Älä anna arjen hukuttaa yhteyttäsi itseesi

Välillä minusta tuntuu, että leijailen. Olen kuin ilmavirtojen aallokon riepottelema pikkulintu, joka tahtoisi laskeutua, mutta johon jokainen tuulenpuuska lennättää vielä hieman korkeammalle pilvien valtakuntaan. Tunnit, päivät ja viikot vilistvät allani, ulottumattomissani. Minulla on tunne siitä, etten pysty vaikuttamaan etenemiseeni, vaan leijailen arjen riepoteltavana.

Tuttu tunne?

Arjella on tapana tarrautua meihin kuin takiainen neulesormikkaisiin. Keskitymme niin suorittamaan velvollisuuksia, että unohdamme, miksi oikeastaan elämme.

Arjessa ei ole mitään pahaa. Suorittamisessakaan ei ole tiettyyn rajaan asti mitään pahaa - usein on välttämätöntä tehdä tiettyjä vähemmän mieluisia asioita, jolloin suorittamisfiilis on hyvä keino saada hommat tehtyä. Ongelma syntyy silloin, kun kaikista miellyttävistä ja epämiellyttävistä asioista tulee valtava tekemisten vyyhti, jonka selvittämisen välissä ei ole aikaa pysähtyä miettimään, miksi tekee mitäkin ja mitä iloa tekemisistä on. Oman arjen ja tekemisten merkitys hukkuu.

Kuuntele ja tiedosta

Silloin, kun on vähiten aikaa, pysähtymisen merkitys korostuu.

Minulla oli kamala viikko. Yritin parannella rajua flunssaa samalla, kun kalenterini oli täynnä jumppa- ja joogaohjauksia, palavereita, luentoja ja opiskelutehtäviä. Keskiviikkoiltana, kun minun olisi tehnyt mieli jäädä peiton alle itkemään väsymystäni, raahauduin yinjoogaharjoitukseen. Reilun tunnin ajan kuuntelin hengitystäni ja tunnustelin kehoani.

Palasin omaan keskukseeni ja muistin, kuka olen, miksi olen ja mitä merkitystä sillä, mitä olen ja teen, on. Olin helpottunut, oloni oli levännyt ja tulevat tekemiset tuntuivat mielessäni vähän vähemmän kuormittavilta.

Pysähdy

Kun arki meinaa napata mukaansa, on tärkeää pysähtyä. Se ei tarkoita, että parin viikon päästä tuleva vapaa viikonloppu riittäisi. On hyvä, että pimeydessä on majakka - on jotain mukavaa, jota odottaa - mutta tärkeintä olisi löytää palautumisen hetkiä arjen keskellä.

Pysähtymiselle voi olla monia erilaisia tapoja. Hyväksi todettuja ovat:

• Rauhallinen uloshengitys: yllättävän usein kehomme kuormitus kasvaa hapenpuutteen vuoksi. Lapsenkin pipiin puhalletaan, koska pitkä uloshengitys rauhoittaa, rentouttaa ja poistaa kipua.
• Tietoinen läsnäolo: tunne, miltä maa tuntuu jalkojen alla, miltä liike tuntuu hartioissa, mitä haistat, kuulet, maistat ja näet. Antaudu hetkeksi tutkimaan tätä hetkeä ilman kognitiivisia toimintoja. Tietoista läsnäoloa voi myös olla keskusteluun antautuminen, hyvän kirjan lukeminen tai jokin muu itselle mielekäs tekeminen.
• Pieni hetki itselle: tunnista ne hetket jokapäiväisestä arjestasi, jotka ovat juuri sinulle tärkeitä. Onko se esimerkiksi automatka kotiin, pieni yksin tehty kävelylenkki lounaalla, hyvän kirjan lukeminen kahvitauolla tai lämmin suihku? Anna arvoa näille elintärkeille hetkille.
• Varaa riittävästi aikaa hyville yöunille. Niiden merkitystä ei voi korostaa liikaa. Silloinkin, kun tuntuu, että nukkuminen on välttämätön paha, jotta pääsee suorittamaan seuraavan päivän asioita, riittävät yöunet ovat elintärkeät. Ne auttavat jaksamaan, ehkäisevät kuormittumisen kroonistumista ja parantavat mielialaa.

Millä tavalla sinä otat tänään yhteyden omaan keskukseesi?

Lämmöllä,
Merianna, merianna.rossi@gmail.com

Joogaa nakuna ja muita itsen kuuntelun harjoituksia

Yhtenä iltana olin yksin kotona ja podin turvotusta. Tiedäthän sen tunteen, kun maha ei meinaa mahtua nahkoihin ja olo on tukala?

Suihkusta tultuani kurottelin vaatekaapin ylähyllyltä yöpaitaa. Havahduin kehoni lähettämään viestiin: venytys tuntui hyvältä. Jatkoin kurkotuksia, taivuttelin kylkiä, venytin selkää. Liikkeiden vastapainoksi kaipasin selän pyöristystä, joten laskeudun eteentaivutukseen ja sieltä kyykkyyn. Yhtäkkiä havahduin joogaavani alasti.

Alasti oleminen ei tuntunut kovinkaan kummalliselta, mutta ihmettelin, miten minun ei ollut kylmä.

Joogasession jälkeen turvotus oli tiessään ja oloni helpottunut. Kokemus on jäänyt mieleeni oivallisena osoituksena siitä, että keho kertoo kyllä, mitä se kaipaa. Sitä pitää vain oppia kuuntelemaan.

 

Mitä minulle kuuluu? 

 

Kuinka usein pysähdymme kuuntelemaan sitä, mitä meille aidosti kuuluu? Pieni kysymys, mutta yllättävän vaikea; ainakin kysyä. 

Tasapaino mielen ja kehon välillä on onnellisuuden avain. Usein kuitenkin hukumme arjen aallokossa mielen mölyyn, joka pauhaa pitäisi, täytyy, tulisi, jos, mutta, sitku alkuisia ajatuksia. Ei jää aikaa, tilaa tai edes tilaisuutta pysähtyä syvimmän minän äärelle kysymään, mitä todella tarvitsen.

Nytku vahvistuu harjoittelemalla

 

Itsen äärelle pysähtyminen ja kehon viestien kuunteleminen edellyttävät hiljaisia hetkiä. Sellaisia, kun et oikeastaan ole menossa mihinkään tai tekemässä mitään. Hetkiä, jolloin et edes juurikaan ajattele. Silloin syvimmällä sinulla on tilaisuus saada äänensä kuuluviin.

Aluksi mielen hiljentymiseen sopivia tilanteita pitää järjestää. Ne voivat olla esimerkiksi harrastuksia, kuten lenkkeilyä, uintia, joogaa, meditaatiota, puutarhan hoitoa tai käsitöiden tekemistä. Näiden puuhien yhteydessä voi harjoitella mielen hiljentämistä.

Vähitellen mieli oppii hiljentymään itsestään. Tällöin opimme tulemaan vastaanottavaisemmiksi syvältä tuleville tärkeille viesteille. Ja miksi pitäisi? Koska syvällä meissä on vastaus.

Ja jos hetki on sopiva, saattaa vaikka päätyä helpottamaan turvotusta joogaamalla alasti.

~~~
Mielen pysähtymistä voi harjoitella esimerkiksi tarjoamillani kesäjoogatunneilla Jyväskylässä. Lue lisää verkkosivuilta!
~~~

Arvojen mukainen elämä: Mitkä ovat minun arvojani?

Edellisessä tekstissäni pohdin, että elämän merkitys syntyy arvojen mukaisesta elämästä. Meille on annettu arvokas elämän lahja ja sillä on väliä, miten käytämme sen. Se ei tarkoita, että meidän tulisi elää tietyllä tavalla; saavuttaa paljon ja hankkia arvokkuutemme. Elämä itsessään tekee meistä riittävän arvokkaita. Voimme siis keskittyä maineen ja mammonan metsätyksen sijaan elämän merkityksellisyyden tekemiseen. Tämä merkitys syntyy arvojen mukaisista valinnoista ja teoista.

---

Mitä jos ei tiedä omia arvojaan? Miten omat arvot voi tunnistaa? Mistä tietää, mitkä ovat niitä arvoja, joita kannattaa seurata? Miten voi tunnistaa elävänsä arvojen mukaisesti? Jos kaipaat vastauksia näihin kysymyksiin, on aika lähteä matkalle sisäiseen itseen.

Arvot ovat perustavanlaatuisia ajatuksia ja käsityksiä elämästä ja siitä, miten pitäisi elää. Opimme arvoja yhteiskunnan, kasvatuksen, koulutuksen, elämänkokemuksen ja kohtaamiemme ihmisten kautta. Osa arvoista on tietoisesti omaksuttuja, kuten eettinen elämäntyyli, mutta valtaosan arvoista opimme piiloisesti. Silloin niiden tunnistaminen ja sanoittaminen voi olla vaikeaa.

Jos sinusta tuntuu vaikealta luetella omia arvojasi, pysähdy seuraavien kysymysten äärelle:

1. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä?
2. Millaisia asioita haluat pitää elämässäsi?
3. Mitkä asiat tuovat sinulle onnea ja tyytyväisyyttä?
4. Mitä ilman et voisi elää?
5. Mitä asioita tai ominaisuuksia arvostat?

Kun olet listannut elämäsi tärkeimmät asiat, voit työstää niitä eri tavoin. Voit esimerkiksi jaotella niitä yleisimpien arvoluokitusten mukaan (kts. esim. Wikipedia: Arvo) tai etsiä aforismeja, jotka kuvaavat arvojasi parhaiten. Jos olet kiinnostunut filosofiasta tai elämänkatsomuksellisista teemoista, voit jopa tutustua erilaisiin filosofisiin ja elämänkatsomuksellisiin suuntauksiin ja hakea niistä apua elämänlinjojesi rakentamiseen.

Muodosta arvoistasi selkeitä ja mahdollisimman yksinkertaisia elämänohjeita: oma huoneentaulusi. Kun teet valintoja ja päätöksiä, pyri noudattamaan näitä ohjeita. Silloin elät arvojesi mukaan.

Tunnista, tunnusta ja elä.

Miten tehdä elämästä merkityksellistä?

Kirjoitin edellisessä tekstissäni, että jokainen meistä on riittävä pelkästään olemalla. Meidän ei tarvitse määrittää itseämme mitenkään ollaksemme jotain. Meidän ei tarvitse yrittää niin kovasti tai hankkia niin paljon todistaaksemme arvomme. Meidän ei tarvitse todistaa mitään. Pelkkä olemassaolomme kertoo meistä kaiken tärkeän.

Mitä oleminen sitten tarkoittaa? Jos on hyvä pelkästään olemalla,

mitä väliä sillä sitten on, miten elämänsä elää?

---

Kirjaimellisesti oleminen tarkoittaa, että jotain on. Jotain voi olla passiivisesti tai aktiivisesti. Oleminen voi olla myös jonkin tekemistä ja toteuttamista. Silloin se sisältää jonkinlaisen määrittelyn tarpeen; olla mitä, miten, missä ja miksi.

Elämä on matka, jonka mukana meidän on kuljettava. Ei ole mielekästä jäädä kyydistä, kun niin paljon on vielä kokematta. Emme voi siis vain olla sanan passiivisessa merkityksessä. Voimme istua kyydissä - tai mikä parempaa, tarttua rattiin ja ohjata elämäämme haluamaamme suuntaan. Voimme olla monella tavalla.

Meidän ei tarvitse määritellä itseämme. Silloin voimme olla miten tahansa. Mutta onko millä tahansa merkitystä itsellemme ja maailmalle? On tärkeää huomata, että sillä, miten on tai miten elämän lahjan käyttää, on väliä. On löydettävä oma merkityksellinen tapa toteuttaa itseä ja jakaa omaa elämänlahjaa.

Millä tavalla teet omasta elämästäsi merkityksellistä? Millä tavalla voisit tehdä olemisen olevaksi? Millä tavalla voisit rikastuttaa elämääsi ja jakaa sen olemisen merkityksen, mikä sinussa on?

---

Merkityksellinen elämä on lopulta hyvin yksinkertaista: elä niin, että voit olla elämääsi tyytyväinen. Elä arvojesi mukaan. Siitä syntyy merkitys.

Merkityksellinen elämä voi olla välillä haasteellista. Esimerkiksi sosiaaliset tai taloudelliset paineet saattavat ohjailla sinua voimakkaasti johonkin suuntaan ja voi vaatia rohkeutta ja päättäväisyyttä pysyä omalla polulla.

Mutta lopulta et elä ketään muuta varten.  Voit elää muiden kanssa ja merkityksesi voi syntyä muille elämisestä, mutta se on valinta. Voisit elää toisinkin. Valinnoillasi, isoilla ja pienillä, tiedostetuilla ja tiedostamattomilla, toteutat elämäsi merkitystä. Ne valinnat kannattaa tehdä arvoja palvellen. Silloin ei tarvitse miettiä epävarmana, valitsiko oikein.

Löydä omat arvosi ja elä niiden mukaan. Silloin teet parhaasi ja osoitat kiitollisuutta saamastasi arvokkaasta elämän lahjasta. Muuta sinulta ei voi vaatia.

Seuraavassa tekstissäni tulen antamaan vinkkejä omiin arvoihin tutustumista varten.