Minä olen sinä ja muita oivalluksia ihmisyydestä

Minä olen.

Jäikö lause kesken? Minä olen mitä?

Määrittämme itsemme usein sen avulla, mitä toteutamme elämässämme. Minä olen opiskelija, tytär, sisko, puoliso ja jumppaohjaaja. Minä olen myös joogi, kirjoittaja, koiranomistaja ja autoilija. Meidän on helppo määritellä itsemme instituutioiden, toimintamme ja omistustemme kautta. Voimme helposti kuvata itseämme myös tiettyjen tunnetilojen avulla; olen innostunut, stressaantunut tai väsynyt. Ajattelemme, että meidän on pakko olla jotain.

Elämme yhteiskunnassa, jossa meidät opetetaan määrittämään itsemme tekojen kautta. Jo pienenä meitä ohjataan ajattelemaan, mitä meistä tulee täyttääksemme yhteiskunnallisen velvollisuutemme.

Minä olen.

Mitä jos lause onkin täydellinen ja sisältää kaiken olennaisen ihmisyydestä? Minä olen. Siinä on kaikki, mikä määrittää minut. Se, että olen, tekee minut olevaksi.

Joogafilosofiassa (ja esim. kristinuskossa) ajatellaan, että oleminen, elämä itsessään on arvokasta. Pelkästään olemalla olen merkityksellinen. Riittää, että olen. Siinä on kaikki, minkä tarvitsee määrittää minua.

Jos minä olen arvokas pelkällä olemisellani, sama pätee sinuunkin. Sinä olet ja se on kaikessa yksinkertaisuudessaan riittävä määritelmä sinusta.

Jos yhdistän totuuden sinun ja minun ihmisyydestä, muodostuu väite:

Minä olen sinä.

Saivartelua?

Ajattelen, että jos me molemmat olemme yhtä arvokkaita pelkästään olemalla, meissä ei ole lopulta mitään eroa. Pelkkää olemistamme ei määrittele mikään, eikä meidän siksi tarvitse miettiä, miten olemme. Elämä meissä tekee meidät arvokkaiksi. Ja jos meillä molemmilla on elämä, olemme lopulta samanlaisia. Tässä ajattelussa sillä ei ole väliä, miten ja mihin käytämme elämämme.

Miten tämä ajatusleikki vaikuttaa siihen, mitä ajattelet itsestäsi? Entä toisista?

Minuun se vaikuttaa niin, että ymmärrän paremmin, miten samanlaisia ihmiset lopulta ovat. Erilaisuutemme on pelkkä ulkoinen havaintomme. Olemme lopulta kaikki samalla viivalla ja samanarvoisia. Olemme ihmisiä. Kun nyt oivalsin tämän, haluan olla enemmän ihminen ihmiselle.

Toiseksi ymmärsin, että minun ei tarvitse yrittää olla mitään ollakseni arvokas. Minä olen tärkeä silloinkin, kun minulta viedään kaikki. Nautin siitä, mitä olen, mutta on lohduttavaa tietää, että kun en enää jaksa toteuttaa mitään olemista, olen silti. Minun ei tarvitse enää yrittää niin paljon ollakseni jotain tai tullakseni joksikin.

Tai toisaalta minkään ei tarvitse määrittää minua. Ei sen, mitä olen ollut, eikä sen, mitä minun pitäisi olla. Ei senkään, mitä sinä ajattelet, että olen. Myös sinulla on lupa olla jotain muuta. Miksi rajoittaisimme määrittelyllä sitä, mitä voimme olla?

Määrittelemättömyys ei tarkoita pysähtymistä. Tämä oikeastaan vain lisää mielenkiintoa jatkaa matkaa, koska tieto tekee kulkemisesta turvallisempaa. En menetä lopulta mitään, vaikka epäonnistuisin. Olen silti.

Muista, että sinä olet.

Voimaudu itsestäsi

Jokainen ajatus, sana tai teko,

joka esää itseä kehittymästä ja elämästä vapaasti,

on vahingollinen.

Opettele tunnistamaan sellaiset ajatukset, sanat ja teot, joista on sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Tällaisia ovat usein esimerkiksi riittämättömyyden tunne, pelot, itsen hakkuminen, jatkuva valittaminen ja asioiden/ihmisten negatiivisten puolien huomioiminen, tulevaisuuden jatkuva miettiminen ja hyvinvoinnin laiminlyöminen. Pane merkille asiat, jotka oikeastaan pahentavat oloasi enemmän kuin parantavat sitä.

Opettele luopumaan siitä, mitä et tarvitse. Hyväksy mennyt ja luovu siitä ajatuksesta, että sinun pitäisi koko ajan valmistautua tulevaan. Puhalla itseäsi rikkovat ajatukset huuruavan hengityksen mukana ulos itsestäsi ja täyty omasta riittävyydestäsi. Sinä olet ihana. Luopumalla sinua hajottavasta annat itsellesi tilaa tehdä asioita, joista nautit. Kun lisäät hyväksyntää elämääsi, voit unohtaa muista pahan ajattelemisen ja huomata, että muut painivat ihan samojen ongelmien kanssa kuin sinäkin. Ympärilläsi on ihania ihmisiä. Lisäksi näkemällä enemmän hyvää sinulla on voimaa rohkaistua ja ylittää pelkosi. Luopumalla voit vain saada.

Jokainen ajatus, sana tai teko,

jolla teet itsellesi hyvää,

on askel kohti parempaa maailmaa.

 

Vahvaksi ihmiseksi ei synnytä, vaan tullaan

Tiedäthän ne ihmiset, jotka ovat hyviä kaikessa, pärjäävät joka asiassa, menestyvät missä tahansa ja selviävät joka tilanteesta. Niistä ihmisistä ei löydä mitään, mikä olisi huonosti. He ovat täydellisiä, vahvoja ihmisiä.

Vahvat ihmiset herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta vahvoja ihmisiä ihaillaan, koska he pärjäävät kaikessa vähän paremmin ja saavuttavat kaiken, mitä haluavat. Toisaalta mikään ei ole niin raastavaa kuin koettaa räpiköidä omaa elämää eteenpäin ja katsoa samalla vierestä, kuinka jollain menee aina hyvin.

Vahvoja ihmisiä pidetään usein esikuvina tai vihollisina, mutta vertaisia he eivät voi olla. Kukaan ei halua olla ihmisen kanssa, jota kadehtii tai jonka kokee uhkana omalle onnelle. Usein unohdetaan, että vahvat ihmiset ovat inhimillisiä ja tuntevat samalla tavalla pelkoa, ahdistusta, kateutta, alemmuudentunnetta, surua ja epäonnistumisia kuin kaikki muutkin. Vahvat ihmiset erottuvat edukseen, koska he eivät jää negatiivisiin tunteisiin kiinni, vaan käyvät ne läpi ja jatkavat niistä eteenpäin.

Vahvat ihmiset ovat opetelleet itselleen sopivia keinoja selvitä ikävistä kokemuksista. He pystyvät selittämään ikävät kokemukset järjellä ja erottamaan sen, mitä itse tekivät tai jättivät tekemättä ja mikä puolestaan oli muiden aiheuttamaa. Vahvat ihmiset eivät keskity syyttelemään, vaan he panostavat ratkaisuun. Tulevaisuuteen suuntautuminen auttaa hyväksymään ikävät kokemukset osaksi omaa elämänhistoriaa ilman, että niiden tarvitsee jäädä vaivaamaan ja haittaamaan elämistä.

Jokainen meistä voi tulla vahvaksi ihmiseksi.

1. Vastuu itsestä, omista ajatuksista ja teoista on avainasemassa vahvaksi tulemisessa. On avattava silmät ja nähtävä realistisesti, mitä ympärillä tapahtuu.
2. On turha keskittyä siihen, mitä itsellä ei ole. Energia kannattaa käyttää sen pohtimiseen, mitä haluaa ja mitä voisi tehdä sen eteen.
3. Kannattaa opetella hyväksymään myös väärät valinnat. "Aloita elämä heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi" (Seneca). Virheet eivät määritä sitä, mitä meistä tulee, mutta se määrittää, mitä teemme seuraavaksi.
4. Voi olla, että matkalla vahvaksi tarvitsee apua. Se on sallittua ja suotavaakin - vahvat ihmiset osaavat myös tunnustaa muiden merkityksen ja arvon.
5. Tekosyiden keksiminen on vain itsensä harhaan johtamista. Ei kannata selitellä muille ja vielä vähemmän itselle, koska selittely ei vie elämässä eteenpäin. Teot vievät. Keksi siis itsellesi sopivia keinoja, älä tekosyitä.
6. Muiden matkiminen ei johdata sinua omalle polullesi. Inspiroidu, innostu ja ota mallia, mutta uskalla löytää oma tapasi tehdä asioita. Joku saattaa ispiroitua juuri siitä, mitä sinä teet.

"Tulessa kulta koetellaan, vastoinkäymisissä vahva ihminen."

-Seneca

"Ihminen, joka on tottunut voittamaan surunsa,

kantaa onnettomuuksiaan kuin seppeleitä otsallaan."

-Seneca

Aforismit: http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

Ylisuorittajan tunnustus

Ajattelin mennä henkilökohtaisuuksiin. Minulla on monia paheita, mutta pahin niistä on ylisuorittaminen. Minusta tuntuu, että jos en ole vähän parempi versio itsestäni joka päivä, olen riittämätön. En osaa tunnistaa, missä menee hyvän ja täydellisen raja. En tiedä, mitä täydellisyys tarkoittaa, koska voisi aina olla vähän parempi.

Olen tehnyt taas virheen, josta en ikinä opi. Tällä kertaa olen mennyt pahemmin metsään kuin koskaan; olen haalinut itselleni liikaa tekemistä. Teen kahta työtä - täysipäiväistä ja osa-aikaista - ja lisäksi suoritan opintoja tasaiseen tahtiin. Epäsäännöllisesti siellä täällä on vapaapäivä, mutta todennäköisesti edellisenä iltana on mennyt myöhään töissä tai työt alkavat seuraavana aamuna aikaisin.

En osaa enkä halua sanoa ei, etten jäisi mistään paitsi.

Ajattelin aiemmin, että on siistiä, jos pystyy suoriutumaan kaikesta. Ihailin ihmisiä, jotka jaksavat painaa täysillä kaikilla elämän osa-alueilla. Nykyään säälin niitä, joille mikään ei riitä.

Ylisuorittaminen ei ole arvostettavaa. Mitä hienoa on siinä, että on niin paljon tekemistä, ettei ehdi nauttia mistään? Siistiä on pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta ja elää tasapainoista, tyytyväistä elämää.

Parasta on luvata itselle, että minä riitän vähempänäkin.

Välillä on kiireellisiä jaksoja, joihin ei voi itse vaikuttaa. Useimmiten olemme kuitenkin itse vastuussa siitä, miten paljon olemme haalineet tekemistä. Varsinkin ne, jotka eivät koe olevansa riittäviä, ajautuvat jatkuvasti tekemään itsestään liian tärkeitä.

Pitäisi ymmärtää, että jos jokin asia elämässä vie aikaa ja voimia,

muilla osa-alueilla on lupa höllätä.

Pärjäämisellä on hintansa

Pärjääjät ovat niitä, jotka selviävät kaikista tilanteista ja haasteista, joita heille tulee vastaan. Pärjääjät eivät juokse karkuun tiukan paikan tullen, eivätkä he mene sieltä, mistä aita on matalin. Heistä oikein huomaa, kuinka he haasteen nähdessään nostavat katseen, korjaavat ryhdin, vetävät ilmaa hitaasti sisään, käärivät hihat ja ryhtyvät hommiin. He tuntuvat aina tietävän, mitä pitää tehdä milloinkin ja miten mikäkin ongelma saadaan ratkottua.

Pärjääjät ovat ärsyttäviä.

On rasittavaa katsoa vierestä, kuinka toinen kerää itsensä, kun itse tekisi mieli lyyhistyä kasaan. Epäreilua, miten helpolla pärjääjä meloo ristiaallokossa ohi, kun itse yrittää epätoivoisesti kääntää paatin kokan edes oikeaan suuntaan. Itse ei pääse koskaan loistamaan, koska pärjääjä on aina tehnyt enemmän ja paremmin ja kerännyt pisteet kotiin. Pärjääjät ovat kivoja ainoastaan silloin, kun he ottavat vastuun yhteisestä asiasta, jolloin itse ei tarvitse kuin mennä virran mukana.

Todellisuudessa pärjääjänä oleminen ei ole pelkkää parrasvaloissa paistattelua. Pärjäämisen taustalla on aktiivinen elämäntyyli, armoton omatunto, tiukka itsekuri, kokemusta monenlaisista hommista, periksiantamattomuus ja kyky siirtää opittuja taitoja eri konteksteihin. Tärkein pärjääjän ominaisuus on vahva usko siihen, että minä pystyn. Sellaisten ajatusten taustalla on paitsi rohkeutta, kokeiluja, vastoinkäymisiä, epäonnistumisia ja negatiivisten tunteiden kohtaamista, mutta myös kannustusta, voittoja ja itsensä ylittämistä. Voimakkaimpana kaikista on halu näyttää oma etevyys itselle ja yleensä myös muillekin. Yleensä tämä johtaa siihen, että pärjääjä ei ole kaveri, vaan kateuden kohde.

Pärjääjä käy jatkuvaa taistelua itsensä kanssa. Kun on kaikessa hyvä, on pystyttävä vielä parempaan, jotta voi loistaa. Muuten muut tai etenkään itse ei huomaa, mitä on tullut tehtyä. Pärjääjä voi olla jatkuvasti tyytymätön itseensä ja suorituksiinsa, koska hän tietää, että pystyisi vielä parempaan jos yrittäisi vähän enemmän. Sekä pärjääjä itse että muut luottavat siihen, että pärjääjä tarttuu toimeen, kun muut perääntyvät. Riittävälle ei ole rajaa, eikä täydellistä voi määrittää. Aina voi olla parempi.

Pärjääjät voivat olla ärsyttäviä niiden mielestä, joille yrittäminen on vaikeaa tai jotka eivät usko itseensä. Vielä ärsyttävämpää on olla pärjääjä, joka ei koskaan riitä itselleen. Kumpi haluaisit olla; a) se, joka voi aina todeta, että minun ei tarvitse ryhtyä kaikkeen, vai b) se, joka ei voi kohdata sitä tosiasiaa, että ei riitäkään?

Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu

Minä vol 2.0. Nykyajan ihmiset luovat itsensä uudelleen kuin käärmeet nahkansa. Saa olla ennakkoluuloton muutoksissa ja erilainen kuin ennen. On hienoa olla uusi ja upeampi, parempi versio itsestä.

Muutoksessa koolla ei ole väliä. Tai tietysti mitä isompi muutos, sitä kivempaa se on julistaa koko kansalle, mutta todellisuudessa muutos on muutos riippumatta siitä, mikä muuttuu. Muutos voi olla esimerkiksi elämäntaparemontti, isommat painot puntilla, uusi tukka tai myönteisemmät ajatukset. Muutos on jotain, mitä teet tai ajattelet eri tavalla kuin eilen.

Muutoksen tekeminen ei ole aina helppoa. Vähemmän sokeria, enemmän liikuntaa, parempi ajanhallinta tai vaikka avoimempi sosiaalisissa tilanteissa ovat tavoitteita, joiden toteuttaminen ei välttämättä tapahdukaan ihan hetkessä. Opittuja tapoja voi olla vaikea lähteä muuttamaan.

Muutoksessa keskeisintä on miettiä, miksi haluaa jonkin muuttuvan. Onko muutoksen taustalla onnellisuuden tavoittelu vai kenties itsensä rankaiseminen? "Lopetan sokerin syönnin kokonaan, koska olen niin ällöttävän lihava."

Muutos lähtee aina itsensä hyväksymisestä juuri nyt.

Kuulostaa nurinkuriselta; eikö motivaatio synny juuri halusta muuttaa jotain, mikä nyt on huonosti? Jos haluaa jonkin muutoksen tapahtuvan, ei ole järkevää perustaa muutoksen motivaatiota negatiivisille ajatuksille itsestä. Itsensä rankaisemiseksi käytetty muutos saattaa kääntyä itseä vastaan heti, kun tulee vastoinkäyminen. Silloin kyseenalaistaa muutoksen ja tulee helposti ajateltua, että kun kerran olen kumminkin niin surkea, minun on turha yrittää muuttua: "Olen niin huono muutenkin, joten ihan sama, vaikka vetäisin karkkia". Tai toisaalta jos muutos on rankaisu, sehän on tilapäinen ja päättyy silloin, kun asiat ovat taas hyvin: "Voin syödä karkkia sitten, kun olen tarpeeksi hoikka". Tällöin palaa helposti takaisin vanhoihin tapoihin.

Todellinen ja kantava motivaatio muutokselle on sen oivaltaminen, miksi muutos on itselle hyväksi. "Olen riittävän hyvän näköinen jo nyt, mutta ymmärrän, että sokeri tekee haittaa elimistölleni ja saa minut väsyneeksi. Siksi minun on tärkeää opetella pikkuhiljaa vähentämään sokeria." Muutos on tie hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Silloin ainoa keino kulkea tie on rakastaa itseä ja hyväksyä se, että ei tarvitse olla täydellinen nyt, eikä myöhemminkään. Muutos on itsensä rakastamista ja hyvän tekemistä itselle.

Ei ole rakkautta rakkaus, jos se muutoksesta muuttuu. - Shakespeare

Aforismi: hyvejohtajuus.fi

Perfektionismi ei johdakkaan täydellisyyteen

Olen aina pitänyt itseäni perfektionistinä. Haluan tehdä asiat hyvin, ellen jopa paremmin ja uskon, että on olemassa täydellisyys. Uskon, että kovalla työllä täydellisyyden voi saavuttaa.

Todellisuudessa perfektionismi on tekosyy voida huonosti.

Perfektionismi johtaa helposti tyytymättömyyden, riittämättömyyden ja epävarmuuden tuntemuksiin. Aina, kun pääsee lähemmäksi täydellisyyttä, rima nousee. Perfektionismi on näännyttävä elämänmittainen takaa-ajo, jossa epämäärinen tavoite juoksee karkuun ja epätoivoinen hyväksyntää kaipaava ihmisraunio raahautuu perässä.

Perfektionismistä voi parantua.

Itsensä hyväksyminen, armollisuus, oikeasti tärkeiden asioiden tunnistaminen ja epäolennaisesta irti päästäminen ovat avainasioita. Täydellisyyden tavoittelun varaan rakennettua minuutta ei muuteta hetkessä, mutta vähän kerrallaan, päivä päivältä eteenpäin voi hidastaa takaa-ajoa. Tavoitteiden selkiyttäminen ja riittävän tason määritteleminen voivat auttaa.  Ehkä jossain vaiheessa oppii huomaamaan, milloin juoksee turhaan.

Täydellisyys ei ole elämän heittämistä hukkaan sellaisten asioiden puolesta, joilla ei oikeastaan ole merkitystä. Täydellisyys on tasapainoa eri elämän osa-aluiden välillä.

Elämä ei muutu helpommaksi

Kun tuntuu, että asiat eivät suju niin kuin pitää, muista, että

elämä ei muutu helpommaksi,

mutta sinä kehityt.

Vaikka tilanne näyttäisi nyt kamalalta, usko pois, se ei kestä ikuisesti. Vähän kerrallaan opit hallitsemaan aikatauluja paremmin, osaat kieltäytyä liiasta tekemisestä, opit virheistäsi ja osaat varoa muiden erheitä. Ei kannata tukeutua siihen, että tulevaisuudessa elämä olisi parempaa. Sinä kuitenkin selviät siitä, koska olet joka päivä parempi.

Toisaalta, kun asiat tuntuvat sujuvan liiankin helposti ja arki tuntuu kevyeltä, on hyvä palauttaa mieleen, että

elämä ei muutu helpommaksi,

mutta sinä kehityt.

Me olemme itse hyvien asioiden aikaansaajia. Aina ei tarvitse tehdä täysillä, suorittaa, ylittää itseään, haastaa, potea aikapulaa ja ahdistua kiireestä. Välillä voi antautua sille fiilikselle, että kaikki on tosiaan hyvin.

Kiehuntaa kuumista fitnesskuvista

Fitnessvillitys on herättänyt jo jonkin aikaa enemmän ja vähemmän kuhinaa. On pöhisty esimerkiksi fitneksen vallankumouksesta ja yleistymisestä, lajin terveellisyydestä sekä siitä mikä oikeastaan on fitnestä ja mikä ei. Tällä hetkellä puhistaan fitnessmisujen somekuvajulkaisuista.

Pääongelmana on, että vähemmän fitneksiä harmittaa, kun timmit kisut esittelevät hyveitään vähissä vaatteissa ja kuvia julkaisevia ärsyttää, kun heidän ei anneta toteuttaa itseään omalla tavallaan. Tyypillisiä argumentteja puolesta ja vastaan ovat: lasten silmät menevät pilalle kuvia katsellessa, nuoret tytöt tekevät itsestään lapsipornotähtiä matkimalla vähäpukeisia fitnesskuvia, miehetkin julkaisevat paidattomia kuvia, joten mikseivät naiset saisi, kateelliset panettelevat.

Katsoi asiaa kummasta näkökulmasta tahansa, jokaiselle on selvää, että vähillä vaatteilla verhoiltujen timmien vartalokuvien tarkoitus on provosoida. Kuvia julkaisevat fitnessharrastajat haluavat osoittaa, että työllä saa tuloksia. Vähemmän fitnekset taas reagoivat juuri kuvien julkaisijoiden haluamalla tavalla; provosoituen. Ja kun nuotioon heittää lisää puuta, tuli leimahtaa. Kohu nostaa kohun kynnystä, jolloin (tässä tapauksessa vaatteiden osalta) vähempi on parempi.

Kukin tyylillään, mutta jokaisen olisi hyvä pohtia omaa vastuutaan. Kuka katsoo julkaisuja, kenen ja miksi? Netti ei ole pullollaan puolialastonkuvia. Jokainen näpyttelee omat hakusanansa Googleen ja klikkailee omien kuvakanaviensa seurattavat. Sitä näkee, mitä haluaa. Jos muiden hyvännäköiset vartalot ärsyttävät tai tekevät oman olon riittämättömäksi, kannattaa miettiä, mistä oma reaktio johtuu.

Toisaalta toisin päin; kuka julkaisee, kenelle ja miksi? Jokainen voi itse vaikuttaa omilla julkaisuillaan siihen, millaista huomiota saa osakseen. Jos itseen kohdistuva palaute ei ole mieleistä, kannattaa kurkata omista profiileista, millaisia mielikuvia kuvillaan aiheuttaa. On eri asia julkaista kuvia mustikkaämpäristä kuin stringipepusta - se nyt vaan kertoo jotain ihmisestä. Mikä tahansa itseen liittyvän täydellisen ominaisuuden esitteleminen aiheuttaa helposti kateutta, epävarmuutta ja uhkan kokemuksia muissa ihmisissä, jolloin reaktio on negatiivinen.

Kuvat: fansshare.com & hdwallpapers.cat

Kysymys ei kuulu, onko vähissä vaatteissa esiintyminen oikein vai väärin.

Kyse on molemmin puolin siitä, että sitä saa, mitä tilaa.

Ei niin kiva sairasloma

”Epäonni on viivytys, ei tappio.

Se on väliaikainen kiertotie, ei umpikuja.”

Minulta katkesi rannemurtuman jälkiseurauksena tapaturmaisesti peukalon ojentajajänne. Teoriassa seuraukset olivat pienet: peukalo ei enää ojentunut päästä asti. Käytännössä seurauksia on ollut vaikea uskoa: jänne täytyi operoida kirurgisesti, minkä seurauksena peukaloa tuli käsitellä seuraavat viisi viikkoa yhtä varovaisesti kuin ruukkusalaattia ostoskassissa. Se täytyy aina asetella niin, ettei se rutistu ja sitä täytyy kuljettaa varovasti, ettei se pääse taittumaan.

Peukalo aiheutti minulle usean viikon mittaisen sairasloman töistä. Ensimmäinen ajatukseni oli häpeä. Sain pitkän työnhaun kautta ja isolla onnenpotkulla työpaikan, johon en voisikaan mennä tekemään lupaamiani töitä. Olenkin kiittämätön ja laiska työntekijä.

Toinen ajatukseni sairaslomaan liittyen on ollut pelko työkavereideni suhtautumisesta. Minä vietän pitkää lomaa, kun muut ahertavat minunkin puolestani. Olenkin vastuuton ja epäreilu työkaveri.

Kaikki, jotka ovat joutuneet itsestään riippumattomista syistä sairaslomalle, ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että sairasloma on virheellinen käsite. Toki sairaslomalla on vapaa työpaikan luomista rajoitteista kuten aikatauluista, mutta tilalla on liuta muita juttuja, jotka on otettava huomioon. Kyseessä ei ole loma, vaan arkea, johon sisältyy rutiineista selviämistä sairauden rajoittamana.

Sairaus voi aiheuttaa kipuja, lääkityksen tuomaa väsymystä ja aivosumua, toipumiseen liittyvää määrättyä jumppaa, tarvittavien välineiden huoltoa, sairaalassa ravaamista, vakuutuksiin ja korvauksiin liittyvien asioiden hoitamista ja monia muita normaalista arjesta poikkeavia juttuja. Samalla se, mitä voi tehdä, on rajoittunutta. Harrastukset jäävät tauolle, eikä mielipuuhaan voi ryhtyä. Toisaalta käytettävissä oleva lisääntyntyt aika on hyvä käyttää johonkin hyödylliseen, kuten kotihommiin. Lisäksi pitkä sairasloma aiheuttaa ansionmenetystä, koska alasta riippuen palkallinen sairasloma on nollasta päivästä muutamaan viikkoon - palkka ei juokse koko sairasloman ajan.

Pahinta sairaslomalla on tunnustaa itselleen, että yhtäkkiä ei selviäkkään.

Minä en psyty hoitamaan sellaisia asioita, joita voisin terveenä hoitaa. Minä olenkin särkyvä.

Sairasloma ei ole pakotie ansiotyöstä, vaan tielle osunut este, jonka ohi pääseminen vaatii ponnisteluja. Toki sairasloma voi sisältää kivoja juttuja, kuten sellaisten ihmisten tapaamista, joita ei ehtisi nähdä töiden ohessa. Eikö tärkeämpää kuitenkin olisi järjestää arki sellaiseksi, että se sisältäisi riittävästi ihania asioita? Voisiko olla, että se, joka pitää sairaslomaa kivana keinona välttää tylsä arki ja työnteko, ei ole oikeassa työssä, eikä vietä itselleen sopivaa arkea?

//Kirjoitusasua muokattu 7.8.2015 klo 10:00.//

Enemmän vähemmällä

Me olemme erilaisia sosiaalisia eläjiä. Toiset hankkivat ja ylläpitävät laajaa kaveriverkostoa, kun toiset keskittyvät muutamaan tärkeään ihmissuhteeseen. Verkostojen luominen ja ylläpitäminen on kuitenkin muuttunut.

Sosiaalisen median myötä ihmissuhdeverkostot ovat laajempia, moniulotteisempia ja aktiivisempia kuin koskaan. Yhteydenpito on tehty helpoksi ja nopeaksi, jolloin vuorovaikutuksen oletetaan olevan, ellei jokapäiväistä, niin ainakin jokaviikkoista. Sellaisissakin ihmissuhteissa, jotka eivät olisi luonnollinen osa arkea, yhteydenpidon tulisi olla jatkuvaa.

Säännöllinen yhteydenpito ihmissuhdeverkoston kaikkiin osiin on työlästä ja aikaavievää. Pitäisi muistaa viettää aikaa perheen kanssa, tavata ystäviä, järjestää illanistujaisia kaveriporukalla, kysellä hyvänpäiväntuttujen kuulumisia ja vastailla jokaiseen moikkaan, joka plopsahtaa jostain virtuaalisesta kanavasta. Samalla on kauhistuttavaa, miten paljon vietämme aikaa virtuaalimaailmassa! Toisin sanoen pitäisi enemmän vähemmällä.

Suhteet ovat erilaisia. Toiset ovat osa arkea, kun toiset suhteet taas liittyvät tiettyihin hetkiin, kuten viikonloppuihin, juhliin tai lomiin. Tarvitseeko näissäkin suhteissa olla jatkuvasti yhteydessä? Miksi on niin kamalaa, kun jostain ei ole hetkeen kuulunut mitään?

Eipä ole sinusta kuulunut on epäkohtelias syyllistys,

jos ei ole itsekkään ollut yhteydenpidon aloitteentekijä.

Ei kai yhteydenpidon puute tee suhteesta yhtään vähempiarvoisempaa; suhde on vain eri tavalla olemassa. Esimerkiksi minulla on useita hyviä ystäviä, joita tapaan muutaman kerran vuodessa, emmekä pidä välillä erityisemmin yhteyttä. Välitän kuitenkin näistäkin ystävistäni ja arvostan jokaista tapaamista. Jos suhteen molemmat osapuolet uskovat suhteeseen, eivät suhteet lakkaa olemasta, vaan niissä on hetkiä, jolloin ne uinuvat ja hetkiä, jolloin ne heräävät. Eikö tärkeintä olisi panostaa hetkiin, jolloin on oikeasti aikaa pysähtyä toisen äärelle?

Jos viettäisimme vähemmän aikaa virtuaalisten yhteydenpitokanavien äärellä, meillä olisi kenties enemmän aikaa kohdata niitä ihmisiä, joiden kanssa haluamme pitää yhteyttä.

Totuus sinusta

Sinä olet mahtava ihminen. Mieti, mitä kaikkea olet saanut aikaan ja mitä kaikkea olet saavuttanut. Mistä asioista voit olla tekemisissäsi ylpeä? Mikään ei ole liian mitätöntä ollakseen välinpitämätöntä. Kaikki hyvä, mitä teet, on arvokasta ja johtaa lopulta johonkin vielä parempaan. Vaikka joutuisit tekemään ikäviä asioita, sinä selviät niistä ja pystyt mihin tahansa.

Sinä olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse olla parempi, koska riität tuollaisena. Sinussa on paljon hyvää ja tasapainona jotain ärsyttävää, mutta se tekee sinusta ihmisen. Sinussa on paljon ihmistä, jota rakastaa. Olet rakastettava.

Sinä olet hyvännäköinen. Sinussa on paljon kaunista, jota on ilo katsella. Sinä näytät ihanalta auringon paisteessa ja halattavalta lumisateessa. Sinun silmissäsi on elämää ja hymysi lämmittää mieltäni.

Sinä voit olla ylpeä itsestäsi.

 

 

Huomaatko? Ei se itsensä arvostaminen tämän vaikeampaa ole.

 

Ihanan ei tarvitse olla ihanne

Tämä hetken vallitseva elämäntapatrendi kannustaa kovaan urheiluun ja terveelliseen ruokavalioon. Ihanteena on hyvinvoiva, onnellinen, itsevarma sekä urheilullisen ja terveen näköinen ihminen.

Elämäntapa on monella tavalla erittäin suotava. Terveelliset elintavat edesauttavat pitkää ikää, hyvinvointia ja yleistä tyytyväisyyttä elämään. Samoin ulkonäköihanne on terveempi, kun tavoitteena on urheilullinen ja sopusuhtainen vartalo.

Nykyinen elämäntapatrendi on kuitenkin monella tavalla aika rankka. Esimerkiksi ihnteena urheilullinen vartalo on terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin edeltäjänsä langanlaiha versio, mutta ääripäihin mentäessä lihaksikkaan fitnessvartalon saavuttaminen on ihan yhtä työlästä kuin aiempienkin ulkonäköihanteiden. Myös kurinalainen ruokavalio ja runsas määrä urheilutreenejä aiheuttavat omat haasteensa. Edelleen riskinä on, että oma itsetunto rakentuu ulkoisten asioiden, kuten treenien, terveellisen ruokavalion ja ulkonäön, ympärille. Tällainenkin elämäntapatrendi ihanteena aiheuttaa helposti riittämättömyyden tunnetta.

 Kenties nyt olisi aika keskittyä hyvinvointiin omilla ehdoilla. Ihanteena on jotain äärimmäisen terveellistä ja lihaksikasta, mutta vähempääkin saa pitää ihanana. Nyt on hyvä aika aloittaa elämäntapamuutos terveellisempään elämään, mutta syitä sille, miksi elämäntapojaan muuttaa, kannattaa miettiä tarkkaan. Haluaisitko oikeasti treenata enemmän ja syödä terveellisemmin ulkonäön vai fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin vuoksi? Nämä kaksi sekoittuvat usein keskenään, mutta koska kauneus ei ole timantti eikä siksi ikuinen, kannattaako koko elämä rakentaa sen päälle? Mitäs sitten jää jäljelle, kun pohja sortuu?

Ääripäät, kuten fitnesselämä ovat mielenkiintoisia kokeiluja joillekin, mutta ne eivät sovi kaikille - eikä niiden tarvitsekaan sopia. Kun osaat ajatella terveellisen elämän olevan hyväksi mielellesi, kehollesi ja hyvinvoinnillesi, ymmärrät, että vähempikin riittää.

Ihana tavallinen ihminen

Kuva: yle.fi

Moderni nykyajan ihminen on pitkään nähty kaikkivoipana ja täydellisenä. Pitää olla hyvä työura ja perhettä - tai ainakin puoliso ja toppatakkiin puettu koira - tai vauhdikkaan sosiaalisen elämän omaava sinkku. Modernin ihmisen pitää kyetä omistautumaan, muttei tarrautumaan, tuntemaan, muttei kuohahtelemaan ja herkistymään, muttei särkymään.

Pikku hiljaa täydellisen ihmisen rinnalle on noussut vähän tavallisempi ihanne. On sittenkin ihanaa olla aika tavallinen; juoruilla ystävien kanssa, vaihtaa henkkamaukan pitsipöksyt kollareihin, kuljeskella villasukat jalassa ja neuloa julkisilla paikoilla kaulaliinaa. Ja on ihan ok olla oikeus omiin tunteisiin ja romahtaa.

Tervetuloa me ihanat tavalliset ihmiset!

Ei liikaa onnellisuutta, kiitos!

Ilmoittaudun läsnäolevaksi!

Olen nyt piilotellut tarpeeksi kauan sosiaaliselta maailmalta. Olen tankannut ajatuksia ja voimia parin viikon lomallani mökillä sekä Bulgariassa. Äitini kuuntelevien korvien ja mahtavien neuvojen avulla selvitin riittämättömyysongelman itseni kanssa. Nyt on siis mieli muualla kuin maassa ja on aika palata tarkastelemaan optimistisemmin loppukesää, arkea ja onnea.

Opin, että liiallinen onnellisuuden tavoittelu ei tuo onnea, vaan aiheuttaa

riittämättömyyden tunnetta sekä tyytymättömyyttä siihen, mitä jo on.

Onni on asia, jonka eteen täytyy toki nähdä vaivaa. Täytyy opetella ottamaan elämä sellaisenaan vastaan ja suhtautua siihen sillä tavalla uteliaasti, ettei kaikkeen liity negatiivisia ajatuksia. Kuitenkaan kaikkeen ei voi eikä täydykään suhtautua liian optimistisesti. Teennäinen elämäonihanaa -hehkuttelu ei auta silloin, kun jokin ei ole hyvin. Kun jokin ei ole hyvin, siihen täytyy tarttua ja miettiä, miten sen saisi paremmaksi. Toisaalta jos jokin ei ole hyvin, ei kannata ajatella, että kaikki olisi huonosti.

Sitten kun kaikki tuntuukin olevan hyvin, siihen tunteeseen kannattaa heittäytyä. Siitä saa voimaa jaksaa huonoinakin hetkinä.

Seuraavissa julkaisuissa aion tutkailla kanssasi, mitä opin Bulgariassa.

Samalla saat piipahtaa reissuuni kuvien muodossa.

Välillä puoliksi tehty on hyvin tehty

Työterveyshoitaja sanoi minulle, että minun kannattaa opetella ottamaan rennommin. Kaiken ei aina tarvitse olla tiptop, eikä viimeisen päälle. Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellä energialla ja täysillä panoksilla. Välillä voi sulkea silmänsä ja antaa olla. Ehtii myöhemminkin. Välillä puoliksi tehty on hyvin tehty ja tehty on tehty ilman laatumittaria. Kaikkea ei tarvitse arvioida.

Otetaan välillä ihan rennosti.

Oletko sinä suorittaja, vai otatko yleensä vähän liiankin rennosti? Kun teet, milloin teet parhaasi ja milloin näät vähän vähemmän vaivaa? Miksi?

Ihanteena lähes mahdoton

Millainen on nykyajan moderni nainen?

Hänellä on toki korkea koulutus, noususuuntainen työura ja kunnianhimoa. Nykynaisella on hyvät liike-elämän taidot ja hän kehittää jatkuvasti hyvää yleissivistystään. Naisella on selkeät ja vahvat mielipiteet lähes joka asiasta, mutta hän ei kuitenkaan tuo itseään liikaa esille. Nainen menestyy lähes kaikessa, mitä hän tekee. Naisella on hyvä huumorintaju, hän osaa kertoa hauskoja juttuja ja hän tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa.

Omaa perhettä naisella ei ole vielä, sillä hän on halunnut keskittyä omaan hyvinvointiinsa ja työuraansa. Naisella voi olla miesystävä, mutta se ei ole välttämätöntä - onhan naisella tiivis ja laaja ystäväjoukko.

Nainen urheilee vaativan työn vastapainoksi ja hänellä onkin edustava vartalo. Rikkaan seuraelämän ja urheilun lisäksi nainen osaa rentoutua ja hemmotella itseään. Hän huollattaa mahdolliset rakennekyntensä ja ripsenpidennyksensä säännöllisesti ja muistaa hierotuttaa näyttöpäätetyön jumiuttamia hartioitaan. Lisäksi nainen viihtyy auringossa, lukee aikakauslehtiä ja päivittää profiilejaan sosiaalisessa mediassa.

Oletko nykyajan moderni nainen? Haluaisitko olla?

Entä miten se on käytännössä mahdollista?

Kuva: kristiinarebane.blogspot.fi/

Kepeä kevät ja paljon vähäistä ajateltavaa

Meillä on täällä ihmetelty alkanutta kevättä. Säät lämpenevät, luonto konsertoi ja nurmi vihertää. Mielessä on kesä ja nahkatakin alla on kaksi neuletta. Kun ei vielä ole niin lämmintä.

Mikä viime aikoina on mietityttänyt? Lähinnä arkiset asiat. Töissä käynti, kevään viimeinen opiskeluprojekti, siivoaminen, herkuttelun vähentäminen, liikkumisen riittävyys ja kesävaatteiden oston suunnittelu. Ja että kunpa huomenna ei sataisi.

Mikä sinua on mietityttänyt? Eikö mikään erityinen? Siinä on yksi kevään lahja. Pelkässä luonnossa, säässä ja lämpötilaan oikein pukeutumisessa on niin paljon pohdittavaa, ettei vakavampiin asioihin ehdi tarttua. Tai niihin osaa tarttua kepeämmin.

Kepeää kevättä ja kerro, mikä mietityttää. Puhuminen auttaa, nimimerkillä tänään pillitin silmät violeteiksi poikaystävälle omasta riittämättömyyden tunteestani. Johan auttoi ja nyt jaksaa taas lähteä metsäpolulle nauttimaan kevysemmistä lenkkivaatteista.

Ja taas luvassa Hugon kotistudiota: kevätsunnuntai kepeästi hyvässä seurassa

Tee se hyvin tai... ota rennosti

Suosittu sanonta kuuluu, että tee se hyvin tai älä tee ollenkaan. Minut on kasvatettu ajattelemaan näin ja monia asioita tehtyäni tunnustan, että ohje on ollut enemmän kuin tarpeen. Tekemällä hyvin, olen saanut esimerkiksi erinomaiset paperit peruskoulusta ja lukiosta ja pääsin opiskelemaan sitä alaa, mitä halusin.

Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta ja onhan hyvin tekemisestä täytynyt tulla minulle pieni pakkomielle. Olen ollut monissa asioissa ja olen edelleen joissakin perfektionisti. Pelkään epäonnistumista, joten haluan tehdä kerralla oikein. Tämä tarve on aiheuttanut monia turhan tuskaisia hetkiä. Esimerkiksi jokaisesta aineesta vähintään erittäin hyvän arvosanan saaminen on ollut välillä itkuista ja hikistä puuhaa.

Nyt ymmärrän, että sanonta ei tarkoita kaikkia elämän osa-alueita. Tärkeissä asioissa, kuten pääsykokeisiin lukemisissa ja työhakemusten kirjoittamisessa on kannattavaa tehdä kerralla kunnolla. Vähäpätöisemmissä asioissa, kuten vaikka koulussa jokaisessa aineessa hyvin pärjäämisen, voi sitten ottaa rennommin.

Tärkeät nyt täytyy tehdä kunnolla -asiat tunnistaa, kun ajattelee lopputulosta. Onko tekemisen tuloksena puhdas vessa vai mahdollisuus opiskella minua kiinnostavaa alaa?

Sanonta tee se hyvin tai älä tee ollenkaan voisikin päivitettynä olla: tee sinulle tärkeät asiat kunnolla ja opettele ottamaan rennommin niissä asioissa, jotka eivät oikeasti ole suuria.

Hävinnyt hurmio

"Onko maailma eletty loppuun, kun niin sanotut tavalliset kokemukset

eivät riitä hurmion saamiseksi?"

- Matti Itkonen Kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen peruskurssin luennolla 24.9.2012