai psyykkisesti. Esimerkiksi vaikka olen tietokoneen äärellä, kuvittelen istuvani edessäsi kertomassa sinulle läsnäolosta. Olen fyysisesti täällä, psyykkisesti siellä ja sosiaalisesti mediassa. Olemme eri tavoin paikalla.

Voimme elää hetkessä syvällisemmin tai pinnallisemmin. Läsnäolomme on kuin kynttilän liekki; välillä se painuu ilmanpaineesta matalaksi, välillä se lepattaa sivuille ja joskus se kohoaa tavattoman korkeaksi. Voin kuunnella keskusteluamme tarkkaavaisesti, mutta kun minulle tulee jokin menneisyyden asia mieleen jostain sanomastasi, olenkin hetken psyykkisesti muualla. Tai kun kaivan puhelimen taskustani, ajatukseni ovatkin verkossa. Olemme enemmän tai vähemmän läsnä.

Aito, rehellinen ja täysipainoinen läsnäolo silloin tällöin tekee hyvää. Se parantaa keskittymiskykyä ja muistia, vähentää stressiä ja tasapainottaa mieltä.

Aito läsnäolo muistuttaa, että todellinen elämämme on se, jolle annamme eniten tilaa.

Jos haluat lisää läsnäoloa elämääsi, kokeile seuraavia:

• Jätä puhelin taskuun, laukkuun tai toiseen huoneeseen. Ole kaikkine ajatuksinesi tässä. Voit palata virtuaalielämään myöhemmin.
• Pysähdy hetkeksi tiedostamaan, missä ja miten olet. Mitä näet, tunnet, kuulet, haistat ja mahdollisesti maistat ympäristöstäsi? Millainen asento vartalollasi on? Tee olemisesi todeksi.
• Ole hetki tietämättä mitään. Istahda vaikkapa välipalalle ikkunan ääreen, laita päivän lehti ja mobiililaitteet syrjään ja sulje mielesi informaatiotulvalta.
• Kun pidät sometauon, irrottaudu kaikesta muusta. Laita vaikka kello hälyttämään tietyn ajan päästä, jolloin tiedät, että on aika siirtyä pois virtuaalimaailmasta.

Luonnossa vartalo ja mieli ovat yhtä

Yläselkäni säikähtää sille kohdistuvaa painoa. Löysään repun olkaimia ja kiristän lantiovyötä. Nostan pipoa ylemmäs otsalle ja siristän silmiä puiden lomassa räiskyvälle auringon valolle. Edessäni on reilu 50 kilometriä pudonneita lehtiä kahisevia metsäpolkuja ja askelten alla taipuvia pitkospuita, teltan kasaamista iltahämärässä ja nuotion savua alusvaatteissa asti. Eikun vaeltamaan.

Luontokokemukset ovat myös uskomattoman oivalluttavia. Metsässä tuntuu kuin jokaisella askeleella kävelisi vähän kauemmas arjen haasteista. Ongelmat kutistuvat, haasteet helpottuvat ja ahdistavat asiat tuntuvat menettävän merkitystään. Arki asettuu uusiin mittasuhteisiin.

Samalla luonnossa liikkuessa tuntee, kuinka kroppa työskentelee. Jalat jaksavat kantaa eteenpäin, sydän pumppaa verta kauimmaisen sorminivelen yli ja keuhkot täyttävät vartalon raikkaalla energialla. Aiemmin niin inhotusta kylkimakkarastakin on pelkästään hyötyä, kun se pehmustaa rinkan lantioluihin kohdistamaa painetta.

Luonnossa liikkuminen on terveellistä. Verenpaine laskee, elinvoimaisuus lisääntyy, mielala kohenee, allergiat vähenevät ja tulee liikuttua huomaamatta (Yle Uutiset, http://yle.fi/uutiset/3-7739746, luettu 11.10.2016).

Luonnossa liikkuessa oma vartalo on uskomaton työkalu, joka kykenee mahtaviin suorituksiin ihan huomaamatta.

Luonnonsuojelualueen metsässä aika pysähtyy. Vankat männyt ojentavat satoja vuosia vanhoja sormiaan siniselle taivaalle, kun metsäpalossa hiiltyneet kelot muistuttavat elämän rajallisuudesta. Jossain lintu tarttuu tuuleen.

Uskon, että tulin metsävaellukselta vähän eri ihmisenä.

Kiitollisuus lisää uskoa itseen

On oikea lottovoitto syntyä Suomeen, jossa saa pääasiassa elää turvassa. Meillä länsimaalaisilla on asiat aika hyvin verrattuna esimerkiksi köyhyysrajan alapuolella eläviin. Ja niin edelleen. On paljon, mistä meidän pitäisi olla kiitollisia.

Kiitollisuus on katoava luonnonvara. Jotenkin sellainen vanhanaikainen velvollisuus ihmetellä olemassaoloa. Kiitollisuuteen kyllästyy. Miksi kiittää asioista, jotka ovat itsestään selviä?

Kiitollisuus on positiivinen tunnetila, joka syntyy, kun vastaanotamme jotain mielekästä. Terveyskirjaston lähteiden (luettu 4.10.2016) mukaan positiivisessa psykologiassa on osoitettu, että kiitollisuus voi lisätä optimismia ja positiivisia tunteita, parantaa unen laatua ja lisätä halua auttaa muita (Emmons, 2007; Emmons & McCullough, 2003). 

Kiitollisuus lisää myös itsemyötätuntoa ja auttaa olemaan armollisempi itseä kohtaan.

Kiitollisuus parantaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa, auttaa selviytymään stressaavista ja negatiivisista asioista, vähentää pahantahtoista vertailua muihin ihmisiin ja parantaa ihmissuhteita, vähentää vihaa, kauteutta ja ahneutta sekä estää pitämästä asioita itsestään selvinä. (Terveyskirjasto, luettu 4.10.2016)

Kiitollisuus auttaa laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja näkemään, mitä kaikkea hyvää omassa elämässä on.

Kiitollisuutta voi harjoittaa monella tavalla. Voit liittää joogaharjoituksistakin tutun kolmiportaisen kiitollisuusharjoituksen vaikkapa työ- tai koulupäivän lopettamiseen:

1. Sopivan hetken tullen sulje silmäsi ja hengitä muutamana kerran syvään sisään ja ulos. Kun sinulla on levollinen mieli, kiitä itseäsi siitä, mitä olet tehnyt tänään. Muistuta itseäsi siitä, mitä olet saanut aikaan ja missä olet onnistunut.
2. Seuraavaksi kiitä mielessäsi kaikkia, joiden kanssa olet ollut ja viettänyt aikaasi. Kiitä heitä siitä, että he ovat jakaneet aikansa kanssasi ja mahdollistaneet erilaisia tiloja päivässäsi.
3. Viimeisenä keskitä kiitokseksi haluamaasi kohteeseen. Osoita kiitoksesi niille asioille, jotka koet tärkeinä ja jotka ovat antaneet iloa elämääsi.

Toinen tapa harjoittaa kiitollisuutta on miettiä joka ilta ennen nukkumaanmenoa kolme asiaa, joista voit olla kiitollinen tänään. Asiat voi sanoa ääneen, kirjoittaa ylös tai vaikkapa kuvata päivän aikana.

Kun päästät kiitollisuuden sydämeesi, koko elämäsi tulee muuttumaan.

Mieli estää kuuntelemasta itseä

Tietoyhteiskunta on vanginnut meidät mieleemme. Meille opetetaan, että tärkeintä ja arvokkainta, mitä meillä on, tapahtuu pään sisällä. Parasta, mitä voimme itsellemme tehdä, on kehittää ajatteluamme. Esimerkiksi muistin harjoittaminen vähentää riskiä sairastua muistisairauksiin vanhemmalla iällä. Mielen toimintaan satsaaminen on kannattava investointi.

Mieltä vaaliessamme ajaudumme sen uhreiksi. Tietotulvan keskellä kroolaava mieli ei aina tunnista, milloin on aika tarttua pelastusliiveihin ja antautua virran vietäväksi. Mielemme hörppii ympärillä olevaa informaatiota, joka jää hölskymään kuin juuri ennen juoksulenkkiä imaistu vesilasillinen mahaan. Emme välttämättä osaa hiljentää päässämme tapahtuvaa alituista höpinää. Se kuormittaa ja pidemmällä tähtäimellä saattaa aiheuttaa pitkittyvää stressiä. Ajaudumme mielemme vietäviksi.

Tietotyön lisääntyminen on vieraannuttanut meidät vartalostamme. Vartalomme on enintään väline, jolla pyrimme toteuttamaan mielen vaatimuksia; tavoitteellisuutta treeneissä, täydellisyyttä ulkonäössä ja taitoja, joilla ylpeillä. Myös esimerkiksi herkkujen syöminen aiheuttaa fyysisesti huonoa oloa, mutta teemme sitä silti. Teemme kehomme kustannuksella asioita, joita mielemme vaatii. Kehomme on väline, ei itse tarkoitus.

Mieli ja keho eivät ole toisistaan erillisiä, vaikka puhumme niistä ikään kuin toinen olisi olemassa ilman toista. Mieli ja keho ovat tiukasti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Me vain kuuntelemme mieluummin mieltämme kuin kehoamme. Ongelma on, että mielemme on voimakkaammin ympäristön vaikutteille altis. Se tarkoittaa, että mielemme muovautuu helpommin ulkoisten paineiden mukaiseksi ja unohtaa, mitä se oikeasti tarvitsee.

Jos onnistumme tasapainottamaan mielen ja kehon keskustelua eli hiljentämään mielen meteliä edes hetkellisesti, voimme löytää tasapainoisemman tavan kuunnella itseämme. Taito kuunnella itseä lähtee siitä oivalluksesta, että minä olen tässä ja nyt, vaikka mieleni vetäisi minua toisaalle.

Ota hetki itsellesi

Jospa ottaisit hetken itsellesi. Hengitä pari kertaa syvään ja kuulostele ilman virtausta sisälläsi.

Kun olet lukenut tämän, sulje silmät ja tunnustele, miltä kehosi tuntuu. Onko jossain kireyksiä tai kiputiloja? Miltä jaloissa tuntuu? Entä selässä ja niskassa? Jännitätkö jotain kohtaa kehossasi?

Kun ole tunnustellut riittävästi fyysistä oloasi, tutustu mielenmaisemaasi. Millaisia ajatuksia sinulla on päällimmäisenä mielessä? Millaisia tunteita tai tunnetiloja? Älä yritä ohjailla ajatuksia, vaan anna niiden tulla sellaisina kuin ne ovat. Kaikki ajatukset ja tunteet ovat sallittuja, eikä niitä tarvitse yrittää muuttaa.

Omista ajatuksista ja tuntemuksista tietoiseksi tuleminen auttaa meitä hyväksymään itsemme sellaisena kuin olemme kussakin hetkessä.

Keskity seuraavaksi miettimään, mitä hyvää sinussa on. Missä olet onnistunut? Mitä hyvää olet tehnyt? Mitä asioita arvostat vartalossasi? Mikä sinussa on kaunista? Entä mikä kehossasi on toimivaa? Mihin vartalosi kykenee? Missä sinä olet hyvä? Mikä tekee sinusta juuri sinut? Milloin olet parhaimmillasi?

Päätä hetki itsesi kanssa kiitollisuuteen. Kiitä itseäsi siitä, että olet ottanut hetken itsellesi. Kiitä itseäsi siitä, kuka olet ja mitä teet.

Sinä olet hyvä ja tärkeä.

Meistä voi tulla mitä tahansa

Kirjoittaminen on minun juttuni. Rakastan kirjoittamista, koska sanojen ja lauseiden tuottaminen ja niistä järkevän kokonaisuuden muodostaminen pakottaa ajattelemaan. Kirjoittaessa minun on pakko kaivella ajatukseni tietoiseen käsittelyyn, jäsennellä ja luokitella niitä, miettiä niitä eri näkökulmista ja yhdistellä niihin muita ajatuksia. Kirjoittaminen on minun tapani ilmaista itseäni.

Eräänä kauniina päivänä treenailimme yhdessä Mielen jumppa -blogia pitävän kaverini Ilonan kanssa. Ilona pitää blogia Wellnesstieto-hyvinvointisivustolla. Wellnesstieto on inspiroiva hyvinvointisivusto, joka suhtautuu hyvinvointiin kokonaisvaltaisella ja pohdiskelevalla otteella. Sivusto laittaa pohtimaan, mitä hyvinvointi tarkoittaa ja mikä sen rooli on omassa elämässä. Totesimme Ilonan kanssa, että Wellnesstieto on juuri sitä, mistä minä kirjoitan.

Minusta tuli kirjoittaja Wellnesstietoon. Kirjoitan sivustolle samoista teemoista kuin tänne omaan blogiini: hyvinvoinnin roolista ja sen kehittämisestä. Pohdin, mitä hyvinvointi on, mistä se koostuu ja miten sitä voisi lisätä omassa elämässä niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Wellnesstiedon teksteissäni pyrin pureutumaan teoriaa syvemmälle ihan konkreettisiin asioihin. Kirjoitan asioista ilmiön sisällä.

Minusta on hassua, miten kätevästi kaikki kävi. Yhtäkkiä haaveesta kirjoittaa jonkun hyvinvointisivuston kautta tulikin totta. Ymmärsin, että unelmoinnin voi muuttaa teoiksi, kun unelmiin suhtautuu tavoitteina. Opin, että a) kannattaa sanoa itselle ja muille ääneen, mitä haluaa ja b) verkostojen avulla voi tapahtua mitä tahansa. Kun unelmista puhuu, joku voi kuulla ja kertoa, mitä kannattaa konkreettisesti tehdä, että unelma muuttuisi teoiksi.

Kannattaa varoa - jos uskaltaa puhua unelmista, niistä saattaakin tulla totta.

Wellnesstiedossa julkaisemani tekstit löytyvät kirjoittajaprofiilini kautta osoitteesta http://www.wellnesstieto.fi/author/merianna-rossi/.

Lisää läsnäoloa

Paljon puhutaan läsnäolosta. On tärkeää osata olla läsnä tässä hetkessä. Välillä pitää pysähtyä ja havahtua tiedostamaan, mitä juuri nyt tapahtuu ja miltä tuntuu. Läsnäolo vähentää stressiä, laskee verenpainetta ja lisää tilaa tekemisen täyteiseen elämään. Mutta mitä läsnäolo oikeastaan on? Ja miten olla läsnä, kun ympärillä on niin paljon virikkeitä, jotka kiskovat ajatuksia muualle?

Läsnäolo voisi tarkoittaa taitoa päästää irti siitä, mihin ei voi tällä hetkellä vaikuttaa. Osaa olla murehtimatta mennyttä tai ahdistumatta tulevasta. Ei jää haikailemaan jotain, mikä meni jo, eikä unohda elää nyt, vaikka odottaakin jotain tapahtuvaksi. Läsnäolo on tämän hetken tiedostamista, tässä hetkessä olemista ja mielen rauhoittamista muihin asioihin liittyvältä höpinältä. Läsnä ollessa ymmärtää, ettei minun kuulu olla tällä hetkellä niin fyysisesti kuin psyykkisestikään muualla.

Läsnäoloa vaikeuttavat kiire ja tunne siitä, että voisin käyttää tämän ajan hyödyllisemmin jossain muualla. Vaeltelevat ajatukset, mieltä painavat asiat ja tekemättömät hommat vievät väkisin huomion toiseen hetkeen. Myös jatkuva yhteys mobiililaitteisiin siirtää ajatukset pois siitä, mitä tässä hetkessä tapahtuu. Kun ympärillä on liikaa virikkeitä, on vaikea unohtaa ajallinen jatkumo ja pysähtyä tämän hetken äärelle.

Läsnäoloa voi lisätä pienillä teoilla. Listasin alle muutaman, jotka auttavat minua tiedostamaan paremmin tämän hetken.

1. Ensimmäinen askel on luopua tietoisesti tarpeesta hallita kaikkea kaikkialla. Se, mitä tapahtuu tämän hetken ulkopuolella, ei ole minun käsissäni. Kun päähäni hiipii ylimääräistä höpötystä, painostavaa ajatusten ruuhkaa, hengitän syvään ja ajattelen, ettei minun tarvitse ratkaista kaikkea nyt. Asioiden turhasta vatvomisesta ei ole hyötyä, vaan se poistaa aivokapasiteettia niiltä asioilta, mihin voin vaikuttaa tällä hetkellä. Palaan asiaan myöhemmin.
2. Yritän muistaa arvostaa sitä, mitä teen. Sillä tavalla en koko ajan ajattele, missä muualla minun pitäisi olla. Haluan ajatella, että kaikella on tarkoituksensa.
3. Koetan hyväksyä myös huonot hetket. Kaverini Ilona Parviainen toi osuvasti esiin Mielen jumppa -blogissaan tekstissä Mielen jumppaohjelma, että negatiiviset ajatukset voivat olla vain sen hetken, esimerkiksi tunnetilan, tuotoksia. Niillä ei ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Ikävät hetket ovat ja saavat olla osa elämää, eikä niitä tarvitse muuttaa. Aina ei täydy olla kivaa.
4. Pidän muistilapulla kirjaa tekemättömistä asioista, jolloin minun ei tarvitse stressata siitä, muistanko kaiken. Kirjaan ylös myös sellaiset mielenkiintoiset ajatukset, joita haluan pohtia tarkemmin sitten, kun sille on paremmin aikaa.
5. Aikataulutan tärkeimmät tekemiset, jolloin tiedän, että jokaiselle asialle on varattu oma aikansa. Näin voin keskittyä luvan kanssa siihen, mitä teen tällä hetkellä.
6. En pidä puhelinta näkyvillä, vaan jätän sen eteisen pöydälle tai laukkuun. Kuulen kyllä piippauksesta, jos jollain on minulle asiaa. En myöskään katso, mitä muut tekevät puhelimella tai muilla elektronisilla laitteilla, koska en halua imeä ylimääräisiä virikkeitä.
7. Läsnäoloa voi harjoittaa missä tahansa. Läsnäolo ei vaadi välttämättä meditaatiota tai joogaa, vaan sitä voi lisätä jokapäiväisiin askareisiin. Nyt voi olla sopiva aika antautua tälle hetkelle.

Läsnäololle on oma aikansa ja paikkansa. Maailma ei pysähdy, vaikka minä pysähtyisin.

 

Pakko ei ole kuin liikkua

Liikunta liikkumisen ilosta on kaunis ajatus, mutta ei välttämättä totta, kun takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että on pakko liikkua. Liikunta ei ole välttämättä nautinto, vaan pakollinen paha. Kerronpa, millainen minun suhteeni liikuntaan on ollut ja miten se on kehittynyt nykyiseen.

Minä olen vanhempien esimerkistä tottunut olemaan liikkeessä pienestä asti. Vanhempani istuttivat minut ja veljeni ensimmäisistä elinvuosista lähtien pyörän turvaistuimeen ja myöhemmin oman pyörän satulaan, raahasivat meidät Kuusijärvelle hiihtämään ja työnsivät koiran talutushihnan käteen. Myöhemmin liikuimme omien hevosten kanssa, juoksulenkkeilimme, kävimme uimassa ja pumppasimme kuntosalilla. Liikkuminen on ollut minulle aina elämäntapa.

Teini-ikä teki liikkumisesta terapiaa. Juoksulenkit ja kuntosalitreeni olivat keinoja hallita tunteita ja elämää. Liikunta toi elämään pysyvyyttä, rutiineja ja hyväksymisen tunnetta. Minkä nuorena oppii, se vanhana vainoaa; salakavalasti liikunnasta kehittyi minulle pakko. En enää liikkunut liikkumisen ilosta, vaan siksi, että päivän suoritus tulisi hoidettua. Liikunta oli kilometrejä, sykkeen vahtaamista ja palavia kaloreita. Ajattelin, että kunhan liikun, voin syödä mitä tahansa. Liikunta oli yhtäkkiä keino paitsi hallita tunteita myös välttämätön, jotta mahtuisin farkkuihin huomennakin. Liikkuminen ei ollut itseisarvo, vaan väline itsensä hyväksymiselle.

Valitsin tavan liikkua sen mukaan, mikä muokkaisi vartaloa mahdollisimman tehokkaasti. En käyttänyt aikaa sellaiseen liikkumiseen, joka ei polttanut tehokkaasti kaloreita tai kasvattanut lihaksia. Rasitin kehoani, mutten huoltanut sitä. En pysähtynyt edes niinä kertoina, kun mursin luita tai katkoin jänteitä. Liikuin voidakseni hyvin, mutta oikeasti liikuin hyvinvointini kustannuksella.

Suhtautumiseni liikuntaan muuttui, kun kyseenalaistin ajatukseni hyvinvoinnista yleensä. Tämä prosessi alkoi 2015 kesällä, kun poikaystäväni raahasi minut kuntosalilta pihalle kokeilemaan kehonpainotreeniä. Kuntosalilla kuvittelin olevani kovakin urheilija, mutta kun minun olisi pitänyt nostella ja hallita omaa vartaloani, en pystynytkään siihen. Järkytyin, koska jouduin yhtäkkiä kohtaamaan kehoni rajallisuuden. Aiemmin hyvinvointi ja sitä kautta liikunta olivat tarkoittaneet minulle ulkoista hyväksyntää. Halusin tehdä asioita, joissa sekä itse tiesin että muut tiesivät minun olevan hyvä. Nähdessäni, miten huonosti oikeasti tunsinkaan oman kehoni, kysyin itseltäni, miksi minun pitäisi rakentaa hyvinvointini muiden odotuksille. Loppujen lopuksi minä itse ole se, jonka täytyy elää kanssani.

Palasin hyvinvoinnin perusasioihin.

Ruoka, liikunta ja lepo.

Mitä ne tarkoittavat minun elämässäni?

Miten muodostan niistä sellaisen paletin, että ne tukevat

mahdollisimman paljon toisiaan ja henkistä hyvinvointiani.

Kehonpainotreenistä muodostui liikuntafilosofiani pohja; halusin oppia tekemään kehollani siistejä juttuja pelkän painojen nostelun sijaan. Tämä tarkoittaa kehonpainotreeniin panostamista täysillä. Viikkoni täyttyvät leuanvedoista, punnerruksista ja keskivartalon vahvistamisesta. Perusliikkeiden kehittyessä huomaan, että voidakseni tehdä vaikeampia liikkeitä, minun on lisättävä liikkuvuuttani ja kehonhallintaa.  Minulla ei yksinkertaisesti riitä enää aikaa rasvaa polttaville HIIT-treeneille tai juoksulenkeille. Oivalsin, että liikunta ei voi olla enää ainoa keino pitää farkkukoko samana.

Kehitystä tavoitellessani huomasin, että fyysinen kehitys edellyttää a) riittävästi rakentavaa ravintoa sekä b) tehokasta palautumista.

a) Minun piti ruveta syömään enemmän ja useammin. Se ei ollut mikään ongelma, koska syöminen on aina ollut minulle nautinnollinen keino rentoutua. Kauhistuin kuitenkin sitä, että enemmän syöminen kerryttää rasvavarastoja, jotka lisäävät entisestään vastusta eli painoa kehonpainoharjoitteluun. Jos meinaan syödä paljon, minun on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan. Ruuasta oli siis pakko tulla keino hallita painoa ja se tapahtuu syömällä terveellisemmin ravintorikkaita aineksia. Panostaminen ruuan terveellisyyteen taas tarkoittaa, että ruoka ja varsinkaan herkuttelu ei voi olla ainoa nautintoni arjessa, vaan minun on etsittävä hyvän olon lähteitä muualta. Kävi hassusti niin, että kun ryhdyin kiinnittämään huomiota syömisen merkitykseen painonhallinnassa, vapauduin liikkumisen pakosta ja liikunnasta tulikin nautinto.

b)Päätin pidentää yöunia pysyvästi, enkä aio tinkiä niistä arjessa. Samalla huomasin, että kun nukun riittävästi, en kaipaa yhtä paljon epäterveellisiä herkkuja lisäämään energiaa. Terveellisesti syömisestä tuli helpompaa.

Nykyään liikunta on minulle erottamaton osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Saan huimasti kiksejä, kun huomaan kehittyväni, vetäväni yhden leuan enemmän tai jaksavani kannatella vartaloani tangolla L-istunnassa. Liikunta on arjen henkireikä, osa tapaani nollata ja rentoutua. Minun ei ole pakko liikkua ollakseni tyytyväinen itseeni, mutta tulen tyytyväiseksi saadessani liikkua.