Parhaat ystävät

Ystävyys on siitä hassu juttu, että siinä kaksi sielua on ikään kuin yksi.

Minä olen kahdeksan vuoden ajan katsonut vierestä kahden sielun välistä ehdotonta, puhdasta ja aitoa ystävyyttä. Nämä ystävykset ovat kasvaneet yhdessä ja jakaneet arjen. He elävät rinnakkain, kaksi itsenäistä ja itsessään täydellistä sielua. He eivät tarvitse toisiaan, mutta he ovat yhdessä, koska niin on hyvä.

Nämä kaksi ystävystä jakavat kaiken, mutta lopulta eivät mitään. He eivät ajattele, että toisen täytyisi luopua jostain, jotta toinen saisi jotain. He pitävät yhdessä yhteisymmärryksessä kiinni omastaan.

Molemmat tietävät, mitä tarvitsevat ja pitävät huolen siitä, että saavat sen. Jos toinen kaipaa hellyyttä, hän käy hakemassa pari pusua ja on siihen tyytyväinen. Kumpikaan ei osaa lukea toistensa ajatuksia, jonka vuoksi molemmat kantavat vastuun omista tarpeistaan.

Ystävät eivät kuitenkaan käytä toisiaan hyväksi. He eivät ota sitä, mikä ei heille kuulu. Tai jos ottavat, kostaa ei tarvitse. Kenties toinen tarvitsi enemmän sitä, mitä toisella oli. Ei kannata katkeroitua, kun yhdessä ollaan kuitenkin. Kaikki on omaa, mutta samalla yhteistä. Toinen ei ole itseä varten.

Kumpikaan ei edellytä toisen olevan mitään. Kummallakin on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Molemmat hyväksyvät toisensa ehdoitta; kun toinen on, toinenkin on ja se tekee heistä yhden kahden sijaan. He tietävät, että niin on molemmille parempi. Toiselle ei tarvitse todistaa omaa arvoa ollakseen arvokas.

He tukevat toisiaan. Kun toinen väsyy tekemään hommia, toinen jatkaa. Kun toinen tarvitsee unta, toinen valvoo. Heidän ei tarvitse vertailla vastuitaan tai tekemiään töitä, koska eroilla ei ole väliä. He luottavat toisiinsa. He tietävät, että molemmat kantavat vastuunsa ja tekevät oman osansa ilman vahtimistakin.

He tekevät kaiken yhdessä, mutta eivät puutu siihen, mitä toinen tekee. He keskittyvät ensisijaisesti omaan tekemiseensä. Toinen saa hölmöillä - omapa on valintansa. He tietävät, ettei kumpikaan ole kuitenkaan toista parempi.

He kommunikoivat ja hiljenevät, tulevat luokse ja kääntyvät pois. He hyväksyvät eron, mutta iloitsevat kohtaamisesta. He ovat yhtä kuin juuret ja maa, mutta kuitenkin erillisiä kuin aurinko ja kuu. He uskovat, luottavat, tietävät, rakastavat, antavat, ottavat, hyväksyvät, pyytävät, luopuvat ja jakavat.

He ovat rehellisiä, pyyteettömiä ja läsnäolevia ystäviä.

Parhaat pörröiset ystävät - ystäviä jo kahdeksan vuotta.

Millaisia ystäviä me ihmiset olemme?

Pelkääjän paikalta kuskiksi - vinkkejä unelmien toteuttamiseen

Välillä tuntuu, että elämä jämähtää. Päivät tuntuvat toistavan itseään ja viikkoja ei erota toisistaan. Mihin se aika oikein menee? Miten saada elämä tuntumaan vähemmän kuolleelta?

On niin helppoa heittäytyä elämän vietäväksi. Aisoita vain tapahtuu. Koulut tulee käytyä, opiskelupaikkaan päädytään, tietylle työuralle ajaudutaan ja henkilökohtainen elämä liukuu omia aikojaan. Oletko sittenkin vain matkustaja elämäsi matkalla?

Kun elämä tuntuu junnaavan paikallaan ja kaipaisit pientä boostia, kokeile seuraavia vinkkejä!

 

Tunnista 

Tunnista, mitä haluat. Jos et oikein tiedä, mistä tykkäät, mihin haluat ja mitä toivot, ajaudut holtittomasti johonkin. Olet ikään kuin vastaanottaja, etkä aktiivinen toimija. Silloin asioita vain tapahtuu. Vain tietämällä, mitä oikeasti haluat elämältäsi, voit lähteä aktiivisesti suuntaamaan tekojasi ja ajatuksiasi niin, että haaveesi on mahdollista toteutua.Silloin asioita ei vain tapahdu, vaan rupeaa tapahtumaan!

 

Tunnusta 

Tunnusta, mitä haluat. Oletko kenties varovainen paljastamaan haaveitasi, koska ne kuulostavat typeriltä? Mitä muut ajattelevat, jos et koskaan saavutakaan sitä, mitä haluat?

Toiveista ja unelmista kannattaa rohkaistua puhumaan. Muut ihmiset eivät voi tietää ajatuksiasi, ellet puhu niistä. Jos kaipaat deittikumppanisi kanssa syvempää suhdetta, suhde voi edetä vain ottamalla toiveen puheeksi. Jos haluaisit harjoittelupaikasta vakituisen työn, työnantaja voi harkita palkkaamistasi vasta, kun kuulee toiveestasi. Verkostojen maailmassa suun avaaminen on avain. Kun tieto unelmistasi kantautuu oikean ihmisen korvaan, haaveesi voikin olla viittä vaille toteutunut!

 

Kuuntele 

Kuuntele, kun muut puhuvat siitä, mitä haluaisit. Voi olla ärsyttävää hymyillä ilahtuneesti, kun opiskelukaveri saa unelmalta kuulostavan työpaikan... Mutta sehän vain todistaa, että unelmien toteutuminen on mahdollista. Kysele, miten kaveri sai työn, mitä hän teki ja millä tavalla. Mitä haaveen toteutuminen vaati? Millä eri tavoilla muut ihmiset ovat saaneet sen, mitä sinä haluat?

Voit paitsi oppia, myös luoda suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka voivat olla myöhemmin ratkaisevassa asemassa sinun unelmasi toteuttamisessa. Lisäksi saatat kuulla jotain ratkaisevaa, jonka avulla juuri sinä voit toteuttaa oman unelmasi.

 

Avaudu 

Pidä itsesi avoimena sille, mitä haluat. Aina kehotetaan tarttumaan tilaisuuksiin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pidät unelmasi mielessäsi ja pohdit kohtaamiasi asioita siitä näkökulmasta, vievätkö ne sinua lähemmäs vai kauemmas haluamaasi. Yllättävältäkin tuntuvat tilanteet voivat ratkaista tulevaisuutesi, kun annat niille oikeanlaisen merkityksen. 

Anna itsellesi lupa myös vaihtaa tavoitettasi. Vaikka olisit koko elämäsi halunnut lääkäriksi, sinun ei tarvitse haluta sitä enää. Kasvamme ja kehitymme koko ajan, emmekä voi pysyä samanlaisina. Meillä on lupa muuttaa mieltämme. 

Ole armollinen itseäsi kohtaan myös siitä näkökulmasta, mitä muut odottavat sinulta. Vaikka koko lähipiirisi olisi ehdottomasti sitä mieltä, että sinusta tulee täydellinen opettaja, sinun ei tarvitse ryhtyä opettajaksi vain sen vuoksi. Kukaan ei tunne sinua niin kuin sinä itse. Voit sopia paljon paremmin johonkin toiseen ammattiin.

Minua huolestuttaa, mitä ajattelet blogistani

Minulla on huoli.

Kirjoitan blogissani paljon kehittymisestä ja jokaisen yksilöllisestä vastuusta omaan kasvuun liittyen. Ravistelen ja koetan avata silmiä katsomaan itseä. Tutustumaan omaan keskeneräiseen minään ja kohtaamaan itsessä olevia epäkohtia. Se ei ole aina kivaa.

Minua mietityttää, mitä ajattelet blogistani ja teksteistäni.

Tunnetko, että saat niistä inspiraatiota vai ajatteletko, että minä pidän sinua huonona?

Vai jotain muuta?

En halua saada sinua ajattelemaan, ettetkö olisi hyvä juuri tuollaisena. Sinähän olet parasta, mitä voi olla! Sinussa on useita ulottuvuuksia, vastakohtia, hyvää ja huonoa, ihanaa ja ärsyttävää. Olet kokonainen ihminen ihastuttavana itsenäsi.

Voisin kirjoitta blogiani pelkistä kivoista asioista ja elämän ihanuudesta. Voisin kirjoittaa itsestäni ja omasta elämästäni. Olen kuitenkin valinnut tietoisesti kertoa vähemmän itsestäni ja kysyä enemmän sinusta. Toivon blogini olevan työkalu, väline, joka auttaa sinua tutustumaan paremmin itseesi.

Minä haluan saada sinut miettimään, mitä voisit tehdä tai ajatella toisin, jotta tulisit onnellisemmaksi.

Mikä epäkohta sinussa tai elämässäsi kaipaa muutosta? Haluan auttaa sinua ymmärtämään, että sinussa on muutos. Onnellisuus ja hyvinvointi lähtevät itsestä. Sinussa on voimaa tarttua ongelmiin ja ratkoa ne. Sinussa on enemmän vahvuutta kuin ikinä arvaatkaan.

Luin joskus jonkun kirjottamana jotain tällaista: "Eteemme tulevien vastoinkäymisten on tarkoitus kaivaa meistä se potentiaali, mikä meissä piilee. Mitä isompi este, sitä enemmän sinusta löytyy voimaa."

Ja sitä paitsi minun oma elämäni ei ole koko ajan niin ihanaa, että haluaisin kirjoittaa siitä. Elämäni on sellaista tavallista, ylä- ja alamäkiä, tasapainon ja oman itseni etsimistä. Siksi toivon, että ajattelet meidän olevan vertaisia. Sinä ja minä olemme samalla viivalla ihmettelemässä elämää.

Mutta kyllä se siitä, elämä. Elämällä.

Älä varasta

Oletko koskaan varastanut? Oletko varastanut jotain muilta ihmisiltä?

Me taidamme kaikki olla pieniä näpistelijöitä. Ainakin sosiaalisen median avulla.

Mistäkö puhun?

Ajasta. Omasta ja muiden ajasta. Toisen ajan vaatiminen silloin, kun toinen ei olisi sitä halukas tai kykenevä antamaan, on varastamista.

Ihmissuhteisiin kuuluu suhteen laadusta riippuen jonkinasteinen valmius olla toista varten. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia - kun sinä kuuntelet minun asioitani, minunkin on hyvä kuunnella sinua. Meillä on velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan ja samalla tavalla muilla meitä kohtaan.

Välillä on kuitenkin hyvä kysyä itseltä ja toiselta, milloin olisi sopiva hetki yhteiselle ajalle. Tiedäthän sen tunteen, kun sinulla olisi sata asiaa hoidettavana ja sitten ystävä soittaa ja vuodattaa maratonpuhelussa työhuolensa. Olisi ihana olla ystävän tukena, mutta ei juuri tällä sekunnilla! Voisiko puhelun vaikka aloittaa kysymällä, olisiko nyt sopiva hetki jutella?

Bongaat esimiehesi työpaikan käytävällä ja päätät saman tien kysäistä hänen mielipidettään erääseen asiaan. Esimies vaikuttaa tympeältä ja vastaa kireästi ja molemmille teille jää huono fiilis kohtaamisesta. Olikohan esimiehellä kiire tai muita asioita mielessä? Olisitko voinut helpottaa esimiehesi hetkeä kysymällä, sopiiko sinun saada hetkeksi hänen huomionsa?

Kannattaa myös miettiä, mihin vuorokaudenaikaan toista lähestyy. Puhelimella on helppoa jättää viesti vaikkapa yhdentoista aikaan illalla. Vastatkoon, kun tahtoo! Mutta tiedäthän sinä, miten ärsyttävää on vilkaista nopeasti puhelinta ja huomata, että siellä on avaamattomia viestejä, sähköposteja tai Facebook-ilmoituksia. Pakkohan ne on vilkaista saman tien - huvittaa tai ei. Voisiko asiasi odottaa aamuun?

Myös toisella oleva tunneilmasto ja ajatuksellinen läsnäolo vaikuttavat siihen, miten lähestyttävä hän on. Esimerkiksi töistä palaavan vanhemman ajatukset voivat olla vielä vahvasti taakse jätetyssä päivässä. Jospa antaisit hänelle hetken aikaa asettua ennen kuin ryhdyt kiinnittämään hänen huomionsa omiin asioihisi?

Toiselle sopivan ajan kysyminen ei ole nöyristelyä, nuoleskelua tai omien asioiden aliarvioimista.

Se on toisen ihmisen huomioimista ja hänen kalliin aikansa kunnioittamista.

 

Ketä varten sinä elät?

Kun kohtaamme uusia ihmisiä tai puolituttuja, jaksamme usein tsempata. Muistamme hymyillä ja olla kohteliaita, pidämme lupauksista kiinni, perustelemme mielipiteemme ja kuuntelemme toista. Mutta mites läheisten ihmisten kanssa?

Kaikkein läheisimpien ihmisten kanssa lähdemme liikkeelle siitä olettamuksesta, että meidät hyväksytään sellaisena kuin olemme. Läheiset ymmärtävät. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän tarvitsisi kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelemme lähimmäisiä. Meitä kehotetaan pitämään kiinni niistä, jotka ovat tukenamme vaikeina hetkinä ja luopumaan niistä ihmissuhdetaakoista, joista emme saa mitään. Ajaudumme helposti ajattelemaan, että muiden ihmisten tulisi olla meitä varten. Välillä voisi olla paikallaan kysyä itseltä, ketä varten minä olen.

Käännä katseesi hetkeksi lähimmäisiisi. Miten kohtelet heitä? Laadin lähteisten ihmissuhteiden tarkastuslistan. Lukaise lista läpi ja palaa kysymyksiin aina silloin tällöin.

1. Järjestänkö läheisilleni aikaa?
2. Pidänkö lupaukseni esimerkiksi tapaamisajoista vai onko minulla tapana laittaa kaikki muut asiat etusijalle?
3. Muistanko kysyä, mitä toiselle kuuluu?
4. Kuuntelenko, mitä toinen sanoo?
5. Reagoinko toisen sanomisiin sopivalla tavalla? Osoitanko empatiaa, iloitsenko mukana, tarjoanko apua tai rohkaisenko kertomaan lisää?
6. Pyydänkö apua vai oletanko, että toisen pitäisi tietää, milloin olen avun tarpeessa?
7. Osoitanko kiitollisuutta, kun toinen on tehnyt jotain hyväkseni?
8. Kerronko, mitä arvostan toisessa ja miksi pidän hänestä?

Läheisimmät ihmiset ovat ansainneet sinulta parasta.

 

Minä olen osa sinun todellisuuttasi

Viestintä - sekä suullinen että kirjallinen - ovat ainoita keinoja lähestyä toista ihmistä. Viestimällä avaamme yhteyden toiseen, poistamme ventovierauden, teemme itsemme näkyväksi ja tuntevaksi ja tulemme tietoiseksi toisen minuuden olemassaolosta. Viestinä on oman ja toisen ihmisen todellisuuden luomista ja siihen vaikuttamista.

Koska viestintä on todellisuuden rakentamista, sillä on väliä, mitä ja miten viestimme toiselle ihmiselle. Se, miten ja mihin tarkoitukseen käytämme yhteyttä toiseen, on osa toisen totuutta olemassaolosta. Pienestä sanasta voi tulla suuri - oli tarkoituksena sitten kehua tai loukata. Miten toisen ihmisen hyväksikäyttö voi vaikuttaa ihmisen käsitykseen itsestä? Entä miten valehtelu muuttaa toisen ihmisen käsitystä totuudesta? Emme välttämättä aina ymmärrä, miten suuri vaikutus meillä voi olla toisiin ihmisiin. Hurjinta on, että iso osa viestinnästämme on tiedostamatonta, spontaania ja harkitsematonta.

Sanotaan, että meidän tulisi saada olla juuri sellaisia kuin olemme. Ne, jotka ovat aitoja ystäviä, ymmärtävät ja pysyvät matkassa mukana. Mitä jos jokainen ajattelisi niin? Jos jokainen ajattelisi, että tuon toisen täytyy ymmärtää minua ja hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Silloinhan kaikki odottaisivat, että toiset ihmiset ovat itseä varten ja ihmissuhteiden onnistuminen on heidän vastuullaan. Mutta kun kaikki ajattelevat niin, kukaan ei ota vastuuta omasta toiminnastaan ja tavastaan olla ihmissuhteessa.

Meillä on vastuu omasta viestinnästämme niin tosielämässä kuin sosiaalisessa mediassa. Vastuu korostuu erityisesti silloin, kun olemme tekemisissä sellaisten ihmisten tai ihmisryhmien (esimerkiksi lapset ja nuoret) kanssa, jotka ovat erityisen herkkiä viestinnälle ja sen vaikutuksille. Tulemmeko esimerkiksi ajatelleeksi, että valehtelu on vallankäyttöä? Kertomatta jättäminen on tietoista toiseen ihmiseen ja hänen todellisuuteensa vaikuttamista. Millaisia seurauksia viestinnällämme on toisen ihmisen elämässä?

En väitä, että nyt kaikkien pitää haudata itsensä ja oma tahtonsa, olla kaikille mieliksi ja miettiä joka hetki tarkkaan, mitä ja miten viestii. Eihän kukaan pysty sellaiseen. Mutta aina silloin tällöin voisi olla viisasta pysähtyä pohtimaan, miten minulla on tapana viestiä muille ihmisille. Voisitko tulla tietoiseksi itsestäsi viestijänä? Tietoisuuden kautta meillä on mahdollisuus tunnistaa, millaisia olemme. Sen avulla taas voimme hakeutua sellaiseen seuraan, jossa saamme olla enemmän omia itsejämme sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät meitä luonnostaan. Silloin ei tarvitse olla koko ajan stressaamassa, mitä suustaan päästää.

Omaa tapaa viestiä voi arvioida seuraamalla, miten muut ihmiset käyttäytyvät ja viestivät omassa seurassa. Ovatko ihmiset ympärilläsi pääsääntöisesti iloisia ja avoimia vai muuttuvatko muut yhtäkkiä hiljaisiksi tai vaivaantuneiksi? Millainen olo toiselle kenties tulee, kun hän on minun kanssani tekemisissä? Miten avaan yhteyden toiseen ihmiseen vai onko minulla jopa tapana ohittaa tervehdykset ja mennä suoraan asiaan? Miten otan asioita esille ja miten ilmaisen mielipiteeni? Vai jäänkö mieluummin kuuntelemaan muita? Mitä asioita kerron ja millaisissa tilanteissa? Entä mitä jätän kertomatta ja miksi?

Viestintä on totistinta todellisuutta, sen luomista ja muokkaamista, rakentamista ja epätodeksi muuttamista. Minun viestinnästäni tulee osa sinun olemassaoloasi. Ja koska minä voin vaikuttaa sinuun, minulla on vastuu siitä, miten olen kanssasi tekemisissä.

Ihmistä pitkin voi itseensä matkustaa

Sanotaan, että pitäisi elää omaa elämää, eikä keskittyä muiden asioihin. "Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa" (Apulanta - Valot pimeyksien reunoilla). Ei kannata kadehtia muita, vaan panostaa omien vahvuuksien löytämiseen. Mutta silloin, kun on hukannut itsensä, etsimisen aloittaminen ilman muita on kovin vaikeaa.

Kirjoitan paljon itsensä tuntemisen merkityksestä. Itsensä tunteminen on lähtökohta ja edellytys onnellisuudelle ja hyvinvoinnille, koska vain tietämällä, kuka on ja mitä haluaa, voi aktiivisesti muodostaa elämästään itselle sopivaa. Ihmiset, jotka eivät oikeastaan tiedä, mitä haluavat, eivätkä ota oman elämänsä ohjia käsiinsä, syyttävät aina muita elämänsä epäkohdista. Tällöin ei koskaan ota vastuuta omasta onnellisuudesta, eikä koskaan saa sitä, mitä haluaa.

Kun tuntuu epävarmalta olla minä, voi olla hyödyllistä suunnata huomio hetkeksi muihin. Kenestä pidän? Kuka saa otsasuoneni tykyttämään ärsytyksestä? Millaisia ihmisiä arvostan ja millaisia taas en? Millaisia ominaisuuksia minulla itselläni on suhteessa muihin? Millainen en ainakaan ole tai en halua olla? Millaisia ominaisuuksia arvostamissani ihmisissä on? Mitä sellaista haluaisin omaan elämääni, mitä toisella on? Mikä saa minut ärsyynytymään toisen ihmisen seurassa? Mitä voin oppia muilta ihmisiltä tullakseni sellaiseksi kuin haluan?

Tietoinen toisten ihmisten havainnointi auttaa meitä tunnistamaan ne asiat, mitä haluaisimme enemmän itsellemme ja omaan elämäämme. Jos haluaisimme esimerkiksi olla itsevarmempia, voimme oppia itsevarmalta ihmiseltä, miten hän suhtautuu vastoinkäymisiin. Jos taas toivoisimme olevamme ystävällisempiä toisille ihmisille, voimme opetella lisäämään päivittäiseen vuorovaikutukseemme muutaman kehun. Ja niin edelleen. Kun tiedämme, mitä haluamme, voimme ryhtyä lisäämään niitä asioita elämäämme.

Maailma ei ole reilu paikka

"Maailma ei oo reilu paikka. Sen takia ois lapsellista odottaa, että se ois reilu paikka. Ikäänkuin jotenkin tässä meni varmaan hyvinvointivaltion lottovoitto syntyä Suomeen pieleen, jos ihmiset kuvittelee, et maailma on reilu paikka ja sitten ne jotenkin hämmästyy ja pettyy, kun se ei ookkaan."

- Mikael Jungner (Anna Perhon Läpivalaisu-ohjelmassa Supplassa 12.10.2015 kohdassa 15:50)

En usko kohtaloon. Olisi ihanaa ajatella, että kaikella on tarkoitus ja kaikki tapahtuu jostain itsestä riippumattomasta syystä. Ainakin kaikki kurjat asiat. En kuitenkaan voi ajatella niin, koska silloinhan paitsi huonot asiat, myös hyvät olisivat sellaisia, ettei niihin ole itse vaikuttanut. Haluan ajatella, että minä voin vaikuttaa siihen, mitä elämässäni tapahtuu ja mihin päädyn.

Kaikki ei kuitenkaan ole omissa käsissä. Elämä on suuri sattuma. Se alkaa sattumalta, siinä tapahtuu asioita pitkälti sattumalta ja se päättyy sattumalta. Ei ole mitään ylhäältä tullutta koodia sille, millaisessa ympäristössä kasvat, keitä tapaat elämäsi aikana, mistä saat opiskelupaikan tai töitä tai milloin kohtaat onnettomuuden. En voi uskoa, että kaikki olisi ennalta määrätty, koska kaikkeen vaikuttaa niin voimakkaasti ympäristö ja ympärillämme olevat ihmiset. Ja heidän elämänsä on yhtä sattumaa kuin sinunkin.

Tärkeää ei olekaan, mitä elämässä tulee vastaan, vaan se, mille antaa minkäkinlaisia merkityksiä. On enemmän ja vähemmän suunniteltuja sattumia. Opiskelemalla voi edesauttaa itseä kiinnostavan työn saamista. Itseä kiinnostavien asioiden tekeminen voi viedä itsen kaltaisten ihmisten luokse. Itseä kiinnostavien ihmisten kanssa voi koettaa tutustua. Ja niin edelleen. Lopulta se, miten sattumaan suhtautuu ja miten sen antaa vaikuttaa itseen ja omaan elämään määrittää, millaista elämämme on. Oman tavan suhtautua voi valita.

 

"Kun maailma ei oo reilu paikka, mut ihmiset teoillaan voi tehdä siitä reilumman."

- Mikael Jungner

Vahvaksi ihmiseksi ei synnytä, vaan tullaan

Tiedäthän ne ihmiset, jotka ovat hyviä kaikessa, pärjäävät joka asiassa, menestyvät missä tahansa ja selviävät joka tilanteesta. Niistä ihmisistä ei löydä mitään, mikä olisi huonosti. He ovat täydellisiä, vahvoja ihmisiä.

Vahvat ihmiset herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta vahvoja ihmisiä ihaillaan, koska he pärjäävät kaikessa vähän paremmin ja saavuttavat kaiken, mitä haluavat. Toisaalta mikään ei ole niin raastavaa kuin koettaa räpiköidä omaa elämää eteenpäin ja katsoa samalla vierestä, kuinka jollain menee aina hyvin.

Vahvoja ihmisiä pidetään usein esikuvina tai vihollisina, mutta vertaisia he eivät voi olla. Kukaan ei halua olla ihmisen kanssa, jota kadehtii tai jonka kokee uhkana omalle onnelle. Usein unohdetaan, että vahvat ihmiset ovat inhimillisiä ja tuntevat samalla tavalla pelkoa, ahdistusta, kateutta, alemmuudentunnetta, surua ja epäonnistumisia kuin kaikki muutkin. Vahvat ihmiset erottuvat edukseen, koska he eivät jää negatiivisiin tunteisiin kiinni, vaan käyvät ne läpi ja jatkavat niistä eteenpäin.

Vahvat ihmiset ovat opetelleet itselleen sopivia keinoja selvitä ikävistä kokemuksista. He pystyvät selittämään ikävät kokemukset järjellä ja erottamaan sen, mitä itse tekivät tai jättivät tekemättä ja mikä puolestaan oli muiden aiheuttamaa. Vahvat ihmiset eivät keskity syyttelemään, vaan he panostavat ratkaisuun. Tulevaisuuteen suuntautuminen auttaa hyväksymään ikävät kokemukset osaksi omaa elämänhistoriaa ilman, että niiden tarvitsee jäädä vaivaamaan ja haittaamaan elämistä.

Jokainen meistä voi tulla vahvaksi ihmiseksi.

1. Vastuu itsestä, omista ajatuksista ja teoista on avainasemassa vahvaksi tulemisessa. On avattava silmät ja nähtävä realistisesti, mitä ympärillä tapahtuu.
2. On turha keskittyä siihen, mitä itsellä ei ole. Energia kannattaa käyttää sen pohtimiseen, mitä haluaa ja mitä voisi tehdä sen eteen.
3. Kannattaa opetella hyväksymään myös väärät valinnat. "Aloita elämä heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi" (Seneca). Virheet eivät määritä sitä, mitä meistä tulee, mutta se määrittää, mitä teemme seuraavaksi.
4. Voi olla, että matkalla vahvaksi tarvitsee apua. Se on sallittua ja suotavaakin - vahvat ihmiset osaavat myös tunnustaa muiden merkityksen ja arvon.
5. Tekosyiden keksiminen on vain itsensä harhaan johtamista. Ei kannata selitellä muille ja vielä vähemmän itselle, koska selittely ei vie elämässä eteenpäin. Teot vievät. Keksi siis itsellesi sopivia keinoja, älä tekosyitä.
6. Muiden matkiminen ei johdata sinua omalle polullesi. Inspiroidu, innostu ja ota mallia, mutta uskalla löytää oma tapasi tehdä asioita. Joku saattaa ispiroitua juuri siitä, mitä sinä teet.

"Tulessa kulta koetellaan, vastoinkäymisissä vahva ihminen."

-Seneca

"Ihminen, joka on tottunut voittamaan surunsa,

kantaa onnettomuuksiaan kuin seppeleitä otsallaan."

-Seneca

Aforismit: http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

On haluttava tulla onnenpekaksi

Karu totuus on, että itseä ei pääse pakoon. Itsensä kanssa on elettävä, vaikka tapahtuisi mitä. Muille voi aina esittää tietyn näkulman totuudesta, mutta itselle koko totuus on aina läsnä.

"On parempi huolehtia luonteesta kuin maineesta,
koska luonne on se mitä ihminen on oikeasti,
kun taas maine kertoo ainoastaan sen mitä
muut hänestä ajattelevat."-John R. Wooden

 

Jotta elo itsen kanssa olisi helpompaa, on yksikertaisesti elettävä itseä miellyttävällä tavalla. Sinä saat tehdä asioita, joista nautit ja karsia niitä, jotka eivät lisää onnellisuutta. Kun tuntuu, että jonkun eteen ei ole vaivan arvoista taistella, on lupa luovuttaa. Toisaalta taas silloin, kun jotain todella haluaa, on oltava valmis puskemaan jämäkästi eteenpäin siitäkin huolimatta, että joutuu pois omalta mukavuusalueelta. On haluttava tulla onnenpekaksi.

Paras tie omanlaisen elämän löytämiseen on kulkea omien arvojen kautta. Kannattaa kuulostella, mitkä ovat itselle niitä tärkeimpiä asioita. Hyvinvointi ja terveys, ihmissuhteet, materia, työ ja opiskelu, itsensä kehittäminen, onnellisuus ja mielihyvä, ulkoiset asiat, hyvyys, oikeudenmukaisuus vai kenties uskonto? Kun tietää, minkä päällä seisoo, on helpompaa muodostaa oma elämä sellaiseksi, että siitä voi olla ylpeä.

"Rohkeus on elää johdonmukaisesti
oman elämänkatsomuksensa mukaan."

- Hannu Nyman

Kun voi olla ylpeä itsestään ja elämästään, ei tarvitse hävetä. On todella vapauttavaa todeta aidosti, että toimin näin oman moraalini ja omien arvojeni vuoksi. Silloin ei tarvitse keksiä puolitotuuksia, piilotella, unohtaa tai yrittää olla jotain muuta kuin oikeasti on. Samalla tulee myös tehtyä useammin asioita, joista voi olla ylpeä ja voi välttää sellaisia valintoja, jotka eivät johtaisi hyvään. Syntyy positiivinen kehä.

"Todellista onnea ei saavuteta mielihyvän tavoittelulla,
vaan olemalla uskollinen arvokkaalle päämäärälle."

-Helen Keller

Kasvu tarvitsee sanoja

Olen tenhnyt pientä tutkimusta blogin lukijoiden käyttäytymisestä. Käyttäytymiseen liittyy muutama piirre, jotka kuvaavat mielestäni oivallisesti inhimillisyyttä.

Julkaisen uusimmat blogipäivitykset yleensä Facebookissa omassa profiilissani. Tämä aiheuttaa joka kerta kävijämääräpiikin, joista innokkaimmat jättävät jälkensä käynnistä - eivät blogin kommenttiboksiin, vaan Facebookissa tykkäyksellä.

Tykkäysmäärät eivät ole huimia, mutta niissä on selkeitä eroja blogitekstistä riippuen. Olen huomannut, että "kivat teemat", kuten hyvinvointi ja oman hyvinvoinnin parantaminen, yksilöllisyyden hyväksyminen ja kannustaminen inhimillisyyteen, keräävät enemmän tykkäyksiä kuin niin sanotut "haastavat teemat". Haastavia teemoja ovat esimerkiksi itsensä kehittäminen, kateus, asenteiden arvostelu ja vastuuttomuus. Kaikkia tekstejä luetaan suurin piirtein saman verran ("haastavia teemoja" jopa ehkä vähän enemmän), mutta vain kivat teemat keräävät kehuja.

Uskon, että ikävien asioiden sanominen ääneen on kiinnostavaa, mutta ärsyttävää. Tuntuu kurjalta lukea jotain ei-niin-kivaa, joka osuu ja uppoaa. On muistettava, että kehitys edellyttää hyppyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta on läpi käytynä ehdottomasti ikävien fiilisten arvoista. Omien virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole noloa. Nolompaa on, ettei koskaan näe niitä.

Tavoitteenani ei ole loukata ketään. En halua arvostella, enkä tuomita. Totuus on, että olemme kaikki virheellisiä ja puutteellisia ihmisiä. Ollaksemme vähän vähemmän virheellisiä tai puutteellisia, meidän on tultava tietoiseksi sekä hyvistä että huonoista puolistamme. Vain tietämällä voimme työstää niitä asioita, joiden haluamme muuttuvan. Jokainen saa sitten itse määritellä, mitä haluaa itsessään muuttaa. Toiset ovat tavoitteellisempia kuin toiset, mutta se ei tee kenestäkään huonompaa.

Minun tavoitteeni on herätellä ajattelemaan. Toivon, että tekstini inspiroivat, jäävät sinne takaraivon perukoille kutkuttamaan ja saavat uskomaan siihen, että jokainen on hyvä. Hyvyys voi tulla kasvusta tai paikallaan olosta. Minä annan sanoja kasvulle, mutta se ei tarkoita, etteikö paikallaan olo olisi tärkeää.

Parasta olisi löytää ne paikat, missä kasvua tarvitaan ja

huomata ne asiat, jotka ovat hyviä sellaisenaan.

Kenellä on lupa olla itsekäs ja kenellä ei?

Pidä huolta itsestäsi. Kuulostele, miltä sinusta tuntuu. Tee päätöksiä sen perusteella, mikä on sinulle parhaaksi.

Karista ympäriltäsi ne ihmiset, jotka saavat sinut voimaan huonosti. Sinun ei tarvitse kestää, jaksaa ja niellä kaikkea. Opettele sanomaan ei. Kerää ympärillesi sellaisia ihmisiä, joilta saat jotain hyvää itsellesi.

Muista puhua. Puhuminen auttaa. Jaa huolesi ja murheesi - se voi jopa puolittaa kokemasi tuskan. Kerro mielipiteesi avoimesti ja varmista, että sinua kuunnellaan.

Sinä olet sen arvoinen.

Me ihmiset olemme niin perusteellisen itsekkäitä. Kunhan itsellä on kaikki hyvin tai ainakin suunta on oikea. Meillä on oikeuksia. Meidät on opetettu keskittymään ennen kaikkea ja aina lopulta itseemme.

Minkä arvoisia muut ovat? Ovatko muut ihmiset meitä varten, jolloin voimme poimia elämäämme ne, joilta saamme parhaan tarjouksen omaa etuamme ajatellen? Ovatko ihmissuhteet kahden itseään ajattelevan kauppa siitä, miten molemmat saavat toisistaan mahdollisimman ison hyödyn?

Ihminen on itse ainoa olento, jonka kanssa on pakko tarpoa loppuun asti. Siksi lienee parasta pitää itsestä mahdollisimman hyvää huolta. Onko itsekästä ajatella, että muut ovat itsekkäitä, kun eivät huomioi minua tarpeeksi?

Itsekkyys on edellytys omalle hyvinvoinnille, mutta se voi johtaa muiden pahoinvointiin. Kenellä on vastuu? Ketä voi syyttää pahimmasta itsekkyydestä? Mikä erottaa liiallisen itsekkyyden terveestä omanarvontunnosta? Kenellä on lupa olla itsekäs ja kenellä ei?

Miksi pitäisi ajatella muita ihmisiä, jotka ovat ainakin yhtä itsekkäitä kuin minä itse?

Kiusaaminen ei ole vain kiusatun asia

Kiusaaminen on ollut jo jonkin aikaa keskustelua herättänyt aihe mediassa. Kiusaamistarinat ovat nousseet esiin ja kiusaamisen estämisen keinoja on mietitty julkisessa keskustelussa.

Kiusaaminen on moniulotteinen aihe, johon liittyy paitsi kiusatun näkökulma, myös kiusaajan ajatukset ja toiminta, molempien osapuolten läheiset, kiusaamistilanteessa työskentelevät kuten kasvatuksen ammattilaiset, ympäröivä sosiaalinen konteksti ja vielä laajemmin kulttuuri, jossa eletään. Julkisessa keskustelussa esiin nousee kuitenkin useimmiten vain yksi näkökulma: kiusatun kokemus ja kokemusen vaikutukset kiusattuun.

On selvää, että kiusatun kokemus kiusaamisesta on aina henkilökohtainen ja aina totta. Jos kiusattu kokee itsensä kaltoin kohdelluksi, kokemus on todellinen ja aito kaikista vastaväitteistä huolimatta. Kiusaaminen on aina väärin, mutta se ei ole välttämättä niin yksinkertainen asia kuin mediassa julkisuuteen nousseissa kiusaamistarinoissa esitetään.

Entä kaikki muut kiusaamistapahtuman ympärillä? Kiusaamista tapahtuu erilaisissa konteksteissa ja kaikenikäisissä ryhmissä koulumaailmasta työelämään. On myös hyvin erityyppistä kiusaamista fyysisestä härkkimisestä sosiaaliseen vaikuttamiseen, kuten ryhmän ulkopuolelle jättäminen.

Tietääkö kiusaaja aina kiusaavansa? Mitä jos kyse ei olekkaan julmuudesta ja halusta alistaa toista, vaan puutteellisista vuorovaikutustaidoista, jolloin kiusaaja toimii tietämättään tavalla, joka tuntuu kiusatusta vahingoittavalta? Esimerkiksi peruskouluikäiset lapset eivät kykene välttämättä ymmärtämään aidosti toimintansa vaikutuksia muissa ihmisissä. Lapsethan vasta opettelevat sosiaalisia taitoja ja testailevat rajoja muiden ihmisten kanssa toimimisessa. Voi myös olla, että esimerkiksi esimiehen toiminta tuntuu alaisen mielestä kiusaamiselta, vaikka esimies toimisi pelkästään työtehtävänsä vaatimalla tavalla. Kiusaaminen on usein kiusatun kokemus, jolloin kiusattu voi tulkita tilanteen hyvin eri tavalla kuin kiusaaja.

Mitä jos kiusattu kiusaakin kiusaajaa? Lapset kiusaavat helposti ristiin; kun toinen ärsyttää, hänelle aiheutetaan pahaa mieltä, jolloin toinen kostaa ja oravanpyörä on valmis. Työelämässä taas esimies-alaissuhteessa tapahtuva kiusaaminen voi helposti tuntua esimiehestäkin siltä, että alainen kiusaa häntä. Tällaiset tarinat eivät kuitenkaan usein päädy julkisuuteen, koska työnantajaa sitoo vaitiolovelvollisuus ja työehtosopimukseen liittyvät lailliset säädökset alaista tiukemmin. On myös otettava huomioon, että pinnalle nostetut kiusaamistarinat voivat aiheuttaa vakavia seurauksia kiusaajan elämänlaadulle, kuten työuralle. Kiusattu ei ole aina voimaton uhri.

Kiusattu voi myös hakeutua tietämättään uhriksi. Kun kiusaamistilanteeseen puututaan kolmannen osapuolen toimesta (esimerkiksi koulussa opettaja tai työelämässä luottamusmies), kiusattu saa yleensä paljon huomiota. Huomio voi olla niin tärkeää kiusatulle, että hän hakeutuu jatkossakin, ehkä tiedostamattaan, helpommin uhrin asemaan. Kiusattu voi tahallaan (vahingossa tai tarkoituksella) toimia provosoivasti, esittää esimerkiksi kärkkäitä mielipiteitä, jättäytyä ryhmän ulkopuolelle, sulkea korvansa hänelle hyvää haluavilta tai tulkita muiden toiminnan itseä vahingoittavaksi.

Korostan, että mikään ei oikeuta kiusaamaan ketään. Kiusaaminen on ehdottomasti haitallista ja tuomittavaa toimintaa. Kiusaaminen ei kuitenkaan ole aina yksioikoisesti kiusaaja kiusaa uhria -tyylistä, vaan siihen voi liittyä useita ulottuvuuksia, erilaisia rooleja ja roolien vaihtelua. Kiusaaminen on yhteinen asia, joka on olemassa aina ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa - tiesivät kaikki osapuolet sen olemassaolosta tai eivät.

Kaikki tietävät, että kiusaaminen voi vaikuttaa kiusattuun voimakkaasti ja aiheuttaa vakaviakin psyykkisiä oireita. Kiusatun kokemusten vatvomiseen on nyt käytetty riittävästi aikaa julkisessa keskustelussa. Keskeistä on nyt keskittyä siihen, millaisia merkityksiä kiusaamiselle annetaan, miten siihen suhtaudutaan, miten siihen puututaan, keiden toimesta ja miten kiusaamistilanteen jälkihoito toteutetaan. Kiusaaminen ei ole ainoastaan uhrin kokemus, vaan ryhmän yhteinen ilmiö, jossa jokaisella jäsenellä on väliä ja vastuu omasta toiminnastaan.

Kiehuntaa kuumista fitnesskuvista

Fitnessvillitys on herättänyt jo jonkin aikaa enemmän ja vähemmän kuhinaa. On pöhisty esimerkiksi fitneksen vallankumouksesta ja yleistymisestä, lajin terveellisyydestä sekä siitä mikä oikeastaan on fitnestä ja mikä ei. Tällä hetkellä puhistaan fitnessmisujen somekuvajulkaisuista.

Pääongelmana on, että vähemmän fitneksiä harmittaa, kun timmit kisut esittelevät hyveitään vähissä vaatteissa ja kuvia julkaisevia ärsyttää, kun heidän ei anneta toteuttaa itseään omalla tavallaan. Tyypillisiä argumentteja puolesta ja vastaan ovat: lasten silmät menevät pilalle kuvia katsellessa, nuoret tytöt tekevät itsestään lapsipornotähtiä matkimalla vähäpukeisia fitnesskuvia, miehetkin julkaisevat paidattomia kuvia, joten mikseivät naiset saisi, kateelliset panettelevat.

Katsoi asiaa kummasta näkökulmasta tahansa, jokaiselle on selvää, että vähillä vaatteilla verhoiltujen timmien vartalokuvien tarkoitus on provosoida. Kuvia julkaisevat fitnessharrastajat haluavat osoittaa, että työllä saa tuloksia. Vähemmän fitnekset taas reagoivat juuri kuvien julkaisijoiden haluamalla tavalla; provosoituen. Ja kun nuotioon heittää lisää puuta, tuli leimahtaa. Kohu nostaa kohun kynnystä, jolloin (tässä tapauksessa vaatteiden osalta) vähempi on parempi.

Kukin tyylillään, mutta jokaisen olisi hyvä pohtia omaa vastuutaan. Kuka katsoo julkaisuja, kenen ja miksi? Netti ei ole pullollaan puolialastonkuvia. Jokainen näpyttelee omat hakusanansa Googleen ja klikkailee omien kuvakanaviensa seurattavat. Sitä näkee, mitä haluaa. Jos muiden hyvännäköiset vartalot ärsyttävät tai tekevät oman olon riittämättömäksi, kannattaa miettiä, mistä oma reaktio johtuu.

Toisaalta toisin päin; kuka julkaisee, kenelle ja miksi? Jokainen voi itse vaikuttaa omilla julkaisuillaan siihen, millaista huomiota saa osakseen. Jos itseen kohdistuva palaute ei ole mieleistä, kannattaa kurkata omista profiileista, millaisia mielikuvia kuvillaan aiheuttaa. On eri asia julkaista kuvia mustikkaämpäristä kuin stringipepusta - se nyt vaan kertoo jotain ihmisestä. Mikä tahansa itseen liittyvän täydellisen ominaisuuden esitteleminen aiheuttaa helposti kateutta, epävarmuutta ja uhkan kokemuksia muissa ihmisissä, jolloin reaktio on negatiivinen.

Kuvat: fansshare.com & hdwallpapers.cat

Kysymys ei kuulu, onko vähissä vaatteissa esiintyminen oikein vai väärin.

Kyse on molemmin puolin siitä, että sitä saa, mitä tilaa.

Tieto ei ole teon väärti

Kyllä sinä tiedät mitä onni on ja mistä se syntyy. Toteutatko sitä kuitenkaan? Elätkö niin, että teet itsesi onnelliseksi?

"Olet niin onnellinen kuin valitset olevasi. Onni on valinta. Voisin viedä sinut maailman surkeimpiin kolkkiin ja näyttää kaksi ihmistä. Toinen on surkea ja toinen onnellinen. Miksi? Onnellisuudella ei ole mitään tekemistä olosuhteiden kanssa. Se on asennetta. Jos et ole onnellinen nykyisessä elämässäsi, voin taata, ettet tule olemaan onnellinen vaikka saisit mitä lisää. Koska haluaisit aina vähän lisää."— Rick Warren

"Onni on syy. Ei seuraus."
— Professori Fred Luthans

"Tästä maailmasta tekee kauhean on se, että yritämme yhtä intohimoisesti olla onnellisia

ja estää muita olemasta sitä."
— Kirjailija Antoine de Rivarol (1753-1801)

"Olemme vastuussa omasta onnellisuudestamme.

Emme voi ottaa vastuusta kaikesta siitä, mitä meille tapahtuu,

mutta olemme vastuussa siitä, miten suhtaudumme tapahtumiin."
— Yritysjohdon valmentaja Isa Merikallio

"Ihminen tekee itse itsensä onnelliseksi jos vain tietää mitä siihen vaaditaan,

yksinkertaista makua, tietty määrä rohkeutta, tietty määrä uhrautuvaisuutta,

rakkautta työhön ja ennen kaikkea puhdas omatunto."
— Kirjailija George Sand (1804-1876)

Aforismit: hyvejohtajuus.fi

Vastuu

"Ehkä ois helpompaa olla, jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja"

(Pariisin Kevät - Saari)

Vastuu on sellainen asia, jota ei pääse pakoon, mutta siltä on helppo piiloutua.

Vastuu omasta elämästä on kaikkein vaativin lahja, joka meille on annettu. Toisaalta se antaa vapauden, toisaalta se rajoittaa.

Vastuu on vaativuutensa vuoksi parasta ottaa sellaisena kuin se on. Lahjana. Vastuu pitää huolta siitä, ettemme tee asioita, joita katuisimme myöhemmin. Toisaalta vastuu ajaa meidät tekemään sellaista, mitä emme tekisi ilman vastuuta.

Omista vastuista on parasta ottaa selvää ja niitä on syytä varjella. Emmehän kuitenkaan loppujen lopuksi elä mitään muuta varten kuin itseämme. Itseämme saamme siis syyttää, jos emme ole ottaneet asioitamme, kuten vaikka Pariisin Kevään laulussa mainittua ajatusten positiivisuutta, omiin käsiimme. Sinä voit vaikuttaa.