Jos ei omista, ei tarvitse luopua

Kun olin ulkoiluttamassa koiriani, kaksi nuorta tyttöä ohitti meidät. Kuulin, kuinka toinen sanoi toiselle hämmentyneellä äänellä: "Näitkö, noi koirat ei ollu hihnassa!"

Me olemme niin tottuneita pitämään omamme ominamme, että omistaminen on normaalimpaa kuin irti päästäminen. Säilömme tavaraa kaappeihin, jos joskus tarvitsemme sitä, vaikka hankimmekin uutta tilalle. Solmimme avioliittoja osoittaaksemme kuuluvamme toisillemme ja laitamme koirat hihnaan, etteivät ne karkaisi muualle. Minun, minun, minun.

Omistaminen on harha - kuvitelma siitä, että omassa elämässä on enemmän tai vähemmän pysyvästi jotain. Sitä varten, että joku lakkaakin olemasta omaa, on käsite luopumiselle.

Mutta luopumista ei tarvitsisi, jos ei omistaisi. Jos heräisi siihen totuuteen, ettei mikään ole pysyvää tai omaa, ei tarvitsisi surra menettävänsä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tarvitsisi surra ollenkaan. Jos jotain menettää, erityisesti jotain tärkeää, se sattuu ja saakin sattua. Aika parantaa. Mutta jos asennoituisi jo lähtökohtaisesti niin, ettei mikään ole pysyvästi omaa, osaisi käsitellä tulevaa mahdollista irti päästämistä normaalina asiana, joka tulee väistämättä vastaan. Ei tarvitsisi surra turhaan. Silloin havahtuisi myös nauttimaan enemmän siitä, mitä jo on.

Jos jätän takkini narikkaan ja joku varastaa sen, kenties tämä joku kaipaa takkia enemmän kuin minä.
Silloin takin ei oikeastaan tarvitse kuulua minulle, eikä minun tarvitse jäädä harmittelemaan sitä. Olisin todennäköisesti ostanut kuitenkin uuden tulevaksi syksyksi.

Omistautumatta,
Merianna (merianna.rossi@gmail.com)

Verkkosivut: Onnittelut onnesta

Milloin kesä tapahtuu?

Kesä on jo pitkällä. Se ei ole oikein juurtunut minuun vieläkään. Olen seurannut luonnon heräämisnäytelmää ja kesän kukoistusta lapsen innokkuudella. Voin kertoa, milloin puut puhkesivat lehtiin, milloin tuomet kukkivat ja milloin kukat tippuivat pois. Voin kertoa, että perjantaina 21.7.2017 rankka raekuuro pirstaloi isolehtiset kasvit pelkiksi repaleisiksi muistoiksi itsestään. Mutta yhteen kysymykseen en osaa vastata: mihin kesä hävisi?

Olen tehnyt töitä, suunnitellut jumppa- ja joogatunteja, odottanut ohjausten alkamista, iloinnut ja murehtinut ohjaamieni jumppien kävijämääriä, siivonnut kotona, mökillä ja töissä (vaikka ikkunoita en ole saanut pestyksi vieläkään), auttanut rakennustyömaalla, levittänyt ja käärinyt joogamattoa, kokeillut erilaisia meditaatiotekniikoita, liikkunut luonnossa ja kaupungissa, saunonut ja uinut, vieraillut tapahtumissa ja ystävien luona, istuttanut ja kastellut yrttejä, keittänyt lukuisia pannullisia teetä, lukenut noin kymmenen kirjaa, aloittanut säärystimien kutomisen, kuunnellut joogapodcasteja ja upottanut käteni koirien turkkiin. Niihinkö kesä on mennyt?

Aika on paitsi sitä, mihin sen kuluttaa, myös sitä, miten siihen suhtautuu. Olen kyllä elänyt hetkessä, mutta luvattoman usein ajatukseni ovat harhailleet mennessä ja ennen kaikkea tulevassa. Mitä kohta? Mitä huomenna? Mitä ylihuomenna? Mitä kuukauden päästä?

Kevään kasvu on jäänyt prosessiksi mieleeni ja odotan jatkuvasti mieleni kesää, jolloin kaikki oppimani juurtuu syvälle minuun ja kukoistaa. Olen mielessäni jäänyt junnaamaan kevääseen, eikä kesää ole tullutkaan. En ole antanut tulla, koska en ole kokenut olevani kasvussani valmis. Mutta milloin muka olisin?

Kasvuun pakotettu mieli väsyy joskus. Jos ajatukset ovat jatkuvasti sitku-vaihteella, mieli ei koskaan pääse keräämään voimia kesän kukoistuksesta, tai laskeutumaan syksyn ja talven lepoon.

Onko kesä jo mennyt? Vielä on kesää jäljellä niille mielille, jotka osaavat pysähtyä oman kukoistuksensa äärelle ja antaa koko kokonaisen ihmisen upeuden loistaa juuri sellaisena kuin se tällä hetkellä on. Kesää on jäljellä niille, jotka antavat itselleen luvan nauttia itsestä - ja vuodenajasta - juuri tällaisena, haikailematta sitä, mitä oli, tai sitä, mitä on tulossa.

Nyt on aika poimia luomistyön herkulliset hedelmät, marjat ja sienet ja tallettaa ne muistoihin talven lepoa piristämään.

Nauttien,
Merianna, (merianna.rossi@gmail.com)

Verkkosivut: Onnittelut onnesta 

Positiivisuus voi tukahduttaa elämän

Stay positive! Mediassa, voima-aforismeissa ja naistenlehdissä neuvotaan säilyttämään positiivinen elämänasenne ja etsimään asioiden valoisan puolen. Positiivisuuden sanotaan luovan lisää positiivisuutta, parantavan elämänlaatua ja tekevän ihmisestä onnellisemman. Totta, mutta entäs silloin, kun elämä ei tunnukaan kivalta?

***

Positiivisuuden valistuksen aikana elämästä etsitään sen autuus ja ihanuus. Sillä sitähän elämä on - uskomaton lahja, joka meille on annettu, ja joka olisi kamalaa tuhlata. Miksi pilata elämää murehtimisella ja muilla negatiivisilla tunteilla?

Saako sitten enää olla pahalla tuulella?

Uskon, että jokainen meistä kantaa saman verran valoa ja varjoa mukanaan. Meihin on sisäänrakennettu tietty tunnejärjestelmä, joka sisältää koko kirjon autuudesta vihaan. Emme voi säädellä meissä syntyviä tunteita, mutta voimme päättää, miten annamme tunteiden vaikuttaa itseemme ja näkyä teoissamme. Negatiiviset tunteet ja ajatukset eivät kuitenkaan lakkaa olemasta, vaikka päättäisimme ajatella positiivisemmin.

Oman negatiivisuuden piilottaminen on kuin roinan tunkeminen kaappiin. Poissa näkyvistä, mutta jonkin ajan kuluttua sisään ei enää mahdu mitään, ovi ei pysy kiinni ja hyllyt pettävät. Piilotetut tunteet voivat ilmetä esimerkiksi käytöshäiriöinä tai ajatusten vääristymisenä, kuten täydellisyyden tavoitteluna, kriittisyytenä, suvaitsemattomuutena, narsistisuutena, uhriutumisena tai marttyrimaisuutena. Positiivinen ajattelu ei ratkaise negatiivisia asioita, vaan estää pahimmillaan niiden käsittelyn.

Jatkuva positiivisuus on raskas taakka kantaa,

eikä se anna tilaa olla kokonainen.

Negatiiviset tunteet ja ajatukset ovat osa meitä. Ne kuuluvat elämään, eikä niiden näennäinen positivistaminen ole tarkoituksenmukaista. Meidän tulisi pikemminkin opetella kohtaamaan varjomme ja käsittelemään niiden herättämiä ajatuksia. Se ei tarkoita, että meidän tarvitsee liittyä varjomme matkaan ja antautua pahuudelle. Oman negatiivisuuden kohtaaminen on pikemminkin risteys, jossa tehdään synnintunnustus ja sitten jatketaan matkaa sillä polulla, mitä nykyhetki ja tulevaisuus ehdottavat. Taakse ei tarvitse katsoa.

Olemme joka päivä uusia minuja. Uusia ihmisiä, uusine ajatuksineen ja tekoineen. Joka päivä päätämme uudelleen, mille annamme elämässämme vallan. Positiivisuus on hyvä työkalu, mutta sen ei pidä antaa hallita elämää. Muuten se ottaa ylivallan ja jyrää oikean elämän alleen.

Oikea elämä on valojen ja varjojen tanssia, kuun ja auringon vuorottelua, tasapainoa. Kahden ääripään välillä kiikkumista.

Anna itsesi olla kokonainen.

Kehitys ei lopu tyytyväisyyteen, vaan alkaa siitä

Elämme hullussa maailmassa. Ensin meitä kehotetaan nauttimaan elämästä ja olemaan tyytyväisiä siihen, mitä meillä jo on. Seuraavassa hengenvedossa muistutetaan, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen ja näillä nikseillä olet parempi ihminen. Ai pitäisi olla tyytyväinen, muttei kuitenkaan?

Sehän on aivan mieletöntä! Kuka haluaa olla jatkuvasti parempi, muttei kuitenkaan koskaan tyytyväinen siihen? Silloin sillä, mitä tekee, ei ole oikeasti arvoa. Arvoton tekeminen on tyhjää suorittamista.

Jatkuva tyytymättömyys voi pahimmillaan viedä sinut kauemmaksi siitä, mikä tekee sinut onnelliseksi. On puppua, että tyytymättömyys olisi ainoa keino huomata epäkohdat ja kehittyä. Tyytyväisyys se vasta alku on kaikelle hyvälle, mitä voi tapahtua!

Jos olet aidosti tyytyväinen itseesi ja elämääsi, ohjaat sitä huomaamattasi jatkuvasti siihen suuntaan, mikä tekee sinulle hyvää. Tyytyväisyys ei tarkoita hetkellisten mielihalujen täyttämistä ja jokailtaista "koska olen ansainnut suklaata" -ähkyä. Tyytyväisyys on sen tunnistamista ja ymmärtämistä, mikä tekee itselle pitkällä tähtäimellä hyvää ja sen toteuttamista.

Tyytymättömyys on sitkeä tunne, joka kannattaa jalostaa tyytyväisyydeksi. Tyytymättömyys on välivaihe, herätyskello, joka on tarkoitus pistää merkille, käsitellä ja sitten sammuttaa. Jatkuva tyytymättömyys on huono työkalu saavuttaa hyvää, koska tyytymättömyys värjää kaiken huonommaksi, keskeneräiseksi ja saavuttamattomaksi. Tyytymättömyydellä saavuttaa vain lisää tyytymättömyyttä.

Sinulla on lupa olla tyytyväinen. Aito tyytyväisyys tekee sinut onnelliseksi ja elämäsi merkitykselliseksi. Tyytyväisenä näet asiat valoisampina, antoisampina ja merkityksellisempinä.

Marraskuussa on lupa varjoille

"Marraskuun iltoina nähdä voi kummia,
hämärän hahmoja, varjoja tummia.
Lieneekö tonttu vai naapurin kissa,
vilahdus vain – se on kadoksissa."

On jotenkin lohdullista, että on niin pimeää ja märkää. Sääukkoa surettaa. Eihän kukaan ei ole täydellinen.

Tunne ja järki saavat kerrankin olla yhtä mieltä; on lupa haalia ympärille pehmeää, villaista ja höyryävää ja kaivautua omaan koloon. Saa murehtia, märehtiä, hykerrellä ja hihkua kaikki, mikä on tullakseen.

Vasta pimeässä näkee kunnolla. Valo rajaa kirkkauden ja koettaa kätkeä varjot. Mutta varjot kuuluvat elämään.

Väsyn valosta. Kesällä silmät ovat auringosta arat ja pää kaikesta tekemisestä täysi. Marraskuussa pimeäeläjäni herää ja antaa minulle uutta voimaa tarpoa talvikengillä sateessa.

Sitä paitsi enää on vain viisi viikkoa jouluun. Aion inspiroitua siitä.

 

Pelkääjän paikalta kuskiksi - vinkkejä unelmien toteuttamiseen

Välillä tuntuu, että elämä jämähtää. Päivät tuntuvat toistavan itseään ja viikkoja ei erota toisistaan. Mihin se aika oikein menee? Miten saada elämä tuntumaan vähemmän kuolleelta?

On niin helppoa heittäytyä elämän vietäväksi. Aisoita vain tapahtuu. Koulut tulee käytyä, opiskelupaikkaan päädytään, tietylle työuralle ajaudutaan ja henkilökohtainen elämä liukuu omia aikojaan. Oletko sittenkin vain matkustaja elämäsi matkalla?

Kun elämä tuntuu junnaavan paikallaan ja kaipaisit pientä boostia, kokeile seuraavia vinkkejä!

 

Tunnista 

Tunnista, mitä haluat. Jos et oikein tiedä, mistä tykkäät, mihin haluat ja mitä toivot, ajaudut holtittomasti johonkin. Olet ikään kuin vastaanottaja, etkä aktiivinen toimija. Silloin asioita vain tapahtuu. Vain tietämällä, mitä oikeasti haluat elämältäsi, voit lähteä aktiivisesti suuntaamaan tekojasi ja ajatuksiasi niin, että haaveesi on mahdollista toteutua.Silloin asioita ei vain tapahdu, vaan rupeaa tapahtumaan!

 

Tunnusta 

Tunnusta, mitä haluat. Oletko kenties varovainen paljastamaan haaveitasi, koska ne kuulostavat typeriltä? Mitä muut ajattelevat, jos et koskaan saavutakaan sitä, mitä haluat?

Toiveista ja unelmista kannattaa rohkaistua puhumaan. Muut ihmiset eivät voi tietää ajatuksiasi, ellet puhu niistä. Jos kaipaat deittikumppanisi kanssa syvempää suhdetta, suhde voi edetä vain ottamalla toiveen puheeksi. Jos haluaisit harjoittelupaikasta vakituisen työn, työnantaja voi harkita palkkaamistasi vasta, kun kuulee toiveestasi. Verkostojen maailmassa suun avaaminen on avain. Kun tieto unelmistasi kantautuu oikean ihmisen korvaan, haaveesi voikin olla viittä vaille toteutunut!

 

Kuuntele 

Kuuntele, kun muut puhuvat siitä, mitä haluaisit. Voi olla ärsyttävää hymyillä ilahtuneesti, kun opiskelukaveri saa unelmalta kuulostavan työpaikan... Mutta sehän vain todistaa, että unelmien toteutuminen on mahdollista. Kysele, miten kaveri sai työn, mitä hän teki ja millä tavalla. Mitä haaveen toteutuminen vaati? Millä eri tavoilla muut ihmiset ovat saaneet sen, mitä sinä haluat?

Voit paitsi oppia, myös luoda suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka voivat olla myöhemmin ratkaisevassa asemassa sinun unelmasi toteuttamisessa. Lisäksi saatat kuulla jotain ratkaisevaa, jonka avulla juuri sinä voit toteuttaa oman unelmasi.

 

Avaudu 

Pidä itsesi avoimena sille, mitä haluat. Aina kehotetaan tarttumaan tilaisuuksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pidät unelmasi mielessäsi ja pohdit kohtaamiasi asioita siitä näkökulmasta, vievätkö ne sinua lähemmäs vai kauemmas haluamaasi. Yllättävältäkin tuntuvat tilanteet voivat ratkaista tulevaisuutesi, kun annat niille oikeanlaisen merkityksen. 

Anna itsellesi lupa myös vaihtaa tavoitettasi. Vaikka olisit koko elämäsi halunnut lääkäriksi, sinun ei tarvitse haluta sitä enää. Kasvamme ja kehitymme koko ajan, emmekä voi pysyä samanlaisina. Meillä on lupa muuttaa mieltämme. 

Ole armollinen itseäsi kohtaan myös siitä näkökulmasta, mitä muut odottavat sinulta. Vaikka koko lähipiirisi olisi ehdottomasti sitä mieltä, että sinusta tulee täydellinen opettaja, sinun ei tarvitse ryhtyä opettajaksi vain sen vuoksi. Kukaan ei tunne sinua niin kuin sinä itse. Voit sopia paljon paremmin johonkin toiseen ammattiin.

Kiitollisuus lisää uskoa itseen

On oikea lottovoitto syntyä Suomeen, jossa saa pääasiassa elää turvassa. Meillä länsimaalaisilla on asiat aika hyvin verrattuna esimerkiksi köyhyysrajan alapuolella eläviin. Ja niin edelleen. On paljon, mistä meidän pitäisi olla kiitollisia.

Kiitollisuus on katoava luonnonvara. Jotenkin sellainen vanhanaikainen velvollisuus ihmetellä olemassaoloa. Kiitollisuuteen kyllästyy. Miksi kiittää asioista, jotka ovat itsestään selviä?

Kiitollisuus on positiivinen tunnetila, joka syntyy, kun vastaanotamme jotain mielekästä. Terveyskirjaston lähteiden (luettu 4.10.2016) mukaan positiivisessa psykologiassa on osoitettu, että kiitollisuus voi lisätä optimismia ja positiivisia tunteita, parantaa unen laatua ja lisätä halua auttaa muita (Emmons, 2007; Emmons & McCullough, 2003). 

Kiitollisuus lisää myös itsemyötätuntoa ja auttaa olemaan armollisempi itseä kohtaan.

Kiitollisuus parantaa itsetuntoa ja omanarvontuntoa, auttaa selviytymään stressaavista ja negatiivisista asioista, vähentää pahantahtoista vertailua muihin ihmisiin ja parantaa ihmissuhteita, vähentää vihaa, kauteutta ja ahneutta sekä estää pitämästä asioita itsestään selvinä. (Terveyskirjasto, luettu 4.10.2016)

Kiitollisuus auttaa laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja näkemään, mitä kaikkea hyvää omassa elämässä on.

Kiitollisuutta voi harjoittaa monella tavalla. Voit liittää joogaharjoituksistakin tutun kolmiportaisen kiitollisuusharjoituksen vaikkapa työ- tai koulupäivän lopettamiseen:

1. Sopivan hetken tullen sulje silmäsi ja hengitä muutamana kerran syvään sisään ja ulos. Kun sinulla on levollinen mieli, kiitä itseäsi siitä, mitä olet tehnyt tänään. Muistuta itseäsi siitä, mitä olet saanut aikaan ja missä olet onnistunut.
2. Seuraavaksi kiitä mielessäsi kaikkia, joiden kanssa olet ollut ja viettänyt aikaasi. Kiitä heitä siitä, että he ovat jakaneet aikansa kanssasi ja mahdollistaneet erilaisia tiloja päivässäsi.
3. Viimeisenä keskitä kiitokseksi haluamaasi kohteeseen. Osoita kiitoksesi niille asioille, jotka koet tärkeinä ja jotka ovat antaneet iloa elämääsi.

Toinen tapa harjoittaa kiitollisuutta on miettiä joka ilta ennen nukkumaanmenoa kolme asiaa, joista voit olla kiitollinen tänään. Asiat voi sanoa ääneen, kirjoittaa ylös tai vaikkapa kuvata päivän aikana.

Kun päästät kiitollisuuden sydämeesi, koko elämäsi tulee muuttumaan.

Jos elämää tarvitsee paeta, siinä on jotain vikaa

Mikä yhdistää alkoholia, tupakointia, sokeria ja telkkarin katsomista? Ne ovat oikoteitä onneen.

Meillä kaikilla on niitä hetkiä ja päiviä kun tuntuu, että pää on täynnä ylimääräistä höpötystä, väsyttää, ahdistaa ja arki kaatuu niskaan. Tällaisina hetkinä kaipaamme nollausta. Jotain virkistävää, joka saa meidät unohtamaan velvollisuudet, tyhjentämään pään ja tuntemaan olomme kevyeksi.

Jokaisella on omat tapansa piristää itseään. Osa kiertää kaupan karkkihyllyn kautta kotisohvalle, jotkut piiloutuvat peiton alle tai tupakkapaikalle ja toiset sopivat viikonlopuksi alkoholilla kuorrutettua menoa - esimerkiksi. Kun sinusta tuntuu, että olet ansainnut irtioton, mitä teet?

Sanotaan, että on tärkeää osata nauttia elämästä ja ottaa välillä ihan vaan rennosti. Helpommin sanottu kuin tehty. Arki nappaa yllättävän helposti tukasta kiinni ja riepottaa tiukalla otteella viikosta toiseen. Katsotaan sitten, kun tästä päivästä selviää, ja tästä viikosta ja tästä kuusta ja... Välissä ihmetellään, miten aika rientää. Jos arki tuntuu merkityksettömältä suorittamiselta, ei ole ihme, että tarvitsee kunnon breikkejä.

Kysymys kuuluu, miksi arki tuntuu suorittamiselta? Miksi kaipaat irtiottoja? Kun kerran elät arkea valtaosan elinajastasi, miksi et järjestäisi sitä sellaiseksi, että se tekee sinut onnelliseksi? Raha, koulutus, työ, velvollisuudet, lapset, lemmikki tai mikään muukaan ei ole syy, vaan tekosyy. Mitä jos lopettaisit tekosyiden miettimisen ja ryhtyisit pohtimaan ratkaisuja?

Alkoholi, tupakka, sokeri ja telkkari ovat hetkellisiä, tunnin tai pari kestäviä pakoteitä pois arjen keskeltä. Pahimmillaan ne jopa lisäävät ahdistusta myöhemmin. Kyse ei nyt ole siitä, mikä on oikea ja mikä väärä tapa viettää aikaa, vaan siitä, että jos arkesi ahdistaa sinua, sinulla on vaihtoehtoja. Miksi sitkuttelisit viikosta toiseen tyytymättömyyden ja hetkellisten valonpilkahdusten välillä, kun voisit järjestää elämäsi niin, että olet pääsääntöisesti koko ajan tyytyväinen?

Selvitä, mikä tekee sinut onnelliseksi ja lisää sitä elämääsi. Tarkista, mitkä asiat ahdistavat sinua ja saavat sinut voimaan huonosti ja kehitä niitä. Jos et saa työstäsi henkistä tyydytystä, mutta lopettaminen ei ole vaihtoehto, panosta laadukkaaseen vapaa-aikaan ja lisää sinne säännöllisesti kivoja juttuja. Jos olet jatkuvasti kateellinen muille, ryhdy tietoisesti selvittämään kateuden taustalla olevia asioita ja ryhdy näkemään ne hyvät jutut, joista muut voisivat olla sinulle kateellisia. Ei se helppoa ole, mutta taatusti vaivan arvoista.

Järjestä elämäsi sellaiseksi, ettei sinun tarvitse paeta sitä.

//Tekstin kirjoitusvirheitä ja lauseiden muotoilua muokattu tarkoituksenmukaisemmaksi 26.8.2016.

Elämä ei ole koko ajan ihanaa

Kiukuttaa, väsyttää, masentaa, tympäisee, kauhistuttaa tai pelottaa. Tunteet - myös negatiiviset - ovat erottamaton osa meitä. Et voi olla aina parhaimmillasi. Välillä ei jaksa, huvita tai pysty. Asenteella ja "pitää nähdä asioiden positiiviset puolet" -hehkutuksella voi vaikuttaa omiin tunnetiloihin, mutta on myös tärkeää antaa tunteiden tulla sellaisina kuin ne ovat. Pidemmän päälle tukahdutetut tunteet estävät meitä näkemästä, millaisia ajatuksia asiat herättävät. On myös lupa olla vähemmän hyvä.

Itsensä kuuntelulla tarkoitetaan itsestä sisältä tulevia tiedostamattomasti syntyneitä signaaleja, joista tunteet ovat erinomainen esimerkki. Kun kriittisin tunnetila on hellittänyt, koeta miettiä, mistä fiiliksesi johtui. Miksi et ollut parhaimmillasi? Mitkä asiat siihen vaikuttivat? Entä mitkä asiat saivat tunnetilan muuttuumaan? Onko elämässäsi jotain, mikä kaipaisi tarkempaa huomiotasi ja kenties muutosta?

On aivan hyväksyttävää, ettei elämä ole koko ajan ihanaa.

Älä anna kateuden määritellä sinua

Kateus on voimakas tunne. Olen kirjoittanut siitä aiemminkin (aiempia tekstejä pääset lukemaan kateus-tunnisteen kautta) ja painottanut nimenomaan sitä, että kateus on muutettavissa oleva ajattelumalli.

Jos toisella on jotain, mitä kaipaisi omaan elämään, tulee helposti mieleen, ettei omalla saavutuksella ole väliä, koska toinen ehti ensin. Ei sillä ole merkitystä, mitä itse saavuttaa, koska joku muu on tehnyt saman jo aiemmin.

Totuus on, että joku on aina ehtinyt saavuttaa sen, mitä itse haluaisi. On turhaa tavoitella etulyöntiasemaa tai uniikkiutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sillä, mitä saavuttaa, ole väliä. Tavoitteen saavuttaminen vaati aina ja kaikilta työtä, jonka vuoksi arvokasta on juuri tehty työ - ei se, kuka tekee työn ensimmäisenä. Saavutuksen tausta on joka tapauksessa kaikilla erilainen, mikä tekee juuri työstä uniikin ja merkittävän. Kateudesta eroon pääsemisessä voi olla helpottavaa ajatella, että jos joku on saavuttanut jotain, mitä itsekin haluaa, ei toisen saavutus tarkoita, etteikö itse voisi kuitenkin pyrkiä samaan.

Sinä pystyt kaikkeen. Jos joku on tehnyt jotain, mitä sinä haluaisit, se vain todistaa, että sinunkin on mahdollista saavuttaa haluamasi. Ja jos et ole valmis näkemään vaivaa tavoitteesi saavuttamiseksi, hyväksy se ja päästä irti siitä tunteesta, että sinun pitää.

Älä anna kateuden määritellä sinua. Kateus on ohi menevä tunne, ei pysyvä olotila, joka kertoo, millainen sinä olet. Kateudesta irti päästäminen on parasta, mitä voit tehdä itsetuntosi ja elämänlaatusi parantamiseksi.

Kehitys alkaa tyytyväisyydestä

Sanotaan, että kehitys loppuu siihen, mistä tyytyväisyys alkaa.Väitetään, että tyytyväisyys tarkoittaisi staattista tilaa, joka estää muutoksen. Tyytyväisenä ei muka ole tarvetta tai halua muuttaa asioita, jotka tekevät tyytyväiseksi. Eihän asia kuitenkaan niin ole.

Tyytyväisyys ei tarkoita, etteikö haluaisi asioiden menevän eteenpäin. Tyytyväisyys on pikemminkin sen tunnistamista, että asiat ovat hyvin. Usein silloin, kun huomaa onnelliseksi tekevät asiat, niitä haluaa vahvistaa entisestään. Itse olen esimerkiksi huomannut, että riittävän usein syöminen auttaa minua jaksamaan rankempinakin päivinä. Kun oivalsin tämän, ryhdyin kiinnittämään entistä enemmän huomiota ateriarytmiini. Samalla ymmärsin, että jos syön usein, en voi syödä mitä sattuu. Opin tekemään terveellisempiä ruokavalintoja, joiden tuottama hyvä olo lisäsi tyytyväisyyttäni entisestään. Tyytyväisyys muuttuu positiivisen kehityksen kehäksi, jossa saa, mutta ei ole pakko kehittyä.

Välillä tuntuu, ettei itseen ja elämään saisi olla tyytyväinen, ettei vaan unohda tulla vielä paremmaksi ja tehdä elämästä vielä ihanampaa. Tuntuu hankalalta tasapainotella näiden välissä. Olisikin helpottavaa ymmärtää, että tyytyväisyys ei tarkoita, etteikö voisi olla matkalla kohti jotain vielä parempaa. Tyytyväisyys on asenne, ei lopputulos. Kun tämän muistaa, kehityksen toteuttaa itselle sopivalla tavalla. Kehityksen ei tarvitse olla pakollinen paha, vaan se voi olla ihana matka.

Vahvaksi ihmiseksi ei synnytä, vaan tullaan

Tiedäthän ne ihmiset, jotka ovat hyviä kaikessa, pärjäävät joka asiassa, menestyvät missä tahansa ja selviävät joka tilanteesta. Niistä ihmisistä ei löydä mitään, mikä olisi huonosti. He ovat täydellisiä, vahvoja ihmisiä.

Vahvat ihmiset herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta vahvoja ihmisiä ihaillaan, koska he pärjäävät kaikessa vähän paremmin ja saavuttavat kaiken, mitä haluavat. Toisaalta mikään ei ole niin raastavaa kuin koettaa räpiköidä omaa elämää eteenpäin ja katsoa samalla vierestä, kuinka jollain menee aina hyvin.

Vahvoja ihmisiä pidetään usein esikuvina tai vihollisina, mutta vertaisia he eivät voi olla. Kukaan ei halua olla ihmisen kanssa, jota kadehtii tai jonka kokee uhkana omalle onnelle. Usein unohdetaan, että vahvat ihmiset ovat inhimillisiä ja tuntevat samalla tavalla pelkoa, ahdistusta, kateutta, alemmuudentunnetta, surua ja epäonnistumisia kuin kaikki muutkin. Vahvat ihmiset erottuvat edukseen, koska he eivät jää negatiivisiin tunteisiin kiinni, vaan käyvät ne läpi ja jatkavat niistä eteenpäin.

Vahvat ihmiset ovat opetelleet itselleen sopivia keinoja selvitä ikävistä kokemuksista. He pystyvät selittämään ikävät kokemukset järjellä ja erottamaan sen, mitä itse tekivät tai jättivät tekemättä ja mikä puolestaan oli muiden aiheuttamaa. Vahvat ihmiset eivät keskity syyttelemään, vaan he panostavat ratkaisuun. Tulevaisuuteen suuntautuminen auttaa hyväksymään ikävät kokemukset osaksi omaa elämänhistoriaa ilman, että niiden tarvitsee jäädä vaivaamaan ja haittaamaan elämistä.

Jokainen meistä voi tulla vahvaksi ihmiseksi.

1. Vastuu itsestä, omista ajatuksista ja teoista on avainasemassa vahvaksi tulemisessa. On avattava silmät ja nähtävä realistisesti, mitä ympärillä tapahtuu.
2. On turha keskittyä siihen, mitä itsellä ei ole. Energia kannattaa käyttää sen pohtimiseen, mitä haluaa ja mitä voisi tehdä sen eteen.
3. Kannattaa opetella hyväksymään myös väärät valinnat. "Aloita elämä heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi" (Seneca). Virheet eivät määritä sitä, mitä meistä tulee, mutta se määrittää, mitä teemme seuraavaksi.
4. Voi olla, että matkalla vahvaksi tarvitsee apua. Se on sallittua ja suotavaakin - vahvat ihmiset osaavat myös tunnustaa muiden merkityksen ja arvon.
5. Tekosyiden keksiminen on vain itsensä harhaan johtamista. Ei kannata selitellä muille ja vielä vähemmän itselle, koska selittely ei vie elämässä eteenpäin. Teot vievät. Keksi siis itsellesi sopivia keinoja, älä tekosyitä.
6. Muiden matkiminen ei johdata sinua omalle polullesi. Inspiroidu, innostu ja ota mallia, mutta uskalla löytää oma tapasi tehdä asioita. Joku saattaa ispiroitua juuri siitä, mitä sinä teet.

"Tulessa kulta koetellaan, vastoinkäymisissä vahva ihminen."

-Seneca

"Ihminen, joka on tottunut voittamaan surunsa,

kantaa onnettomuuksiaan kuin seppeleitä otsallaan."

-Seneca

Aforismit: http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

Kasvu tarvitsee sanoja

Olen tenhnyt pientä tutkimusta blogin lukijoiden käyttäytymisestä. Käyttäytymiseen liittyy muutama piirre, jotka kuvaavat mielestäni oivallisesti inhimillisyyttä.

Julkaisen uusimmat blogipäivitykset yleensä Facebookissa omassa profiilissani. Tämä aiheuttaa joka kerta kävijämääräpiikin, joista innokkaimmat jättävät jälkensä käynnistä - eivät blogin kommenttiboksiin, vaan Facebookissa tykkäyksellä.

Tykkäysmäärät eivät ole huimia, mutta niissä on selkeitä eroja blogitekstistä riippuen. Olen huomannut, että "kivat teemat", kuten hyvinvointi ja oman hyvinvoinnin parantaminen, yksilöllisyyden hyväksyminen ja kannustaminen inhimillisyyteen, keräävät enemmän tykkäyksiä kuin niin sanotut "haastavat teemat". Haastavia teemoja ovat esimerkiksi itsensä kehittäminen, kateus, asenteiden arvostelu ja vastuuttomuus. Kaikkia tekstejä luetaan suurin piirtein saman verran ("haastavia teemoja" jopa ehkä vähän enemmän), mutta vain kivat teemat keräävät kehuja.

Uskon, että ikävien asioiden sanominen ääneen on kiinnostavaa, mutta ärsyttävää. Tuntuu kurjalta lukea jotain ei-niin-kivaa, joka osuu ja uppoaa. On muistettava, että kehitys edellyttää hyppyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta on läpi käytynä ehdottomasti ikävien fiilisten arvoista. Omien virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole noloa. Nolompaa on, ettei koskaan näe niitä.

Tavoitteenani ei ole loukata ketään. En halua arvostella, enkä tuomita. Totuus on, että olemme kaikki virheellisiä ja puutteellisia ihmisiä. Ollaksemme vähän vähemmän virheellisiä tai puutteellisia, meidän on tultava tietoiseksi sekä hyvistä että huonoista puolistamme. Vain tietämällä voimme työstää niitä asioita, joiden haluamme muuttuvan. Jokainen saa sitten itse määritellä, mitä haluaa itsessään muuttaa. Toiset ovat tavoitteellisempia kuin toiset, mutta se ei tee kenestäkään huonompaa.

Minun tavoitteeni on herätellä ajattelemaan. Toivon, että tekstini inspiroivat, jäävät sinne takaraivon perukoille kutkuttamaan ja saavat uskomaan siihen, että jokainen on hyvä. Hyvyys voi tulla kasvusta tai paikallaan olosta. Minä annan sanoja kasvulle, mutta se ei tarkoita, etteikö paikallaan olo olisi tärkeää.

Parasta olisi löytää ne paikat, missä kasvua tarvitaan ja

huomata ne asiat, jotka ovat hyviä sellaisenaan.

Pärjäämisellä on hintansa

Pärjääjät ovat niitä, jotka selviävät kaikista tilanteista ja haasteista, joita heille tulee vastaan. Pärjääjät eivät juokse karkuun tiukan paikan tullen, eivätkä he mene sieltä, mistä aita on matalin. Heistä oikein huomaa, kuinka he haasteen nähdessään nostavat katseen, korjaavat ryhdin, vetävät ilmaa hitaasti sisään, käärivät hihat ja ryhtyvät hommiin. He tuntuvat aina tietävän, mitä pitää tehdä milloinkin ja miten mikäkin ongelma saadaan ratkottua.

Pärjääjät ovat ärsyttäviä.

On rasittavaa katsoa vierestä, kuinka toinen kerää itsensä, kun itse tekisi mieli lyyhistyä kasaan. Epäreilua, miten helpolla pärjääjä meloo ristiaallokossa ohi, kun itse yrittää epätoivoisesti kääntää paatin kokan edes oikeaan suuntaan. Itse ei pääse koskaan loistamaan, koska pärjääjä on aina tehnyt enemmän ja paremmin ja kerännyt pisteet kotiin. Pärjääjät ovat kivoja ainoastaan silloin, kun he ottavat vastuun yhteisestä asiasta, jolloin itse ei tarvitse kuin mennä virran mukana.

Todellisuudessa pärjääjänä oleminen ei ole pelkkää parrasvaloissa paistattelua. Pärjäämisen taustalla on aktiivinen elämäntyyli, armoton omatunto, tiukka itsekuri, kokemusta monenlaisista hommista, periksiantamattomuus ja kyky siirtää opittuja taitoja eri konteksteihin. Tärkein pärjääjän ominaisuus on vahva usko siihen, että minä pystyn. Sellaisten ajatusten taustalla on paitsi rohkeutta, kokeiluja, vastoinkäymisiä, epäonnistumisia ja negatiivisten tunteiden kohtaamista, mutta myös kannustusta, voittoja ja itsensä ylittämistä. Voimakkaimpana kaikista on halu näyttää oma etevyys itselle ja yleensä myös muillekin. Yleensä tämä johtaa siihen, että pärjääjä ei ole kaveri, vaan kateuden kohde.

Pärjääjä käy jatkuvaa taistelua itsensä kanssa. Kun on kaikessa hyvä, on pystyttävä vielä parempaan, jotta voi loistaa. Muuten muut tai etenkään itse ei huomaa, mitä on tullut tehtyä. Pärjääjä voi olla jatkuvasti tyytymätön itseensä ja suorituksiinsa, koska hän tietää, että pystyisi vielä parempaan jos yrittäisi vähän enemmän. Sekä pärjääjä itse että muut luottavat siihen, että pärjääjä tarttuu toimeen, kun muut perääntyvät. Riittävälle ei ole rajaa, eikä täydellistä voi määrittää. Aina voi olla parempi.

Pärjääjät voivat olla ärsyttäviä niiden mielestä, joille yrittäminen on vaikeaa tai jotka eivät usko itseensä. Vielä ärsyttävämpää on olla pärjääjä, joka ei koskaan riitä itselleen. Kumpi haluaisit olla; a) se, joka voi aina todeta, että minun ei tarvitse ryhtyä kaikkeen, vai b) se, joka ei voi kohdata sitä tosiasiaa, että ei riitäkään?

Asenne on valinta

Luulen olevani hyvä. Muut tietävät minun olevan hyvä. Luulo ei ole tiedon väärti, sanotaan, mutta tieto voi olla väärää. Tiedän olevani elossa, vaikka luulin kuolleeni.

Aamulla kieltäydyn heräämästä, mutta nousen silti. On asioita, joita tehdään ja niitä, joita pitää tehdä. On helpompaa valita jälkimmäinen, koska silloin ei tarvitse keksiä selityksiä.

Pihan puut soivat linnuista. Päätän herääväni. Ei ole mitään, mitä en halua tehdä. On vain tekemisiä, joista pidän enemmän tai vähemmän. Velvollisuudet sanan uudessa merkityksessä. Hymyilen  ja väitän itselleni olevani kahlittu. Sisimpäni lentää puusta toiseen.

Perfektionismi ei johdakkaan täydellisyyteen

Olen aina pitänyt itseäni perfektionistinä. Haluan tehdä asiat hyvin, ellen jopa paremmin ja uskon, että on olemassa täydellisyys. Uskon, että kovalla työllä täydellisyyden voi saavuttaa.

Todellisuudessa perfektionismi on tekosyy voida huonosti.

Perfektionismi johtaa helposti tyytymättömyyden, riittämättömyyden ja epävarmuuden tuntemuksiin. Aina, kun pääsee lähemmäksi täydellisyyttä, rima nousee. Perfektionismi on näännyttävä elämänmittainen takaa-ajo, jossa epämäärinen tavoite juoksee karkuun ja epätoivoinen hyväksyntää kaipaava ihmisraunio raahautuu perässä.

Perfektionismistä voi parantua.

Itsensä hyväksyminen, armollisuus, oikeasti tärkeiden asioiden tunnistaminen ja epäolennaisesta irti päästäminen ovat avainasioita. Täydellisyyden tavoittelun varaan rakennettua minuutta ei muuteta hetkessä, mutta vähän kerrallaan, päivä päivältä eteenpäin voi hidastaa takaa-ajoa. Tavoitteiden selkiyttäminen ja riittävän tason määritteleminen voivat auttaa.  Ehkä jossain vaiheessa oppii huomaamaan, milloin juoksee turhaan.

Täydellisyys ei ole elämän heittämistä hukkaan sellaisten asioiden puolesta, joilla ei oikeastaan ole merkitystä. Täydellisyys on tasapainoa eri elämän osa-aluiden välillä.

Lämmin ja valoisa syksy

Ilma on aamuisin ja iltaisin kirpeä. Ulos ei enää passaa lähteä ilman takkia ja sukkia kengissä. Pimeä hiippailee viikko viikolta aiemmin ja kuiskailee kaivamaan heijastimet eteisen lipastosta. Päivänvalosta puuttuu se kesän lämpö.

Monia harmittaa, kun valoisa ja lämmin kesä luovuttaa paikkansa hämärälle, viileälle ja sateiselle syksylle. Huokailemme tulevaa kaamosmasennusta ja haukottelemme jo valmiiksi pimeitä aamuja. Syksy.

Syksyn ei tarvitse olla kylmä ja pimeä. Kun iltojen ylle laskeutuu tumma taivas ja höyryävä hengitys, meidän on aika etsiä valoa ja lämpöä muualta.

Sytytetään valot. Laitetaan kynttilöihin tulet, kaivetaan ledvalonauhat kaapista ja unohdetaan eteisen kattovalo palamaan. Vedetään verhot pois ikkunoiden edestä ja katsellaan katulamppuja. Välillä valomerta katsellessa tuntuu, kuin olisi ulkomailla.

Käperrytään lämpöön. Nostetaan kaapin perältä neuleet hyllyn etuosaan ja heitetään torkkupeitot sohvan käsinojalle. Vedetään villasukat jalkaan ja ehkä toiset siihen päälle. Hakeudutaan muiden ihmisten seuraan, lämmitellään kainalossa ja halataan. Ollaan ihmisiä ihmiselle, annetaan ja otetaan vastaan. Ja jos iholle ei ole asiaa, yksikin kiva sana saa oman sisäisen kaminan hehkumaan. Pitää vain ymmärtää kääntää lämpökatkaisija päälle vastaanottamalla se, mitä on tarjolla.

Kyllä syksylläkin on valoisaa ja lämmintä, kun ymmärtää itse etsiä.

Kiehuntaa kuumista fitnesskuvista

Fitnessvillitys on herättänyt jo jonkin aikaa enemmän ja vähemmän kuhinaa. On pöhisty esimerkiksi fitneksen vallankumouksesta ja yleistymisestä, lajin terveellisyydestä sekä siitä mikä oikeastaan on fitnestä ja mikä ei. Tällä hetkellä puhistaan fitnessmisujen somekuvajulkaisuista.

Pääongelmana on, että vähemmän fitneksiä harmittaa, kun timmit kisut esittelevät hyveitään vähissä vaatteissa ja kuvia julkaisevia ärsyttää, kun heidän ei anneta toteuttaa itseään omalla tavallaan. Tyypillisiä argumentteja puolesta ja vastaan ovat: lasten silmät menevät pilalle kuvia katsellessa, nuoret tytöt tekevät itsestään lapsipornotähtiä matkimalla vähäpukeisia fitnesskuvia, miehetkin julkaisevat paidattomia kuvia, joten mikseivät naiset saisi, kateelliset panettelevat.

Katsoi asiaa kummasta näkökulmasta tahansa, jokaiselle on selvää, että vähillä vaatteilla verhoiltujen timmien vartalokuvien tarkoitus on provosoida. Kuvia julkaisevat fitnessharrastajat haluavat osoittaa, että työllä saa tuloksia. Vähemmän fitnekset taas reagoivat juuri kuvien julkaisijoiden haluamalla tavalla; provosoituen. Ja kun nuotioon heittää lisää puuta, tuli leimahtaa. Kohu nostaa kohun kynnystä, jolloin (tässä tapauksessa vaatteiden osalta) vähempi on parempi.

Kukin tyylillään, mutta jokaisen olisi hyvä pohtia omaa vastuutaan. Kuka katsoo julkaisuja, kenen ja miksi? Netti ei ole pullollaan puolialastonkuvia. Jokainen näpyttelee omat hakusanansa Googleen ja klikkailee omien kuvakanaviensa seurattavat. Sitä näkee, mitä haluaa. Jos muiden hyvännäköiset vartalot ärsyttävät tai tekevät oman olon riittämättömäksi, kannattaa miettiä, mistä oma reaktio johtuu.

Toisaalta toisin päin; kuka julkaisee, kenelle ja miksi? Jokainen voi itse vaikuttaa omilla julkaisuillaan siihen, millaista huomiota saa osakseen. Jos itseen kohdistuva palaute ei ole mieleistä, kannattaa kurkata omista profiileista, millaisia mielikuvia kuvillaan aiheuttaa. On eri asia julkaista kuvia mustikkaämpäristä kuin stringipepusta - se nyt vaan kertoo jotain ihmisestä. Mikä tahansa itseen liittyvän täydellisen ominaisuuden esitteleminen aiheuttaa helposti kateutta, epävarmuutta ja uhkan kokemuksia muissa ihmisissä, jolloin reaktio on negatiivinen.

Kuvat: fansshare.com & hdwallpapers.cat

Kysymys ei kuulu, onko vähissä vaatteissa esiintyminen oikein vai väärin.

Kyse on molemmin puolin siitä, että sitä saa, mitä tilaa.

Täydellinen epätäydellinen elämä

Paasaan usein siitä, mitä pitäisi tehdä. Pitäisi olla aktiivisempi, positiivisempi, avoimempi, nauttia elämästä, ymmärtää, mikä on tärkeää ja lisätä sitä elämään ja elää parasta elämää itselleen. Pitäisi ei kuitenkaan ole sama asia kuin haluaisi.

Sinun ei pidä muuttua. Sinun ei tarvitse olla tyytyväisempi, onnellisempi, iloisempi, sosiaalisempi, rohkeampi, ymmärtäväisempi tai innokkaampi. Kukaan tai mikään ei voi olettaa sinun muuttuvan tai muuttamaan mitään. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.

Muutos on ajankohtainen, jos sinä haluat sitä. Jos sinusta tuntuu, että ajattelemalla tai toimimalla toisin voit parantaa elämänlaatuasi, sinun kannattaa ryhtyä kehittämään itseäsi. Omaan ajatteluun tai toimintaan liittyvä muutos ei onnistu, ellet todella halua sitä ja ymmärrä, että muutos on vain sinua itseäsi varten. Toki muutos voi tuntua vaikealta, ahdistavalta ja ylitsepääsemättömältä, mutta juuri sen vuoksi sinun on ymmärrettävä, miksi haluat sen tapahtuvan.

Media muistuttaa vähän väliä siitä, millaista ihana elämä on tai millaista sen tulisi olla. Näin voit olla onnellisempi, tällä tavalla voit paremmin. Kuitenkin vastoinkäymiset, väsymys, kurja fiilis, tylsyys, kyyneleet, kipu ja heikkous kuuluvat elämään yhtä paljon kuin onnistumiset, onni, ilo, autuus, hyvyys, hymy, kauneus ja energisyyskin. Joka päivä ei ole elämän paras päivä, eikä pidäkkään olla.

Sinun ei tarvitse pyrkiä jatkuvasti parempaan elämään ollaksesi onnellisempi.

Elämäsi voi olla hyvää juuri nyt kaikkine ulottuvuuksineen ja jos se ei tunnu siltä, sinun on päätettävä, haluatko tehdä sille asialle jotain.

Elämä on täynnä elämää

Elämä ei ole aina hyviä huomenia ja kauniita unia. Aina ei ehdi pysähtyä kauniiden asioiden äärelle fiilistelemään ja aistimaan, eikä jokainen hetki ole täynnä elämää ja ikimuistoinen. Elämä ei loiki kompastumatta onnistumisen kiveltä toiselle.

Elämä on kömpelö pikkulapsi leikkimässä ulkona. Se kompastuu jalkoihinsa ja kaatuu mahalleen, erehtyy astumaan liukkaalle mättäälle ja pyllähtää tai potkaisee varpaansa kipeästi.

Elämä ei aina pysähdy nauttimaan onnistumisen hetkistä, mutta toisaalta se jatkaa matkaa myös epäonnistumisten jälkeen. Toisinaan se seisoo paikoillaan liiankin kauan. On aikoja, jolloin mikään ei onnistu, olemme pahalla tuulella, masentuneita, alakuloisia, ikävystyneitä tai surullisia. Välillä elämä ottaa takapakkia juuri silloin, kun uskoo, että nyt mennään taas eteenpäin.

Elämä on sellaista. Kyllä se taas liikahtaa ja vie kohti parempia aikoja. Tai huonompia. Tärkeintä on, että eläjinä me päätämme lopulta itse, mitä teemme elämällämme. Pidämme elämän ohjaksista kiinni, joten on meidän päätettävissämme, mihin suuntaan ja millä vauhdilla pyydämme elämää kääntymään. Ja silloin, kun elämä heittäytyy hankalaksi, on parempi istua rennosti kyydissä ja olla valmiina ottamaan komento heti, kun pahin on ohi.

Elämä on täynnä elämää, kun hyväksyy sen monimuotoisuuden ja tietää, että aina voi vaikuttaa.