Kehitys ei lopu tyytyväisyyteen, vaan alkaa siitä

Elämme hullussa maailmassa. Ensin meitä kehotetaan nauttimaan elämästä ja olemaan tyytyväisiä siihen, mitä meillä jo on. Seuraavassa hengenvedossa muistutetaan, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen ja näillä nikseillä olet parempi ihminen. Ai pitäisi olla tyytyväinen, muttei kuitenkaan?

Sehän on aivan mieletöntä! Kuka haluaa olla jatkuvasti parempi, muttei kuitenkaan koskaan tyytyväinen siihen? Silloin sillä, mitä tekee, ei ole oikeasti arvoa. Arvoton tekeminen on tyhjää suorittamista.

Jatkuva tyytymättömyys voi pahimmillaan viedä sinut kauemmaksi siitä, mikä tekee sinut onnelliseksi. On puppua, että tyytymättömyys olisi ainoa keino huomata epäkohdat ja kehittyä. Tyytyväisyys se vasta alku on kaikelle hyvälle, mitä voi tapahtua!

Jos olet aidosti tyytyväinen itseesi ja elämääsi, ohjaat sitä huomaamattasi jatkuvasti siihen suuntaan, mikä tekee sinulle hyvää. Tyytyväisyys ei tarkoita hetkellisten mielihalujen täyttämistä ja jokailtaista "koska olen ansainnut suklaata" -ähkyä. Tyytyväisyys on sen tunnistamista ja ymmärtämistä, mikä tekee itselle pitkällä tähtäimellä hyvää ja sen toteuttamista.

Tyytymättömyys on sitkeä tunne, joka kannattaa jalostaa tyytyväisyydeksi. Tyytymättömyys on välivaihe, herätyskello, joka on tarkoitus pistää merkille, käsitellä ja sitten sammuttaa. Jatkuva tyytymättömyys on huono työkalu saavuttaa hyvää, koska tyytymättömyys värjää kaiken huonommaksi, keskeneräiseksi ja saavuttamattomaksi. Tyytymättömyydellä saavuttaa vain lisää tyytymättömyyttä.

Sinulla on lupa olla tyytyväinen. Aito tyytyväisyys tekee sinut onnelliseksi ja elämäsi merkitykselliseksi. Tyytyväisenä näet asiat valoisampina, antoisampina ja merkityksellisempinä.

Pelkääjän paikalta kuskiksi - vinkkejä unelmien toteuttamiseen

Välillä tuntuu, että elämä jämähtää. Päivät tuntuvat toistavan itseään ja viikkoja ei erota toisistaan. Mihin se aika oikein menee? Miten saada elämä tuntumaan vähemmän kuolleelta?

On niin helppoa heittäytyä elämän vietäväksi. Aisoita vain tapahtuu. Koulut tulee käytyä, opiskelupaikkaan päädytään, tietylle työuralle ajaudutaan ja henkilökohtainen elämä liukuu omia aikojaan. Oletko sittenkin vain matkustaja elämäsi matkalla?

Kun elämä tuntuu junnaavan paikallaan ja kaipaisit pientä boostia, kokeile seuraavia vinkkejä!

 

Tunnista 

Tunnista, mitä haluat. Jos et oikein tiedä, mistä tykkäät, mihin haluat ja mitä toivot, ajaudut holtittomasti johonkin. Olet ikään kuin vastaanottaja, etkä aktiivinen toimija. Silloin asioita vain tapahtuu. Vain tietämällä, mitä oikeasti haluat elämältäsi, voit lähteä aktiivisesti suuntaamaan tekojasi ja ajatuksiasi niin, että haaveesi on mahdollista toteutua.Silloin asioita ei vain tapahdu, vaan rupeaa tapahtumaan!

 

Tunnusta 

Tunnusta, mitä haluat. Oletko kenties varovainen paljastamaan haaveitasi, koska ne kuulostavat typeriltä? Mitä muut ajattelevat, jos et koskaan saavutakaan sitä, mitä haluat?

Toiveista ja unelmista kannattaa rohkaistua puhumaan. Muut ihmiset eivät voi tietää ajatuksiasi, ellet puhu niistä. Jos kaipaat deittikumppanisi kanssa syvempää suhdetta, suhde voi edetä vain ottamalla toiveen puheeksi. Jos haluaisit harjoittelupaikasta vakituisen työn, työnantaja voi harkita palkkaamistasi vasta, kun kuulee toiveestasi. Verkostojen maailmassa suun avaaminen on avain. Kun tieto unelmistasi kantautuu oikean ihmisen korvaan, haaveesi voikin olla viittä vaille toteutunut!

 

Kuuntele 

Kuuntele, kun muut puhuvat siitä, mitä haluaisit. Voi olla ärsyttävää hymyillä ilahtuneesti, kun opiskelukaveri saa unelmalta kuulostavan työpaikan... Mutta sehän vain todistaa, että unelmien toteutuminen on mahdollista. Kysele, miten kaveri sai työn, mitä hän teki ja millä tavalla. Mitä haaveen toteutuminen vaati? Millä eri tavoilla muut ihmiset ovat saaneet sen, mitä sinä haluat?

Voit paitsi oppia, myös luoda suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka voivat olla myöhemmin ratkaisevassa asemassa sinun unelmasi toteuttamisessa. Lisäksi saatat kuulla jotain ratkaisevaa, jonka avulla juuri sinä voit toteuttaa oman unelmasi.

 

Avaudu 

Pidä itsesi avoimena sille, mitä haluat. Aina kehotetaan tarttumaan tilaisuuksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pidät unelmasi mielessäsi ja pohdit kohtaamiasi asioita siitä näkökulmasta, vievätkö ne sinua lähemmäs vai kauemmas haluamaasi. Yllättävältäkin tuntuvat tilanteet voivat ratkaista tulevaisuutesi, kun annat niille oikeanlaisen merkityksen. 

Anna itsellesi lupa myös vaihtaa tavoitettasi. Vaikka olisit koko elämäsi halunnut lääkäriksi, sinun ei tarvitse haluta sitä enää. Kasvamme ja kehitymme koko ajan, emmekä voi pysyä samanlaisina. Meillä on lupa muuttaa mieltämme. 

Ole armollinen itseäsi kohtaan myös siitä näkökulmasta, mitä muut odottavat sinulta. Vaikka koko lähipiirisi olisi ehdottomasti sitä mieltä, että sinusta tulee täydellinen opettaja, sinun ei tarvitse ryhtyä opettajaksi vain sen vuoksi. Kukaan ei tunne sinua niin kuin sinä itse. Voit sopia paljon paremmin johonkin toiseen ammattiin.

Minua huolestuttaa, mitä ajattelet blogistani

Minulla on huoli.

Kirjoitan blogissani paljon kehittymisestä ja jokaisen yksilöllisestä vastuusta omaan kasvuun liittyen. Ravistelen ja koetan avata silmiä katsomaan itseä. Tutustumaan omaan keskeneräiseen minään ja kohtaamaan itsessä olevia epäkohtia. Se ei ole aina kivaa.

Minua mietityttää, mitä ajattelet blogistani ja teksteistäni.

Tunnetko, että saat niistä inspiraatiota vai ajatteletko, että minä pidän sinua huonona?

Vai jotain muuta?

En halua saada sinua ajattelemaan, ettetkö olisi hyvä juuri tuollaisena. Sinähän olet parasta, mitä voi olla! Sinussa on useita ulottuvuuksia, vastakohtia, hyvää ja huonoa, ihanaa ja ärsyttävää. Olet kokonainen ihminen ihastuttavana itsenäsi.

Voisin kirjoitta blogiani pelkistä kivoista asioista ja elämän ihanuudesta. Voisin kirjoittaa itsestäni ja omasta elämästäni. Olen kuitenkin valinnut tietoisesti kertoa vähemmän itsestäni ja kysyä enemmän sinusta. Toivon blogini olevan työkalu, väline, joka auttaa sinua tutustumaan paremmin itseesi.

Minä haluan saada sinut miettimään, mitä voisit tehdä tai ajatella toisin, jotta tulisit onnellisemmaksi.

Mikä epäkohta sinussa tai elämässäsi kaipaa muutosta? Haluan auttaa sinua ymmärtämään, että sinussa on muutos. Onnellisuus ja hyvinvointi lähtevät itsestä. Sinussa on voimaa tarttua ongelmiin ja ratkoa ne. Sinussa on enemmän vahvuutta kuin ikinä arvaatkaan.

Luin joskus jonkun kirjottamana jotain tällaista: "Eteemme tulevien vastoinkäymisten on tarkoitus kaivaa meistä se potentiaali, mikä meissä piilee. Mitä isompi este, sitä enemmän sinusta löytyy voimaa."

Ja sitä paitsi minun oma elämäni ei ole koko ajan niin ihanaa, että haluaisin kirjoittaa siitä. Elämäni on sellaista tavallista, ylä- ja alamäkiä, tasapainon ja oman itseni etsimistä. Siksi toivon, että ajattelet meidän olevan vertaisia. Sinä ja minä olemme samalla viivalla ihmettelemässä elämää.

Mutta kyllä se siitä, elämä. Elämällä.

Elämä muuttaa meitä

Me olemme elämänmittaisella matkalla. Elämme jatkuvaa kasvua, prosessista toiseen. Opimme ja kehitymme, kohtaamme uusia tilanteita ja elämme niiden yli. Emme pysy samoina.

Meillä on lupa tulla erilaisiksi. Vaikka olet aina ollut jotain, sinun ei tarvitse olla sitä enää. Voit luoda itsesi uudelleen ihmisenä.

Samalla, kun elämme dynaamisen, muuttuvan itsemme kanssa, ihmiset ympärillämme muuttuvat. Heissä heijastuu oma muutoksemme ja lisäksi he käyvät omaa muutosprosessiaan. Muutkaan eivät pysy samoina.

Anna läheisillesi lupa vastata elämän tarpeisiin. Älä oleta, että he säilyvät sellaisina kuin sinä haluat. Ymmärrä ja tue - niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Olkaa matkalla yhdessä.

Ajattelun kehittäminen on avain

Ajattelu on kummallisinta maailmassa. Sitä on tutkittu paljon eri tieteenaloilla, mutta kukaan ei kuitenkaan tarkalleen ottaen tiedä, mitä se on ja missä se tapahtuu.

Ajattelu on moniulotteinen prosessi, jotain, joka on, mutta jota ei kuitenkaan ole. Se tapahtuu tuolla jossain aivojen sähkökemiallisessa verkostossa tai sen ympärillä. Tai sitten ajattelu on sidottu ympärillä olevaan, havaintoihin, kokemuksiin ja tuntemuksiin. Emme voi olla olematta ja aina, kun olemme, ajattelemme.

Ajattelu on henkilökohtaista. Sinä et tiedä, mitä minä ajattelen. Mutta toisaalta voit ajatella minun ajattelevan ja voit jopa tehdä arvauksia ajatuksistani. Voimme meta-ajatella. Samalla ajattelumme kietoutuu muiden ajatteluun, jota ilmaistaan sanoina, jatketaan keskusteluna ja muovataan elämänkokemuksissa.

Ajattelu on tärkein työkalu, jonka voimme elämänmatkallamme omistaa. Ajattelu on ilmaista ja se kulkee aina ja kaikkialla mukanamme. Toisaalta ajattelu voi tuottaa rahaa - tietotyöntekijät istuvat päivät pääksytysten toimistoissaan ajattelemassa. Ajattelu on täysin omaa, eikä kukaan voi ottaa sitä sinulta pois.

Tämän vuoksi ajattelua kannattaa vaalia. Sen kehittämiseen kannattaa uhrata tovi ja toinenkin. Ajattelun kehittäminen ei ole helppoa, mutta vaivan arvoista. Ajattelun kehittyessä tulee tehtyä parempia valintoja, jotka johtavat parempaan tulevaisuuteen.

Parempi tulevaisuus on lukko ja ajattelun kehittäminen voi olla avain.

Suomen kasvatustieteellisen seuran Kasvatustieteellisiä tutkimuksia -sarjassa on julkaistu ensimmäinen suomenkielinen aikuisten ajatteluun pureutuva kirja "Ajattelun kehitys aikuisuudessa - Kohti moninäkökulmaisuutta". Kirjan kirjoittamiseen osallistuneet tutkijat ovat porautuneet asian ytimeen; mitä aikuisten ajattelu on, mistä se muodostuu ja miten sitä voisi kehittää.

Tässäpä kirjan toimittajan dosentti Eeva Kallion vinkkejä oman ajattelun kehittämiseen:

1. Se kehittyy, mitä kehitetään. Harjoittelu näkyy parempina tuloksina. Jos haluat opetella monimutkaista ratkaisukykyä, sinun täytyy tietoisesti päättää sen kehittämisestä eri tavoin. Esimerkiksi kompromissien taidon opetteleminen on oleellinen taito, jota voi harjoitella.
2. Avaa ajattelusi jumeja. Jos sinulla on tapa ajatella tietyllä tavalla ja päätyä puolustamaan itsellesi tärkeitä asioita, tee esimerkiksi kirjoitusharjoituksia päivittäin. Yritä kirjoittaa sinulle rakkaasta asiasta vastakkainen näkemys tai kirjoita puolustavia seikkoja asiasta, josta et pidä. Asetu vastakkaisen ajattelutavan ”saappaisiin” ja yritä ymmärtää, miksi näin voidaan ajatella. Kokeile toisilleen ristiriitaisia ratkaisuja ja näkökulmia. Tällä tavoin kehität myös luovuuttasi.
3. Jätä ongelmat avoimiksi ja jousta. Hyväksy, että meillä kaikilla on rajalliset kyvyt asioiden ratkaisemiseen, ja että ihmisen ja ihmisyhteisön ymmärrys asioista muuttuu ajan myötä. Tunnista, että olemme kaikki rajallisia ja ymmärrys on muuttuvaa.
4. Vertaile, arvioi ja ole kriittinen.  Tutki eri näkökulmia, punnitse niitä ja pudota pois eettisesti arveluttavat ja heikosti puolustettavat käsitykset. Luo oma käsityksesi, mutta muista olla avoin uudelle.

Eeva Kallio, 2016. Ajattelun kehitys aikuisuudessa – Kohti moninäkökulmaisuutta. Teos on julkaistu Suomen kasvatustieteellisen seuran Kasvatusalan tutkimuksia -sarjassa numerolla 71. Jyväskylä.

 

Ketä varten sinä elät?

Kun kohtaamme uusia ihmisiä tai puolituttuja, jaksamme usein tsempata. Muistamme hymyillä ja olla kohteliaita, pidämme lupauksista kiinni, perustelemme mielipiteemme ja kuuntelemme toista. Mutta mites läheisten ihmisten kanssa?

Kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa lähdemme liikkeelle siitä olettamuksesta, että meidät hyväksytään sellaisena kuin olemme. Läheiset ymmärtävät. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän tarvitsisi kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelemme lähimmäisiä. Meitä kehotetaan pitämään kiinni niistä, jotka ovat tukenamme vaikeina hetkinä ja luopumaan niistä ihmissuhdetaakoista, joista emme saa mitään. Ajaudumme helposti ajattelemaan, että muiden ihmisten tulisi olla meitä varten. Välillä voisi olla paikallaan kysyä itseltä, ketä varten minä olen.

Käännä katseesi hetkeksi lähimmäisiisi. Miten kohtelet heitä? Laadin lähteisten ihmissuhteiden tarkastuslistan. Lukaise lista läpi ja palaa kysymyksiin aina silloin tällöin.

1. Järjestänkö läheisilleni aikaa?
2. Pidänkö lupaukseni esimerkiksi tapaamisajoista vai onko minulla tapana laittaa kaikki muut asiat etusijalle?
3. Muistanko kysyä, mitä toiselle kuuluu?
4. Kuuntelenko, mitä toinen sanoo?
5. Reagoinko toisen sanomisiin sopivalla tavalla? Osoitanko empatiaa, iloitsenko mukana, tarjoanko apua tai rohkaisenko kertomaan lisää?
6. Pyydänkö apua vai oletanko, että toisen pitäisi tietää, milloin olen avun tarpeessa?
7. Osoitanko kiitollisuutta, kun toinen on tehnyt jotain hyväkseni?
8. Kerronko, mitä arvostan toisessa ja miksi pidän hänestä?

Läheisimmät ihmiset ovat ansainneet sinulta parasta.

 

Pakko ei ole kuin liikkua

Liikunta liikkumisen ilosta on kaunis ajatus, mutta ei välttämättä totta, kun takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että on pakko liikkua. Liikunta ei ole välttämättä nautinto, vaan pakollinen paha. Kerronpa, millainen minun suhteeni liikuntaan on ollut ja miten se on kehittynyt nykyiseen.

Minä olen vanhempien esimerkistä tottunut olemaan liikkeessä pienestä asti. Vanhempani istuttivat minut ja veljeni ensimmäisistä elinvuosista lähtien pyörän turvaistuimeen ja myöhemmin oman pyörän satulaan, raahasivat meidät Kuusijärvelle hiihtämään ja työnsivät koiran talutushihnan käteen. Myöhemmin liikuimme omien hevosten kanssa, juoksulenkkeilimme, kävimme uimassa ja pumppasimme kuntosalilla. Liikkuminen on ollut minulle aina elämäntapa.

Teini-ikä teki liikkumisesta terapiaa. Juoksulenkit ja kuntosalitreeni olivat keinoja hallita tunteita ja elämää. Liikunta toi elämään pysyvyyttä, rutiineja ja hyväksymisen tunnetta. Minkä nuorena oppii, se vanhana vainoaa; salakavalasti liikunnasta kehittyi minulle pakko. En enää liikkunut liikkumisen ilosta, vaan siksi, että päivän suoritus tulisi hoidettua. Liikunta oli kilometrejä, sykkeen vahtaamista ja palavia kaloreita. Ajattelin, että kunhan liikun, voin syödä mitä tahansa. Liikunta oli yhtäkkiä keino paitsi hallita tunteita myös välttämätön, jotta mahtuisin farkkuihin huomennakin. Liikkuminen ei ollut itseisarvo, vaan väline itsensä hyväksymiselle.

Valitsin tavan liikkua sen mukaan, mikä muokkaisi vartaloa mahdollisimman tehokkaasti. En käyttänyt aikaa sellaiseen liikkumiseen, joka ei polttanut tehokkaasti kaloreita tai kasvattanut lihaksia. Rasitin kehoani, mutten huoltanut sitä. En pysähtynyt edes niinä kertoina, kun mursin luita tai katkoin jänteitä. Liikuin voidakseni hyvin, mutta oikeasti liikuin hyvinvointini kustannuksella.

Suhtautumiseni liikuntaan muuttui, kun kyseenalaistin ajatukseni hyvinvoinnista yleensä. Tämä prosessi alkoi 2015 kesällä, kun poikaystäväni raahasi minut kuntosalilta pihalle kokeilemaan kehonpainotreeniä. Kuntosalilla kuvittelin olevani kovakin urheilija, mutta kun minun olisi pitänyt nostella ja hallita omaa vartaloani, en pystynytkään siihen. Järkytyin, koska jouduin yhtäkkiä kohtaamaan kehoni rajallisuuden. Aiemmin hyvinvointi ja sitä kautta liikunta olivat tarkoittaneet minulle ulkoista hyväksyntää. Halusin tehdä asioita, joissa sekä itse tiesin että muut tiesivät minun olevan hyvä. Nähdessäni, miten huonosti oikeasti tunsinkaan oman kehoni, kysyin itseltäni, miksi minun pitäisi rakentaa hyvinvointini muiden odotuksille. Loppujen lopuksi minä itse ole se, jonka täytyy elää kanssani.

Palasin hyvinvoinnin perusasioihin.

Ruoka, liikunta ja lepo.

Mitä ne tarkoittavat minun elämässäni?

Miten muodostan niistä sellaisen paletin, että ne tukevat

mahdollisimman paljon toisiaan ja henkistä hyvinvointiani.

Kehonpainotreenistä muodostui liikuntafilosofiani pohja; halusin oppia tekemään kehollani siistejä juttuja pelkän painojen nostelun sijaan. Tämä tarkoittaa kehonpainotreeniin panostamista täysillä. Viikkoni täyttyvät leuanvedoista, punnerruksista ja keskivartalon vahvistamisesta. Perusliikkeiden kehittyessä huomaan, että voidakseni tehdä vaikeampia liikkeitä, minun on lisättävä liikkuvuuttani ja kehonhallintaa.  Minulla ei yksinkertaisesti riitä enää aikaa rasvaa polttaville HIIT-treeneille tai juoksulenkeille. Oivalsin, että liikunta ei voi olla enää ainoa keino pitää farkkukoko samana.

Kehitystä tavoitellessani huomasin, että fyysinen kehitys edellyttää a) riittävästi rakentavaa ravintoa sekä b) tehokasta palautumista.

a) Minun piti ruveta syömään enemmän ja useammin. Se ei ollut mikään ongelma, koska syöminen on aina ollut minulle nautinnollinen keino rentoutua. Kauhistuin kuitenkin sitä, että enemmän syöminen kerryttää rasvavarastoja, jotka lisäävät entisestään vastusta eli painoa kehonpainoharjoitteluun. Jos meinaan syödä paljon, minun on kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, mitä suuhuni laitan. Ruuasta oli siis pakko tulla keino hallita painoa ja se tapahtuu syömällä terveellisemmin ravintorikkaita aineksia. Panostaminen ruuan terveellisyyteen taas tarkoittaa, että ruoka ja varsinkaan herkuttelu ei voi olla ainoa nautintoni arjessa, vaan minun on etsittävä hyvän olon lähteitä muualta. Kävi hassusti niin, että kun ryhdyin kiinnittämään huomiota syömisen merkitykseen painonhallinnassa, vapauduin liikkumisen pakosta ja liikunnasta tulikin nautinto.

b)Päätin pidentää yöunia pysyvästi, enkä aio tinkiä niistä arjessa. Samalla huomasin, että kun nukun riittävästi, en kaipaa yhtä paljon epäterveellisiä herkkuja lisäämään energiaa. Terveellisesti syömisestä tuli helpompaa.

Nykyään liikunta on minulle erottamaton osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Saan huimasti kiksejä, kun huomaan kehittyväni, vetäväni yhden leuan enemmän tai jaksavani kannatella vartaloani tangolla L-istunnassa. Liikunta on arjen henkireikä, osa tapaani nollata ja rentoutua. Minun ei ole pakko liikkua ollakseni tyytyväinen itseeni, mutta tulen tyytyväiseksi saadessani liikkua.

 

Ihmistä pitkin voi itseensä matkustaa

Sanotaan, että pitäisi elää omaa elämää, eikä keskittyä muiden asioihin. "Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa" (Apulanta - Valot pimeyksien reunoilla). Ei kannata kadehtia muita, vaan panostaa omien vahvuuksien löytämiseen. Mutta silloin, kun on hukannut itsensä, etsimisen aloittaminen ilman muita on kovin vaikeaa.

Kirjoitan paljon itsensä tuntemisen merkityksestä. Itsensä tunteminen on lähtökohta ja edellytys onnellisuudelle ja hyvinvoinnille, koska vain tietämällä, kuka on ja mitä haluaa, voi aktiivisesti muodostaa elämästään itselle sopivaa. Ihmiset, jotka eivät oikeastaan tiedä, mitä haluavat, eivätkä ota oman elämänsä ohjia käsiinsä, syyttävät aina muita elämänsä epäkohdista. Tällöin ei koskaan ota vastuuta omasta onnellisuudesta, eikä koskaan saa sitä, mitä haluaa.

Kun tuntuu epävarmalta olla minä, voi olla hyödyllistä suunnata huomio hetkeksi muihin. Kenestä pidän? Kuka saa otsasuoneni tykyttämään ärsytyksestä? Millaisia ihmisiä arvostan ja millaisia taas en? Millaisia ominaisuuksia minulla itselläni on suhteessa muihin? Millainen en ainakaan ole tai en halua olla? Millaisia ominaisuuksia arvostamissani ihmisissä on? Mitä sellaista haluaisin omaan elämääni, mitä toisella on? Mikä saa minut ärsyynytymään toisen ihmisen seurassa? Mitä voin oppia muilta ihmisiltä tullakseni sellaiseksi kuin haluan?

Tietoinen toisten ihmisten havainnointi auttaa meitä tunnistamaan ne asiat, mitä haluaisimme enemmän itsellemme ja omaan elämäämme. Jos haluaisimme esimerkiksi olla itsevarmempia, voimme oppia itsevarmalta ihmiseltä, miten hän suhtautuu vastoinkäymisiin. Jos taas toivoisimme olevamme ystävällisempiä toisille ihmisille, voimme opetella lisäämään päivittäiseen vuorovaikutukseemme muutaman kehun. Ja niin edelleen. Kun tiedämme, mitä haluamme, voimme ryhtyä lisäämään niitä asioita elämäämme.

Hyvinvointiin liittyvä lukuvinkki

"Itse asiassa negatiivisen sävyn saanut itsekkyys astuukin tässä hetkessä tärkeään rooliin. On kyettävä sanomaan tietyille asioille ei. On ymmärrettävä, ettei aina tarvitse miellyttää muita. Tämä ei tarkoita sitä, että voisimme olla ilkeitä tai epäreiluja muille. Tämä tarkoittaa sitä, että valintamme perustuvat oikeisiin asioihin. Niiden täytyy perustua siihen, että pystyt itse voimaan hyvin.

Positiivisessa mielessä itsekkyys tuleekin isoksi voimavaraksi."

- Tikka & Härkönen 2016, 15

Rakastan hyvinvointia sen itsensä vuoksi sekä ilmiönä. Luen paljon hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvää kirjallisuutta ja seuraan aihetta aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. On mielenkiintoista, miten iso ilmiö sellaisen asian ympärille on muodostunut, jonka pitäisi olla jokaiselle itsestään selvä osa omaa elämää. Kohina kertoo, että meillä on entistä enemmän aikaa ja jatkuvasti paremmat mahdollisuudet panostaa itseemme, nauttia elämästä ja tehdä siitä juuri omannäköistä.

Ehdottomasti paras viime aikoina lukemani hyvinvointiin liittyvä teos on Kirsi Tikan ja Jarno Härkösen "30 askelta toimivaan kehoon ja mieleen". Kirja ei sinänsä kertonut mitään uutta, mutta se tiivisti selkeästi ja käytännönläheisesti hyvinvoinnin filosofian, jonka voin täysin allekirjoittaa.

Hyvinvointi on tasapainoa eri elämän osa-alueiden välillä, elämäntilanteiden vaihtelun hyväksyntää sekä tyytyväisyyttä omaan elämään. Käsitämme maailman aina itsemme kautta, jonka vuoksi vain tekemällä hyvää itselle, mahdollistaa hyvän tekemisen muille.

Hyvinvointi on jatkuvasti uudelleen määriteltävissä oleva mielentila, joka vaatii säännöllistä huolenpitoa. Paras keino vaikuttaa omaan hyvinvointiin on tiedostaa ja sanoittaa tämänhetkisen hyvinvoinnin tila ja päättää keinot vaikuttaa siihen. Tämän vuoksi suosittelen kirjaa lämpimästi jokaiselle hyvinvoinnin nykytilasta riippumatta.

Kuva: fitrakauppa.fi

 Kirjan tiedot: Tikka, K., & Härkönen, J. 2016. 30 askelta toimivaan kehoon ja mieleen. Offset Oy, Saarijärvi.

Vahvaksi ihmiseksi ei synnytä, vaan tullaan

Tiedäthän ne ihmiset, jotka ovat hyviä kaikessa, pärjäävät joka asiassa, menestyvät missä tahansa ja selviävät joka tilanteesta. Niistä ihmisistä ei löydä mitään, mikä olisi huonosti. He ovat täydellisiä, vahvoja ihmisiä.

Vahvat ihmiset herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta vahvoja ihmisiä ihaillaan, koska he pärjäävät kaikessa vähän paremmin ja saavuttavat kaiken, mitä haluavat. Toisaalta mikään ei ole niin raastavaa kuin koettaa räpiköidä omaa elämää eteenpäin ja katsoa samalla vierestä, kuinka jollain menee aina hyvin.

Vahvoja ihmisiä pidetään usein esikuvina tai vihollisina, mutta vertaisia he eivät voi olla. Kukaan ei halua olla ihmisen kanssa, jota kadehtii tai jonka kokee uhkana omalle onnelle. Usein unohdetaan, että vahvat ihmiset ovat inhimillisiä ja tuntevat samalla tavalla pelkoa, ahdistusta, kateutta, alemmuudentunnetta, surua ja epäonnistumisia kuin kaikki muutkin. Vahvat ihmiset erottuvat edukseen, koska he eivät jää negatiivisiin tunteisiin kiinni, vaan käyvät ne läpi ja jatkavat niistä eteenpäin.

Vahvat ihmiset ovat opetelleet itselleen sopivia keinoja selvitä ikävistä kokemuksista. He pystyvät selittämään ikävät kokemukset järjellä ja erottamaan sen, mitä itse tekivät tai jättivät tekemättä ja mikä puolestaan oli muiden aiheuttamaa. Vahvat ihmiset eivät keskity syyttelemään, vaan he panostavat ratkaisuun. Tulevaisuuteen suuntautuminen auttaa hyväksymään ikävät kokemukset osaksi omaa elämänhistoriaa ilman, että niiden tarvitsee jäädä vaivaamaan ja haittaamaan elämistä.

Jokainen meistä voi tulla vahvaksi ihmiseksi.

1. Vastuu itsestä, omista ajatuksista ja teoista on avainasemassa vahvaksi tulemisessa. On avattava silmät ja nähtävä realistisesti, mitä ympärillä tapahtuu.
2. On turha keskittyä siihen, mitä itsellä ei ole. Energia kannattaa käyttää sen pohtimiseen, mitä haluaa ja mitä voisi tehdä sen eteen.
3. Kannattaa opetella hyväksymään myös väärät valinnat. "Aloita elämä heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi" (Seneca). Virheet eivät määritä sitä, mitä meistä tulee, mutta se määrittää, mitä teemme seuraavaksi.
4. Voi olla, että matkalla vahvaksi tarvitsee apua. Se on sallittua ja suotavaakin - vahvat ihmiset osaavat myös tunnustaa muiden merkityksen ja arvon.
5. Tekosyiden keksiminen on vain itsensä harhaan johtamista. Ei kannata selitellä muille ja vielä vähemmän itselle, koska selittely ei vie elämässä eteenpäin. Teot vievät. Keksi siis itsellesi sopivia keinoja, älä tekosyitä.
6. Muiden matkiminen ei johdata sinua omalle polullesi. Inspiroidu, innostu ja ota mallia, mutta uskalla löytää oma tapasi tehdä asioita. Joku saattaa ispiroitua juuri siitä, mitä sinä teet.

"Tulessa kulta koetellaan, vastoinkäymisissä vahva ihminen."

-Seneca

"Ihminen, joka on tottunut voittamaan surunsa,

kantaa onnettomuuksiaan kuin seppeleitä otsallaan."

-Seneca

Aforismit: http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

Muutoksesta

Tämän päivän trendisanoja ovat uudistumiskyky, ketteryys, joustavuus, kehitys ja muutos. Sanoja viljellään niin työelämässä kuin henkilökohtaisessa arjessa; koko ajan pitää olla valmis olemaan ajan hermolla ja parempi kuin eilen.

Kehitys ja muutos ovat ainoita teitä, jotka vievät eteenpäin. Vain niiden kautta voi tulla jotain parempaa. Välillä polku parempaan käy suvantojen kautta, mutta kulkua voi helpottaa olemalla joustava, vastaamalla haasteisiin ketterästi ja kykenemällä oppimaan koetusta.

Sanat ovat kauniita kirjoitettuna, mutta niiden merkitys tosielämässä on kovin vaihteleva. Muutos edellyttää pysyvästä luopumista, mutta juuri pysyvä luo turvallisuuden ja luottamuksen tunteita. Tarve jatkuvaan kehitykseen, oppimiseen ja itsen uudelleen luomiseen voi olla henkisesti raskasta. Hyvä lakkaa olemasta hyvää, kun suuntana on vielä parempi. Olennaista olisi tunnistaa se, mikä kaipaa muutosta ja se, mistä ei kannata luopua. Muutos ei ole itse tarkoitus.

Hyvin perusteltu, yhteisesti ymmärretty ja tarpeeseen vastaava muutos voi kuitenkin tuoda elämään jotain sellaista hyvää ja rikastuttavaa, jota ei muuten olisi. Muutosta ei kannata tuomita, vaikka asiat olisivat ihan hyvin näinkin. Ehkäpä joku itseä(kin) koskeva muutos on tärkeä jollekin toiselle.Toisten takia ei tarvitse muuttua, mutta yhdessä muiden kanssa muutos voi palvella kaikkia osapuolia.

"Suurin voitettava henkinen muutos

muutosprosesseissa on usein siinä, että olemassa oleva perinne,

olkoon se kuinka typerä tahansa, saa jatkaa olemassaoloaan ilman perusteluja,

mutta uuden kokeilu on perusteltava jokaista nurkkaa myöten."

(Silander, Rautiainen & Kostiainen 2014, 166)

Lähde:

Silander, T., Rautiainen, M., & Kostiainen, E. 2014. Kuka muu muka muuttaa? Opettajankoulutuslaitoksen johtajat muutostyön arkkitehteinä. Teoksessa P. Hökkä, S. Paloniemi,  K.Vähäsantanen, S. Herranen, M. Manninen & A. Eteläpelto (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen - Luovia voimavaroja työhön! (s. 151-168).  Jyväskylä University Printing House, Jyväskylä.

Neljä askelta kateuden voittamiseksi

Ei ole mitään inhottavampaa tunnetta kuin kateus. Kateus on syvältä sisimmästä nouseva piinaaja, joka pujottaa pitkät sormensa tunnekeskukseen, hivuttautuu kaikkien ajatusten taka-alalle, kieltäytyy kuuntelemasta järkeä ja uhmaa itsetuntoa. Kateus on synkkä ja tuhoava seuralainen.

Kateus voi olla voimakasta tai lievää. Toisinaan kateus on inspiroiva voima, joka saa yrittämään kovemmin. Useimmiten kateus on kuitenkin piilevä, kiiluvasilmäinen pirulainen, joka piikittää silloin, kun vähiten kaipaisi. Tällainen kateus kalvaa ihmissuhteita ja saa epäilemään omaa itseä.

Jos kateus on häiritsevä osa elämää, sitä on turha yrittää kieltää tai peittää. Kateus on kohdattava silmästä silmään. Kateuden voittaminen edellyttää tutustumista itseen sekä omiin haluihin ja pelkoihin.

1. Ensimmäinen askel on tunnustaa kateus. Milloin tunnen kateutta? Miltä kateus tuntuu? Millaisia tuntemuksia ja ajatuksia kateus aiheuttaa minussa? Tule tietoiseksi kateudesta sisälläsi, mutta älä tuomitse, äläkä yritä muuttaa sitä.
2. Seuraavaksi kateus on tunnistettava. Missä tilanteissa kateus iskee? Kenelle olen kateellinen? Mitä sellaista toisella on, mikä saa minut kateelliseksi?
3. Kolmas vaihe on pohtia, haluaisiko itse omaan elämään sen, mistä on toisen elämässä kateellinen. Usein on niin, että olemme kateellisia jostain, joka meillä itsellämme oikeastaan on jo. Kyse voi myös olla siitä, että tuntee kateutta jostain asiasta, mikä ei oikeastaan olisi edes kovin tärkeää omassa elämässä. Tarvitseeko minun tuntea kateutta tuosta asiasta? Miten elämäni paranisi, jos minulla olisi jotain, mitä havittelen toiselta? Mitä vastaavaa minulla itselläni on, josta koen kateutta?
4. Neljäntenä mietiskeltävänä asiana on, mitä sellaista minulla on, mistä muut saattavat tuntea kateutta. Itselle mitätön asia voi aiheuttaa suurta kateutta toisella. Kun ymmärtää, että muut kadehtivat itseä ihan samalla tavalla kuin itse muita, on kateudesta helpompaa päästää irti.Eihän minun tarvitse olla kateellinen.

"Tavallisen ihmisluonnon ominaisuuksista on kateus kaikkein ikävin.

Kadehtija ei ainoastaan halua tuottaa vahinkoa kadehtimalleen,

vaan kateus tekee hänet itsensäkin onnettomaksi…
Jokaisen, joka haluaa lisätä ihmisten onnellisuutta,

täytyy pyrkiä lisäämään ihailua ja vähentämään kateutta…
Kateus on peloittava onnellisuuden este."

-Bertrand Russell

Aforismi: https://ilopisara.wordpress.com/

Kasvu tarvitsee sanoja

Olen tenhnyt pientä tutkimusta blogin lukijoiden käyttäytymisestä. Käyttäytymiseen liittyy muutama piirre, jotka kuvaavat mielestäni oivallisesti inhimillisyyttä.

Julkaisen uusimmat blogipäivitykset yleensä Facebookissa omassa profiilissani. Tämä aiheuttaa joka kerta kävijämääräpiikin, joista innokkaimmat jättävät jälkensä käynnistä - eivät blogin kommenttiboksiin, vaan Facebookissa tykkäyksellä.

Tykkäysmäärät eivät ole huimia, mutta niissä on selkeitä eroja blogitekstistä riippuen. Olen huomannut, että "kivat teemat", kuten hyvinvointi ja oman hyvinvoinnin parantaminen, yksilöllisyyden hyväksyminen ja kannustaminen inhimillisyyteen, keräävät enemmän tykkäyksiä kuin niin sanotut "haastavat teemat". Haastavia teemoja ovat esimerkiksi itsensä kehittäminen, kateus, asenteiden arvostelu ja vastuuttomuus. Kaikkia tekstejä luetaan suurin piirtein saman verran ("haastavia teemoja" jopa ehkä vähän enemmän), mutta vain kivat teemat keräävät kehuja.

Uskon, että ikävien asioiden sanominen ääneen on kiinnostavaa, mutta ärsyttävää. Tuntuu kurjalta lukea jotain ei-niin-kivaa, joka osuu ja uppoaa. On muistettava, että kehitys edellyttää hyppyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta on läpi käytynä ehdottomasti ikävien fiilisten arvoista. Omien virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole noloa. Nolompaa on, ettei koskaan näe niitä.

Tavoitteenani ei ole loukata ketään. En halua arvostella, enkä tuomita. Totuus on, että olemme kaikki virheellisiä ja puutteellisia ihmisiä. Ollaksemme vähän vähemmän virheellisiä tai puutteellisia, meidän on tultava tietoiseksi sekä hyvistä että huonoista puolistamme. Vain tietämällä voimme työstää niitä asioita, joiden haluamme muuttuvan. Jokainen saa sitten itse määritellä, mitä haluaa itsessään muuttaa. Toiset ovat tavoitteellisempia kuin toiset, mutta se ei tee kenestäkään huonompaa.

Minun tavoitteeni on herätellä ajattelemaan. Toivon, että tekstini inspiroivat, jäävät sinne takaraivon perukoille kutkuttamaan ja saavat uskomaan siihen, että jokainen on hyvä. Hyvyys voi tulla kasvusta tai paikallaan olosta. Minä annan sanoja kasvulle, mutta se ei tarkoita, etteikö paikallaan olo olisi tärkeää.

Parasta olisi löytää ne paikat, missä kasvua tarvitaan ja

huomata ne asiat, jotka ovat hyviä sellaisenaan.

Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu

Minä vol 2.0. Nykyajan ihmiset luovat itsensä uudelleen kuin käärmeet nahkansa. Saa olla ennakkoluuloton muutoksissa ja erilainen kuin ennen. On hienoa olla uusi ja upeampi, parempi versio itsestä.

Muutoksessa koolla ei ole väliä. Tai tietysti mitä isompi muutos, sitä kivempaa se on julistaa koko kansalle, mutta todellisuudessa muutos on muutos riippumatta siitä, mikä muuttuu. Muutos voi olla esimerkiksi elämäntaparemontti, isommat painot puntilla, uusi tukka tai myönteisemmät ajatukset. Muutos on jotain, mitä teet tai ajattelet eri tavalla kuin eilen.

Muutoksen tekeminen ei ole aina helppoa. Vähemmän sokeria, enemmän liikuntaa, parempi ajanhallinta tai vaikka avoimempi sosiaalisissa tilanteissa ovat tavoitteita, joiden toteuttaminen ei välttämättä tapahdukaan ihan hetkessä. Opittuja tapoja voi olla vaikea lähteä muuttamaan.

Muutoksessa keskeisintä on miettiä, miksi haluaa jonkin muuttuvan. Onko muutoksen taustalla onnellisuuden tavoittelu vai kenties itsensä rankaiseminen? "Lopetan sokerin syönnin kokonaan, koska olen niin ällöttävän lihava."

Muutos lähtee aina itsensä hyväksymisestä juuri nyt.

Kuulostaa nurinkuriselta; eikö motivaatio synny juuri halusta muuttaa jotain, mikä nyt on huonosti? Jos haluaa jonkin muutoksen tapahtuvan, ei ole järkevää perustaa muutoksen motivaatiota negatiivisille ajatuksille itsestä. Itsensä rankaisemiseksi käytetty muutos saattaa kääntyä itseä vastaan heti, kun tulee vastoinkäyminen. Silloin kyseenalaistaa muutoksen ja tulee helposti ajateltua, että kun kerran olen kumminkin niin surkea, minun on turha yrittää muuttua: "Olen niin huono muutenkin, joten ihan sama, vaikka vetäisin karkkia". Tai toisaalta jos muutos on rankaisu, sehän on tilapäinen ja päättyy silloin, kun asiat ovat taas hyvin: "Voin syödä karkkia sitten, kun olen tarpeeksi hoikka". Tällöin palaa helposti takaisin vanhoihin tapoihin.

Todellinen ja kantava motivaatio muutokselle on sen oivaltaminen, miksi muutos on itselle hyväksi. "Olen riittävän hyvän näköinen jo nyt, mutta ymmärrän, että sokeri tekee haittaa elimistölleni ja saa minut väsyneeksi. Siksi minun on tärkeää opetella pikkuhiljaa vähentämään sokeria." Muutos on tie hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Silloin ainoa keino kulkea tie on rakastaa itseä ja hyväksyä se, että ei tarvitse olla täydellinen nyt, eikä myöhemminkään. Muutos on itsensä rakastamista ja hyvän tekemistä itselle.

Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu. - Shakespeare

Aforismi: hyvejohtajuus.fi

Ruvetaan kaikki hyvinvoimaan

Hyvinvointi on nyt se juttu. Saa ja pitää voida hyvin - omaan hyvinvointiin panostetaan ihan itsen takia tai koska niin kuuluu tehdä. Ruvetaan kaikki hyvinvoimaan!

Mistähän sitä aloittaisi, kun ei oikeastaan edes tiedä, että mitä se hyvinvointi tarkoittaa...

Medialla on oma mielipiteensä hyvinvoinnista. Kahvipöytäkeskusteluissa kuulee toisenlaisen näkökulman, samaten lääkäriltä, kampaajalta, hierojalta, psykologilta ja personal trainerilta. Jokainen katsoo hyvinvointia vähän eri vinkkelistä.

Hyvinvointi muodostuu useista elämän osa-alueista, päästä varpaisiin ja kaikesta siltä väliltä. Hyvinvointi on elämänhallintaa eri elämän osa-alueiden välillä, myönteisiä ajatuksia itsestä, omasta elämästä ja tulevaisuudesta, onnistuneita ihmissuhteita ja terveyttä.

Kaikessa ei kuitenkaan tarvitse olla täydellinen. Olennaista olisikin ymmärtää, että hyvinvointi on hedelmäsalaatti, johon saa ihan itse valita suosikkihedelmät ja niiden määrät. Sinä päätät, mikä on sinun hyvinvointisi resepti.

Hyvinvointi lähtee itsensä tuntemisesta.

Pitää tietää, kuka on ja mitä haluaa. On katsottava peiliin ja kysyttävä, kuka siellä toisella puolella pönöttää. Kaikki, mitä teemme - kaikki valinnat, päätökset, tilanteet ja tapamme toimia - kertovat, keitä me olemme. Ympärillämme olevat ihmiset näyttävät, mistä me pidämme muissa ja itsessämme. Me olemme tauluja, jotka olemme itse maalanneet. Tärkeää olisi välillä katsoa sitä taulua ja nähdä rehellisesti ja realistisesti, mitä sinne on tullut tuherrettua.

Mitä tekoni kertovat minusta? Mitä ympärilläni olevat ihmiset kertovat minusta? Mitä sosiaalisen median käyttäytymiseni kertoo minusta? Mitä tekemäni päätökset kertovat minusta?

Hyvinvointia tavoitellessa pitää lähteä liikkeelle siitä, mihin kaikki lopulta johtaa - itsestä.

Tavoitteista

Nykyaikana pitää olla tavoitteellinen. Pitää tavoitella hyvää opiskelupaikkaa, hyviä arvosanoja, työpaikkaa, nousujohteista uraa, parempaa kuntoa, rentoutuneempaa olemusta, hoikempaa vartaloa, kasvua, kehitystä, tuloksia...

Tavoitteet antavat suuntaa. Kun tietää, mitä tahtoo, on helpompaa ryhtyä hommiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteet antavat merkityksen ja tarkoituksen tulevaisuudelle. Ne luovat toivoa siitä, että joskus on jotain, mitä nyt puuttuu.

Tavoitteita asettaessa helposti unohtuu, että tavoite ei ole tie. Tavoite on suunta, mutta teot, päätökset ja asenne ovat reitti. Ilman pitkäjänteisiä ja johdonmukaisia tekoja ei ole tietä, mitä kulkea.

Entä jos tavoitteita onkin liikaa tai ne eivät ole saavutettavissa? Pitääkö tai tarvitseeko jokaisella elämän osa-alueella töistä vapaa-aikaan olla tavoitteita? Joillekin tavoitteet ovat motivaatio, toisille ahdistus. Eikö voisi tehdä pelkän tekemisen vuoksi ilman, että tavoittelee sillä jotain?

Entä sellaiset tavoitteet, joita pitäisi olla, mutta joita ei oikeastaan edes haluaisi tavoitella? Pitääkö olla bikinivartalo, vaikka ei oikeastaan edes nauti rannalla makoilusta? Täytyykö haluta edetä uralla, jos opiskelee korkeakoulussa?

Jospa oppisi tavoittelemaan sopivasti sellaisia asioita, jotka ovat aidosti itselle tärkeitä.

 

 

Asenne on valinta

Luulen olevani hyvä. Muut tietävät minun olevan hyvä. Luulo ei ole tiedon väärti, sanotaan, mutta tieto voi olla väärää. Tiedän olevani elossa, vaikka luulin kuolleeni.

Aamulla kieltäydyn heräämästä, mutta nousen silti. On asioita, joita tehdään ja niitä, joita pitää tehdä. On helpompaa valita jälkimmäinen, koska silloin ei tarvitse keksiä selityksiä.

Pihan puut soivat linnuista. Päätän herääväni. Ei ole mitään, mitä en halua tehdä. On vain tekemisiä, joista pidän enemmän tai vähemmän. Velvollisuudet sanan uudessa merkityksessä. Hymyilen  ja väitän itselleni olevani kahlittu. Sisimpäni lentää puusta toiseen.

Kateus on katsojan silmissä

Täydellisyys on ärsyttävää. Täydelliset ihmiset ovat ärsyttäviä.

Me kaikki olemme joskus kateellisia. Kateus voi olla voimavara, eteenpäin ajava motivaattori, joka laittaa meidät tekemään töitä tavoittedemme eteen. Toisinaan kateus kuitenkin muodostuu häiritseväksi osaksi elämää, joka lannistaa, lamaannuttaa ja tekee onnettomaksi.

Kateus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Jos kateus saa vallan, on aika tarttua sitä niskasta kiinni ja ottaa selvää, mikä tekee kateelliseksi. Mihin kateus kohdistuu? Miksi olet kateellinen?

Minä huomaan kadehtivani ihmisiä, jotka kunnioittavat itseään, eivät pyytele anteeksi olemassaoloaan ja ovat varmoja itsestään. Saatan piilottaa kateuteni todelliset kohteet esimerkiksi materiaan tai ulkonäköön; jos minullakin olisi tuollaisia vaatteita, tai kunpa minäkin näyttäisin tuolta; mutta todellisuudessa kateuden kohde on syvällisempi. On helpompaa tunnustaa itselleen kadehtivansa jotain kevyttä ja heppoista, jonka voi helposti saavuttaa. Kuitenkin vain kateuden todellisen kohteen tunnistaminen voi johtaa kateudesta vapautumiseen.

Ihmisten välisessä kateudessa ei ole oikeastaan yleensä kyse ihmisestä. Ei ole tärkeää, kuka ihminen on, vaan millainen hän on. Kateus ei liity tiettyyn ruumiillistumaan, vaan olemukseen. Olemme kateellisia tietynlaisille ihmisille, emme tietyille ihmisille. Kun tämän erottaa, ei tarvitse kokea alemmuutta eikä toisaalta tarvitse kantaa kaunaa.

Kateus on katsojan silmissä.

Kateuden todellisen kohteen hahmottaminen vaatii sen tunnustamista, että on kateellinen. Kun voit olla itsellesi rehellinen, voit analysoida, mikä kateutesi kohteissa voisi olla samanlaista. Oletko kateellinen onnellisuudesta tai elämänasenteesta? Vai koskeeko kateus kenties määrätietoisuutta, järjestelmällisyyttä tai sinnikkyyttä? Ymmärrä, mitä muilla on sellaista, joka sinulta puuttuu. Sen jälkeen voit valita, mitä teet asialle.

Ainakaan sinun ei tarvitse olla kateellinen.

Enemmän ei ole välttämättä parempi

Me vertailemme itseämme paljon muihin ihmisiin. Usein keskitymme vertailemaan sitä, missä asioissa muut ovat meitä parempia tai mitä sellaista muilla on, mitä meillä ei ole. Se on ärsyttävää. Mutta arvaa, mikä on vielä ärsyttävämpää? Se, että vertailee itseään aiempaan itseensä.
Välillä tuntuu, että aiemmin kykenin kaikkeen paremmin. Jaksoin enemmän, pystyin enemmän, tein enemmän ja paremmin, kykenin, muistin... Nykyään olen heikompi versio aiemmasta itsestäni.

Saatan olla tulossa aikuiseksi. Tai vanhaksi.Vai olenko vain laiskempi? Huonommassa kunnossa? Miksi pystyin aiemmin sellaiseen, mihin en nyt kykene?

Aika aikaa kutakin.

Kuvittelen olleeni parempi versio itsestäni, kun minulla oli enemmän energiaa keskittyä sellaisiin asioihin, joihin tämänhetkiset voimavarat eivät riitä. Todellisuudessa en ole nyt yhtään sen kykenemättömämpi - suuntaan jaksamiseni eri asioihin. Olen nyt parempi toisissa asioissa. Kykenen sellaiseen, mitä en olisi pystynyt kuvittelemaankaan jokin aika sitten.

En ole menettänyt sitä, missä olin kenties parempi ennen. Olen aiemman version päälle kasvanut minä 2.0. Olen moniulotteisempi, kokeneempi, viisaampi, oppineempi ja todellisempi kuin se, mitä olin. Ei kannata takertua menneeseen minään, vaan tutustua nykyiseen. Itseään arvostavan ihmisen kehitys johtaa vääjäämättä parempaan.

"Tehtävää on aina enemmän kuin aikaa ja voimavaroja. Luota päätöstesi oikeellisuuteen."

- David Allen (aforismi: hyvejohtajuus.fi)

 

Elämä ei muutu helpommaksi

Kun tuntuu, että asiat eivät suju niin kuin pitää, muista, että

elämä ei muutu helpommaksi,

mutta sinä kehityt.

Vaikka tilanne näyttäisi nyt kamalalta, usko pois, se ei kestä ikuisesti. Vähän kerrallaan opit hallitsemaan aikatauluja paremmin, osaat kieltäytyä liiasta tekemisestä, opit virheistäsi ja osaat varoa muiden erheitä. Ei kannata tukeutua siihen, että tulevaisuudessa elämä olisi parempaa. Sinä kuitenkin selviät siitä, koska olet joka päivä parempi.

Toisaalta, kun asiat tuntuvat sujuvan liiankin helposti ja arki tuntuu kevyeltä, on hyvä palauttaa mieleen, että

elämä ei muutu helpommaksi,

mutta sinä kehityt.

Me olemme itse hyvien asioiden aikaansaajia. Aina ei tarvitse tehdä täysillä, suorittaa, ylittää itseään, haastaa, potea aikapulaa ja ahdistua kiireestä. Välillä voi antautua sille fiilikselle, että kaikki on tosiaan hyvin.